Miksi taivas pidättää sateensa?

Anna sade, Jumala. Sydän kaipaa, odottaa. Anna kaste Golgatan. Virvoittamaan kuiva maa.. Miksi taivas pidättää? Poutapilvet nyt vain nään. Kunpa sadepisat vuotais maahan, kostuttais.

Tätä laulua laulamme seurakunnissamme. Hilja Aaltosen runoon on helppo jokaisen kristityn yhtyä. Siinä runoilija kyselee kauniisti, miksi Jumala pidättää sateen kansaltaan.

Syy kuivuuteen

Jumalan kansalla oli aikanaan samalainen tila. Se oli joitain vuosia asunut Israelin maassa Baabelin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Raamattu kertoo Jumalan kansasta seuraavaa:

Te kylvätte paljon, mutta saatte vähän. Te syötte, mutta ette tule ravituiksi. Te juotte, mutta jano ei sammu. Te vaatetatte itsenne, mutta ei tule lämmin. Ja palkkatyöläinen panee työpalkan reikäiseen kukkaroon.. Te odotatte paljoa, mutta se menee vähiin. Te tuotte kotiin, mutta minä puhallan sen pois. Minkätähden? sanoo Herra Sebaot. Minun huoneeni tähden, kun se on rauniona ja te juoksette kukin oman huoneenne hyväksi. Sentähden teiltä taivas pidättää kasteen ja maa pidättää satonsa. (Haggai 1:6, 9, 10)

Jumala kertoo kansalleen totuuden. Syy kuivuuteen ja sateiden puutteeseen ei ollut Baabel eikä pakkosiirtolaisuudesta johtuneet traumat. Jumala ei puhunut sanaakaan Baabelin hengellisesti sokeista päättäjistä eikä vääränlaisista poliitikoista. Syynä ei myöskään ollut ympäröivien pakanakansojen jumalattomuus ja hirvittävät epäjumalanpalvelusmenot. Eikö ole erikoista, että Jumala ei vyöryttänyt mitään syytä Baabelin niskoille, vaikka Baabelin rautainen ies oli vuosikymmeniä painanut Israelia alas? Jumala ei syyttänyt ketään ulkopuolista jumalatonta tahoa siitä, että Jumalan kansalla ja Israelin maalla oli kuiva ja hedelmätön aika

Jumala sanoo kuivuuden syyksi yhden ainoan asian: Hänen temppelinsä on rauniona ja kansa elää siitä piittaamattomana. Lue Haggain kirjan 14 ensimmäistä jaetta niin huomaat, miten tämä asia tuli korjata. Sitten korjautuisi myös kaikki muu ahdinko, joka kalvoi maata.

Kansan henki herätetään

Tuohon aikaan Jumala herätti uskovia ihmisiä näkemään tämän ongelman:

Ja Herra herätti Juudan käskynhaltijan Serubbaabelin, Sealtielin pojan, hengen ja ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, hengen ja kansan koko jäännöksen hengen, ja he tulivat ja ryhtyivät rakentamaan Herran Sebaotin, heidän Jumalansa, temppeliä (Haggai 1:14)

Herra herätti Serubbaabelin hengen ja Joosuan hengen. Nuo miehet tulivat sisäisessä maailmassaan herätyksen tilaan. He eivät nyt syyttäneet kuivuudesta jumalattoman maailman syntielämää vaan näkivät nyt todellisen syyn maan rappiotilaan: Herran huone, Herran temppeli, on rauniona. Siinä on syy kaikkeen. Mitään hyvää ei tapahdu maassa ennen kuin temppeli on kunnostettu. Ja Raamattu kertoo, että pian koko Jumalan kansasta löytyi jäännös, jonka silmät avattiin näkemään todellinen syy kuivuuteen ja ahdinkoon. Heidän henki herätettiin unesta. Heidän hengellinen näkökykynsä kirkastui. Kaikki oli nyt selvää. Temppeli on korjattava ennen muuta.

He kuulivat oikein Herran sanan

Kaikki herääminen lähti liikkeelle siitä, että kansa kuuli oikein Herran sanat.

