Kun vanhimmisto kyykkää

"Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina.." (1Tim. 5:17)

"Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman.." (1Tim. 3:13)

Myönnän, että tämän kirjoituksen aihe on avautunut Sanasta ja vanhempien veljien suurenmoisen avun, erityisesti Raimo Rahnaston,  Tomi Pönnin ja Tapani Kärnän opetuksien kautta, kuluvan vuoden aikana. Aihe oli kuin utuista usvaa vielä vuosi sitten. Tänään kuitenkin näky on kirkkaampi ja selkeämpi. Ja uskallanpa väittää, että tämä aihe on isona syynä Suomen seurakuntien heikkoon tilaan. Siksi pyydän lukemaan kaikella vakavuudella tekstin, ja koettelemaan Raamatulla sen.

Meillä nimittäin on vääristynyt kuva vanhimman tehtävästä. On seurakuntia, joissa on vanhimmiston yli- tai alikorostamista. Ylikorostaminen johtaa herroina hallitsemiseen, jonka äärimmäinen ilmenemismuoto on kulttimainen johto. Alikorostaminen johtaa taas eksymykseen ja hajaannukseen.

"..hyvin hoitavat.."

Huomaa tämä ylläoleva kohta. Niitä vanhimpia, jotka hoitavat hyvin seurakuntaa, pidettäköön kaksikertaisen kunnian ansainneena. Ja huomaa "ansainneena"! Lampaiden kunnioitus pitää ansaita hyvällä esimerkillä ja työllä. Vanhin on paimen, jonka tehtävä on huolehtia siitä, että seurakunta pysyy opinmukaisessa Sanassa. Jos vanhin suvaitsee Raamatun vastaista oppia seurakunnassa, hän ei herätä luottamusta laumassa. 

Vanhin saattaa olla nimellisesti vanhin, mutta jos lauma ei luota paimeneensa, hän on vain nimellisesti paimen. Lauma seuraa ensisijaisesti Jeesusta. Ja jos he havaitsevat vanhimman tekevän kompromissejä Raamatun suhteen, vanhin ei tällöin voi ansaita lauman kunnioitusta. Vanhinta ei voi seurata silloin, jos hän menee eri suuntaan kuin Jeesus.

".. saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman.."

Kunnioitettava asema saavutetaan lauman edessä hyvällä työllä ja Sanassa pysymisellä. Kunnioitettava asema ei ole itsestäänselvyys. Niin siinä lukee. 

Jos lauma havaitsee vanhimpien johtavan laumaa myrkkykasvien ja susien luokse, lauma ei luonnostaan enää luota vanhimpaan. Jos vanhin suvaitsee seurakunnassa monta totuutta yhden Raamatun totuuden rinnalla, hän epäonnistuu tehtävässään. 

Raamattu antaa selvän ilmoituksen vanhimman kelpoisuusvaatimuksesta:

"..hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet." (Tiit. 1:9)

Esitän sinulle kysymyksen. Mitä, jos vanhin ei pysy kiinni opinmukaisessa luotettavassa Sanassa? Entä, jos hän vaatii lauman suvaitsemaan äärikarismaattisuutta, kalvinismia, osittaista preterismiä, homoliitot tai menestysteologian? Niin. Hän ei voi olla silloin vanhin!

Vanhimman tulee kyetä kumoamaan edellämainitut väärät opit julkisesti. Vanhimman tulee pysyä kiinni Raamatussa ja varottaa laumaa tulevista uhista. Hän ei voi puhua seurakunnan yhteydestä sellaisten tahojen kanssa, jotka kyykkäävät Sanan totuuksien edessä. Jos vanhin "rakentaa siltoja", "suvaitsee" tai puhuu yhteydestä niiden kanssa, jotka eivät pysy Sanassa, hän johtaa laumaa harhaan.

Yhteys

Yhteys voi perustua vain totuuteen. Ei johonkin irralliseen maailmaa syleilevään ekumeeniseen rakkauteen. Lueppa tarkasti, mitä Sana sanoo yhteydestä Sanasta pois poikenneiden kanssa:

"..vetäytykää pois heistä." (Room. 16:17)

"Mutta jos kuka ei tottele sitä, mitä me tässä kirjeessä olemme sanoneet, niin merkitkää hänet älkääkä seurustelko hänen kanssaan, että hän häpeäisi." (2Tess. 3:14)

"Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti" (Tiit. 3:10)

Vastaappa jälleen seuraaviin kysymyksiin: 

Mitä, jos vanhin ei vetäydy pois vastoin Raamatun oppia opettavien luota vaan ohjaa seurakunnan yhteistyöhön heidän kanssaan? 

Mitä, jos vanhin ohjaa seurakunnan seurustelemaan Raamatusta poispoikenneiden kanssa? 

Mitä, jos vanhin ei ohjaa seurakuntaa karttamaan esimerkiksi äärikarismaattisuutta, kalvinisteja tai osittaista preterismiä? Onko hän silloin ansainnut lauman kunnioituksen? No ei ole. Sellainen vanhin voi pahimmillaan johtaa koko seurakunnan eksymyskseen, vaikka hän puhuisi suloisia "että he yhtä olisivat"-puheita. 

Seurakunta voi "olla yhtä" vain silloin, kun Raamatun sanan totuus yhdistää heitä. Pyhä Henki on Totuuden Henki, joka toimii vain Raamatun totuuden raameissa eikä sen ulkopuolella.

Vanhin ei ole herra

"Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan.. kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa.. ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina" (1Piet. 5:1-3)

Ylläoleva teksti on vanhimmistoveljille kirjoitettu muistutuksena. Hän ei ole herra vaan paimen. Seurakunnalla on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Jos vanhin ottaa käskyttävän tai kuninkaallisen arvovallan itselleen, hän astuu Jeesuksen tontille. Jeesus on itse Herra ja Kuningas, jota jokainen seurakuntalainen palvelee yksilönä. Vanhimpien tulee toimia suojelijoina seurakunnassa, jotta Jeesuksen henkilökohtainen palveleminen kunkin uskovan elämässä onnistuisi häiriöttä. Mutta jos vanhin astuu Jeesuksen tontille kuninkaaksi tai herraksi taloon, hän tekee majesteettirikoksen ja syyllistyy vallankaappaus-tyyppiseen toimintaan.

Silloinkin, kun on kyse seurakuntakurista, vanhimmiston on toimittava Raamatun ohjeiden mukaan. Raimo Rahnasto on ollut minulle suurena esikuvana tämän asian suhteen opastaessaan minua vanhimmiston toimintaperiaatteista. 

Jos nimittäin uskova lankeaa, yhden vanhimman tulee kahden kesken tulla uskovan luokse isällisesti ohjaamaan parannukseen langennutta uskovaa. Jos lammas ei tee parannusta, vanhimman tulee ottaa toinen veli mukaan, ja yrittää uudestaan. Ja jos ei vieläkään tapahdu parannusta, asia on koko vanhimmiston juttu. Näin Jeesus opetti selvästi. (Matt. 18:15-17) Vanhimmisto ei saa käskyttää lammasta luokseen kuin jehovan todistajien kulttimainen oikeusistuin. Tällaiseen toimintaan olen nimittäin törmännyt kuluneen vuoden aikana. Se suuri vääryys!

Ei piispaa

"..he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili.." (Hepr. 13:17)

Vanhin tekee eräänä päivänä tilin lauman kaitsemisesta Jeesukselle, ei piispalle tai herätysliikkeelle. Siksi vanhimman yläpuolella ei ole Raamatussa muuta instanssia kuin Jeesus Kristus, Ylipaimen. 

