Luulevaiset

Elämässämme on monia osa-alueita, joissa on vaarallista elää jatkuvasti pelkkien luulojen varassa. Moni hukkunut ihminen on luullut, että kevättalvinen jää kestäisi. Moni huumeita kokeillut nuori on luullut, ettei niihin jäisi koukkuun. Monet aivoverenvuotoon kuolleet ovat luulleet sitä ensin migreeniksi. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Haluan kuitenkin jakaa kanssasi muutaman ajatuksen kohtalokkaimmasta harhaluulosta, joka ihmisellä voi olla. Moni nimittäin luulee olevansa uskossa, vaikka ei koskaan ole tullut todella pelastukseen sisälle. Tällainen ihminen herää kerran rikkaan miehen (Luuk. 16:23) tavoin Tuonelassa kovissa tuskissa ellei Jumala armossaan pysäytä häntä näkemään omaa kadotettua tilaansa.

                             Jeesus kertoi aikoinaan riipaisevan kuvan eräistä ihmisistä: Ja joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?" Niin hän sanoi heille: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette.' Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit.' Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.' Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. (Luuk. 13:23-28)

                             Tässä tilanteessa uskonnollinen ihmisjoukko tiedustelee Jeesukselta pelastukseen liittyviä asioita. Jeesus ei jää jaarittelemaan ympäripyöreitä uskonnollisia korulauseita vaan näkee kyselijöiden uskonnollisen panssarin läpi suoraan sydämeen. Hän sanoo, että monet yrittävät pelastua, mutta eivät voi, koska heidän keinonsa taivaaseen pääsemiselle ovat väärät. Eräänä päivänä taivaan portilla he huomaavat olevansa ulkopuolella. Jeesus profetoi, että näistä uskonnollisista kyselijöistä osa joutuisi helvettiin hurskaan näköisistä kulisseista huolimatta.

                             Edellä mainitussa tapahtumassa surullisinta on, että ulkopuolelle jääneet ihmiset luulivat olevansa uskossa. He olivat aivan hämmästyneet joutuessaan taivaanporttien ulkopuolelle. . Kaikenhan piti olla hyvin ulkoisesti. He olivat omien sanojensa mukaan liikkuneet mukana Jeesuksen seurueessa sekä istuneet kuuntelemassa hartaasti jumalanpalveluksissa kuulemassa Jumalan sanan opetusta. He olivat syöneet ja juoneet ehtoollisella muiden seurakuntalaisten seurassa niin kuin sakramentti heitä hurskaasti oli velvoittanut. Merkille pantavaa on, että ulkopuolelle joutuneet ihmiset eivät olleet kulkeneet kapakoissa, bordelleissa tai huumeluolissa. He olivat kulkeneet mukana seurakunnan kokouksissa luullen, että kaikki on hyvin. He eivät olleet julkijumalattomia vaan aivan vilpittömästi omaan uskoonsa luottavia. He uskoivat Jumalaan ja Jeesuksen olemassaoloon. Uskonnollisuus oli heille tärkeä osa elämää ja identiteettiä. He olivat omasta mielestään kristittyjä isolla koolla. Kuitenkin tulemuksensa päivänä Jeesus itse jätti heidät taivaan ulkopuolelle sanoen, ettei hän tunne näitä ihmisiä. Miksi Jeesus ei heitä tuntenut? Jeesus sanoo: Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät. Helvettiin joutumisen syy oli, että nämä raukat olivat tehneet koko elämänsä ajan kaikkea muuta hengelliseltä näyttävää, mutta eivät koskaan parannusta. Jeesus nimittäin kutsui heitä vääryyden tekijöiksi. Kaunis uskonnollinen panssari oli tehnyt näistä uskonnollisista ihmisistä immuuneita uudestisyntymisen ja parannuksenteon välttämättömyyden näkemiselle. Heillä ei ollut julkisia syntejä, ja uskonnollisuuden pirullinen suojamuuri kauniine koristeineen peitti heidän silmänsä näkemästä oman sydämensä syntisyyttä ja uudestisyntymättömyyttä. Uskonnollisuus oli rokottanut nämä ihmiset tunnottomiksi Jumalan sanalle. Sana ei ollut koskaan satuttanut ja tehnyt heitä syntisiksi. Siksi he eivät myöskään koskaan olleet tarvinneet parannusta ja kokeneet Jumalan armoa. He kulkivat koko elämänsä Jeesuksen mukana, mutta eivät koskaan olleet alkaneet seurata häntä sydämellään ja elämällään.

