maanantai 27. toukokuuta 2019

Sanoma 23.5.2019

Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat harjoittavat edelleen jumalattomuutta, eikä yksikään jumalaton käsitä tätä. Mutta viisaat sen käsittävät. (Dan. 12:10)

Hänellä on kädessään viskain, ja hän puhdistaa puimatantereensa. (Matt. 3:12)

Jos kuljet tulen läpi, et kärvenny eikä liekki sinua polta. (Jes. 43:2)

Rukouksessa saatu sanoma 23.5.2019

Olin päivällä lyhyessä rukoushetkessä auton ratissa. Toin Herran eteen määrättyjä seurakuntia ja pyysin Jumalalta apua niille. Seurakunnat olivat vapaiden suuntien seurakuntia.

Yhtäkkiä koin, miten sisäiseen maailmaani tuli sanoma ja määrätynlainen välähdys tilanteesta, joka tulee tapahtumaan Suomen Siionissa.

Seurakunnat kaikki tullaan viemään tuleen, koetuksen ahjoon. Jokainen seurakunnan jäsen joutuu sinne. Tuo ahjo polttaa ja kuluttaa seurakuntia niin, että suuri joukko jää pois, eikä kestä tuossa ahjossa. He ikään kuin jäävät tuleen eivätkä tule sieltä voittajina ulos.

Jäljellejääneiden joukosta tuli se sana mieleeni, että "tämä on jäännös." Tulen läpi selvinneitä oli vähän. Monet eivät kestäneet koetusta.

Itselleni tuli Jumalan pelko tämän jälkeen. Anoin armoa itselleni, että minä, joka muille saarnaan, en joutuisi hylätyksi. Niin että Jumala armahtaisi minua, että kestäisin tuon tulen läpi voittajana.

En osaa sanoa, mitä kaikkea tämä sanoma käytännössä tarkoittaa, enkä lähde sitä selittämään. Tiedän vain, että nyt on aika tehdä parannus. Nyt on aika laskea kustannukset oikein ja alkaa rakentaa kalliolle. Nyt on aika lopettaa puolivillaisuus ja maailman kanssa veljeilevä kompromissikristillisyys. On löydettävä Jeesus uudestaan rukouskammioissa ja Raamatun sanan kautta henkilökohtaisesti. On tehtävä parannus salasynneistä, niistä pienistä ketuista, jotka hyvinvoinnin ja aistillisen viihdemaailman kautta liian monia kristittyjä hallitsee. On aika syvästi perustaa koko elämä vain Jeesuksen Kristuksen ja Hänen Sanansa varaan. Voi koittaa pian aika, jolloin kaikki elämämme tukipilarit sekä inhimilliset avut otetaan pois. Kun tulvat tulevat, uskon elämämme perustus tulee olla kunnossa.

Me rukoilemme herätystä. Olemmeko valmiit maksamaan siitä sen hinnan, mitä Apostolien teoissa siitä maksettiin?

Koettele tämä kaikki Jumalasi edessä ja pidä se mikä hyvää on.

tiistai 14. toukokuuta 2019

Kaksi porttia

Aikamme laittomuuden tuulet sekä Hengetön nimikristillisyys ovat muuttaneet monien raamatullisten termien merkitystä. Uskonnollisten halpahallien alennusmyynnit ovat saattaneet raamatulliset termit sellaiseen inflaatioon, että niillä ei ole juurikaan enää sitä arvoa, joihin Raamattu on ne nostanut. Siksi onkin tänään syytä tarkentaa näitä Raamatun kulmakiviä ja perustotuuksia enemmän ihmisen ihon alle menevillä kysymyksillä.

Tarkastellaanpa siis muutamia kysymyksiä.

Uskovainen

"Oletko uskossa?" on kysymys, johon on helppoa vastata "olen". Se ei kerro kuitenkaan tänään vielä mitään.

Kysymys tulisi esittää muodossa: "Kerro miten uudestisynnyit." Se ei jätä mitään arvailun varaan. Jos ihminen pystyy vastaamaan tuohon rehellisesti, saadaan todennäköisesti paljon rehellisempi vastaus.

Kristitty

"Oletko kristitty?" Tilastojen mukaan lähes 70 % suomalaisista voisi vastata tuohon "olen".

Raamatun ehdoton ja järkkymätön totuus, pelastuksen tien peruskivi, on parannus synneistä. Kristityksi tulemisen askel numero yksi heprealaiskirjeen 6. luvun mukaan on parannus. 

Esitetäänpä siis tänään kysymys mielummin näin: "Kerro milloin teit parannuksen?" Se vetää muotojumaliselta nimikristityltä maton jalkojen alta yhtälailla kuin edellinen kysymys. Tuo on kysymys, joka loukkaa ihmisen uskonnollista ylpeyttä. Siksi se on mitä mainioin tapa selvittää ihmisen hengellinen tila. Pelastunut ihastuu tuohon kysymykseen ja uskonnollinen fariseus loukkaantuu

Jumalan lapsi

"Oletko Jumalan lapsi?" Voi miten tuo ihmeellinen raamatullinen asema on käytössä lähes kaikissa ns. kristillisissä uskonnollisissa yhteisöissä. Mutta voi miten sen merkitys on monissa seurakunnissamme lähes täysin hämärtynyt.

Kuitenkin Raamattu sanoo 1. Johanneksen kirjeessä, että Jumalan lapset ja perkeleen lapset erottaa siitä, että perkeleen lapsi elää synnissä ja Jumalan lapsi ei. Ja yksikään Jumalan lapsi ei harjoita syntiä. Mainittakoon tässä yhteydessä, että syntiin lankeaminen on toki täysin eri asia kuin synnissä eläminen ja synnin harjoittaminen. Synnissä eläminen tappaa hengellisesti ihmisen.

Tämä kysymys tulisikin asettaa tänään: "Kerro miten Jeesus vapautti sinut synnin kahleista." Voi miten tämä kysymys jakaa koko kristikunnan. Armahdettu Jumalan lapsi vastaa tähän kysymykseen Herraansa kiitellen. Uudestisyntymätön nimikristitty ei osaa vastata ja todennäköisesti loukkaantuu. Hän vetoaa heikkouteensa ja luottaa halpaan armoon, joka ei vapauta synnistä vaan sallii sen.

Opetuslapsi

"Oletko Jeesuksen opetuslapsi?" Valitettavasti moni seurakunta-aktiivi pitää itseään opetuslapsena, vaikka ei Jeesuksen sanojen mukaan olekaan sitä. Hänellä saattaa kyllä olla nimi ja tunnustus, mutta todellinen sisältä kumpuava Kristuksen elämä ja ristin todellisuus puuttuvat.

Siksi kysymys tulisikin muotoilla uudestaan Jeesuksen sanoja mukaillen: "Oletko tänään kieltänyt itsesi, oman lihallisen tahtosi, ja ottanut ristisi Jeesusta seuraten?" Ilman sitä ei voi olla opetuslapsi. Jeesus sanoo Luukkaan evankeliumissa, että ilman jokapäiväistä omille himoilleen ja haluilleen kuolemista ja Jeesuksen kuolemaan samaistumista, ei voi olla opetuslapsi. On jopa vihattava omaa lihallista elämää.

Nämä ovat liian kovia sanoja kulttuurikristitylle. Aidolle opetuslapselle ne ovat Pyhän Hengen vaikuttaman ylösnousemusvoiman edellytys. Ilman kuolemaa ei ole ylösnousemusta. Ei ollut Jeesuksella eikä hänen seuraajillakaan ole.

Kaksi porttia

Päästäkseen perille, taivaankotiin, ihmisen on kilvoiteltava päästäkseen sisälle uudestisyntymän ahtaasta portista. Siitä ei mennä laulellen ja nauraen vaan omia syntejä itkien ja parannusta tehden. Kyse ei ole katumusharjoituksesta vaan Pyhän Hengen vaikuttamasta synnintunnosta, joka on ajanut ihmisen ahtaan portin kynnykselle. Se portti on ihmislihalle ja luonnolle niin vastenmielinen, ettei mikään muu kuin raskas synnintunto saa ihmistä valitsemaan sitä. Uskonnollisen maailman tarjoama lavea portti siinä vieressä on helpompi ratkaisu. Se ei tuomitse lihaa eikä se pakota ihmistä nöyrtymään.

Pelkkä ahdas portti ei riitä. On vaellettava sen jälkeen tulevaa kaitaa tietä. Se on ristin tie ja himojen sekä halujen kuoleman tie. Mutta sillä tiellä ylösnousemusvoima lankeaa vaeltajan ylle voimaksi. Ja se tie vie perille kirkkauteen.

Lähellä kulkeva lavea tie on uskonnollisen valtavirran tie. Se ei maksa ihmiselle mitään. Se antaa vapauden elää Jumalan sanan vastaisesti tarjoten halvan irstaan armon matkasauvaksi, joka ei vapauta synnistä vaan ainoastaan peittää sen. Sillä tiellä vaelletaan oman tahdon mukaista tietä kohti helvettiä. Se tie ei tunne Jumalan voimaa, koska siellä ihmisliha ja oma tahto saa hallita uskonnollisten kulissien alla niin kuin tahtoo.

Harvat pääsevät sisälle ahtaasta portista. Harvat vaeltavat kaitaa tietä. Ja harvat pääsevät kerran perille. Lue vaikka Luukkaan evankeliumin 13. luku niin tiedät.

Siksi kysynkin sinulta kaksi kysymystä: Jouduitko kilvoittelemaan uskoontullessasi päästäksesi sisälle ahtaasta portista? Vaellatko tänään kaitaa tietä tehden elämässäsi pienissä ja suurissa asioissa Jumalan tahdon?

Näiden kysymysten edessä kannattaa riisua uskonnolliset naamarit ja kohdata Jumalan edessä totuus. Näiden kysymysten mittaamattoman arvon ymmärrämme vasta kuoleman jälkeen joko perillä taivaassa tai helvetin liekeissä. Älä siis viivyttele. Etsi Jeesusta ja ole valmis luopumaan synnistä, omasta lihallisesta tahdostasi ja kaikesta, että voittaisit Hänet omakseen. Jeesuksen antama uusi elämä maksaa koko sinun elämäsi. Hän ei kuitenkaan vaadi sinulta mitään sellaista, mihin Hän ei itse anna sinulle voimaa. Kyse on siitä, mihin sinä olet valmis. Anna kaikki tai ei mitään. Se on vielä tänään iankaikkisen elämän hinta.

tiistai 7. toukokuuta 2019

Oletko varautunut vaikeaan aikaan?

Kirjoituksen tarkoitus ei ole pelotella vaan herätellä uskovia valvomaan ja valmistautumaan tulevaan. Jeesus ja apostolit kehottivat useaan otteeseen uskovia varautumaan tuleviin vaikeisiin aikoihin. Kyse ei ollut pelottelusta vaan realistisesta varoittamisesta.

