Eräänä
yönä en saanut unta ennen kuin olin kirjoittanut ylös asiat, jotka olivat
alkaneet elämään ajatusmaailmassani. Sisälläni toistui kysymys: millä
perusteella ihminen on kerran Jumalan valtakunnassa ja Karitsan häissä? (Ilm.
19:5-10) Mikä on se puku ja vaate, jonka kanssa ihminen voi seistä viimeisenä
päivänä hyvällä omalla tunnolla Kaikkivaltiaan Jumalan edessä? Olenko minä
pukeutunut siihen?
Kuninkaan
pojan häät (Matt. 22:1-14)
Jeesus
itse kertoo vertauksen suurista häistä, jotka Suuri Kuningas järjesti Pojalleen.
Kutsuttuja oli todella suuri joukko. Jokainen kadulla vastaan tullut sai kutsun:
"Palvelijat menivät teiden varsille ja kokosivat kaikki, jotka tapasivat,
sekä hyvät että pahat, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita." (Matt:22:10)
Jeesus sanoo, että ei ollut väliä oliko ihminen hyvä tai paha, jokainen sai
kutsun. Kutsun saivat niin tohtorit kuin rappioalkoholistitkin.
Yhteiskuntaluokka tai elämän saavutukset ja onnistumiset eivät merkanneet
mitään. Kutsu annettiin kaikille. Jotka vastasivat kutsuun myöntävästi, saivat
tulla sisään.
Ilmestyskirja
kertoo, miten häävaate on valmiina odottamassa jokaista kutsun saanutta. (Ilm.
3:5, 19:8) Sitä ei tarvinnut itse ostaa vaan Kuningas oli itse sen hankkinut
hääväelle. Juhlissa ei saanut olla ilman tuota vaatetta. Kuitenkin seuraavassa
jakeessa (Matt. 22:11) Jeesus sanoo, että paikalle oli tullut eräs henkilö, joka ei
ollut pukeutunut häävaatteisiin. Ilmeistä oli, että vaate olisi ollut tarjolla,
mutta jostain syystä tämä vieras ei ollut laittanut oikeita häävaatteita
päälle. Ajatteliko hän, että omat vaatteet ovat niin kauniit ja hyvät ettei
raaski laittaa vieraiden hankkimia vaatteita ylle? Syytä tähän Raamattu ei
kerro. Kun Kuningas ihmettelee, (Matt. 22:12) että miten tämä ihminen on tullut
sisälle ilman häävaatteita, vieras jäi sanattomaksi. Tuon henkilön kohtaloksi
tuli tulla heitetyksi sidottuna syvimpään pimeyteen, jossa on itku ja hammasten
kiristys. (Matt. 22:13 vrt. Ilm.20:15)
Vertauskuva
on selkeä. Kuningas on Isä Jumala ja Poika on Jeesus Kristus. Me olemme
kutsutut morsiamena suuriin juhliin Taivaaseen Karitsan häihin, Me olemme
morsiamena ja Jeesus on sulhanen. Jokainen meistä on kutsuttu noihin juhliin.
Onnistumisemme ja epäonnistumisemme eivät ratkaise kutsua. Kutsun peruste ei
myöskään ole se, olemmeko olleet elämämme aikana hyviä vai pahoja. (Matt.
22:10) Kutsu on sinetöity Golgatan ristillä koskemaan jokaista ihmistä. (1.Joh.
2:2)
Kuitenkin
tullessamme juhliin, meillä pitää olla oikeanlaiset vaatteet päällämme, jotka
Jumala on meille valmistanut. Omat vaatteet eivät kelpaa, olivatpa ne kuinka
hyvät ja hurskaan näköiset tahansa. Pitää olla Kuninkaan itse valmistamat
oikeat vaatteet, jotka ennen häitä tarjotaan jokaiselle kutsutulle. Millainen
ja mikä tuo vaate on käytännössä?
Ihmisen
omat vaatteet
Katsotaan ensin, millainen tuo vaate Raamatun mukaan
ei ole.
