torstai 6. helmikuuta 2014

Taivaalliset häävaatteet

Eräänä yönä en saanut unta ennen kuin olin kirjoittanut ylös asiat, jotka olivat alkaneet elämään ajatusmaailmassani. Sisälläni toistui kysymys: millä perusteella ihminen on kerran Jumalan valtakunnassa ja Karitsan häissä? (Ilm. 19:5-10) Mikä on se puku ja vaate, jonka kanssa ihminen voi seistä viimeisenä päivänä hyvällä omalla tunnolla Kaikkivaltiaan Jumalan edessä? Olenko minä pukeutunut siihen?

Kuninkaan pojan häät (Matt. 22:1-14)

Jeesus itse kertoo vertauksen suurista häistä, jotka Suuri Kuningas järjesti Pojalleen. Kutsuttuja oli todella suuri joukko. Jokainen kadulla vastaan tullut sai kutsun: "Palvelijat menivät teiden varsille ja kokosivat kaikki, jotka tapasivat, sekä hyvät että pahat, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita." (Matt:22:10) Jeesus sanoo, että ei ollut väliä oliko ihminen hyvä tai paha, jokainen sai kutsun. Kutsun saivat niin tohtorit kuin rappioalkoholistitkin. Yhteiskuntaluokka tai elämän saavutukset ja onnistumiset eivät merkanneet mitään. Kutsu annettiin kaikille. Jotka vastasivat kutsuun myöntävästi, saivat tulla sisään.

Ilmestyskirja kertoo, miten häävaate on valmiina odottamassa jokaista kutsun saanutta. (Ilm. 3:5, 19:8) Sitä ei tarvinnut itse ostaa vaan Kuningas oli itse sen hankkinut hääväelle. Juhlissa ei saanut olla ilman tuota vaatetta. Kuitenkin seuraavassa jakeessa (Matt. 22:11) Jeesus sanoo, että paikalle oli tullut eräs henkilö, joka ei ollut pukeutunut häävaatteisiin. Ilmeistä oli, että vaate olisi ollut tarjolla, mutta jostain syystä tämä vieras ei ollut laittanut oikeita häävaatteita päälle. Ajatteliko hän, että omat vaatteet ovat niin kauniit ja hyvät ettei raaski laittaa vieraiden hankkimia vaatteita ylle? Syytä tähän Raamattu ei kerro. Kun Kuningas  ihmettelee, (Matt. 22:12) että miten tämä ihminen on tullut sisälle ilman häävaatteita, vieras jäi sanattomaksi. Tuon henkilön kohtaloksi tuli tulla heitetyksi sidottuna syvimpään pimeyteen, jossa on itku ja hammasten kiristys. (Matt. 22:13 vrt. Ilm.20:15)

Vertauskuva on selkeä. Kuningas on Isä Jumala ja Poika on Jeesus Kristus. Me olemme kutsutut morsiamena suuriin juhliin Taivaaseen Karitsan häihin, Me olemme morsiamena ja Jeesus on sulhanen. Jokainen meistä on kutsuttu noihin juhliin. Onnistumisemme ja epäonnistumisemme eivät ratkaise kutsua. Kutsun peruste ei myöskään ole se, olemmeko olleet elämämme aikana hyviä vai pahoja. (Matt. 22:10) Kutsu on sinetöity Golgatan ristillä koskemaan jokaista ihmistä. (1.Joh. 2:2)

Kuitenkin tullessamme juhliin, meillä pitää olla oikeanlaiset vaatteet päällämme, jotka Jumala on meille valmistanut. Omat vaatteet eivät kelpaa, olivatpa ne kuinka hyvät ja hurskaan näköiset tahansa. Pitää olla Kuninkaan itse valmistamat oikeat vaatteet, jotka ennen häitä tarjotaan jokaiselle kutsutulle. Millainen ja mikä tuo vaate on käytännössä?

Ihmisen omat vaatteet

Katsotaan ensin, millainen tuo vaate Raamatun mukaan ei ole.