Paavali sanoo lopunajasta:

Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. 


Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.  

Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,  tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. 

Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. (2. Tess. 2:12)

Antikristus ja seurakunta

Paavali aloittaa Tessalonikalaiskirjeen toisen luvun puhumalla Herran tulemuksesta ja meidän kokoontumisestaan Hänen luokseen. Siihen aikaan oli ainakin jossain määrin vallalla harhaoppi siitä, että ylösnousemus eli ylöstempaaminen olisi jo tapahtunut. Tästä Paavali mainitsee 2. Timoteuskirjeen 2:17-18, jossa hän kovin sanoin käy käsiksi tähän väärään oppiin, joita mm. Hymeneus ja Filetus opettivat.

Nyt Paavali rohkaisee tessalonikalaisia uskovia, että tämä ylöstempaaminen ja Herran tulemus ei ole vielä tapahtunut. Hän rauhoittelee uskovia, etteivät he menettäisi malttiaan tai joutuisi pelon valtaan sen vuoksi, että joku levittelee huhua siitä, että Jeesus on jo ottanut omansa luokseen. Paavali halusi katkaista tällaisilta huhuilta ja valeuutisilta siivet. Hän mainitsee, että ennen Jeesuksen tuloa ja kokoontumistamme Hänen luokseen, tapahtuu jotain merkittävää.

Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. 

Paavali sanoo, että Antikristus ilmestyy ennen ylöstempausta, siis ennen kuin kokoonnumme seurakuntana Herraa vastaan. Eikö sana ole hyvin selvä? Lue se nyt muutamaan kertaan uudestaan. Niin siinä sanotaan. Seurakunta tulee näkemään Antikristuksen. Ja on äärettömän tärkeää, että seurakunta tunnistaa hänet. Jos häntä ei tunnisteta, on suuri vaara joutua eksytyksen valtaan.

Seurakunnan tulee varustautua luopumuksen ja Antikristuksen aikaa varten ennen Jeesuksen takaisintuloa. Tämä on täysin vastakkaista sille, mitä minulle on opetettu Suomen vapaissa suunnissa vuosikaudet. En muista, että sunnuntaikokouksissa kukaan olisi julkisesti kehottanut minua valmistautumaan vaikeita aikoja varten seurakunnissamme. Päinvastoin minua on lohduteltu sillä, että Jeesus tempaa omansa pois ennen kuin Antikristus ilmestyy. Olen rauhoittanut mieltäni sillä, etten joudu maksamaan uskostani mahdollisesti koskaan sitä hintaa, mistä Raamattu meitä varottaa Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeiden lopussa sekä Ilmestyskirjassa. Nyt olen kuitenkin viimeisen vuoden aikana havainnut, että asia taitaa ollakin aivan toisin.

Oletteko pettäneet minua?

Raamattu kuvaa meille, että ennen Jeesuksen tuloa ja seurakunnan ylösottoa tapahtuu suuri luopumus ja Antikristus ottaa vallan. Ja juuri tuo Antikristus tekee saatanan vaikutuksesta suuret tunnusteot ja ihmeet. Hän tulee eksyttämään valtaisat määrät ihmisiä. Ketkä eksyvät? Maailmako? Ei maailma voi eksyä, koska he ovat jo eksyksissä. Ainoastaan oikealla tiellä oleva voi eksyä. Minulle on puhuttu tulevasta suuresta halki maailman kulkevasta herätyksen aallosta, jossa seurakunta ottaa haltuun Jumalan voimalla koko maailman. Siitä on mahtipontisesti laulettu ja sitä on julistettu lavalta väkevän kuuloisesti. On opetettu siitä, miten ennen Jeesuksen takaisintuloa herätyksen voima on niin suuri, että valtaisa osa maailmaa tulee pelastumaan.

Mutta eihän tuossa Raamatunkohdassa niin sanottu. Siinä sanottiin, että juuri ennen Jeesuksen tuloa Antikristus ottaa vallan ja tekee suuret ihmeteot, jotka saa aikaan suuren eksytyksen ja luopumuksen, ei herätystä. Siis luit aivan oikein. Ja lue se nyt vielä uudelleen, jos et usko. Siinä ei puhuta seurakunnan ylivallasta vaan Antikristuksen ylivallasta ennen Jeesuksen takaisintuloa ja ylöstempausta. Siinä ei puhuta suuresta yli maailman pyyhkäisevästä herätyksestä vaan suuresta yli maailman pyyhkäisevästä eksytyksestä ja luopumuksesta. Tällä en nyt tarkoita sitä, etteikö ihmisiä tulisi uskoon lopunaikana ja Antikristuksenkin aikana.

Kenet otat vastaan?

Oletetaanpa, että olemme nielaisseet vallitsevan opin siitä, että seurakunta ei joudu Antikristuksen aikaan. Me odotamme silloin suurta herätystä ja Jumalan voiman ilmentymistä. Julistamme suurella varmuudella ”siitä suuresta lopunajan herätyksestä”, jota seuraavat ihmeteot ja voiman ilmentymiset.

Eräänä päivänä näyttämölle astuu kaunopuheinen suuri karismaattiselta vaikuttava persoona, joka puhuu ennennäkemättömällä voimalla ja innolla. Häntä seuraa suuri määrä yliluonnollisia ihmetekoja, samankaltaisia kuin Jeesuksen päivinä. Hän saa jopa tulen lankeamaan alas taivaasta niin kuin Elian päivinä. Hän toimii kristillisen viitekehyksen alaisuudessa ja saa maailman uskomaan jumalaan. Niin, jumalaan eikä Jumalaan. Ateistitkin uskovat nyt, että jumala on, koska tunnusteot ja ihmeet ovat niin ilmeiset. Raamattu sanoo, että hän saa kaikki, suuret ja pienet kumartaaman pedon kuvaa. Hän vain saa tämän kaiken aikaan saatanallisella yliluonnollisella voimallaan ja lumoavilla puheillaan.

Hänen vaikutusvoimansa on niin voimakas ja vaikuttava, että harvat näkevät hänen lävitseen. Vähiten he, jotka odottavat ”tätä suurta herätystä”. Monet ottavat vastaan kristuksen elämäänsä herraksen tietämättä, että hän onkin Antikristus. Mihin joutuvat silloin ne kristityt, jotka odottavat seurakunnan ylivaltaa tässä maailman ajassa? Mihin joutuvat he, jotka odottavat suuria tunnustekoja ja ihmeitä? Pelkään, että Antikristuksen ylivalta uppoaa moniin herätystä odottaviin kristittyihin kuin kuuma puukko voihin.

Raamattu sanoo tuosta ihmisestä:

tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.

Olen itse lihavoinut määrätyt kohdat. Siis ennen Jeesuksen tulemusta tapahtuu kaikkien aikojen suurin eksytys, herätyksestä ei puhuta mitään. Ennen Jeesuksen takaisintuloa tapahtuu käsittämättömän voimakas ihmeiden ja tunnustekojen aalto, jotka toimivat eksytyksenä niille, jotka eivät ota vastaan rakkautta Jumalan Sanan, Raamatun, totuuteen. Vain Raamattu ja Jumalan Hengelle ehdoton kuuliaisuus voi varjella meidät eksytykseltä.
Viisas vai tyhmä rakentaja
Olen surullinen kristikuntamme puolesta. Vain harvassa on niitä pasuunoita, jotka varottavat ja valmistavat seurakuntaa tulevaa varten. Emmehän me vain nuku tai ole tulleet sokeiksi? Puolet kymmenestä neitsyestä ei ollut valmiina, kun ylkä saapui. Ne, jotka olivat valmiit, menivät sisälle juhliin ja ovi suljettiin.
Tänään minä tahdon tehdä kaikkeni, jotta rakentaisin kalliolle, kun tulvat tulevat. Tahdon varautua kaikkein pahimpaan. Tahdon varautua siihen, että minut vangitaan. Rukoilen ja etsin Herraa, jotta olisin valmis kidutuksiin ja pahoinpitelyihin. En uhoa ja väitä kestäväni niitä, koska minusta ei ole kestämään omassa voimassani tuota kaikkea. Vain Jumalan voimassa voin kestää sen, mitä tuleva on. Vain lähellä Jeesusta, sydän kiinni Hänessä, minulla on rauha ja turvallisuus, vaikka tapahtuisi mitä. Hän on luvannut auttaa jokaista, joka Häntä totuudessa avuksi huutaa ja etsii. Jeesus sanoi seurakunnalle kerran:
Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. (Ilm. 2:10)
Voi niitä, jotka uskovat, ettei eksytystä tule! Voi niitä, joka laskevat elämänsä sen varaan, että pääsevät kuin koira veräjästä ahdingon aikaa pakoon! Voi niitä, jotka ovat kiinni tämän maailman materiassa ja silmäin pyyteessä! Miten he voivat kestää sen edessä, mikä on pian tuleva! Ja voi niitä paimenia, jotka eivät ole laumaansa varustaneet tulevia ahdingon aikoja varten. He ovat päinvastoin tyynnytelleet laumaansa, että kaikki on hyvin ja edessä on suuri seurakunnan hallintavallan aikakausi. Mihin he joutuvat, kun Antikristus nousee valtaan eksytystensä kanssa! Älkäämme eläkö valheellisessa valtakunta-illuusiossa tai herätys-kuplassa. Tulkaamme niistä ulos valvomaan ja varustautumaan tulevaa varten.
Tänään on rakas ystäväni aika rakentaa kalliolle. Älä tyynnytä mieltäsi sillä, ettet joudu kärsimään. Jeesus ei ole luvannut sitä sinulle. Sen sijaan Hän on luvannut sinulle voiman kestää kaiken, mitä on tuleva, jos otat vastaan rakkauden totuuteen ja lasket kustannuksesi valmiiksi niin pitkälle, että olet valmis olemaan uskollinen kuolemaan asti. Hän varjelee sinut ja perheesi, kun turvaat Häneen. Hänessä olemme voittajia, kun emme rakasta maailmaa emmekä sitä, mikä maailmassa on vaan Häntä, joka tuleva on. Menkööt kaikki; talot ja tavarat, kunhan saamme lujina seisoa Kristus-kalliolla loppuun asti. Se kestää ajassa ja ikuisuudessa. Kun näemme jo näinä päivinä tämän kaiken alkavan tapahtua, rohkaiskaa mielemme, sillä vapautuksemme päivä on lähellä! (Luuk. 21:28) Entä, jos Jeesus hakeekin meidät pois ennen Antikristusta? Kiitos Jumalalle siitä! Olimme varautuneet pahimpaan, mutta Jumala armahti. Jos taas emme varaudu pahimpaan, olemme vaarassa menettää kaiken. Jeesus sanoo meille:
Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä. (Luuk. 21:36)

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Pääsiäisen faktat

Tänään on Pääsiainen. Juhlit sitä, mutta uskotko, että Jeesus on ylösnoussut? Lähestytäänpä asiaa objektiivisesti tutkija Gary Habermasin "minimaalisten todisteiden periaatteella". Tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa tutkijoista, kriittisimmistäkin, myöntävät nämä asiat kiistattomiksi historiallisiksi tosiasioiksi.