Olen nähnyt kuluneen vuoden aikana, miten vapaissakin suunnissa valitettavasti saattaa toimia piispallinen järjestelmä, jossa herätysliikkeen johtajalla on vanhimmistoon nähden ylivalta. 

Eräskin johtaja erotti vanhimmistoveljen sen jälkeen, kun tämä ei suostunut suvaitsemaan Raamatun vastaista oppia, osittaista preterismiä, seurakunnassa. Kyseinen vanhimmistoveli koki, että hän on laumastaan vanhimpana vastuussa Jeesukselle, ja niinpä hän ei voinut tehdä kompromissia ja hyväksyä osittaista preterismiä omassa seurakunnassaan suvaittavaksi opiksi. Tästä seurasi se, että tämä seurakunnan perustajajäsen, vanhin, sai nuorelta johtajalta potkut vanhimmistosta, ja tilalle otettin toinen nuorempi vanhin, joka suostui alistumaan piispan sanelemaan yleiseen herätysliikkeen linjaan, jossa suvaitaan osittainen preterismi.

Vastaavia tapauksia on paljon. Vanhimmat saattavat uhkailla varsinkin äärikarismaattisissa piireissä lampaitaan "Herran voideltuun koskemisella", "Koorahin kapinalla" tai sillä, että Herra lyö sinua sairaudella. Tällaista hengellistä väkivaltaa esiintyy liian paljon.

Vanhin on vastuussa laumastaan siis Jeesukselle. Siksi hän ei koskaan saa alistua piispan tai kirkkokunnan vallan alle! Alkuseurakunnan alamäki alkoi kohti katolista kirkko silloin, kun piispallinen järjestelmä alkoi ja seurakunnat kirkollistuivat ja laitostuivat kohti paavillista valtaa.

Lopuksi

Sinun ei tarvitse alistua sellaisen vanhimmiston alle, joka ei seuraa Sanaa. Sinä olet Jeesuksen seuraaja, ja olet vastuussa Jumalalle ennen kaikkea siitä, että toimit Sanan mukaan. Et voi ulkoistaa harhaanmenoasi sillä, että vanhin johti sinut harhaan. Meidän jokaisen velvollisuus on valvoa itseämme, ja siitä me kerran vastaamme yksilöinä Jumalan edessä.

Valitettavasti ajassamme on paljon seurakuntia, joissa vanhimmat ovat herroja, määräilijöitä, kuninkaita eikä paimenia. Monet vanhimmat eivät kykene sanomaan piispoille "ei", kun nämä vaativat suvaitsemaan kaksi totuutta seurakunnassa Raamatun totuuden sijaan.

Nyt on aika, jolloin tarvitsemme jykeviä vanhurskauden tammia vanhimmistoveljiksi - sellaisia miehiä, jotka eivät suostu kompromisseihin Sanan suhteen. Tarvitsemme vanhimpia, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan oikean väärästä. Tarvitsemme seurakuntiimme Jumalan miehiä, joilla on kirkas henkien erottamisen lahja. Sellaisia paimenia, jotka hoivaavat lampaitaan kuin isä lapsiaan, ei "norsunluutornista" herroina halliten vaan niin kuin lempeä isä lapsiaan ohjaten. Tarvitsemme Jumalan kouluttamien vanhimmistoveljien uuden tulemisen tähän lopunajan loppukiriin! Aamen.

Älä anna ihmisen saastuttaa kutsuasi

"Mutta jos sinä teet minulle kivialttarin, niin älä rakenna sitä hakatusta kivestä; sillä jos sinä kosket taltallasi kiveen, niin sinä saastutat sen." (2. Moos. 20:25)

Jumalan palvelukseen sopivat elävät kivet, eli me uskovat (1Piet.2:5), emme saa antaa inhimillisen käden muokata sitä tehtävää, mitä Jumala meidän kauttamme tekee. Aikamme ongelma on se, että teologinen opisto tai jokin inhimillinen herätysliikeen linja on saastuttanut omalla "taltallaan" monta Jumalan valitsemaa elävää kiveä. Jumalalle on kunnia-asia, että ihminen saa sellaisenaan, rosoisena ja särmikkäänä palvella Häntä. Hän ajallaan hioo sen, mitä pitää. Ihminen saastuttaa toisen ihmisen kutsun, jos sitä lähdetään muokkaamaan ihmisten tai järjestöjen mieleen sopivaksi.

Hän tekee

Jeesuksen seuraajana oleminen on ehtona Jumalan palvelijaksi tulemiseksi. Hän tekee meistä ihmisten kalastajia. (Matt. 4:19) Huom! Seurakunta, teologinen, pastori tai edes vanhimmisto ei tee ihmisestä Jumalan palvelijaa. Jeesus tekee. Ja ehtona on Hänen seuraaminen opissa ja elämässä. 

On erityisen tärkeää ymmärtää, että kutsu saadaan Jumalalta eikä ihmisiltä eikä edes ihmisten välityksellä. (Gal. 1:1) Kutsu on ihmisen ja Jumalan välinen asia. Se on Jumalan uniikki toimeksianto ihmiselle. Siksi se on kallis ja korvaamaton, eikä toinen ihminen saa sitä sotkea.

Kukaan pastori, vanhin tai teologinen koulutus ei ole kutsuja eikä heillä ole oikeutta puuttua kenenkään kutsuun. Vanhimmilla on kylläkin oma arvokas paikkansa valvojina seurakunnassa, että uskovat saa häiriöttä kasvaa uskossaan. Kuitenkin vanhimmat ovat käyttökelpoisia tähän tehtävään niin pitkälle kuin he pysyvät Sanassa eivätkä tee kompromisseja totuuden kanssa.

Lueppa tarkkaan, mitä vanha Japanin lähetyspioneeri Tapani Kärnä kirjoittaa:

"Kuinka tärkeää onkaan, että seurakunnan vanhimmat säilyttävät voitelunsa ja hengellisen lahjansa tuoreena. Sillä sinä hetkenä, kun he sen menettävät, he saattavat tosin nimellisesti olla vanhimpia, mutta menettävät taivaallisen valtuutuksen johtaa seurakuntaa. Vain se voi olla johtaja, jota itseään ylhäältä käsin johdetaan." (Tapani Kärnä, Arkki ja lähetys s. 17)

Aikanaan toisen lähetyspioneerin Kaarlo Syvännön kutsu Israeliin lähetystyöhön oli niin vahva, että hän lähti, vaikka vanhimmisto vastusti tuota lähtöä. Ja hedelmistä voimme nähdä, miten tärkeää Kaarlon olikaan kuunnella Jumalaa. Työ jatkuu edelleen ja on saavuttanut uskomatton suuret juutalaiset ihmismassat evankeliumilla.

Sinä

Siksi ystäväni, älä koskaan hautaa talenttejasi maahan sen vuoksi, ettet täytä herätysliikkeen tai toisten uskovien mittoja Herran työhön. Kukaan Jumalan mies Raamatussa ei täyttänyt ihmisten tai uskonnollisen maailman mittoja. Mooses, Jeremia, Jeesus, Joosef, Daavid, Johannes Kastaja tai apostolit olivat ihmisten ja veljien hylkäämiä, mutta Jumalan kutsumia. Jos he olisivat seuranneet ihmisiä, kutsu olisi jäänyt tekemättä. 

Anna siis palaa sellaisena kuin olet! Älä koskaan anna ihmisten saastuttaa "omalla taltallaan" sinun kutsuasi - tuota uniikkia taivaasta annettua jaloa virkaa - jonka täyteen roihuun syttymisen ehtona on Jeesuksen seuraaminen Sanassa ja elämässä. Seuraa Häntä niin Hän tekee sinusta ihmisten kalastajan.

