Syntisten Vapahtaja

Joulun alla iso osa Suomea herkistyy Joulun viettoon. Seimenlapsi astuu muutamaksi viikoksi monien ihmisten sielunmaisemaan. Jeesus on osa länsimaista kulttuuriperintöä, joka kirkkovuoden aikana eri juhlapyhissä putkahtaa ohimennen esiin.

Uskonnollisessa maailmassa Jeesus on taas henkivakuutus Taivasta varten. Jeesus antaa ilmaisen pakolaisviisumin helvetistä. Häneen kannattaa uskoa ainakin varmuuden vuoksi.

Mutta miksi Jeesus oikeasti tuli maan päälle?

Enkeli sanoi Joosefille ennen Jeesuksen syntymää: ”sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” (Matt.1:21) Jeesus saapui maailmaan vapahtamaan ensisijaisesti ihmiset heidän synneistänsä.

Synti on ihmisen ongelma numero yksi. Synti toi ihmissuvun ylle kirouksen. (Gal.3:10) Synti vetää ihmisen ylle Jumalan vihan ja tuomion. (Room.1:18) Helvetin tuomio ja ihmisen kaikki ongelmat ovat seurasta synnistä. Synti on kuin syöpä ja muut pahat asiat sen oireita. Siksi Jeesus tuli vapauttamaan kaikki maailman kansat heidän synneistään. Silloin monet muutkin ongelmat ratkeavat.

Me kuitenkin usein haluamme sellaisen Jeesuksen, joka veisi meidät vain taivaaseen ja pelastaisi helvetistä, mutta emme ole valmiit luopumaan synneistämme. Tällaisessa tilassa oleva ihminen ei voi kokea pelastusta. Saarnaajat usein markkinoivat Jeesusta siunausautomaattina ja keppihevosena, jonka avulla kaikki ongelmat ratkeavat. Mutta vaietessaan synnistä he sulkevat taivaanportit kuulijoilta.

Kaikkien aikojen voimakkain herätyssaarnaaja Johannes Kastaja sanoi Jeesuksesta: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29) Johanneksen sanoma oli se, että Jeesus vapauttaa ihmiset synnin vallasta, kun he tekevät parannuksen. (Matt.3:2) Ihmisen ongelma ei ole ensisijaisesti helvetti vaan synti. Kun syntiongelma ratkeaa, tuomio ihmisen yltä väistyy ja taivaanportit aukeavat.

Kerran Jeesuksen luokse tuli rikas nuori uskonnollinen seurakuntahallituksen jäsen. (Luuk.18:18-27) Hän oli pyrkinyt parhaansa mukaan noudattamaan kymmentä käskyä lapsesta asti. Hän uskoi Jeesukseen ja Jumalan sanaan. Hänen elämänsä oli kaikin puolin esimerkillistä. Siitä huolimatta hänellä ei ollut pelastusvarmuutta. Siksi hän tulikin Jeesuksen luokse kysellen miten taivaaseen pääsee. Jeesus meni suoraan tuon miehen ongelmaan. Mies oli hurskaasta oikeaoppisesta ulkokuorestaan huolimatta synnin orja. Hän oli ahne ja itsekäs mies. Kun Jeesus kehotti tekemään parannusta tästä ongelmasta ja seuraamaan häntä, mies lähti murheellisena pois. Tuo nuori seurakunta-aktiivi ei ollut valmis tekemään parannusta ja antamaan Jeesuksen vapauttaa häntä omista helmasynneistään. Ainakaan tuolla kerralla tämä nuorimies ei kokenut Jeesuksen antamaa syntien anteeksiantamusta, koska ehto sille on parannuksen tekeminen. Jeesus ei vain anna syntejä anteeksi vaan hän vapauttaa synninorjuudesta. Jeesus sanoo: ” jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” (Joh. 8:32-34) Ihminen voi uskoontulonsa jälkeen langeta syntiin, mutta hän ei enää ole synnin orja eikä voi elää synnissä. Yksi pelastuksen tunnusmerkeistä on, että ihminen ei ole synnin orja. Uskova ei voi koskaan elää synnissä.

