Jeesus puhuu monissa kohdin ihmisistä, jotka ovat ulkoapäin katsottuna kristityn näköisiä. Kuitenkaan nämä ihmisjoukot eivät todellisuudessa ole koskaan oppineet tuntemaan elävää Jumalaa eivätkä kokeneet todellista uudestisyntymistä ylhäältä. Tämä ihmisryhmä on verrattavissa sekakansaan (2. Moos. 12:38), joka lähti israelilaisten kanssa matkalle kohti luvattua maata. He eivät olleet Jumalan kansaa, mutta vaelsivat heidän seassaan muistuttaen erehdyttävästi Jumalan kansaa. Nykyään heitä kutsutaan usein nimikristityiksi. Heillä on uskovan nimi, mutta he ovat hengellisesti kuolleita (Ilm. 3:1).
Nimikristitty
Nimikristitty ihminen
uskoo Jumalan ja Jeesuksen olemassaoloon aivan kuin Nikodeemus (Joh. 3).
Nikodeemus oli sen ajan seurakunnan hallituksen arvostettu jäsen, joka oli saanut korkeatasoisen
uskonnollisen kasvatuksen ja tunsi Raamattunsa paremmin kuin monet meistä. Hän
noudatti tarkoin Raamatun ohjeita ja pyrki elämään Jumalalle mieliksi. Hän oli
kuitenkin yhtä kaukana pelastumisesta kuin taivas on maasta. Nikodeemus ei
ollut uudestisyntynyt Jumalan lapsi vaan uskonnollinen, Jumalaa suuresti
kunnioittava ihminen, jolla oli korkea moraali. Vaikka hän tiesi Jeesuksen
olevan Jumalan lähettämä ja uskoi Hänen olemassaoloonsa, Nikodeemus oli silti
pelastuksen ulkopuolella. Hän ei tiennyt, ettei Jumalaan uskominen pelasta
ketään. Raamatun mukaanhan riivaajatkin uskovat Jumalaan, eivätkä ne silti
pelastu (Jaak. 2:19). Jeesus sanoi Nikodeemukselle suoraan, että ilman
uudestisyntymistä ei voi päästä taivaaseen (Joh. 3:3), ei edes kirkon
hallitusmies.
Näitä Nikodeemuksia on nykyään paljon. He
tuntevat Raamattunsa ja ovat oppineet olemaan niin uskovaisen näköisiä
teoissaan ja puheissaan, että heitä on hyvin vaikea tunnistaa uudestisyntymättömiksi. He ovat
saattaneet kenties ajautua uskovien kasteelle ja olla seurakunnan
vastuullisissa tehtävissä, koska he osaavat Raamattunsa ulkoa ja kykenevät jopa
opettamaan sitä. Mutta heidän sydämessään jäytää kummallinen epävarmuus ja ristiriita. He eivät oikein
itsekään tiedä, mikä on vikana, kun homma ei omassa elämässä toimi niin kuin
Raamatun mukaan pitäisi. Heidän päänsä on täynnä oikeaa oppia ja
teologiaa, mutta sydän huutaa tyhjyyttä ja epävarmuutta. Ongelmana heidän kohdallaan
on se, että heillä usko on syntynyt päähän, ei sydämeen. He ovat kasvaneet
kristilliseen uskoon, eivät uudestisyntyneet siihen. Uskovaksi ei kasveta, vaan
uskovaksi synnytään.
He uskoivat omalla
tavallaan
Johanneksen evankeliumin
8. luvun loppupuoli kertoo meille merkillisestä ihmisryhmästä, joka uskoi
Jeesukseen (Joh. 8:31). On tärkeää huomata, että nämä ihmiset uskoivat Jeesukseen. Niin Raamattu sanoo
kirjaimellisesti. Kuitenkin Jeesuksen puhuttua Jumalan Sanan noudattamisesta,
synnin orjuudesta ja omasta jumalallisesta olemuksestaan, nämä ihmiset
tahtoivat kivittää Jeesuksen. He eivät tahtoneet luopua synnistä ja hyväksyä
Jumalan sanaa totuudeksi omalle kohdalleen (Joh. 8:31–59). Heille oli
soveliasta ja kaunista uskoa Jeesukseen kulttuurillisena hyväntekijänä ja
opettajana, mutta ei Herrana, jonka eteen tullaan parannusta tehden.
Merkillisintä näissä
ihmisissä oli se, että he luulivat olevansa Jumalan lapsia. He sanoivat
Jeesukselle: Meillä on yksi Isä, Jumala (Joh. 8:41). He olivat varmoja
siitä, että he ovat Taivaan Isän lapsia, ja luulivat, että taivaassa on Isä,
joka on heidän puolellaan. Mutta lukekaamme, mitä Jeesus vastaa: Te olette
isästä perkeleestä,
ja isänne himoja te tahdotte noudattaa (Joh. 8:44). Eikö ole järkyttävä tilanne? Ihmiset uskovat Jeesukseen ja
luulevat olevansa Jumalan lapsia, mutta Jumalan silmissä he ovat perkeleen
lapsia. Miksi? Koska he tahtoivat noudattaa synnin himoja. Heillä oli sydämessä salattuja himoja, joiden mukaan he
elivät jumalisesta ulkokuorestaan huolimatta. Isiltä peritty usko, Raamatun
tuntemus tai uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen ei pelasta ketään, jos ihminen
sydämessään noudattaa
synnin himoja.
