keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Rokotus uuskalvinismia vastaan

Kalvinismi, tuo oppi joka alusta alkaen on saanut niin sanotut kristityt vuodattamaan toisinajattelevien verta. Sen opin alla on tapettu tuhansia ihmisiä kiivaan uskonnollisen hengen valtaamana. Tutkippa joskus kalvinismin historiaa ja totea, kuinka verinen ja likainen se on. Sama viha ja lihallisen uskonnollisuuden kiihko jäytää kalvinistien sielumaailmaa tänä päivänä.

Viime vuosina on Suomessa noussut erityisesti nuorien keskuudessa jonkinlainen uuskalvinismin uusi tuleminen. Tämän kirjoituksen tarkoitus on antaa suoraan Sanasta nuorelle uskovalle tai etsijälle Jumalan sanan näkemys asioista, joita Jean Calvin aikoinaan esitti. Rukoukseni on, että edes yksi lammas säästyisi tämän opin teräviltä hampailta kirjoituksen seurauksena.

Vastustamaton armo


Jumalan armo on kalvinismin mukaan vastustamaton. Ihminen ei kykene vastustamaan Jumalan pelastuskutsua. Sen mukaan Jumala vaikuttaa ihmisessä tahdon, johon ihmisellä ei ole mitään vastaan sanomista. Eli ihminen  ei voi sanoa "ei" Jumalan tahdolle, kun Hän kutsuu pelastukseen. Ihminen on siis tahdoton ja aivoton puupökkelö, jonka sisimmässä Jumala käytännössä itse valitsee ihmisen puolesta. Onko tällä opilla mitään raamatullista pohjaa?

Jeesus sanoo Jerusalemin asukkaista:

Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. (Matteus 23:37)


Siis Jeesus tahtoi kutsua Jerusalemin pelastukseen, mutta Jerusalem ei tahtonut. Jerusalem vastusti Jumalan tahtoa ja onnistui siinä. Ja tiedämme kaikki, mikä korpitaival juutalaisia kohtasi tuon kohtalokkaan valinnan seurauksena aina meidän päiviimme saakka.

Tämä kumoaa siis vastustamattoman armon.

Jumala kutsui juutalaisia kerran ja sanoi:

Niin kuin he eivät kuunnelleet, kun minä kutsuin, niin en minäkään kuunnellut, kun he huusivat apua, sanoo Herra Sebaot. (Sakarja 7:13)


Jumala kutsui juutalaisia pelastukseen, mutta juutalaiset vastustivat kutsua ja valitettavasti onnistuivat tälläkin kertaa siinä.

Tämäkin kohta kumoaa vastustamattoman armon.

Sananlaskuissa on kuvattu tapahtumasarja, jossa Herra kutsuu eräitä syntisiä pelastukseen. Katsokaapa, miten kävi.

Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,  vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,    niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;  kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.    Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. (Sananlaskut 1:24-28)


Jumala kutsui, mutta syntisillä on voima vastustaa Jumalan kutsua. Ja he onnistuivat. Etsikkoaika meni ohi, ja ovi oli lopullisesti suljettu.

Tämä on kolmas kohta, joka kumoaa vastustamattoman armovalinnan.

Jumalan armo on mahdollista torjua. Siksi Heprealaiskirje sanoo vakavan varoituksen:

Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu. Jos kerran isät eivät päässeet pakoon torjuessaan luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, vielä vähemmän pääsemme pakoon me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. (Hepr. 12:25)


Rajallinen sovitus


Tämä hirvittävä oppi tahtoo sanoa, että Jeesus kuoli vain harvojen puolesta ristillä. Siis vain niiden puolesta, jotka hän on valinnut pelastukseen. Ja he eivät siis voi vastustaa kutsua eikä menettää sitä. Siis valtaosa ihmiskuntaa kuuluu sellaiseen joukkoon, joiden syntejä Jeesus ei kantanut Golgatan ristille.

Tämä oppi on kumottu hyvin helposti eikä kestä Sanan valon edessä. Jeesuksen uhrikuolema koskee koko maailmaa, ja toimii sovituksena koko maailman synneille:


Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman. (1Joh.2:2)


Tämä kohta jo yksin kumoaa koko opin. Jumalan sana ilmoittaa, että Jeesus ei ole ainoastaan meidän, siis uskovien, Vapahtaja vaan KOKO MAAILMAN.

