lauantai 30. syyskuuta 2017

Laupias homo-pastori

Hengessään palava nuori baptistiseurakunnan saarnamies oli matkalla kohti herätyskokousta. Matkaa oli jäljellä vielä 500 kilometriä. Seuraavana aamuna päivä alkaisi aktiolla. Oli alkanut uusi pioneerityö aivan uudella paikkakunnalla. Ihmisiä oli alkanut tulla uskoon. Tämä oli suuri ihme, koska tuolla paikkakunnalla ei ollut koettu herätystä tiettävästi koskaan aikaisemmin.

Nuorimies ajelee kohti paikkakuntaa, kunnes moottorista kuuluu outo ääni. Auto sammuu keskelle Kainuun korpea. Nuori evankelista kurkkaa konepellin alle ja toteaa, että jakohihna on katkennut. Edessä on tuhansien eurojen moottoriremontti. Kaiken kukkuraksi evankelistalla ei ole kuin 17 euroa rahaa. Hänhän on uhranut aikoinaan lupaavan lääkärinuran Herran työn alttarille. Hänen kuukausitulonsa ovat alle köyhyysrajan, joten puhelinliittymä on tähän aikaan kuusta suljettu maksamattoman laskun vuoksi. Kuitenkin Herra on aina pitänyt kaarneiden avulla hänestä huolen. Hän on yksi lupaavimmista, raittiimmista ja palavimpina pidetyistä evankelistoista omissa piireissään.

Nuori pioneerievankelista rukoilee ja pyytää Herraa lähettämään avun. Hänellä on rahat loppu, kännykkä käyttöelvoton ja auto rikki keskellä pimenevää korpea. Illan kylmyys alkaa laskeutua ja susien ulvonta kuuluu metsästä. Nyt tarvittaisiin Jumalan yliluonnollista ilmestymistä. "Saatana varmaan yrittää estää huomisen aktion ja huolella valmistellun herätyssaarnan", ajattelee evankelista.

Vanha helluntaisaarnaaja

Yhtäkkiä kuuluu lähestyvän auton ääni. Toivo herää evakelistan sydämessä. Äkkiä Jumala vastaakin rukouksiin. Vanhurskaan rukous voi paljon, hän ajattelee tyytyväsenä.

Paikalla saapuu kuin ihmeen kaupalla tunnettu helluntailainen sananjulistaja. Tuo mies tunnetaan voittoisasta menneisyydestään ja kymmenistä perustetuista helluntaiseurakunnista ympäri Suomen. Hän on matkalla kohti Jämijärven Mertiörantaa. Siellä on alkamassa huomenna Suomen väkevimpien helluntaisaarnaajien rukous- ja paastopäivät. Suomen hengellinen tila on ennen näkemättömän surkea. Herätysliike on kirkollistumassa ja maallistumassa pois entisaikojen tulesta ja isien perinnöstä. Sielut hukkuvat ja seurakunnat sulkevat oviaan. Kaiken lisäksi Suomeen on perustettu ensimmäinen äärikarismaattinen homoseksualisuuden hyväksyvä torontolainen seurakunta, jotka johtaa tunnettu harhaoppinen homoseksuaalisessa suhteessa elävä pastori. Nyt on siis paastottava ja rukoltava. Mertiörannan tapahtumasta ei voi myöhästyä. On kyse Suomen kohtalosta. Niinpä vanha helluntaipioneeri päättää tämän kerran ajaa ohitse, koska hän kokee oman paikkansa muurinaukossa niin tärkeäksi. Hän kuitenkin huutaa ikkunasta lähimmän hinauspalvelun numeron. Hurskaana sielujenvoittajana hän ojentaa Niilo Yli-Vainion "Kuinka voin pelastua?"- kirjan ja toivottaa siunausta. Helluntaisaarnaaja voi näin rauhoittaa omaatuntoaan. Tulipa ainakin evankelioitua. Hän kokee tilanteen johdatuksena. Apua ei tällä kertaa kuitenkaan annetu. Saarnajalla oli hengellisempää ja tärkeämpää tekemistä. Ainakin niin hän ajatteli.

Vapaakirkon lähetyskandidaatti

Nuori baptistievankelistamme jatkaa rukoilua. Ja rukouksiin vastataan jälleen. Puolen tunnin sisällä edellisestä paikalle huristelee Vapaaseurakunnan-seurakunnan lähetysaktiolainen. Hän on tulossa lähetysmatkalta Intiasta. Hän on nähnyt, miten valtavat herätykset ovat pyyhkäisemässä läpi Intian. Vapaakirkon työntekijät ovat perustaneet satoja seurakuntia Intiaan. Herätyksen tuli on ennennäkemätön  ihmeiden ja merkkien seuratessa raitista evankeliumin julistusta.