Niin Serubbaabel, Sealtielin poika, ja ylimmäinen pappi Joosua, Joosadakin poika, ja kansan koko jäännös kuuli Herran, Jumalansa ääntä ja profeetta Haggain sanoja, jota varten Herra, heidän Jumalansa, oli hänet lähettänytkin, ja kansa pelkäsi Herraa. (Haggai 1:13)

Pitkän kuivan jakson jälkeen Jumala vaikutti kansansa keskuudessa sen, että löytyi joukko ihmisiä, jotka kuulivat oikein Herran sanat. He ymmärsivät vastuunsa. He eivät enää syytelleet toisiaan eivätkä Baabelia. Tapahtui syvä sisäinen herääminen, jonka seurauksena koko kansan keskuuteen tuli Jumalan pelko. Herran sana tuli sellaisella voimalla, että se painoi miehet ja naiset polvilleen. Ei enää pelkästään kansan rappiotilan vuoksi eikä kuivuudenkaan vuoksi vaan oman sydämensä heräämisen vuoksi. Herran pelko valtasi heidät. Se pelko oli Baabelin vuosien aikana hiljaa kadonnut, mutta nyt se heräsi uudelleen. He ymmärsivät, että heillä on henkilökohtainen vastuu Jumalan edessä. Asia ei ollut enää vain koko kansan yhteinen ongelma vaan siitä tuli jokaisen Jumalan kansan jäsenen oma henkilökohtainen ongelma.

Suomen Siionin kuivuus

Tänään koen Jumalan puhuvan minulle Haggain päivistä Suomen kansan kohdalla. Me olemme pitkään eläneet kuivaa hengellistä ajanjaksoa, jolloin herätystä ei ole näkynyt. Samaan aikaan näemme Suomen kansan johtajissa ennennäkemätöntä jumalattomuutta. Elämme omassa ”Baabelissamme”, jossa jumalattomuus ja synti saa vapaasti rehottaa. Haukomme henkeämme ja ahdistuneena teemme some-päivityksiä, jossa päivittelemme maan rappiotilaa. Vyörytämme monien asioiden syyt hallituksen ja pääministerin harteille. He ovat mielestämme suuri Baabel ja Sodoma, jota on vastustettava. Luulemme, että syy on väärissä poliitikoissa ja heidän jumalattomuudessaan.

Syy ei kuitenkaan ole heissä. He ovat seurausta eräästä suuremmasta ongelmasta. Suomen mädännäisyys ei ole tauti vaan taudin oire. He ovat oire eräästä paljon vakavammasta ongelmasta. Niin kuin Haggain päivinäkään syy kuivuuteen ja rappiotilaan ei ollut Baabelissa, niin se ei ole tänäänkään. Syy on siinä, että Jumalan huone, temppeli, me, olemme raunioituneet. Meissä, Uuden liiton temppeleissä, on paljon sellaista, mitä ei meihin kuulu. Me olemme olleet jo vuosia raunioina, ja siksi kansan tila on se, mikä se on.

Me olemme menettäneet suolamme, jonka seurauksena maa haisee mädältä. Sanot ehkä, että ”Enhän minä vaan tuo harhaoppinen kirkkokunta tuossa vieressä on syyllinen.” Nyt ei ole kyse harhaoppisesta kirkkokunnasta siinä vieressä vaan sinusta ja minusta. Olemme henkilökohtaisesti yksilöinä Jumalan temppeleitä.

Jumala ei Haggain päivinä tarvinnut muuta kuin yhden ainoan miehen, Serubbabelin, heräämisen. Se riitti, että yksi ihminen heräsi ensin. Pian heräsi toinen, Joosua. Ja hetken kuluttua iso osa kansaa oli herännyt. He eivät heränneet päivittelemään Baabelin irstautta vaan Jumalan temppelin tilaa. Nähtiin se, että temppeli on rauniona, siksi kuivuus kalvoi maata.

Sinä ja minä emme ehkä elä synnissä, mutta elämämme ja ajankäyttömme kuluu joutavassa. Ensirakkautemme ei pala Kristusta kohtaan niin kuin tulisi. Efeson seurakunnan lailla olemme kyllä valveutuneet oikeaoppisina ja ahkerina seurakunta-aktiiveina, mutta touhumme ja toimintamme eivät enää nouse syvästä Kristus-elämästä ja rakkaudesta Häneen. Meistä on tullut seurakunnan monitoimikoneita, jotka juoksemme kukin oman huoneenne hyväksi (Haggai 1:9), niin kuin Haggain päivinä tehtiin. Olemme menettäneet aidon Kristus-elämän tuoreuden rukouskammioissamme. Emme oikeasti enää tunne häntä niin kuin Hän tahtoisi. Tunnemme kyllä seurakuntamme toiminnat ja elämme niissä, mutta Kristuksesta on tullut meille vieras. Elämme uskonelämäämme, vailla syvää rakkautta Kristukseen. Ja ilman sitä kaikki hyväkin toimintamme on kulkusen kilinää ja vasken helinää.

