maanantai 11. huhtikuuta 2016

Uskovaiset


On olemassa kahdenlaista uskoa: totena pitävää uskoa ja kuuliaista uskoa.

Totena pitävä usko ja kuuliainen usko

Ihmisistä suurin osa varmasti uskoo, että taitava kirurgi voi leikata syöpäkasvaimen pois. He uskovat, että oikeanlaiset syöpälääkkeet tehoavat ja tappavat syöpäsolut. He uskovat, että sädehoidolla voidaan tuhota pahalaatuisia kasvaimia. Varmasti jokainen järkevä ihminen uskoo, että pätevän lääkärin neuvoja tulee noudattaa, jos tahtoo tulla terveeksi. Tämä on totena pitävää uskoa. Uskotaan, että jokin asia on totta.
Kuuliainen usko taas on sellaista, jota seuraa aina ohjeiden noudattaminen. Lääkäreiden ammattitaitoon ja lääkkeisiin uskominen ei vielä tee ihmistä terveeksi. Sairaan ihmisen on itse mentävä lääkärin vastaanotolle ja tehtävä, mitä lääkäri kehottaa. Vaikka ihminen sydämestään uskoisi lääkärin kykyihin, hän kuolee syöpään, ellei hän suostu menemään leikkauspöydälle ja noudattamaan lääkärin ohjeita. On suorastaan tyhmää väittää, että pelkkä usko lääkäreihin parantaa. Vasta kuuliaisuus lääkärin sanalle mahdollistaa terveeksi tulemisen. Siksi totena pitävän uskon ja kuuliaisen uskon välillä voi olla yhtä suuri ero kuin elämällä ja kuolemalla.
Kristillisessä maailmassa on olemassa myös kahdenlaista uskoa. Aikanaan Jeesus sanoi hänen mukanaan kulkeville ihmisille: Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon? (Luuk. 6:46) Kysymyksessä olivat ihmiset, jotka uskoivat Jeesuksen olemassaoloon ja arvostivat häntä suuresti opettajana. He sanoivat Jeesusta Herrakseen ja jopa huusivat Hänen puoleensa. He saattoivat jopa uskoa todeksi kaiken, mitä Jeesus ja Raamattu kertoivat. Kuitenkin Jeesus näki näiden ihmisten sydämentilan; heidän uskonsa oli vain pään sisällä olevaa totena pitävää uskoa. He eivät tahtoneet olla kuuliaisia Jeesukselle, eivätkä tehneet Jumalan tahtoa elämässään. Tällaisille ihmisille ei Jeesuksesta ole mitään pelastavaa hyötyä. Raamattu todistaa: Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä. (Joh. 3:36) Usko Jumalan Poikaan ei pelasta, ellei ihminen ole kuuliainen Hänelle. Jos uskosta puuttuu kuuliaisuus, Jumalan viha on ihmisen yllä hänen syntiensä vuoksi.

Tapaus tuhlaajapoika

Luukkaan evankeliumissa Jeesus kertoo kuuluisan vertauksensa tuhlaajapojasta. Poika oli ollut joskus uskossa, mutta jostain syystä hän oli päättänyt lähteä synnin teille. Jeesus kertoo tuon pojan eläneen irstaasti ja hyvin syntisesti, kunnes hän löysi itsensä tunkiolta aterioimassa yhdessä sikojen kanssa. Kuitenkin poika edelleen uskoi isäänsä. Hän tunsi isänsä hyvyyden ja aavisteli hänen ottavan pojan takaisin taloonsa. Pojalla siis oli järjellinen totena pitävä usko. Pelastiko se pojan? Ei. Jeesus kertoi, että tuhlaajapoika meni itseensä, käänsi selkänsä tunkioille ja lähti sieltä pois kohti isän kotia. Kun poika lähestyi isän kotia, isä juoksi vastaan, halasi poikaa ja otti hänet suurella ilolla vastaan. Huomaa, että isä ei tullut tunkiolle vaan pojan oli itse lähdettävä sieltä. Pojan oli tehtävä parannus ja hylättävä syntielämä. Vasta sen jälkeen hän omisti isän sylin ja lapsioikeuden.
                             Usko Jumalaan ja Hänen hyvyyteensä ei siis vielä pelasta ketään. Ihmisen on hylättävä entinen elämä, ja jätettävä se tietoisesti taakse ja tultava Jeesuksen luokse. Silloin Isä juoksee vastaan ja puhdistaa kaikesta synnistä. Jumala ei tuo lepotuolia tuhlaajapoikien ja tyttärien syntitunkiolle, jotta heillä olisi helpompi olla. Jumala kutsuu ihmisiä pois synnistä aitoon ja elävään uskoon. Jos elät synnissä, et voi olla uskossa, koska Jumalan omien sanojen mukaan oikea uskovainen ei voi elää synnissä. (1.Joh. 3:6-9) Vaikka kuinka tuhlaajapojat ja tyttäret selittelisivät omaa tilaansa syntitunkioilla, todellista armoa, vapautta ja anteeksiantoa ei tule ennen kuin synti hylätään ja tullaan parannuksessa Jeesuksen luokse. (Apt. 3:19)
 