Meille ihmisille on hyvin luontaista tulla Jumalan eteen luottaen omien vaatteittemme kauneuteen ja erinomaisuuteen. Meillä ihmisillä on tapana kiillottaa ulkokuortamme niin hurskaan näköisiksi, että ulkoapäin katsottuna vaatteemme näyttävät ilman muuta taivaskelpoisilta.

Mennäänkö taivaallisiin juhliin oikean opin vaatteissa? Omassa elämässäni on ollut ajanjakso, jolloin minulle merkitsi oikean Raamatun opin ja oikeassa olemisen vaate hyvin paljon. Koin olevani pieni uskonpuhdistaja ja Jumalan suuri soturi ihan vain sen vuoksi, koska olin mielestäni kaikessa oikeassa. Ymmärsin Raamatun mielestäni virheettömästi ja näin itseni oikean oppini kanssa suurena uskonsankarina. Kuitenkin Jumala osoitti minulle, että tuo vaate ei minulle riitä. Hän sai Henkensä kautta silmäni näkemään, että oikean opin ja Raamatun oikein ymmärtäminen, niin tärkeitä kuin ne ovatkin, eivät itsessään minua pelasta. Ihmisen on uudestisynnyttävä ylhäältä. (Joh. 3:5) Uudestisyntymän sanoma on usein oikeaoppiselle ja omaan tietoonsa perustavalle ihmiselle täysin vieras käsite. Niin oli Synagogan hallitusmiehellekin (verrattavissa nykyaikaiseen kirkkovaltuuston jäseneen) Nikodeemuksellekin. (Joh. 3:1-7) Oikean opin puvulla ei taivaanportit aukea. Paavali oli ennen uskoontuloaan oikeaoppinen fariseus, joka tunsi Raamatun tekstit niin hyvin kuin voi. Hän oli saanut sen aikaisen huippukoulutuksen ja kaiken lisäksi onnistunut elämään ulkonaisesti hurskaan näköistä elämää. (Fil. 3:4-8) Mutta sekään ei riittänyt Jumalan edessä. Uskoontulonsa jälkeen Paavali sanoi heittäneensä tuon oikeaoppisuuden puvun roskana pois, (Fil. 3:7-8) koska hän ymmärsi sen estävän pääsyn Taivaaseen. Oikean opin puvun kanssa saadaan äkkilähtö syvimpään pimeyteen kerran Kuninkaan häistä, jos se on meidän päällämme tuona päivänä.

Entä kirkkokunnat ja herätysliikkeet? Voiko luterilainen, helluntailainen, vapaakirkollinen, katolinen, ortodoksi, baptisti, adventisti tai jonkin muun liikkeen edustaja vedota Suuren Kuninkaan edessä oman kirkkokuntansa puvun riittävyyteen? Riittävätkö kirkkokunnan jäsenyydet, perinteet ja sakramentit vaatteeksi Kuninkaan pojan hääaterialle? Eivät riitä. Ei ole niin olennaista, minkä kirkon kirjassa meidän nimemme lukee. Ratkaisevaa on, onko nimemme Elämän kirjassa: "Ja jos jonkun nimeä ei löytynyt elämän kirjaan kirjoitettuna, hänet heitettiin tuliseen järveen." (Ilm. 22:15, ks. Matt. 10:20) Meitä ei auta vaikka olisimme piispoja ja pastoreita viidennessä polvessa maailman oikeaoppisimmassa kirkossa, ellei nimemme ole elämän kirjassa. Uskonnollisuuden vaatteet päälle puettuina saamme äkkilähdön Kuninkaan Pojan hääaterialta, olipa tuo vaate sitten kuinka kaunis tahansa. Jeesus joutui sanomaan papeille seuraavat sanat: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät Jumalan valtakuntaan ennen teitä." (Matt. 21:31) Jopa prostituoitu nainen ja veropetoksia harjoittava mies parannuksen tehneenä oikeissa vaatteissa menevät Jeesuksen mukaan ennemmin Jumalan valtakuntaan kuin nuo uskonnollisuuteen ja omaat uskontoonsa turvaavat papit. On kuitenkin ihanaa, että virkaa toimittava uskonnollinenkin pappi voi pelastua, uudestisyntyä ja tulla uskoon. Raamattu sanoo: ”.. lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi” (Apt. 6:7)

