Varoitus seurakunnille

Voit lukea heistä 1. Korittilaiskirjeen 10. luvusta.

Heidät kaikki oli lunastettu orjuudesta karitsan veren kautta. He olivat saaneet kasteen meressä. He olivat saaneet ravintonsa Kalliosta, joka on Kristus. He olivat Jumalan lunastama kansa. Heidän päämääränään oli luvattu maa. Se siinsi heidän edessään, ja Jumala tahtoi jokaisen heistä sinne. Mutta Raamattu sanoo järkyttävän totuuden:

Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat. (1 Kor. 10:5-6)

Suuri osa ei päässyt koskaan perille. Itse asiassa pieni osa matkalle lähtijöistä pääsi perille luvattuun maahan. Useimmat hukkuivat ja jäivät taipaleelle. Ja nyt Jumala varoittaa, että tämä kaikki tapahtui sinulle ja minulle varoittavaksi esimerkiksi.

Himo

Heidän lankeemuksensa kerrotaan 4. Mooseksen kirjassa. Kaikki alkoi hengellisen näkökyvyn menettämisestä. 

He olivat nimittäin kokeneet ja nähneet jotain niin suurta, mitä kukaan ennen ja jälkeen ei koskaan nähnyt. He olivat eläneet jatkuvassa ihmeessä. Ihmeet Egyptissä, meren läpi kävely, manna, pilvenpatsaat ja tulipatsaat olivat osoittaneet Jumalan jatkuvan huolenpidon.

Mutta nyt sydämessä heräsi himo Egyptin lihapatojen puoleen. He unohtivat Egyptin orjuuden ja tuskaisen taakan, jota he alati kantoivat. Egypti alkoi näyttämään todella ihanalta ja hyvältä paikalta. Siksi he huusivat: Egyptissä meidän oli hyvä olla. (4. Moos. 11:18) 

Ajattele nyt tätä! 400 vuotta orjuutta ja kiduttavaa tuskaa sekä huutoa Jumalan puoleen, ja nyt muutamassa hetkessä tuo kaikki Egyptissä oleva olikin heidän silmissään hyvää ja tavoiteltavaa. Ja maailman historian suurimmat ihmeet, joita he näkivät, eivät olleet enää mitään Egyptin lihapatoihin verrattuna! Mikä loukkaus Jumalaa kohtaan! Mikä järkyttävä kiittämättömyys, sokeus ja Jumalan työn jalkoihin polkeminen tuo sydämen asema olikaan! Voiko kukaan olla oikeasta näin sokea ja lyhytmuistinen?

Jumala otti sen henkilökohtaisesti

Sillä te olette pitäneet halpana Herran, joka on teidän keskellänne, ja itkeneet hänen edessänsä sanoen: 'Miksi lähdimmekään Egyptistä! (4 Moos. 11:20)

Monet synnit ovat loukkausta lähimmäistämme kohtaan ja siten epäsuorasti myös Jumalaa kohtaan. Mutta tämä synti Jumalan kansan keskuudessa oli henkilökohtainen loukkaus Jumalaa kohtaan. Jumala oli oikeasti heidän keskellään joka hetki. Ja vieläpä silminnähtävästi, yöllä tulipatsaana ja päivällä savupatsaana. He näkivät Herran alati, ja silti heidän sydämensä kaipasi Egyptiin.

Näin halpana he pitivät Herran. Kaikki se työ ja huolenpito oli Israelin silmissä halvempaa kuin Egypti, jossa he olivat vain kärsineet ja huokailleet vuosisatoja. Ja tuleva luvattu maa oli aivan kuin roskaa heille.

Lopuksi heidän sydämensä himo kasvoi niin suureksi, että he vaativat Jumalalta lihaa niin kuin Egyptissä. Huomaa, että Jumala ei vastaa ihmisen lihallisiin rukouksiin. Mutta tällä kertaa Hän vastasi.