1. Jeesus ristiinnaulittiin

2. Hauta löytyi tyhjänä

3. Hänet haudattiin

4. Opetuslapset olivat toivottomia

5. Opetuslasten mieli ja asenne muuttui täysin, koska heillä oli sybjektiivisia kokemuksia siitä, että Jeesus oli noussut ylös

6. Opetuslapset muuttivat radikaalisti rohkeiksi JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEN TODISTAJIKSI

7. Ylösnousemus oli heidän julistuksensa keskeinen sisältö

8. Opetuslapset todistivat Jeesuksen ylösnousemuksesta rohkeasti

9. Jaakob, Jeesuksen perheen jäsen, epäilijä, alkoi myös uskoa Jeesuksen ylösnouseen, kum hän koki nähneensä Jeesuksen ylösnousseen

10. Seurakunnan vainooja Paavalikin alkoi uskoa, koska hänellä oli kokemuksia ylösnouseen Jeesuksen kohtaamisesta

11. Sanoma ylösnouseesta Jeesuksesta levisi kuin kulovalkea ja vastaanväittäjät eivät kyenneet vastustaa sitä, vaikka yrittivät kaikkensa

Niinpä niin. Opetuslapset olivat niin vakuuttuneita Jeesuksen ylösnousemuksesta, että olivat valmiit kidutukseen ja kuolemaan sen vuoksi.

Jeesus elää. Se on varma. Jeesus tulee pian takaisin. Se on varma. Se hetki on aivan oven edessä. Kysymys kuuluukin: oletko valmis? Onko Hän sinun Herrasi? Hän hakee omansa pois. Kaikki muut jäävät itkemään oven taakse. Laittakaamme asiamme ajoissa kuntoon.

Siunattia pääsiäistä!

Lähteitä mm. http://www3.telus.net/trbrooks/garyhabermas.htm

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Tunnetko todella Hänet?

Ja Jooas teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, niin kauan kuin pappi Joojada eli. (2. Aik. 24:2)
Ja Joosia poisti kaikki kauhistukset israelilaisten kaikista maakunnista ja vaati jokaista, joka Israelissa oli, palvelemaan Herraa, heidän Jumalaansa. Niin kauan kuin hän eli, he eivät luopuneet pois Herrasta, isiensä Jumalasta. (2. Aik. 34:33)
Keneen olet juurtunut?
Nämä kaksi Raamatunkohtaa tuovat esille meille varoittavan esimerkin siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen ei kasva kiinni Herraan vaan ihmiseen.
Raamattu kertoo meille kuningas Jooaksesta, joka oppi harjoittamaan vanhurskautta pappi Joojadan ohjauksessa. Pappi neuvoi ja Jooas teki niin kuin neuvottiin. Ja kuninkaana Jooas vaati myös kansaa noudattamaan Jumalan lakeja ja vanhurskautta. Kun pappi Joojada aikanaan kuoli, Jooas lankesi pois Herrasta epäjumalan palvelukseen.
Kuningas Joosia oli vanhurskas mies. Niin kauan kuin hän eli, kansa teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä. Kun sitten Joosia kuoli, kansa lankesi pois Jumalan tahdosta.
Nämä esimerkit tuovat esiin hyvin vakavan varoituksen. Kaikki Jumalan valtakunnassa perustuu siihen, että ihminen kasvaa kiinni Kristukseen. Siihen, että ihminen uudestisyntymän kautta oppii sisäisessä maailmassa tuntemaan Herraansa ja näkemään Jumalan valtakunnan todellisuuden Hengen antaman viisauden ja valon mukaan. Kyse ei ole siitä, että ihminen kasvaa kiinni hengelliseen auktoriteettiin, pappiin tai pastoriin, vaan yksin Kristukseen.
Jooaksen ongelma oli, että hän kasvoi kiinni pappi Joojadaan ja oppi ulkoa raamatullisen elämän raamit ja toteutti niitä ulkoisesti oikein. Ja häntä matkimalla kansakin säilytti raamatulliset kulissit pystyssä. Mutta kun Joojada otettiin Jooakselta pois, kaikki romahti, ja koko kansan sortuminen oli suuri. Jooaksella ei ollut sisäisessä maailmassa sellaista Herran tuntemusta, joka olisi pitänyt hänet pystyssä, kun tukipilarit ja turvaverkot otettiin pois.
Yhteys Herraan
Joosian aikana kansa eli raamatullisesti niin kauan kuin Joosia eli. Kansa oppi hyvän kuninkaan johdolla elämään oikein. Mutta jälleen kerran he olivat kasvaneet kiinni ihmiseen, vahvaan hengelliseen johtajaan. He luottivat johtajan vievän heidät hengelliseen voittoon. Heidän hengellinen menestyksensä riippui Joosiasta. Heillä ei ollut syvää Herran tuntoa sisimmässään vaan ulkoa opittu raamatullisuus, joka heille oli opetettu. He olivat kasvaneet kiinni ulkoiseen raamatullisuuteen ja oppineet ulkoa isiensä uskon. 
Kuitenkaan isiltä peritty usko ja vaellus ei muuta ihmisen sydäntä. Se ei tuo yhteyttä Herraan vaan ainoastaan jalostaa parhaimmillaan ihmisestä uskovan näköisen ihmisen. Kun sitten aikanaan tukipilarit romahtavat ja myrskytulvat vyöryvät ylitse, kaikki ulkoinen sortuu, koska perusta ei ole kunnossa. Kun Joosia kuoli, kansa luopui Herrasta. Heillä ei ollut sydämen tasolla yhteyttä Herraan vaan ulkoiset jumalanpalveluspuitteet, jotka eivät olleet muuttaneet heidän sydäntään.
Uudestisyntymä
Jeesus sanoo, että se, joka ei uudestisynny ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. (Joh. 3:3) Se ei tarkoita ainoastaan taivaaseen pääsemistä vaan meidän keskellämme olevaa Jumalan valtakuntaa, joka on sisäisesti meissä Jeesuksen mukaan.
Uudestisyntymätön ihminen voi kylläkin oppia elämään Jumalan valtakunnan sääntöjen mukaan, mutta ei todellisuudessa koskaan voi nähdä sitä sisäisesti, koska hän ei ole koskaan syntynyt sen maan kansalaiseksi. Uudestisyntymättömälle ihmiselle monet raamatulliset perusasiat ovat täysin käsittämättömiä. Hän ei voi nähdä niitä eikä sisäisessä maailmassa ymmärtää niitä, koska häneltä puuttuu Jumalan valo. Ihminen voidaan seurakuntakoneiston avulla äärimmilleen jalostaa noudattamaan Jumalan valtakunnan sääntöjä, mutta ei koskaan näkemään ja tuntemaan Jumalan valtakuntaa ja sen autuutta. Sisäisessä maailmassa oleva Jumalan todellisuus ei aukea kuin uudensyntymän kautta.
Aikamme ongelma
Puhun nyt suoraan ja vakavasti aikamme ilmiöistä, jotka huolestuttavat minua.
Kristillisyydessämme vuosia sitten valitut väärät linjavedot ovat nyt kostautumassa voimakkaalla tavalla seurakunnissamme. Herätyskristillisyydestä on hävinnyt suurelta osin julistus synnistä, siksi ei ole synnin tuntoa. Koska ei ole synnintuntoa, ihmiset eivät enää itke syntejään. Ja koska he eivät itke syntejään, he eivät tule aitoon sydämen parannukseen. Ja koska he eivät tule totiseen sydämen parannukseen, he eivät uudestisynny ylhäältä. Ja koska he eivät uudestisynny ylhäältä, he eivät voi nähdä täällä ajassa Jumalan valtakunnan todellisuutta ja sen tuomaa aitoa Hengen elämää. Ja koska ei ole Hengen elämää, ei ole aitoa herätystä.
Sen sijaan herätyskokousten tilalle, joissa ennen julistettiin voimakkaasti lakia syntisille, ovat tulleet ylistyskokoukset. Parannussaarnojen tilalle ovat tulleet teologiset seminaarit ja kristillinen psykologia, joka pyrkii rauhoittamaan ihmisen syyllisyyttä Jumalan edessä. Syyllisyyttä ei paranneta Jeesuksen verellä vaan psykologialla ja sielunhoidolla, joka ei puhdista ja paranna synnin haavaa vaan ainoastaan peittää sen laastarilla ja puuduttaa kivun hetkellisellä kipulääkeannoksella.
Seurakunnissa on noussut sukupolvi, joka tekee ulkoisesti asiat oikein, mutta sisäisesti he eivät koe omistavansa aitoa Jumalan elämää. Heiltä puuttuu ehdottomuus ja Hengen palo. He rakastavat kaikkea tunnepitoista ylistystä, koska se täyttää hetkellisesti heidän sydämen tyhjyyden. Sisäistä köyhyyttä yritetään täyttää korvikkeilla, jotka eivät ravitse ja tuo yltäkylläisyyttä sisäiseen maailmaan. Ylistys ja hengellinen toiminta on jalostettu seurakunnissa äärimmilleen salonkikelpoisiksi, jotta nuoret saataisiin pysymään kristillisten raamien sisäpuolella.  Heille tarjotaan kristillistä viihdettä uudestisyntymän ja todellisen Herran tuntemisen sijaan. Ylistyskokoukset on venytetty pitkiksi, ja niitä on tehostettu värivaloilla ja savukoneilla, jotta tunnelma ja sielullinen elämys olisi mahdollisimman aidon tuntuinen. Näin varmistetaan, että kaikki viihtyy ja kaikilla on hyvä olo. Ylistyksestä on monin painoin tullut keino saavuttaa jotain, se ei ole enää seuraus vaan väline. Se on kuitenkin monin paikoin pelkkää puuduttavaa kipulääkettä, joka väliaikaisesti täyttää sydämen tyhjyyden, mutta ei tuo Jumalan elämää sisäiseen maailmaan. He ovat sielullisia, Henkeä heillä ei ole, sanoi Juuda eräistä ihmisistä Raamatussa.
Nyt nämä nuoret kasvavat pahimmillaan sellaisessa seurakunnassa, jossa heidät johdetaan sisälle suureen kuplaan ja tunnepitoiseen illuusioon, jossa uskonelämä on hengailua ja viihdettä, eikä Jeesuksen seuraamista. Jumalanpalvelus on pääosin ylistystä eikä ravitsevaa Jumalan sanaa, joka muuttaa elämän. Pyhästä Hengen luullaan olevan sielullinen tunneväristys eikä persoona, joka johtaa Kristuksen sisäiseen tuntemiseen ja yltäkylläisyyteen arjen keskellä. Kaikki tämä pumpuli peittää alleen suuren määrä nuoria, jotka ovat himojensa ja hekumojensa orjia. Heille on opetettu, että armo on peitto, jonka alle mahtuu syntiriippuvuudet, eivätkä hei tunne sitä Raamatun perustotuutta, että uskovainen ei voi olla synnin orja. Armo vapauttaa synnistä eikä peitä syntiä. (Room. 6:14)