Entä ihminen, joka koko elämänsä tekee hyviä tekoja, elää nätisti, on harras uskonnollinen ihminen, uskoo Korkeimpaan, käy kirkossa, on uskonnollisen kasvatuksen saanut ja vieläpä uskovan kodin lapsi. Riittääkö tällainen vaate? Entäpä, jos lisätään vielä, että tämä ihminen on ollut isoisena rippileirillä kolme kertaa, laulaa seurakunnan nuorisokuorossa, rukoilee ja lukee Raamattua säännöllisesti sekä on seurakunta-aktiivi? Eikö jo riittäisi? Ei riitä. Raamattu vastaa tällaiselle ihmiselle, että riivaajatkin uskovat Jumalaan ja vapisevat. (Jaak. 2:19) Tuollainen uskonnollisuuden kaapu on omin teoin taitavasti valmistettua ulkokultaisuuden kangasta, joka ei ole peräisin Jumalalta vaan ihmisestä. Tämä puku on kyllä hyvin taitavasti kudottu. Jopa niin taitavasti, että 99% ihmisistä luulee, että tuolla vaatteella Kuninkaan Pojan häähuoneen ovet aukeavat. Vaikka em. luetelluissa asioissa ei itsessään ole mitään väärää, Taivaan portit ei niiden avulla aukea. Ulos pimeyteen, vaivanpaikkaan, noilla vaatteilla joutuu. Raamattu sanoo: "Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme." (Jes. 64:6) Kaikki meidän oma vanhurskautemme, olipa se kuinka hurskaaseen pukuun puettu, on Jumalan edessä kuin tahrattu vaate. Se ei kestä Kaikkivaltiaan pyhien, vanhurskaiden ja lahjomattomien silmien edessä. Sen vaatteen kantajasta Raamattu sanoo: ”Ne taas, jotka pitäytyvät lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia.” (Gal. 3:10)

Usein puhumme, että synnistä on tehtävä parannus ja tultava niiden kanssa Jeesuksen luokse. Se on täysin oikein ja sitä meidän tulee tänä sekavana maailman aikana julistaa kadotukseen matkalla olevalle maailmalle entistä enemmän. Kuitenkin usein jää huomioimatta "siivosyntiset ja hyvät ihmiset", joita parannussaarna ei kosketa. Todellisuudessa ihmisen ulkoisesti kaunis elämä, ei kuitenkaan riitä poistamaan syntisyyttä Jumalan edessä.  Raamatun mukaan hekin tarvitsevat Jumalan antamat vaatteet omakutoisten hurskaan näköisten vaatteiden sijaan. Raamattu puhuu, että tällaisen ihmisen on tehtävä parannus kuolleista teoista. (Hepr. 6:1) Heidän on uudesti synnyttävä niin kuin murhaajankin. (Joh. 3:5) Hyvät teot ovat oikein, mutta ne muuttuvat kuolleiksi teoiksi, jos ihminen ajattelee ansaitsevansa niillä pelastusta Jumalalta. Syntivelkamme on Jumalan edessä niin suuri, että mitkään hyvät teot eivät sitä voi kompensoida. Jumala on ehdoton synnin suhteen. Ainut oikeudenmukainen tuomio synnille on kuolema eli kadotus, ero Jumalasta. (Room. 6:23) Tämän me kaikki ansaitsemme Jumalan pyhien ja vanhurskaiden silmien alla olipa yllämme kuinka hurskaat kotitekoiset vaatteet tahansa.

Mikä vaate sitten kelpaa Jumalalle?