Kirous

Mutta lihan vielä ollessa heidän hampaissaan, ennenkuin se oli syöty loppuun, syttyi Herran viha kansaa kohtaan, ja Herra tuotti kansalle hyvin suuren surman. (4 Moos. 11:33)

Se oli lihallinen rukous. Ja siihen tullut vastaus koitui loppujen lopuksi Jumalan kansalle kiroukseksi. Olisi ollut inhimillisesti parempi, jos Jumala ei olisi vastannut heille. Mutta varoitukseksi tulevia aikoja varten Hän vastasi. Ja tuo vastaus muuttui lihallisen ihmisen elämässä kiroukseksi ja tuomioksi.

Opetus

Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. (1 Kor. 10:11)

Tulemme nyt tärkeimpään kohtaan. Lue nyt seuraavat asiat tarkasti. 

Paavalin mukaan tuo kaikki, mikä heille erämaassa tapahtui, on kirjoitettu lopunajan seurakunnalle varoitukseksi.

On nimittäin mahdollista, että meidän näkökykymme Herrasta hämärtyy, ja me unohdamme sydämissämme, mitä Hän on meille tehnyt. Emme näe enää Herraa, joka on keskellämme niin kuin hekään eivät nähneet. Alamme hiljaa sydämessämme menettämään sen syntien anteeksisaamisen kokemuksen tuoreuden, joka meillä alussa oli. Hän ei ole enää meille läheinen ja todellinen. Näkökykymme alkaa sakkaamaan ja emme näe enää todellisuutta. Rukouselämä tulee kuolleeksi ja Raamattu ei enää puhu. Rakkautemme Häneen sammuu emmekä kykene elämään uskoamme todeksi.

Silloin sydämissämme on vaarana herätä himot maailmaa kohtaan. Päivä päivältä, viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta alamme rakastumaan maailmaan ja sen anteja kohtaan. Tämä tapahtuu sydämessä. Maailma alkaa täyttämään ajankäytössämme sydäntämme ja rakkaussuhde Herraa kohtaan viilenee.

Alamme hiljaa harmittelemaan miksemme voi vaihtaa puolisoa, katsoa pornoa, hankkia rahaa vääryydellä, kuuntelemaan maailmallisia asioita, menemään synnillisiin paikkoihin ja katsoa synnillisiä asioita. Meille käy kuin Israelille. Unohdamme syntielämän todellisuuden, hirvittävyyden ja tuhoisuuden, ja yhtäkkiä se on meille paljon tavoittelemisen arvoisempaa kuin Jumala.

Alamme salaa sydämissämme hekumoimaan yhä enemmän tätä maailmaa. Meistä on hyvää vauhtia tulossa maailman ystäviä. Alamme sydämen tasolla olemaan niitä lopunajan ihmisiä, joilla on rakkautta hekumaan enemmän kuin Jumalan puoleen. Kristus-elämä alkaa kuoleutumaan ja jumalaisuuden ulkokuori on enää jäljellä.

Petos

Kuitenkin saatamme säilyttää tämän kaiken salassa. Olemme sydämestämme jo maailmassa, vaikka käymme seurakunnassa ja pidämme kulissit pystyssä. Mutta sydämissämme olemme jo luopuneita. Meitä harmittaa, miksi emme voi elää maailmassa. 

Maailma on todellisuudessa meille paljon rakastamisen arvoisempi kuin Jeesus. Vaikka emme uskalla sitä vielä ääneen sanoa, liekkimme on sammunut ja öljymme lampuissa on loppunut. Kuolema on tullut. Ja meistä on tullut Lootin vaimon sekä tyhmien neitsyiden kaltaisia, joiden sydämentila paljastui vasta liian myöhään. Kriittisimmällä hetkellä totuus paljastui pahimmalla mahdollisella tavalla eikä mahdollisuutta muutokseen enää koskaan annettu.

