Jumalan ääni

Minä olen huutavan ääni.. (Joh. 1:23)

Johannes Kastaja oli Jumalan ääni. Hän oli saanut erämaan yksinäisyydessä sanoman Jumalalta. Sen hän julisti ihmisille. Hänen sanomansa vaikutus oli valtava. Se kokosi ilmeisesti satojatuhansia ihmisiä ympäri Juudeaa. Ihmiset maistoivat tuon sanoman syvyyden. He tunsivat, että tuon äänen takana oli Israelin Pyhä. Heidän henkensä sai Jumalan Hengen hiljaisen todistuksen siitä, että tämä mies on Jumalan lähettämä. Johannes ei ollut kaiku. Hän ei toistanut toisilta kuultua sanomaa. Hän oli itse Jumalan ääni. 

Kaikuprofeetat

Katso, sentähden minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltansa. (Jer. 23:30)

On siis olemassa julistajia, jotka ovat liikkeellä Jumalan äänenä. He ovat saaneet sanan Herralta, ja Herra vahvistaa sanansa kuulijoiden sydämissä.

Sitten on olemassa julistajia, jotka ovat liikkeellä lainasanan kanssa. He ovat saaneet sanoman ihmisiltä. He toistavat sanomaa aivan niin kuin kaiku toistaa varsinaista ääntä. Kaiku on vaimeampi ja epäselvempi kuin itse ääni. Kaiku on lähtöisin aina elottomasta materiaalista, joka vain heijastaa siihen osuvan äänen.

Ei ole väärin rakentua hyvien julistajien sanomasta. On enemmän kuin suotavaa kuunnella hyvää sananjulistusta. Se pitää meidät oikealla tiellä. Mutta nyt puhun siitä, että varsinainen huutavan ääni on eri asia kuin äänen kaiku. Suomen Siion tarvitsee juuri nyt enemmän kuin koskaan huutavan ääntä tässä hengelliseksi erämaaksi tulleella kentällä. Sellaista ääntä, joka on lähtöisin Jumalan huulilta. Ääntä, joka on kuin kuluttava tuli tai vasara, joka murtaa kallion. Ei ole kyse äänen kovuudesta vaan laadusta. Kenen huulilta sanoma on lähtenyt: ihmisten vai Jumalan huulilta.

Herran neuvottelut

Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa ja nähnyt ja kuullut hänen sanansa? Kuka on tarkannut ja kuullut hänen sanansa?" (Jer: 23:18)

Tässä on tie menestyneeseen julistustyöhön. Se on yksinkertainen ja vanha tie. Julistajan tulee tuntea lähettäjänsä ääni. Eikä vain Hänen äänensä vaan Hänet. Tieto ei riitä. Oppi ei riitä. On tunnettava Hänet. Apostoleistakin sanottiin, että heidät havaittiin niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Me taistelemme ja sodimme oppisotia tänään. Luulemme, että on väkevää olla oikeaoppinen. Nyt on kuitenkin kyse paljon suuremmasta. Oikea oppi varjelee meitä, mutta se yksistään ei vielä saa aikaan elämää. On kyse siitä, että löytyy miehiä ja naisia, jotka tuntevat aidosti Jumalansa ja kuulevat aidosti Hänen äänensä. Ja sen, minkä he tuntevat ja kuulevat, sen he julistavat katoilta ja toreilta ihmisille.

Voit olla varma, että tällaisen julistajan matkassa on voitelu ja Herran siunaus. Tällaiset julistajat saavat aikaan todellista hedelmää. Heistä Herra on sanonut:

sinä saat seisoa minun edessäni. Ja jos sinä tuot esiin jaloa, et arvotonta, niin sinä saat olla minun suunani. He kääntyvät sinun tykösi.. (Jer. 15:19)

Huomaatko, miten he ovat ensinnäkin seisseet Jumalansa edessä? He ovat saaneet arvokkaan ja jalon sanoman Jumalan huulilta. Ja nyt Herra sanoo, että he saavat olla MINUN SUUNANI. Herra sitoutuu näihin julistajiin. He toimivat Jumalan huulina. Elottomasta pasuunasta tulee elävän Jumalan suu, johon Jumala itse puhaltaa Henkensä. Syntyy sanoma, joka muuttaa ihmiskohtaloita ja kansojen kohtaloita. Ja lopputulos on: ”he kääntyvät sinun tykösi”. Jumala pitää huolen, että kansa kääntyy. Jumala pitää huolen hedelmästä.