Raamattu sanoo: "Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." (2Kor. 5:21) Jeesuksen, joka oli ainut synnitön maan päällä elänyt ihminen, Jumala lähetti kuolemaan ristille ihmiskunnan syntien edestä. Jumala teki hänet synniksi, kun hänet naulittiin ristille. Hänet tuomittiin meidän syntiemme vuoksi. Meidän syntimme sovitettiin hänessä. Miksi? Jotta me voisimme saada hänen, Jeesuksen, vanhurskauden ja puhtauden vaatteeksi yllemme. Jeesus siis otti meidän syntimme päälleen ristille, jotta me saisimme hänen puhtauden, pyhyyden ja vanhurskauden puvun itsemme ylle ja tällä puvulla pääsisimme noihin suuriin hääjuhliin. Tuo Jeesuksen vanhurskaus annetaan lahjana. (Room. 3:23-24) Jumala antaa sen yksin armosta eikä ansiosta, ettei kukaan voisi kerskata. (Ef. 2:8-9, Room. 3:27-28) Raamattu sanoo, että vain tuo vanhurskaus on riittävän puhdas vaate suuriin hääjuhliin. (Ilm. 19:8)

Raamatussa on puhutteleva kuvaus siitä, kun tuohon Jeesuksen lahjavanhurskauteen puetut ihmiset ovat noissa juhlissa. (Ilm. 7:13-15) Siellä mainitaan, että ainut peruste Taivaaseen pääsylle oli, että he olivat valkaisseet vaatteensa Karitsan veressä. Ainoastaan Jeesuksen verinen vanhurskaus oli läpäissyt sen seulan, jonka edessä kaikki muut vaatteet jäivät ovien ulkopuolelle. Vain Jeesuksen verellä ansaittu vanhurskaus riitti. Syyksi juhliin pääsyyn sitä kysyttäessä ei sanottu, että nuo ovat helluntailaisia tai luterilaisia. Ei sanottu, että he olivat lapsena kastetut tai aikuisen kastetut. Sanottiin, että he olivat kokeneet Jeesuksen veren kautta syntien anteeksi annon, ja sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä. (Ilm. 7:15) Se oli ainut peruste, miksi he olivat siellä. Muut perusteet olivat jääneet porttien tuolle puolelle.

Miten tuon vanhurskauden saa?

Raamattu sanoo, että tuon vanhurskauden saa vain yhdellä tavalla. Raamattu sanoo: "Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." (Mark. 1:15) Sinun tulee tehdä parannus eli tunnustettava ja hylättävä syntisi Jeesukselle. Tämän jälkeen anna elämäsi Jeesukselle ja turvaa uskon kautta, että hän on sovittanut ristillä kaikki sinun syntisi. Tällöin Raamattu sanoo, että Jeesuksen veren puhdistava voima pesee sydämesi puhtaaksi kaikesta synnistä ja sinut puetetaan uskon kautta tuohon lahjavanhurskauteen. (Apt. 3:19, 1Joh. 1:7, Room. 3:21-24, Gal. 2:16, Ef. 2:8-9) Silloin saat kokea elävän uudestisyntymisen, joka on 100% Jumalan teko. (Joh. 1:12, Ef. 2:10)

Kun olet sydämestäsi tehnyt tuon parannuksen, antanut eĺämäsi Jeesuksen käsiin ja turvannut hänen ristinsä sovitustyöhön, voit olla varma, että saat olla Jeesuksen veren kautta puetettu oikeanlaisiin tahrattomiin ja täydellisiin juhlavaatteisiin. Kun nuo vaatteet ovat päälläsi, voit olla varma, että niiden edessä Taivaan portit kerran avautuvat ja Kuningas toivottaa sinut tervetulleeksi voittajana perille suurelle hääaterialle. Tehkäämme siis kaikkemme sen eteen, että olisimme oikeat vaatteet päällä, kun tuo hetki koittaa. Jeesus sanoo: "Se, joka voittaa, puetaan valkeisiin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeään elämän kirjasta, ja minä tunnustan hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä." (Ilm. 3:5)