Parannus

Kaikki muutos alkaa siitä, että kuulemme Herran sanat itsellemme ja näemme oman tilamme. Meidän on ymmärrettävä henkilökohtainen vastuumme Jumalan edessä. Yksi ainut mies tai nainen riittää Jumalalle. Yksi kynttilä sytyttää tuhat kynttilää.

Pelkään, että me olemme tänään vain murheissamme Suomen kansan rappiotilasta, mutta emme näe syytä siihen. Ja jos emme näe syytä siihen, emme voi koskaan tehdä aitoa parannusta. On katkeraa omalle farisealaiselle ja oikeaoppiselle lihalle tunnustaa: "Minä olen menettänyt ensirakkauteni Kristusta kohtaan. Olen kuluttanut aikani joutavaan some-elämään ja viihteeseen. Olen käyttänyt aikani väärin."

Oi miten helppoa on peittää oikean opin ja oikeassa olemisen kaavun alle Kristus-elämän syvyyden puuttuminen. Ja miten mahdotonta onkaan herätä, ellei Jumala herätä. ”Herra herätti Serubbaabelin, Sealtielin pojan, hengen..” Niin. Herra herätti! Miten Hän saisi minut hereille tänään? Ja miten Hän saisi sinut hereille? Miten Hän saisi murrettua veltostuneen ja vääränlaisessa omahyväisyydessä marinoidun henkemme?

Tarvitsemme Jesajan kirja 6. luvun ilmestystä itsestämme. Jesaja oli 5. luvussa juuri surkutellut jumalattoman maailman syntielämää. Hän oli käyttänyt voi-huutoja tänne ja tuonne. Hän voivotteli kaikkea. Ympärillä oli valtava määrä syntiä ja saastaa.

Mutta nyt 6. luvussa Jesaja, päästyään Kristuksen valkeuteen, huutaa: "Voi MINUA!" Tarvitsemme juuri tällaista murtumista ja heräämistä! Herääminen ei ole sitä, että nähdään Baabelin syntielämä vaan oman sydämen tila. Herätyksessä Jumalan Henki ja Sana aivan kuin kuorivat sydämiämme koristavat uskonnollisuuden ja oikean opin kaavut. Kristuksen valon alla oman sydän petollisuus paljastuu, ja kohdataan uudestaan Jumalan armo ja Jeesuksen veren ansio tulee paljon syvemmäksi ja tuoreemmaksi kuin sen siihen asti oli ollut. Kun uskova saa tämän uuden kosketuksen henkeensä, voidaan puhu heräämisestä.

Päivittelijät

Olen viimeisien vuosien aikana jutellut monien uskovien kanssa kansamme tilasta ja Hengen sateiden puuttumisesta. Syiksi on esitetty harhaoppeja, jumalatonta hallitusta, vääränlaista kirkkopolitiikkaa, nuorisokulttuurin tuloa seurakuntiin ja amerikkalaisia virtauksia. En muista kuulleeni koskaan kenenkään sanoneen:

”Minä olen syyllinen! Herra on herättänyt minut ja näyttänyt, että Kristus-suhteeni ei ole sellainen kuin sen pitäisi olla. Herra on herättänyt minun henkeni näkemään oman temppelini raunio-tilan. Se on painanut minut polvilleni. Olen viime aikoina vain kaivannut saada uuden kosketuksen henkeeni Herralta! Tahdon ahkeroida ja tehdä parannusta. Tahdon rakastaa syvemmin Häntä. Tahdon löytää Hänet uudestaan! Ja sen heräämisen seurauksena rakastan ja nautin vain olla Hänen lähellään. Mikään muu ei tänään riitä!”

Ymmärrämme, että tästä on kyse. Herra tahtoo uudistaa minut. Ei vain seurakuntaa vaan MINUT! Jumala armahtakoon sitä uskovaa, joka ei mielestään uudistumista tarvitse!

Kuka herää ensimmäisenä?

Tahdon tänään todeta ystäväni, että Suomen rappiotila johtuu nukkuvasta seurakunnasta, jonka yksilöuskovien temppelit ovat raunioina. Niissä on paljon iljetystä ja väärää tai sitten ne yksinkertaisesti ovat vain raunioina. Miten Kristus voi toimia tämän maan hyväksi, jos Hänen ruumiinsa on rampa jaloistaan ja käsistään? Pelkään pahoin, että lampunjalat ovat siirtymässä kirkkokunnilta ja herätysliikkeiltä. Voi olla, että Jumalan valtakunta on siirtymässä monilta viinitarhan vartijoilta pois. Jeesuksen aikana se annettiin toisille, jotka tekevät oikeaa hedelmää. Herätysliikkeen liike kyllä saattaa jatkua, mutta herätys loppuu, jos Jeesus siirtää lampunjalkansa pois paikaltaan.