Siunaa meitä!

Pahinta tässä kaikessa on, että me pidämme halpana Herran, joka on meidän keskellämme. Hän, joka on antanut edestämme kaikkensa, tulee meille halvemmaksi kuin synti. Näemme Hänet harmina, taakkana ja esteenä, joka on "Egyptin lihapatojen" tiellä. Hän on ikäänkuin kiusaaja, joka kieltää kaiken kivan.

Meidän rukouksistamme on tullut "Siunaa minua" tyyppisiä lihallisia rukouksia. Hänestä on tullut meille joulupukki, joka täyttää meidän haaveemme ja unelmamme. Pahimmillaan kokonainen seurakunta on omien lihallisten unelmiensa ja maailmallisten visioidensa eksyttämänä pyytämässä Jumalaa siunaamaan viikosta toiseen kaiken sen, mitä he lihallisuudessaan milloinkin haluavat.

Entä jos Jumala vastaisi? Se muuttuisi kiroukseksi meidän kohdallamme, aivan kuin se muuttui Israelin kohdalla. Rukousvastaus lihalliseen rukoukseen vain vauhdittaisi alamäkeämme hengellisen kuoleman tiellä.

Unohdamme, että Jumala lähetti Jeesuksen siunaamaan niitä, jotka kääntyvät pois pahuudesta. Mitään todellista hengellistä siunausta ei tule ihmisen elämään Jeesukselta ennen kuin ihminen tekee todellisen parannuksen. (Apt. 3:26)

Sinä

Harmittaako sinua, ettet voi elää synnissä? Älä vastaa liian nopeasti tähän. Tiedät kyllä, mitä sinun tulisi vastata, mutta vastaa rehellisesti. Onko sydämesi menetetty maailmalle, vaikka kulissit ovat vielä pystyssä? Sinussa on sen verran selkärankaa, ettet ole vielä uskaltanut hypätä suoraan tekosyntien riettauteen sisälle, mutta sydämessäsi olet jo niiden vanki. Ajatusmaailmasi on täynnä tätä maailmaa ja sen himoa.

Mutta Raamattu sanoo: 

Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.  

Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.  

Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti. (1 Joh. 2:15.17)

Lue jokainen edellä mainittu jae tarkkaan. Anna niiden käydä sielusi ja sydämesi läpi. Maailman ystävä on Jumalan vihollinen (Jaak. 4:4). 

Todellinen lankeemus tapahtuu sydämessä. Tekosynti on vain sen jäävuoren huippu, mitä sydämessä on jo pitkään tapahtunut.

Lopuksi

Vain Herra voi antaa näkökyvyn takaisin. On nähtävä itse henkilökohtaisesti oma tila ja kauhistuttava sitä. On saatava uudelleen murhe oman sydämen vuoksi. On peljästyttävä sitä, että olen uskoton Herralle niin kuin morsian on yljälleen. On nähtävä, että minusta on tullut Jumalan vihollinen. Ei ateisti, murhaaja tai rosvo, vaan maailman ystävä on Jumalan vihollinen! (Jaak. 4:4)

Flirttailemme maailman kanssa ja rakastamme sitä. Ja luulemme, että mammonan perässä juoksu on neutraalia Jumalan silmissä. Et voi rakastaa ja palvella mammonaa ja Kristusta samaan aikaan! (Matt. 6:24) Jos rakastat mammonaa, vihaat Kristusta! Niin. Lue tuo raamatunkohta. Vihaat Herraa, jos palvelet ja rakastat mammonaa.

Herra tahtoo nyt uudistaa sinut. Anna tämän totuuden lävistää sielusi. Riisu naamarisi ja näe oman sydämesi tila. Hän on valmis antamaan kaiken anteeksi, jos ahkeroitset ja teet syvän sydämen parannuksen, vaikka se maksaisi koko tulevan elämäsi. Hän on kaiken sen arvoinen ja vielä enemmän. Aamen.