Lue nyt tarkkaan nuo sanat. Jeesus ei ole vain uskovien Vapahtaja vaan koko maailman. Siis koko maailman, kaikkien ja jokaisen ihmisen.

Edelleen Sana sanoo, että Jumala ei sovittanut vain uskovia Jumalan edessä vaan maailman:

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.. (2.Kor.5:19)


Raamattu antaa edelleen ymmärtää, että Kristuksen uhrikuolemalla on potentiaali koitua vaikkapa kaikkien ihmisten vanhurskauttamiseksi (olettaen, että nämä tekevät tietysti parannuksen):

Niin kuin siis yhden ihmisen rikkomus on koitunut kaikille ihmisille kadotustuomioksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskas teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi. (Room. 5:18)

Siis samalla tavalla kuin Aadamin lankeemuksen vuoksi synti toi kuoleman jokaisen ihmisen ylle, Kristuksen vanhurskaus voi koitua KAIKILLE IHMISILLE, ei vain uskoville, pelastukseksi.

Kristus siis on koko maailman syntien sovitus. Ei vain uskovien.

Ehdoton armovalinta


Tämä opin kappale kalvinismissa tarkoittaa sitä, että Jumala on valinnut vain osan ihmisistä pelastukseen. Kaikilla ei ole siis Kalvinin mukaan mahdollisuutta pelastua, koska heidät on epäsuorasti määrätty helvettiin. Vain uudestisyntyneet ihmiset on valittu, jos he kestävät loppuun asti uskossa. Muuten heitä ei olekaan valittu pelastukseen. Pelastusta ei nimittäin kalvinismin mukaan voi menettää.

Eikö Jumala siis tahdo pelastaa kaikkia ihmisiä? Ei kalvinismin mukaan. Eikö Jumala odota kaikkia ihmisiä pelastukseen? Ei kalvinismin mukaan.

Katsotaanpa, mitä Jumala itse asiasta ilmoittaa. Kalvinin sanat eivät paljoa paina, jos Jumala on asiasta eri mieltä.

Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. (2Piet. 3:9)


Jumala ilmoittaa siis tässä sydämensä tahdon. Hän ei tahdo kenenkää joutuvan kadotukseen vaan kaikkien tulevan parannukseen.

Mutta Kalvinhan sanoi, että Jumala on valinnut vain tietyt pelastukseen. Jumala siis Kalvinin mukaan ei syystä tai toisesta tahdo pelastaa jokaista. Mutta Jumalan mukaan Hän tahtoo jokaisen pelastuvan. Hän ei tahdo kenekään joutuvan kadotukseen.

Tässä lisää sanomaa Jumalan sydämeltä:

Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1Tim. 2:3-4)

Turha Raamattua on selitellä. Siinä se lukee. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat. Ei vain osa. Ei vain valittujen joukko. Ei vain uskovat. Vaan kaikki ihmiset, koska heidän kaikkien lunastushinta on viaton ja pyhä Jumalan Pojan veri. 

Opin epäjohdonmukaisuus ja älyttömyys

Kalvinistien evankeliumin julistuksen kärki on tylppä. Jos Kristuksen sovitustyö koskee vain oikeasti uudestisyntyneitä ihmisiä eli maksimissaan ehkä miljardia (arvio erittäin yläkanttiin) ihmistä, miten meinaat kertoa evankeliumin noille lopuille 90 prosentille? Heille ei ole silloin tarjolla evankeliumia. Se ei koske heitä. Miljardeille ihmisille ei Kalvinin mukaan kuulu evankeliumi. Joudumme julistamaan maailmalle, että "Jumala on määrännyt lähes 90 % teistä helvettiin, eikä evankeliumi kuulu teille. Jeesus ei kuollut puolestanne. Teille ei kuulu pelastus, koska rakastava Jumala ei tahdo teitä taivaaseen." Hirvittäävää tekstiä. Mutta tuota kalvinismi käytännössä on.