Ylistyskokouksista ja diskojytästä on tullut kristillisyyden nimissä kulkeva korvike maailman riennoille. Nuorten ulkoinen riettaus saadaan ehkä jotenkin hillittyä, mutta sisäistä Kristus-elämää ei saada luotua keinotekoisesti luodulla hengellisellä vaahtokarkilla. Vain uudestisyntymä avaa tien Jumalan pyhyyksiin. Vain uudestisyntymä tuo aidon Jumalan todellisuuden ihmisen elämään. Silloin ei tarvita enää korvikkeita. Sisäinen Kristuksen tunteminen riittää. Se tuo pysyvän rauhan ja pelastusvarmuuden, jota mikään muu ei anna. Ei edes ylistys.
Reaktioita
Kun tällainen uudestisyntymätön äärimmilleen kristityn näköiseksi jalostettu ihminen saa kuulla ensimmäistä kertaa sanoman synnistä, parannuksesta, oman elämän kadottamisesta ja uudestisyntymän välttämättömyydestä, hän usein suuttuu. Sanan totuuden pisto sattuu sydämeen, kun hän ensimmäistä kertaa näkee oman tilansa Jumalan Hengen ja Sanan valossa. Monesti he sanovat totuuden julistajaa liian tiukaksi, ahdasmieliseksi tai lakihenkiseksi ihmiseksi, joka ei ymmärrä armoa. Vaikka todellisuudessa synnintunto ja parannus ovat ensimmäiset askeleet armoon sisälle. Vaikka Jeesuksen mukaan pelastukseen sisälle vievä portti on ahdas ja tie kaita, heille on opetettu lavea portti ja lavea tie. Heidän tiensä ja porttinsa ei ole ahtaita eikä kaitoja. Heidän opetettu kristillisyys on laveaa ja avaraa, eikä se ole vaatinut heiltä oikeastaan yhtään mitään muuta kuin seurakunnan ovesta sisälle astumisen. Heidän elämänsä ei ole koskaan sisäisesti muuttunut uudestisyntymän kokemuksen kautta, ja siksi he kadehtivat aidon evankeliumin kautta, ahtaasta portista, sisälle tulleita uskovia.

Heille todellinen synnintunto on ollut täysin vieras käsite, koska laimennetun valheen evankeliumin piirissä synnintuntoa ei ole syntynyt. He ovat valheen uhreja, kuten osa Korinttin ja Galatian seurakunnasta, jossa julistettiin toista Jeesusta, toista evankeliumia ja joissa toimivat valheen opettajat ja valheapostolit. (2.Kor. 11.luku ja Gal. 1. luku) He ovat uhreja. Niiden väärien linjavetojen uhreja, jotka vedettiin vuosia sitten seurakunnissamme, kun tämä ylistysliike ja menestystä ihaileva kristillisyys korvasi parannuksen ja Kristuksen verisen armon evankeliumin. Siksi he tänään vierasta heille tuntematonta ja heille liian ahdasta parannuksen ja ahtaan portin evankeliumia, jonka kautta Jumalan Sana tuomitsee heidän sydämen ajatukset ja aivoitukset. He haluavat seurakunnistaan pois sen kaltaiset uudet pastorit, jotka ovat "uuden" sanomansa kanssa tunkeutuneet nyt ensimmäistä kertaa heidän mukavuusvyöhykkeelle ja näyttäneet, että heidän uskonsa ei riitäkkään, koska se ei ole syntynyt Jeesuksen verisissä haavoissa vaan ihmisen päässä. On tehtävä parannus ja annettava Jeesukselle kaikki valta omassa elämässä. On uudestisynnyttävä. Sitä ei ihminen eikä seurakuntakoneisto saa aikaan vaan Jumala yksin.

Mikä neuvoksi?
Minulla ei ole viisautta vastata siihen, miten tuo valheellinen light-evankeliumi ja sen vaikutukset saadaan kitkettyä pois seurakunnistamme. Sen vain tiedän, että maamme kaipaa enemmän kuin koskaan sellaisia myrskytuulissa jykevästi seisovia pasuunoita, jotka tuntevat sisäisesti niin voimakkaasti Herransa, että he uskaltavat julistaa totuuden Johannes Kastajan ja Elian hengessä pois poikenneelle Jumalan kansalle niin, että synnintunto ja parannuksen tarve palaa takaisin Suomen Siioniin. Vain niiden kautta seurakuntiimme syntyy jälleen terveitä lapsia eikä valhe-evankeliumin aikaansaamia käännynnäisiä.

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Oletko kuuliainen Pojalle?

Jeesus kysyi kerran eräiltä ihmisiltä: Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon? (Luuk. 6:46)

Kaksi miestä

Olipa kerran kaksi miestä, jotka sairastuivat tappavaan syöpään. Lääkäri kertoo heille ilouutisen, että syöpä on parannettavissa. Lääkäri määrää lääkkeet ja antaa leikkausajan molemmille miehille.

Miehet ovat iloisia. He eivät kuolisikaan. Heidän elämänsä jatkuisi. He tunsivat aivan kuin saaneensa elämänsä takaisin. He uskovat lääkärin sanoman. He uskovat, että lääkkeet ja leikkaus parantavat heidät, koska lääkäri on niin luvannut.

Ensimmäinen mies tekee niin kuin lääkäri on määrännyt. Hän ottaa lääkkeet ohjeiden mukaan, saapuu leikkauspaikalle ja tulee terveeksi.

Toinen mies uskoo kyllä lääkärin olevan oikeassa. Hän uskoo lääkärin olemassa oloon ja ammattitaitoon. Hän uskoo lääkkeiden ja leikkauksen parantavaan apuun, mutta hän ei silti tee lääkärin ohjeiden mukaan. Hän ei halua käydä läpi tuota tuskallista prosessia, jossa veitsi viiltää häneen ja läkkeet vievät hiukset päästä. Hän haluaa sen sijaan käyttää kipulääkkeitä, korvikkeita, jotka vievät kivun ja säryn mutta eivät paranna syöpää.

Muutaman kuukauden päästä toinen mies kuoli syöpäänsä. Usko lääkäriin ja lääkkeisiin ei palastanut miestä, koska hän ei koskaan ollut kuuliainen lääkärin sanoille.

Kuuluaisuus ratkaisee kaiken

Ystäväni, uskot ehkä Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä. Uskot, että Hänen verensä puhdistaa kaikesta synnistä. Siinä teet oikein. Mutta se ei auta sinua, ellet ole kuuliainen Hänelle. Lueppa tarkkaan, mitä Jumala sanoo Jeesuksesta:

Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä. (Joh. 3:36)

Jumalan armo ilmestyy sinulle vasta, kun olet kuuliainen Jumalan Pojalle ja teet sen, mitä Hän kehottaa. Usko Häneen ja Hänen verensä voimaan on lähtökohta pelastumiselle aivan niin kuin se oli esimerkin kahdelle miehelle. Mutta pelkkä totena pitäminen ei pelasta vaan on astuttava uskon kuuliaisuuden askel. Mikä on tuo askel? Jumala vastaa:

Tehkää parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois. (Apt. 3:19)

Siinä on vedenjakaja tänään. Kristikansa on täynnä uskovina itseään pitäviä ihmisiä. Heillä on tunnustus ja isien usko, mutta he eivät ole kaikki koskaan totelleet Taivaallisen Lääkärin ohjeita. He eivät ole kääntyneet syntielämästään pois. He eivät ole antaneet Jumalan Sanan miekan viiltää ja leikata heidän sydäntään, jotta synnin syöpäkasvaina saataisiin poistettua. Heille ovat riittäneet uskonnolliseet korvikkeet, olkoonpa ne kuinka raamatullisia tahansa. He ylistävät, menevät kasteelle, käyvät kokouksissa ja jopa lukevat Raamattuaan. Se kaikki on oikein, mutta tärkein on unohtunut. He eivät ole koskaan tulleet Jeesuksen luokse kadottamaan omaa syntielämäänsä. Heille kristillisyys on riittänyt niin pitkälle, kun se heidän mukavuudelleen sopii. He suorittavat kristillisyyttää kirkkokuntien ja pastoreiden ehdoilla, mutta eivät Taivaallisen Kirurgin ehdoilla, joka tahtoisi ottaa pois tappavan syövän.

Heidät on pumpattu täyteen uskonnollista morfiinia, kipulääkettä, joka huumaa ja turruuttaa heidät tunnottomiksi synnintuntoa vastaan. He eivät tunne enää synnin syövän kipua, koska heidän sielunsa on täynnä uskonnollista huumetta, joka vaientaa syyttävän omantunnon keinotekoisesti ja väliaikaisesti. He eivät halua pysähtyä tuon uskonnollisen näytelmän keskellä, koska silloin he tuntisivat piston sydämessään. He tuntisivat silloin syövän poltteen, joka muistuttaisi heitä parannuksen välttämättömyydestä.

He uskovat kyllä Jumalan Pojan olevan Herra, mutta eivät ole kuuliaisia Hänelle ja siksi Jumalan viha lepää heidän yllään.  Hei eivät tahdo tehdä rehellistä parannusta. He tyytyvät uskonnolliseen välitilaan, joka peittää alleen heidän himonsa ja tottelemattomuutensa. Heistä profeetta Hesekiel on profetoinut jo 2600 vuotta sitten:

He tulevat sinun luoksesi niin kuin kansan on tapana ja istuvat edessäsi minun kansanani. He kuuntelevat sanojasi mutta eivät tee niiden mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullaan, mutta heidän sydämensä ahnehtii väärää voittoa.  Sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu. He kyllä kuuntelevat sanojasi mutta eivät tee niiden mukaan. (Hes.33:31-43)

Tänään ystäväni pysähdy edes hetkeksi. Kysyn sinulta: Onko sinun syöpäkasvaimesi poistettu? Oletko sinä tänään kuuliainen Jeesukselle ja oletko tehnyt parannuksen? Niissä kysymyksissä on sinun iankaikkinen elämäsi.