                            
Haluan kysyä sinulta lukijani: milloin Jeesus vapautti sinut synneistäsi? Uskot ehkä hänen olevan se, miksi Raamattu hänet esittää. Hyvä niin. Se ei kuitenkaan pelasta sinua, jos hän ei ole saanut vapauttaa sinua synneistäsi. Olet ehkä kuullut saarnaajien puhuvan Jeesuksesta yhtä ja toista mukavaa. Uskot sen ja Jeesus on sinulle tärkeä henkilö. Olet ehkä tahtonut jollain tavalla ottaa hänet vastaan ja rukoillut arasti jonkinlaisen rukouksenkin. Mutta oletko tehnyt rehellisen mielenmuutoksen liittyen syntiin? Et ehkä ole murhaaja tai huumediileri, mutta elätkö silti itsellesi? Elätkö oman tahtosi mukaan?  Itselleen eläminen on ensimmäisen käskyn rikkomista ja useimpien uskonnollisten ja hyvien ihmisten suurin kadotukseen johtava synti. Eletään nätisti ja kauniisti itselleen niin kuin itse halutaan eikä Jumalalle. Jeesus voi ja haluaa vapauttaa sinut synneistäsi, kunhan sinä olet omalta puoleltasi valmis tekemään mielenmuutoksen eli parannuksen. On kysymys siitä, että tahdot luopua kaikesta väärästä ja seurata Jeesusta. Vähempi ei. Jeesuksen mukaan riitä, vaikka olisit toista mieltä. (Luuk. 14:33)

Jeesus saapui ensimmäisen kerran sovittamaan ihmiskunnan synnit. Hän, ainoana synnittömänä ihmisenä, maksoi Golgatan ristillä synneistäsi valtavan hinnan omalla verellään ja kuolemallaan. Hän tuli kirotuksi, kantoi synnin tuomion ja kohtasi Jumalan vihan, jotta sinä saisit olla vapaa synnin seurauksista. Hän nousi ylös ja tänään hän elää.

Hyvin pian hän saapuu toisen kerran. Hän ei tule enää häväistäväksi synnin tähden vaan hän tulee Kuninkaana. Raamattu sanoo: ”.. hän ilmestyy toisen kerran, ei enää synnin tähden vaan pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.” (Hepr. 9:27) Ystäväni, sinä itse tiedät, oletko tehnyt raamatullisen parannuksen. Sinä itse tiedät, onko Jeesus vapauttanut sinut synneistäsi. Sinä itse tiedät, onko Jeesuksen paluu sinulle ihana unelmien täyttymys vai ahdistava ajatus. Tiedät myös sen, onko sydämessäsi tätä kirjoitusta lukiessasi rauha ja turvallisuus Jumalan edessä. Jos ei ole, sinun on syytä pysähtyä ja käsitellä syntisi Jeesuksen edessä. Saat uskalluksella ja turvallisella mielellä lähestyä syntisten Vapahtajaa. (Hepr.4:16) Hän ei ole tullut tuomitsemaan sinua vaan pelastamaan sinut synneistäsi. (Joh.3:17-18) Tiedä, että tänään sinulla on täydellinen tilaisuus tehdä parannus ja pyytää Jeesusta vapauttamaan sinut omista synneistäsi. Silloin saat kokea omalla kohdallasi todeksi ihanat Jeesuksen sanat: ”ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." (Matt. 9:2)

                             

Luulevaiset

Elämässämme on monia osa-alueita, joissa on vaarallista elää jatkuvasti pelkkien luulojen varassa. Moni hukkunut ihminen on luullut, että kevättalvinen jää kestäisi. Moni huumeita kokeillut nuori on luullut, ettei niihin jäisi koukkuun. Monet aivoverenvuotoon kuolleet ovat luulleet sitä ensin migreeniksi. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Haluan kuitenkin jakaa kanssasi muutaman ajatuksen kohtalokkaimmasta harhaluulosta, joka ihmisellä voi olla. Moni nimittäin luulee olevansa uskossa, vaikka ei koskaan ole tullut todella pelastukseen sisälle. Tällainen ihminen herää kerran rikkaan miehen (Luuk. 16:23) tavoin Tuonelassa kovissa tuskissa ellei Jumala armossaan pysäytä häntä näkemään omaa kadotettua tilaansa.

                             Jeesus kertoi aikoinaan riipaisevan kuvan eräistä ihmisistä: Ja joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?" Niin hän sanoi heille: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette.' Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit.' Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.' Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. (Luuk. 13:23-28)

                             Tässä tilanteessa uskonnollinen ihmisjoukko tiedustelee Jeesukselta pelastukseen liittyviä asioita. Jeesus ei jää jaarittelemaan ympäripyöreitä uskonnollisia korulauseita vaan näkee kyselijöiden uskonnollisen panssarin läpi suoraan sydämeen. Hän sanoo, että monet yrittävät pelastua, mutta eivät voi, koska heidän keinonsa taivaaseen pääsemiselle ovat väärät. Eräänä päivänä taivaan portilla he huomaavat olevansa ulkopuolella. Jeesus profetoi, että näistä uskonnollisista kyselijöistä osa joutuisi helvettiin hurskaan näköisistä kulisseista huolimatta.

