Ylösnoussut
Jeesus Kristus sanoi noin vuonna 95 seuraavat sanat: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.” (Ilm.
2:7,11,17,29; 3:6,13,22) Hän sanoi ne seitsemän kertaa. Joka kerta, kun
kuulen nämä sanat, jotain liikahtaa sisälläni. Näissä sanoissa on
majesteetillisen pyhyyden ja auktoriteetin tuntu. Jos 1900 vuotta sitten
seurakuntien ja yksilöuskovien oli tärkeää kuulla Jumalan Hengen ääni, kuinka
tärkeää se onkaan tänään, kun Jeesuksen tulo on aivan oven edessä? (Matt:
24:33) Kuulemmeko tänään, mitä Henki tahtoo meille sanoa?
Kerran lukiessani
ensimmäistä Kuningasten kirjaa (19:9-13) tulin kiinniotetuksi näiden sanojen
kautta. Elia oli paennut kuningatar Iisebeliä Hoorebin vuorelle, jossa Jumala
alkoi puhu Elialle. Elia vuodatti ensin sydäntään Herralle, kuinka paljon hän
onkaan nähnyt vaivaa ja kiivaillut Herran puolesta. Elia toden totta oli
kaikkensa antanut ja tehnyt paljon työtä. Tämän jälkeen Herra käski Eliaa mennä
vuorelle Herran eteen. Herra alkoi puhua Elialle. Hän näytti, miten Herran
edellä kävi raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, mutta Herra ei
ollut myrskytuulessa. Tämän jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut
maanjäristyksessäkään. Maanjäristystä seurasi tuli, mutta Herra ei ollut
tulessakaan. Viimeisenä Raamattu (Raamattu kansalle) sanoo: ”Tulen jälkeen kuului hiljainen kuiskaava
ääni.” (1.Kun. 19:12) Toinen käännös (1933/38) sanoo: ”Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.” Tässä Herra alkoi puhua Elialle hyvin selkeää puhetta.
Miettiessäni
omaa elämääni ja palvelustehtävääni koen, että olen tavallaan samankaltaisessa
tilanteessa kuin Elia. Olen tehnyt Herran työtä ja kiivaillut hänen puolestaan
jopa uuvuksiin saakka. Kuitenkin kovan vauhdin ja työtaakan alla rakkaussuhde
Jumalaan muuttuu helposti työsuhteeksi. Näin minulle on usein käynyt. Olen
keskittynyt muihin ihmisiin ja pääpaino suhteessani Jeesukseen on ollut
evankeliumin muille kertominen eikä Jeesus itse. Minulle on käynyt kuin henkilölle
Korkea Veisussa: ”panivat minut viinitarhain
vartijaksi - omaa viinitarhaani
en vartioinut.” (Korkea Veisu 1:6)
Jäähyväispuheessaan
Efeson seurakunnan vanhimmille Paavali kehottaa pitämään huolta ensin itsestään
ja toiseksi muista ihmisistä (Apt. 20:28). Nuorelle sananjulistajalle
Timoteukselle Paavali antaa kehotuksen valvomaan ensin itseään ja toiseksi
opetustaan (1:Tim. 4:16). Järjestys on tänä päivänä edelleen oltava sama: ensin
oma suhde Jeesukseen, sitten muut. Kovan menon ja pauhinan keskellä en ole
kuullut Jumalan Hengen selvää ääntä niin kuin olisi pitänyt. Vaikka työ on
ollut oikeaa ja hyvää, se on usein korvannut hiljaiset hetket Herran edessä.
