lauantai 25. tammikuuta 2020

Alkuperäinen synti

Mikä yhteys on Luciferilla, Aadamilla, Eevalla ja Kainilla? He lankesivat kaikki samaan syntiin. Merkkillepantavaa on, että tuo sama synti edelleen saa aikaan ehkä eniten harmia ja tuhoa Jumalan seurakunnassa. Sitä syntiä on välillä hyvin vaikea huomata omasta itsestä. Siksi me teemme viisaasti, jos aika ajoin pysähdymme tarkkaamaan motiivejamme ja vaikuttimiamme.

Lucifer

Hän katsoi eräänä päivänä Jumalaan. Silloin hänen sydämestään nousi tarve saada olla asemaltaan Jumalan kaltainen. Hän tahtoi korottaa itsensä parempaan hengelliseen valta-asemaan. Se oli ensimmäinen synti. Ja näin synti syntyi.

Aadam ja Eeva

Langettuaan syntiin, Lucifer päätti laajentaa alaansa. Hän kylvi ensimmäisen avioparin sydämeen saman vallan halun siemenen, joka hänellä itsellään oli. Käärme sanoi:

sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan (1.Moos. 3:5)

Eevalla syntyi tarve tulla sellaiseksi kuin Jumala. Tulla tietämään asiat Jumalan tavalla. Sen hetkinen asema ei riittänyt vaan syntyi tarve saada se tieto, mikä Jumalalla oli. Tuli tarve saada parempi hengellinen asema ja olla hengellisen tiedon suhteen samalla tasolla Jumalan kanssa. Ja niin vallanhimo tuli liian raskaaksi ja toi synnin ihmissuvun keskelle.

Kain

Historian synti numero kolme, joka mainitaan Raamatussa. Aabelin hengellinen elämä ja näkökyky olivat syvempää kuin hänen veljellään Kainilla. Jumala katsoi Aabelin uhrilahjan puoleen mutta ei Kainin. Menemättä tarkemmin heidän uhrilahjojensa merkityksiin, Kainilla syntyi lopulta kateus Aabelia kohtaan. Kain olisi halunnut olla Aabelin asemassa Jumalan edessä. Kain ei voinut sietää sitä, että velipojan hengellinen asema oli Jumalan edessä otollisempi kuin hänellä. Ja niin Kain tappoi Aabelin.

Opetuslapset

Eivätkö he nahistelleet kerran siitä, kuka heistä oli suurin? Eikö sama synti ollut tilaisuuden tullen valmiina saamaan aikaan kuoleman myös heidän padassaan? Mikä sen ylevämpää kuin olla Jumalan Pojan suurin opetuslapsi. Olla hengellisin. Olla väkevin. Olla palavin. Olla ihailtavin. Olla suurin Jumalan silmissä. Eikö olekin viehättäviä ajatuksia? Niin. Emme ole lihaltamme yhtään Aatamia jalompia.

Diotrefes

Hän halusi olla seurakunnassa ensimmäinen. (3. Joh. 1:9) Olipa vallanhimo paisunut niin suureksi, ettei mies ottanut enää vastaan apostoli Johannesta. Ehkä mies pelkäsi, että Johannes astuisi hänen varpailleen siinä hengellisessä valtahierarkiassa, jonka Diotrefes oli kyynerpäillään saanut.

Ei turhaan Paavali varoita seurakuntia vastuunkantajien valinnasta:

Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. (1.Tim.3:6)

Tulla perkeleen tuomion alaiseksi. Perkele paisui kerran. Hän ei kestänyt hengellistä valtaa vaan halusi enemmän. Halusi olla kauniimpi, viisaampi ja väkevämpi. Vastakääntynyt on innokas ja palava. Hän tietää yleensä omasta mielestään enemmän kuin muut. On suuri virhe nostaa hänet liian suurelle jalustalle liian nopeasti. Hän paisuu ja voi joutua saman tuomion alaiseksi kuin perkele. Rakastakaamme nuoria uskovia niin.paljon, ettemme sammuta heidän intoaan, mutta älkäämme nostako heitä johtotehtäviin. Perkele ei kestänyt liian suurta valta-asemaa. Meistä kukaan ei ole kyllin vahva tässä asemassa.