Teemme oikein, kun rukoilemme Suomen puolesta. Mutta mitään ei tapahdu ennen kuin löytyy se jäännös-joukko Jumalan kansasta, joka kuulee oikein Herran sanat, herää hengessään näkemään oman sydämensä tilan ja kokee Jumalan väkevän käden alla sisäisen kutsun ja kehotuksen lähteä oikeanlainen Herran pelko sydämessä laittamaan oma temppeli kuntoon. Se tarkoittaa rakkaussuhteen täydellistä uudistumista Kristuksen kasvojen edessä. Ja tuosta uudistuneesta rakkaussuhteesta alkaa kummuta uutta elämää, jonka ylle Jumala tulee vuodattamaan sateensa. Silloin maa tulee hedelmälliseksi jälleen. Muista, että Jumala ei tarvitse kuin yhden uskovan, joka aidosti herää. Löytääkö Hän sitä Suomesta?

Kadonnut Jeesus

On kohtalokasta luulla Jeesuksesta sitä, mitä hän ei ole.

Kadonnut Jeesus

He luulivat hänen olevan matkaseurueessa.. (Luuk. 2:44)

Jeesus ei ole aina meidän matkassamme mukana, vaikka me luulemme Hänen olevan. Meidän toimintamme voi olla sielullista touhua, vailla Jeesusta. Jeesus ei siunaa meidän omia unelmiamme. Hänen siunauksensa lepää sen työn yllä, jossa Hänen antama taivaallinen näky toteutuu. Hän ei ole meidän seuraajamme vaan meidän tulee olla Hänen seuraajiaan.

Eilisen Jeesus

... minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei hän ole täällä.. (Matt. 28:5-6)

Hän ei ole aina siellä, mistä Häntä etsimme. Hän saattoi olla siellä eilen, mutta tänään Hän on jo muualla. Me saatamme elää eilisen siunauksissa ja muistoissa, ja samalla kuitenkin kadottaen sen suunnitelman, joka Hänellä on tänään meitä varten. Hän ei ole kanonisoitu menneisyyden uskonnollinen traditio vaan elävä Jumalan Poika. Hän ei kutsunut meitä elämään menneisyyden muistoissa vaan seuraamaan tänään Häntä. Hänen virtansa on vettä täynnä tänään. Hän ei ole jäänyt eiliseen.

Poistunut Jeesus

Katso, minä seison ovella ja kolkutan... (Ilm. 3:20)

Hän ei ole aina mukana seurakuntamme kokouksissa, vaikka luulemme Hänen olevan. Hän saattoi olla siellä vielä hetki sitten, mutta ei enää tänään. Joskus on hyvä pysähtyä ja kysyä: Milloin viimeeksi Jeesus ilmestyi kokouksessa seurakunnalleen? Hän on saattanut olla kätkettynä ulko-oven takana jo pitkään. Ja jos Hän ei ole kokouksessa mukana, ei ihme, ettei Hän ilmesty omilleen, Seurakunta voi pitää vireää toimintaa yllä, mutta ilman Jeesusta. Seurakunta voi viihtyä ja pitää hauskaa, mutta ilman Jeesusta. Jos näin oli alkuseurakunnassa, kuinka paljon ennemmin se vaara on lopun ajan seurakunnalla?

Jeesus - ainut toivomme

Valvokaamme, ettei meidän havaittaisi nukkuvan. Jeesus ei ole jokaisessa uskonnollisessa matkassa mukana. Hän ei ole aina siellä, missä Hän eilen niin väkevästi oli. Ja valitettavasti Hän ei ole enää kaikkien seurakuntien sisäpuolella, vaikka ihmiset niin luulevat.

Elämässämme ja toiminnassamme ei ole mitään niin tärkeää kuin seurata aidosti Jeesusta. Olla paikallaan, kun Hän on paikallaan, ja liikkua, kun Hän liikkuu. Jos toimintamme on Hänen toimintaansa, kannamme paljon todellista hedelmää. Jos toimintamme on omaa toimtaamme, jäämme vaille todellista hedelmää, vaikka ulkoisesti kaikki näyttäisikin kauniilta.