                             Edellä mainitussa tapahtumassa surullisinta on, että ulkopuolelle jääneet ihmiset luulivat olevansa uskossa. He olivat aivan hämmästyneet joutuessaan taivaanporttien ulkopuolelle. . Kaikenhan piti olla hyvin ulkoisesti. He olivat omien sanojensa mukaan liikkuneet mukana Jeesuksen seurueessa sekä istuneet kuuntelemassa hartaasti jumalanpalveluksissa kuulemassa Jumalan sanan opetusta. He olivat syöneet ja juoneet ehtoollisella muiden seurakuntalaisten seurassa niin kuin sakramentti heitä hurskaasti oli velvoittanut. Merkille pantavaa on, että ulkopuolelle joutuneet ihmiset eivät olleet kulkeneet kapakoissa, bordelleissa tai huumeluolissa. He olivat kulkeneet mukana seurakunnan kokouksissa luullen, että kaikki on hyvin. He eivät olleet julkijumalattomia vaan aivan vilpittömästi omaan uskoonsa luottavia. He uskoivat Jumalaan ja Jeesuksen olemassaoloon. Uskonnollisuus oli heille tärkeä osa elämää ja identiteettiä. He olivat omasta mielestään kristittyjä isolla koolla. Kuitenkin tulemuksensa päivänä Jeesus itse jätti heidät taivaan ulkopuolelle sanoen, ettei hän tunne näitä ihmisiä. Miksi Jeesus ei heitä tuntenut? Jeesus sanoo: Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät. Helvettiin joutumisen syy oli, että nämä raukat olivat tehneet koko elämänsä ajan kaikkea muuta hengelliseltä näyttävää, mutta eivät koskaan parannusta. Jeesus nimittäin kutsui heitä vääryyden tekijöiksi. Kaunis uskonnollinen panssari oli tehnyt näistä uskonnollisista ihmisistä immuuneita uudestisyntymisen ja parannuksenteon välttämättömyyden näkemiselle. Heillä ei ollut julkisia syntejä, ja uskonnollisuuden pirullinen suojamuuri kauniine koristeineen peitti heidän silmänsä näkemästä oman sydämensä syntisyyttä ja uudestisyntymättömyyttä. Uskonnollisuus oli rokottanut nämä ihmiset tunnottomiksi Jumalan sanalle. Sana ei ollut koskaan satuttanut ja tehnyt heitä syntisiksi. Siksi he eivät myöskään koskaan olleet tarvinneet parannusta ja kokeneet Jumalan armoa. He kulkivat koko elämänsä Jeesuksen mukana, mutta eivät koskaan olleet alkaneet seurata häntä sydämellään ja elämällään.

                             Tällaisia ihmisiä on kaikkialla. Heitä on helluntaiherätyksessä, baptisteissa, vapaakirkoissa, luterilaisissa ja kaikissa uskonsuunnissa. Heille kaikille on usein yhteistä se, että he ovat kasvaneet pienestä pitäen ehkä jopa uskovan kodin lapsina kauniiseen ja moraalisesti korkeatasoiseen kristilliseen elämään sisälle. Todelliseen pelastavaan uskoon nimittään ei voida kasvattaa ketään vaan siihen pitää tulla uudestisyntymän kautta sisälle. Siksi Jeesus sanoo, että ilman uudestisyntymistä ihminen ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. (Joh. 3:3) Nämä ihmiset ovat usein olleet seurakunnan toiminnassa mukana lapsesta asti. He ovat mahdollisesti soittaneet lauluryhmissä ja jopa avustaneet kokousten järjestämisissä. Ajan myötä he ovat ajautuneet kasteelle ja todistuksessaan tokaisseet, että ”Minä olen tavallaan aina ollut uskossa. Vanhempani nimittäin ovat uskossa.” Laiskat tai sokeat pastorit eivät ole sanallakaan puuttuneet heidän uudestisyntymättömään tilaansa, koska he ovat kilttejä ja suloisia. Mikä järkyttävä uskonnollinen petos! Raamattu sanoo, että anteeksiantoa synneistä ei voi olla ilman parannuksentekoa. (Luuk. 24:47, Apt. 3:19) Me saamme ihmisistä kyllä helposti helluntailaisia, baptisteja, vapaakirkollisia ja luterilaisia, mutta Jumalan lapseksi tulemiseen tarvitaan parannus ja uudestisyntyminen ylhäältä. 