Nuori seurakunta-aktiivi
 
Matteuksen (19. luku) ja Luukkaan evankeliumeissa (18. luku) kerrotaan rikkaasta nuoresta hallitusmiehestä, joka tuli Jeesuksen luokse. Hän oli uskonut Raamattuun lapsesta asti ja selvästi saanut raamatullisen ja uskonnollisen kotikasvatuksen. Hän oli koko lapsuutensa ja nuoruutensa pyrkinyt noudattamaan kymmentä käskyä parhaansa mukaan. Hän oli kaiken lisäksi seurakunnan toiminnassa vahvasti mukana oleva mies. Hän oli nimittäin saanut paikan sen aikaisen seurakunnan hallituksessa. Hänellä ei kuitenkaan ollut hurskaasta ulkokuorestaan ja menestyksestään huolimatta pelastusvarmuutta sydämessään vaan kyseli Jeesukselta, miten voisi päästä taivaaseen. Jeesus näki tuon miehen sydämeen, joka oli ahneuden ja rahanhimon täyttämä. Kun Jeesus kehotti tekemään parannusta ja seuraamaan häntä, mies lähti murheellisena pois. Hän ei siis ollut valmis olemaan kuuliainen Jumalan Pojalle. Hän kyllä uskoi Jumalan Poikaan, mutta ei ollut kuuliainen Pojalle. Sen vuoksi Jumalan viha pysyi hänen yllään eikä sielunrauhaa löytynyt. Nuorukaisen usko ei ollut kuuliaista uskoa vaan ulkokullattua totena pitävää uskoa, joka oli kuorrutettu kauniilla uskonnollisilla teoilla, asemilla ja seurakuntaelämällä. Ne eivät merkitse mitään Jumalan silmissä, jos ihminen ei ole tehnyt parannusta sydämen tasolla ja seuraa Jeesusta. Raamattu ei kerro, miten tuon miehen lopulta kävi. Kuitenkaan tuolla kerralla hän ei kokenut pelastusta, vaikka tuli Jeesuksen luo. Vaikka Jeesuksen luokse saa jokainen tulla, kaikki eivät koe pelastusta. Miksi? Koska he eivät ole kuuliaisia hänelle eivätkä ole valmiit tekemään parannusta. Vaikka olisit uskovan kodin lapsi ja omasta mielestäsi aina ollut uskossa, et voi pelastua ellet tee parannusta ja koe uudestisyntymän ihmettä. (Joh. 3:3, Luuk. 13:3)