Ja toisaalta on maailman tyhmintä toimintaa evankelioida, jos Jumala pelastaa joka tapauksessa kutsutut. Mitä hyödyttää lähteä lähetystyöhön, jos Herra pelastaa kuitenkin pakanamailla olevat valittujen joukossa olevat ihmiset, koska he eivät voi Jumalan kutsua vastustaa? Jumala pelastaa heidät ilman aktioita, ilman kokouksia ja lähetystyötä. Jeesuksen lähetyskäskykin oli täysin turha, jos kerran nuo ihmiset pelastuvat jotenkin joka tapauksessa.

Mitä järkeä on tehdä oikeastaan yhtään mitään, jos lopputulos on jo aikojen alusta pelattu meidän voitoksi tai tappioksi? Meillä ei ole siihen mitään vaikutusvaltaa. Ei synneillämme eikä parannuksenteoillamme ja rukouksillamme. Jos olen Jumalan valinnan mukaan kadotettu, en voi pelastua, vaikka kuka tekisi mitä. Se on Jumalan ehdoton valinta. Tai jos olen aikojen alussa määrätty Jumalan toimesta pelastettujen karsinaan, pelastun joskus kuitenkin jollain tavalla. Omat ponnistelut tai kenenkään muunkaan ponnistelut ei voi Kalvinin mukaan tehdä tyhjäksi Jumalan valintaa.

Mitä järkeä ylipäätään on kilvoitella, jos pääsen taivaaseen joka tapauksessa, jos minut sinne on aikojen alusta valittu? Voin elää miten tahdon, koska pelastun, jos Herra on valinnut niin. Ja jos Hän ei ole valinnut minua, kaikki valvominen ja pyhityskilvoittelu on täysin turhaa.

Jos siis kalvinismi on totta, ihminen voi elää aivan miten haluaa, ja hän pelastuu, jos Jumala aikojen alussa niin päätti. Ja jos ei päättänyt, mitään ei ole tehtävissä.

Joten mikset kalvinisti rauhoitu jo? Lopeta kaikki ja lepää laakereillasi, koska et voi vaikuttaa kenenkään pelastukseen mitenkään. Herra pelastaa heidät joka tapauksessa, jos on valinnut niin. Ja miksi luet Sanaa, vastustat syntiä ja rukoilet? Pelastut jokatapauksessa, jos niin on määrätty aikojen alussa. Ja jos sinua ei ole määrätty, et voi pelastaa itseäsi, vaikka tekisit mitä.

Ymmärrämme jokainen, että kalvinismi sotkeutuu omaan verkkoonsa, jos sitä tarkastellaan totuuden valossa. Se on loppujen lopuksi hyvin älytön oppi. Se on täysin Sanan vastainen. Raamatun henki on täysin toinen kuin kalvinismin henki.

Ja todellisuudessa kalvinismi saa ihmisen lain alle, koska ihminen ei voi olla koskaan varma autuudestaan. Jos hän lankeaa pois, häntä ei ollutkaan määrätty pelastukseen. Kalvinistin harteilla on jatkuvasti ukaasi "Jos teet syntiä ja lankeat, etkä ehkä ollutkaan valittu, koska valitut eivät voi kadottaa pelastusta ja elää synnissä." Tämä tekee olon epämukavaksi ja vainoharhaiseksi. Ei voi tietää omaa tilaa eikä ikuista autuuttaan, koska Jumalan valinnasta ei voi loppupeleissä tietää.

Jumalan valinta ja ennaltamäärääminen


Mitä sitten tarkoittaa Jumalan ennaltamäärääminen ja valinta? Tämä Raamatunkohta on kalvinismin kivijalka. Katsotaanpa lopuksi, mitä se sanoo:

Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa.. (Room. 8:29)

Katso nyt tarkasti, mistä kaikki lähtee liikkeelle. Jumala on edeltätuntenut ihmisen valinnat ja aivoitukset. Ennen aikojen alkua ei ollutkaan ensin Jumalan sadistista valintaa "tuo helvettiin, tuo taivaaseen, tuo helvettiin, tuo taivaaseen.."- tyyliin, vaan ensin Jumala tunsi ja tiesi ne ihmiset, jotka tulevat tekemään parannuksen ja uskovat Jeesukseen. Ja juuri tuon edeltätuntemisen pohjalta Jumala määrää ihmiset pelastukseen. Niin kuin edellä totesimme, ihminen voi kieltäytyä pelastuskutsusta, jonka Jumala esittää. Ja Jumala tiesi jo aikojen alussa kuka kieltäytyy kutsusta ja kuka ei.