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Tie lähteelle


Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi. (Ilm. 22:17)
Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." (Joh. 7:37-38)
Tämä lyhyt kirjoitus on sinulle, joka et ole täyttynyt Pyhällä Hengellä tai olet asiasta epävarma. Herra tulee tekemään sen voimallisesti, kun sinulle aukenee Raamatun yksinkertainen totuus asiasta. Asia on niin yksinkertainen, että lapsikin voi ottaa sen vastaan. 

Pyhän Hengen täyteys on tarkoitettu ennen kaikkea sinulle voimaksi todistaa Jeesuksesta. Pyhä Henki tahtoo tehdä sinusta väkevän todistajan. Kysymys ei ole ensisijaisesti siitä, että saisit hengellisia kokemuksia vaan voiman todistaa Jeesuksesta muille. Pelokkaasta Jeesuksen kieltäjä Pietarista tuli yhdessä hetkessä voimakas Jumalan ase, joka todisti Jeesuksesta koko loppu elämänsä ajan. Kaikki perustui Jumalan Hengen voimaan. (Apt. 1:8)


Kaipaatko todistaa Jeesuksesta? Koetko itsesi heikoksi? Kaipaatko sinä Pyhän Hengen täyteyttä? Janoatko sinä sitä? Jos janoat ja koet olevasi heikko, niin onnittelen sinua. Pyhän Hengen voima on sinua varten. Salli minun ohjata sinut tämän lupauksen lähteelle.
Hörhöilyn trauma
Tämän päivän kristillisellä kentällä on paljon sellaisia uskovia, jotka ovat nähneet paljon äärikarismaattista hörhöilyä ympärillään. Siksi he ovat Hengen täyteyden suhteen lukossa. Vapaisiin suuntiin rantautuneet epäraittiit ilmiöt ovat saaneet monet uskovat vetäytymään kuoreensa. Äärikarismaattisuudessa on tehty paljon väärää, epäraitista ja jopa hengellistä väkivaltaa ihmisille. Se on kuitenkin Vihollisen ovela juoni saada uskovat pelkäämään aitoa Totuuden Hengen liikehdintää. Kun on nähty vuositolkulla niin paljon epäraitista sielullista harhaa, ei uskalleta heittäytyä aitoon Jumalan Hengen virtaan eikä avata sydämen ovia Hänen aidolle lahjalleen. 
Turvallisinta kuitenkin on katsoa, mitä Raamattu sanoo asiasta. Unohtakaamme hetkeksi kaikki muu ja antakaamme Raamatun kautta Jumalan Hengen valon valaista sydämemme silmille se Hengen maailma, jonka Jumala itse on suunnitellut seurakunnalleen. Jumalan Henki ei vie harhaan vaan kaikkeen totuuteen. Isä ei anna skorppiooneja ja käärmeitä, jos me Häneltä Pyhää Henkeä anomme. Näin Jeesus itse on luvannut.
Henki on jo tullut
Jeesus tiesi, etteivät opetuslapset kykene evankelioimaan ilman Pyhän Hengen voimaa. Siksi Jeesus kielsi lähtemästä kertomaan ihmisille Hänestä ennen kuin heidät puettaisiin Pyhän Hengen voimalla korkeudesta (Apt. 1:7-8)
Opetuslapset tekivät niin kuin Mestari oli kehottanut. He odottivat yli viikon, ja sitten se tapahtui. Jeesus oli istuutunut Isän oikealle puolelle, ja Hän täytti antamansa lupauksen. Jumalan Henki vuodatattiin kaikkien yläsalissa olevien yli sadan janoisen opetuslapsen päälle (Apt. 2. luku). 
Tuo tapahtuma oli helluntaipäivän Pyhän Hengen vuodatuksen päivä. Mutta oletko huomannut, että se on ainut kerta, jolloin opetuslapset odottivat Raamatussa Pyhän Hengen täyteyttä. Kun luet apostolien tekoja eteenpäin, et huomaa enää, että kukaan kehottaa odottamaan Hengellä täyttymistä. Miksi? Koska Henki on jo tullut. Jeesus oli Hänet lupauksensa mukaan lähettänyt.

Helluntain tällä puolen Paavali jopa käskee efesolaisia: "täyttykää Hengellä" (Ef. 5:18). Samoin Raamatun lopussa Jumala kutsuu janoisia elävän veden luo: "ottakoon lahjaksi elävää vettä". Elävä vesi on Pyhä Henki Jeesuksen mukaan. (Joh. 7:39) Emme löydä helluntain tällä puolella enää kehotusta odottamaan Hengen täyteyttä. Päin vastoin meitä kehotetaan täyttymään Hengellä ja ottamaan vastaan lahjana se.
Samoin kuin me emme odota enää Vanhan Testamentin lupaamaan Messiasta, koska Hän, Jeesus Kristus on jo tullut, ei meidän myöskään tarvitse odottaa Pyhää Henkeä. Kun joku tahtoo tulla uskoon, me emme käske odottamaan vaan kerromme hänelle evankeliumin. Tänään on pelastuksen päivä! Tänään Jeesus pelastaa katuvan syntisen, joka turvaa Golgatan täytettyyn työhön eikö totta?
Samoin on Hengellä täyttymisen kanssa. Jeesus tahtoo täyttää Pyhällä Hengellä, koska Pyhä Henki on jo täällä. Hän on luvannut sen täyteyden kuuluvan jokaiselle uskovalle (Apt. 2:39). Jos olet tehnyt parannuksen, käynyt kasteella ja uskot Jeesukseen, mitään estettä Pyhällä Hengellä täyttymiselle ei ole. Niin. Se oli ehto Pietarin puheessa "tehkää siis parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen.. niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Apt. 2:37-39) Oletko tehnyt parannuksen ja ottanut itse kasteen Herran Jeesuksen nimeen? Jos olet niin mitään estettä ei ole Pyhällä Hengellä täyttymiseen. Astu tänään virtaan ja ota vastaan Jumalan lupaus!

Jokaisessa uudestisyntyneessä on Pyhä Henki sinettinä, mutta kaikki eivät ole saaneet Häntä vielä voimana. Siitä on nyt kysymys.
Tapaus Efeso
Otetaanpa käytännön esimerkki Raamatusta. Efesossa oli tullut ihmisiä uskoon. Palava evankeliumin julistaja Apollos oli ollut Jumalan käytössä ja ihmisiä oli pelastunut. 
Nyt (Apt. 19:1-) Paavali tulee paikalle. Oletko huomannut, mikä oli Paavalin ensimmäinen huoli? Hän kysyy uskoontulleilta: Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon? (Apt. 19:2)  Paavali tiesi, että se on uskoontulon jälkeen tärkein tapahtuma, mitä ihminen voi kokea. Hän oli ensimmäisenä huolissaan siitä.

Tuo saitteko Pyhän Hengen tulisi kääntää otitteko vastaan Pyhän Hengen. Englantilainen King James käännös nimenomaan käyttää sanaa receive eli ottaa vastaan. Paavalin tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä uskoontulon jälkeen on Pyhällä Hengellä täyttyminen. Se oli jatkuvasti apostolien teoissa äärimmäisen tärkeänä asiana mukana siellä, missä evankeliumia julistettiin. 
Efesolaiset uskoontulleet vastasivat, etteivät he ole kuulleet Pyhästä Hengestä mitään. (Apt. 19:3) Apollos ei ollut asiasta jostain syystä puhunut mitään. Kun Paavali antoi asiasta opetusta ja ohjasi uskoontulleet kasteelle, efesolaiset uskoivat asian ja tapahtui seuraavaa:
Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. (Apt. 19:6)
Näin yksinkertaista se on. Pyhä Henki on tullut. Hänet täytyy ottaa vastaan yksinkertaisesti uskolla. Niin kuin Joh. 1:12 kehottaa meidät ottamaan vastaan Jeesuksen, samoin otamme vastaan Hengellä täyttymisen uskolla ojentautumalla Jeesuksen puoleen. Ei pelastusta tarvitse odottaa, jos sydämen tila on oikea. Niin ei henkikastettakaan. Pyhä Henki on jo tullut. Lupaus on annettu Jumalan puolelta meille. Nyt meidän tehtävämme on uskossa astua virtaan ja juoda.
He alkoivat puhua
Paavali rukoili Hengen täyteyttä ja laski kätensä efesolaisten päälle. Mikä oli efesoaisten osuus? Lueppa tarkkaan: he puhuivat. Samoin kuin Apt. 2. luvussa sanotaan:
Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä..
He alkoivat puhua. Heillä oli Jeesuksen lupaus, johon he uskossa ojentautuivat, mutta Jumala ei alkanut puhua heidän puolestaan kielillä. He itse ALKOIVAT puhua muilla kielillä. He astuivat uskossa siihen virtaan, joka heidän edessään oli. Heillä kävi niin kuin Psalmeissa sanotaan avaa suusi, niin minä sen täytän. (Ps.81:11) He avasivat suunsa ja puhuivat. 
Ystäväni sinulla on sama lupaus. Tutki apostolien tekoja ja havaitse, että jatkuvasti tämä toistuu siellä, missä evankeliumia julistetaan. Paavali sanoo, että Hän soisi meidän kaikkien puhuvan kielillä. En ota nyt kantaa siihen, puhuuko kaikki Hengellä täyttyneet kielillä. Voidaan todeta, että apostolien teoissa suurin osa puhui. Mahdollisesti kaikki, mutta ainakin lähes kaikki. Ja Jeesus ei ole tänään muuttunut miksikään. Niin sen tulisi olla tänä päivänäkin.
Olet ehkä täyttynyt Pyhällä Hengellä, mutta et ole uskaltanut kuitenkaan astua virtaan ja tarttua uskolla Jumalan sanan lupaukseen. Ehkä olosuhteet ovat olleet niin epäraittiit, että olet vetäytynyt kuoreesi ja olet tyytyväinen välitilaasi. Älä kuitenkaan ole! Vaan tule kuorestasi ulos ja usko, että Jeesus tahtoo nyt täyttää sinut Hengellään ja voimallaan. Hän on luvannut niin. Ei sinun tarvitse odottaa. Henki on tullut jo. Ja nyt sinun tehtävänäsi on ottaa vastaan Jumalan antama Pyhän Hengen lahja niin kuin efesolaisetkin tekivät. Unohda kaikki menneet hörhöilyt ja epäraittiit ilmiöt. Katso Jeesukseen. Älä anna väärän rahan viedä silmistäsi oikean rahan arvoa.
Käytännössä
Heskielin kirjan 39. luvussa mies vei Hesekielin nilkkaveteen, sitten polviveteen, sitten lanneveteen ja lopulta uimaveteen. Se oli Hengen virta, joka lähti Jumalan valtaistuimelta. Mene luettuasi Jeesuksen eteen.  Sulje kaikki häiriötekijät. Olkaa vain kahden, sinä ja Jeesus. Tee nyt selkoa mielessäsi, että sinä uskot, Pyhän Hengen lahjan olevan sinua varten. (Apt. 2:39) Se ei ole pastorin lupaus eikä kirkon lupaus vaan Jumalan lupaus. Älä yritä puristaa uskoa itsestäsi vaan käännä katseesi Jeesukseen, joka on ojentamassa lahjaa sinulle. Katso, miten Hän tarjoaa tuota lahjaa sinulle juuri nyt niin kuin Jumalan sanassa meille luvataan (Apt. 2:39, Ilm. 22:17, Joh. 7:37-39). Otatko sinä sen vastaan? Se on lahja sinulle. Se ei ole joululahja, jota sinun tulee odottaa, kunne joulu tulee. Se on lahja, jota Jeesus tarjoaa sinulle tässä ja nyt.  Hän tarjoaa sinulle elävää vettä. Sano kiitos ja ota se vastaan. Astu uskossa eteenpäin ja juo. Sinä tarvitset sitä enemmän kuin tiedätkään.
Kun uskot lahjan olevan sinua varten tässä ja nyt niin kuin Raamattu lupaa, ala kiittää siitä. Katso Jeesukseen ja ota se vastaan kiitoksella. Hän kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. 