Meille
ihmisille on hyvin luontaista tulla Jumalan eteen luottaen omien vaatteittemme
kauneuteen ja erinomaisuuteen. Meillä ihmisillä on tapana kiillottaa
ulkokuortamme niin hurskaan näköisiksi, että ulkoapäin katsottuna vaatteemme
näyttävät ilman muuta taivaskelpoisilta.
Mennäänkö
taivaallisiin juhliin oikean opin vaatteissa? Omassa elämässäni on ollut ajanjakso,
jolloin minulle merkitsi oikean Raamatun opin ja oikeassa olemisen vaate hyvin
paljon. Koin olevani pieni uskonpuhdistaja ja Jumalan suuri soturi ihan vain
sen vuoksi, koska olin mielestäni kaikessa oikeassa. Ymmärsin Raamatun
mielestäni virheettömästi ja näin itseni oikean oppini kanssa suurena uskonsankarina.
Kuitenkin Jumala osoitti minulle, että tuo vaate ei minulle riitä. Hän sai
Henkensä kautta silmäni näkemään, että oikean opin ja Raamatun oikein
ymmärtäminen, niin tärkeitä kuin ne ovatkin, eivät itsessään minua pelasta.
Ihmisen on uudestisynnyttävä ylhäältä. (Joh. 3:5) Uudestisyntymän sanoma on
usein oikeaoppiselle ja omaan tietoonsa perustavalle ihmiselle täysin vieras
käsite. Niin oli Synagogan hallitusmiehellekin (verrattavissa nykyaikaiseen kirkkovaltuuston jäseneen)
Nikodeemuksellekin. (Joh. 3:1-7) Oikean opin puvulla ei taivaanportit aukea.
Paavali oli ennen uskoontuloaan oikeaoppinen fariseus, joka tunsi Raamatun
tekstit niin hyvin kuin voi. Hän oli saanut sen aikaisen huippukoulutuksen ja
kaiken lisäksi onnistunut elämään ulkonaisesti hurskaan näköistä elämää. (Fil.
3:4-8) Mutta sekään ei riittänyt Jumalan edessä. Uskoontulonsa jälkeen Paavali
sanoi heittäneensä tuon oikeaoppisuuden puvun roskana pois, (Fil. 3:7-8) koska
hän ymmärsi sen estävän pääsyn Taivaaseen. Oikean opin puvun kanssa saadaan
äkkilähtö syvimpään pimeyteen kerran Kuninkaan häistä, jos se on meidän
päällämme tuona päivänä.
Entä kirkkokunnat
ja herätysliikkeet? Voiko luterilainen, helluntailainen, vapaakirkollinen,
katolinen, ortodoksi, baptisti, adventisti tai jonkin muun liikkeen edustaja
vedota Suuren Kuninkaan edessä oman kirkkokuntansa puvun riittävyyteen? Riittävätkö
kirkkokunnan jäsenyydet, perinteet ja sakramentit vaatteeksi Kuninkaan pojan
hääaterialle? Eivät riitä. Ei ole niin olennaista, minkä kirkon kirjassa meidän
nimemme lukee. Ratkaisevaa on, onko nimemme Elämän kirjassa: "Ja jos
jonkun nimeä ei löytynyt elämän kirjaan kirjoitettuna, hänet heitettiin
tuliseen järveen." (Ilm. 22:15, ks. Matt. 10:20) Meitä ei auta vaikka
olisimme piispoja ja pastoreita viidennessä polvessa maailman oikeaoppisimmassa
kirkossa, ellei nimemme ole elämän kirjassa. Uskonnollisuuden vaatteet päälle
puettuina saamme äkkilähdön Kuninkaan Pojan hääaterialta, olipa tuo vaate
sitten kuinka kaunis tahansa. Jeesus joutui sanomaan papeille seuraavat sanat: "Totisesti
minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät Jumalan valtakuntaan ennen
teitä." (Matt. 21:31) Jopa prostituoitu nainen ja veropetoksia harjoittava mies
parannuksen tehneenä oikeissa vaatteissa menevät Jeesuksen mukaan ennemmin
Jumalan valtakuntaan kuin nuo uskonnollisuuteen ja omaat uskontoonsa turvaavat
