tiistai 3. joulukuuta 2019

Kadonnut Jeesus

On kohtalokasta luulla Jeesuksesta sitä, mitä hän ei ole.

Kadonnut Jeesus

He luulivat hänen olevan matkaseurueessa.. (Luuk. 2:44)

Jeesus ei ole aina meidän matkassamme mukana, vaikka me luulemme Hänen olevan. Meidän toimintamme voi olla sielullista touhua, vailla Jeesusta. Jeesus ei siunaa meidän omia unelmiamme. Hänen siunauksensa lepää sen työn yllä, jossa Hänen antama taivaallinen näky toteutuu. Hän ei ole meidän seuraajamme vaan meidän tulee olla Hänen seuraajiaan.

Eilisen Jeesus

... minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei hän ole täällä.. (Matt. 28:5-6)

Hän ei ole aina siellä, mistä Häntä etsimme. Hän saattoi olla siellä eilen, mutta tänään Hän on jo muualla. Me saatamme elää eilisen siunauksissa ja muistoissa, ja samalla kuitenkin kadottaen sen suunnitelman, joka Hänellä on tänään meitä varten. Hän ei ole kanonisoitu menneisyyden uskonnollinen traditio vaan elävä Jumalan Poika. Hän ei kutsunut meitä elämään menneisyyden muistoissa vaan seuraamaan tänään Häntä. Hänen virtansa on vettä täynnä tänään. Hän ei ole jäänyt eiliseen.

Poistunut Jeesus

Katso, minä seison ovella ja kolkutan... (Ilm. 3:20)

Hän ei ole aina mukana seurakuntamme kokouksissa, vaikka luulemme Hänen olevan. Hän saattoi olla siellä vielä hetki sitten, mutta ei enää tänään. Joskus on hyvä pysähtyä ja kysyä: Milloin viimeeksi Jeesus ilmestyi kokouksessa seurakunnalleen? Hän on saattanut olla kätkettynä ulko-oven takana jo pitkään. Ja jos Hän ei ole kokouksessa mukana, ei ihme, ettei Hän ilmesty omilleen, Seurakunta voi pitää vireää toimintaa yllä, mutta ilman Jeesusta. Seurakunta voi viihtyä ja pitää hauskaa, mutta ilman Jeesusta. Jos näin oli alkuseurakunnassa, kuinka paljon ennemmin se vaara on lopun ajan seurakunnalla?

Jeesus - ainut toivomme

Valvokaamme, ettei meidän havaittaisi nukkuvan. Jeesus ei ole jokaisessa uskonnollisessa matkassa mukana. Hän ei ole aina siellä, missä Hän eilen niin väkevästi oli. Ja valitettavasti Hän ei ole enää kaikkien seurakuntien sisäpuolella, vaikka ihmiset niin luulevat.

Elämässämme ja toiminnassamme ei ole mitään niin tärkeää kuin seurata aidosti Jeesusta. Olla paikallaan, kun Hän on paikallaan, ja liikkua, kun Hän liikkuu. Jos toimintamme on Hänen toimintaansa, kannamme paljon todellista hedelmää. Jos toimintamme on omaa toimtaamme, jäämme vaille todellista hedelmää, vaikka ulkoisesti kaikki näyttäisikin kauniilta.

torstai 14. marraskuuta 2019

Kiivas rakkaus

Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. (Laulujen laulu 8:6)

Kyseinen raamatunkohta kantaa kliseen varjoa sanomansa yllä. Sen arvo näyttää madaltuneen pinnalliseksi korulauseeksi, joka luetaan hääparille heidän vihkimisseremoniassa. Kuitenkin jakeen sanoma sisältää äärettömän syvän totuuden, joka Pyhän Hengen avaamana saa meidät tuntemaan syvemmin Jumalan koko täyteyttä.

Kiivas rakkaus

Rakkauden kiivaus tulee voimakkaimmin esille tilanteessa, jossa rakkain on suuressa vaarassa. Rakkaus saa meidät toimimaan kiivasti rakkaimpamme hyväksi, vaikka hän ei ymmärtäisi tarkoitusperiämme.

Itselläni on useita kertoja elämäni aikana ollut tilanteita, jossa minun on täytynyt viedä lapsi lääkäriin, vaikka tämä on kapinoinut sitä vastaan. Minun on täytynyt pitää voimalla kiinni rimpuilevaa lasta, jotta lääkäri saisi tutkittua lapsen. Minun on täytynyt käyttää voimaani ja viisauttani, jotta saisin sairaan, vastahakoisen, lapseni ottamaan elintärkeän lääkkeen vastaan. Aina ei suostuttelu ole auttanut. Silloin lapsen suu on saatava auki, jotta sairaus ei etenisi hengenvaaralliseksi.

Joskus on täytynyt ottaa huutava lapsi syliin, ja pidettävä hänet paikallaan, jotta terveydenhoitaja saisi annettua rokotuksen tappavaa tautia vastaan. Lapsi ei ole ymmärtänyt isän toimintaa. Hän on rimpuillut ja huutanut. Hän on saattanut sanoa kovia sanoja isää vastaan. Mutta isän rakkaus on kiivas lasta kohtaan. Lapsen rimpuilut eivät estä isää toimimasta lapsen parhaaksi, vaikka lapsi ei sitä sillä hetkellä ymmärtäisi. 

Rakkaus ei tarkoita sitä, että isä tekee kaiken niin kuin lapsi haluaa. Rakkaus on sitä, että isä tahtoo pelastaa lapsen pahalta. Rakkauden voima ilmenee silloin siinä, että isä toimii lapsen tahtoa vastaan, vaikka lapsi on eri mieltä ja kapinoi isää kohtaan. Isä ei luovuta, koska hänen rakkautensa on niin suuri lasta kohtaan. Kiivas rakkaus ei luovuta. Ei edes silloin, kun rakkauden kohde ei ymmärrä omasta parastaan, ja saattaa jopa kirota isäänsä vastaan. Rakkaus toimii aina rakkauden kohteen edun mukaisesti, vaikka kukaan ei ymmärtäisi sitä. Mikään ei ole kyllin suuri hinta maksettavaksi, jos rakastaa tarpeeksi.

Mitä ajattelisit isästä, joka ei antaisi lapselle antibioottia angiinaan tai veisi jalkaa kipsattavaksi, kun se on murtunut? Jättäisikö rakastava isä antamatta lapselle rokotteen tappavaa virusta vastaan, jos se on välttämätöntä? Sellaisen isän rakkaus ei ole todellista tai tarpeeksi syvää.

Isä pelastaa synnistä

hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä (Matt. 1:21)

Jumala käyttää valtavasti aikaa ja voimaa ihmisen pelastamiseksi synnistä. Ihminen ei näe synnin vakavuutta ja tuhoisuutta niin kuin nähdä tulisi. Niin kuin pieni lapsi vähättelee lääkärin apua silloin, kun se ei tunnu kivalta, luonnollinen ihminenkin vähättelee synnin vakavuutta, koska hän ei ymmärrä eikä näe sitä. On helpompi elää synnistä. On hauskempaa saada siitä lyhytaikaista nautintoa. On helpompi luottaa uskontoon tai oppiin kuin kääntyä pois synnistä. 

Luonnollinen ihminen valitsee mieluummin molemmat:  synnin ja Jeesuksen. Mutta se yhtälö on mahdoton. Synti on tappava tauti, joka on käsiteltävä juuria myöten. Se on syöpä, joka vaatii Taivaallisen kirurgin viillon ja operaation. Se on mätäpaise, joka saa aikaan kuolettavan myrkytystilan hetkenä minä hyvänsä ellei sitä aukaista ja paranneta Jeesuksen verellä. 

Laastarit ja puudutuspiikit eivät auta syöpiin eikä mätäpaiseisiin. Uskonnolliset puudutuspiikit ja pinnalliset opinkappaleiden laastarit eivät paranna tappavaa tautia. Itsetekoinen, synnin salliva, raamatuntulkinta vie kipulääkkeen tavoin hetkellisesti kivun, mutta ei paranna sairautta. 

Luonnollinen ihminen tahtoo sellaisen hoidon syntiin, joka vain huumaa ja vie kivun. Luonnollinen ihminen haluaa sellaisen lääkärin luokse, joka ei tuota kipua eikä viillä veitsellä. Luonnollisesti kukaan meistä ei tahdo kuulla, että me olemme syvästi syntisiä ja meidän on tehtävä parannus ja tultava Parantajan luokse. Ei. Me haluaisimme kuulla olevamme terveitä. Me haluaisimme kuulla, että kaikki on hyvin. Aikamme suurin harha on uskonto, joka ei pelasta synnistä. Se keinuttaa huumaavan musiikkinsa tahdissa sairaansa saattohoidon tavoin ikiuneen. Mitä lähempänä loppu on, sitä kovempaa opiaattia tarvitaan. 

Luonnolinen minämme haluaa kuulla loppuun saakka lääkäriltä, että kaikki on hyvin, vaikka mikään ei ole hyvin. Se haluaa sellaisen evankeliumin ja pastorin, joka uskottelee morfiinin huuman riittävän. Se vihaa sellaista vanhurskasta Kristuksen evankeliumia, joka valaisee röntegen-säteen tavoin ihmisen sisuksia myöten. Eikä vain läpivalaise vaan antaa totuudellisen diagnoosin: synti on sairautesi. Synti ongelmasi. Ja siihen tarvitaan kokonaisvaltainen leikkaushoito, jossa synnit käsitellään parannuksen avulla Jeesuksen veren alla. Voi, miten välttelemme tuota tuota totuuden vapaaksi tekevää viiltävää hoitomuotoa!. Vaikka mikään muu ei tee meitä niin vapaiksi, eläviksi ja terveiksi kuin tämä Taivaallisen lääkärin diagnoosi ja operaatio. Hän tahtoisi tehdä sen, koska Hän tietää totuuden meistä: olemme kuoleman sairaita uskoimme sen tai emme. Totuus ei kysy mielipidettämme. Totuus ei muutu, vaikka koko maailma olisi sitä vastaan. Meidän on muututtava, jos haluamme muutokseen, elämään, iloon ja vapauteen.


Jumala rakkaus on kuitenkin kiivas meitä kohtaan. Jumalan rakkauden hehku on tuima kuin tuonela. Se vihaa rakkaassaan olevaa syntiä. Eikö nimenomaan Jumalan ääretön rakkaus saa Hänet vihaamaan syntiä, joka pesii meissä? Aivan kuin isä vihaa lapsessaan olevaa syöpää, Jumalakin vihaa lapsessaan olevaa syntiä. Jumala tietää paremmin kuin kukaan, miten synti vie ihmisen perikatoon ja tuhoaa ihmisen. Siksi Jumala saattaa sallia hyvin kivuliaita kokemuksia elämiimme ennen kuin nöyrrymme. Jumala näkee kaiken nykyisen ja tulevaisen toisin kuin me. Hänen rakkautensa hehku ei sammu meitä kohtaan, vaikka me kaikki kääntäisimme Hänelle selkämme. Hän tekee silti työtänsä. Hän yrittää edelleen kaikin voimin saada meitä näkemään oman tilamme ja kääntymään parannuksessa Jeesuksen - Parantajan - puoleen.

