tiistai 23. syyskuuta 2014

Jumalan Hengen tuli

Jumalan Hengen tuli, sitä ei voi selittää, se pitää itse kokea. (Ps. 34:9)

Sitä ei voi sammuttaa ulkoiset olosuhteet, vainot tai ahdistukset. Ne sen sijaan saavat tulen suurempaan roihuun. (Apt. 8:1à)

Sitä ei voi itse tukahduttaa juoksemalla karkuun oikealle tai vasemmalle. Sitä ei voi itse sammuttaa sulkemalla suutaan ja päättämällä: "Minä en enää puhu." Siksi Jeremia toteaa: Mutta kun minä sanoin: "En tahdo ajatella häntä enkä enää puhua hänen nimessään", niin sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut. (Jer. 20:9)

Sitä ei ole sammuttanut väärä oppi kasteista tai ehtoollisesta, sen sijaan sen on sammuttanut oikeaoppisten uskovaisten itseriittoisuus ja ylpeys. Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona. (Saarnaaja 9:4) Palava katolinen on parempi kuin sammunut helluntailainen. (Ilm. 3:14-18)

Sitä ei ole sammuttanut huumeidenkäyttäjät, prostituoidut, juopot, varkaat eikä murhaajat. Sen ovat usein sammuttaneet ne korkeasti koulutetut pastorit, joilla ei ole koskaan ollut Jumalan kutsua suorittamassaan työssään. Nämä leipäpapit ovat tulleet Jumalan Hengen voitelun puutteen vuoksi seurakunnilleen kiroukseksi. He ovat johtaneet seurakuntansa Sardeen tilaan: Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. (Ilm. 3:1)

Sitä eivät ole sammuttaneet yksinäisyys kommunistien vankityrmissä. Sen on sammuttanut seurakuntien ja yksilöuskovien rukouselämän loppuminen.

Rahan ja ulkoisen hyvinvoinnin puute ei koskaan ole sammuttanut sitä. Rikkaus, leivän yltäkylläisyys, kiire ja elämän korskeus ovat sen sammuttaneet.

Sitä ei ole sammuttanut Raamattujen harvinaisuus suljetuissa maissa tai satojen kilometrien päässä olevat lähimmät kotiseurakunnat. Sen ovat sammuttaneet televisiot, internet, playstation ja urheilukanavat, vaikka kirjahyllyssä olisi kymmenen Raamattua ja kaupungissa sata oikeaoppista seurakuntaa.

Sitä ei koskaan ole sammuttanut inhimillisen viisauden puute eikä älyn heikkous. Inhimillinen viisaus sen sijaan on usein sen sammuttanut. (1.Kor. 1:26-31)

Raamatullisten asioiden ja Hengen liikkeiden heikko ymmärtäminen on harvoin sitä sammuttanut, teologiseen koulutukseen ja oppineisuuteen tukeutuminen on sen usein sammuttanut. (vrt. ylipapit Apt. 4:13)

Syntiin lankeaminen ei peru Jumalan antamaa kutsua ihmiselle. Syntielämä sen sijaan sammuttaa Jumalan tulen. (Room. 8:13, 11:29)

Uskova aviopuoliso harvemmin sammuttaa Jumalan Hengen tulen. Avosuhteet sen sijaan sammuttavat Jumalan Hengen tulen.

Yksinäiset kammiohetket Jumalan edessä eivät ole koskaan sammuttaneet Jumalan Hengen tulta, vaikka toimintaa olisi niukasti. Sen sijaan toimintakeskeinen ihminen, joka on unohtanut hiljaiset hetket Herransa edessä, on usein sammunut palamasta Hengen tulta. (vert. Efeson srk Ilm. 2:1-5)

Heikot puhujan lahjat ja huono ulosanti ei koskaan voi sammuttaa Jumalan Hengen tulta. Olihan Paavalilla ja Mooseksellakin huono verbaalinen ulosanti. Sen sijaan omia puhujan lahjoja esittelevä, yleisön aamenia kerjäävä lavaleijona, joka etsii kaikessa ensimmäisiä sijoja, on jo sammunut, vaikkei sitä itse tiedä. Hän on unohtanut, että Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa.  (1.Kor. 2:4-5, 4:20, 2Moos. 4:10)

Se on kuin sisäinen polte rinnassa, joka pistää todistamaan Jeesuksesta sopivalla ja sopimattomallakin ajalla. Tuon tulen poltteen alla ihminen huudahtaa: "Voi minua, ellen evankeliumia julista!" (1.Kor. 9:16)

Hengen tuli ihmisen sisällä saa ihmisen tottelemaan Jumalaa, vaikka koko maailma olisi häntä vastaan. Kun tuli palaa sisällä, toiset eivät sitä aina ymmärrä: He ovat täynnä makeaa viiniä... Sinä olet hullu... (Apt: 2:13, 26:24) Tänäänkin Jumalan tulen soihdun kantajat kaduilla ovat erittäin harvinaisia lintuja. Heillä saattaa olla läheistensä ja seurakuntansa keskellä ääneensanomaton leima otsassa, jossa lukee "kiihkouskova", "yltiöpäinen", "ADHD", "lakihenkinen” tai "tuputtaja". Jumalan soihdunkantaja, älä koskaan anna heidän sammuttaa asenteillaan, suhtautumisillaan tai sanoillaan sitä tulta, jolla Taivas on sinut kastanut.

