torstai 14. marraskuuta 2019

Kiivas rakkaus

Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. (Laulujen laulu 8:6)

Kyseinen raamatunkohta kantaa kliseen varjoa sanomansa yllä. Sen arvo näyttää madaltuneen pinnalliseksi korulauseeksi, joka luetaan hääparille heidän vihkimisseremoniassa. Kuitenkin jakeen sanoma sisältää äärettömän syvän totuuden, joka Pyhän Hengen avaamana saa meidät tuntemaan syvemmin Jumalan koko täyteyttä.

Kiivas rakkaus

Rakkauden kiivaus tulee voimakkaimmin esille tilanteessa, jossa rakkain on suuressa vaarassa. Rakkaus saa meidät toimimaan kiivasti rakkaimpamme hyväksi, vaikka hän ei ymmärtäisi tarkoitusperiämme.

Itselläni on useita kertoja elämäni aikana ollut tilanteita, jossa minun on täytynyt viedä lapsi lääkäriin, vaikka tämä on kapinoinut sitä vastaan. Minun on täytynyt pitää voimalla kiinni rimpuilevaa lasta, jotta lääkäri saisi tutkittua lapsen. Minun on täytynyt käyttää voimaani ja viisauttani, jotta saisin sairaan, vastahakoisen, lapseni ottamaan elintärkeän lääkkeen vastaan. Aina ei suostuttelu ole auttanut. Silloin lapsen suu on saatava auki, jotta sairaus ei etenisi hengenvaaralliseksi.

Joskus on täytynyt ottaa huutava lapsi syliin, ja pidettävä hänet paikallaan, jotta terveydenhoitaja saisi annettua rokotuksen tappavaa tautia vastaan. Lapsi ei ole ymmärtänyt isän toimintaa. Hän on rimpuillut ja huutanut. Hän on saattanut sanoa kovia sanoja isää vastaan. Mutta isän rakkaus on kiivas lasta kohtaan. Lapsen rimpuilut eivät estä isää toimimasta lapsen parhaaksi, vaikka lapsi ei sitä sillä hetkellä ymmärtäisi. 

Rakkaus ei tarkoita sitä, että isä tekee kaiken niin kuin lapsi haluaa. Rakkaus on sitä, että isä tahtoo pelastaa lapsen pahalta. Rakkauden voima ilmenee silloin siinä, että isä toimii lapsen tahtoa vastaan, vaikka lapsi on eri mieltä ja kapinoi isää kohtaan. Isä ei luovuta, koska hänen rakkautensa on niin suuri lasta kohtaan. Kiivas rakkaus ei luovuta. Ei edes silloin, kun rakkauden kohde ei ymmärrä omasta parastaan, ja saattaa jopa kirota isäänsä vastaan. Rakkaus toimii aina rakkauden kohteen edun mukaisesti, vaikka kukaan ei ymmärtäisi sitä. Mikään ei ole kyllin suuri hinta maksettavaksi, jos rakastaa tarpeeksi.

Mitä ajattelisit isästä, joka ei antaisi lapselle antibioottia angiinaan tai veisi jalkaa kipsattavaksi, kun se on murtunut? Jättäisikö rakastava isä antamatta lapselle rokotteen tappavaa virusta vastaan, jos se on välttämätöntä? Sellaisen isän rakkaus ei ole todellista tai tarpeeksi syvää.

Isä pelastaa synnistä

hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä (Matt. 1:21)

Jumala käyttää valtavasti aikaa ja voimaa ihmisen pelastamiseksi synnistä. Ihminen ei näe synnin vakavuutta ja tuhoisuutta niin kuin nähdä tulisi. Niin kuin pieni lapsi vähättelee lääkärin apua silloin, kun se ei tunnu kivalta, luonnollinen ihminenkin vähättelee synnin vakavuutta, koska hän ei ymmärrä eikä näe sitä. On helpompi elää synnistä. On hauskempaa saada siitä lyhytaikaista nautintoa. On helpompi luottaa uskontoon tai oppiin kuin kääntyä pois synnistä. 