Herran puhe ei ole ollut kuultavissa kiireisen menon keskellä. Raamatunhan
mukaan kaikki hengellinen työ ja toiminta tulee tapahtua Jeesuksen luota
löytyvästä levosta käsin. (Matt. 11:28-29, Ps. 73:28)
Elian
kohdalla, kun kaikki muut äänet olivat vaienneet, hän kuuli hiljaisen tuulen
hyminän kaltaisen kuiskaavan äänen, joka alkoi puhua rajuilmojen runteleman erämaan
yllä. Tuo tuulen hyminä, kuiskaava ääni, oli selkeästi kuultavissa oleva Jumalan
ääni rikkinäiselle, epätoivoiselle ja väsyneelle Elialle. Ääni antoi tarkat ja
uudet ohjeet Elian palvelustehtävälle ja elämälle. Tuon puheen jälkeen Elia
saattoi nousta uudessa voimassa ja lähteä kirkkaamman näyn kanssa liikkeelle. Jeesus
sanoo meille: ”Mutta kun sinä rukoilet,
mene kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka
salassa näkee, palkitsee sinut.” (Matt. 6:6) Mikään elämässäni ei korvaa
kahden keskistä aikaa Herran kasvojen edessä. Niin tärkeitä kuin evankeliumin
työ, palvelustehtävät, saarnojen kuuntelu tai ylistys ovat, ne eivät koskaan
voi korvata hiljaisia kammiossa olevia hetkiä Herran edessä Raamatun äärellä ja
rukouksessa. Jumala on elävä Jumala, joka puhuu Sanansa ja Henkensä kautta
tänään aivan samalla tavalla kuin ennen. Raamatun mukaan Jumalan Hengestä
syntynyt Jumalan lapsi kuulee tuon äänen. (Joh. 3:8) Tiedostan tänä päivänä sen,
että uskonelämäni ja palvelustehtäväni olisi siunatumpaa, levollisempaa ja
tehokkaampaa, jos etsisin enemmän Herraa ja Hänen Henkensä ääntä hiljaisuudessa.
Raamattu kehottaa voimakkaasti odottamaan hiljaisuudessa Herraa, joka ihanalla
tavalla on luvannut palkita ja uudistaa jokaisen Häntä odottavan ja etsivät
ihmisen. (Jes. 40:30-31; Ps. 9:11; 27:8,14; 37:7; 62:2,6; 105:4)
Kyllä
Jumala on tulen Jumala (1.Kun. 1:12, Luuk. 3:16) ja hänen toimintansa saa maan
vavahtelemaan ja tuulen puhaltamaan (Apt. 2:2, 4:31), mutta sitä edeltää aina
hiljentyminen kammiossa Herran kasvojen edessä. Jos haluamme saada uuden Pyhän
Hengen tulen ja voiman elämäämme, emme voi ohittaa omaa kammiotamme. Eivät
voineet apostolitkaan vaan heidän oli hiljennyttävä ja odotettava Herran
kasvojen edessä yläsalissa Pyhän Hengen täyteyttä. (Apt. 1:13-14, 2:1-2) Tämä
oli Jeesuksen käsky: ”Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: Älkää
lähtekö Jerusalemista, vaan
odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta
kuulleet. Sillä Johannes kastoi
vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien
jälkeen.” (Apt. 1:4) Jeesuksen käsky toimintaa
kaipaaville opetuslapsille oli selkeä: Älkää lähtekö, vaan odottakaa! Tuon käskyn
noudattamista seurasi lupaus: Teidät kastetaan Pyhällä Hengellä ja te saatte
voiman. (Apt. 1:8) Onneksi apostolit noudattivat tuota käskyä, koska muuten me
emme olisi koskaan kuulleet evankeliumia.
Rukoukseni
on, että löytäisin uudestaan kammiohetket Herrani edessä. Tiedän, että siellä
Jumalan Hengen väkevän käden ja selvääkin selvemmän äänen alla, saadaan voima ja
voitelu palvelustyöhöni, ratkaistaan elämäni taistelut ja saadaan vastaukset
kipeimpiin kysymyksiin. Siellä Jeesuksen veren peson ja Pyhän Hengen voiman
alla hengen korvani puhdistuvat kaikesta liasta ja vaikusta, joita tämä aika
sinne kerää. Tällöin korvani valmistuvat kuulemaan sen korvaamattoman tärkeän
sanoman, jonka Pyhä Henki tahtoo puhua.