Ilman Jumalan Hengen tulen valtaamia apostoleja meistä ei kukaan olisi saanut kuulla evankeliumia. Ilman Jumalan Hengen tulen valtaamia ihmisiä, helvetti olisi paljon rikkaampi ja taivas paljon köyhempi.

Jos me emme saa alati olla täynnä Jumalan Hengen tulta, suuret ihmismassat joutuvat kerran palamaan helvetin tulessa.

Jumalan Hengen tulta eivät saa kylläiset vaan nälkäiset. Jumalan Hengen tuli on tarkoitettu vain janoisille, ei itseriittoisille. (Matt. 5:6, Ilm. 22:17, Joh. 7:37)

Jumalan Hengen tuli on tarkoitettu voimattomille, ei voimakkaille. (Matt. 5:3, Apt. 1:8)

Jumalan Hengen tulta ei ole tarkoitettu hauskanpitoa, viihdettä tai seurakunta-sirkusta varten vaan voimaksi todistaa ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Kristusta Jeesusta. (Apt. 1:8)

Aito ja oikea Jumalan Hengen tuli ei koskaan jätä seurakuntaa ylähuoneeseen pitämään hauskaa vaan ulos kadulle julistamaan evankeliumia kadotetuille. (Apt. 2. luku)

Jumalan Hengen tulta ei saa ihmiseltä, kirkkokunnalta, herätysliikkeeltä vaan ylösnousseelta Jeesukselta. Hän yksin on se, joka kastaa Pyhässä Hengessä ja tulessa. (Luuk. 3:16)

Pyhän Hengen tuli ei koskaan saa aikaan ylistystä kenellekään muulle kuin Jeesukselle. Jumalan Hengen tuli kirkastaa aina Jeesuksen Kristuksen. (Joh. 16:14)

Jumalan Hengen tuli lankeaa vain ja ainoastaan Jeesuksen verellä pestyyn sydämeen. Siksi Hengen tulta etsivä ihminen ei voi koskaan ohittaa parannuksen tekoa Jeesuksen ristin juurella.

Kun Hengen tuli alkuseurakunnassa sammui, syntyi katolinen kirkko, joka poltti roviolla ja kidutti eläimellisellä tavalla Jumalan soihdun kantajia ja Jeesuksen seuraajia. Olemmeko me parempia ja valveutuneimpia kuin alkuseurakunta? Mikä takaa meille sen, että Jumalan Hengen tulen sammuessa meistä ei tulisi katolisen kirkon veroisia tai jopa pahempia? Jos alkuseurakunnan päätepiste Hengen tulen sammuttua oli katolinen kirkko, mikä päätepiste meillä on?

Jumalan virta on vettä täynnä. Taivas odottaa kastaakseen meidät Pyhän Hengen tulella. Jeesus tahtoo antaa voimansa ja tulensa. Miksi me emme sitten ole täynnä Hengen tulta? Meillä on hienot kirkot, rahaa, koulutusta, oikea oppi, raamatunkäännöksiä, tietoa, historiaa ja kaikki ulkoiset edellytykset. Kuitenkin tänään meiltä puuttuvat kaikkein tärkein: köyhän lesken kyltymätön jano, joka painaa polvilleen meidät rukoilemaan, kunnes Taivas aukeaa. Mikä hyvänsä tuon janon on vienyt, olipa se kuinka hengellisen ulkokuoren omaava asia tahansa, se saakoon Jeesuksen nimessä väistyä. (Luuk. 18:3-7, Ps. 65:10)


Tänään Suomen Siion, minä ja sinä emme tarvitse mitään muuta niin paljon kuin aitoa, alkuperäistä, oikeaa ja lahjomatonta Jumalan Pyhän Hengen tulta, joka on tarkoitettu voimaksi jokaiselle uskovalle. (Apt: 2:39)

torstai 6. helmikuuta 2014

Taivaalliset häävaatteet

Eräänä yönä en saanut unta ennen kuin olin kirjoittanut ylös asiat, jotka olivat alkaneet elämään ajatusmaailmassani. Sisälläni toistui kysymys: millä perusteella ihminen on kerran Jumalan valtakunnassa ja Karitsan häissä? (Ilm. 19:5-10) Mikä on se puku ja vaate, jonka kanssa ihminen voi seistä viimeisenä päivänä hyvällä omalla tunnolla Kaikkivaltiaan Jumalan edessä? Olenko minä pukeutunut siihen?