Prostituoitu seurakunta

"Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa." (Jer. 23:22)

Siinä Jumala määrittelee profeetan tehtävän selkokielellä. Profeetta on mies, jonka Jumala on kautta aikojen nostanut omaa kansaansa varten, jotta he kääntyisivät pois pahoilta teiltään.

Profeetan tehtävä on seistä Jumalan edessä, ja sen jälkeen ihmisten edessä. Hänen tehtävä on julistaa julkisesti häikäilemättömän suoraan seurakunnalle se, minkä Jumala puhuu hänelle salassa.

Hän ei ole tullut etsimään ystäviä totuudesta eksyneestä uskonnollisesta valtavirrasta. Hän ei koskaan etsi hyväksyntää ihmisiltä. Hänen ainut tehtävä on puhua ihmisille se, mitä Jumala on hänelle puhunut. Hän on yksinäinen mies, koska hän on kaikkea sitä vastaan, mitä suurinosa seurakunnista edustaa. Jumala lähettää hänet silloin, kun seurakunta on poikennut totuudesta. Hän on harvinaisuus, jota tarvitaan seurakunnan hätätilanteissa - silloin - kun seurakunta ei itse edes tiedä omaa eksymystään.

Prostituoitu seurakunta

Ylkää odottavan morsiamen piti olla puhdas. Hänen piti pitää huolta vaatteistaan, etteivät ne olisi synnin tahraamat. Jo Paavali pelkäsi seurakunnan menettävän puhtautensa Kristuksen edessä. Tämä on ajankohtaisin kysymys seurakunnalle nyt Jeesuksen tulon aattohetkenä. Vaan mitä tapahtuikaan ajansaatossa?

Parannussaarnat katosivat. Ne leimattiin lakihenkisiksi.

Ristin ottamisesta ja itsensä kieltämisestä ei enää puhuttu. Niiden tilalle tuli psykologia ja sielunhoito.

Miehillä jopa 60-70 %:lla on ongelmia pornon kanssa seurakunnissa.

Iso osa naisista ei enää rakasta Jeesusta vaan maailmaa ja sen anteja.

Nuoret ovat kasvaneet kristilliseen arvopohjaan sisälle. He eivät ole kokeneet uudestisyntymää.

Teologinen koulutus syrjäytti Jumalan kutsun ja Jumalan antaman voitelun saarnaajien kohdalla.

Seurakunta ei osaa enää rukoilla.

Nuoret työntekijät ovat osittaisia preteristejä.

Kalvinismi on sammuttamassa armolahjoja ja äärikarismaattisuus pilaamassa niiden mainetta.

Saarnaajat mukauttavat puheitaan sen mukaan, mikä pitää kuulijoiden lompakot auki.

Jeesuksen veri ei ole enää tienä Jumalan läsnäoloon. Ylistyksestä tehtiin korvaava kiertotie.

Jumalan pelko muuttui ilakoivaksi viihteeksi.

Johtajat ovat huolissaan kirkkokunnan hyvinvoinnista eikä Jumalan valtakunnan todellisuuden vähentymisestä.

Totuudenpuhujat ajettiin ulos häirikköinä.

Kompromissit ja yhteinen sopu uhrasivat totuuden yleisen mielipiteen alttarille.

Armo ei enää vapauta synnistä vaan peittää sen.

Monet seurakuntalaiset eivät enää rakastu Jeesukseen vaan maailmaan.

Uskoontulleet syntyvät hengellisesti kuolleina, ja luopuvat siitäkin parin kuukauden jälkeen.

On uusi jeesus, joka muokattiin pastoreiden toimesta palvelemaan Jumalan kansan lihan himoja.

Jumalasta tehtiin ihmisten palvelija.

Raamatusta otettiin ne asiat seurakuntaan, mitkä parhaiten kyettiin vääristämään 2020-luvun uskovalle luvaksi elää itselleen ja tälle maailmalle.

Raamatun profetian mukaan kristityillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he ovat sisältä jotain aivan muuta.

He rakastavat nautintoja enemmän kuin Jumalaa.

Heillä on se nimi, että he elävät, mutta he ovat kuoleita.

Ja tämän kaiken keskellä he ovat äärimmäisen tyytyväisiä tilaansa!

Saarnaajat kadottivat Jumalan sanan

Tämän kaiken edellämainitun mahdollistivat meille saarnaajat, jotka eivät seisoneet Herran neuvotteluissa, eivät kuulleet Hänen ääntään eivätkä julistaneet Hänen sanaansa kansalle kääntääkseen kansan pois pahoilta teiltään.

Totuus muokattiin sopivammaksi tälle sukupolvelle, jotta langenneen seurakunnan omatunto saisi puudutuksen oman valheelliseen tilaansa.

Jumalalla olisi ollut asiaa. Jumala olisi halunnut antaa herätyksen, mutta paimenet kadottivat kyvyn julistaa parannuksen sanomaa. He kadottivat kyvyn paljastaa synnin, jonka Jumalan Henki olisi heidän julistuksensa kautta halunnut Siionille näyttää kääntääkseen heidän kohtalonsa. Raamattu todistaa näistä valhe-paimenista:

"Profeettasi ovat sinulle nähneet petollisia, äiteliä näkyjä. Eivät he ole paljastaneet sinun syntiäsi, niin että olisivat kääntäneet sinun kohtalosi, vaan ovat nähneet sinulle petollisia, eksyttäväisiä ennustuksia." (Val. 2:14)

Suomen Siion tarvitsee profeetan

Tänään tarvitsemme enemmän kuin koskaan Johannes Kastajan, Elian ja Jeremian kaltaisia miehiä, jotka ovat kasvaneet yksinäisyydessä.

Heitä, joissa ei haise minkään herätysliikkeen kompromissien löyhkä vaan Pyhän Hengen Voiteluöljyn tuoksu.

Heitä, jotka eivät ole alistuneet minkään herätysliikkeiden yleisen mielipiteen muokkaamiin "linjoihin" vaan Raamatun linjoihin.

Heitä, jotka eivät puhu sitä, mitä kuulijat haluavat kuulla vaan sitä, mitä heidän pitää kuulla.

Heitä, jotka tämän päivän seurakuntien korruptoituneet ylipapit erottavat "synagoogista", koska heidän Sanansa paljastavat papiston lankeemukset, valheet, kompromissit ja hyväveli-järjestelmät.

Heitä, joiden totuudella ei ole hintaa.

Heitä, jotka eivät ole ostettavissa rahalla tai maineella.

Heitä, joille ihmisten arvostus on kuin roskaa Jumalan arvostuksen rinnalla.

Heitä, jotka valitsevat mielummin yksinäisyyden, vainot ja mustamaalattavana olemisen kuin yhteiselon osatotuuksien kanssa.

Heitä, jotka uskaltavat paljastaa seurakunnalle heidän synnin, vaikka se maksaisi hengen.

Tarvitsemme sellaisia profeettoja, jotka puhuvat häikäilemättömän suoraan, hävyttömän rehellisesti ja kauhistuttavan paljastavasti.

Suurin tarpeemme on löytää edes yksi mies, jonka edessä langennut uskonnollinen maailma saa syvän viillon sydämeensä ja joutuvat kiristelemään hampaitaan kuin Stefanuksen aikana.

Missä ovat nämä miehet? Oi Herra, lähetä edes yksi profeetta, joka uskaltaa julistaa koko sen Sanoman seurakunnalle, jonka Sinä olisit jo vuosia sitten halunnut sanoa seurakunnalle.

Eräs Jumalan mies sanoi kerran: "Jos haluat olla profeetta, sinun on julistettava parannusta. Mutta ennen kuin aloitat, vihi pääsi taivasta varten. Et ehkä elä vuotta kauempaa palvelutehtävässäsi. Johannes Kastajakaan ei elänyt."