Jumala on edeltätuntenut ne ihmiset, jotka vastaavat kutsuun myöntävästi. Ja tämän ihmisen valinnan pohjalta, jonka Jumala on ennalta nähnyt ja tuntenut, Jumala on määrännyt hänet pelastukseen. 

Ikuisuudessa muinoin Jumala siis ensin tiesi ja tunsi valitseeko ihminen kerran omasta tahdostaan pelastuksen. Tämän jälkeen Jumala määräsi tuon valinnan tehneet ihmiset pelastukseen. Kyse ei ollut siis siitä, että Jumala suvereniteetillaan ilman syytä määräsi jotkut pelastukseen ja jotkut ei, vaan Jumala näki jokaisen ihmisen valinnan ennalta. Sen pohjalta tapahtui ennaltamäärääminen

Kerran pelastettu - aina pelastettu?

Tämä on kalvinismin ehkä tunnetuin iskulause. Onko kerran pelastettu ihminen todella ainaisesti pelastunut? Ei ainakaan Raamatun mukaan:

Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja.. (1Tim. 4:1)

En selittele tuota kohtaa enempää. On profetoitu, että tulevina aikoina monet luopuvat uskosta. Heillä siis oli Paavalin mukaan ollut pelastava usko, mutta he luopuvat siitä. Ei voi luopua sellaisesta, jota ei omista.

Toinen Sanankohta sanoo:

Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois.. (2.Piet. 2:20-21)

Nämä henkilöt ovat Sanan mukaan joskus tulleet pelastetuiksi synnistä ja maailmasta, mutta lähteneet uudestaan maailmaan. Heidät tilansa on lopussa pahempi kuin alussa.

Kolmas kohta löytyy esimerkiksi Heprealaiskirjeestä:

Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen.. (Hepr. 6:4-5)


Nämä ihmiset olivat kerran tulleet valkeuteen ja tulleet osalliseksi Pyhästä Hengestä. He ovat siis uudestisyntyneet kerran. Mutta nyt he luopuvat tästä kaikesta ja päättävät lähteä pois. He ovat niitä ihmisiä, jotka Eesaun tavoin myyvät tavalla tai toisella esikoisoikeutensa eivätkä pääse enää armoon sisälle. Raamattu varoittaa seurakuntaa vakavasti:


ja ettei kukaan ole haureellinen tai epäpyhä niin kuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin tahtoi periä siunauksen, hänet hylättiin, eikä hän saanut mahdollisuutta muutokseen, vaikka hän sitä kyynelin pyysi.
(Hepr. 12:16-17)

Eesaulla oli esikoisoikeus, mutta myytyään sen, hän ei enää sitä saanut, vaikka pyysi kyynelin. Seurakuntaa varoitetaan tästä.

Viimeiseksi Jeesuksen sanat. Jos pelastusta ei voisi menettää, nämä sanat olisivat täysin turhia. Jos pelastusta ei voi menettää, nämä sanat voisi poistaa Raamatusta.

Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä. (Matt. 21:35-36)

Jeesus kehottaa valvomaan. Mitä hyötyä valvomisesta on, jos pelastusta ei voi menettää? Kalvinismi kuitenkin selittää tämän sillä tavalla, että jos luovut uskosta, et ollutkaan valittu. 

Raamattu kuitenkin sanoo, että viimeisinä aikoina monet luopuvat uskosta

Lopuksi

Syvällä kalvinismissa olevaa ihmistä on erittäin vaikea auttaa. Hän on riitaisa kiihkoilija, jota hallitsee erikoinen väittelyn henki. Hän suuttuu heti, kun joku nousee hänen näkemyksiään vastaan. "Uskonpuhdistuksen" aikana Kalvin tappoi valtavasti toisinajattelijoita. Sama vihan ja väkivallan henki on edelleen tuossa opissa mukana.