Profetaalinen testi seurakunnalle

"..joudun suremaan monen tähden, jotka ennen ovat synnissä eläneet eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet." (2 Kor. 12:21)

Suuri apostoli esittää pelkonsa korinttilaisille. Hän pelkää, että tuon seurakunnan joukossa on sellaisia ihmisiä, jotka elivät aikanaan synnissä, mutta eivät ole sen jälkeen missään vaiheessa tulleet aitoon parannukseen. Tuo sana "katuneet" on nimittäin kreikan kielellä "metanoeo", joka tulisi kääntää parannus tai mielenmuutos.

..ennen ovat synnissä eläneet..

He olivat aikaisemmin eläneet synnissä. Nyt heille oli julistettu sanoma parannuksesta syntien anteeksisaamiseksi. (Luuk. 24:47). Heille oli annettu mahdollisuus saada synnit anteeksi Jeesuksen nimen kautta, kunhan he itse kukin kääntyisivät pois synnistä.

Heidän silmiensä eteen oli maalattu pelastuksen tie, jonka alkupää oli Heidän edessään, ja jonka toinen pää olisi Uudessa Jerusalemissa.

..eivätkä ole katuneet..

Pysähdytään tähän hetkeksi. He olivat tulleet sisälle seurakuntaan. He olivat menneet kasteelle. He olivat paikallisseurakunnan jäseniä. He mahdollisesti palvelivat seurakunnassa ja kävivät kokouksissa.

Mutta Paavali ounasteli hengessään jotain hirvittävää. Hän nimittäin pelkäsi, että he eivät olleet koskaan tulleet aitoon parannukseen (katuneet = kreik. metanoeo, joka yleensä käännetään parannuksena tai mielenmuutoksena) 

Paavali pelkäsi, että seurakunnassa on sekakansan joukko, lustetta, jotka ulkoisesti olivat kristityn näköisiä mutta eivät koskaan olleet tulleet todellisesti sisälle pelastukseen. He täyttivät suuren osan  kristityn ulkoisista tunnusmerkeistä, mutta Paavali näki syvemmälle. Hän näki, että todellista sydämen lävistävää aitoa parannusta ei ollut mahdollisesti koskaan tapahtunut.

..sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet..

Niin. Mitä tuo tarkoittaa? He rakastivat sydämessään yhä syntiä! Jumalan mielen mukainen murhe ei ollut saavuttanut koskaan Heidän sydämiään. He näkevät synnin kivana asiana, jonka kanssa edelleen sopi flirttailla. He hekumoitsivat maailman puoleen. Ja siksi he olivat häpeätahroja seurakunnassa Jumalan silmissä. He olivat sydämessään maailman ystäviä, ja siksi Jumalan vihollisia. (Jaak. 4:4)

He olivat kuin Israelilaiset, joiden sydämessään oli salainen kaipuu Egyptin lihapatojen puoleen. Heillä ei ollut iloa Herrassa ja siksi maailma veti jatkuvasti puoleensa. 

Todellisuudessa heitä harmitti, etteivät he saaneet irstailla ja huorata uskovaisena. Ja siksi heidän sydämensä olivat täynnä saastaa ja pahuutta. He eivät koskaan olleet luopuneet synnistä ja maailmasta sydämen tasolla. Ei oltu koettu synnintuntoa, pistoa eikä murhetta sydämeen asti synnin tähden. Siksi aitoa parannusta ei ollut voinut tapahtua. (2. Kor. 7:10)

Testi

"..Kristus, joka ei ole heikko teitä kohtaan, vaan on teissä voimallinen". (2.Kor. 13:3)

"Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta. " (2. Kor. 13:5)

Lueppa nämä kohdat tarkkaan. Paavali tahtoi viedä koko Korinttin seurakunnan seulan läpi. Jeesus oli tehnyt Paavalista viskimen koko seurakunnalle, ja nyt koko seurakunta joutui koeteltaviksi.