Liberaali kirjoitus

Seuraavaksi "kirjoitan kuin mieletön". Puhun "kuin ihmiset ainakin", niin kuin Paavali aikanaan sanoi. Seuraava kirjoitus on liberaali, maailmaa syleilevä, humanistinen kirjoitus. Laita turvavyöt kiinni.

Kehälliset asiat ja "että he yhtä olisivat"

Olkaamme tarkkoja, ettemme anna pienten "kehällisten asioiden" katkaista yhteyttämme veljien ja sisarten kanssa. Koska kaikki pienet tai suuremmatkaan asiat Raamatussa eivät ole pelastuskysymyksiä, on tärkeää, että löydämme uskovina rakkaudellisen sopusoinnun niistä asioista, jotka yhdistävät. Pääasia, että ydinasioissa olemme samaa mieltä. Puhukaamme vain siitä, mikä yhdistää. Olkaamme kuin tilkkutäkki kaikki erilaisina omine näkemyksinemme yhtä suurta perhettä.

Kalvinistit

He ajattelevat, ettei pelastusta voi menettää eikä Jeesus kuollut kaikkien ihmisten puolesta. He myös ajattelevat, että Jumala on aikojen alusta määrännyt toiset helvettiin ja toiset taivaaseen. He ajattelevat, ettei ihminen voi tehdä mitään menettääkseen pelastusta eikä mitään tullakseen pelastetuksi. Kaikki on suvereenia Jumalan työtä. Jos menetät pelastuksen, et koskaan ollutkaan uskossa. Ja jos olet uskossa, et voi koskaan menettää pelastusta.

Me emme ajattele samalla tavalla. Mutta samalla uskomme, että kalvinisteissa on monia vilpittömiä uskovia, jotka ovat matkalla taivaaseen. Kalvinismi ei ole siis pelastuskysymys. Älkäämme antako siis "kehällisten asioiden" tulla väliin.

Sessationistit

Heidän mielestä armolahjat eivät enää toimi. Heidän mukaansa profetoiminen ja kielilläpuhuminen ei ole enää voimassa. Mutta nämäkään ei taida olla pelastuskysymyksiä. Älkäämme antako tämänkään estää yhteistyötä. Kaikki on hyvin niin kauan kuin olemme sitoutuneet Apostoliseen uskontunnustukseen.

Naisvanhimmistoveljet

Niin. Se ei tuskin ainakaan ole kadotukseen vievä opillinen näkemys. Olihan Vanhassa Testamentissa Debora-niminen tuomari, joka oli Israelin äitinä. Niinhän he perustelevat asiaansa. Ja Juniaskin saattoi olla nainen. Mutta emmekö ole menossa samaan taivaaseen? Kyllä olemme. Eikö Jeesus sanonut "että he yhtä olisivat"? Älkäämme antako siis heidänkään kohdalla "kehällisten asioiden" tulla rikkomaan yhteyttä. On monia hyviä Jumalan naisia. Taivaassa olemme kuitenkin yhtä.

Kirkkojärjestelmä

Heillä on katto-organisaatiot, josta usein "sonta valuu alaspäin" niin kuin armeijassa sanotaan. Mutta itse kirkkokunnan jäseninä on monia vilpittömiä uskovia. Ja voihan kirkkokunnan johtaja olla myös "hyvä kuningas" niin kuin Daavid, joka ei välttämättä johda koko laumaa harhaan niin kuin Paavi. Jos ollaan ydinasioissa samaa mieltä (mitä ne milloinkin ovatkaan), älkäämme antako turhaan kasvaa aitaa yhteytemme välille.

Osittainen preterismi

Etniset juutalaiset eivät ole Jumalan kansaa. Juutalaisten muutto, joka nyt tapahtuu, ei ole minkään VT:n profetian täyttymistä. Antikristus tuli jo, ja Jeesus tuhosi hänet jo v. 70 tullessaan vertauskuvallisesti pilven päällä tuomion tulemisessa. Pedon merkkiä ei tule. Ilmestyskirjan 18 ensimmäistä lukua on toteutunut. Jeesus on jo tullut pilven päällä v. 70 jKr antamaan avionrikkoja-juutalaisille Mooseksen lain vaatiman kivitystuomion. Ja nyt Jumala ei tee aviorikosta, kun menee uusiin naimisiin "uuden Israelin" kanssa. Matt. 24:1-36 on toteutunut ainakin. (huhhuh!)

Mutta he uskovat sovitustyöhön ja Jeesukseen sekä Apostoliseen uskontunnustukseen. Nämä äsken mainitut osittaisen preterismin opin kappaleet ovat kehällisiä asioita. Ne täytyy suvaita seurakunnassa. Olisi seurakunnan hajottamista, jos näitä ei suvaita. "Että he yhtä olisivat" olkoon mottomme! Preteristit ja kaikkien muiden "istien" yhdessä tulisi vain keskittyä sielujenvoittamiseen. Älkäämme antako "kehällisten asioiden" tuhota yhteyttämme.

Kaste

Lapsikaste ei ole pelastuskysymys. Wesley ja Finneykin oli lapsikastettuja. Lapsikaste on suvaittava!

Katoliset ja ortodoksit

Hehän uskovat Jeesukseen. Uskomme, että heissä on monia aitoja uskovia. Varokaamme rakentamasta liian tiukkoja muureja uskovien välille.

Sateenkaaripapit

Hiljattain eräs homoliitot hyväksyvä piispa mainitsi väkevän oloisesti Jeesuksen ylösnousemuksesta ja Golgatan työn parantavasta voimasta. Lisäksi eräs homoliitot hyväksyvä seurakunta on sitoutunut Apostoliseen uskontunnustukseen. Menisikö tässä kuitenkin yhteistyön raja? 

Edellä mainittu oli roskaa

Niin se oli. Nimittäin Jeesus sanoo:

"Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä. " (Luuk. 16:10)

"Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan." (Gal. 5:9)

Jumala sietää heikkouksiamme hyvin pitkälle, mutta ei sitä, jos ylenkatsomme Hänen sanaansa suvaitsemalla harhaopin keskuuteemme. 

Kuuntele minua nyt tarkasti. Meidän aikamme harhaoppien keppihevonen on "että he yhtä olisivat" - irti asiayhteydestä revitty lause. Ja myös "tämä on kehällinen asia" - lausahdus. Tätä on liikkeellä suuresti näinä päivinä seurakunnissa sumutuskeinona. Siksi kysynkin: Kuka on antanut kuolevaiselle ja vajavaiselle ihmiselle luvan sanoa edellä mainittuja harhaoppeja kehällisiksi asioiksi? Kuka auktoriteetti on sanonut, että sellaiset opit kuin sessationismi, kalvinismi, osittainen preterismi, kirkko-järjestelmä, katolinen kirkko, lapsikaste, ortodoksisuus tai sateenkaari-ideologia, pitää hyväksyä? Niin. Joku ihminen voi sanoa niin, mutta ei Raamattu. 

Jumala nimittäin sanoo, että joka on vähässä väärä, se on paljossa väärä. Pieni määrä harhaa tulee hapattamaan koko taikinan. Katolisen kirkon alkupiste oli alkuseurakunta, joka vuosien saatossa luisui kompromissien ja suvaitsevaisuuden hapattamana katolisen kirkon tilaan. Isien kompromissit moninkertaistuvat seuraavissa sukupolvissa.