Kuninkaan pojan häät (Matt. 22:1-14)

Jeesus itse kertoo vertauksen suurista häistä, jotka Suuri Kuningas järjesti Pojalleen. Kutsuttuja oli todella suuri joukko. Jokainen kadulla vastaan tullut sai kutsun: "Palvelijat menivät teiden varsille ja kokosivat kaikki, jotka tapasivat, sekä hyvät että pahat, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita." (Matt:22:10) Jeesus sanoo, että ei ollut väliä oliko ihminen hyvä tai paha, jokainen sai kutsun. Kutsun saivat niin tohtorit kuin rappioalkoholistitkin. Yhteiskuntaluokka tai elämän saavutukset ja onnistumiset eivät merkanneet mitään. Kutsu annettiin kaikille. Jotka vastasivat kutsuun myöntävästi, saivat tulla sisään.

Ilmestyskirja kertoo, miten häävaate on valmiina odottamassa jokaista kutsun saanutta. (Ilm. 3:5, 19:8) Sitä ei tarvinnut itse ostaa vaan Kuningas oli itse sen hankkinut hääväelle. Juhlissa ei saanut olla ilman tuota vaatetta. Kuitenkin seuraavassa jakeessa (Matt. 22:11) Jeesus sanoo, että paikalle oli tullut eräs henkilö, joka ei ollut pukeutunut häävaatteisiin. Ilmeistä oli, että vaate olisi ollut tarjolla, mutta jostain syystä tämä vieras ei ollut laittanut oikeita häävaatteita päälle. Ajatteliko hän, että omat vaatteet ovat niin kauniit ja hyvät ettei raaski laittaa vieraiden hankkimia vaatteita ylle? Syytä tähän Raamattu ei kerro. Kun Kuningas  ihmettelee, (Matt. 22:12) että miten tämä ihminen on tullut sisälle ilman häävaatteita, vieras jäi sanattomaksi. Tuon henkilön kohtaloksi tuli tulla heitetyksi sidottuna syvimpään pimeyteen, jossa on itku ja hammasten kiristys. (Matt. 22:13 vrt. Ilm.20:15)

Vertauskuva on selkeä. Kuningas on Isä Jumala ja Poika on Jeesus Kristus. Me olemme kutsutut morsiamena suuriin juhliin Taivaaseen Karitsan häihin, Me olemme morsiamena ja Jeesus on sulhanen. Jokainen meistä on kutsuttu noihin juhliin. Onnistumisemme ja epäonnistumisemme eivät ratkaise kutsua. Kutsun peruste ei myöskään ole se, olemmeko olleet elämämme aikana hyviä vai pahoja. (Matt. 22:10) Kutsu on sinetöity Golgatan ristillä koskemaan jokaista ihmistä. (1.Joh. 2:2)

Kuitenkin tullessamme juhliin, meillä pitää olla oikeanlaiset vaatteet päällämme, jotka Jumala on meille valmistanut. Omat vaatteet eivät kelpaa, olivatpa ne kuinka hyvät ja hurskaan näköiset tahansa. Pitää olla Kuninkaan itse valmistamat oikeat vaatteet, jotka ennen häitä tarjotaan jokaiselle kutsutulle. Millainen ja mikä tuo vaate on käytännössä?

Ihmisen omat vaatteet

Katsotaan ensin, millainen tuo vaate Raamatun mukaan ei ole.

Meille ihmisille on hyvin luontaista tulla Jumalan eteen luottaen omien vaatteittemme kauneuteen ja erinomaisuuteen. Meillä ihmisillä on tapana kiillottaa ulkokuortamme niin hurskaan näköisiksi, että ulkoapäin katsottuna vaatteemme näyttävät ilman muuta taivaskelpoisilta.