Luonnollinen ihminen valitsee mieluummin molemmat:  synnin ja Jeesuksen. Mutta se yhtälö on mahdoton. Synti on tappava tauti, joka on käsiteltävä juuria myöten. Se on syöpä, joka vaatii Taivaallisen kirurgin viillon ja operaation. Se on mätäpaise, joka saa aikaan kuolettavan myrkytystilan hetkenä minä hyvänsä ellei sitä aukaista ja paranneta Jeesuksen verellä. 

Laastarit ja puudutuspiikit eivät auta syöpiin eikä mätäpaiseisiin. Uskonnolliset puudutuspiikit ja pinnalliset opinkappaleiden laastarit eivät paranna tappavaa tautia. Itsetekoinen, synnin salliva, raamatuntulkinta vie kipulääkkeen tavoin hetkellisesti kivun, mutta ei paranna sairautta. 

Luonnollinen ihminen tahtoo sellaisen hoidon syntiin, joka vain huumaa ja vie kivun. Luonnollinen ihminen haluaa sellaisen lääkärin luokse, joka ei tuota kipua eikä viillä veitsellä. Luonnollisesti kukaan meistä ei tahdo kuulla, että me olemme syvästi syntisiä ja meidän on tehtävä parannus ja tultava Parantajan luokse. Ei. Me haluaisimme kuulla olevamme terveitä. Me haluaisimme kuulla, että kaikki on hyvin. Aikamme suurin harha on uskonto, joka ei pelasta synnistä. Se keinuttaa huumaavan musiikkinsa tahdissa sairaansa saattohoidon tavoin ikiuneen. Mitä lähempänä loppu on, sitä kovempaa opiaattia tarvitaan. 

Luonnolinen minämme haluaa kuulla loppuun saakka lääkäriltä, että kaikki on hyvin, vaikka mikään ei ole hyvin. Se haluaa sellaisen evankeliumin ja pastorin, joka uskottelee morfiinin huuman riittävän. Se vihaa sellaista vanhurskasta Kristuksen evankeliumia, joka valaisee röntegen-säteen tavoin ihmisen sisuksia myöten. Eikä vain läpivalaise vaan antaa totuudellisen diagnoosin: synti on sairautesi. Synti ongelmasi. Ja siihen tarvitaan kokonaisvaltainen leikkaushoito, jossa synnit käsitellään parannuksen avulla Jeesuksen veren alla. Voi, miten välttelemme tuota tuota totuuden vapaaksi tekevää viiltävää hoitomuotoa!. Vaikka mikään muu ei tee meitä niin vapaiksi, eläviksi ja terveiksi kuin tämä Taivaallisen lääkärin diagnoosi ja operaatio. Hän tahtoisi tehdä sen, koska Hän tietää totuuden meistä: olemme kuoleman sairaita uskoimme sen tai emme. Totuus ei kysy mielipidettämme. Totuus ei muutu, vaikka koko maailma olisi sitä vastaan. Meidän on muututtava, jos haluamme muutokseen, elämään, iloon ja vapauteen.


Jumala rakkaus on kuitenkin kiivas meitä kohtaan. Jumalan rakkauden hehku on tuima kuin tuonela. Se vihaa rakkaassaan olevaa syntiä. Eikö nimenomaan Jumalan ääretön rakkaus saa Hänet vihaamaan syntiä, joka pesii meissä? Aivan kuin isä vihaa lapsessaan olevaa syöpää, Jumalakin vihaa lapsessaan olevaa syntiä. Jumala tietää paremmin kuin kukaan, miten synti vie ihmisen perikatoon ja tuhoaa ihmisen. Siksi Jumala saattaa sallia hyvin kivuliaita kokemuksia elämiimme ennen kuin nöyrrymme. Jumala näkee kaiken nykyisen ja tulevaisen toisin kuin me. Hänen rakkautensa hehku ei sammu meitä kohtaan, vaikka me kaikki kääntäisimme Hänelle selkämme. Hän tekee silti työtänsä. Hän yrittää edelleen kaikin voimin saada meitä näkemään oman tilamme ja kääntymään parannuksessa Jeesuksen - Parantajan - puoleen.