Iankaikkinen rakkaus

Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta. (Jer. 31:3)

Meidän silmämme näkee vain tämän ajan. Ne eivät näe iankaikkisuuteen. Katseemme ei kanna näkymättömyyteen ja tulevaisuuteen. Isämme näkee sinne. Hän tietää, mitä pian on tuleva. Hän vetää meitä puoleensa armosta. Mutta tuo "armosta" Hänen luokseen vetäminen saattaa sisältää paljon meidän tahtomme vastaisia asioita. Jumala voi joutua viemään meidät syvyyden kuilun partaalle, jotta ymmärtäisimme, että on tehtävät parannus. Hän saattaa sallia asioita elämäämme, joita me vähiten toivoisimme. Vain siksi, koska Hän näkee, että vähempi ei riitä meidän kovan sydämemme kääntymiselle Hänen puoleensa. 

Hän uhrasi kerran oman rakkautensa Golgatalla. Hän itse antoi oman Poikansa kuolemaan, jotta me tulisimme parannetuiiksi Hänen verensä ja elämänsä kautta. Lääke on olemassa kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Se on hankittu Golgatan viiden haavan kautta, ja se odottaa saadakseen parantaa meidät. Tiedä, että Jumala tekee lähes kaikkensa pelastaakseen meidät. Miksi lähes kaikkensa? On yksi asia, jota Hän ei myy tai uhraa vuoksemme. Hän ei koskaan luovu vanhurskaudestaan. Hän ei katso syntiä läpi sormien. Synti johtaa kuolemaan iankaikkisuudessa ellei sitä paranneta juuria myöten Jeesuksen veren pesolla. Siksi Jumala taivuttelee tänään sydämiämme aitoon mielenmuutokseen ja syvään sydämen katumukseen pois synnistä. Hän tahtoo, että lopetamme leikkimisen ja välinpitämättömän käytöksen synnin kanssa Hän odottaa, että käännymme parannuksessa Hänen puoleen, joka pelastaa synnistä. Jeesus vapauttaa synnistä. Onko Hän todella saanut tehdä sen sinun kohdallasi?

maanantai 11. marraskuuta 2019

Jumalan kuva

Puhessamme synnistä ja parannuksesta, meidän on pidettävä kirkkaana mielessä, että ihminen on Jumalan kuva. Saatana vihaa tuota kuvaa ja haluaa rikkoa sen. Jotta ymmärtäisimme synnin vakavuuden pohjaan asti, meidän on nähtävä synti tuhovoimana, joka rikkoo ja särkee Jumalan kuvaa. 

Jumalan taideteos

Ihminen on Jumalalle äärettömän arvokas taideteos. Eikä vain taideteos vaan Hänen oma elävä muotokuvansa, ainutlaatuinen yksilö, jonka Hän loi kirkastamaan niitä ominaisuuksia, joita Hänessä on. Puhtaus, totuus, vanhurskaus, pyhyys ja rakkaus ovat ominaisuuksia, jotka luotiin ihmiseen. Ne kuuluvat häneen, koska ne ovat Jumalan ominaisuuksia.

Synti - tuhovoima

Synti tekee puhtaasta saastaisen. Vanhurskaasta syyllisen. Totuudellisesta valheellisen. Pyhästä epäpyhän. Se muuttaa rakkauden vihaksi. Synti rikkoo kaiken Jumalan luomat kauniit alkuperäiset värit, jotka Hän ihmiseen loi. Synti saa ihmisen heijastamaan ympärilleen saatanan ominaisuuksia. Saatana ottaa synnin kautta Jumalan kuvan, alkaa tuhoamaan sitä, ja ottaa sen aseekseen tuhotakseen muita. Saatana tuhoaa avioliitot muuttamalla ne avosuhteiksi. Hän rikkoo seksuaalisuuden pornon kautta ja vääristää aviosuhteet sekä sukupuoliset rajat. Katso ympärillesi, miten syvästi tämän maailman ruhtinas raiskaa Jumalan kuvaa. Saatana vihaa yli kaiken Jumalaa ja Jumalan kuvaa. Hän tahtoo rikkoa sen perinpohjin ja täydellisesti synnin avulla.

Jeesus

Jeesus on Jumalan kuva. Häntä synti ei ole särkenyt. Hänessä ihminen korjataan uudeksi ihmiseksi, uudeksi luomukseksi ja eheäksi. Jeesuksessa vanha nollataan ja Jumalan ominaisuudet palaavat uuden syntymän kautta ihmiseen. Ei ihmisen omasta voimasta vaan Jeesuksen veren ja ylösnousemuksen voimasta. Ei ole niin rikkinäistä, etteikö Jeesus voisi luoda Hänestä uutta ja eheää. Hänellä on valta ja voima luoda suurimmastakin syntisestä uusi luomus, Jumalan lapsi ja vanhurskauden palvelija.

Parannus on sitä, että ymmärrämme oman alkuperämme ja sen, että synti on elämässmme suuri tuhovoima. Se on kuin hurrikaani, joka jättää jälkeensä pelkkää tuhoa ja kuolemaa. Kun tämän ymmärrämme, ei ole vaikeaa vihata syntiä. Ei ole vaikeaa silloin haluta eroon synnistä hinnalla millä hyvänsä.

Parannus - avain muutokseen

Jumala ei voi muuttaa meitä eheäksi, jos tahdomme pysyä synnissä. Jos rakastamme ja vaalimme sitä, pysymme alati itsetuhoisassa olotilassa, joka särkee meitä uudestaan ja uudestaan. Ei ole mitään järkeä luoda uutta elämää meihin, jos heti särjemme sen uudestaan. Siksi synnissä elävä nimikristitty pettää itseään surullisella tavalla. Hänen armonsa ei luo uutta ja vapauta synnnistä, vaan saallii sen jättäen ihmisen vanhaksi luomukseksi uskotellen kuitenkin kaiken olevan hyvin. Ja kuitenkaan mikään ei ole hyvin. Mikään ei ole muuttunut. Halpa armo on antanut ihmiselle vain valheen kautta luvan pysytellä synnin tuhovoiman alla. Jumalan todellinen armo vapauttaa synnin tuhovoimalta ja tekee ihmisestä uuden luomuksen, Jumalan lapsen.

Totuus tekee vapaaksi

Meidän täytyy kohdata totuus tullaksemme eheiksi. Jumala tahtoo korjata rikkimennen kuvansa. Hän rakastaa sitä. Se on Hänelle mittaamattoman kallis. Hän antoi kaikkensa, jotta Hän saisi tehtyä uudeksi tuon meissä särkyneen oman kuvansa.

Meidän on riisuttava uskonnolliset naamarimme ja myönnettävä, että tarvitsemme parannusta. Vähempi kuin uudestisyntymä ei riitä korjaukseen. On luovuttava valheellisesta halvasta armosta, joka ei luo uutta vaan antaa vanhan säilyä ennallaan uskotellen kaiken olevan hyvin. Jumalan armo vapauttaa synnin kahleista. Se muuttaa orjan lapseksi. Korjaa särkyneen ja vie ihmisen sille paikalle mille Jumala on sen luonut: kirkastamaan Jumalan ominaisuuksia tälle maailmalle. 

Oletko koskaan tehnyt parannusta? Uudestisynnyitkö aidosti, kun mielestäsi tulit uskoon? Hallitseeko ja orjuuttaako synti tänään sinua? Jumala tahtoo, että nöyrryt ja annat Hänen korjata sinut. Ethän anna synnin kokonaan kadottaa sinua? Tee rehellinen parannus ja tuo kaikki sirpaleet Jeesuksen luokse. Hän tahtoo tehdä sinusta uuden ja eheän rikkimenneen tilalle. Kuitenkin on todella vaikeaa tässä uskonnollisen maailman sekamelkassa nähdä oma tila ja myöntää se, että luotankin väärään armoon. Ja tuo väärä armo ei ole tehnyt koskaan minusta uutta luomusta enkä todellisuudessa ole koskaan syntynyt uudesti ylhäältä. Se, jos mikä, vaatii äärimmäistä nöyryyttä myöntää tämä totuus itselleen. Ja kuitenkin mikään ei ole niin ihanaa kuin kokea totuuden tekevän sielu vapaaksi. Herra antakoon tuon nöyrtymisen armon kaikille, jotka sitä todella tarvitsevat. Kateuteen asti Hän halajaa tuota henkeä, jonka Hän on meihin laittanut.