Ei ole kyse ihmisviisaudesta tai teologiasta. On kyse siitä, että itsessään mitätön ihminen saa olla Jumalan suuna ja äänenä, kun hän on ensin ollut Herransa edessä, oppinut tuntemaan Hänet ja kuulemaan Hänen äänensä.

Tuli

minä teen sanani sinun suussasi tuleksi ja tämän kansan polttopuiksi.. (Jer. 5:14)

Katso vielä lopuksi, mikä lupaus Herralta! Kun Jumalan kutsuma julistaja seisoo Herran neuvottelussa, oppii tuntemaan Herransa ja kuulee Hänen sanansa, Herra antaa tulensa palvelijansa työhön. Meillä on paljon puhetta tulesta, mutta kuinka paljon näyttöä sen hedelmästä? Mutta nyt Herra lupaa, että Hän pitää huolen sanastaan, jonka Hän itse on laittanut palvelijansa suuhun. Ja hän tekee sanansa tuleksi. Sellaiseksi, joka uppoaa kuulijoihin kuin tuli kuiviin polttopuihin. Ei väliä, vaikka kuulijakunta olisi täynnä elottomia ja kuivia puita. Jumalan tuli sytyttää heidät. Mutta, jos taivas ei tee sanomaamme tuleksi, kuivat puut eivät syty. On eri asia puhua oikeaoppisesti tulesta ja sen vaikutuksesta kuin sytyttää kuulijat. On eri asia tietää tulesta kuin palaa Jumalan tulta, sitä tulta, jolla Jeesus kastaa palvelijansa.

Tässä on ongelman ydin. Sytyttääkö sanomamme kuulijat? En nyt puhu sielullisesta hurmiosta, kättentaputuksista tai liikutuksista. Puhun elävän Jumalan Hengen sytyttämästä tulesta, joka saa aikaan synnintuntoa ja Jeesuksen eläväksi tulemista kuulijoiden sydämissä. Siellä, missä Jumala laskee tulensa julistajan sanomaan, syntiset itkevät syntejään ja Jeesuksen veren voima puhdistaa kaikesta synnistä. Silloin syntyy aito ylitsevuotava ilo ja kiitos Jumalan puoleen.

Tässä on jokaisen Herran palvelijaksi itseään kutsuvan tarkattava elämäänsä. On heittäydyttävä Herran eteen ja katseltava Häntä. Ei meidän tarvitse puristaa itsestämme mitään. Me emme voi tuottaa sanomaa itsestään. Emme saa keinotekoisesti aikaa Jumalan ääntä. Meidän on viivyttävä Hänen edessään. Katseltava Häntä. Meidän on jopa vaiettava omista rukousaiheistamme ja vain katseltava Hänen kauneuttaan. On saatava sydän hiljaiseksi kiireestä. Unohdettava aika. Opittava olemaan Jeesuksen kanssa. Ei vain siksi, että saisi sanoman vaan siksi, että Hän on meille niin rakas. On löydettävä Marian osa, se lepo ja asema Hänen jalkojensa juuressa, joka sytyttää sydämissämme ensirakkauden palon niin ihmeellistä Vapahtajaamme kohtaan. Ja suuri silloin, kun myrskyt, levottomuus ja kiire ovat laantuneet sydämissämme, Jumala lähettää hiljaisen tuulenhyminän kuiskauksen, jossa Hän puhuu palvelijalleen salattuja asioita.

Aamen.