Karismaattisuutta jäljittelevät

Matteuksen evankeliumissa (7:21-23) Jeesus kertoo eräistä todella karismaattisen kaltaisista ihmisistä. Heidän kauttaan, ainakin omien sanojensa mukaan, tapahtui paljon yliluonnollisia ilmiöitä. He ennustivat, tekivät voimallisia tekoja ja jopa ajoivat ihmisistä ulos riivaajia. He kutsuivat Jeesusta Herrakseen ja uskoivat syvästi Jeesuksen nimen auktoriteettiin. He tekivät nimittäin kaikki ihmeensä Jeesuksen nimessä niin kuin Raamattu meitä kehottaa. Kuitenkin nuo ihmiset joutuivat kerran helvettiin. Miksi? Jeesus vastaa: Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. (Matt. 7:21) Jälleen kerran huomaamme, että todellinen usko on kuuliaisuutta Jeesuksen ja Jumalan tahtoa kohtaan. Vaikka ihminen tekisi väkeviä voimatekoja Jeesuksen nimessä ja uskoisi Jeesukseen Herranaan se ei riitä, jos ei ole valmis olemaan kuuliainen Jumalan tahdolle ja tekemään sitä. Missä asiassa siis näiden karismaattisuutta jäljittelevien ihmisten olisi pitänyt tehdä Jumalan tahto? Jeesus sanoo heille tuomiopäivänä: Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät. (Matt. 7:23) Jeesus siis kutsui heitä laittomuuden tekijöiksi. He eivät olleet koskaan tehneet parannusta. Jumalan tahdon tekeminen ja elävä usko lähtee aina siitä, kun ihminen sydämestään murtuu Jeesuksen edessä ja tuo syntinsä parannusta tehden Hänelle. Vaikka tekisimme kuinka hengellisen näköisiä asioita tahansa, ilman parannusta emme voi omistaa elävää pelastavaa uskoa. Lisäksi Jeesus sanoi, ettei hän ollut koskaan tuntenut näitä kadotukseen joutuvia ihmisiä. He eivät olleet siis koskaan uudestisyntyneet ihmeteoista huolimatta. Surullista oli, että nämä ihmiset väittävät tuntevansa Jeesuksen, mutta Jeesus ei ollut ikinä tuntenut heitä. Sanot ehkä tuntevasi Jeesuksen. Hyvä niin. Mutta tunteeko Jeesus sinut?

Mitä pelastava usko ei ole ja on?    
               
Näemme Raamatusta, että pelastava usko ei siis ole totena pitävää järjentasolla omaksuttua tietoa. Se ei ole isiemme uskoa, joka saadaan kodin perintönä. Se ei ole uskontunnustus, joka lausutaan sunnuntaina ulkomuistista kirkossa tai Isä meidän- rukous, joka on opittu ulkoa rippikoulussa. Se ei ole herätysliikkeisiin tai seurakuntiin kuulumista eikä kasteella käymistä. Se ei ole kristillisten arvojen omaksumista tai niiden mukaan omin voimin elämistä. Se ei ole yrittämistä tai ponnistelua. Ihminen ei voi koskaan sitä saada aikaan tietomäärällään tai koulutuksellaan. Sitä ei saa pastoreilta eikä miltään uskonlahkolta. Ei, ja vielä kerran ei. Pelastava usko on lahja, jonka Jumala antaa ihmiselle uudestisyntymän hetkellä. Jumala antaa sen kertakaikkisen kokonaan lahjana (Juuda 1:3). Se ei ole meidän uskoamme vaan Jumalan Pojan, Jeesuksen, omaa uskoa. (Gal. 2:20) Ihminen ei voi uudestisyntyä ylhäältä ja saada tuota uskoa, ellei hän tee parannusta. Parannus ei ole itsensä epämääräistä parantelua vaan mielenmuutos sydämen tasolla syntiin nähden. Ihmisen on tultava siihen tilaan sydämessään, että hän ei enää selittele syntejään Jumalan ja ihmisten edessä. Hänen on oltava valmis hylkäämään kaikki syntinsä niin sydämestään, että hän ei koskaan tahdo enää niihin palata. Hänen on haluttava niistä eroon ja tuotava ne Jeesukselle. Sitä on parannus. Sellainen ihminen on Jumalan edessä siinä tilassa, että Jumala puolestaan voi lahjoittaa ihmiselle elävän uskon, joka uudestisynnyttää hänet. Tällöin Jeesuksen veri puhdistaa hänet kaikesta synnistä. (1.Joh. 1:7)