Antikristus

Hän korottaa kerran itsensä yli kaiken palvottavan ja julistaa olevansa Jumala. (2. Tess. 2.) Eipä ole saatana lopunaikanakaan muuttunut miksikään. Edelleen on tarve saada olla kuin Jumala. Edelleen sama vallanhimo. Se ei ole vuosituhansien aikana väistynyt.

Me

Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Lucifer lankesi taivaassa. Aadam paratiisissa. Juudas Jeesuksen seurassa. Millä perusteella meidän lihamme olisi parempaa? 

Älkäämme siis ihmetelkö, miksi Jumala murtaa palvelijoitaan. Hän näyttää sillä tavalla, että ihminen ei omalla voimallaan voi mitään. Hän sallii palvelijansa kohdata mahdottomuuksia ja ahdistusta, jotta nämä mieskohtaisesti näkisivät, että kaikki hyvä tulee Jumalalta. On eri asia tietää se kuin tuntea se. Mitä suurempi tehtävä, sitä suurempi koulu. Jumala on aina koetellut palvelijansa ahjoissa ja vienyt heidät suurten koetusten ja kyynellaaksojen kautta lähteitten maahan. Ei ole muuta tietä kuin nisunjyän tie. Vain kuoleman tie johtaa ylösnousemuksen tielle.

Todellinen nöyryys ei pukeudu hurskauden kaapuun vaan tyytyy osaansa. Hän luottaa Jumalaan, että Jumala ajallaan korottaa ja nostaa siihen asemaan, johon Hän on tarkoittanut. Jumalan suunnitelma menee nöyrän ihmisisen elämässä läpi, vaikka vastassa olisi katolinen kirkko tai kommunistisen Kiinan valtakoneisto. Todellinen nöyryys luottaa Jumalaan. Sen ei tarvitse haaveilla eikä pelata ihmissuhdepeliä seurakunnassa saadakseen näkyvämmän roolin tai tehtävän. Nöyrtykäämme siis Jumalan väkevän käden alle, että Hän ajallaan korottaisi meidät siihen tehtävään ja asemaan, johon Hän on meidät tarkoittanut.

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Hengellinen ilmastonmuutos

Seurakunnissamme ollaan huolissaan maailmassa tapahtuvasta ilmastonmuutoksesta. Minua huolestuttaa kuitenkin syvästi vuosikymmenien aikana tapahtunut ilmastonmuutos seurakunnissamme. Maailman ilmastonmuutos on jo Raamatussa edeltä nähty. Lopunaikana ihmiset läkähtyvät kuumuuteen. Se on Raamatussa edeltä mainittu. Seuraavassa aivan muutamia pintapuolisia ajatuksia seurakunnan ilmastonmuutoksesta.

Minua mietityttää se, että meidän kokouksissa niin valtavan vähän tapahtuu Jumalan yliluonnollista ilmestymistä. Jos me olemme rehellisiä, ja peilaamme kokouksiamme vain Raamatun ilmoitukseen, meiltä puuttuu hyvin paljon Jumalan voiman ja armolahjojen ilmentymistä kokouksissamme. 

Olkoon niin, että on olemassa paljon epätervettä ja sielullista jäljitelmää tällä alueella, mutta emme voi sen vuoksi ummistaa silmiämme siltä totuudelta, että Uuden Testamentin seurakunta eli jatkuvassa Jumalan Hengen yliluonnollisessa vaikutuksessa, jossa Jeesuksen lupauksen mukaisesti ihmeet ja merkit seurasivat niitä, jotka uskovat. Herra vahvisti alati Sanansa sitä seuraavien ihmeiden ja merkkien kautta. Ihmiset tulivat synnintuntoon, he uudestisyntyivät, täyttyivät Pyhällä Hengellä ja Jeesus paransi lupauksensa mukaan sairaita.