Iankaikkinen rakkaus

Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta. (Jer. 31:3)

Meidän silmämme näkee vain tämän ajan. Ne eivät näe iankaikkisuuteen. Katseemme ei kanna näkymättömyyteen ja tulevaisuuteen. Isämme näkee sinne. Hän tietää, mitä pian on tuleva. Hän vetää meitä puoleensa armosta. Mutta tuo "armosta" Hänen luokseen vetäminen saattaa sisältää paljon meidän tahtomme vastaisia asioita. Jumala voi joutua viemään meidät syvyyden kuilun partaalle, jotta ymmärtäisimme, että on tehtävät parannus. Hän saattaa sallia asioita elämäämme, joita me vähiten toivoisimme. Vain siksi, koska Hän näkee, että vähempi ei riitä meidän kovan sydämemme kääntymiselle Hänen puoleensa. 

Hän uhrasi kerran oman rakkautensa Golgatalla. Hän itse antoi oman Poikansa kuolemaan, jotta me tulisimme parannetuiiksi Hänen verensä ja elämänsä kautta. Lääke on olemassa kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Se on hankittu Golgatan viiden haavan kautta, ja se odottaa saadakseen parantaa meidät. Tiedä, että Jumala tekee lähes kaikkensa pelastaakseen meidät. Miksi lähes kaikkensa? On yksi asia, jota Hän ei myy tai uhraa vuoksemme. Hän ei koskaan luovu vanhurskaudestaan. Hän ei katso syntiä läpi sormien. Synti johtaa kuolemaan iankaikkisuudessa ellei sitä paranneta juuria myöten Jeesuksen veren pesolla. Siksi Jumala taivuttelee tänään sydämiämme aitoon mielenmuutokseen ja syvään sydämen katumukseen pois synnistä. Hän tahtoo, että lopetamme leikkimisen ja välinpitämättömän käytöksen synnin kanssa Hän odottaa, että käännymme parannuksessa Hänen puoleen, joka pelastaa synnistä. Jeesus vapauttaa synnistä. Onko Hän todella saanut tehdä sen sinun kohdallasi?

2 kommenttia:

  1. Kiitos hyvästä tekstistä,Jumalan rakkaus Jeesuksessa on minunkin elämää koskettanut suuresti, vaille oikean isän Rakkautta, sain kokea Jumalan suurta Rakkautta, kun hän korvasi kaiken sen minkä lapsuudessa menetin, sitä ei sanoin voi selittää.Suurin Rakkaus tietysti on Jeesuksen työ Golgatan ristillä meitä ihmisiä kohtaan.Sitäkin meidän tulee pyytää että osaisimme Rakastaa toisia ihmisiä, omassa voimassamme emme siihen pysty, meissä ei ole itsessämme yhtään mitään, Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha...

    VastaaPoista
  2. Kristityt tai uskovaiset toteuttavat itseään ja metsästävät unelmia. Käydään Israelissa tutkimassa raamatunpaikkoja ja samalla päivitetään someen kuvia ja kirjoitetaan raportteja mitä ihmeellistä on taas löydetty. Käydään hiljentymässä retriiteissä tai virkistäytymässä viikonlopun aktiossa,rukouskävelyllä ja Raamattu kursseilla. Tai sitten postataan someen tukimielenilmaisuja kun yksi on oikedessa kuultavava viitatasessaan yhteen Raamatunpaikkaan, onneksi ei ole tuomarina Herodes taiPontius Pilatus. Mutta kristityt kokevat että oikeuksiamme nyt kavennetaan. Jos jossakin Jeesus Kristus toimii oikeasti niin sinne on pidemmät jonot ku kyläkauppiaan bensajonossa. Toivoisi vain että kärsivä,köyhä,yksinäinen, sydän rikkirevitty Jeesuksen seuraajalle Jumala vastaisi. Voitte vain arvata sitä ylistyksen,kunnian rukouksen määrää mitä Jumalalle tuolloin osoitettaisiin. Se ei olisi mitään nykyisten seurakuntien harrastamaa nauramista,kikatusta,valoshowta tai kaatuilua vaan sydämestä lähtevää Pyhän Hengen henkäyttämää rukousta joka olisi puhdasta kuin kirkas vesi,herkkää kuin kyyhkynen ja viatonta kun karitsa. Toivoisi vain tällaisen tapahtuvan

    VastaaPoista

Kiitos kommentista ja palautteesta! Arvostan sitä suuresti.