Meillä ei ole oikeutta puhua kehällisistä asioista tai lyöttäytyä yhteistyöhön harhaoppisten kanssa, vaikka seurakuntamme johto sanoisi niin! (Tiit. 3:10, Room. 16:16-17) Jokainen vääränopin istutus, suuri tai pieni, on juurineen revittävä irti seurakunnasta eikä suvaittava sitä niin kuin aikamme humanistinen liberaalikristillisyys vaatii. Jeesus ja apostolit eivät koskaan tehneet niin. Eivät koskaan! (Matt. 15. luku) 

Tässä vaaditaan seurakuntamme vanhimmilta ja jokaiselta jäseneltä periksiantamatonta selkärankaa ja opillista raittiutta. Herra armahtakoon meitä jokaista näissä asioissa, ettemme eräänä päivänä huomaisi kompromissien liukkaan pinnan ohjanneen meitä huomaamatta pelastuksen ulkopuolelle yli sen rajan, jonka vain Jumala tietää. Aamen.

Vesikaste, Raamattu ja SINÄ

Edessäsi on teksti, joka ei ole minkään herätysliikkeen tai kirkkokunnan teologinen julkilausuma tai tutkimusteos. Tekstin tarkoituksena on tuoda esille ainoastaan se, mitä Raamattu sanoo käsiteltävästä aiheesta. Olen pyrkinyt etsimään kaikki argumentit raamatullisen kasteen puolesta ja tuoda ne esille sellaisenaan kuin ne Raamatussa on. Jokainen totuutta janoava sielu voi itse tarkistaa Raamatustaan, ovatko asiat niin kuin olen ne esille tuonut.

Joskus on hyvä hetkeksi pysähtyä ja tarkata Raamatusta, mitä Jumala minulle puhuu ja sanoo. Joskus saatamme uida yleisen mielipiteen ja uskonnollisen valtavirran mukana ohi ilmoitetun Raamatun sanan. Herra armahtakoon meitä jokaista, että saisimme tehdä niin kuin Hän on meille Sanassaan viitoittanut. Saakoon tämä kirjanen osaltaan olla ottamassa pois kaikkia niitä uskonnollisuuden peitteitä lukijan sydämeltä, jotka estävät Jumalan sanan totuuden valoa loistamasta sisimpään.

Rukouksin lähetän matkaan tämä tekstin. Luotan siihen, että Jumalan sanan totuus on se voima, joka edelleen vapauttaa ihmisen palvelemaan Elävää Jumalaa ilman vääriä uskonnollisuuden tuomia ikeitä.

Lapset ja kaste

Seurakunnissa ja herätysliikkeissä on käyty vuosikymmeniä polemiikkia kasteen olemuksesta - onko oikein kastaa vauvoja vai kuuluuko kaste vain uskoontulleille? Luotettavaa vastausta ei anna herätysliike tai kirkolliskokous vaan Jumalan Sana, Raamattu.

Eräiden kirkkokuntien mukaan kastamaton vauva saattaa mennä synteinensä helvettiin, joka on luotu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. (Huom. ei ihmistä varten Matt. 25:41) Väitettä perustellaan sillä, että lapsi on siinnyt synnissä ja on perisynnin alainen. 

Viimeinen tuomio

Raamattu sanoo, että viimeisellä tuomiolla kukin ihminen tuomitaan tekojensa mukaan: 

”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan..” (Ilm. 20:12-13, 22:12, korostus TL)

Tässä ei puhuta mitään perisynnistä. Jumala tuomitsee ihmisen ihmisten tekosyntien mukaan. Kadotukseen joutuvat ihmiset eivät vastaa isiensä synneistä vaan omista synneistään. Viimeisellä tuomiolla olevat keskoset ja vauvana kuolleet ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan. Ei heidän isiensä syntien mukaan. Lienee selvää, että keskoset tai vauvat eivät ole koskaan syntiä tehneet. He pääsevät siis taivaaseen.

Perisyntikysymys

Eikö meissä ole sitten perisyntiä, jonka mukaan tuomitaan? Meissä on perisynti, jonka seurauksena kukin ihminen on syntynyt vajavaiseen ja kuolevaiseen ruumiiseen, mutta perisynnin vuoksi ketään ei Raamatun mukaan tuomita kadotukseen. Raamattu sanoo: 

"Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa." (Hes. 18:20, 5.Moos. 24:16) 

Lapset eivät siis joudu tuomiolle isien syntien vuoksi, joten perisynti ei ole Jumalan edessä kadostustuomion peruste.

Hyvän ja pahan erottaminen

Israelin kansan (vrt. Jumalan kansa) lähestyessä kohti luvattua maata (vrt. taivasta), Jumala sanoi päästävänsä sinne kaikki ne lapset, jotka eivät erota vielä hyvää pahasta. Raamattu sanoo: 

"..teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, ne pääsevät sinne; heille minä annan maan, ja he ottavat sen omaksensa." (5. Moos. 1:39)  

Lapsi on Jumalan edessä syyttömänä niin kauan, kunnes hän erottaa hyvän pahasta. Jossain vaiheessa jokainen tarpeeksi pitkälle eläessään tulee valitsemaan väärin, mutta siihen saakka hän on taivaskelpoinen.

Nimet Elämän Kirjassa

Raamattu sanoo, että Jumala pyyhkii elämän kirjasta niiden nimet, jotka ovat tehneet syntiä häntä vastaan. 

Mutta Herra vastasi Moosekselle: "Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani." (2.Moos. 32:33) 

Olehan tarkkana! Keiden nimet Jumala pyyhkii Elämän Kirjasta (Ilm. 20:12 mukaan nimi täytyy olla Elämän Kirjassa jos mielii taivaaseen)? Jumala pyyhkii niiden nimet Elämän Kirjasta, jotka tekevät syntiä Häntä vastaan. Vauvojen nimet siis ovat vielä Elämän Kirjassa, koska he eivät ole tehneet syntiä Jumalaa vastaan. Heidän nimiä ei ole vielä ollut tarve pyyhkiä pois. Vauvan nimi pyyhitään Elämän Kirjasta vasta silloin, kun hän tekee syntiä Jumalaa vastaan tietoisesti.  Jos vauva kuolee heti syntymänsä jälkeen, hän menee siis taivaaseen, koska hänen nimensä on Elämän Kirjassa.

Jeesuksen esimerkki

Jeesus itse vakuuttaa seuraajilleen voimakkaasti lasten autuutta hyvin tyhjentävästi. Raamattu sanoo: 

"Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä." (Mark. 10:13-16) 

Ensinnäkin Jeesus toteaa Taivasten Valtakunnan olevan lasten kaltainen. Hän ei vain totea lasten pääsevän sinne vaan toteaa Taivaan jopa olevan lasten kaltainen. Toiseksi Jeesus siunasi lapsia eikä kastanut. Kolmanneksi Matteuksen evankeliumissa (18:3) Jeesus sanoo:

"Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan". 

Jeesus siis toteaa, että jokaisen tulisi tulla lasten kaltaiseksi päästäkseen taivaaseen. Lapsi on siis itsessään Jeesuksen mukaan taivaskelpoisen ihmisen esikuva.

Daavidin kuollut vauva

Raamattu kertoo, miten Kuningas Daavidin lapsi kuoli pian syntymänsä jälkeen. Lapsen vielä sairastaessaan Daavid paastosi ja rukoili Jumalaa, mutta Jumala näki hyväksi ottaa lapsen luoksensa. Kun Daavid sai viestin lapsen kuolemasta, hän lopetti itkun ja paastoamisen ja jatkoi elämäänsä normaalisti. Daavidin lähipiiri ihmetteli Daavidin toimintatapaa ja kysyi, miksi tämä teki niin. Eikö olisi ollut normaalia surra? Daavid vastasi silloin: 

”kun hän nyt on kuollut, niin mitä minä enää paastoaisin? Enhän minä enää voi palauttaa häntä. Minä menen hänen tykönsä, mutta hän ei enää palaja minun tyköni.” (2.Sam. 12:23) 

Daavid sanoi menevänsä vielä kerran lapsensa luokse. Muualta Raamatusta tiedämme, että Daavid pääsi taivaaseen, joten silloin myös hänen kuollut vauvansa pääsi taivaaseen.