papit. On kuitenkin ihanaa, että virkaa toimittava uskonnollinenkin pappi voi
pelastua, uudestisyntyä ja tulla uskoon. Raamattu sanoo: ”.. lukuisa
joukko pappeja tuli uskolle
kuuliaisiksi” (Apt. 6:7)
Entä ihminen, joka koko elämänsä tekee hyviä tekoja,
elää nätisti, on harras uskonnollinen ihminen, uskoo Korkeimpaan, käy kirkossa,
on uskonnollisen kasvatuksen saanut ja vieläpä uskovan kodin lapsi. Riittääkö
tällainen vaate? Entäpä, jos lisätään vielä, että tämä ihminen on ollut
isoisena rippileirillä kolme kertaa, laulaa seurakunnan nuorisokuorossa,
rukoilee ja lukee Raamattua säännöllisesti sekä on seurakunta-aktiivi? Eikö jo
riittäisi? Ei riitä. Raamattu vastaa tällaiselle ihmiselle, että riivaajatkin
uskovat Jumalaan ja vapisevat. (Jaak. 2:19) Tuollainen uskonnollisuuden kaapu on omin teoin
taitavasti valmistettua ulkokultaisuuden kangasta, joka ei ole peräisin
Jumalalta vaan ihmisestä. Tämä puku on kyllä hyvin taitavasti kudottu. Jopa
niin taitavasti, että 99% ihmisistä luulee, että tuolla vaatteella Kuninkaan
Pojan häähuoneen ovet aukeavat. Vaikka em. luetelluissa asioissa ei itsessään
ole mitään väärää, Taivaan portit ei niiden avulla aukea. Ulos pimeyteen,
vaivanpaikkaan, noilla vaatteilla joutuu. Raamattu sanoo: "Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja
niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme." (Jes. 64:6) Kaikki meidän oma vanhurskautemme,
olipa se kuinka hurskaaseen pukuun puettu, on Jumalan edessä kuin tahrattu
vaate. Se ei kestä Kaikkivaltiaan pyhien, vanhurskaiden ja lahjomattomien silmien
edessä. Sen vaatteen kantajasta Raamattu sanoo: ”Ne taas, jotka pitäytyvät lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia.”
(Gal. 3:10)
Usein
puhumme, että synnistä on tehtävä parannus ja tultava niiden kanssa Jeesuksen
luokse. Se on täysin oikein ja sitä meidän tulee tänä sekavana maailman aikana
julistaa kadotukseen matkalla olevalle maailmalle entistä enemmän. Kuitenkin
usein jää huomioimatta "siivosyntiset ja hyvät ihmiset", joita
parannussaarna ei kosketa. Todellisuudessa ihmisen ulkoisesti kaunis elämä, ei
kuitenkaan riitä poistamaan syntisyyttä Jumalan edessä. Raamatun mukaan hekin tarvitsevat Jumalan
antamat vaatteet omakutoisten hurskaan näköisten vaatteiden sijaan. Raamattu
puhuu, että tällaisen ihmisen on tehtävä parannus kuolleista teoista. (Hepr.
6:1) Heidän on uudesti synnyttävä niin kuin murhaajankin. (Joh. 3:5) Hyvät teot
ovat oikein, mutta ne muuttuvat kuolleiksi teoiksi, jos ihminen ajattelee
ansaitsevansa niillä pelastusta Jumalalta. Syntivelkamme on Jumalan edessä niin
suuri, että mitkään hyvät teot eivät sitä voi kompensoida. Jumala on ehdoton
synnin suhteen. Ainut oikeudenmukainen tuomio synnille on kuolema eli kadotus,
ero Jumalasta. (Room. 6:23) Tämän me kaikki ansaitsemme Jumalan pyhien ja
vanhurskaiden silmien alla olipa yllämme kuinka hurskaat kotitekoiset vaatteet
tahansa.
Mikä
vaate sitten kelpaa Jumalalle?
Raamattu
sanoo: "Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme
synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." (2Kor.