Paavali sanoo, että Kristus on jokaista syntistä kohtaan voimallinen. Emme voi mennä heikkoutemme taakse. Emme voi puolustautua sillä, että olemme liian heikkoja syntiä kohtaan. Se on toki totta, että synti on meitä voimakkaampi, mutta kyse on Kristuksesta meissä, joka on kaiken synnin ja maailman voittaja. Kumpi on vahvempi: Kristus vai synti? Ja jos Kristus asuu ihmisessä, ihminen ei voi jäädä synnin orjaksi.

Nyt koko Korinttin seurakunta ajettiin tähän koetukseen. Asuiko Kristus todella heissä? Oliko todellista uudestisyntymää tapahtunut? Tai oliko Herra poistunut joistain uskovista niin kuin Simsonista aikoinaan? Heidän hedelmänsä puhui lahjomatonta todistetta siitä, mikä oli totuus heidän sydämentilasta.

Me

Ei liene väärin sanoa, että meille tämä sama koetus on vähintäänkin yhtä tarpeellinen kuin tuolloin Korinttossa.

Aikanamme, jolloin seurakunnat ovat ottamassa homoliikettä vastaa, uskovat uudelleenavioituvat ilman tunnontuskia, heikkouteen vedoten ovat kiinni pornossa, tekevät veropetoksia ja pimeää kauppaa, rakastavat maailmaa ja sen loistoa, ovat vieraantuneita Herrasta, omistavat jumalisuuden ulkokuoren mutta eivät todellista voimaa sekä vaeltavat omien himojensa ja oman tahtonsa mukaan. Tämän kaiken keskelle on välttämätöntä tuoda tuo sama vanha "Paavalin koetin", viskin ja seula, joka tuomitsee jokaisen seurakuntalaisen jokaisen himon ja vääryyden.

Mutta sehän ahdistaa ja on lakihenkistä? Näin sanoo sellainen ihminen, jonka irstas armo on pettänyt. Paavali ei ollut sellainen. Hän tiesi, että korinttilaiset palaisivat kerran helvetissä, jos Jumalan tuli ei saisi polttaa ja korventaa täällä ajassa heidän syntistä sieluaan, joka on synnin pettämänä matkalla kohti ikuista tuhoa.

Tee siis tänään itsellesi selväksi asuuko Kristus oikeasti sinussa. Etkö tunne sitä? Etkö ole vapautunut synnin hallintavallasta? Oletko oikeasti uudestisyntynyt? Oletko kokenut, miten murhe synnin tähden ajaa sinut aitoon sydämen parannukseen? Vai edustatko niitä lopunajan ihmisiä, jotka rakastavat hekumaa sydämessään enemmän kuin Jumalaa? Onko sinulla jumalisuuden ulkokuori, mutta ei todellista voimaa syntiä vastaan? (2Tim. 3:4-5) 

Sinun on ajassamme helppo päästä pakoon sanomalla tätä kaikkea lakihenkiseksi, tuomitsevaksi ja armottomaksi. Niinhän iso osa pastoreista sanoo, jotta kukaan ei taakottuisi eikä kuulijoiden lompakot sulkeutuisi. Mutta tiedä, että syntisi saavuttavat sinut pian, jos et tee parannusta. Jumalan tuomioistuimen edessä sinut kutsutaan esiin piilostasi ja naamarisi riisutaan. Korvasyyhyn valhe-evankeliumin panssari palaa tuhkaksi, ja sinut kutsutaan tuomiolle syntiesi tähden. Etkö näe, että ikuisuus on vain askeleen päässä sinusta? Ja sinä edelleen leikit sielusi kanssa luottaen valheeseen!