Sitä ei löydy Raamatusta

On laitettava suuri painoarvo sille, että Raamatussa ei ole ainuttakaan tapausta, jossa vauvoja kastetaan. Kukaan ihminen maailmassa ei voi löytää Raamatusta vauvan kastamista, koska siellä ei sellaista ole. Lue Raamattusi läpi huolella ja huomaat tämän väitteen pitävän paikkansa. Lapsien kastaminen on kirkkoon alkuseurakunnan ajan jälkeen tullut vääristymä, jota ei Raamatun aikana toteutettu. Historian kirjojen mukaan ensimmäiset viittaukset vauvojen kastamiseen löytyvät vasta 200-luvulta. Kuitenkin vielä 300-luvulla kirkkoisät Augustinus ja Hieronymos, jotka olivat kristittyjen kotien poikia, ottivat kasteen vasta uskoon tultuaan.

Perhekunnittain

Ainoita argumentteja, joilla vauvakastetta yleensä puolustellaan, on perhekunnittain kastaminen, joka mainitaan jossain kohtaa apostolien tekoa. Se on melko köykäinen perusteluyritys, kun luemme vähän tarkemmin, mitä Raamattu sanoo perhekunnittain kastamisesta.

Elkanan perhe

Ensinnäkin käsitteisiin perhe tai perhekunta Raamattu sisällytä aina lapsia. Tästä hyvä esimerkki on 1. Samuelin kirjan 1:21-23: 

"Sitten se mies, Elkana, ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle jokavuotista teurasuhria ja lupausuhriaan, mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi." Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Tee, niinkuin hyväksi näet, jää kotiin, kunnes olet hänet vieroittanut; kunhan Herra vain täyttää sanansa." Niin vaimo jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes hän vieroitti tämän." (korostus ja alleviivaus TL)

Tässä kohdassa Raamattu sanoo, että Elkana ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle. Kuitenkin Elkanan vaimo, Hanna, jäi kotiin imettämään Samuel-vauvaa. Tässä kohdassa puhuttaessa perheestä, tarkoitettiin vain osaa perheestä, aikuisia, eikä Samuel-vauvaa.

Krispuksen perhekunta

Apostolien tekojen 18:8 kertoo meille eräästä synogogan esimiehen Krispuksen perhekunnasta, jotka kaikki tulivat uskoon: 

"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin." 

Tässä Krispuksen perhekunta kokonaisuudessa kastettiin, koska kaikki perhekunnassa tulivat uskoon. Kaikki perhekunnasta olivat sen ikäisiä, että he kykenivät järjellisesti tulemaan uskoon. Siis uskoontulleet kastettiin. Vain heidät. Ei ketään muuta.

Tuskinpa kukaan evankelista menisi vastasyntyneelle saarnaamaan parannusta ja tämän jälkeen sanoisi vastasyntyneen tulleen uskoon. Krispuksen perhekunnassa ei ilmeisesti ollut vauvoja. Eihän kaikissa perhekunnissa ole juuri tällä hetkellä vauvoja. Varmasti jokainen meistä tunnemme sellaisia perhekuntia.

Kastettujen ikä

Raamattu myös antaa viitteen kastettavien ikähaitarista: 

"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset." (Apt. 18:8, korostus TL) 

Miehet ja naiset kastettiin. Mies ja nainen viittaavat aikuisiin, ei lapsiin tai vauvoihin. Jokainen itse voi päätellä minkä ikäinen on mies tai nainen. Juutalaisessa kulttuurissa 12-vuotias oli lakiin nähden täysi-ikäinen. Kuitenkin voimme olla varmoja siitä, että 2-kuinen vauva ei ole mies eikä nainen – siis aikuinen. Kastettavan tulee kuitenkin olla sen ikäinen, että hän on a) tehnyt syntiä b) kykeneväinen tekemään parannuksen ja uskomaan Jeesukseen ja c) ottamaan omavalintaisesti järjen päätöksellään kasteen.

Kastetapauksia

On syytä tarkastella, ketkä Raamatussa kastettiin, miksi heidät kastettiin ja keitä he olivat.

Fariseukset

Johannes Kastajan luokse tuli kerran fariseuksia, jotka pyysivät päästä kasteelle. Johannes Kastaja sanoi: 

”Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä…” (Matt. 3:7-8) 

Kasteelle pääsy edellytys myös uskonnolliselta maailmalta oli parannus. Kääntymättömän ihmisen kaste on hyödytön. Ilmeisestikään Johannes ei kastanut näitä fariseuksia. Ei ainakaan tuossa mielentilassa ilman todellista sydämen parannusta. Kasteelle ei riitä vielä se, että on halu päästä kasteelle. On tehtävä parannus ja oltava uskossa. Pieneltä vauvalta ei voi vaatia parannusta ja uskoontuloa, koska hänellä ei ole vielä tekosyntejä kontollaan. Siksi häntä ei tarvitse myöskään kastaa.

Juutalaiset helluntaipäivänä

Apostolien tekojen toisessa luvussa Pietarin saarnan jälkeen juutalaisille tuli synnintunto. He kysyivät Pietarilta, että mitä heidän tulisi tehdä pelastuakseen. Pietari kehotti tekemään parannuksen ja ottamaan kasteen. Parannus oli siis tehtävä ensin ja sitten vasta otettava kaste. (Apt. 2:37-38) Tämän vahvistaa (2:41): ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.” 

Huomaa, että ne jotka ottivat Pietarin sanan vastaan, heidät kastettiin. Ei muita. Uskoontulo ja parannus olivat tässäkin tapauksena edellytyksenä kasteelle pääsylle.

Kandaken hoviherra

Kerran Henki johdatti Filippoksen julistamaan evankeliumia eräälle Kandaken hoviherralle. Kun hoviherra oli kuullut evankeliumin ja myös opetusta kasteesta, syntyi hänen ja Filippoksen välillä seuraava keskustelu: 

"Hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua? Silloin Filippos sanoi hänelle: "Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet." (Apt. 8:36-38 Raamattu kansalle) 

Kun hoviherra kysyi, oliko jotain estettä kasteelle pääsylle, Filippos antoi ymmärtää, että kastaminen on mahdollista vain, jos hoviherralla on henkilökohtainen sydämen usko Jeesukseen. Muuten ei kastetta olisi voitu suorittaa. Vasta sydämen uskon jälkeen hoviherra kastettiin.

Kuitenkin Suomessa kastetaan vauvoja, jotka eivät ole tehneet ikinä syntiä, vuosittain tuhansia. Mitä jos suomalainen pappi ottaisi Filippukselta raamatullisesti mallia ja kysyisi kastettavalta vauvalta uskooko tämä Jeesukseen? Vastausta ei tulisi. Vauvaa ei siis voi kastaa Filippuksen esimerkin pohjalta, koska vauva ei itsessään voi vielä tulla uskoon. Hän on sellaisenaan Jeesuksen sovitustyön perusteella taivaskelpoinen niin kuin olemme edellä Raamatusta todenneet.