Elävän uskon tuntomerkit

Tuon uskon tuntomerkkejä on se, että ihminen on sisäisesti uusi luomus. (2.Kor. 5:17) Hänelle tulee tahto ja sydämen halu toteuttaa Jumalan tahto elämässään. Silloin ihminen ei missään nimessä tahdo leikkiä maailman ja synnin kanssa. Hän ei voi elää synnissä, koska elävä usko vapauttaa siitä. (Room. 6:2,14) Elävä usko ja synnin harjoittaminen; toinen sana on otettava pois. (1.Kor. 6:9-11) Ne ovat kuin pimeys ja valkeus; toisen tullessa toinen väistyy. Esimerkiksi baarielämä, ryyppääminen, valheessa eläminen ja avoliitot ovat merkki siitä, että elävää uskoa ei ole sydämessä. Jeesuksen mukaan hyvä puu tuota huonoa eikä toisinpäin. Samoin ei elävä uskokaan koskaan synnytä synnin harjoittamista ja siinä elämistä. (Matt. 7:17-18) Jos elävässä uskossa oleva ihminen lankeaakin syntiin, hänelle tulee valtavan paha olo, ja hän haluaa heti tehdä parannuksen. Hänellä on parannuksen mieli jatkuvasti syntiin nähden omassa elämässään. (1.Kor. 2:16) Hän vihaa syntiä eikä etsi Raamatusta näennäisiä porsaanreikiä, irti asiayhteydestä otettuja lauseita, jotka hän lukee kuin piru saadakseen tehdä syntiä. (2.Kor. 4:2, San. 8:13) Hän ei tahdo muuttaa Jumalan Sanaa vaan antaa Jumalan Sanan muuttaa hänet itsensä ehdoitta. Elävä usko tuo sydämeen pelastusvarmuuden ja rauhan Jumalan edessä. (Joh. 14:27) Ihminen tietää olevansa Jumalan lapsi ja matkalla kohti taivasta. (Room. 8:16)

Entä sinä?

Oletko tänään elävässä uskossa, jonka edellä mainitut hedelmät ovat tunnistettavissa elämässäsi? Omistatko Jumalan Pojan uskon vai oman totena pitävän epämääräisen uskon? Oletko tänään kuuliainen Jumalan Pojalle? Oletko varmasti tehnyt parannuksen ja uudestisyntynyt? Jos vastauksesi on kieltävä, tilasi on todella vaarallinen mahdollisesta kristillisestä vakaumuksestasi ja kasvatuksestasi huolimatta. Lopeta seurakunnassa luoviminen ja Jumalan Sanan selittely ja sillä kikkailu. Älä etsi korvasyyhyysi sopivia pappeja vaan nöyrry Jumalan Sanan edessä. Ole tänään kuuliainen Jumalan Pojalle ja tee rehellinen vilpitön parannus. Huomenna se voi olla jo liian myöhäistä.




Lain peili


Peili on lahjomaton väline kylpyhuoneemme seinällä. Se ei mielistele vaan kertoo totuuden ihomme epäpuhtauksista, mustapäistä ja rypyistä. Sitä vastaan kukaan totuudessa pysyvä ihminen ei voi väitellä. Peiliin katsomalla voimme tehdä oikeat johtopäätökset, mitä kasvoille tulee tehdä. Jonkun kasvot kaipaavat pesua, toisen kasvot parranajoa ja joidenkin peilikuva ajaa suoraan kosmetologille. Jos ei ole koskaan katsonut peiliin, lopputulos voi yllättää. Kukaan ei tiedä omien kasvojensa totuudellista kuvaa ennen kuin on katsonut peiliin.

Jos on tärkeää katsoa fyysisesti peiliin, vielä tärkeämpää on katsoa hengellisesti peiliin. Jumala nimittäin on antanut Raamattuun lahjomattoman peilin, joka kertoo jokaiselle ihmiselle hänen hengellisen tilansa. Tuo jumalallinen peili ei valehtele kenenkään kohdalla vaan kertoo totuuden jokaisen ihmisen kohdalla syntisyydestä Jumalan edessä. Raamattu sanoo: Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta (Room. 7:7). Jumalan antama laki toimii synninpaljastajana jokaisen ihmisen elämässä.

Jumalan laki, kymmenen käskyä, löytyvät 5. Mooseksen kirjasta (5:6-21). Käydäänpä laki nopeasti läpi ja peilataan itseämme siihen.

Ensimmäinen käsky kieltää palvomasta ja jumaloimasta muuta kuin Herraa. Oletko pitänyt idolinasi, eli epäjumalanasi, jotain asiaa? Bändiä? Ihmistä? Urheilijaa? Omaisuutta? Oletko ollut ahne edes kerran elämässäsi? Ahneus on epäjumalan palvontaa. (Ef. 5:5) Oletko joskus rakastanut ja ihannoinut jotain enemmän kuin Herraa? Olet silloin langennut epäjumalanpalvontaan ja ensimmäisen käskyn rikkoja. Ahneet ja epäjumalanpalvojat eivät peri taivasta. (1.Kor.6:9)

Toinen käsky kieltää käyttämästä Jumalan nimeä turhaan. Oletko koskaan sanonut ”Herra Jumala”, "Kristus", ”Jeesus” tai ”Luoja” turhaan tai päivittelymielessä? Olet silloin rikkonut toista käskyä.