Mennäänkö taivaallisiin juhliin oikean opin vaatteissa? Omassa elämässäni on ollut ajanjakso, jolloin minulle merkitsi oikean Raamatun opin ja oikeassa olemisen vaate hyvin paljon. Koin olevani pieni uskonpuhdistaja ja Jumalan suuri soturi ihan vain sen vuoksi, koska olin mielestäni kaikessa oikeassa. Ymmärsin Raamatun mielestäni virheettömästi ja näin itseni oikean oppini kanssa suurena uskonsankarina. Kuitenkin Jumala osoitti minulle, että tuo vaate ei minulle riitä. Hän sai Henkensä kautta silmäni näkemään, että oikean opin ja Raamatun oikein ymmärtäminen, niin tärkeitä kuin ne ovatkin, eivät itsessään minua pelasta. Ihmisen on uudestisynnyttävä ylhäältä. (Joh. 3:5) Uudestisyntymän sanoma on usein oikeaoppiselle ja omaan tietoonsa perustavalle ihmiselle täysin vieras käsite. Niin oli Synagogan hallitusmiehellekin (verrattavissa nykyaikaiseen kirkkovaltuuston jäseneen) Nikodeemuksellekin. (Joh. 3:1-7) Oikean opin puvulla ei taivaanportit aukea. Paavali oli ennen uskoontuloaan oikeaoppinen fariseus, joka tunsi Raamatun tekstit niin hyvin kuin voi. Hän oli saanut sen aikaisen huippukoulutuksen ja kaiken lisäksi onnistunut elämään ulkonaisesti hurskaan näköistä elämää. (Fil. 3:4-8) Mutta sekään ei riittänyt Jumalan edessä. Uskoontulonsa jälkeen Paavali sanoi heittäneensä tuon oikeaoppisuuden puvun roskana pois, (Fil. 3:7-8) koska hän ymmärsi sen estävän pääsyn Taivaaseen. Oikean opin puvun kanssa saadaan äkkilähtö syvimpään pimeyteen kerran Kuninkaan häistä, jos se on meidän päällämme tuona päivänä.

Entä kirkkokunnat ja herätysliikkeet? Voiko luterilainen, helluntailainen, vapaakirkollinen, katolinen, ortodoksi, baptisti, adventisti tai jonkin muun liikkeen edustaja vedota Suuren Kuninkaan edessä oman kirkkokuntansa puvun riittävyyteen? Riittävätkö kirkkokunnan jäsenyydet, perinteet ja sakramentit vaatteeksi Kuninkaan pojan hääaterialle? Eivät riitä. Ei ole niin olennaista, minkä kirkon kirjassa meidän nimemme lukee. Ratkaisevaa on, onko nimemme Elämän kirjassa: "Ja jos jonkun nimeä ei löytynyt elämän kirjaan kirjoitettuna, hänet heitettiin tuliseen järveen." (Ilm. 22:15, ks. Matt. 10:20) Meitä ei auta vaikka olisimme piispoja ja pastoreita viidennessä polvessa maailman oikeaoppisimmassa kirkossa, ellei nimemme ole elämän kirjassa. Uskonnollisuuden vaatteet päälle puettuina saamme äkkilähdön Kuninkaan Pojan hääaterialta, olipa tuo vaate sitten kuinka kaunis tahansa. Jeesus joutui sanomaan papeille seuraavat sanat: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät Jumalan valtakuntaan ennen teitä." (Matt. 21:31) Jopa prostituoitu nainen ja veropetoksia harjoittava mies parannuksen tehneenä oikeissa vaatteissa menevät Jeesuksen mukaan ennemmin Jumalan valtakuntaan kuin nuo uskonnollisuuteen ja omaat uskontoonsa turvaavat papit. On kuitenkin ihanaa, että virkaa toimittava uskonnollinenkin pappi voi pelastua, uudestisyntyä ja tulla uskoon. Raamattu sanoo: ”.. lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi” (Apt. 6:7)

Entä ihminen, joka koko elämänsä tekee hyviä tekoja, elää nätisti, on harras uskonnollinen ihminen, uskoo Korkeimpaan, käy kirkossa, on uskonnollisen kasvatuksen saanut ja vieläpä uskovan kodin lapsi. Riittääkö tällainen vaate? Entäpä, jos lisätään vielä, että tämä ihminen on ollut isoisena rippileirillä kolme kertaa, laulaa seurakunnan nuorisokuorossa, rukoilee ja lukee Raamattua säännöllisesti sekä on seurakunta-aktiivi? Eikö jo riittäisi? Ei riitä. Raamattu vastaa tällaiselle ihmiselle, että riivaajatkin uskovat Jumalaan ja vapisevat. (Jaak. 2:19) Tuollainen uskonnollisuuden kaapu on omin teoin taitavasti valmistettua ulkokultaisuuden kangasta, joka ei ole peräisin Jumalalta vaan ihmisestä. Tämä puku on kyllä hyvin taitavasti kudottu. Jopa niin taitavasti, että 99% ihmisistä luulee, että tuolla vaatteella Kuninkaan Pojan häähuoneen ovet aukeavat. Vaikka em. luetelluissa asioissa ei itsessään ole mitään väärää, Taivaan portit ei niiden avulla aukea. Ulos pimeyteen, vaivanpaikkaan, noilla vaatteilla joutuu. Raamattu sanoo: "Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme." (Jes. 64:6) Kaikki meidän oma vanhurskautemme, olipa se kuinka hurskaaseen pukuun puettu, on Jumalan edessä kuin tahrattu vaate. Se ei kestä Kaikkivaltiaan pyhien, vanhurskaiden ja lahjomattomien silmien edessä. Sen vaatteen kantajasta Raamattu sanoo: ”Ne taas, jotka pitäytyvät lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia.” (Gal. 3:10)