Kirjoituksen tarkoitus onkin lähinnä varoittaa ja rokottaa ihmisiä, etteivät he eksyisi tähän oppiin. Se on monella tapaa Raamatun vastainen. Kirjoituksessa oli vain muutamia jakeita kutakin kalvinismin väittämää kohtaan Raamatusta, ettei teksti venyisi liian pitkäksi. Sana kuitenkin sanoo: Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava. (1Kor. 13:1)





lauantai 24. helmikuuta 2018

Uskovainen mies vääryyden siteissä

Jokunen päivä sitten minulle kirkastui Raamatusta eräs vakava esimerkki, jonka tahdon jakaa sinulle. Rukoukseni on, että se voisi toimia jollekin aivan kuin peilinä, joka näyttää sydämen tilan. Kuin miekkana, joka tunkee läpi sydämen vääriin ajatuksiin ja aivoituksiin tuomiten ne Jumalan Hengen avulla. Minulla ei ole valtaa tuomita ketään, mutta Jumalan Sana tekee sen, kun Pyhä Henki ottaa Sanan käyttöön ja tekee omia harkittuja miekan pistoja ihmisen arimpiin paikkoihin sydämen sopukoissa. (Hepr. 4:12)

Eräs uskovainen mies

Apostolien tekojen 8. luvussa on kuvaus eräästä merkillisestä miehestä. En nyt kuvaile miehen koko hengellistä ja ulkoista profiilia vaan nostan esiin eräitä vakavia yksityiskohtia hänestä, jotka asettavat aikamme seurakuntalaiset itsetutkiskelun paikalle.

Tuo juutalainen mies, Simon, kuuli evankeliumin julistuksen evankelista Filippoksen suusta. Hän kuuli sanoman Jeesuksesta ja uskoi sen muiden samarialaisten kanssa. Hyvin pian hän ajautui muiden uskovien kanssa kasteen hautaan ja lähti seuraamaan Filippoksen toimintaa.

Simonin kohdalla toteutui näennäisesti Jeesuksen antama lähetyskäsky "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu..". Mutta pelastuiko hän? Pelastuminen sisältää ehdottomasti vapautumisen synnin kahleista. Luukkaan evankeliumissa lähetyskäskyssä apostoleille ilmoitetaan, että "parannusta syntien anteeksisaamiseksi Hänen nimessään on saarnattava kaikille.."

Simon kulki seurakunnan mukana. Hän oli nyt osana yhteisöä, joka palveli Herraa ja otti ensi askelia pelastuksen tiellä.

Jerusalemista saapui kuitenkin eräänä päivänä Pietari. Hän tuli Hengen voimassa opettamaan Pyhällä Hengellä täyttymisestä. Tullessaan Simonin kohdalle, hän sanoi profetaalisessa Hengessä jotain murskaavaa Simonin elämästä.

Hengen miekka pistää Simonia

Ensinnäkin Pietari ilmoitti Simonin olevan matkalla helvettiin, koska hänen sydämensä ei ollut vilpitön Jumalan edessä. Toiseksi Pietari Hengessä ilmoitti Simonin olevan kiinni vääryyden siteissä. Pysähdytäänpä hetkeksi tähän. 

Simon oli Jumalan edessä vilpillinen mies. Hän ei ollut missään vaiheessa tehnyt parannusta. Hän ei ollut kokenut myöskään sen vuoksi vapautusta synnin kahleista. Hän oli kiinni synnin siteissä. Ja juuri nuo synnin siteet estivät häntä pääsemästä pelastukseen ja vapauteen.

Simon oli kyllä uskonut järjellään Jeesukseen. Hänet oli kastettu. Mutta hän ei ollut tehnyt parannusta. Hän ei tahtonut päästää irti tietyistä synneistä. Hänen kääntymyksensä oli ainostaan sielullinen ja älyllinen kääntymys muiden peesissä. Ja koska sydämessä oli halu pitää kiinni synnistä, Jumala ei voinut uudestisynnyttää häntä. Simon oli käännynnäinen. Ei todellinen Jumalan lapsi. Hänellä oli synnin suhteen muuttumaton sydän. Hän ei ollut uusi luomus. Vanhaa ihmistä oli vain hieman jalostettu nänneisen kristillissyyden kulisseilla. Ja tuloksena oli vääryden siteissä oleva uskovaisen näköinen kastettu mies, joka oli matkalla helvettiin.