maanantai 4. marraskuuta 2019

Jumalan ääni

Minä olen huutavan ääni.. (Joh. 1:23)
Johannes Kastaja oli Jumalan ääni. Hän oli saanut erämaan yksinäisyydessä sanoman Jumalalta. Sen hän julisti ihmisille. Hänen sanomansa vaikutus oli valtava. Se kokosi ilmeisesti satojatuhansia ihmisiä ympäri Juudeaa. Ihmiset maistoivat tuon sanoman syvyyden. He tunsivat, että tuon äänen takana oli Israelin Pyhä. Heidän henkensä sai Jumalan Hengen hiljaisen todistuksen siitä, että tämä mies on Jumalan lähettämä. Johannes ei ollut kaiku. Hän ei toistanut toisilta kuultua sanomaa. Hän oli itse Jumalan ääni. 
Kaikuprofeetat
Katso, sentähden minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltansa. (Jer. 23:30)
On siis olemassa julistajia, jotka ovat liikkeellä Jumalan äänenä. He ovat saaneet sanan Herralta, ja Herra vahvistaa sanansa kuulijoiden sydämissä.
Sitten on olemassa julistajia, jotka ovat liikkeellä lainasanan kanssa. He ovat saaneet sanoman ihmisiltä. He toistavat sanomaa aivan niin kuin kaiku toistaa varsinaista ääntä. Kaiku on vaimeampi ja epäselvempi kuin itse ääni. Kaiku on lähtöisin aina elottomasta materiaalista, joka vain heijastaa siihen osuvan äänen.
Ei ole väärin rakentua hyvien julistajien sanomasta. On enemmän kuin suotavaa kuunnella hyvää sananjulistusta. Se pitää meidät oikealla tiellä. Mutta nyt puhun siitä, että varsinainen huutavan ääni on eri asia kuin äänen kaiku. Suomen Siion tarvitsee juuri nyt enemmän kuin koskaan huutavan ääntä tässä hengelliseksi erämaaksi tulleella kentällä. Sellaista ääntä, joka on lähtöisin Jumalan huulilta. Ääntä, joka on kuin kuluttava tuli tai vasara, joka murtaa kallion. Ei ole kyse äänen kovuudesta vaan laadusta. Kenen huulilta sanoma on lähtenyt: ihmisten vai Jumalan huulilta.
Herran neuvottelut
Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa ja nähnyt ja kuullut hänen sanansa? Kuka on tarkannut ja kuullut hänen sanansa?" (Jer: 23:18)
Tässä on tie menestyneeseen julistustyöhön. Se on yksinkertainen ja vanha tie. Julistajan tulee tuntea lähettäjänsä ääni. Eikä vain Hänen äänensä vaan Hänet. Tieto ei riitä. Oppi ei riitä. On tunnettava Hänet. Apostoleistakin sanottiin, että heidät havaittiin niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Me taistelemme ja sodimme oppisotia tänään. Luulemme, että on väkevää olla oikeaoppinen. Nyt on kuitenkin kyse paljon suuremmasta. Oikea oppi varjelee meitä, mutta se yksistään ei vielä saa aikaan elämää. On kyse siitä, että löytyy miehiä ja naisia, jotka tuntevat aidosti Jumalansa ja kuulevat aidosti Hänen äänensä. Ja sen, minkä he tuntevat ja kuulevat, sen he julistavat katoilta ja toreilta ihmisille.
Voit olla varma, että tällaisen julistajan matkassa on voitelu ja Herran siunaus. Tällaiset julistajat saavat aikaan todellista hedelmää. Heistä Herra on sanonut:
sinä saat seisoa minun edessäni. Ja jos sinä tuot esiin jaloa, et arvotonta, niin sinä saat olla minun suunani. He kääntyvät sinun tykösi.. (Jer. 15:19)
Huomaatko, miten he ovat ensinnäkin seisseet Jumalansa edessä? He ovat saaneet arvokkaan ja jalon sanoman Jumalan huulilta. Ja nyt Herra sanoo, että he saavat olla MINUN SUUNANI. Herra sitoutuu näihin julistajiin. He toimivat Jumalan huulina. Elottomasta pasuunasta tulee elävän Jumalan suu, johon Jumala itse puhaltaa Henkensä. Syntyy sanoma, joka muuttaa ihmiskohtaloita ja kansojen kohtaloita. Ja lopputulos on: ”he kääntyvät sinun tykösi”. Jumala pitää huolen, että kansa kääntyy. Jumala pitää huolen hedelmästä.
Ei ole kyse ihmisviisaudesta tai teologiasta. On kyse siitä, että itsessään mitätön ihminen saa olla Jumalan suuna ja äänenä, kun hän on ensin ollut Herransa edessä, oppinut tuntemaan Hänet ja kuulemaan Hänen äänensä.
Tuli
minä teen sanani sinun suussasi tuleksi ja tämän kansan polttopuiksi.. (Jer. 5:14)
Katso vielä lopuksi, mikä lupaus Herralta! Kun Jumalan kutsuma julistaja seisoo Herran neuvottelussa, oppii tuntemaan Herransa ja kuulee Hänen sanansa, Herra antaa tulensa palvelijansa työhön. Meillä on paljon puhetta tulesta, mutta kuinka paljon näyttöä sen hedelmästä? Mutta nyt Herra lupaa, että Hän pitää huolen sanastaan, jonka Hän itse on laittanut palvelijansa suuhun. Ja hän tekee sanansa tuleksi. Sellaiseksi, joka uppoaa kuulijoihin kuin tuli kuiviin polttopuihin. Ei väliä, vaikka kuulijakunta olisi täynnä elottomia ja kuivia puita. Jumalan tuli sytyttää heidät. Mutta, jos taivas ei tee sanomaamme tuleksi, kuivat puut eivät syty. On eri asia puhua oikeaoppisesti tulesta ja sen vaikutuksesta kuin sytyttää kuulijat. On eri asia tietää tulesta kuin palaa Jumalan tulta, sitä tulta, jolla Jeesus kastaa palvelijansa.
Tässä on ongelman ydin. Sytyttääkö sanomamme kuulijat? En nyt puhu sielullisesta hurmiosta, kättentaputuksista tai liikutuksista. Puhun elävän Jumalan Hengen sytyttämästä tulesta, joka saa aikaan synnintuntoa ja Jeesuksen eläväksi tulemista kuulijoiden sydämissä. Siellä, missä Jumala laskee tulensa julistajan sanomaan, syntiset itkevät syntejään ja Jeesuksen veren voima puhdistaa kaikesta synnistä. Silloin syntyy aito ylitsevuotava ilo ja kiitos Jumalan puoleen.
Tässä on jokaisen Herran palvelijaksi itseään kutsuvan tarkattava elämäänsä. On heittäydyttävä Herran eteen ja katseltava Häntä. Ei meidän tarvitse puristaa itsestämme mitään. Me emme voi tuottaa sanomaa itsestään. Emme saa keinotekoisesti aikaa Jumalan ääntä. Meidän on viivyttävä Hänen edessään. Katseltava Häntä. Meidän on jopa vaiettava omista rukousaiheistamme ja vain katseltava Hänen kauneuttaan. On saatava sydän hiljaiseksi kiireestä. Unohdettava aika. Opittava olemaan Jeesuksen kanssa. Ei vain siksi, että saisi sanoman vaan siksi, että Hän on meille niin rakas. On löydettävä Marian osa, se lepo ja asema Hänen jalkojensa juuressa, joka sytyttää sydämissämme ensirakkauden palon niin ihmeellistä Vapahtajaamme kohtaan. Ja suuri silloin, kun myrskyt, levottomuus ja kiire ovat laantuneet sydämissämme, Jumala lähettää hiljaisen tuulenhyminän kuiskauksen, jossa Hän puhuu palvelijalleen salattuja asioita.
Aamen.

lauantai 2. marraskuuta 2019

Onko sinulla juurta?

mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois. (Mark. 4:17)

Uskon elämässä ei ratkaise sen koko tai näkö vaan syvyys.

Tärkein tapahtuu pimeässä. Kaukana ihmisten katseilta. Siellä ratkaistaan puun hedelmällisyys ja myrskyjen kestokyky.

Siellä tapahtuu se kipeä murtuminen, jossa siemen kuolee ja sen kova kuori murtuu. Se on välttämätön edellytys uuden elämän synnylle. Siellä yksinäisyydessä, elämän vesien lähteellä, ratkaistaan koko uskonelämän tulevaisuus: kestääkö usko vai ei.

Minua pelottaa aikamme äärimmilleen tuunattu pintaliitokrostillisyys, jossa kaikki ulkoinen ja näkyvä saa liian suuren arvon. Mitä tapahtuu, kun tulee ahdistus ja vaikeat ajat? Onko juurta ja syvyyttä pahanpäivän varalle? Niille päiville, jolloin rajumyrsky tarttuu riepotellakseen puuta tai kuuma kuivuus koittaa. Ovatko silloin juuret tarpeeksi syvällä pitämässä puuta pystyssä? Ovatko ne uppoutuneet tarpeeksi syvälle Kristuksen elämään ja Sanaan, josta elävä vesi alati virtaa puuhun satoi tai paistoi. Liian monet ovat kaatuneet rajumyrskyn alla. Liian monet ovat kuolleet auringon paahteeseen. Oli kokoa ja näköä, mutta juuri puuttui. Oli korkeutta, mutta ei todellista syvyyttä. Näkyvä merkitsi enemmän kuin näkymätön. Siksi he eivät kestäneet.

Älkäämme siis antako näkyvän päivänpaisteen pettää itseämme. Tarvitsemme ennen muuta näinä aikoina yksinäisyyttä Jeesuksen kanssa. Sitä salattua pimeässä olemista, jossa juuremme saa kasvaa syvästi häneen, joka antaa hedelmän ja kasvun ajallaan.

Salattu kahdenkeskinen aika Kristuksen kanssa ratkaisee kaiken. Älä pelkää, jos Hän murtaa sinua. Älä pelkää, jos joudut pimeään ja yksinäisyyteen. Niin täytyy tapahtua, jotta juuresi saisi kurottautua syvemmälle Häneen. Nisunjyvän kuoleman tie on ainut voittoisan uskonelämän tie.

torstai 17. lokakuuta 2019

Murtuneet

Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän.. (Hepr. 3:12)  

Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps. 51:19)

Jumalan sana on elävä ja voimallinen. Se murtaa kallion. Se murtaa kivisydämet. Se luo uutta ja saa aikaan Jumalan elämää epäonnistuneessa, langenneessa ja kaikkensa menettäneessä ihmisessä.   

Jumalan edessä ihminen ei voi olla otollisempi kuin murtuneena ja särjetyllä sydämellä. Raamattu on täynnä suuria armonlupauksia kaikkensa menettäneelle ja särjetylle ihmissydämelle. Itse asiassa Jumalalle kelpaava uhri on nöyrä ja särjetty sydän. Hän pelastaa murretulla mielellä olevat armoa anovat ihmiset. Ei ole rajoja niille siunauksille, mitä Jumala voi tehdä murretun ja särjetyn ihmisen elämässä.

Kaikkia murretaan

Kaikki Raamatun suuret uskon sankarit murrettiin ennen kuin Jumala alkoi käyttämään ihmistä. On melkein sääntönä Raamatussa, että aina uuden siunauksen tai palvelutehtävän edessä Jumala tyhjentää palvelijansa. Jumala murtaa heitä ennennäkemättömällä tavalla. Jopa niin suuresti, että olosuhteiden puolesta kaikki inhimillinen toivo näyttää kadonneen. Tutki vaikka Aabrahamia, Moosesta, Eliaa, Daavidia, Danielia, Jesajaa, Jeremiaa, Pietaria, Paavalia ja muita Jumalan ihmisiä. Voi miten heidät murrettiin! Voi miten suuria ahdistuksia heille sallittiin siunausten edellä! Ja voi, miten kaikki näytti olevan jo lopussa ennen kuin Jumala antoi siunuksensa vuotaa.   

Jumalan täytyy näyttää palvelijoilleen, kuka Hän on ja mikä on ihminen. Ihmisen on nähtävä syvälle sydämeen saakka, miten heikko hän on ilman Jumalaa. Mikään ei ole nöyryyttävämpää kuin nähdä oma täydellinen mitättömyys ja sydämen petollisuus. Se, miten kaikki lahjamme ja taidollisuutemmekin ilman Jumalaa muuttuu ylpeydeksi käsissämme ellei Jumala ota niitä työpöydälleen ja murra itsekästä ja ylpeyteen taipuvaista sydäntämme. Meidät on murrettava, jotta varjeltuisimme siltä, mitä Luciferille tapahtui taivaassa ja Juudakselle Jeesuksen seurassa. Murtumisen tie varjelee meidät pahasta. Se on armoa. Se on outoon pukuun puettua suurta lahjaa, josta Paavali oli oppinut jopa kerskaamaan. Se on heikkoutta, joka saa meidät kiinnittymään syvemmin Jeesukseen. Luonnostamme kiinnittyisimme kaikkeen muuhun näkyvään ensin, emmekä näkymättömiin Jumalan lupauksiin. Ja silloin uskomme ei pääsisi koskaan kasvamaan, jos olemme kiinni näkyvän maailman turvaverkoissa emmekä iankikkisen Jumalan ikuisissa lupauksissa.

Me otamme luonnostamme kunnian itsellemme saadessamme olla Jumalan käytössä.  Siksi Jumala antaa meidän nähdä perinpohjin, miten tomua me olemme. Ja kuinka ainoastaan Jumalan armo on se voima, joka voi valjastaa meidät käyttökelpoisiksi. Me tarvitsemme tätä nöyryyden koulua enemmän kuin inhimillisiä lahjoja tai tietoa. Puolella järjellä varustettu murrettu ja nöyrä sydän on parempi kuin täydellä järjellä kulkeva murtumaton kristitty. Tämä vie aikaa, mutta Suuren Savenvalajan käsissä meidän heikkoutemme muuttuu Jumalan voimaksi. Yksi murrettu ja heikko Herran käsissä oleva elämä voi kantaa hedelmää tuhansien vuosien päähän ollen siunaukseksi miljoonille ihmisille. Tämän todistaa Paavalin elämä. 

Älä siis pelkää, kun sinua murretaan. Älä menetä toivoasi, kun näet oman voimasi ja sydämesi raadollisuuden. Niin täytyykin olla. Sitä ei opita teologisessa koulussa vaan Jumalan koulussa.   