Siksi, jos tänään omatuntosi kolkuttaa, älä paaduta sydäntäsi vaan ahkeroitse kaikella voimalla salatuimpaan saakka ja tee parannus. Kristus on sinua kohtaan silloin hyvin voimallinen ja väkevä. Hän voittaa sinussa kaiken sen, mihin itse et kykene. Aamen.

Olemmeko kadottaneet todellisen helluntain?

"... parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. 

Te olette tämän todistajat. 

Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta." (Luuk. 24:47-49)

"... vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka" (Apt.1:8) (todistaja = kreik. martyros)

Siinä on kerrottu helluntain tarkoitus ja seuraus. Helluntain tarkoitus on se, että pelkuri puetaan voimalla korkeudesta. Silloin pelkurista tulee parannussaarnaaja, joka saa yliluonnollisen voiman nousta pimeyttä vastaan. Hänestä tulee helluntain jälkeen toinen mies, joka saa voiman olla "martyros", niin kuin alkukieli sanoo. 

Alkuperäinen helluntai

Katso Pietaria. Mies oli omissa voimissaan hetki sitten kieltänyt Jeesuksen. Helluntaina hänet puettiin voimalla korkeudesta. Ja tuo helluntai järisytti koko sen aikaista maailmaa sellaisella voimalla, että vihollisen joukoissa syntyi suuri kauhu tuota tapahtumaa kohtaan.

Pietarista tuli parannussaarnaaja. Hän kävi käsiksi sen ajan muotisyntejä kohtaan. Hän julisti suurella voimalla Jeesuksesta ja parannuksesta tuon ajan uskonnollisen valtavirran keskellä. Tuo sanoma viilsi ja korvensi sen ajan kuollutta uskonnollista maailma niin, että Pietari oli tuon tuosta vankilassa. Ja kun hän pääsi vankilasta pois, Pyhän Hengen voima ajoi hänet jälleen julkisesti puhumaan Jumalan sanaa.

Kun sitten vaino nousi Apostolien tekojen 4. luvussa seurakuntaa vastaan, Herra täytti heidän uudestaan Hengen voimalla "ja he puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti." Niin. Helluntaikokemus antoi heille voiman puhua Jumalan sanaa rohkeasti siitä huolimatta, että he tiesivät joutuvansa vainottaviksi. He tiesivät, että heistä puhutaan pahaa, heitä pilkataan, he joutuvat julkisen nöyryytyksen ja vainon kohteiksi. Heidän nimeään tultaisiin mustamaalaamaan koko Siionin keskellä. Ja lopuksi heidät monet tultaisiin tappamaan. Mutta helluntai ajoi heitä eteenpäin. He saivat kaikkeen tähän voiman. He eivät yksinkertaisesti voineet olla puhumatta Jumalan sanaa.

Vihollinen herää

Lue Apostolien tekoja näe, miten lähes kaikkialla, minne Hengen voimalla varustettu Paavali tai Pietari menivät, nousi vaino. Vihollisen maailmassa aidon helluntain kokenut mies oli merkitty mies. Helluntai oli atomipommi, joka räjäytti vihollisen linnakkeet. Se oli hyökkäyssodan julistus, jossa viholliselta tultaisiin ryöstämään saalista. Se oli röntgen säde, joka paljasti ihmisten salasynnit ja pimeyden. Se oli tuli, joka teki julistajan sanat sielua korventavaksi liekiksi, ja kuulijakunnan polttopuuksi. Hengen voitelussa julistetut sanat synnyttivät suunnatonta kipua, murhetta, vihaa, viiltoa, pistoa ja kauhua kuulijoissa. Mutta nuo sanat antoivat nöyrtyville parannuksen tekijöille ennen näkemättömän uudestisyntymän ja armon kokemuksen.