Usko on kuuliaisuutta

Uskoon liittyy aina kuuliaisuus Jeesuksen sanoja kohtaan. Ilman sitä Jumalan viha pysyy ihmisen yllä. (Joh. 3:36) Simon olisi voinut selitellä olevansa heikko ja vajavainen sekä lankeevainen ihminen. Hän olisi voinut mennä sen taakse. Mutta Pietarin sanat olivat niin terävät, että Simon riisuttiin aseista. Kukaan nimittäin ei voi mennä heikkoutensa taakse. Kristus on vahvempi kuin heikkoutemme ja voittaa ne uudestisyntyneen ihmisen elämässä. Raamatun mukaan Jumalan Pojan vapauttama ihminen on lapsi, ja siksi hän ei voi olla enää orja. (Gal. 4:7) Kristus on Golgatalla voittanut synnin kahleet ja siteet. Siksi on Golgatan työn halventamista väittää, että synnin siteissä olevana voi olla Kristuksen oma. Synnin Voittajan omana ei voi olla kiinni vääryyden siteissä. Poika on se, joka tekee synnin orjan vapaaksi. (Joh. 8. luku)

Simonin kohtalo

Simon ei perimätiedon mukaan kuitenkaan tehnyt parannusta. Hän ei tahtonut murtua aidosti Pietarin kautta tulleen Jumalan Hengen ilmoituksen alle. Hän ei tahtonut sydämestään irrottautua vääryyden siteistä. Ehkä hän piti Pietaria lakihenkisenä. Ehkä hän turvasi armoon ja uskoonsa. Mutta mitään armoa ei ollut, koska pimeydessä elävällä ihmisellä ei ole yhteyttä Jumalaan (1.Joh.1:1-7). Mitään pelastavaa uskoa ei ollut, koska Jumalan Pojan usko vapauttaa synnistä. (Room. 6:14, Gal. 2:20-21) Hänen uskonsa oli vain älyllistä totena pitävää uskoa, joka ei ollut peräisin taivaasta vaan omasta päästä. Hänen armonsa oli irstautta. Hän ei ollut Jumalan lapsi vaan perkeleen lapsi, koska hänen himoja Simon tahtoi noudattaa. (Joh. 8:44)

Entä tänään?

Ystäväni, on mahdollista uskoa ja mennä kasteelle, ja silti olla ilman pelastusta. Niin oli alkuseurakunnan aikana ja niin on nytkin. Ilman aitoa parannusta ja kääntymystä pois synneistä, sinulla ei ole mitään osaa taivaaseen. Lue vaikka Raamatun kolme viimeistä lukua. Ilman kokonaisvaltaista antautumista ja kuuliaisuutta Jumalan Poikaa ja Hänen sanojaan kohtaan, sinulla ei ole armoa vaan Jumalan viha ylläsi. (Joh. 3:36) 

Voit selitellä ja etsiä korvasyyhyyn irrallisia Raamatunpaikkoja. Varmasti löydät maastamme sadoittain pastoreita, jotka sanovat Jumalan ymmärtävän heikkouttasi ja armon riittävän. Raamattu kertoo, että heitä on kriskunta pullollaan lopun aikana: "Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia." (2Tim.4:3) Nämä pastorit sallivat pornoriippuvuudet, himoiten katselut ja veronkierrot. Ja heidät on helppo löytää. En puhu nyt luterilaisista palkkapapeista vaan vapaista suunnista löytyvistä pastoreista.

Mutta tuo kaikki heihin turvaaminen on typerää itsepetosta, jolla kartutat vain yllesi Jumalan vihaa tuomiopäiväksi. Luotatko ikuisen kohtalosi heidän muunnellun totuutensa ja irstaan armonsa varaan? Älä tee sitä vaan anna totuuden murtaan kerrankin sinut. Ole kerrankin rehellinen. On kyse sinun iankaikkisuudestasi.

Onko synti vaikea voittaa?

Ehkä mielestäsi synnin voittaminen on vaikeaa ja raskasta, koska olet yrittänyt kaikin voimin. Niin kuin laulu sanoo: "Joskus ehkä yhden himon voitin, mutta synnin orjaks silti jäin." Synnin voittaminen onkin mahdotonta uudestisyntymättömälle ihmiselle, joka taistelee omin voimin syntiä vastaan, jos edes taistelee. Kukaan ihminen ei ole vahvempi kuin synti. Uudestisyntymättömältä seurakuntalaiselta on mieletöntä vaatia pyhitystä ennen uudestisyntymää ja vanhurskautusta. Oletko koskaan kokenut niitä? Oletko vanhurskautunut? Jos olet, sen hedelmä on aina pyhitys (Room.6:22) eikä vuositolkulla synnissä rypeminen.  Ilman pyhitystä kukaan ei tule näkemään Herraa Heprelaiskirjeen mukaan. Vääryyden tekijät ei peri Jumalan valtakuntaa. (1.Kor.6:9)