Nyt on sinun vuorosi uskossa heittäytyä virtaan. Moni jää tässä kohtaa polviveteen. Ota viimeinen askel ja astu uimaveteen. Anna Hengen virran viedä sinut. Avaa suusi ja Jumala täyttää sen uusilla kielillä. He puhuivat ja alkoivat puhua- sanottiin apostolien teoissa. Se oli ihmisen vastuu. Avata suu ja puhua sitä, mitä Henki puhuttavaksi antaa.
Mene siis jo tänään kammioosi. Sulje ovi. Tarraudu Jumalan lupaukseen ja usko se todemmaksi kuin mitkään muut lupaukset. Hän seisoo lupauksensa takana. Anna Hengen täyttää sinut, avaa suusi ja puhu sitä, mitä Henki sinulle puhuttavaksi antaa.  Jumalan Hengen voima on tarkoitettu kaikille, jotka janoavat ja uskovat.

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Syntisen rukous - aikamme sakramentti?

Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus. (San. 28:9)

Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi. (Ps. 66:18)
He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa. (Ps. 18:42)
teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule. (Jes. 59:2)
Raamattu osoittaa meille selvästi, että Jumala on äärimmäisen kiinnostunut ihmisen sydämen tilasta. Siitä riippuu koko ihmisen otollisuus Jumalan edessä. Jumalaa ei kiinnosta ihmisen ulkoiset mitat eivät ulkoa opitut kanonisoidut uskonnolliset suoritteet, eivät edes rukoukset. Jumala näkee sydämeen. Hänen tulisilmiensä edessä ihmisen sydämen murtuneisuus, totuudellisuus ja vilpittömyys ratkaisevat koko ihmisen kohtalon.
Todistukseni
Syntisen rukous. Niin. Tiedät, mitä se tarkoittaa. Alttarikutsu, esille astuminen, rukouksen perässätoistaminen, autuaaksi julistus ja nimi jättäytyneiden listaan. Ja näin on yksi uusi Jumalan lapsi syntynyt maailmaan. Jälleen saamme kirjoittaa kristilliseen viikkolehteen tai some-päivitykseen ”50 tuli uskoon” tai ”nyt on herätys!”. 
Itse tiedän varsin hyvin mistä on kysymys. Olin toistanut tuon rukouksen oikeaoppisesti useita kertoja. Ihmettelin  kuitenkin jatkuvasti, mikä mättää, kun sydämen tasolla muutosta ei tapahdu. Ei rauhaa eikä pelastusvarmuutta. Uskon elämä ei tyydyttänyt sisäistä maailmaani. En kokenut tuntevani Jeesusta sisäisesti pelastajana ja iankaikkisen autuuden tuojana, vaikka tahdoin uskoa häneen niin paljon kuin pystyin. Olin epävarma jatkuvasti riittääkö uskoni. Mietin, että onko tämä nyt sitä uskoa, joka pelastaa. Oli valtava epävarmuus kaikesta omaan uskoontulooni liittyen, enkä oikeasti tiennyt, mistä se johtui.

Olin jo tahtonut jättää puolivillaisen baarielämän, alkoholin ja maallisen musiikinkin, mutta tuntui, ettei sekään auttanut. Vaikka ennen olin elänyt toinen jalka maailmassa, nyt en tahtonut enää tehdä sitäkään. Kuitenkaan oman itseni parantelu ei tuonut rauhaa sydämeeni. 

Uskonelämä oli omavoimaista yrittämistä elää oikein Raamatun ohjeiden mukaan.  Kuitenkin onnistuin säilyttämään vapaitten suuntien vaatimat, kristillisyyttä muistuttavat, kulissini siinä määrin kauniiksi kalkittuina pystyssä, ettei minua voitu havaita julkijumalattomaksi elämäntapojeni suhteen. Sisälläni olevaa rauhattomuutta yritin rauhoitella Joh.3:16-tyyppisillä irti asiayhteydestä otetuilla patenttilauseilla sulkien silmäni ahdistuneena Joh.3:36-tyyppisiltä viiltäviltä Sanankohdilta, jotka näyttivät peilinlailla sydämeni kahtaalle jakautuneen tilan. Kyllä minä olin mielestäni uskovainen. Uskoin. Uskoin niin paljon kuin ihminen voimallaan uskoa saattaa. Olin kastettu. Uskoin ja olin kastettu. Pastorit rauhoittelivat minua, eivätkä osanneet auttaa minua hädässäni. 
Sydämessäni en kokenut kuitenkaan, että Henki olisi todistanut henkeni kanssa ”Jumalan lapsi” tai ”Abba! Isä!” Jälkeen päin katsottuna näyttää siltä, että minulla oli jumalisuuden ulkokuori. Oli hengellisen näköistä toimintaa, mutta voima puuttui. Se sisäinen radikaali Pyhän Hengen dynamiikka, joka tyrmää synnin vallan. Se, joka kirkastaa ihmisen sielulle ja hengelle Jeesuksen veren armon sillä tavalla, että synnit puhdistuu ja sydän muuttuu luntakin valkeammaksi. Ei ollut omakohtaista ”todistusta”. Olin ”tavallaan aina ollut uskossa”. Kadehdin niitä, jotka tulivat uskoon sillä tavalla, että elämä muuttuu. Heillä oli eKr ja jKr. Oli elämä ennen Kristusta ja nykyinen elämä Kristuksen kohtaamisen jälkeen. Se, mikä oli vanhaa, oli kadonnut ja uusi elämä oli tullut tilalle. Näin tuon kaiken ja ihmettelin, miksi minä en ole kokenut tuollaista.
Aikani kului usein sisäisen ristiriidan voittamiseen. Olenko uskossa vai en? En vain saa itselleni rauhaa. Tämä homma ei toimi kohdallani, ajattelin. Kyllä mahtipontisissa joukkotilaisuudessa ylistyslaulujen pauhatessa sain itseeni jonkinlaisen väristyksen tunteen, mutta sen jälkeen ei ollut mitään muutosta tai kestävää rauhaa. Ei ollut yksinkertaisesti voimaa ja rauhaa, jonka Raamattu lupaa uskovalle. 
Monien värikkäiden vaiheiden jälkeen sydän oli valtavan ahdistunut ja valtavassa synninhädässä. Olin jo pitkän aikaa käynyt Jumalan edessä luovutusprosessia elämästäni. Tahdoin olla kokonaan Hänen maksoi mitä maksoi. Synnintunto oli niin järkyttävä, etten tiennyt, miten voin elää sen kanssa. Olin lähes poissa itsestäni sen vuoksi. Olin ensimmäisiä kertoja samoihin aikohin ymmärtänyt Raamatusta apostolien tekojen kultaisen pelastuksen tien ”tehkää siis parannus, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois”. Koskaan en muista kuulleeni massatapahtumissa tai seurakunnassani saarnaa parannuksesta, uudestisyntymästä tai ahtaasta portista, josta olisi kilvoiteltava päästäkseen sisälle. Olin kyllä monta vuotta parannellut elämääni, mutta mielenalueen syvä kääntymys pois synneistä oli harmaata aluetta mieleni maailmassa. Näin jälkeä päin katsottuna se ei ollut varmasti edes mahdollista ennen kuin olin nähnyt syntisyyteni Jumalan edessä. Olin joutunut ensimmäistä kertaa katsomaan ulkokullattua farisealaista minääni silmiin ja tunnustamaan, että tarvitsen jotain paljon enemmän.
Näin, miten kaikki ulkokultani ja oikeaoppisen kristillisyyden jäljittelyni oli roskaa ja raiskaa kaiken sen edessä, mitä Jumala vaatii. Hän ei tahdo parannella vanhaa vaan luoda itse kokonaan uutta. Hän haluaa sydämeni murtuneena kokonaan. Hän haluaa, että sydämestäni käännyn pois maailmallisuudesta, omasta ulkonaisesta yrittämisestä ja kaikesta, mikä on syntiä ja vastoin Raamattua. Olin ihan vilpittömästi yrittänyt elää oikein. Olin yrittänyt tehdä kaiken sen, mitä Sana vaatii, mutta mikään ei tuntunut tuovan rauhaa sydämeeni. Ajattelin jo, että ehkä olen tehnyt anteeksiantamattoman synnin. Ehkä Jeesus ei voi pelastaa minua.
Nyt olin Jumalani edessä riisuttuna. Ei ollut kuin yksi pyyntö Herralle: ”Anna minun kaikki syntini anteeksi!” Olin valmis luopumaan kaikesta. Ei ollut enää ehtoja eikä takaportteja raollaan. Olin niin loppu kaikkeen, että Herra saisi nyt viedä kaiken, jos vain Hän antaisi syntini anteeksi. Jos Hän voisi puhdistaa sydämeni ja antaa sinne rauhansa. Kustannuslaskelmat oli tehty. Maksakoon se mitä vain, kunhan saan syntini anteeksi. Ja tuona hetkenä vanhan saarnamiehen käsien alla Jumalan voima laskeutui katuvaan murtuneeseen sydämeeni. Sulasta armosta Jeesuksen veri pesi pois kaiken synnin. Mitään ei jäänyt, kun veri oli puhunut. Penkistä nousi täysin uudistunut Timo, jonka sydämessä ensimmäinen huomio oli ”En pelkää kuolemaa. Nyt minulla on rauha Jumalan edessä. Olen saanut kaikki syntini anteeksi."