Usein puhumme, että synnistä on tehtävä parannus ja tultava niiden kanssa Jeesuksen luokse. Se on täysin oikein ja sitä meidän tulee tänä sekavana maailman aikana julistaa kadotukseen matkalla olevalle maailmalle entistä enemmän. Kuitenkin usein jää huomioimatta "siivosyntiset ja hyvät ihmiset", joita parannussaarna ei kosketa. Todellisuudessa ihmisen ulkoisesti kaunis elämä, ei kuitenkaan riitä poistamaan syntisyyttä Jumalan edessä.  Raamatun mukaan hekin tarvitsevat Jumalan antamat vaatteet omakutoisten hurskaan näköisten vaatteiden sijaan. Raamattu puhuu, että tällaisen ihmisen on tehtävä parannus kuolleista teoista. (Hepr. 6:1) Heidän on uudesti synnyttävä niin kuin murhaajankin. (Joh. 3:5) Hyvät teot ovat oikein, mutta ne muuttuvat kuolleiksi teoiksi, jos ihminen ajattelee ansaitsevansa niillä pelastusta Jumalalta. Syntivelkamme on Jumalan edessä niin suuri, että mitkään hyvät teot eivät sitä voi kompensoida. Jumala on ehdoton synnin suhteen. Ainut oikeudenmukainen tuomio synnille on kuolema eli kadotus, ero Jumalasta. (Room. 6:23) Tämän me kaikki ansaitsemme Jumalan pyhien ja vanhurskaiden silmien alla olipa yllämme kuinka hurskaat kotitekoiset vaatteet tahansa.

Mikä vaate sitten kelpaa Jumalalle?

Raamattu sanoo: "Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." (2Kor. 5:21) Jeesuksen, joka oli ainut synnitön maan päällä elänyt ihminen, Jumala lähetti kuolemaan ristille ihmiskunnan syntien edestä. Jumala teki hänet synniksi, kun hänet naulittiin ristille. Hänet tuomittiin meidän syntiemme vuoksi. Meidän syntimme sovitettiin hänessä. Miksi? Jotta me voisimme saada hänen, Jeesuksen, vanhurskauden ja puhtauden vaatteeksi yllemme. Jeesus siis otti meidän syntimme päälleen ristille, jotta me saisimme hänen puhtauden, pyhyyden ja vanhurskauden puvun itsemme ylle ja tällä puvulla pääsisimme noihin suuriin hääjuhliin. Tuo Jeesuksen vanhurskaus annetaan lahjana. (Room. 3:23-24) Jumala antaa sen yksin armosta eikä ansiosta, ettei kukaan voisi kerskata. (Ef. 2:8-9, Room. 3:27-28) Raamattu sanoo, että vain tuo vanhurskaus on riittävän puhdas vaate suuriin hääjuhliin. (Ilm. 19:8)

Raamatussa on puhutteleva kuvaus siitä, kun tuohon Jeesuksen lahjavanhurskauteen puetut ihmiset ovat noissa juhlissa. (Ilm. 7:13-15) Siellä mainitaan, että ainut peruste Taivaaseen pääsylle oli, että he olivat valkaisseet vaatteensa Karitsan veressä. Ainoastaan Jeesuksen verinen vanhurskaus oli läpäissyt sen seulan, jonka edessä kaikki muut vaatteet jäivät ovien ulkopuolelle. Vain Jeesuksen verellä ansaittu vanhurskaus riitti. Syyksi juhliin pääsyyn sitä kysyttäessä ei sanottu, että nuo ovat helluntailaisia tai luterilaisia. Ei sanottu, että he olivat lapsena kastetut tai aikuisen kastetut. Sanottiin, että he olivat kokeneet Jeesuksen veren kautta syntien anteeksi annon, ja sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä. (Ilm. 7:15) Se oli ainut peruste, miksi he olivat siellä. Muut perusteet olivat jääneet porttien tuolle puolelle.

Miten tuon vanhurskauden saa?