Tämä kaikki on tänään tiukkapipoisuutta ja lakihenkisyyttä monissa seurakunnissa. Johannes Kastaja, Jeesus, Pietari, Jaakob ja Johannes olisivat kaikki tänään useissa seurakunnissa pannassa lakihenkisyyden vuoksi. Usein löytäessämme Raamatusta jotain liian syntisyyttämme tuomitsevaa kutsumme sitä lakihekisyydeksi ja heitämme sen pois. Turvaamme armoon, joka sallii pienet synnit. Emmekä edes usko ja tiedä, että armo todella vapauttaa ihmisen synnin orjuudesta. (Room. 6:14) Ensimmäinen merkki pelastuksesta ja Jeesuksen kohtaamisesta on vapautus synnistä, koska sitä varten hän tuli.

Tutki itseäsi

Niinpä niin. Pyydän sinua vakavasti miettimään, oletko kiinni Simonin lailla vääryyden siteissä? Usko ja kaste ei hyödytä sinua silloin millään tavalla. Eivät ne hyödyttäneet Simoniakaan. Simon oli kadotettu vääryyden siteittensä vuoksi. Emmekä me ole tässä asiassa poikkeuksia.

Mistä siis apu?

Mitä siis tehdä? Annetaan Pietarin vastata tähän: "Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa — jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan." (Apt.8:22)

Onko tämä liian suuri hinta sinulle? Simonille se oli, eikä hän koskaan ilmeisesti päässyt sisälle autuuteen. Uskovana ja kastettuna hän kuoli vääryyden siteissä. Hinta vääryyden hylkäämisestä oli Simonille liian suuri. Oman elämänsä kadottaminen ei sopinut Simonille, vaikka se on Jeesuksen sanojen mukaan opetuslapseuden tinkimätön hinta. Vähempi ei riittänyt silloin eikä riitä nytkään. 

Mitä sinä teet pienten kullattujen vääryyden siteittesi kanssa, jotka ovat liian raskaita sinulle? Otatko Pietarin sanat varteen? Ne ovat ainoa mahdollsuutesi. Valinta on sinun.

lauantai 17. helmikuuta 2018

Jumalan viholliset

Kun Jeesus puhuu lopunajoista, Hän antaa erikoisen varoituksen: Muistakaa Lootin vaimoa! (Luuk. 17:32) Uskon Herran näyttäneen minulle erittäin vakavan näkökulman tästä asiasta. Tahdon jakaa sen sinulle. (tapahtuma löytyy 1.Moos.19. luku)

Lootin perhe Sodomassa

Lootin perhekuntaan kuului kuusi ihmistä. Loot, vaimo, kaksi tyttöä ja vävyt. Herra lähetti enkelinsä Aabrahamin rukousten seurauksena pelastamaan vanhurskaat pois vihan ja tuomioiden alta, jotka Sodoman kaupunkia kohtaisivat. Näitä vanhurskaiden perheyhteyteen kuuluvia oli siis vain 6 ihmistä.

Vävyjen hukattu etsikkoaika

Kun Jumalan tuomiot olivat juuri alkamassa, Loot kehotti vävyjänsä hylkäämään Sodoman, kääntämään sille selkänsä ja lähtemään pian pois. Raamattu kertoo, että vävyt eivät kuitenkaan uskoneet Lootia. He luulivat Lootin pilailevan. He eivät uskoneet Jumalan tuomioihin synnin tähden. Ehkä heille oli opetettu vain Jumalan armosta, rakkaudesta ja pitkämielisyydestä. Jumalan viha ja tuomio tuli sen vuoksi yllätyksenä. He nauroivat Lootia, kun Loot varoitti heitä. He pitivät Lootin julistamaa sanomaa vitsinä.