                             Jeesus sanoo:  siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan. (Luuk. 8:18) Kerran kuoleman jälkeen tai Jeesuksen tullessa takaisin maan päälle, jokaiselta luulouskovaisilta otetaan luulot pois kirjaimellisesti. He olivat luulleet olevansa uskossa, mutta nyt he järkyttävällä tavalla tiesivät olevansa kadotettuja syntiensä vuoksi ikuisesti. Joku on joskus sanonut, että kirkkokuorolaisen on kaikista vaiken pelastua. Tarvitaan voimakas Pyhän Hengen valo paljastamaan sydämen tila ja Jumalan väkevän käden ojennus, että tällainen ihminen pelastuu. Mutta sekään ei ole Jumalalle mahdotonta. Paavali oli ennen uudestisyntymäänsä luulouskovainen. Hän nimittäin sanoi todistuksessaan: Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan… (Apt. 26:9) Paavali luuli suorittavansa suurta uhritoimitusta ja uskonpuhdistusta vainotessaan uudestisyntyneitä kristittyjä. Paavali, joka oli lapsesta asti hurskaiden vanhempien ja kirjanoppineiden kasvattama, luuli vilpittömästi palvelevansa Jumalaa ja olevansa oikealla tiellä toimiessaan näin. Kaikki muuttui kuitenkin Damaskon tiellä, kun Jeesus armossaan ilmestyi Paavalin elämään ja muutti sen. Uskonnollisesta ihmisestä tuli Jumalan lapsi ja väkevä ase Jumalan käytössä.

                             Jeesus sanoo eräistä Raamatun tutkijoista: Te tutkitte Kirjoituksia, koska luulette, että teillä on niissä iankaikkinen elämä… Silti te, ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän. (Joh. 5:39-40 Raamattu Kansalle käännös) Huomaatko, että edes innokas Raamatun tutkiminen ei pelasta ihmistä? Raamatun lukeminen ja tutkiminen on hyödytöntä toimintaa ellei ihminen tee elämässään parannusta ja tule Jeesuksen luokse niin kuin Raamattu opettaa. Teologia pahimmillaan vain saa ihmisen sielumaailman uskonnollisuuden perustarpeen näennäisesti tyydytetyksi ja tuudittaa ihmisen syvempään horrostilaan oman kadotetun tilansa näkemisen suhteen.  Vaikka olisit pastori, vanhimmistoveli, piispa tai kuka tahansa, ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte, sanoo Jeesus. (Luuk. 13:5)

                             Lopuksi, rakas lukija, tahdon tehdä sinulle muutaman kysymyksen. En kysy, milloin aloit liikkua mukana seurakuntakuvioissa vaan kysyn sinulta: Milloin uudestisynnyit ylhäältä? En kysy sinulta uskonnollista perhetaustaasi tai Raamatun tuntemustasi vaan: Milloin teit parannuksen Jeesuksen edessä sydämestäsi? Jos et osaa vastata näihin kysymyksiin, sinun on erittäin vakavasti tarkasteltava uskonnollisen ulkokuoresi sisäpuolelle. Anna Jumalan sanan totuuden ja Jumalan Hengen tehdä diagnoosi: oletko luulouskossa vai uudestisyntynyt? Raamattu sanoo: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta. (2.Kor. 13:5) Ehkä sydämessäsi tiedät tai aavistat nyt oman tilasi. Älä loukkaannu Jumalan sanaan vaan anna sen parantaa ja pelastaa sinut, vaikka se ensin satuttaisi. Älä työnnä päätäsi jäniksen lailla piiloon loukkaantuneena vaan anna Jeesuksen pelastaa kallis iankaikkinen sielusi. Hylkää tänään syntisi ja tuo ne Jeesukselle. Hän on uhrannut itsensä ristillä viattomana uhrina Jumalalle sinun edestäsi, jotta saisit kaikki syntisi anteeksi. Jeesus on tehnyt puolestasi kaiken valmiiksi. Hänen verensä puhdistaa kaikesta synnistä. (1.Joh. 1:7) Kun annat tämän tapahtua kohdallasi, sinun luulouskosi muuttuu eläväksi uskoksi.

                            

Kristityn näköiset

Jeesus puhuu monissa kohdin ihmisistä, jotka ovat ulkoapäin katsottuna kristityn näköisiä. Kuitenkaan nämä ihmisjoukot eivät todellisuudessa ole koskaan oppineet tuntemaan elävää Jumalaa eivätkä kokeneet todellista uudestisyntymistä ylhäältä. Tämä ihmisryhmä on verrattavissa sekakansaan (2. Moos. 12:38), joka lähti israelilaisten kanssa matkalle kohti luvattua maata. He eivät olleet Jumalan kansaa, mutta vaelsivat heidän seassaan muistuttaen erehdyttävästi Jumalan kansaa. Nykyään heitä kutsutaan usein nimikristityiksi. Heillä on uskovan nimi, mutta he ovat hengellisesti kuolleita (Ilm. 3:1).