Raamattu sanoo, että tuon vanhurskauden saa vain yhdellä tavalla. Raamattu sanoo: "Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." (Mark. 1:15) Sinun tulee tehdä parannus eli tunnustettava ja hylättävä syntisi Jeesukselle. Tämän jälkeen anna elämäsi Jeesukselle ja turvaa uskon kautta, että hän on sovittanut ristillä kaikki sinun syntisi. Tällöin Raamattu sanoo, että Jeesuksen veren puhdistava voima pesee sydämesi puhtaaksi kaikesta synnistä ja sinut puetetaan uskon kautta tuohon lahjavanhurskauteen. (Apt. 3:19, 1Joh. 1:7, Room. 3:21-24, Gal. 2:16, Ef. 2:8-9) Silloin saat kokea elävän uudestisyntymisen, joka on 100% Jumalan teko. (Joh. 1:12, Ef. 2:10)

Kun olet sydämestäsi tehnyt tuon parannuksen, antanut eĺämäsi Jeesuksen käsiin ja turvannut hänen ristinsä sovitustyöhön, voit olla varma, että saat olla Jeesuksen veren kautta puetettu oikeanlaisiin tahrattomiin ja täydellisiin juhlavaatteisiin. Kun nuo vaatteet ovat päälläsi, voit olla varma, että niiden edessä Taivaan portit kerran avautuvat ja Kuningas toivottaa sinut tervetulleeksi voittajana perille suurelle hääaterialle. Tehkäämme siis kaikkemme sen eteen, että olisimme oikeat vaatteet päällä, kun tuo hetki koittaa. Jeesus sanoo: "Se, joka voittaa, puetaan valkeisiin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeään elämän kirjasta, ja minä tunnustan hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä." (Ilm. 3:5)

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Täydellinen sovitus



Vanhan testamentin aikana ylipappi meni suurena sovituspäivänä kerran vuodessa (hepr. Jom Kippur) suorittamaan temppelin kaikkeinpyhimpään sovituksen Israelilaisten synneistä. (3.Moos. 16) Erityistä suuressa sovituspäivässä oli se, että silloin uhrattiin syntiuhri Israelilaisten tahattomien syntien puolesta. (3.Moos. 4-5, Hepr. 9:7) Syntiuhri sai aikaan sovituksen tahattomista synneistä, mutta ei tahallisista synneistä.

Daavidin lankeemus 

Kun Kuningas Daavid lankesi tahalliseen syntiin, hän ymmärsi, että syntiuhrit eivät voi poistaa hänen rikkomuksiaan: "Sillä sinä et halua uhria, sen kyllä antaisin, polttouhri ei ole sinulle mieleen." (Ps. 51:18) Hän ymmärsi, että aviorikoksen ja murhan peittävää uhria ei yksinkertaisesti löydy Mooseksen laissa. Siksi Daavid tuskassaan huudahti: "Minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina edessäni." (Ps. 51:5) Pukkien, karitsojen ja härkien veri ei yksinkertaisesti riittänyt tuomaan sovitusta Jumalan edessä tahallisen synnin yli. (Hepr. 10:4)

Verivelka

Tahallisen synnin, varsinkin rankimpien syntien yli ei siis Mooseksen laissa ole sovitusta. Siksi koko Vanha testamentti on täynnä verenvuodatusta. Mooseksen laki säätää monesta tahallisesta synnistä kuoleman tuomion. Täynnä verivelkaa ja syntiä olevat kaupungit jopa tuhottiin, esim. Sodoma ja Gomorra (1Moos. 19:23-30) ja tahallista syntiä täynnä oleva maa hävitettiin Nooan päivinä (1.Moos. 7). Synti on Jumalan vanhurskauden ja pyhyyden edessä niin suuri asia, että kansasta piti hävittää esim. haureutta ja epäjumalanpalvelusta harjoittavat. Muutoin Jumalan viha olisi kohdannut koko kansaa. (4.Moos. 25) Jopa yhden ihmisen, Aakanin, tietoinen epärehellisyys ja petollisuus Jerikon valloituksen jälkeen veti Jumalan siunauksen koko Israelin seurakunnan yltä. Kun Aakan sai kuolemantuomion, Jumalan siunaava käsi oli jälleen Israelin seurakunnan yllä. (Joosua 7) Jumala on siis hyvin ehdoton tahallisen synnin suhteen vanhan liiton aikana. Tästä tietoisena aviorikokseen ja murhaan sortunut Daavid epätoivoisesti huudahtaa "Vapauta minut verivelasta Jumala, Jumala…" (Ps. 51:16)

Jumalan tuomiot Vanhan Testamentin puolella voivat tuntua julmilta. Totuus on kuitenkin, että me emme voi nähdä Jumalan pyhien ja vanhurskaiden silmien kautta syntiä. Synti on niin hirvittävä ja suuri rikos Jumalaa kohtaan, että me emme täällä ajassa voi koskaan ymmärtää sen vakavuutta. Se on vain uskottava. Täydellisen pyhä ja vanhurskas Jumala ei voi hyväksyä syntiä. 