Sen seurauksena kyllä olivat ihmeet ja merkit. Kyllä he puhuivat kielillä ja profetoivat. Mutta ne olivat ainoastaan seurausta helluntaista, ei itse tarkoitus. Tarkoitus oli saada voima korkeudesta. Tarkoitus oli tehdä jokaisesta uskovasta parannussaarnaaja, todistaja, joka ei laimentaisi sanomaa välttääkseen vainot ja vastustuksen. Tarkoitus oli tehdä ihmisestä Jumalaa miellyttävä ihminen, joka uisi sen ajan kuolleessa uskonnollisuudessa valtavirtaa vastaan, ja nousisi vainoista huolimatta sen ajan rakkaimpia muotisyntejä vastaan.

Aikamme helluntai

Kuka tänään uskaltaa julistaa totuutta, jos tietää, että hänet ristiinnaulitaan Siionissa sen vuoksi? Apostolien tekojen helluntai antoi voiman julistaa totuutta, vaikka he tiesivät joutuvansa marttyyreiksi. 

Onko niin, että meiltä puuttuu tämä voima? Puhumme kielillä ja profetoimme, mutta olemme pelkureita, kun pitäisi julistaa niitä asioita, jotka tuo yllemme ihmisten vihat. Apostolien teoissa ihmisviha ei laimentunut sanomaa. Apostolien tekojen helluntai toi mukanaan synnintunnon ja suuren Jumalan pelon seurakunnan keskelle. Tapahtui peljättäviä asioita kaiken vainon ja vastustuksen keskellä. Tätä sai aikaan oikea helluntai. 

Älkäämme siis puhuko Hengen täyteydestä, jos se ei tuo tullessaan tätä voimaa. Onko niin, että me olemme myyneet Jumalan voiman ihmisten hyväksynnän alttarille? Osaamme puhua niin, että saamme ystäviä ja aamenia. Huusivatko apostolien tekojen papit aamenta täynnä Pyhää Henkeä olevalle Stefanukselle tai Pietarille? Totisesti eivät! Todellinen Jumalan Hengen tuli tekee Hengen miekasta terävän aseen, joka käy kaikkea sitä vastaan, mikä ei kestä Jumalan Sanan edessä. Leonard Ravenhill on sanonut: "Jos Jeesus olisi saarnannut saman sanoman kuin aikamme papit, Häntä ei olisi koskaan ristiinnaulittu."

Me

Pelkään, että meistä on tullut laskelmoivia uskonnollisia helppoheikkejä, jotka sanomme olevamme täyttyneitä Hengellä, vaikka olemme suuria pelkureita nousemaan syntiä ja pimeyttä vastaan. Emme uskalla todistaa totuutta, koska tiedämme, että se tuo yhteisömme ja yhteiskuntamme vihat päällemme. Rakastamme totuutta, jos totuus ei tuo meille ongelmia. Ja vaikenemalla juuri siitä, mistä pitäisi puhua, olemme osasyyllisiä siihen pimeyteen, joka nyt on vallalla. 

Meillä on vastuu. Emmekä voi paeta sanomalla: "Olen pelkuri. En uskalla. Minulla ei ole kutsua." Pois tuollainen! Sinulla on velvollisuus ja käsky julistaa parannusta syntien anteeksisaamiseksi kaikille. Sinulle on luvattu Voima Korkeudesta. Se on lahja. Ja se annetaan heikolle vielä tänään. Hänkö, joka on sen luvannut, ei antaisi sitä? Mutta onko niin, että et ole valmis siihen, mihin tuo voima sinut vie? Se ristiinnaulitsee elämäsi ja kaiken, mitä sinulla on. Sinä tiedät, että tuon Voiman jälkeen menetät ystävät ja ison osan maineestasi. Ja siksi et halua ajatella koko asiaa. On turvallisempaa pysyä voimattomassa kristillisyydessä, johon olemme tottuneet, vaikka se on usein epänormaali irvikuva Apostolien teoista.

Noustessamme siis seurakunnissa, yhteisöissämme tai ystäväpiirissämme tabuja syntejä vastaan, meidät halutaan pian vaientaa. Joudumme saman vainon kohteeksi kuin Johannes Kastaja, Jeesus ja Apostolit. Heille Hengen voima merkitsi automaattisesti inhimillisiä ongelmia ja vastustusta.