                             Tällaisia ihmisiä on kaikkialla. Heitä on helluntaiherätyksessä, baptisteissa, vapaakirkoissa, luterilaisissa ja kaikissa uskonsuunnissa. Heille kaikille on usein yhteistä se, että he ovat kasvaneet pienestä pitäen ehkä jopa uskovan kodin lapsina kauniiseen ja moraalisesti korkeatasoiseen kristilliseen elämään sisälle. Todelliseen pelastavaan uskoon nimittään ei voida kasvattaa ketään vaan siihen pitää tulla uudestisyntymän kautta sisälle. Siksi Jeesus sanoo, että ilman uudestisyntymistä ihminen ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. (Joh. 3:3) Nämä ihmiset ovat usein olleet seurakunnan toiminnassa mukana lapsesta asti. He ovat mahdollisesti soittaneet lauluryhmissä ja jopa avustaneet kokousten järjestämisissä. Ajan myötä he ovat ajautuneet kasteelle ja todistuksessaan tokaisseet, että ”Minä olen tavallaan aina ollut uskossa. Vanhempani nimittäin ovat uskossa.” Laiskat tai sokeat pastorit eivät ole sanallakaan puuttuneet heidän uudestisyntymättömään tilaansa, koska he ovat kilttejä ja suloisia. Mikä järkyttävä uskonnollinen petos! Raamattu sanoo, että anteeksiantoa synneistä ei voi olla ilman parannuksentekoa. (Luuk. 24:47, Apt. 3:19) Me saamme ihmisistä kyllä helposti helluntailaisia, baptisteja, vapaakirkollisia ja luterilaisia, mutta Jumalan lapseksi tulemiseen tarvitaan parannus ja uudestisyntyminen ylhäältä. 

                             Jeesus sanoo:  siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan. (Luuk. 8:18) Kerran kuoleman jälkeen tai Jeesuksen tullessa takaisin maan päälle, jokaiselta luulouskovaisilta otetaan luulot pois kirjaimellisesti. He olivat luulleet olevansa uskossa, mutta nyt he järkyttävällä tavalla tiesivät olevansa kadotettuja syntiensä vuoksi ikuisesti. Joku on joskus sanonut, että kirkkokuorolaisen on kaikista vaiken pelastua. Tarvitaan voimakas Pyhän Hengen valo paljastamaan sydämen tila ja Jumalan väkevän käden ojennus, että tällainen ihminen pelastuu. Mutta sekään ei ole Jumalalle mahdotonta. Paavali oli ennen uudestisyntymäänsä luulouskovainen. Hän nimittäin sanoi todistuksessaan: Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan… (Apt. 26:9) Paavali luuli suorittavansa suurta uhritoimitusta ja uskonpuhdistusta vainotessaan uudestisyntyneitä kristittyjä. Paavali, joka oli lapsesta asti hurskaiden vanhempien ja kirjanoppineiden kasvattama, luuli vilpittömästi palvelevansa Jumalaa ja olevansa oikealla tiellä toimiessaan näin. Kaikki muuttui kuitenkin Damaskon tiellä, kun Jeesus armossaan ilmestyi Paavalin elämään ja muutti sen. Uskonnollisesta ihmisestä tuli Jumalan lapsi ja väkevä ase Jumalan käytössä.

                             Jeesus sanoo eräistä Raamatun tutkijoista: Te tutkitte Kirjoituksia, koska luulette, että teillä on niissä iankaikkinen elämä… Silti te, ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän. (Joh. 5:39-40 Raamattu Kansalle käännös) Huomaatko, että edes innokas Raamatun tutkiminen ei pelasta ihmistä? Raamatun lukeminen ja tutkiminen on hyödytöntä toimintaa ellei ihminen tee elämässään parannusta ja tule Jeesuksen luokse niin kuin Raamattu opettaa. Teologia pahimmillaan vain saa ihmisen sielumaailman uskonnollisuuden perustarpeen näennäisesti tyydytetyksi ja tuudittaa ihmisen syvempään horrostilaan oman kadotetun tilansa näkemisen suhteen.  Vaikka olisit pastori, vanhimmistoveli, piispa tai kuka tahansa, ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte, sanoo Jeesus. (Luuk. 13:5)

                             Lopuksi, rakas lukija, tahdon tehdä sinulle muutaman kysymyksen. En kysy, milloin aloit liikkua mukana seurakuntakuvioissa vaan kysyn sinulta: Milloin uudestisynnyit ylhäältä? En kysy sinulta uskonnollista perhetaustaasi tai Raamatun tuntemustasi vaan: Milloin teit parannuksen Jeesuksen edessä sydämestäsi? Jos et osaa vastata näihin kysymyksiin, sinun on erittäin vakavasti tarkasteltava uskonnollisen ulkokuoresi sisäpuolelle. Anna Jumalan sanan totuuden ja Jumalan Hengen tehdä diagnoosi: oletko luulouskossa vai uudestisyntynyt? Raamattu sanoo: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta. (2.Kor. 13:5) Ehkä sydämessäsi tiedät tai aavistat nyt oman tilasi. Älä loukkaannu Jumalan sanaan vaan anna sen parantaa ja pelastaa sinut, vaikka se ensin satuttaisi. Älä työnnä päätäsi jäniksen lailla piiloon loukkaantuneena vaan anna Jeesuksen pelastaa kallis iankaikkinen sielusi. Hylkää tänään syntisi ja tuo ne Jeesukselle. Hän on uhrannut itsensä ristillä viattomana uhrina Jumalalle sinun edestäsi, jotta saisit kaikki syntisi anteeksi. Jeesus on tehnyt puolestasi kaiken valmiiksi. Hänen verensä puhdistaa kaikesta synnistä. (1.Joh. 1:7) Kun annat tämän tapahtua kohdallasi, sinun luulouskosi muuttuu eläväksi uskoksi.