Kumisydän

Pahinta ei kuitenkaan ole, jos ihmissydän on kiveä. Kyllä Jumala saa sen murtumaan. Pahinta on, jos sydän on kumia. Sydän kyllä muuttaa hetkeksi muotoaan, kun Sanan vasara iskee siihen, mutta se palaa aina entiselleen. Sellainen sydän liikuttuu, itkee ja hetkellisesti näyttää murtuvan. Mutta kun aikaa kuluu, se palaa entiseen muotoonsa. Se ei muutu uudeksi eikä murru. Jotain liikahtaa. Jotain värähtää. Mutta hetken kuluttua sydän on samanlainen kuin ennenkin. Murtunut ei koskaan palaa ennalleen. Entiseen ei ole paluuta, kun kivi murtuu. On vain uusi tulevaisuus, jonka suuri Mestari tahtoo antaa murretulle ja nöyrälle sydämelle.  Varokaamme, ettei sydämemme ole paha, paatunut, sielullinen, kumisydän, joka ei murru eikä muutu.

Jumala armahtakoon, että meidän sydämemme saisi aidosti murtua ja muuttua, kun Herra niin tahtoo. Murtumisesaa ei ole pelättävää, vaikka se hetkellisesti sattuu. Aito murtuminen totuuden edessä on portti uusiin siunauksiin. Herra ei koskaan tee meistä suuria ja vahvoja. Hän tekee meistä pieniä ja heikkoja. Niin heikkoja, että emme uskalla enää luottaa itseemme emmekä lahjoihimme. Ainut toivomme on Jeesuksessa. Olkoot kaikki lähteemme Hänessä.

Siunauksin tie

Vain murtumisen tie on siunauksen tie. Vain omasta voimasta ja luuloista tyhjennetyn astian Jumala voi täyttää omalla voimallaan. Tätä emme itse saa aikaan. Se tapahtuu Jumalan palvelijoille silloin, kun Jumala niin hyväksi näkee. Älä siis pakene juuri silloin kuin sinua murretaan kipeimmin. Jumala on aina vienyt suurten siunausten edellä palvelijansa yksinäisyyteen nöyryyden siunattuun kouluun.

maanantai 27. toukokuuta 2019

Sanoma 23.5.2019

Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat harjoittavat edelleen jumalattomuutta, eikä yksikään jumalaton käsitä tätä. Mutta viisaat sen käsittävät. (Dan. 12:10)

Hänellä on kädessään viskain, ja hän puhdistaa puimatantereensa. (Matt. 3:12)

Jos kuljet tulen läpi, et kärvenny eikä liekki sinua polta. (Jes. 43:2)

Rukouksessa saatu sanoma 23.5.2019

Olin päivällä lyhyessä rukoushetkessä auton ratissa. Toin Herran eteen määrättyjä seurakuntia ja pyysin Jumalalta apua niille. Seurakunnat olivat vapaiden suuntien seurakuntia.

Yhtäkkiä koin, miten sisäiseen maailmaani tuli sanoma ja määrätynlainen välähdys tilanteesta, joka tulee tapahtumaan Suomen Siionissa.

Seurakunnat kaikki tullaan viemään tuleen, koetuksen ahjoon. Jokainen seurakunnan jäsen joutuu sinne. Tuo ahjo polttaa ja kuluttaa seurakuntia niin, että suuri joukko jää pois, eikä kestä tuossa ahjossa. He ikään kuin jäävät tuleen eivätkä tule sieltä voittajina ulos.

Jäljellejääneiden joukosta tuli se sana mieleeni, että "tämä on jäännös." Tulen läpi selvinneitä oli vähän. Monet eivät kestäneet koetusta.

Itselleni tuli Jumalan pelko tämän jälkeen. Anoin armoa itselleni, että minä, joka muille saarnaan, en joutuisi hylätyksi. Niin että Jumala armahtaisi minua, että kestäisin tuon tulen läpi voittajana.

En osaa sanoa, mitä kaikkea tämä sanoma käytännössä tarkoittaa, enkä lähde sitä selittämään. Tiedän vain, että nyt on aika tehdä parannus. Nyt on aika laskea kustannukset oikein ja alkaa rakentaa kalliolle. Nyt on aika lopettaa puolivillaisuus ja maailman kanssa veljeilevä kompromissikristillisyys. On löydettävä Jeesus uudestaan rukouskammioissa ja Raamatun sanan kautta henkilökohtaisesti. On tehtävä parannus salasynneistä, niistä pienistä ketuista, jotka hyvinvoinnin ja aistillisen viihdemaailman kautta liian monia kristittyjä hallitsee. On aika syvästi perustaa koko elämä vain Jeesuksen Kristuksen ja Hänen Sanansa varaan. Voi koittaa pian aika, jolloin kaikki elämämme tukipilarit sekä inhimilliset avut otetaan pois. Kun tulvat tulevat, uskon elämämme perustus tulee olla kunnossa.

Me rukoilemme herätystä. Olemmeko valmiit maksamaan siitä sen hinnan, mitä Apostolien teoissa siitä maksettiin?

Koettele tämä kaikki Jumalasi edessä ja pidä se mikä hyvää on.

tiistai 14. toukokuuta 2019

Kaksi porttia

Aikamme laittomuuden tuulet sekä Hengetön nimikristillisyys ovat muuttaneet monien raamatullisten termien merkitystä. Uskonnollisten halpahallien alennusmyynnit ovat saattaneet raamatulliset termit sellaiseen inflaatioon, että niillä ei ole juurikaan enää sitä arvoa, joihin Raamattu on ne nostanut. Siksi onkin tänään syytä tarkentaa näitä Raamatun kulmakiviä ja perustotuuksia enemmän ihmisen ihon alle menevillä kysymyksillä.

Tarkastellaanpa siis muutamia kysymyksiä.

Uskovainen

"Oletko uskossa?" on kysymys, johon on helppoa vastata "olen". Se ei kerro kuitenkaan tänään vielä mitään.

Kysymys tulisi esittää muodossa: "Kerro miten uudestisynnyit." Se ei jätä mitään arvailun varaan. Jos ihminen pystyy vastaamaan tuohon rehellisesti, saadaan todennäköisesti paljon rehellisempi vastaus.

Kristitty

"Oletko kristitty?" Tilastojen mukaan lähes 70 % suomalaisista voisi vastata tuohon "olen".

Raamatun ehdoton ja järkkymätön totuus, pelastuksen tien peruskivi, on parannus synneistä. Kristityksi tulemisen askel numero yksi heprealaiskirjeen 6. luvun mukaan on parannus. 

Esitetäänpä siis tänään kysymys mielummin näin: "Kerro milloin teit parannuksen?" Se vetää muotojumaliselta nimikristityltä maton jalkojen alta yhtälailla kuin edellinen kysymys. Tuo on kysymys, joka loukkaa ihmisen uskonnollista ylpeyttä. Siksi se on mitä mainioin tapa selvittää ihmisen hengellinen tila. Pelastunut ihastuu tuohon kysymykseen ja uskonnollinen fariseus loukkaantuu

Jumalan lapsi

"Oletko Jumalan lapsi?" Voi miten tuo ihmeellinen raamatullinen asema on käytössä lähes kaikissa ns. kristillisissä uskonnollisissa yhteisöissä. Mutta voi miten sen merkitys on monissa seurakunnissamme lähes täysin hämärtynyt.

Kuitenkin Raamattu sanoo 1. Johanneksen kirjeessä, että Jumalan lapset ja perkeleen lapset erottaa siitä, että perkeleen lapsi elää synnissä ja Jumalan lapsi ei. Ja yksikään Jumalan lapsi ei harjoita syntiä. Mainittakoon tässä yhteydessä, että syntiin lankeaminen on toki täysin eri asia kuin synnissä eläminen ja synnin harjoittaminen. Synnissä eläminen tappaa hengellisesti ihmisen.

Tämä kysymys tulisikin asettaa tänään: "Kerro miten Jeesus vapautti sinut synnin kahleista." Voi miten tämä kysymys jakaa koko kristikunnan. Armahdettu Jumalan lapsi vastaa tähän kysymykseen Herraansa kiitellen. Uudestisyntymätön nimikristitty ei osaa vastata ja todennäköisesti loukkaantuu. Hän vetoaa heikkouteensa ja luottaa halpaan armoon, joka ei vapauta synnistä vaan sallii sen.

Opetuslapsi

"Oletko Jeesuksen opetuslapsi?" Valitettavasti moni seurakunta-aktiivi pitää itseään opetuslapsena, vaikka ei Jeesuksen sanojen mukaan olekaan sitä. Hänellä saattaa kyllä olla nimi ja tunnustus, mutta todellinen sisältä kumpuava Kristuksen elämä ja ristin todellisuus puuttuvat.

Siksi kysymys tulisikin muotoilla uudestaan Jeesuksen sanoja mukaillen: "Oletko tänään kieltänyt itsesi, oman lihallisen tahtosi, ja ottanut ristisi Jeesusta seuraten?" Ilman sitä ei voi olla opetuslapsi. Jeesus sanoo Luukkaan evankeliumissa, että ilman jokapäiväistä omille himoilleen ja haluilleen kuolemista ja Jeesuksen kuolemaan samaistumista, ei voi olla opetuslapsi. On jopa vihattava omaa lihallista elämää.

Nämä ovat liian kovia sanoja kulttuurikristitylle. Aidolle opetuslapselle ne ovat Pyhän Hengen vaikuttaman ylösnousemusvoiman edellytys. Ilman kuolemaa ei ole ylösnousemusta. Ei ollut Jeesuksella eikä hänen seuraajillakaan ole.

Kaksi porttia

Päästäkseen perille, taivaankotiin, ihmisen on kilvoiteltava päästäkseen sisälle uudestisyntymän ahtaasta portista. Siitä ei mennä laulellen ja nauraen vaan omia syntejä itkien ja parannusta tehden. Kyse ei ole katumusharjoituksesta vaan Pyhän Hengen vaikuttamasta synnintunnosta, joka on ajanut ihmisen ahtaan portin kynnykselle. Se portti on ihmislihalle ja luonnolle niin vastenmielinen, ettei mikään muu kuin raskas synnintunto saa ihmistä valitsemaan sitä. Uskonnollisen maailman tarjoama lavea portti siinä vieressä on helpompi ratkaisu. Se ei tuomitse lihaa eikä se pakota ihmistä nöyrtymään.

Pelkkä ahdas portti ei riitä. On vaellettava sen jälkeen tulevaa kaitaa tietä. Se on ristin tie ja himojen sekä halujen kuoleman tie. Mutta sillä tiellä ylösnousemusvoima lankeaa vaeltajan ylle voimaksi. Ja se tie vie perille kirkkauteen.

Lähellä kulkeva lavea tie on uskonnollisen valtavirran tie. Se ei maksa ihmiselle mitään. Se antaa vapauden elää Jumalan sanan vastaisesti tarjoten halvan irstaan armon matkasauvaksi, joka ei vapauta synnistä vaan ainoastaan peittää sen. Sillä tiellä vaelletaan oman tahdon mukaista tietä kohti helvettiä. Se tie ei tunne Jumalan voimaa, koska siellä ihmisliha ja oma tahto saa hallita uskonnollisten kulissien alla niin kuin tahtoo.

Harvat pääsevät sisälle ahtaasta portista. Harvat vaeltavat kaitaa tietä. Ja harvat pääsevät kerran perille. Lue vaikka Luukkaan evankeliumin 13. luku niin tiedät.

Siksi kysynkin sinulta kaksi kysymystä: Jouduitko kilvoittelemaan uskoontullessasi päästäksesi sisälle ahtaasta portista? Vaellatko tänään kaitaa tietä tehden elämässäsi pienissä ja suurissa asioissa Jumalan tahdon?