Pelkään, että tämän päivän "Laodikean" seurakunnille monet saarnaajat viikosta toiseen julistavat kivoja pumpuliprofetioita, jotka vain vahvistavat väärintekijöiden käsiä. Some toimii hyvänä alustana aikamme "johannes kastajien" julkiseen häpäisyyn, ristiinnaulitsemiseen ja teilaamiseen. Mutta Jeesus kutsui tällaista tilaa autuaaksi:

Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. (Matt. 5:11)

Älkäämme pelätkö sitä. Kyllä Jumala meistä huolen pitää. Se on ihan normaalia, että jokainen jumalisesti elävä ja totuutta julistava joutuu uskonnollisen maailman vainottavaksi.

Lopuksi

Rukoilemme helluntaita. Sunnuntaista toiseen pyydämme sateita, siunauksia sekä uutta kosketusta. Mutta olemmeko todella varmoja, että haluaamme tuon helluntain? Ennen kuin saamme tuon voiman, tehkäämme Herramme edessä selväksi olemmeko valmiita siihen, mihin tuo voima meidät velvoittaa.

Ihan oikeasti. Olemmeko valmiita siihen, mitä helluntai tuo tullessaan? Pahan puhumiset, julkisen häpäisyn, valheelliset juorut, pilkan, vainon, yksinäisyyden, jopa marttyyrin osan. 

Onko koskaan Raamatussa Jeesuksen seuraajalle luvattu jotain muuta tietä? Me olemme tottuneet epätavalliseen kristillisyyteen, josta puuttuu kaikki tuo edellä mainittu. Pelottaako vihollista aikamme kristillisyys niin vähän, että "väärin kastettu" Päivi Räsänen on ainoita uskovia, jotka uskaltaa nousta pimeyttä vastaan. Näyttää siltä, että hänellä on enemmän todistusvoimaa kuin 1000:lla vapaiden suunnan julistajalla yhteensä.

Oletko valmiina siihen, että sinun tulee helluntain jälkeen nousta yhteisösi, seurakuntasi ja yhteiskunnan mätäpaiseita ja pinttyneitä perinteitä vastaan? Usko minua. Menetät ison osan ystävistäsi. Saat häirikön leiman ja sinut suljetaan ulkopuolelle niin kuin lähes jokainen Raamatun profeetta. 

Oletko täyttynyt Pyhällä Hengellä? Mieti tarkkaan vastaustasi ennen kuin uskallat vastaa myöntävästi. Aito helluntai tekee sinusta yksinäisen miehen ja naisen. Se tekee sinusta hyökkäyssoturin uskonnollista valtavirtaa vastaan. Se tekee sinusta suuren ongelman perkeleen voimille. Se antaa sinulle aseet, joilla vihollisen vuosikymmeniä vanhat synnin ja vääryyden linnakkeet kaatuvat. Mutta se saa aikaan ennen näkemättömän vainon ja hyökkäykset sinua kohtaan. 

Kun siis pyydät Herraa täyttämään sinut Hengellään, laske ensin kustannuksesi tarkkaan. Tiedä, mitä helluntai tuo tullessaan. Vihi pääsi taivasta varten, sillä et ehkä elä vuotta kauempaa palvelutehtävässäsi. Johannes Kastajakaan ei elänyt.

Siksi rukoukseni on: "Älä anna minun elämäni vajota voimattomana hukkaan. Olet antanut tämän yhden ainoan elämän minulle. Ota se ja täytä se voimallasi. Laske siihen voimasi ja pyhyytesi. Polta pois kaikki, mikä estää valtakuntasi ilmenemistä. Tahdon olla uskollinen kuolemaan asti siinä, mihin minut kerran kutsuit. Aamen."