Kolmas käsky käskee pyhittämään lepopäivän. Oletko yhtenä päivänä viikossa koko elämäsi ajan erottanut aikasi vain Herralle? Jos et ole niin olet rikkonut kolmatta käskyä.

Neljäs käsky käskee kunnioittamaan vanhempia. Oletko koko elämäsi joka hetki tehnyt niin? Oletko yhden kerran elämässäsi ollut kunnioittamaton heille ja loukannut heitä? Olet silloin neljännen käskyn rikkoja.

Viides käsky kieltää tappamasta. Vaikka et olisi käsilläsi koskaan tappanut, oletko joskus vihannut jotakuta? Tai oletko haukkunut jotain hulluksi? Raamattu sanoo: Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja (1.Joh. 3:15). Jeesus sanoo, että jokainen veljeään hulluksi haukkuva on ansainnut helvetin tulen. (Matt. 5:22) Jos Raamatun sanaa kolahtaa omaantuntoosi, olet silloin rikkonut viidettä käskyä vastaan.

Kuudes käsky kieltää tekemästä huorin. Oletko katsonut pornoa? Oletko asunut avoliitossa? Oletko harrastanut avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita? Jeesus sanoo, että jokainen naista himoiten katsova on jo sydämessään tehnyt huorin. (Matt. 5:28) Jos vastaan johonkin kysymiksistä ”kyllä”, olet kuudennen käskyn rikkoja.

Seitsemäs käsky kieltää varastamisen. Oletko joskus tehnyt pimeitä töitä? Oletko laittomasti ladannut netistä jotain? Oletko joskus varastanut edes kymmenen senttiä? Oletko joskus tietoisesti valehdellut työaikasi ja saanut täyden palkan? Olet silloin seitsemännen käskyn rikkoja.

Kahdeksas käsky kieltää sanomasta väärää todistusta lähimmäisestäsi. Oletko koskaan puhunut pahaa toisesta? Oletko mustamaalannut edes kerran elämässäsi jotain ihmistä? Oletko joskus sanonut edes yhden valheen? Olet silloin rikkonut kahdeksatta käskyä.

Yhdeksäs käsky kieltää tavoittelemasta lähimmäisesi omaisuutta. Oletko koskaan ollut kateellinen kaverisi autosta, talosta tai omaisuudesta? Oletko himoinnut sitä itsellesi ja ollut kateellinen? Olet silloin yhdeksännen käskyn rikkoja.

Kymmenes käsky kieltää tavoittelematta lähimmäisen vaimoa ja tavaraa. Oletko himoinnut jonkun vaimoa tai miestä? Entä oletko himoinnut edes kerran elämässäsi jotain jonkin ihmisen tavaraa itsellesi? Olet silloin kymmenennen käskyn rikkoja.

Ajatellaan, että teet yhden synnin päivässä. Uskoakseni tämä on alakanttiin heitetty arvio. Silti tuloksena on 25 550 syntiä 70 vuodessa. Oletko edelleen mielestäsi hyvä ihminen? Olet rikkonut Jumalan pyhää ja vanhurskasta lakia ainakin 25 550 kertaa. Laitat ehkä joka päivä karkkipaperin roskiin ja kudot villasukat pelastusarmeijan joulupataan. Kuulut seurakuntaan, uskot Jumalaan etkä ole mielestäsi pahempi ihminen kuin muutkaan. Maksat verosi, huolehdit läheisistäsi ja etkä ryyppää. Nämä kaikki ovat hyviä asioita, mutta ne eivät voi poistaa sitä, että olet lainrikkoja. Pankkirosvokaan ei voi vedota maallisen tuomarin edessä aikaisempiin tai sen hetkisiin onnistumisiin, jos laki osoittaa hänet syylliseksi. Niin et sinäkään, kun olet edes yhdessä kohtaa rikkonut Jumalan lakia.

Raamatun mukaan Jumala on ehdottoman vanhurskas ja oikeudenmukainen. Hän ei koskaan jätä ainuttakaan syntiä tuomitsematta. Jokainen synti Jumalan edessä tullaan tuomitsemaan. Jumala on pyhä. Se tarkoittaa sitä, että Jumala itse ei voi olla tekemisissä synnin kanssa. Hän ei voi pyhyytensä vuoksi sallia syntiä taivaaseen eikä lähelleen. Raamatun mukaan Jumalan pyhyyden edestä syntiin langennut taivas ja maa kerran pakenevat. (Ilm. 20:11) Jumalan pyhyyden valossa ei mikään synti kestä.