Näiden kysymysten edessä kannattaa riisua uskonnolliset naamarit ja kohdata Jumalan edessä totuus. Näiden kysymysten mittaamattoman arvon ymmärrämme vasta kuoleman jälkeen joko perillä taivaassa tai helvetin liekeissä. Älä siis viivyttele. Etsi Jeesusta ja ole valmis luopumaan synnistä, omasta lihallisesta tahdostasi ja kaikesta, että voittaisit Hänet omakseen. Jeesuksen antama uusi elämä maksaa koko sinun elämäsi. Hän ei kuitenkaan vaadi sinulta mitään sellaista, mihin Hän ei itse anna sinulle voimaa. Kyse on siitä, mihin sinä olet valmis. Anna kaikki tai ei mitään. Se on vielä tänään iankaikkisen elämän hinta.

tiistai 7. toukokuuta 2019

Oletko varautunut vaikeaan aikaan?

Kirjoituksen tarkoitus ei ole pelotella vaan herätellä uskovia valvomaan ja valmistautumaan tulevaan. Jeesus ja apostolit kehottivat useaan otteeseen uskovia varautumaan tuleviin vaikeisiin aikoihin. Kyse ei ollut pelottelusta vaan realistisesta varoittamisesta.

Paavali sanoo lopunajasta:

Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. 


Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.  

Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,  tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. 

Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. (2. Tess. 2:12)

Antikristus ja seurakunta

Paavali aloittaa Tessalonikalaiskirjeen toisen luvun puhumalla Herran tulemuksesta ja meidän kokoontumisestaan Hänen luokseen. Siihen aikaan oli ainakin jossain määrin vallalla harhaoppi siitä, että ylösnousemus eli ylöstempaaminen olisi jo tapahtunut. Tästä Paavali mainitsee 2. Timoteuskirjeen 2:17-18, jossa hän kovin sanoin käy käsiksi tähän väärään oppiin, joita mm. Hymeneus ja Filetus opettivat.

Nyt Paavali rohkaisee tessalonikalaisia uskovia, että tämä ylöstempaaminen ja Herran tulemus ei ole vielä tapahtunut. Hän rauhoittelee uskovia, etteivät he menettäisi malttiaan tai joutuisi pelon valtaan sen vuoksi, että joku levittelee huhua siitä, että Jeesus on jo ottanut omansa luokseen. Paavali halusi katkaista tällaisilta huhuilta ja valeuutisilta siivet. Hän mainitsee, että ennen Jeesuksen tuloa ja kokoontumistamme Hänen luokseen, tapahtuu jotain merkittävää.

Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. 

Paavali sanoo, että Antikristus ilmestyy ennen ylöstempausta, siis ennen kuin kokoonnumme seurakuntana Herraa vastaan. Eikö sana ole hyvin selvä? Lue se nyt muutamaan kertaan uudestaan. Niin siinä sanotaan. Seurakunta tulee näkemään Antikristuksen. Ja on äärettömän tärkeää, että seurakunta tunnistaa hänet. Jos häntä ei tunnisteta, on suuri vaara joutua eksytyksen valtaan.

Seurakunnan tulee varustautua luopumuksen ja Antikristuksen aikaa varten ennen Jeesuksen takaisintuloa. Tämä on täysin vastakkaista sille, mitä minulle on opetettu Suomen vapaissa suunnissa vuosikaudet. En muista, että sunnuntaikokouksissa kukaan olisi julkisesti kehottanut minua valmistautumaan vaikeita aikoja varten seurakunnissamme. Päinvastoin minua on lohduteltu sillä, että Jeesus tempaa omansa pois ennen kuin Antikristus ilmestyy. Olen rauhoittanut mieltäni sillä, etten joudu maksamaan uskostani mahdollisesti koskaan sitä hintaa, mistä Raamattu meitä varottaa Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeiden lopussa sekä Ilmestyskirjassa. Nyt olen kuitenkin viimeisen vuoden aikana havainnut, että asia taitaa ollakin aivan toisin.

Oletteko pettäneet minua?

Raamattu kuvaa meille, että ennen Jeesuksen tuloa ja seurakunnan ylösottoa tapahtuu suuri luopumus ja Antikristus ottaa vallan. Ja juuri tuo Antikristus tekee saatanan vaikutuksesta suuret tunnusteot ja ihmeet. Hän tulee eksyttämään valtaisat määrät ihmisiä. Ketkä eksyvät? Maailmako? Ei maailma voi eksyä, koska he ovat jo eksyksissä. Ainoastaan oikealla tiellä oleva voi eksyä. Minulle on puhuttu tulevasta suuresta halki maailman kulkevasta herätyksen aallosta, jossa seurakunta ottaa haltuun Jumalan voimalla koko maailman. Siitä on mahtipontisesti laulettu ja sitä on julistettu lavalta väkevän kuuloisesti. On opetettu siitä, miten ennen Jeesuksen takaisintuloa herätyksen voima on niin suuri, että valtaisa osa maailmaa tulee pelastumaan.

Mutta eihän tuossa Raamatunkohdassa niin sanottu. Siinä sanottiin, että juuri ennen Jeesuksen tuloa Antikristus ottaa vallan ja tekee suuret ihmeteot, jotka saa aikaan suuren eksytyksen ja luopumuksen, ei herätystä. Siis luit aivan oikein. Ja lue se nyt vielä uudelleen, jos et usko. Siinä ei puhuta seurakunnan ylivallasta vaan Antikristuksen ylivallasta ennen Jeesuksen takaisintuloa ja ylöstempausta. Siinä ei puhuta suuresta yli maailman pyyhkäisevästä herätyksestä vaan suuresta yli maailman pyyhkäisevästä eksytyksestä ja luopumuksesta. Tällä en nyt tarkoita sitä, etteikö ihmisiä tulisi uskoon lopunaikana ja Antikristuksenkin aikana.

Kenet otat vastaan?

Oletetaanpa, että olemme nielaisseet vallitsevan opin siitä, että seurakunta ei joudu Antikristuksen aikaan. Me odotamme silloin suurta herätystä ja Jumalan voiman ilmentymistä. Julistamme suurella varmuudella ”siitä suuresta lopunajan herätyksestä”, jota seuraavat ihmeteot ja voiman ilmentymiset.

Eräänä päivänä näyttämölle astuu kaunopuheinen suuri karismaattiselta vaikuttava persoona, joka puhuu ennennäkemättömällä voimalla ja innolla. Häntä seuraa suuri määrä yliluonnollisia ihmetekoja, samankaltaisia kuin Jeesuksen päivinä. Hän saa jopa tulen lankeamaan alas taivaasta niin kuin Elian päivinä. Hän toimii kristillisen viitekehyksen alaisuudessa ja saa maailman uskomaan jumalaan. Niin, jumalaan eikä Jumalaan. Ateistitkin uskovat nyt, että jumala on, koska tunnusteot ja ihmeet ovat niin ilmeiset. Raamattu sanoo, että hän saa kaikki, suuret ja pienet kumartaaman pedon kuvaa. Hän vain saa tämän kaiken aikaan saatanallisella yliluonnollisella voimallaan ja lumoavilla puheillaan.

Hänen vaikutusvoimansa on niin voimakas ja vaikuttava, että harvat näkevät hänen lävitseen. Vähiten he, jotka odottavat ”tätä suurta herätystä”. Monet ottavat vastaan kristuksen elämäänsä herraksen tietämättä, että hän onkin Antikristus. Mihin joutuvat silloin ne kristityt, jotka odottavat seurakunnan ylivaltaa tässä maailman ajassa? Mihin joutuvat he, jotka odottavat suuria tunnustekoja ja ihmeitä? Pelkään, että Antikristuksen ylivalta uppoaa moniin herätystä odottaviin kristittyihin kuin kuuma puukko voihin.

Raamattu sanoo tuosta ihmisestä:

tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.

Olen itse lihavoinut määrätyt kohdat. Siis ennen Jeesuksen tulemusta tapahtuu kaikkien aikojen suurin eksytys, herätyksestä ei puhuta mitään. Ennen Jeesuksen takaisintuloa tapahtuu käsittämättömän voimakas ihmeiden ja tunnustekojen aalto, jotka toimivat eksytyksenä niille, jotka eivät ota vastaan rakkautta Jumalan Sanan, Raamatun, totuuteen. Vain Raamattu ja Jumalan Hengelle ehdoton kuuliaisuus voi varjella meidät eksytykseltä.
Viisas vai tyhmä rakentaja
Olen surullinen kristikuntamme puolesta. Vain harvassa on niitä pasuunoita, jotka varottavat ja valmistavat seurakuntaa tulevaa varten. Emmehän me vain nuku tai ole tulleet sokeiksi? Puolet kymmenestä neitsyestä ei ollut valmiina, kun ylkä saapui. Ne, jotka olivat valmiit, menivät sisälle juhliin ja ovi suljettiin.
Tänään minä tahdon tehdä kaikkeni, jotta rakentaisin kalliolle, kun tulvat tulevat. Tahdon varautua kaikkein pahimpaan. Tahdon varautua siihen, että minut vangitaan. Rukoilen ja etsin Herraa, jotta olisin valmis kidutuksiin ja pahoinpitelyihin. En uhoa ja väitä kestäväni niitä, koska minusta ei ole kestämään omassa voimassani tuota kaikkea. Vain Jumalan voimassa voin kestää sen, mitä tuleva on. Vain lähellä Jeesusta, sydän kiinni Hänessä, minulla on rauha ja turvallisuus, vaikka tapahtuisi mitä. Hän on luvannut auttaa jokaista, joka Häntä totuudessa avuksi huutaa ja etsii. Jeesus sanoi seurakunnalle kerran:
Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. (Ilm. 2:10)
Voi niitä, jotka uskovat, ettei eksytystä tule! Voi niitä, joka laskevat elämänsä sen varaan, että pääsevät kuin koira veräjästä ahdingon aikaa pakoon! Voi niitä, jotka ovat kiinni tämän maailman materiassa ja silmäin pyyteessä! Miten he voivat kestää sen edessä, mikä on pian tuleva! Ja voi niitä paimenia, jotka eivät ole laumaansa varustaneet tulevia ahdingon aikoja varten. He ovat päinvastoin tyynnytelleet laumaansa, että kaikki on hyvin ja edessä on suuri seurakunnan hallintavallan aikakausi. Mihin he joutuvat, kun Antikristus nousee valtaan eksytystensä kanssa! Älkäämme eläkö valheellisessa valtakunta-illuusiossa tai herätys-kuplassa. Tulkaamme niistä ulos valvomaan ja varustautumaan tulevaa varten.
Tänään on rakas ystäväni aika rakentaa kalliolle. Älä tyynnytä mieltäsi sillä, ettet joudu kärsimään. Jeesus ei ole luvannut sitä sinulle. Sen sijaan Hän on luvannut sinulle voiman kestää kaiken, mitä on tuleva, jos otat vastaan rakkauden totuuteen ja lasket kustannuksesi valmiiksi niin pitkälle, että olet valmis olemaan uskollinen kuolemaan asti. Hän varjelee sinut ja perheesi, kun turvaat Häneen. Hänessä olemme voittajia, kun emme rakasta maailmaa emmekä sitä, mikä maailmassa on vaan Häntä, joka tuleva on. Menkööt kaikki; talot ja tavarat, kunhan saamme lujina seisoa Kristus-kalliolla loppuun asti. Se kestää ajassa ja ikuisuudessa. Kun näemme jo näinä päivinä tämän kaiken alkavan tapahtua, rohkaiskaa mielemme, sillä vapautuksemme päivä on lähellä! (Luuk. 21:28) Entä, jos Jeesus hakeekin meidät pois ennen Antikristusta? Kiitos Jumalalle siitä! Olimme varautuneet pahimpaan, mutta Jumala armahti. Jos taas emme varaudu pahimpaan, olemme vaarassa menettää kaiken. Jeesus sanoo meille:
Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä. (Luuk. 21:36)

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Pääsiäisen faktat

Tänään on Pääsiainen. Juhlit sitä, mutta uskotko, että Jeesus on ylösnoussut? Lähestytäänpä asiaa objektiivisesti tutkija Gary Habermasin "minimaalisten todisteiden periaatteella". Tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa tutkijoista, kriittisimmistäkin, myöntävät nämä asiat kiistattomiksi historiallisiksi tosiasioiksi.