Taaksepäin katsoessani minulla on hieman petetty olo. Miksei kukaan tullut sanomaan suoraan, että on tehtävä rehellinen parannus? Syntisen rukous ei auta ellei sydän ole murtunut Jumalan edessä ja tahdo hylätä entistä elämää kokonaan. Kyllä syntisen rukous on hyvä asia ja se toimii, mutta vain Jumalan ehdoilla. Ei se ole oikotie onneen, ellei ihmisen sydän ole oikeassa tilassa Jumalansa edessä. Vääränlainen julistus pettää tämän päivän nuoria. Pastorit kätkevät nuorilta pelastuksen avaimen, jos he eivät puhu totuutta parannuksesta ja uudestisyntymästä. Ihminen on vastuussa synneistään, eikä voi niitä toisten kontolle laittaa, mutta sananjulistajien tehtävä on julistaa totuutta. Vain sillä tavalla syntyy aitoja Jumalan lapsia seurakuntiin.
Syntisen rukous – kanonisoitu sakramentti
Aikamme ratkaisukristillisyys pahimmillaan turmelee etsikkoajassa olevien raakojen kypsymässä olevien marjojen syntymäprosessin. Se niittää raa’an viljan ennen kuin on Jumalan aika leikkuulle. Uudestisyntyminen ylhäältä on se, joka tekee ihmisen Jumalan lapseksi, ei pelkkä perässä toistettu syntisen rukous. Jumala ei kuule syntisen rukousta, jos se ei nouse oikeanlaisesta sydämen maaperästä. Olkoonpa syntisen rukouksen sanat kuinka raamatulliset ja oikeaoppiset, mutta ne eivät hyödytä ihmistä, joka ei ole valmis sydämestään tekemään parannusta ja luopumaan koko elämästään saadakseen uuden tilalle. Lue vaikka uudestaan alkutekstin jakeet.
Me olemme savisilla saappaillamme niittäneet jumalattomien päänahkoja ja repostelleet niillä muille ihmisille. Samalla olemme jättäneet jälkeemme valtavan joukon pettyneitä ihmisiä, joille ei koskaan Jumalan maailmat avautuneet, vaikka niin luvattiin. Heistä tuli vain pettyneitä käännynnäisiä, ei Jumalan lapsia ja Jeesuksen seuraajia.
Ihmisen tulee tulla syntiseksi, ja nähdä oma tila sydämessään, ennen kuin Hän on valmis laskemaan kustannuksensa niin pohjaan saakka, että ahtaanportin hinta ei ole liian suuri maksettavaksi. Siitä sisään astuminen maksoi Jeesuksen päivänä koko elämän. Jumalan maailmoissa mikään ei ole 2000 vuodessa muuttunut. Ihmisiä voimme pettää ja ympäripuhua seurakuntien jäseniksi ja kasteelle, mutta Jumalan valtakunnan ovet ja ahdasportti eivät avaudu ilman totista sydämen parannusta. On oltava valmis jättämään kaikki, että voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. On nähtävä oma tila. On kauhistuttava sitä, jotta tarvitsee parannusta. 

Voiko ihminen edes tehdä parannusta, jos hän ei näe tilaansa Jumalan edessä? Voiko ihminen edes ymmärtää, mistä on kysymys ellei Pyhä Henki ole näyttänyt hänelle todeksi syntiä, vanhurskautta ja tuomiota? 
Kyllä minäkin olin päänahkoja niitellyt valtavia määriä. Heistä jokainen oli rukoillut perässäni syntisen rukouksen. Mutta suurimmasta osasta heistä ei tullut uusia luomuksia. Ei vanha koskaan kadonnut eikä uutta tullut tilalle. Miksi? Koska en ollut antanut Jumalan Hengelle tilaa kypsyttää omalla ajallaan viljaa kypsäksi. En ollut julistanut parannusta ja Jumalan pyhää lakia niin kuin julistaa tulee. Minä kyllä repostelin ihmisille uskoontulleiden määrällä ja minua on pidettiin väkevänä niittokoneena, vaikka jäljellä oli valtava määrä pelkkiä käännynnäisiä eikä Jeesuksen seuraajia, joiden sydän oli uudestisyntynyt.
Tänään ymmärrän, että Jumala on se, joka viljan kypsyttää. Minulla ei ole oikeutta liian innokkaasti tunkea omia sorkkiani ihmisen pään päälle ja julistaa ennen Jumalan aikaa syntejä anteeksi. Saatan pahimmassa tapauksessa katkaista ihmisen etsikkoaikaprosessin omalla taidottomuudellani.
Synnintuntoherätys
Tarvitsemme synnintuntoherätyksen. Tarvitsemme sellaista julistusta, jonka aikana kirkkokansa ei naura vaan itkee syntejään. Tarvitsemme sellaisen herätyksen, jossa ei taputella  käsiään kauniille esitelmille vaan langetaan Jumalan eteen kasvoilleen. ”Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatettanne” sanoi Jumala jo Jooelin päivinä. Tarvitsemme sellaista sananjulistusta, missä ihmisen uskonnollinen ja oikeaoppinenkin omavanhurskaus kuoritaan kuin sipuli niin, ettei jäljelle jää kuin alaston tyhjä syntinen sydän Jumalan pyhyyden ja lain hehkun edessä. Silloin ihminen on valmis parannukseen. Silloin, kun ihminen oikeasti näkee syntisyytensä pohjaan saakka, hän voi olla valmis todelliseen sydämen kääntymykseen ja parannukseen. Silloin parannuksen teko ei ole ulkoista vaatteiden repimistä vaan sisäistä sydämen murtuneisuutta ja murhetta oman synnin vuoksi. Silloin Jumala tulee avuksi ja kuulee ihmistä. Silloin ihminen on siinä tilassa, että ahdas portti ei ole enää liian ahdas vaan juuri sopiva. Ahtaasta portista ei mennä ihmisten, pastoreiden tai kirkkokuntien ehdoilla sisään. Siitä mennään Jumalan ehdoilla sisään. Älkäämme pettäkö itseämme Jumalan edessä tässä asiassa. Siitä riippuu meidän ikuisuuskohtalomme.

Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps. 51:19)
Tämä on ihmisen sydämen otollisin tila Jumalan edessä. Valitettavasti saattaa mennä vuosia, että ihminen tulee tähän tilaan. Yksi syy on väljähtynyt ja laimennettu evankeliumi, jonka kärkenä ei ole enää laki vaan armo. Armo tulee lain jälkeen, kun laki on tehnyt tehtävänsä. Kun laki on herättänyt synnintunnon ihmisessä. Niinhän Roomalaiskirjeen 7. luku meille opettaa. Laki raivaa tietä armolle. Ja kun tie on raivattu, Jeesuksen veri tekee synneistä selvää jälkeä.
Särjetty henki ja murtunut sydän ovat sellaiset sydämen tilat, johon Jumala vuodattaa siunauksensa. Syntien määrä ei ole ongelma vaan sydämen tila.

Ristin ryövärin rukous ei sisältänyt teologisesti kovinkaan paljoa meitä miellyttäviä lauserakenteita, mutta Jeesukselle se riitti, koska se nousi murtuneesta ja katuvasta sydämestä.
Sinä
Lopuksi yksi kysymys. Uudestisynnyitkö sinä silloin, kun mielestäsi tulit uskoon? Kysymys voi kuulostaa typerältä, mutta tiedät varmasti, mitä tarkoitan. Olet rukoillut syntisen rukouksen – niin minäkin olin – mutta oletko uudestisyntynyt? Se ratkaisee kaiken. Ilman sitä kaikki kilvoittelu ja toiminta on turhaa. Usein hengellisellä toiminnalla uudestisyntymätön ihminen vain peittää alitajuisesti epävarmaa sydämen tilaansa. Hän saattaa hukuttaa ylistyslauluihin alati syyttävää omaatuntoaan. Uudestisyntymä on kaiken perusta. Se on lähtökohta kaikelle. Ilman sitä, sinulla ei ole mitään.
Jos et ole uudestisyntynyt, ala etsimään sitä. Jeesus tahtoo pelastaa sinut. Hän on luvannut auttaa sinua siinä. Hän on luvannut, että löydät sen, jos sydämestäsi etsit sitä kuin kalleinta aarretta. Kilvoittele päästäksesi sisään ahtaasta portista. Laske kustannukset ja anna Jeesuksen pelastaa sinut. Hän on sinut ainut toivosi.

torstai 7. maaliskuuta 2019

Näetkö Hänet?

Tiedätkö, että Jumalan lapsen ei koskaan tarvitse pelätä yhtään mitään? Ajatus voi kuulostaa kauniilta lohduttavalta korulauseelta, mutta se on Raamatun yksi tärkeimmistä totuuksista. Pelot ja monenlaiset taakat invalidisoivat uskonelämäämme, ja niiden kautta vihollinen pitää meitä sidottuna jopa vuosikausia. Sisäiset voimavaramme kuluvat pelkoja vastaan taisteluun eikä Herran palvelemiseen.