Nuori lähetyskandidaatti hiljentää vauhtia ja avaa ikkunan. Kuullessaan, mitä on tapahtunut, hän kertoo lähimmän autokorjaamon numeron. Ehkä he voivat auttaa. Nuorella lähetillä on kiire katsomaan uusinta Youtube- ohjelmaa, jossa varoitetaan Suomeen tulleesta harhaopin aallosta ja varsinkin uudesta homo-myönteisestä seurakunnasta ja sen pastorista. Nuo harhaopit jäytävät syövän lailla Suomen seurakuntia sisältäpäin. Nuori lähettimme tahtoo ammentaa kaikki varoitukset, mitä  ohjelmissa puhutaan. Hän ei millään ehdi nyt jäädä auttamaan, mutta muistaa kuitenkin ojentaa kova onniselle baptistievankelistallemme erään rohkaisevan uuden kirjan, joka käsittelee lähimmäisen rakkautta. Sitä voisi lueskella apua odotellessa. Tiedä vaikka baptistievankelista tulisi joskus sen pohjalta Vapaakirkon kokoksiin. Olipa johdatusta matkassa, ajattelee nuori lähetti.

Katkerat tunteet

Nuori baptistievankelistamme on epätoivoinen. Näinkö vähän laupeutta löytyy nykyajan Jumalan miehiltä? EIkö Jeesus juuri sanonut, että laupeutta minä tahdon enkä uhria? Nuori evankelista on niin pettynyt, ettei jaksa enää rukoilla. Hän alkaa epäilemään, että onko maamme kristillisyydessä enää mitään aitoa. Hän alkaa epäilemään jopa Jumalan olemassaoloa katkeruuden tunteiden vallatessa sydäntä. Epäusko valtaa sydäntä, ja lääkärinura alkaa kummasti houkuttaa. Lääkärinä ei varmasti tarvitsisi jäädä tienposkeen vanhalla autonruholla.

Laupias homo-pastori

Puolen yön aikaan tapahtuu jotain odottamatonta. Nuoren evankelistamme eteen ajaa uuden karhea BMW, jonka kyydissä on se henkilö, jonka oikeaoppinen baptisti viimeeksi haluaisi nähdä. Tuosta henkilöstä on viimeiset vuodet varoteltu ankarasti kaikkia baptistiseurakuntia, vapaaseurakuntia ja helluntaiseurakuntia Youtube- ohjelmissa. Bemarin  kyydissä oleva mies on uuden äärikarismaattisen seurakunnan homoseksuaalipastori. Lisäksi hänen kokouksissaan hyväksytään menestysteologiaa ja torontolaisuutta, joita hurskaat baptistit, vapaakirkolliset ja helluntailaiset kavahtavat kuin ruttoa. Tuota miestä tulisi karttaa kaikin voimin ja varoittaa muitakin hänestä.

Kuitenkin tuo paikalle saapunut pastori nousee autosta, käärii hihansa ja alkaa tekemään töitä. Hän asettaa nuoren evankelistan auton hinauskäyden päähän ja kyselee, minne tämä on menossa. Kauaa ei nokka tuhise, kun he ovat matkalla juuri sille paikkakunnalle, missä aamulla on alkamassa nuoren evankelistan johtama aktio ja kokoussarja. Saavuttuaan paikalle harhaoppinen homo-pastori tarjoaa paikallisessa Sokos-hotellissa viikon yöpymiset nuorelle köyhälle bapstistievankelistalle ja jättää hänelle 1000 euroa ruokarahaa viikoksi. Lähtiessään hän toivottaa siunausta alkavaan evankeliointisarjaan ja antaa oman Bemarinsa avaimet nuorelle baptistille.

Parannus

Nuori baptistievankelista on sanaton. Hän kokee itsensä tyhjäksi ja turhaksi. Hän kokee koko palvelutönsä kulkusen kilinäksi, kun hänen mielessää vilisee kuin filminauhalla kaikki ne apua tarvitsevat lähimmäiset, joiden ohi hän on kulkenut. Hänellä on ollut aikaa oman elämänsä uhripalvelulle, mutta ei yhtään aikaa laupeuden osoittamiseen lähimmäiselle. Eikä varsinkaan niille, jotka ovat vakavasti harhaan eksyneet. He ovat sen sijaan saaneet tulikiven katkuiset tuomiot raamatunlauseiden muodossa niskaansa. 

Tästä huolimatta tuo harhassa olevalla homo-pastorilla oli aikaa osoittaa rakkautta juuri hänelle, rakkaudettomalle tuomitsijalle. Hän murtuu itkuun ja putoaa polvilleen. Tienposkeen jääminen ei ollutkaan saatanan teko vaan Jumalan valmistama henkilökohtainen raamattutunti nuorelle palavalle evankelistalle, jolle saarnaaminen on merkinnyt aina paljoa enemmän kuin mittömältä tuntuva laupeuden osoittaminen halveksituille lähimmäisille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista ja palautteesta! Arvostan sitä suuresti.