On kylläkin epätervettä seurata vain ihmeitä ja merkkejä. Jeesusta meidän tulee seurata. Mutta kysynkin: onko Raamatun valossa normaalia, että ihmeet ja merkit vain harvakseltaan, jos ollenkaan, seuraavat niitä, jotka uskovat? Onko normaalia, jos Herra ei vahvista meidän julistamaamme sanomaa ihmeiden ja merkkien kautta? Onko meillä silloin Herran sanaa, jos Herra ei vahvista sitä ihmeiden ja merkkien kautta? Pelastus on kyllä tärkein ihme. Tunnusteot eivät ole pyhyyttä tärkeämpi asia. Mutta ei kai vain ihmeistä ja merkeistä puhumisesta ole tullut seurakunkisaamme tabu eksytykseen joutumisen pelon vuoksi?

Meillä on kylläkin tarkat ohjeet kokouksiemme kulkuun. Me tiedämme, mitä seuraavaksi tapahtuu. Seurakunnan kokous on paikoin kuin valmiiksi ohjelmoitu esitys, jossa mitään yllättävää ei pääse tapahtumaan. Se on niin valmiiksi suunniteltu. Tiedämme etukäteen jo kaiken, mitä tapahtuu. Toisin oli Apostolien teoissa, jossa milloin maa vavahteli, kuollut herätettiin kesken kokouksen tai yhtäkkiä kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja syntyi herätys. Oltiin riippuvaisia Jumalasta ja odotettiin, sydän kaipuuta täynnä, Häntä. Ja Hän vastasi.

Tänään kirkkokansa tulee tapansa mukaan paikalle, kuuntelee saarnan, laulaa laulun ja lähtee loppukahvien jälkeen. Ja usein täysin muuttumattomina. Jumalan voima ei taaskaan ilmentynyt. Eikä kukaan näytä olevan siitä edes huolissaan. Eihän mitään laajaa ja syvällistä Jumalan antamaa läpimurtoa ole tapahtunut vuosikymmeniin. Päällimäisenä uskovat muistavat viimeisimmät eksytykset ja pelko seuraavasta eksytyksestä valtaa kristikansan. Eikö enää uskalleta toivoa ja ojentautua aidon ja raittiin puoleen, ettei vain saataisi väärää? Kokouksissa valitettavasti monille riittää, että kaikilla oli mukavaa ja nähdään ystäviä. Pelkään, että siitä on tullut lähes normi, että Jumalan voima ei lyö läpi seurakunnissamme niin kuin Raamattu sen meille esittää. Emmekö enää tunne Jumalan voimaa, vaikka tunnemme Kirjoitukset? Olemme tyytyväisiä nykytilaan, koska olemme unohtaneet Jumalan yliluonnollisen maailman tai emme edes enää tiedä siitä todellisuudessa mitään. Puhumme yliluonnollisesta Jumalasta, mutta käytäntö osoittaa, että Jumalan voima ei ilmesty keskellämme niin kuin ennen.

Tiedän, että joku saattaa ajattella tässä välissä, että nyt se Timo on ottanut askeleen kohti eksyttävää ihmeiden ja merkkin etsintää, jota Amerikka on pullollaan. Ajatelkoon vain, mutta siitä ei ole kysymys. Lukekaamme Apostolien teot ja olkaamme rehellisiä itsellemme. On ihme, jos voimme sydän tyytyväisyyttä täynnä lukea Apostolien tekoja tänä päivänä samaan aikaan, kun seurakuntien sisäinen Elämän välityskyky on pahasti tukossa.

Lihotamme kylläkin oikeaoppisuudentuntoamme youtubessa kuunnellen eksytys-varotuksia. Sillä on oma paikkansa, mutta se ei ravitse. Se ei tuo Jumalan elämää keskuuteemme. Meillä on synnyttävä pyhä tyytymättömyys ja jano Jumalan puoleen.

No milloin Jumalan voima sitten ilmestyy keskellämme? En osaa vastata tähän. Mutta voi meitä, jos olemme tyytyväisiä tämän hetkiseen tilanteeseen. Voi meitä, jos emme osaa edes unelmoida paremmasta. Jumalan virta on vettä täynnä. Pelkään pahoin, että olemme turtuneita, paatuneita, tyytyväisiä hyvinvointiin ja pinnalliseen kristillisyyteen, josta suurelta osin puuttuu Kristuksen evankeliumin lupaama syvyys sekä kyky olla yliluonnolisen voiman kanavana pimeän maailmanajan keskellä.