Apollos ja efesolaiset

Raamatussa on myös mainittu tapaus, jossa palavana evankelista tunnettu Apollos julisti evankeliumia efesolaisille. Apollos tunsi kuitenkin vain Johanneksen kasteen, joten hän ei kastanut uskoontulleita Herran Jeesuksen nimeen. Kun he kuulivat Priskillalta ja Akvilaalta, että kaste tuli ottaa Herran Jeesuksen nimeen, he olivat kuuliaisia Jumalan sanalle ja ottivat kasteen. (Apt. 18:25-26) Samoin nykyään vauvakasteen ennen uskoontuloa saaneiden tulisi ottaa uskovien kaste. Erona efesolaisiin nähden on vain se, että Johanneksen kaste löytyy Raamatusta mutta vauvakastetta ei. Johanneksen kaste oli vain vanhentunut kaste, joka oli ns. parannuksen kaste. Se on kuitenkin asia erikseen.

Uudestisyntyykö ihminen kasteessa?

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja jotkut muutkin uskonsuunnat opettavat ihmisen uudestisyntyvän kasteessa. Tässä ote evankelis-luterilaisen kirkon sivulta:

”Kasteessa ihminen syntyy uudesti Pyhän Hengen vaikutuksesta.”

(https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kaste)

On syytä tarkastella, mitä Raamattu tästä sanoo.

Kornelius ja lähipiiri

Apostolien tekojen 10. luvussa on tapaus, jossa sotapäällikkö Kornelius ystävineen tulivat uskoon Pietarin saarnan kautta. Uskoontulonsa jälkeen nämä täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat kielillä. Silloin Pietari totesi: 

"Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. (Apt. 10:47-48) 

Pietari antaa ymmärtää, että kasteelle menolle on esteenä, jos henkilö ei ole uskossa. Nyt Pietari toteaa, että Pyhällä Hengellä täyttyneiden pakanoiden täytyy olla siis myös uskossa, jos ovat täyttyneet Hengelläkin. Pyhällä Hengellä kun ei voi täyttyä ilman uudestisyntymää. Kasteen edellytyksenä tässäkin tapauksessa oli henkilökohtainen usko Jeesukseen.

Huomaa siis tarkasti nyt yksi tärkeä seikka em. raamatunpaikasta. Kornelius ja hänen lähipiirinsä olivat saaneet Pyhän Hengen, vaikka heitä ei oltu edes kastettu! He siis eivät voineet uudestisyntyä kasteessa, koska olivat jo ennen kastetta uudestisyntyneet. Ja kaste otettiin sen merkin seurauksena, kun oltiin tultu uskoon ja saatu Pyhä Henki. Tämä kohta jo itsessään osoittaa selvästi, että ihminen ei uudestisynny kasteessa vaan hänen on täytynyt uudestisyntyä jo ennen kastetta.

Korinttilaiset

Paavali sanoo korinttilaisten uskovien uudestisyntyneen eli pelastuneen ennen kasteelle menoa. Ensinnäkin hän sanoi, ettei kastanut Korinttissa muuta kuin muutamat ihmiset: 

”Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen… Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan…” (1. Kor. 1:14,17) 

Kuitenkin Paavali kertoo samassa kirjeessä hieman myöhemmin, että hänen julistamansa evankeliumin kautta nimenomaiset korinttilaiset uudestisyntyivät. Paavali sanoo korinttilaisille: 

”…minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa” (1. Kor. 4:15) 

Huomaatko, että korinttilaisten uudestisyntyminen ei voinut tapahtua kasteessa? Jos Paavali ei kastanut juuri ketään, mutta hänen kautta julistetun evankeliumin kautta korinttilaiset uudestisyntyivät, uudestisyntyminen ei voinut tapahtua kasteessa.

Ympärileikkaus

Jotkut vetoavat siihen, että Vanhan Testamentin vauvojen ympärileikkaus olisi kasteen vertauskuva. Seuraava raamatunkohta kertoo, että ympärileikkaus oli uudestisyntymisen, eli uuden sydämen saamisen vertauskuva, eikä suinkaan kasteen:

Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;  vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta. (Room. 2:28-29)

Siis oikea ympärileikkaus on ”sydämen ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä”. Ei siis sydämen ympärileikkaus ”kasteessa” vaan ”Hengessä”. Kun Jumalan Henki synnyttää ihmisen Jumalan lapseksi, hänen sydämensä muuttuu. Ihmisestä tulee uusi luomus (2.Kor. 5:17). Vanha väistyy ja uusi tulee tilalle. Tästä Hesekiel jo muinoin ennusti:

Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.  Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. (Hes. 36:26-27)

Jumalan Henki saa sen aikaan. Ei kastevesi. Näissä ei puhuta mitään kasteesta. Maailmassa on valitettavasti miljoonia ihmisiä, jotka on kastettu vauvana ja tänään he elävät muuttumattomalla sydämellä. Mutta näemme, että kun ihminen uudestisyntyy, hänen sydämensä ympärileikataan Jumalan Hengen toimesta, ja elämä muuttuu täysin. Kastevesi ei muuta ihmisen sydäntä. Jumalan Henki sen muuttaa.

Tämän vuoksi Vanhan Testamentin ympärileikkaus ei ole Raamatussa kasteen vertauskuva vaan uudestisyntymän. Raamatusta ei löydy mitään perusteita sille, että ympärileikkaus todistaisi vauvojen kastamisen puolesta.  Kasteelle menon tulisi toki seurata uudestisyntymää niin kuin Raamattu selkeästi opettaa.

Kasteen ulkoinen olemus

Sana kaste on alkukielessä baptizo, joka tarkoittaa upottaa veteen. Se ei siis ole muutamalla pisaralla valelua vaan kokonaan veteen upottamista. Tämä tulee esiin monissa raamatunkohdissa.

Johannes Kastajan toiminta

Johannes Kastajan toiminnasta sanotaan:  

”Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä." (Joh. 3:23, lihavointi TL) 

Vauvojen kastamiseen ei Suomen kirkkokulttuurissa paljoa vettä tarvita. Aikuisen ihmisen kastaminen veteen upottamalla edellyttää paljon vettä. Siksi Johannes kastoi useimmiten Jordan-virrassa. 

Kandaken hoviherra

Filippus, johdatettuaan Kandaken hoviherran uskoon, ei käyttänyt juomapullon muutamaa vesipisaraa kastaakseen sillä hoviherran. Sen sijaan Raamattu kertoo: 

”... ja he molemmat, Filippos ja hoviherra astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet." (Apt. 8:38) 

Heidän piti astua veteen, jotta hoviherra voitaisiin kastaa upottamalla.

Miksi upottamalla?

Miksi kastettava pitää upottaa kokonaan veteen? Kun tulimme uskoon, entinen elämämme kuoli ja uusi elämä syntyi. Kolossalaiskirjeen 3:3 sanoo: 

”Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”. 

Kun joku kuolee, hänet on pian haudattava. On järjestettävä hautajaiset ruumiille. Kasteelle meneminen on vanhan ihmisen hautaamista. Raamattu sanoo: 

”Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan…” (Room. 6:4)

Kun ihminen haudataan, hänet peitetään kokonaan multiin. Muutama multahippu otsan päälle ei riitä hautaamiseksi. Tämän vuoksi raamatullinen kastaminen, baptizo, on oltava veteen kokonaan upottamista eikä veden kansaa valelua.

Armoliitto?

Eräs kirkkokunta opettaa tänään kasteen armoliitosta. Raamattu ei tunne tällaista. Vaikka kuinka Raamattua selaisi ja tutkisi, sieltä ei löydy mitään mainintaa kasteen armoliitosta. Sen sijaan Raamattu puhuu Uudesta liitosta, jonka Jumala teki Jeesuksen veren kautta:

”…tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” (Matt. 26:28)

”…uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.” (Luuk. 22:20)

Näemme siis, että Raamattu puhuu Jeesuksen veren armosta eikä kasteen armosta. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä valkeudessa vaeltavan ihmisen (1. Joh. 1:7), ei kastevesi. Oppi kasteen armoliitosta on siksi virheellinen ja harhaan johtava. Kaste ei välitä meille veren armoa. Mikä sitten välittää veren armon?