1. Jeesus ristiinnaulittiin

2. Hauta löytyi tyhjänä

3. Hänet haudattiin

4. Opetuslapset olivat toivottomia

5. Opetuslasten mieli ja asenne muuttui täysin, koska heillä oli sybjektiivisia kokemuksia siitä, että Jeesus oli noussut ylös

6. Opetuslapset muuttivat radikaalisti rohkeiksi JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEN TODISTAJIKSI

7. Ylösnousemus oli heidän julistuksensa keskeinen sisältö

8. Opetuslapset todistivat Jeesuksen ylösnousemuksesta rohkeasti

9. Jaakob, Jeesuksen perheen jäsen, epäilijä, alkoi myös uskoa Jeesuksen ylösnouseen, kum hän koki nähneensä Jeesuksen ylösnousseen

10. Seurakunnan vainooja Paavalikin alkoi uskoa, koska hänellä oli kokemuksia ylösnouseen Jeesuksen kohtaamisesta

11. Sanoma ylösnouseesta Jeesuksesta levisi kuin kulovalkea ja vastaanväittäjät eivät kyenneet vastustaa sitä, vaikka yrittivät kaikkensa

Niinpä niin. Opetuslapset olivat niin vakuuttuneita Jeesuksen ylösnousemuksesta, että olivat valmiit kidutukseen ja kuolemaan sen vuoksi.

Jeesus elää. Se on varma. Jeesus tulee pian takaisin. Se on varma. Se hetki on aivan oven edessä. Kysymys kuuluukin: oletko valmis? Onko Hän sinun Herrasi? Hän hakee omansa pois. Kaikki muut jäävät itkemään oven taakse. Laittakaamme asiamme ajoissa kuntoon.

Siunattia pääsiäistä!

Lähteitä mm. http://www3.telus.net/trbrooks/garyhabermas.htm

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Tunnetko todella Hänet?

Ja Jooas teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, niin kauan kuin pappi Joojada eli. (2. Aik. 24:2)
Ja Joosia poisti kaikki kauhistukset israelilaisten kaikista maakunnista ja vaati jokaista, joka Israelissa oli, palvelemaan Herraa, heidän Jumalaansa. Niin kauan kuin hän eli, he eivät luopuneet pois Herrasta, isiensä Jumalasta. (2. Aik. 34:33)
Keneen olet juurtunut?
Nämä kaksi Raamatunkohtaa tuovat esille meille varoittavan esimerkin siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen ei kasva kiinni Herraan vaan ihmiseen.
Raamattu kertoo meille kuningas Jooaksesta, joka oppi harjoittamaan vanhurskautta pappi Joojadan ohjauksessa. Pappi neuvoi ja Jooas teki niin kuin neuvottiin. Ja kuninkaana Jooas vaati myös kansaa noudattamaan Jumalan lakeja ja vanhurskautta. Kun pappi Joojada aikanaan kuoli, Jooas lankesi pois Herrasta epäjumalan palvelukseen.
Kuningas Joosia oli vanhurskas mies. Niin kauan kuin hän eli, kansa teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä. Kun sitten Joosia kuoli, kansa lankesi pois Jumalan tahdosta.
Nämä esimerkit tuovat esiin hyvin vakavan varoituksen. Kaikki Jumalan valtakunnassa perustuu siihen, että ihminen kasvaa kiinni Kristukseen. Siihen, että ihminen uudestisyntymän kautta oppii sisäisessä maailmassa tuntemaan Herraansa ja näkemään Jumalan valtakunnan todellisuuden Hengen antaman viisauden ja valon mukaan. Kyse ei ole siitä, että ihminen kasvaa kiinni hengelliseen auktoriteettiin, pappiin tai pastoriin, vaan yksin Kristukseen.
Jooaksen ongelma oli, että hän kasvoi kiinni pappi Joojadaan ja oppi ulkoa raamatullisen elämän raamit ja toteutti niitä ulkoisesti oikein. Ja häntä matkimalla kansakin säilytti raamatulliset kulissit pystyssä. Mutta kun Joojada otettiin Jooakselta pois, kaikki romahti, ja koko kansan sortuminen oli suuri. Jooaksella ei ollut sisäisessä maailmassa sellaista Herran tuntemusta, joka olisi pitänyt hänet pystyssä, kun tukipilarit ja turvaverkot otettiin pois.
Yhteys Herraan
Joosian aikana kansa eli raamatullisesti niin kauan kuin Joosia eli. Kansa oppi hyvän kuninkaan johdolla elämään oikein. Mutta jälleen kerran he olivat kasvaneet kiinni ihmiseen, vahvaan hengelliseen johtajaan. He luottivat johtajan vievän heidät hengelliseen voittoon. Heidän hengellinen menestyksensä riippui Joosiasta. Heillä ei ollut syvää Herran tuntoa sisimmässään vaan ulkoa opittu raamatullisuus, joka heille oli opetettu. He olivat kasvaneet kiinni ulkoiseen raamatullisuuteen ja oppineet ulkoa isiensä uskon. 
Kuitenkaan isiltä peritty usko ja vaellus ei muuta ihmisen sydäntä. Se ei tuo yhteyttä Herraan vaan ainoastaan jalostaa parhaimmillaan ihmisestä uskovan näköisen ihmisen. Kun sitten aikanaan tukipilarit romahtavat ja myrskytulvat vyöryvät ylitse, kaikki ulkoinen sortuu, koska perusta ei ole kunnossa. Kun Joosia kuoli, kansa luopui Herrasta. Heillä ei ollut sydämen tasolla yhteyttä Herraan vaan ulkoiset jumalanpalveluspuitteet, jotka eivät olleet muuttaneet heidän sydäntään.
Uudestisyntymä
Jeesus sanoo, että se, joka ei uudestisynny ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. (Joh. 3:3) Se ei tarkoita ainoastaan taivaaseen pääsemistä vaan meidän keskellämme olevaa Jumalan valtakuntaa, joka on sisäisesti meissä Jeesuksen mukaan.
Uudestisyntymätön ihminen voi kylläkin oppia elämään Jumalan valtakunnan sääntöjen mukaan, mutta ei todellisuudessa koskaan voi nähdä sitä sisäisesti, koska hän ei ole koskaan syntynyt sen maan kansalaiseksi. Uudestisyntymättömälle ihmiselle monet raamatulliset perusasiat ovat täysin käsittämättömiä. Hän ei voi nähdä niitä eikä sisäisessä maailmassa ymmärtää niitä, koska häneltä puuttuu Jumalan valo. Ihminen voidaan seurakuntakoneiston avulla äärimmilleen jalostaa noudattamaan Jumalan valtakunnan sääntöjä, mutta ei koskaan näkemään ja tuntemaan Jumalan valtakuntaa ja sen autuutta. Sisäisessä maailmassa oleva Jumalan todellisuus ei aukea kuin uudensyntymän kautta.
Aikamme ongelma
Puhun nyt suoraan ja vakavasti aikamme ilmiöistä, jotka huolestuttavat minua.
Kristillisyydessämme vuosia sitten valitut väärät linjavedot ovat nyt kostautumassa voimakkaalla tavalla seurakunnissamme. Herätyskristillisyydestä on hävinnyt suurelta osin julistus synnistä, siksi ei ole synnin tuntoa. Koska ei ole synnintuntoa, ihmiset eivät enää itke syntejään. Ja koska he eivät itke syntejään, he eivät tule aitoon sydämen parannukseen. Ja koska he eivät tule totiseen sydämen parannukseen, he eivät uudestisynny ylhäältä. Ja koska he eivät uudestisynny ylhäältä, he eivät voi nähdä täällä ajassa Jumalan valtakunnan todellisuutta ja sen tuomaa aitoa Hengen elämää. Ja koska ei ole Hengen elämää, ei ole aitoa herätystä.
Sen sijaan herätyskokousten tilalle, joissa ennen julistettiin voimakkaasti lakia syntisille, ovat tulleet ylistyskokoukset. Parannussaarnojen tilalle ovat tulleet teologiset seminaarit ja kristillinen psykologia, joka pyrkii rauhoittamaan ihmisen syyllisyyttä Jumalan edessä. Syyllisyyttä ei paranneta Jeesuksen verellä vaan psykologialla ja sielunhoidolla, joka ei puhdista ja paranna synnin haavaa vaan ainoastaan peittää sen laastarilla ja puuduttaa kivun hetkellisellä kipulääkeannoksella.
Seurakunnissa on noussut sukupolvi, joka tekee ulkoisesti asiat oikein, mutta sisäisesti he eivät koe omistavansa aitoa Jumalan elämää. Heiltä puuttuu ehdottomuus ja Hengen palo. He rakastavat kaikkea tunnepitoista ylistystä, koska se täyttää hetkellisesti heidän sydämen tyhjyyden. Sisäistä köyhyyttä yritetään täyttää korvikkeilla, jotka eivät ravitse ja tuo yltäkylläisyyttä sisäiseen maailmaan. Ylistys ja hengellinen toiminta on jalostettu seurakunnissa äärimmilleen salonkikelpoisiksi, jotta nuoret saataisiin pysymään kristillisten raamien sisäpuolella.  Heille tarjotaan kristillistä viihdettä uudestisyntymän ja todellisen Herran tuntemisen sijaan. Ylistyskokoukset on venytetty pitkiksi, ja niitä on tehostettu värivaloilla ja savukoneilla, jotta tunnelma ja sielullinen elämys olisi mahdollisimman aidon tuntuinen. Näin varmistetaan, että kaikki viihtyy ja kaikilla on hyvä olo. Ylistyksestä on monin painoin tullut keino saavuttaa jotain, se ei ole enää seuraus vaan väline. Se on kuitenkin monin paikoin pelkkää puuduttavaa kipulääkettä, joka väliaikaisesti täyttää sydämen tyhjyyden, mutta ei tuo Jumalan elämää sisäiseen maailmaan. He ovat sielullisia, Henkeä heillä ei ole, sanoi Juuda eräistä ihmisistä Raamatussa.
Nyt nämä nuoret kasvavat pahimmillaan sellaisessa seurakunnassa, jossa heidät johdetaan sisälle suureen kuplaan ja tunnepitoiseen illuusioon, jossa uskonelämä on hengailua ja viihdettä, eikä Jeesuksen seuraamista. Jumalanpalvelus on pääosin ylistystä eikä ravitsevaa Jumalan sanaa, joka muuttaa elämän. Pyhästä Hengen luullaan olevan sielullinen tunneväristys eikä persoona, joka johtaa Kristuksen sisäiseen tuntemiseen ja yltäkylläisyyteen arjen keskellä. Kaikki tämä pumpuli peittää alleen suuren määrä nuoria, jotka ovat himojensa ja hekumojensa orjia. Heille on opetettu, että armo on peitto, jonka alle mahtuu syntiriippuvuudet, eivätkä hei tunne sitä Raamatun perustotuutta, että uskovainen ei voi olla synnin orja. Armo vapauttaa synnistä eikä peitä syntiä. (Room. 6:14)