Nimikristitty

Nimikristitty ihminen uskoo Jumalan ja Jeesuksen olemassaoloon aivan kuin Nikodeemus (Joh. 3). Nikodeemus oli sen ajan seurakunnan hallituksen arvostettu jäsen, joka oli saanut korkeatasoisen uskonnollisen kasvatuksen ja tunsi Raamattunsa paremmin kuin monet meistä. Hän noudatti tarkoin Raamatun ohjeita ja pyrki elämään Jumalalle mieliksi. Hän oli kuitenkin yhtä kaukana pelastumisesta kuin taivas on maasta. Nikodeemus ei ollut uudestisyntynyt Jumalan lapsi vaan uskonnollinen, Jumalaa suuresti kunnioittava ihminen, jolla oli korkea moraali. Vaikka hän tiesi Jeesuksen olevan Jumalan lähettämä ja uskoi Hänen olemassaoloonsa, Nikodeemus oli silti pelastuksen ulkopuolella. Hän ei tiennyt, ettei Jumalaan uskominen pelasta ketään. Raamatun mukaanhan riivaajatkin uskovat Jumalaan, eivätkä ne silti pelastu (Jaak. 2:19). Jeesus sanoi Nikodeemukselle suoraan, että ilman uudestisyntymistä ei voi päästä taivaaseen (Joh. 3:3), ei edes kirkon hallitusmies.

Näitä Nikodeemuksia on nykyään paljon. He tuntevat Raamattunsa ja ovat oppineet olemaan niin uskovaisen näköisiä teoissaan ja puheissaan, että heitä on hyvin vaikea tunnistaa uudestisyntymättömiksi. He ovat saattaneet kenties ajautua uskovien kasteelle ja olla seurakunnan vastuullisissa tehtävissä, koska he osaavat Raamattunsa ulkoa ja kykenevät jopa opettamaan sitä. Mutta heidän sydämessään jäytää kummallinen epävarmuus ja ristiriita. He eivät oikein itsekään tiedä, mikä on vikana, kun homma ei omassa elämässä toimi niin kuin Raamatun mukaan pitäisi. Heidän päänsä on täynnä oikeaa oppia ja teologiaa, mutta sydän huutaa tyhjyyttä ja epävarmuutta. Ongelmana heidän kohdallaan on se, että heillä usko on syntynyt päähän, ei sydämeen. He ovat kasvaneet kristilliseen uskoon, eivät uudestisyntyneet siihen. Uskovaksi ei kasveta, vaan uskovaksi synnytään.

He uskoivat omalla tavallaan

Johanneksen evankeliumin 8. luvun loppupuoli kertoo meille merkillisestä ihmisryhmästä, joka uskoi Jeesukseen (Joh. 8:31). On tärkeää huomata, että nämä ihmiset uskoivat Jeesukseen. Niin Raamattu sanoo kirjaimellisesti. Kuitenkin Jeesuksen puhuttua Jumalan Sanan noudattamisesta, synnin orjuudesta ja omasta jumalallisesta olemuksestaan, nämä ihmiset tahtoivat kivittää Jeesuksen. He eivät tahtoneet luopua synnistä ja hyväksyä Jumalan sanaa totuudeksi omalle kohdalleen (Joh. 8:31–59). Heille oli soveliasta ja kaunista uskoa Jeesukseen kulttuurillisena hyväntekijänä ja opettajana, mutta ei Herrana, jonka eteen tullaan parannusta tehden.

Merkillisintä näissä ihmisissä oli se, että he luulivat olevansa Jumalan lapsia. He sanoivat Jeesukselle: Meillä on yksi Isä, Jumala (Joh. 8:41). He olivat varmoja siitä, että he ovat Taivaan Isän lapsia, ja luulivat, että taivaassa on Isä, joka on heidän puolellaan. Mutta lukekaamme, mitä Jeesus vastaa: Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa (Joh. 8:44). Eikö ole järkyttävä tilanne? Ihmiset uskovat Jeesukseen ja luulevat olevansa Jumalan lapsia, mutta Jumalan silmissä he ovat perkeleen lapsia. Miksi? Koska he tahtoivat noudattaa synnin himoja. Heillä oli sydämessä salattuja himoja, joiden mukaan he elivät jumalisesta ulkokuorestaan huolimatta. Isiltä peritty usko, Raamatun tuntemus tai uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen ei pelasta ketään, jos ihminen sydämessään noudattaa synnin himoja.