Uusi liitto

Koska jokainen ihminen on jossain elämänsä vaiheessa tehnyt tietoisesti syntiä useaan kertaan, Jumala antoi lupauksen tulevasta paremmasta liitosta, jonka uhri riittää verivelankin yli: "Minä julistan heidät verivelasta, josta en ollut heitä puhtaaksi julistanut." (Jooel 4:21) Herra lupaa, että tulevassa uudessa liitossa Hän unohtaa kaikki synnit (Jer. 31:31-34) ja antaa Pyhän Hengen voimaksi sydämeen, jottei ihmisen tarvitse enää omissa voimissaan taistella syntiä vastaan. (Hes. 36:27)

Todellisuudessa Jumala ei koskaan asettanut Mooseksen lakia sitä varten, että sitä kautta pelastuttaisiin. Se annettiin esikuvaksi tulevasta liitosta, jonka Jumala tekisi Messiaan uhrikuoleman kautta. Messias tulisi olemaan myös niiden Vanhan liiton uskovien pelastaja, jotka panevat toivonsa häneen. Siksi Raamattu sanoo: "Kristus on siis uuden liiton välimies. Hänen kuolemansa on tapahtunut ensimmäisen liiton aikaisista rikkomuksista, jotta kutsutut saisivat luvatun iankaikkisen perinnön." (Hepr. 9:15) Mooseksen lain kautta ei kukaan siis ole koskaan pelastunut eikä voikaan pelastua. Sen kautta tulee parhaimmillaankin vain synnintunto. (Room. 3:20)

Täydellinen uhri

Raamattu kertoo paljon Jeesuksen suorittamasta uhrista, ja hänen verensä ansiosta. Ensinnäkin Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. (1:Joh. 1:7) Enää ei siis erotella tahatonta ja tahallista syntiä, koska Herra pani hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. (Jes. 53:7) Jeesuksen veri riittää sovitukseksi kaikista meidän synneistämme. Koko ihmiskunnan syntivelka kaikkine verivelkoineen ensimmäisestä synnistä viimeiseen laitettiin Jeesuksen verisen ruumiin päälle Golgatan suurena sovituspäivänä. Jeesus on siis välimies ja sijaiskärsijä meidän puolestamme Jumalan edessä. Tuo sovitus koskee koko maailmaa ja jokaista siinä elänyttä tai elävää ihmistä (1.Joh. 2:2, Joh: 3:16)

Toiseksi Jeesuksen suorittama uhri on täydellinen. Koskaan ei tarvita toista uhria menneiden, nykyisten ja tulevien syntien edestä. Jeesuksen antama uhri riittää ikuisesti. (Hepr. 10:12,14,18) Siinä, missä vanhan liiton uhrit eivät voineet tehdä ihmistä sovitetuksi ja puhtaaksi Jumalan edessä, Jeesuksen uhri ristillä tekee meistä kertakaikkiaan pyhiä ja pysyvästi täydellisiä Jumalan edessä. (Hepr. 10:10,14) Tämän vuoksi Jumala ei enää yksinkertaisesti muista syntejämme (Hepr. 8:12) Hän on ne lopullisesti unohtanut. (Jes. 43:25) Jeesus voi täydellisesti pelastaa jokaisen ihmisen, joka Hänen kauttaan tulee Jumalan luo. (Hepr. 7:25)

Kolmanneksi Jeesuksen veri avaa Jumalan Hengelle tien asumaan ihmisen puhdistettuun sydämeen ja ihmisestä tulee Jumalan lapsi, Taivaan perillinen. (Room. 8:11,15-17) Henki antaa voiman kaikkeen, mihin me emme itse pysty omissa voimissa ja ymmärryksessä. (Room. 8:26)

Yhteenvetona voi sanoa, että Jeesuksen täydellisen työn kautta meille annetaan lahjana kaikki Raamatun lupaukset ja Jumalan valtakunnan siunaukset. (Ef. 1:3)

Sisälle veren armoon

Kuitenkaan Jeesuksen sovitustyö ei ole suuri armonpeitto, joka vedetään automaattisesti kaikkien ihmisten yli. Tuohon armoon tullaan sisälle vain ja ainoastaan Raamatun viitoittamaa tietä. Raamattu sanoo: "Tehkää parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." (Apt. 3:19) Kun ihminen sydämestään katuen syntejään kääntyy Jeesuksen puoleen, ja hylkää syntinsä hänelle, Jeesus puhdistaa kaikesta synnistä. Pelastukseen tullaan vain tätä kautta. Ei koskaan mitään muuta kautta. (Joh. 14:6)

Kun uskova lankeaa

Entä kun uskova lankeaa tahallisesti? Usein uskovan on vaikea hyväksyä armoa uudestaan omalle kohdalleen, vaikka Raamattu todistaa Jumalan olevan varsinkin uskovien pelastaja. (1.Tim. 4:10) Katsotaan Raamatusta muutama lyhyt esimerkki Uuden liiton puolelta.