Raamattu sanoo:

”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois” (Apt. 3:19).

Huomaatko, että ihmisen synnit pyyhitään pois, kun hän tekee parannuksen? Kasteesta ei puhuta mitään. Jeesuksen veri on se voimatekijä, joka puhdistaa sydämen kaikesta synnistä (1.Joh.1:7), mutta siihen tarvitaan valkeuteen tuleminen ja parannus – synnistä pois kääntyminen.

Nyt kysymys kuuluukin: Oletko sinä tehnyt parannuksen ja kokenut sen, kun Jeesus puhdistaa omalla liiton verellään sydämesi puhtaaksi kaikesta synnistä? Oletko kokenut sydämen ympärileikkauksen – uudestisyntymän – jossa Pyhä Henki tekee sinut sisältä käsin uudeksi? Olen Raamatun Sanan nojalla 100 % varma, että kastevesi, ei aikuiskaste tai lapsikaste, voi sitä tehdä. Niin. Raamattu ei tunne lapsikastetta tai aikuiskastetta. Raamattu tuntee uskovien kasteen.

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen..” (Apt. 2:38)

Ensin siis parannus. Sen jälkeen tulee ”ottaa” kaste. Se otetaan itse. Sitä ei tule tehdä salaa puolustuskyvyttömälle vauvalle, joka on vielä vailla synnin tekemistä. Kastetta edeltää aina ensi parannus.

Sakramentti?

Jotkut kirkkokunnat opettavat kasteen olevan sakramentti. Mikä on sakramentti? Sakramentin sanotaan olevan Jumalan armon välittävä näkyvä merkki, jonka kautta hän pelastaa ihmisen kadotukselta, tekee hänet uudeksi ja puhdistaa synnistä.  

Olemme äsken havainneet, että ainut sakramentti Raamatussa – armon välittäjä – on Jeesus Kristus ja Hänen pyhä verensä.

”Hänet Jumala on asettanut armo­istuimeksi uskon kautta hänen vereensä osoittaakseen vanhurskautensa, koska oli jumalallisessa kärsivällisyydessään jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit.” (Room. 3:25)

Jeesus Kristus on siis armoistuin. Siis sellainen istuin, jonka eteen tulevat parannuksentekijät vanhurskautetaan, kun he laittavat toivonsa, luottamuksensa ja turvansa Hänen sovintovereensä.

Huomaatko, mikä suuri hengellinen petos on, jos ihminen ei ole tehnyt parannusta eikä tullut Jeesuksen eteen Hänen verensä puhdistettavaksi mutta silti luottaa kasteeseen? Silloin nämä ihmiset turvaavat johonkin, mikä ei pelasta! He ovat tehneet turvakseen kasteen, ”joka ei ole lihan saastan poistamista” (1Piet. 3:21). Synnin saastan poistaa Jeesuksen veri, joka alkaa vaikuttamaan parannuksen ja uskon kautta.

Pelkään, että Suomessa on tänään paljon kasteeseen turvaavia ihmisiä ilman parannusta ja elävää uskoa. Pelkään, että he eivät ole kokeneet uudestisyntymää. Pelkään, että he ovat ilman parannusta ja todellista pelastusta syntiensä orjina matkalla kadotukseen.

Eikä nyt ole kyse lapsikasteesta tai aikuiskasteesta. Raamattu ei tunne lapsikastetta eikä aikuiskastetta. Raamattu tuntee uskovien kasteen, joka otetaan uskoontulon jälkeen.

”Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen..” (Apt. 8:12)

Siis ne, jotka tulivat uskoon, heidät kastettiin. Ei muita.

Loppupäätelmä

Uskovien kasteesta ja sen merkityksestä voisi kirjoittaa vielä hyvin paljon. Kuitenkin tämä edellä mainittu riittänee perusteluksi. Jos olet tehnyt parannuksen ja sinulla on elävä usko Jeesukseen etkä ole käynyt uskovien upotuskasteella, toimi Raamatun ohjeiden mukaan:

”Ja nyt, mitä viivyttelet?... anna kastaa itsesi” (Apt. 22:16). 

Nimenomaan; anna kastaa itsesi! Ehkä joku teki sen joskus väkisin sinulta lupaa kysymättä, kun et vielä tajunnut vielä mitään viattomana oikeasta ja väärästä. Sellainen kaste ei ole raamatullista eikä merkitse mitään suuntaan eikä toiseen. Se on ihmisten keksimää uskonto-kulttuurillista muotojumalisuutta, joka perustuu ihmisten keksimiin perinnäissääntöihin pimittäen Jumalan Sanan totuuden ja paikoin jopa pelastuksen. Sellaisesta Raamattu sanoo: 

”te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden... mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.” (Matt. 15:6,9)           

Tärkein asia   

Olet nyt lukenut kastetekstin loppuun asti. Tahdon kuitenkin lopuksi siirtää katseesi tärkeimpään asiaan, nimittäin pelastukseen.

Olet lukenut edellä Raamatun selvääkin selvemmän totuuden siitä, että pelastuakseen ihmisen on uudestisynnyttävä, tehtävä parannus ja turvattava Jeesukseen.

Siksi tahdonkin kysyä vielä kerran sinulta: Oletko oikeasti uudestisyntynyt? Milloin teit parannuksen ja turvasit Jeesukseen? Jos et tiedä, sinun on syytä tehdä se pian.

En ala nyt käännyttämään sinua. Uskon ja luotan, että tämä kirjanen on nyt jonkun sellaisen ihmisen käsissä, jota Jumala taivaasta kutsuu parannukseen ja pelastukseen. Ehkä sinulla on etsikkoaika ja syntisi polttelevat sinua. Olet miettinyt kuolemaa ja sinulla ei ole rauhaa sen edessä. Siksi kastettakin tärkeämpi kysymys on sinun pelastuksesi. Ei ryöväri ristillä ehtinyt kasteelle, mutta hän pääsi Jeesuksen sanojen mukaan taivaaseen, vaikka mahdollisuutta kasteelle ei kuolemaa tekevälle ryövärille ei enää annetukaan. Kaste on valtavan tärkeä asia uskovan elämässä. Kasteelle mentiin heti uskoontulon jälkeen Raamatussa. Niin. Uskoontulon jälkeen. Pelastumisen jälkeen. Uudestisyntymän jälkeen. Parannuksen ja Jeesukseen turvaamisen jälkeen.

Siksi haluan kehottaa sinua nyt tekemään parannuksen ja turvaamaan Jeesukseen. Kerro Jeesukselle kaikki syntisi juuri nyt mitkä painavat sydäntäsi. Polvistu yksinäiseen paikkaan. Sulje puhelimesi ja huuda Jeesusta avuksi. Ole valmis tekemään parannus kaikesta, mikä on Raamatun vastaista. Sano Jeesukselle, että haluat kuulua vain Hänelle, etkä enää synnille. Pyydä Häntä puhdistamaan sydämesi verellään. Turvaa Häneen. Hän on sinun syntiesi sovitus.

Tämän jälkeen sinun on hyvä mennä kasteelle, jos todella olet päättänyt seurata Jeesusta ja jättää taaksesi kaiken väärän entisen elämän, olkoot se sitten pientä tai suurta syntiä. Etsi itsellesi seurakunta, jossa opetetaan Raamattua terveesti ja raittiisti. Etsi sellainen seurakunta, jossa sinut voidaan kastaa uskovien kasteella. Liity siihen seurakuntaan ja kasva siellä.

Siunausta elämääsi! Rukoukseni on, että tapaamme kerran taivaassa!