Tällaisia ihmisiä on lopun aikana paljon. Paavalin mukaan heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. (2.Tim. 3:5)  Heille sopii katsella pornoa, ryypätä, asua avoliitossa ja elää maailman mukaan, kunhan vain uskoo Jeesukseen. Heidäthän on lapsena kastettu, ja he kuuluvat kirkkoon. He oppivat rippikoulussa Isä meidän -rukouksen ja Herran siunauksen. He ovat saaneet kristillisen kasvatuksen ja oppineet iltarukouksen Levolle lasken Luojani.

Omaksi kadotuksekseen he ovat oppineet Jumalasta vain sen puolen, että Hän on rakkaus. He unohtavat, että Jumala on myös totuudellinen, vanhurskas ja pyhä, eikä Hän salli taivaaseen syntiä. He valitsevat itse pappinsa ja pastorinsa sen mukaan, mikä kuulostaa kivalta, kunhan saarna ei satuta eikä vie parannuksen paikalle. Samalla he tietämättään allekirjoittavat omalla lankeemuksellaan todeksi Raamatun 2000 vuotta vanhan ennustuksen lopun ajan ihmisistä: "Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät kärsi tervettä oppia vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyynsä." (2.Tim. 4:3)

Karismaattisuus ei pelasta

Matteuksen evankeliumissa (7:21–23) Jeesus pudottaa uskonnolliselle maailmalle aikamoisen pommin sanoessaan, että eivät kaikki Jeesusta Herrakseen kutsuvat pääse taivaaseen. Eivät edes silloin, vaikka he olisivat olleet mukana monenlaisissa karismaattisuutta jäljittelevissä tapahtumissa, joissa tapahtuu suuria yliluonnollisia ihmeitä. Miksi? Koska he eivät olleet halukkaita tekemään elämässään Jumalan tahtoa. He olivat nimikristittyjen joukkoa, joita kiinnostivat valtavasti ihmeet ja merkit. Heidän suustaan tuli Jeesuksesta puhuttaessa herkästi "Herra, Herra". Kuitenkaan hekään eivät olleet koskaan tulleet oikeasti sisälle pelastukseen parannuksen ja uudestisyntymän kautta. Ehkä he luulivat, että karismaattisuus ja dynaaminen ylistyskulttuuri korvaavat aidon parannuksen teon. Jeesus itse kertoi, että tälle joukolle Hän joutuu kerran lausumaan: "Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois luotani, te laittomuuden tekijät." (Matt. 7:23; korostus TL)

Mikä oli siis näiden ihmisten kohdalla lopullinen kadotukseen joutumisen syy? Jeesus kutsui heitä laittomuuden tekijöiksi. He eivät suuresta karismaattisuuteen viittaavasta intoilustaan huolimatta olleet koskaan tehneet Jeesuksen edessä aitoa parannusta oman elämänsä laittomuuksista. Raamattu sanoo tällaisista ihmisistä: ”Sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu: he sanojasi kyllä kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan.” (Hes. 33:32)

Lopuksi

Ystäväni, tahdon varoittaa sinua uskonnollisuudesta. Edellä mainittujen raamatunkohtien mukaan mitkään ulkoiset kristilliset tavat tai toimitukset eivät pelasta sinua. Edes kaunis kotoa opittu kristillinen vakaumus, Jumalaan uskominen, Jeesuksen olemassaoloon uskominen, kaste tai ulkoa opitut uskontunnustukset eivät voi pelastaa sinua. Miksi? Koska synti erottaa jokaisen ihmisen (uskonnollisenkin) Jumalasta: ”Teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule." (Jes. 59:2)

On vain yksi henkilö, joka oli synnitön: Jeesus Kristus. Hän eli täydellisen elämän, koska me emme siihen kyenneet. Hän kärsi hirvittävän kuoleman vapaaehtoisesti ja otti meille kuuluvan synnin tuomion päällensä. Hän kuoli sinun ja minun syntien tähden (Jes. 53:5–7). Jumala ei lähettänyt sinun syntiesi sovitukseksi maailmaan uskontoa vaan oman Poikansa. Jeesuksen synnittömän olemuksen vuoksi kuolema ei voinut pitää Häntä, vaan Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Tänään Jeesus elää, ja Raamatun mukaan vain hänellä on valta antaa synnit anteeksi.

Tähän Jumalan valmistamaan pelastukseen, joka on tarkoitettu jokaiselle ihmiselle, tullaan vain parannuksen kautta: "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois" (Apt. 3:19). Parannus ei ole itsensä parantelua vaan mielenmuutos syntiin nähden. Parannukseen liittyy myös erottamattomasti Jeesuksen luokse tuleminen, koska vain Hänellä on valta antaa synnit anteeksi (Joh. 6:37, Matt. 28:18).