Pietari lankesi vakavasti uskossa ollessaan. Hän kielsi voimakkaasti kiroten kolme kertaa ihmisten edessä Jeesuksen. (Matt. 26:71-75) Kyseessä oli hyvin tietoinen synti. Kuitenkin Jeesus otti avosylin katuvan Pietarin takaisin. Pietari sai aloittaa alusta hyvin kauniilla tavalla. (Joh. 21:15-22)

Korinttissa seurakunnassa oli mies, joka oli uskoontulonsa jälkeen tehnyt tietoisen päätöksen elää haureudessa ja vieläpä äitipuolensa kanssa. (1.Kor. 5:1) Paavali sanoi, että tuo mies tulee erottaa seurakunnasta, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä. (1Kor. 5:5) Tuolla miehellä oli siis mahdollisuus saada anteeksi syntinsä, jos hän tekisi parannuksen. Paavali ei olisi muuten sanonut, että hänen henkensä voisi pelastua Herran päivänä. Seuraavassa kirjeessä Paavali oli ilmeisesti jo saanut kuulla tuon miehen parannuksen teosta. Paavali kehotti ottaa tuon miehen avosylin vastaan, ettei hän pakahtuisi suruunsa. (2:kor. 2:7-8)

Kolmantena esimerkkinä otan Tyatiran seurakunnassa valheprofeettana, eksyttäjänä ja haureuden harjoittajana eläneen naisen nimeltä Iisebel. (Ilm. 2:20-22) Hän harjoitti ilmeisesti paljon haureutta ja eksytti opeillaan sekä väärillä profetioillaan seurakuntaa. Jeesus itse sanoi, että Hän on antanut Iisebelille aikaa parannuksen tekoon. Iisebelillä oli ollut mahdollisuus Jumalan pitkämielisyyden vuoksi tehdä parannus. Myös Iisebelin kanssa haureutta harjoittaville annettiin mahdollisuus parannukseen. Raamattu ei kuitenkaan kerro tekivätkö he koskaan parannusta.


Viimeisenä käytännön esimerkkinä otan Hymenaioksen ja Aleksandroksen. (1.Tim. 1:19-20) Nämä olivat hylänneet uskon ja joutuneet uskossaan haaksirikkoon. Heidän pääsynnikseen mainitaan erityisesti pilkkaaminen. Paavali ei kuitenkaan sanonut, että peli on menetetty heidän kohdallaan. Hän sitävastoin kertoi jättäneensä heidät Vihollisen haltuun, että tekisivät parannuksen. Heilläkin oli tahallisesta ja tietoisesta synnissä elämisestä huolimatta mahdollisuus tulla Jeesuksen sovitustyön vuoksi takaisin.

Näiden esimerkkien ja koko Raamatun kehotus tahalliseen ja tietoiseen syntiin langenneelle uskovalle on hyvin selkeä: "Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan." (Hepr. 4:16) Ihminen saa tehdä parannuksen ja palata Jeesuksen luokse, kun vain on valmis luopumaan synneistään.

Armon sanoma tänään

Olen itse elämässäni uskovana olevana tehnyt usein tietoisesti syntiä, jota olen katunut todella syvästi. Olen ollut joskus tekemieni virheiden vuoksi suurissa ahdistuksissa itsesyytösten ja saatanan ruoskiessa omaatuntoani päivin ja öin. Kuitenkaan en voi paeta sitä Jumalan sanan ehdotonta totuutta, että jokainen syntini ja koko raskas syntivelkani sovitettiin täydellisesti ristillä, kun Jeesus vuodatti verensä. Tuon veren ansio on tänään voimassa jokaisen ihmisen kohdalla ja se puhdistaa parannuksen tekevän syntiinlangenneen uskovaisenkin kaikesta synnistä. Ainut ehto veren pesolle on valoon tuleminen ja siinä vaeltaminen, eli parannuksen tekeminen: "jos me vaellamme valossa... Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." (1.Joh.1:7) Tänään tahdon ruokkia omaa henkeäni tällä armonsanomalla, johon tunnen Pyhän Hengen voimallisesti yhtyvän.

Älkäämme sen tähden tuoko Jumalan eteen mitään omia "uhrejamme" tai tekojamme aivan kuin ne saisivat aikaan Jumalan mielisuosion. Ne eivät yksinkertaisesti koskaan riitä. Yksin Jeesuksen veriuhri riittää täydellisesti ja ikuisesti. Enempää ei saa olla eikä tarvita ja vähempi ei riitä, jotta kunnia ja ylistys olisi yksin Jumalan ja Karitsan. (Ilm. 5:13)