Ylistyskokouksista ja diskojytästä on tullut kristillisyyden nimissä kulkeva korvike maailman riennoille. Nuorten ulkoinen riettaus saadaan ehkä jotenkin hillittyä, mutta sisäistä Kristus-elämää ei saada luotua keinotekoisesti luodulla hengellisellä vaahtokarkilla. Vain uudestisyntymä avaa tien Jumalan pyhyyksiin. Vain uudestisyntymä tuo aidon Jumalan todellisuuden ihmisen elämään. Silloin ei tarvita enää korvikkeita. Sisäinen Kristuksen tunteminen riittää. Se tuo pysyvän rauhan ja pelastusvarmuuden, jota mikään muu ei anna. Ei edes ylistys.
Reaktioita
Kun tällainen uudestisyntymätön äärimmilleen kristityn näköiseksi jalostettu ihminen saa kuulla ensimmäistä kertaa sanoman synnistä, parannuksesta, oman elämän kadottamisesta ja uudestisyntymän välttämättömyydestä, hän usein suuttuu. Sanan totuuden pisto sattuu sydämeen, kun hän ensimmäistä kertaa näkee oman tilansa Jumalan Hengen ja Sanan valossa. Monesti he sanovat totuuden julistajaa liian tiukaksi, ahdasmieliseksi tai lakihenkiseksi ihmiseksi, joka ei ymmärrä armoa. Vaikka todellisuudessa synnintunto ja parannus ovat ensimmäiset askeleet armoon sisälle. Vaikka Jeesuksen mukaan pelastukseen sisälle vievä portti on ahdas ja tie kaita, heille on opetettu lavea portti ja lavea tie. Heidän tiensä ja porttinsa ei ole ahtaita eikä kaitoja. Heidän opetettu kristillisyys on laveaa ja avaraa, eikä se ole vaatinut heiltä oikeastaan yhtään mitään muuta kuin seurakunnan ovesta sisälle astumisen. Heidän elämänsä ei ole koskaan sisäisesti muuttunut uudestisyntymän kokemuksen kautta, ja siksi he kadehtivat aidon evankeliumin kautta, ahtaasta portista, sisälle tulleita uskovia.

Heille todellinen synnintunto on ollut täysin vieras käsite, koska laimennetun valheen evankeliumin piirissä synnintuntoa ei ole syntynyt. He ovat valheen uhreja, kuten osa Korinttin ja Galatian seurakunnasta, jossa julistettiin toista Jeesusta, toista evankeliumia ja joissa toimivat valheen opettajat ja valheapostolit. (2.Kor. 11.luku ja Gal. 1. luku) He ovat uhreja. Niiden väärien linjavetojen uhreja, jotka vedettiin vuosia sitten seurakunnissamme, kun tämä ylistysliike ja menestystä ihaileva kristillisyys korvasi parannuksen ja Kristuksen verisen armon evankeliumin. Siksi he tänään vierasta heille tuntematonta ja heille liian ahdasta parannuksen ja ahtaan portin evankeliumia, jonka kautta Jumalan Sana tuomitsee heidän sydämen ajatukset ja aivoitukset. He haluavat seurakunnistaan pois sen kaltaiset uudet pastorit, jotka ovat "uuden" sanomansa kanssa tunkeutuneet nyt ensimmäistä kertaa heidän mukavuusvyöhykkeelle ja näyttäneet, että heidän uskonsa ei riitäkkään, koska se ei ole syntynyt Jeesuksen verisissä haavoissa vaan ihmisen päässä. On tehtävä parannus ja annettava Jeesukselle kaikki valta omassa elämässä. On uudestisynnyttävä. Sitä ei ihminen eikä seurakuntakoneisto saa aikaan vaan Jumala yksin.

Mikä neuvoksi?
Minulla ei ole viisautta vastata siihen, miten tuo valheellinen light-evankeliumi ja sen vaikutukset saadaan kitkettyä pois seurakunnistamme. Sen vain tiedän, että maamme kaipaa enemmän kuin koskaan sellaisia myrskytuulissa jykevästi seisovia pasuunoita, jotka tuntevat sisäisesti niin voimakkaasti Herransa, että he uskaltavat julistaa totuuden Johannes Kastajan ja Elian hengessä pois poikenneelle Jumalan kansalle niin, että synnintunto ja parannuksen tarve palaa takaisin Suomen Siioniin. Vain niiden kautta seurakuntiimme syntyy jälleen terveitä lapsia eikä valhe-evankeliumin aikaansaamia käännynnäisiä.

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Oletko kuuliainen Pojalle?

Jeesus kysyi kerran eräiltä ihmisiltä: Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon? (Luuk. 6:46)

Kaksi miestä

Olipa kerran kaksi miestä, jotka sairastuivat tappavaan syöpään. Lääkäri kertoo heille ilouutisen, että syöpä on parannettavissa. Lääkäri määrää lääkkeet ja antaa leikkausajan molemmille miehille.

Miehet ovat iloisia. He eivät kuolisikaan. Heidän elämänsä jatkuisi. He tunsivat aivan kuin saaneensa elämänsä takaisin. He uskovat lääkärin sanoman. He uskovat, että lääkkeet ja leikkaus parantavat heidät, koska lääkäri on niin luvannut.

Ensimmäinen mies tekee niin kuin lääkäri on määrännyt. Hän ottaa lääkkeet ohjeiden mukaan, saapuu leikkauspaikalle ja tulee terveeksi.

Toinen mies uskoo kyllä lääkärin olevan oikeassa. Hän uskoo lääkärin olemassa oloon ja ammattitaitoon. Hän uskoo lääkkeiden ja leikkauksen parantavaan apuun, mutta hän ei silti tee lääkärin ohjeiden mukaan. Hän ei halua käydä läpi tuota tuskallista prosessia, jossa veitsi viiltää häneen ja läkkeet vievät hiukset päästä. Hän haluaa sen sijaan käyttää kipulääkkeitä, korvikkeita, jotka vievät kivun ja säryn mutta eivät paranna syöpää.

Muutaman kuukauden päästä toinen mies kuoli syöpäänsä. Usko lääkäriin ja lääkkeisiin ei palastanut miestä, koska hän ei koskaan ollut kuuliainen lääkärin sanoille.

Kuuluaisuus ratkaisee kaiken

Ystäväni, uskot ehkä Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä. Uskot, että Hänen verensä puhdistaa kaikesta synnistä. Siinä teet oikein. Mutta se ei auta sinua, ellet ole kuuliainen Hänelle. Lueppa tarkkaan, mitä Jumala sanoo Jeesuksesta:

Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä. (Joh. 3:36)

Jumalan armo ilmestyy sinulle vasta, kun olet kuuliainen Jumalan Pojalle ja teet sen, mitä Hän kehottaa. Usko Häneen ja Hänen verensä voimaan on lähtökohta pelastumiselle aivan niin kuin se oli esimerkin kahdelle miehelle. Mutta pelkkä totena pitäminen ei pelasta vaan on astuttava uskon kuuliaisuuden askel. Mikä on tuo askel? Jumala vastaa:

Tehkää parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois. (Apt. 3:19)

Siinä on vedenjakaja tänään. Kristikansa on täynnä uskovina itseään pitäviä ihmisiä. Heillä on tunnustus ja isien usko, mutta he eivät ole kaikki koskaan totelleet Taivaallisen Lääkärin ohjeita. He eivät ole kääntyneet syntielämästään pois. He eivät ole antaneet Jumalan Sanan miekan viiltää ja leikata heidän sydäntään, jotta synnin syöpäkasvaina saataisiin poistettua. Heille ovat riittäneet uskonnolliseet korvikkeet, olkoonpa ne kuinka raamatullisia tahansa. He ylistävät, menevät kasteelle, käyvät kokouksissa ja jopa lukevat Raamattuaan. Se kaikki on oikein, mutta tärkein on unohtunut. He eivät ole koskaan tulleet Jeesuksen luokse kadottamaan omaa syntielämäänsä. Heille kristillisyys on riittänyt niin pitkälle, kun se heidän mukavuudelleen sopii. He suorittavat kristillisyyttää kirkkokuntien ja pastoreiden ehdoilla, mutta eivät Taivaallisen Kirurgin ehdoilla, joka tahtoisi ottaa pois tappavan syövän.

Heidät on pumpattu täyteen uskonnollista morfiinia, kipulääkettä, joka huumaa ja turruuttaa heidät tunnottomiksi synnintuntoa vastaan. He eivät tunne enää synnin syövän kipua, koska heidän sielunsa on täynnä uskonnollista huumetta, joka vaientaa syyttävän omantunnon keinotekoisesti ja väliaikaisesti. He eivät halua pysähtyä tuon uskonnollisen näytelmän keskellä, koska silloin he tuntisivat piston sydämessään. He tuntisivat silloin syövän poltteen, joka muistuttaisi heitä parannuksen välttämättömyydestä.

He uskovat kyllä Jumalan Pojan olevan Herra, mutta eivät ole kuuliaisia Hänelle ja siksi Jumalan viha lepää heidän yllään.  Hei eivät tahdo tehdä rehellistä parannusta. He tyytyvät uskonnolliseen välitilaan, joka peittää alleen heidän himonsa ja tottelemattomuutensa. Heistä profeetta Hesekiel on profetoinut jo 2600 vuotta sitten:

He tulevat sinun luoksesi niin kuin kansan on tapana ja istuvat edessäsi minun kansanani. He kuuntelevat sanojasi mutta eivät tee niiden mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullaan, mutta heidän sydämensä ahnehtii väärää voittoa.  Sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu. He kyllä kuuntelevat sanojasi mutta eivät tee niiden mukaan. (Hes.33:31-43)

Tänään ystäväni pysähdy edes hetkeksi. Kysyn sinulta: Onko sinun syöpäkasvaimesi poistettu? Oletko sinä tänään kuuliainen Jeesukselle ja oletko tehnyt parannuksen? Niissä kysymyksissä on sinun iankaikkinen elämäsi.

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Tie lähteelle


Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi. (Ilm. 22:17)
Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." (Joh. 7:37-38)
Tämä lyhyt kirjoitus on sinulle, joka et ole täyttynyt Pyhällä Hengellä tai olet asiasta epävarma. Herra tulee tekemään sen voimallisesti, kun sinulle aukenee Raamatun yksinkertainen totuus asiasta. Asia on niin yksinkertainen, että lapsikin voi ottaa sen vastaan. 