Jos koet olevasi Raamatun varoittama nimikristitty, tee tänään rehellinen parannus ilman kompromisseja ja anna koko elämäsi Jeesukselle. Hän tahtoo tehdä sinusta oikean kristityn.

Jumalan Hengen tuli

Jumalan Hengen tuli, sitä ei voi selittää, se pitää itse kokea. (Ps. 34:9)

Sitä ei voi sammuttaa ulkoiset olosuhteet, vainot tai ahdistukset. Ne sen sijaan saavat tulen suurempaan roihuun. (Apt. 8:1à)

Sitä ei voi itse tukahduttaa juoksemalla karkuun oikealle tai vasemmalle. Sitä ei voi itse sammuttaa sulkemalla suutaan ja päättämällä: "Minä en enää puhu." Siksi Jeremia toteaa: Mutta kun minä sanoin: "En tahdo ajatella häntä enkä enää puhua hänen nimessään", niin sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut. (Jer. 20:9)

Sitä ei ole sammuttanut väärä oppi kasteista tai ehtoollisesta, sen sijaan sen on sammuttanut oikeaoppisten uskovaisten itseriittoisuus ja ylpeys. Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona. (Saarnaaja 9:4) Palava katolinen on parempi kuin sammunut helluntailainen. (Ilm. 3:14-18)

Sitä ei ole sammuttanut huumeidenkäyttäjät, prostituoidut, juopot, varkaat eikä murhaajat. Sen ovat usein sammuttaneet ne korkeasti koulutetut pastorit, joilla ei ole koskaan ollut Jumalan kutsua suorittamassaan työssään. Nämä leipäpapit ovat tulleet Jumalan Hengen voitelun puutteen vuoksi seurakunnilleen kiroukseksi. He ovat johtaneet seurakuntansa Sardeen tilaan: Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. (Ilm. 3:1)

Sitä eivät ole sammuttaneet yksinäisyys kommunistien vankityrmissä. Sen on sammuttanut seurakuntien ja yksilöuskovien rukouselämän loppuminen.

Rahan ja ulkoisen hyvinvoinnin puute ei koskaan ole sammuttanut sitä. Rikkaus, leivän yltäkylläisyys, kiire ja elämän korskeus ovat sen sammuttaneet.

Sitä ei ole sammuttanut Raamattujen harvinaisuus suljetuissa maissa tai satojen kilometrien päässä olevat lähimmät kotiseurakunnat. Sen ovat sammuttaneet televisiot, internet, playstation ja urheilukanavat, vaikka kirjahyllyssä olisi kymmenen Raamattua ja kaupungissa sata oikeaoppista seurakuntaa.

Sitä ei koskaan ole sammuttanut inhimillisen viisauden puute eikä älyn heikkous. Inhimillinen viisaus sen sijaan on usein sen sammuttanut. (1.Kor. 1:26-31)

Raamatullisten asioiden ja Hengen liikkeiden heikko ymmärtäminen ovat harvoin sitä sammuttaneet. Teologiseen koulutukseen ja oppineisuuteen tukeutuminen on sen usein sammuttanut. (vrt. ylipapit Apt. 4:13)

Syntiin lankeaminen ei peru Jumalan antamaa kutsua ihmiselle. Syntielämä sen sijaan sammuttaa Jumalan tulen. (Room. 8:13, 11:29)

Uskova aviopuoliso harvemmin sammuttaa Jumalan Hengen tulen. Avosuhteet sen sijaan sammuttavat Jumalan Hengen tulen.

Yksinäiset kammiohetket Jumalan edessä eivät ole koskaan sammuttaneet Jumalan Hengen tulta, vaikka toimintaa olisi niukasti. Sen sijaan toimintakeskeinen ihminen, joka on unohtanut hiljaiset hetket Herransa edessä, on usein sammunut palamasta Hengen tulta. (vert. Efeson srk Ilm. 2:1-5)

Heikot puhujan lahjat ja huono ulosanti ei koskaan voi sammuttaa Jumalan Hengen tulta. Olihan Paavalilla ja Mooseksellakin huono verbaalinen ulosanti. Sen sijaan omia puhujan lahjoja esittelevä, yleisön aamenia kerjäävä lavaleijona, joka etsii kaikessa ensimmäisiä sijoja, on jo sammunut, vaikkei sitä itse tiedä. Hän on unohtanut, että Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa.  (1.Kor. 2:4-5, 4:20, 2Moos. 4:10)

Se on kuin sisäinen polte rinnassa, joka pistää todistamaan Jeesuksesta sopivalla ja sopimattomallakin ajalla. Tuon tulen poltteen alla ihminen huudahtaa: "Voi minua, ellen evankeliumia julista!" (1.Kor. 9:16)