Mistä pelot johtuvat? Ne johtuvat siitä, ettemme näe Herraa emmekä usko sitä, kuka Hän todella on. Jos näkisimme Herran joka hetki vieressämme, emme pelkäisi mitään.
Ajattele nyt, jos näkisit vierelläsi turvanasi Ikiaikojen Kaikkivaltiaan Majesteetin. Jos Hän olisi jatkuvasti suojanasi ja ympäröisi sinua rakkaudellaan, mitä pelkäisit? Et mitään. Minulla on kuitenkin ilouutinen: Hän on vierelläsi. Hän asuu sinussa ja on todellisempi kuin kaikki näkyvä yhteensä, jos olet Hänen omansa. Ongelmamme on vain siinä, että mielemme tasapaino on liian kiinni näkyväisissä olosuhteissa kuin Hänen todellisuudessaan.
Avaa Hänen silmänsä
Kerran Aramin sotajoukot saapuivat hakemaan profeetta Elisaa Dootanin kaupungista. Vihollisen joukot piirittivät koko kaupungin saadakseen Elisan käsiinsä. Elisan palvelija ryntäsi aamulla valtavassa paniikissa Elisan luokse kertomaan suru-uutista. Hänet oli vallannut suuri pelko ja kauhu vallitsevien olosuhteiden vuoksi. Vihollisen läsnäolo sai palvelijan suunniltaan. 
Elisa oli tyynen rauhallinen. Hän nimittäin näki jotain, mitä muut eivät nähneet. Hän näki elävän Jumalan todellisuuden, näkymättömän maailman, jossa kaikki oli edelleen hyvin. Ei Jumalan maailmoissa rauha järkkynyt millään tavalla, vaikka koko vihollisen armeija ase-arsenaaleineen oli tullut taistelemaan pientä ihmistä vastaan. Elisan turva oli Israelin Elävä Jumala. Kun vihollinen hyökkää Jumalan ihmistä vastaan, hän hyökkään todellisuudessa Jumalaa vastaan. Elisa tiesi, että hänen todellisuutensa on Jumalan todellisuus, eivätkä näkyväiset olosuhteet. Siksi hän vastasi palvelijalleen: 
"Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa. "Ja Elisa rukoili ja sanoi: "Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi." Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä. (2.Kun.6:16-17)
Elisa rukoili ”Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.” Eikö tässä ole avain rauhaan? Nähdä hengessä, kuka todella on meidän vierellämme ja kuka on Hän, joka ympäröi meitä. Jos Hän on Elävä Israelin Jumala, kuka voi silloin olla meitä vastaan? Mikä on se instanssi, jonka voima voisi voittaa meidät? Ei mikään eikä kukaan. Elisa eli tässä todellisuudessa, ja hän sai tuolloin suuren voiton koko Israelille.
Voit voittaa lopullisesti pelkosi, kun uskot ja ojentaudut sen mukaan, että Jeesus on sinun vierelläsi, ja sinä olet Hänen. Sinun elämäsi on Hänen varassaan ja Hän on turvasi. Silloin sinulla on kaikki yhtä hyvin kuin Jeesuksella.
Opetuslapset myrskyssä
Muistatko, miten opetuslapset pelkäsivät hukkuvansa myrskyyn Jeesuksen läsnäolossa? Eikö ole absurdia, että Jeesuksen läsnäolossa opetuslapset olivat suuren kauhun ja pelon vallassa? Se johtui Jeesuksen mukaan opetuslasten epäuskosta. He eivät uskoneet, kuka Jeesus on. Heidän käsityksensä Jeesuksen voimasta ja hallintavallasta oli hyvin suppea.
Vaikka Jeesus oli juuri äsken sanonut Menkäämme järven tuolle puolen.. (Luuk. 8:22) Huomaatko, että Jeesus itse oli sanonut, että he menevät järven toiselle puolelle? Eikö matkan lopputulos ollut silloin sinetöity ennen kuin se oli ehtinyt alkamaan? Jos Jeesus oli ilmoittanut, että he menevät vastarannalle, niin tulisi varmasti tapahtumaan. Olisiko silloin mitään mahdollisuutta pelkoon, vaikka matkalla tulisi millainen myrsky tahansa. Jeesuksella ei ollut mitään hätää. Hän nukkui sillä aikaa, kun opetuslapset huusivat kauhun vallassa. 
Meillä on Raamatussa Jumalan sanan järkkymätön lupaus, että kaikki on aina hyvin, kun Jeesus on vierellämme. Lupauksia on kymmenittäin. Se on meidän todellisuutemme, jossa saamme levätä. Jeesus on juuri nyt vierellämme. Hän on täynnä rauhaa, koska kaikki on hyvin. Olkaamme mekin siis rauhassa. Kaikki on hyvin ja päättyy hyvin, kun katsomme Häneen ja luotamme Hänen lupauksiinsa.
Pietari luulee hukkuvansa
Eikö Pietari ole aivan kuin me? Jeesus on hänen silmiensä edessä, ja silti hän pelkää myrskyjen vaahtopäitä. Kun Pietari katselee olosuhteitaan, hän alkaa vajota ja luulee jo hukkuvansa. Kun Hän kääntää katseensa Jeesukseen, kaikki onkin taas hyvin.
Meidän mielestämme usein Pietari on koominen opetuslapsi, mutta me olemme usein juuri hänenlaisiaan. Jeesus totisesti on vieressämme joka hetki, ja silti me huudamme kauhun vallassa, pelkäämme ja vajoamme murheittemme aaltoihin. Meidän tulisi joka hetki katsoa vain Herraan. Silloin tiedämme kaiken olevan hyvin. Ei ole mitään väliä, mitä vierellämme tapahtuu. Se on yhdentekevää. Voitto on kaikissa mahdollisissa elämän olosuhteissa Jeesus Kristus. Meidän ei tarvitse tietää, miten ongelmista selvitään. Hän tietää. Ja Hän vie meidät myrskyjen halki voittoon, kun katsomme Häneen. Jos katseemme on myrskyssä, olemme heti pulassa.
Aabraham uskoi
Aabrahamilla oli lupaus siitä, että Iisakista hän saisi suvulleen jatkajan. Hän uskoi sen.
Eräänä päivänä Jumala pyysi jotain perin oudon kuuloista. Aabrahamin tulisi uhrata Iisak Moorian vuorella polttouhriksi. Siis Aabrahamin tulisi käytännössä tappaa se poika, josta Jumala oli luvannut tehdä suuren kansan. Huomaatko, kuinka ristiriitaisen kuuloista? Täysin käsittämätön pyyntö ihmisen korville. Aabraham ei kuitenkaan jäänyt Jumalan eteen painimaan asian kanssa. Hän lähti heti matkaan.
Saavuttuaan Moorian vuorelle Aabraham sanoi palvelijoilleen jotain, mikä kuvastaa valtavaa uskoa Jumalaan: 
Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan; sitten me palaamme luoksenne (1Moos.22:5).
Aabraham uskoi, että hän ja Iisak tulisivat vuorelta molemmat alas elävinä, koska Jumala oli luvannut Iisakista jälkeläiset Aabrahamille. Heprealaiskirjeen mukaan Aabraham uskoi, että Jumala herättää Iisakin kuolleista, jos hänen tulisi teurastaa Iisak. Aabraham oli valmis menemään loppuun asti luottamuksensa kanssa, koska hänellä oli Jumalan sana ja lupaus asiasta. Hän uskoi, että sen, mitä Jumala on luvannut, Jumala myös pitää. Aabraham ja poika tulivat vuorelta yhdessä alas, eikä Jumala koskaan vaatinut Iisakia uhriksi. Usko Jumalan sanan lupaukseen vei Aabrahamin voittoon.
Tämän koettelemuksen Jumala salli Aabrahamille tietääkseen, kuinka syvä Aabrahamin usko ja rakkaus Jumalaan on. Kumpi on tärkeämpi: Jumalan tahto vai Jumalan siunaus? Uskon kautta Jumalan lupaukseen Aabraham selviytyi koettelemuksesta voittajana.
Jumala koettelee meidän uskoamme samalla tavalla. Kumpaan luotamme enemmän: olosuhteisiin vai Jeesukseen, joka on vierellämme? Kumpi on meille suurempi todellisuus: näkyvä vai näkymätön? Kumpaa rakastamme enemmän: Jumalan siunauksia vai Häntä itseään? Olemmeko tarpeen vaatiessa luopumaan kaikista siunauksista, jos Jumala sitä meiltä pyytää? Jos tahdomme kasvaa uskossa ja tulla Jumalan ihmisiksi, meidät tullaan koettelemaan samalla tavalla. Meillä ei ole kuitenkaan mitään hätää niin kauan kuin näemme Jeesuksen vierellämme.
Kasvu Jumalan ihmiseksi
Läpi Raamatun Jumalan miehet ja naiset ovat kiinnittäneet katseensa näkymättömään Jumalaan. He ovat uskon käsivarrella tarttuneet kiinni Jumalaan, luottaneet Häneen ja tulleet voittajiksi.
Mooses kesti Egyptin paineen heprealaiskirjeen mukaan, koska hän ikään kuin näki sen, mikä on näkymätön. (Hepr. 11:27)
Daavid piti aina Herran hänen edessään. Sen tähden hän ei horjunut. Se oli Israelin kuninkaan ainut tie voittoisaan elämään. Ja lopputuloksenhan me tiedämme. (Ps.16:8)
Paavali toteaa, että me emme katsele näkyväisiä vaan näkymättömiä, koska näkyväiset ovat ajallisia ja näkymättömät iankaikkisia. Se oli suuren pakanoiden apostolin tie voittoon ja voitelun säilyttämiseen myrskyissä ja kivisateissa. (2.Kor. 4:18)
Heprealaiskirje antaa meille ohjeen, jonka avulla meidän uskonkilvoituksemme tulee onnistumaan:
juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen.. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. (Hepr.12:1-3)
Voimme kasvaa vain katselemalla Häntä. Voimme juosta menestyksekkään kilvoituksen vain katselemalla Häntä. Voimme kestää maailman houkutusten keskellä vain katselemalla Häntä. Voimme seisoa pystyssä ja olla horjumatta, kun katselemme vain Häntä. Emme vajoa myrskyyn ja epätoivoon, kun katselemme Häntä. Emme koskaan joudu kauhun valtaan, kun silmämme näkee Hänet vieressämme. Elämästämme katoaa pelko ja epävarmuus, kun uskomme ja katsomme Jumalan sanan lupauksien kautta Jeesukseen sellaisena kuin Hän on.
Hän on uskomme alkaja, ja siksi silmämme ja ajatuksemme tulee olla aina ja kaikissa tilanteissa vain Hänessä. Hän on myös uskomme täyttäjä. Usko kasvaa vain, kun katseemme on Hänessä.
Olipa olosuhteesi tänään mikä tahansa, sinulla ei ole mitään hätää, kun näet Jeesuksen. Hän on siinä vieressäsi joka hetki. Katso Häneen ja ajattele Häntä niin kuin Raamattu kehottaa. Unohda kaikki muu ja kiinnitä mielesi Häneen. Vietä aikaa ajatellaksesi Hänen valtasuuruuttaan ja voimaansa elämässäsi. Kiinnitä mielesi siihen, kuinka paljon Hän on tehnyt puolestasi Golgatan ristillä ja kuinka äärettömän kallis olet Hänelle. Luo silmäsi siihen lupaukseen, että olet Hänen omaisuuttaan, jota Hän vaalii kuin kalleinta aarrettaan. 
Näe itsesi Hänen sylissään. Raamattu sanoo, että sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Ne kannattavat juuri nyt sinua. Psalminkirjoittajan mukaan Hän on saartanut sinut edestä ja takaa. Hän on kiinnostunut sinusta paljon enemmän kuin sinun tekemisistäsi. Hän tahtoo tuntea sinut henkilökohtaisemmin. Hän on sinun Vapahtajasi, joka kaipaa viettää aikaa kanssasi enemmän kuin koskaan osaat kuvitella.
Mitä hätää siis sinulla olisi? Mitä syytä pelkoon sinulla olisi, jos Hän on sinun puolellasi? Ei taivaassa eikä maan päällä ole mitään voimaa ja valtaa, joka kykenisi järkyttämään sinun rauhaasi silloin, kun näet vierelläsi Jeesuksen. Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, myös sinun elämässäsi. Sinua vastustavat voimat nousevat Häntä vastaan, ei sinua. Nojaudu Häneen ja käperry syvemmin kiinni Hänen rintaansa vasten. Usko Hänet todellisemmaksi kuin kaikki, mitä näet. Luota Häneen ja elä sen mukaan joka päivä. Saat huomata, että pelot väistyvät ja elämäsi täyttyy Jumalan ihmeellisellä rauhalla ja läsnäololla.