5:21) Jeesuksen, joka oli ainut synnitön maan päällä elänyt ihminen, Jumala
lähetti kuolemaan ristille ihmiskunnan syntien edestä. Jumala teki hänet
synniksi, kun hänet naulittiin ristille. Hänet tuomittiin meidän syntiemme
vuoksi. Meidän syntimme sovitettiin hänessä. Miksi? Jotta me voisimme saada
hänen, Jeesuksen, vanhurskauden ja puhtauden vaatteeksi yllemme. Jeesus siis
otti meidän syntimme päälleen ristille, jotta me saisimme hänen puhtauden,
pyhyyden ja vanhurskauden puvun itsemme ylle ja tällä puvulla pääsisimme noihin
suuriin hääjuhliin. Tuo Jeesuksen vanhurskaus annetaan lahjana. (Room. 3:23-24)
Jumala antaa sen yksin armosta eikä ansiosta, ettei kukaan voisi kerskata. (Ef.
2:8-9, Room. 3:27-28) Raamattu sanoo, että vain tuo vanhurskaus on riittävän
puhdas vaate suuriin hääjuhliin. (Ilm. 19:8)
Raamatussa
on puhutteleva kuvaus siitä, kun tuohon Jeesuksen lahjavanhurskauteen puetut
ihmiset ovat noissa juhlissa. (Ilm. 7:13-15) Siellä mainitaan, että ainut
peruste Taivaaseen pääsylle oli, että he olivat valkaisseet vaatteensa Karitsan
veressä. Ainoastaan Jeesuksen verinen vanhurskaus oli läpäissyt sen seulan,
jonka edessä kaikki muut vaatteet jäivät ovien ulkopuolelle. Vain Jeesuksen
verellä ansaittu vanhurskaus riitti. Syyksi juhliin pääsyyn sitä kysyttäessä ei
sanottu, että nuo ovat helluntailaisia tai luterilaisia. Ei sanottu, että he
olivat lapsena kastetut tai aikuisen kastetut. Sanottiin, että he olivat
kokeneet Jeesuksen veren kautta syntien anteeksi annon, ja sen tähden he
ovat Jumalan valtaistuimen edessä. (Ilm. 7:15) Se oli ainut peruste, miksi he olivat siellä. Muut perusteet olivat
jääneet porttien tuolle puolelle.
Miten
tuon vanhurskauden saa?
Raamattu
sanoo, että tuon vanhurskauden saa vain yhdellä tavalla. Raamattu sanoo:
"Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa
evankeliumi." (Mark. 1:15) Sinun tulee tehdä parannus eli
tunnustettava ja hylättävä syntisi Jeesukselle. Tämän jälkeen anna elämäsi
Jeesukselle ja turvaa uskon kautta, että hän on sovittanut ristillä kaikki
sinun syntisi. Tällöin Raamattu sanoo, että Jeesuksen veren puhdistava voima
pesee sydämesi puhtaaksi kaikesta synnistä ja sinut puetetaan uskon kautta tuohon
lahjavanhurskauteen. (Apt. 3:19, 1Joh. 1:7, Room. 3:21-24, Gal. 2:16, Ef.
2:8-9) Silloin saat kokea elävän uudestisyntymisen, joka on 100% Jumalan teko.
(Joh. 1:12, Ef. 2:10)
Kun olet
sydämestäsi tehnyt tuon parannuksen, antanut eĺämäsi Jeesuksen käsiin ja
turvannut hänen ristinsä sovitustyöhön, voit olla varma, että saat olla
Jeesuksen veren kautta puetettu oikeanlaisiin tahrattomiin ja täydellisiin
juhlavaatteisiin. Kun nuo vaatteet ovat päälläsi, voit olla varma, että niiden
edessä Taivaan portit kerran avautuvat ja Kuningas toivottaa sinut
tervetulleeksi voittajana perille suurelle hääaterialle. Tehkäämme siis
kaikkemme sen eteen, että olisimme oikeat vaatteet päällä, kun tuo hetki
koittaa. Jeesus sanoo: "Se, joka voittaa, puetaan valkeisiin
vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeään elämän kirjasta, ja minä
tunnustan hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä." (Ilm.
3:5)