Ajatteletko taivaanporttien aukeavan siksi, että olit helluntailainen, luterilainen, baptisti tai luterilainen? Luuletko, että kaste, kirkkoon kuuluminen tai uskonnollinen toimitus voi pelastaa sinut? Raamattu todistaa sinulle: Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Room. 3:10-12 Kaikki meidän onnistumisemme taivaaseen pääsyn edistämiseksi ovat Jumalan edessä lähinnä Jumalan pyhyyden halveksuntaa. Meidän syntimme ovat niin suuria, ettei mikään meistä lähtöisin oleva asia voi niitä poistaa olivatpa tekomme kuinka hurskaita tai uskonnollisia. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ei edes hyvillä ja hurskailla teoilla.

Ehkä ajattelet, että Jumala on nyt paha ja suutut hänelle. Ei Jumala ole paha. Jumala on pyhä ja sinä syntinen, etkä voi syntisenä käsittää ja nähdä Jumalan silmin omaa tilaasi. Olet synnin sokaisema edestä ja takaa. Jos näkisit synnin kauheuden Jumalan silmin edes sekunnin ajan, ymmärtäisit mistä on kyse. Olet syntiesi vuoksi Raamatun mukaan kadotettu ja ansaitset sen. Jumala ei tee väärin, jos hän tuomitsee synnin. Päinvastoin, hän tekee oikeudenmukaisesti ja vanhurskaasti. Jos hän ei tuomitsisi syntiä, hän ei olisi pyhä eikä vanhurskas. Jos maallinen tuomari tekee oikein tuomitessaan pankkirosvon vankilaan, kuinka paljon oikeamielisempi Jumala on tuomitessaan synnin?

Jumala on kuitenkin rakkaus. (1. Joh. 4:18) Hän ei pelkästään rakasta ihmistä vaan Hän itse on rakkaus. Vaikka hän vihaa syntiä, hän rakastaa syntistä ihmistä. Hänen sydämensä tahto on pelastaa jokainen syntinen ihminen. (1.Tim. 2:4) Koska hän näki ja tiesi, ettemme voi itseämme pelastaa, hän teki jotain. Raamattu sanoo: Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki… (Room. 8:3) Jumala ei säästänyt edes omaa Poikaansa vaan lähetti Hänet kärsimään meille kuuluvan rangaistuksen. Jeesus Kristus kuoli syntiesi tähden ja kantoi sinulle kuuluvan rangaistuksen. (Jes. 53:4-6) Hän, Jumalan Poika itse, ei koskaan tehnyt ainoatakaan syntiä ihmisenä. Siksi hänen viaton verensä ja uhrinsa Golgatan ristillä riittää koko maailman syntivelan edestä. Sinun syntivelkasi on maksettu ja syntisi sovitettu Jeesuksen täydellisen uhrin kautta. Jumala on siis antanut kaikkensa sinun edestäsi; oman Poikansa ja näin uhrannut oman rakkautensa.

Jeesuksen ristintyöstä virtaava Jumalan ilmainen armo astuu elämääsi, kun otat vastaan syntien anteeksiannon hylkäämällä syntisi. Raamattu sanoo, että synnit saadaan anteeksi tekemällä rehellinen parannus, eli mielenmuutos syntiin nähden, ja ottamalle Jeesus vastaan. (Apt. 4:15, Joh. 1:12) Hylkää siksi tänään syntisi, ja tuo ne Jeesukselle. Hänen kauttaan pääset Jumalan armon vaikutuspiiriin, pois lain tuomion alta. Saat lahjaksi Jumalan Pojan uskon (Gal. 2:20), jonka kautta olet Jumalan edes yhtä vanhurskas ja puhdas kuin Jeesus itse. Jumalan armo vapauttaa sinut synnin kahleista ja antaa voiman elää uutta elämää Jeesuksessa Kristuksessa. (Room. 6:14, Tiit. 6:14) Kristus on lain loppu vanhurskaudeksi ja uuden elämän voimaksi jokaiselle, joka huutaa avuksi Hänen nimeään. (Room. 10. luku)