Tällaisia ihmisiä on lopun
aikana paljon. Paavalin mukaan heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.
(2.Tim. 3:5) Heille sopii katsella pornoa, ryypätä, asua avoliitossa
ja elää maailman mukaan, kunhan vain uskoo Jeesukseen. Heidäthän on lapsena
kastettu, ja he kuuluvat kirkkoon. He oppivat rippikoulussa Isä
meidän -rukouksen ja Herran siunauksen. He ovat saaneet kristillisen kasvatuksen ja oppineet
iltarukouksen Levolle
lasken Luojani.
Omaksi kadotuksekseen he ovat oppineet Jumalasta vain sen puolen, että Hän on rakkaus. He unohtavat, että Jumala on myös totuudellinen, vanhurskas ja pyhä, eikä Hän salli taivaaseen syntiä. He valitsevat itse pappinsa ja pastorinsa sen mukaan, mikä kuulostaa kivalta, kunhan saarna ei satuta eikä vie parannuksen paikalle. Samalla he tietämättään allekirjoittavat omalla lankeemuksellaan todeksi Raamatun 2000 vuotta vanhan ennustuksen lopun ajan ihmisistä: "Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät kärsi tervettä oppia vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyynsä." (2.Tim. 4:3)
Karismaattisuus ei pelasta
Matteuksen evankeliumissa
(7:21–23) Jeesus pudottaa uskonnolliselle maailmalle aikamoisen pommin
sanoessaan, että eivät kaikki Jeesusta Herrakseen kutsuvat pääse taivaaseen.
Eivät edes silloin, vaikka he olisivat olleet mukana monenlaisissa karismaattisuutta jäljittelevissä tapahtumissa, joissa
tapahtuu suuria yliluonnollisia ihmeitä. Miksi? Koska he eivät olleet
halukkaita tekemään elämässään Jumalan tahtoa. He olivat
nimikristittyjen joukkoa, joita kiinnostivat valtavasti ihmeet ja merkit.
Heidän suustaan tuli Jeesuksesta puhuttaessa herkästi "Herra, Herra".
Kuitenkaan hekään eivät olleet koskaan tulleet oikeasti sisälle pelastukseen
parannuksen ja uudestisyntymän kautta. Ehkä he luulivat, että karismaattisuus
ja dynaaminen ylistyskulttuuri korvaavat aidon parannuksen teon. Jeesus itse
kertoi, että tälle joukolle Hän joutuu kerran lausumaan: "Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää
pois luotani, te laittomuuden tekijät." (Matt. 7:23; korostus TL)
Mikä oli
siis näiden ihmisten kohdalla lopullinen kadotukseen joutumisen syy? Jeesus
kutsui heitä laittomuuden tekijöiksi. He eivät suuresta karismaattisuuteen
viittaavasta intoilustaan huolimatta olleet koskaan tehneet Jeesuksen edessä aitoa parannusta oman elämänsä laittomuuksista. Raamattu sanoo tällaisista ihmisistä:
”Sinä olet heille kuin
rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu: he sanojasi kyllä
kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan.” (Hes. 33:32)
Lopuksi
Ystäväni, tahdon varoittaa sinua uskonnollisuudesta. Edellä mainittujen raamatunkohtien mukaan mitkään ulkoiset kristilliset tavat tai toimitukset eivät pelasta sinua. Edes kaunis kotoa opittu kristillinen vakaumus, Jumalaan uskominen, Jeesuksen olemassaoloon uskominen, kaste tai ulkoa opitut uskontunnustukset eivät voi pelastaa sinua. Miksi? Koska synti erottaa jokaisen ihmisen (uskonnollisenkin) Jumalasta: ”Teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule." (Jes. 59:2)
On vain yksi henkilö, joka oli synnitön: Jeesus Kristus. Hän eli täydellisen elämän, koska me emme siihen kyenneet. Hän kärsi hirvittävän kuoleman vapaaehtoisesti ja otti meille kuuluvan synnin tuomion päällensä. Hän kuoli sinun ja minun syntien tähden (Jes. 53:5–7). Jumala ei lähettänyt sinun syntiesi sovitukseksi maailmaan uskontoa vaan oman Poikansa. Jeesuksen synnittömän olemuksen vuoksi kuolema ei voinut pitää Häntä, vaan Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Tänään Jeesus elää, ja Raamatun mukaan vain hänellä on valta antaa synnit anteeksi.
Tähän Jumalan valmistamaan pelastukseen, joka on tarkoitettu jokaiselle ihmiselle, tullaan vain parannuksen kautta: "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois" (Apt. 3:19). Parannus ei ole itsensä parantelua vaan mielenmuutos syntiin nähden. Parannukseen liittyy myös erottamattomasti Jeesuksen luokse tuleminen, koska vain Hänellä on valta antaa synnit anteeksi (Joh. 6:37, Matt. 28:18).
Jos koet olevasi Raamatun
varoittama nimikristitty, tee tänään rehellinen parannus ilman kompromisseja ja
anna koko elämäsi Jeesukselle. Hän tahtoo tehdä sinusta oikean kristityn.