Hengen tuli ihmisen sisällä saa ihmisen tottelemaan Jumalaa, vaikka koko maailma olisi häntä vastaan. Kun tuli palaa sisällä, toiset eivät sitä aina ymmärrä: He ovat täynnä makeaa viiniä... Sinä olet hullu... (Apt: 2:13, 26:24) Tänäänkin Jumalan tulen soihdun kantajat kaduilla ovat erittäin harvinaisia lintuja. Heillä saattaa olla läheistensä ja seurakuntansa keskellä ääneensanomaton leima otsassa, jossa lukee "kiihkouskova", "yltiöpäinen", "ADHD", "lakihenkinen” tai "tuputtaja". Jumalan soihdunkantaja, älä koskaan anna heidän sammuttaa asenteillaan, suhtautumisillaan tai sanoillaan sitä tulta, jolla Taivas on sinut kastanut.

Ilman Jumalan Hengen tulen valtaamia apostoleja meistä ei kukaan olisi saanut kuulla evankeliumia. Ilman Jumalan Hengen tulen valtaamia ihmisiä, helvetti olisi paljon rikkaampi ja taivas paljon köyhempi.

Jos me emme saa alati olla täynnä Jumalan Hengen tulta, suuret ihmismassat joutuvat kerran palamaan helvetin tulessa.

Jumalan Hengen tulta eivät saa kylläiset vaan nälkäiset. Jumalan Hengen tuli on tarkoitettu vain janoisille, ei itseriittoisille. (Matt. 5:6, Ilm. 22:17, Joh. 7:37)

Jumalan Hengen tuli on tarkoitettu voimattomille, ei voimakkaille. (Matt. 5:3, Apt. 1:8)

Jumalan Hengen tulta ei ole tarkoitettu hauskanpitoa, viihdettä tai seurakunta-sirkusta varten vaan voimaksi todistaa ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Kristusta Jeesusta. (Apt. 1:8)

Aito ja oikea Jumalan Hengen tuli ei koskaan jätä seurakuntaa ylähuoneeseen pitämään hauskaa vaan ulos kadulle julistamaan evankeliumia kadotetuille. (Apt. 2. luku)

Jumalan Hengen tulta ei saa ihmiseltä, kirkkokunnalta, herätysliikkeeltä vaan ylösnousseelta Jeesukselta. Hän yksin on se, joka kastaa Pyhässä Hengessä ja tulessa. (Luuk. 3:16)

Pyhän Hengen tuli ei koskaan saa aikaan ylistystä kenellekään muulle kuin Jeesukselle. Jumalan Hengen tuli kirkastaa aina Jeesuksen Kristuksen. (Joh. 16:14)

Jumalan Hengen tuli lankeaa vain ja ainoastaan Jeesuksen verellä pestyyn sydämeen. Siksi Hengen tulta etsivä ihminen ei voi koskaan ohittaa parannuksen tekoa Jeesuksen ristin juurella.

Kun Hengen tuli alkuseurakunnassa sammui, syntyi katolinen kirkko, joka poltti roviolla ja kidutti eläimellisellä tavalla Jumalan soihdun kantajia ja Jeesuksen seuraajia. Olemmeko me parempia ja valveutuneimpia kuin alkuseurakunta? Mikä takaa meille sen, että Jumalan Hengen tulen sammuessa meistä ei tulisi katolisen kirkon veroisia tai jopa pahempia? Jos alkuseurakunnan päätepiste Hengen tulen sammuttua oli katolinen kirkko, mikä päätepiste meillä on?

Jumalan virta on vettä täynnä. Taivas odottaa kastaakseen meidät Pyhän Hengen tulella. Jeesus tahtoo antaa voimansa ja tulensa. Miksi me emme sitten ole täynnä Hengen tulta? Meillä on hienot kirkot, rahaa, koulutusta, oikea oppi, raamatunkäännöksiä, tietoa, historiaa ja kaikki ulkoiset edellytykset. Kuitenkin tänään meiltä puuttuvat kaikkein tärkein: köyhän lesken kyltymätön jano, joka painaa polvilleen meidät rukoilemaan, kunnes Taivas aukeaa. Mikä hyvänsä tuon janon on vienyt, olipa se kuinka hengellisen ulkokuoren omaava asia tahansa, se saakoon Jeesuksen nimessä väistyä. (Luuk. 18:3-7, Ps. 65:10)

Tänään Suomen Siion, minä ja sinä emme tarvitse mitään muuta niin paljon kuin aitoa, alkuperäistä, oikeaa ja lahjomatonta Jumalan Pyhän Hengen tulta, joka on tarkoitettu voimaksi jokaiselle uskovalle. (Apt: 2:39)