Pyhän Hengen täyteys on tarkoitettu ennen kaikkea sinulle voimaksi todistaa Jeesuksesta. Pyhä Henki tahtoo tehdä sinusta väkevän todistajan. Kysymys ei ole ensisijaisesti siitä, että saisit hengellisia kokemuksia vaan voiman todistaa Jeesuksesta muille. Pelokkaasta Jeesuksen kieltäjä Pietarista tuli yhdessä hetkessä voimakas Jumalan ase, joka todisti Jeesuksesta koko loppu elämänsä ajan. Kaikki perustui Jumalan Hengen voimaan. (Apt. 1:8)


Kaipaatko todistaa Jeesuksesta? Koetko itsesi heikoksi? Kaipaatko sinä Pyhän Hengen täyteyttä? Janoatko sinä sitä? Jos janoat ja koet olevasi heikko, niin onnittelen sinua. Pyhän Hengen voima on sinua varten. Salli minun ohjata sinut tämän lupauksen lähteelle.
Hörhöilyn trauma
Tämän päivän kristillisellä kentällä on paljon sellaisia uskovia, jotka ovat nähneet paljon äärikarismaattista hörhöilyä ympärillään. Siksi he ovat Hengen täyteyden suhteen lukossa. Vapaisiin suuntiin rantautuneet epäraittiit ilmiöt ovat saaneet monet uskovat vetäytymään kuoreensa. Äärikarismaattisuudessa on tehty paljon väärää, epäraitista ja jopa hengellistä väkivaltaa ihmisille. Se on kuitenkin Vihollisen ovela juoni saada uskovat pelkäämään aitoa Totuuden Hengen liikehdintää. Kun on nähty vuositolkulla niin paljon epäraitista sielullista harhaa, ei uskalleta heittäytyä aitoon Jumalan Hengen virtaan eikä avata sydämen ovia Hänen aidolle lahjalleen. 
Turvallisinta kuitenkin on katsoa, mitä Raamattu sanoo asiasta. Unohtakaamme hetkeksi kaikki muu ja antakaamme Raamatun kautta Jumalan Hengen valon valaista sydämemme silmille se Hengen maailma, jonka Jumala itse on suunnitellut seurakunnalleen. Jumalan Henki ei vie harhaan vaan kaikkeen totuuteen. Isä ei anna skorppiooneja ja käärmeitä, jos me Häneltä Pyhää Henkeä anomme. Näin Jeesus itse on luvannut.
Henki on jo tullut
Jeesus tiesi, etteivät opetuslapset kykene evankelioimaan ilman Pyhän Hengen voimaa. Siksi Jeesus kielsi lähtemästä kertomaan ihmisille Hänestä ennen kuin heidät puettaisiin Pyhän Hengen voimalla korkeudesta (Apt. 1:7-8)
Opetuslapset tekivät niin kuin Mestari oli kehottanut. He odottivat yli viikon, ja sitten se tapahtui. Jeesus oli istuutunut Isän oikealle puolelle, ja Hän täytti antamansa lupauksen. Jumalan Henki vuodatattiin kaikkien yläsalissa olevien yli sadan janoisen opetuslapsen päälle (Apt. 2. luku). 
Tuo tapahtuma oli helluntaipäivän Pyhän Hengen vuodatuksen päivä. Mutta oletko huomannut, että se on ainut kerta, jolloin opetuslapset odottivat Raamatussa Pyhän Hengen täyteyttä. Kun luet apostolien tekoja eteenpäin, et huomaa enää, että kukaan kehottaa odottamaan Hengellä täyttymistä. Miksi? Koska Henki on jo tullut. Jeesus oli Hänet lupauksensa mukaan lähettänyt.

Helluntain tällä puolen Paavali jopa käskee efesolaisia: "täyttykää Hengellä" (Ef. 5:18). Samoin Raamatun lopussa Jumala kutsuu janoisia elävän veden luo: "ottakoon lahjaksi elävää vettä". Elävä vesi on Pyhä Henki Jeesuksen mukaan. (Joh. 7:39) Emme löydä helluntain tällä puolella enää kehotusta odottamaan Hengen täyteyttä. Päin vastoin meitä kehotetaan täyttymään Hengellä ja ottamaan vastaan lahjana se.
Samoin kuin me emme odota enää Vanhan Testamentin lupaamaan Messiasta, koska Hän, Jeesus Kristus on jo tullut, ei meidän myöskään tarvitse odottaa Pyhää Henkeä. Kun joku tahtoo tulla uskoon, me emme käske odottamaan vaan kerromme hänelle evankeliumin. Tänään on pelastuksen päivä! Tänään Jeesus pelastaa katuvan syntisen, joka turvaa Golgatan täytettyyn työhön eikö totta?
Samoin on Hengellä täyttymisen kanssa. Jeesus tahtoo täyttää Pyhällä Hengellä, koska Pyhä Henki on jo täällä. Hän on luvannut sen täyteyden kuuluvan jokaiselle uskovalle (Apt. 2:39). Jos olet tehnyt parannuksen, käynyt kasteella ja uskot Jeesukseen, mitään estettä Pyhällä Hengellä täyttymiselle ei ole. Niin. Se oli ehto Pietarin puheessa "tehkää siis parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen.. niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Apt. 2:37-39) Oletko tehnyt parannuksen ja ottanut itse kasteen Herran Jeesuksen nimeen? Jos olet niin mitään estettä ei ole Pyhällä Hengellä täyttymiseen. Astu tänään virtaan ja ota vastaan Jumalan lupaus!

Jokaisessa uudestisyntyneessä on Pyhä Henki sinettinä, mutta kaikki eivät ole saaneet Häntä vielä voimana. Siitä on nyt kysymys.
Tapaus Efeso
Otetaanpa käytännön esimerkki Raamatusta. Efesossa oli tullut ihmisiä uskoon. Palava evankeliumin julistaja Apollos oli ollut Jumalan käytössä ja ihmisiä oli pelastunut. 
Nyt (Apt. 19:1-) Paavali tulee paikalle. Oletko huomannut, mikä oli Paavalin ensimmäinen huoli? Hän kysyy uskoontulleilta: Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon? (Apt. 19:2)  Paavali tiesi, että se on uskoontulon jälkeen tärkein tapahtuma, mitä ihminen voi kokea. Hän oli ensimmäisenä huolissaan siitä.

Tuo saitteko Pyhän Hengen tulisi kääntää otitteko vastaan Pyhän Hengen. Englantilainen King James käännös nimenomaan käyttää sanaa receive eli ottaa vastaan. Paavalin tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä uskoontulon jälkeen on Pyhällä Hengellä täyttyminen. Se oli jatkuvasti apostolien teoissa äärimmäisen tärkeänä asiana mukana siellä, missä evankeliumia julistettiin. 
Efesolaiset uskoontulleet vastasivat, etteivät he ole kuulleet Pyhästä Hengestä mitään. (Apt. 19:3) Apollos ei ollut asiasta jostain syystä puhunut mitään. Kun Paavali antoi asiasta opetusta ja ohjasi uskoontulleet kasteelle, efesolaiset uskoivat asian ja tapahtui seuraavaa:
Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. (Apt. 19:6)
Näin yksinkertaista se on. Pyhä Henki on tullut. Hänet täytyy ottaa vastaan yksinkertaisesti uskolla. Niin kuin Joh. 1:12 kehottaa meidät ottamaan vastaan Jeesuksen, samoin otamme vastaan Hengellä täyttymisen uskolla ojentautumalla Jeesuksen puoleen. Ei pelastusta tarvitse odottaa, jos sydämen tila on oikea. Niin ei henkikastettakaan. Pyhä Henki on jo tullut. Lupaus on annettu Jumalan puolelta meille. Nyt meidän tehtävämme on uskossa astua virtaan ja juoda.
He alkoivat puhua
Paavali rukoili Hengen täyteyttä ja laski kätensä efesolaisten päälle. Mikä oli efesoaisten osuus? Lueppa tarkkaan: he puhuivat. Samoin kuin Apt. 2. luvussa sanotaan:
Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä..
He alkoivat puhua. Heillä oli Jeesuksen lupaus, johon he uskossa ojentautuivat, mutta Jumala ei alkanut puhua heidän puolestaan kielillä. He itse ALKOIVAT puhua muilla kielillä. He astuivat uskossa siihen virtaan, joka heidän edessään oli. Heillä kävi niin kuin Psalmeissa sanotaan avaa suusi, niin minä sen täytän. (Ps.81:11) He avasivat suunsa ja puhuivat. 
Ystäväni sinulla on sama lupaus. Tutki apostolien tekoja ja havaitse, että jatkuvasti tämä toistuu siellä, missä evankeliumia julistetaan. Paavali sanoo, että Hän soisi meidän kaikkien puhuvan kielillä. En ota nyt kantaa siihen, puhuuko kaikki Hengellä täyttyneet kielillä. Voidaan todeta, että apostolien teoissa suurin osa puhui. Mahdollisesti kaikki, mutta ainakin lähes kaikki. Ja Jeesus ei ole tänään muuttunut miksikään. Niin sen tulisi olla tänä päivänäkin.
Olet ehkä täyttynyt Pyhällä Hengellä, mutta et ole uskaltanut kuitenkaan astua virtaan ja tarttua uskolla Jumalan sanan lupaukseen. Ehkä olosuhteet ovat olleet niin epäraittiit, että olet vetäytynyt kuoreesi ja olet tyytyväinen välitilaasi. Älä kuitenkaan ole! Vaan tule kuorestasi ulos ja usko, että Jeesus tahtoo nyt täyttää sinut Hengellään ja voimallaan. Hän on luvannut niin. Ei sinun tarvitse odottaa. Henki on tullut jo. Ja nyt sinun tehtävänäsi on ottaa vastaan Jumalan antama Pyhän Hengen lahja niin kuin efesolaisetkin tekivät. Unohda kaikki menneet hörhöilyt ja epäraittiit ilmiöt. Katso Jeesukseen. Älä anna väärän rahan viedä silmistäsi oikean rahan arvoa.
Käytännössä
Heskielin kirjan 39. luvussa mies vei Hesekielin nilkkaveteen, sitten polviveteen, sitten lanneveteen ja lopulta uimaveteen. Se oli Hengen virta, joka lähti Jumalan valtaistuimelta. Mene luettuasi Jeesuksen eteen.  Sulje kaikki häiriötekijät. Olkaa vain kahden, sinä ja Jeesus. Tee nyt selkoa mielessäsi, että sinä uskot, Pyhän Hengen lahjan olevan sinua varten. (Apt. 2:39) Se ei ole pastorin lupaus eikä kirkon lupaus vaan Jumalan lupaus. Älä yritä puristaa uskoa itsestäsi vaan käännä katseesi Jeesukseen, joka on ojentamassa lahjaa sinulle. Katso, miten Hän tarjoaa tuota lahjaa sinulle juuri nyt niin kuin Jumalan sanassa meille luvataan (Apt. 2:39, Ilm. 22:17, Joh. 7:37-39). Otatko sinä sen vastaan? Se on lahja sinulle. Se ei ole joululahja, jota sinun tulee odottaa, kunne joulu tulee. Se on lahja, jota Jeesus tarjoaa sinulle tässä ja nyt.  Hän tarjoaa sinulle elävää vettä. Sano kiitos ja ota se vastaan. Astu uskossa eteenpäin ja juo. Sinä tarvitset sitä enemmän kuin tiedätkään.
Kun uskot lahjan olevan sinua varten tässä ja nyt niin kuin Raamattu lupaa, ala kiittää siitä. Katso Jeesukseen ja ota se vastaan kiitoksella. Hän kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. 

Nyt on sinun vuorosi uskossa heittäytyä virtaan. Moni jää tässä kohtaa polviveteen. Ota viimeinen askel ja astu uimaveteen. Anna Hengen virran viedä sinut. Avaa suusi ja Jumala täyttää sen uusilla kielillä. He puhuivat ja alkoivat puhua- sanottiin apostolien teoissa. Se oli ihmisen vastuu. Avata suu ja puhua sitä, mitä Henki puhuttavaksi antaa.
Mene siis jo tänään kammioosi. Sulje ovi. Tarraudu Jumalan lupaukseen ja usko se todemmaksi kuin mitkään muut lupaukset. Hän seisoo lupauksensa takana. Anna Hengen täyttää sinut, avaa suusi ja puhu sitä, mitä Henki sinulle puhuttavaksi antaa.  Jumalan Hengen voima on tarkoitettu kaikille, jotka janoavat ja uskovat.