Hetken kuluttua nuo miehet kuitenkin kärventyivät elävältä Sodoman kaduille, kun taivaalta alkoi sataa tulta ja tulikiveä. Noille miehille tarjottiin yksi mahdollisuus paeta tulevaa Jumalan vihaa. He hukkasivat tuon mahdollisuuden. Joskus etsikkoaikoja on vain yksi. Ja tuo aika ei ole meidän käsissämme.

Pakomatka

Pakomatkalle pääsi lähtemään siis vain neljä ihmistä kaikista Sodaman asukkaista. Herra tahtoi Raamatun mukaan pelastaa heidät kaikki.

Lootin vaimo

Kuitenkin yhden perheenjäsenen sydämessä oli jotain, mitä kukaan ihminen ei nähnyt. Siellä oli rakkaus ja kiintymys Sodoman makeaan elämään, hyvinvointiin ja elämän korskeuteen. Tuo yksi ihminen, Lootin vaimo, ei elänyt Sodoman riettaudessa eikä synnissä. Ei. Hän selvästi kavahti niitä. Hän eli miehensä rinnalla vieroksuen Sodoman syntiä. Se vaivasi jakuvasti heitä. Hän tiesi sen vääräksi ja karttoi sitä. 

Kuitenkin hänen sydämensä rakasti salaa Sodoman hyvinvoinnin anteja. Ehkä hän rakasti Sodoman marketteja, hajusteita, toreja, vaatteita, sisustustarjontaa ja kaikkea muuta, mikä ei suoranaisesti ollut syntiä. Hän tiesi sen nyt jäävän lopullisesti taakse ja se sai hänet kääntymään vielä kerran Sodomaan päin. Vain yksi kaihoisa katse vielä elämän korskeuteen sekä silmäin pyyntöön ja niin Jumala muutti Lootin vaimon suolapatsaaksi. Vaikka Lootin vaimo näennäisesti lähti pois Sodomasta, hänen sydämensä kuitenkin jäi sinne. Hänen sydämensä huone oli lakaistu kaikesta räikeästä suuresta synnistä, mutta ei puhdistettu maailmallisuuden likatahroista. Ja sen vuoksi hän ei säästynyt Jumalan tuomioilta ja kokenut pelastusta.

Kukaan ei tiennyt Lootin vaimon sydämen tilaa. Ei Loot eikä tytöt. Vain Jumala näki. Jumala oli Lootin vaimon elämässä tärkeämpien asioiden joukossa, mutta ei tärkein. Hän rakasti Jumalaa, mutta Sodoman tarjonta oli todellisuudessa rakkaampaa. Hänellä jäi ikävä Sodoman hybinvointia. Hän ei olisi halunut luopua siitä. Ja juuri tuo rakkaus maailmallisuuteen esti häntä pääsemästä tuomiota pakoon.

Puolet pääsi perille

Vain puolet vanhurskaiden perheväestä eli kolme ihmistä kuudesta pääsi pelastukseen ja välttivät Jumalan tuomion ja vihan.

Entä me?

Jeesus tulee pian ja Jumalan viha vuodatetaan maailman yli sen synnin tähden. Ystäväni voit olla varma, että vielä tänään rakkaus maailmaan on vihollisuutta Jumalaa kohtaan. Tarkkaa sydäntäsi, mitä se rakastaa ja mistä se todella saa nautintonsa ja ilonsa. Se ei ehkä elä synnissä mutta se voi olla kiinni tämän maailman korskeudessa ja silmäin pyynnössä. Onko aamulla ensimmäinen ajatuksesi Jeesuksessa, koska Hän on niin rakas? Vai alatko heti suunnittelemaan päivääsi, miten voisit elää sen itsellesi mukavasti?

Ajan käyttömme ja elämämme näyttää onko Jeesus todella rakkain. Sanamme ei tee Jeesusta rakkaimmaksi ja tärkeimmäksi vaan tekomme ja elämämme. Voimme peittää seurakuntaelämän, palvelustyömme ja hengellisen toimintamme alle valtavan määrän rakkautta maailmaa kohtaan. Ja tämä kaikki voi tapahtua vieläpä niin taitavasti, ettei kukaan näe. Ei edes lähin ihminen. Mutta Jumala näkee meidän tekomme. Niinhän Jeesus Ilmestyskirjan seurakunnille sanoi: "Minä tiedän sinun tekosi.." Ei ole mitään salattua sinun sydämessäsi. Hän tietää mitä ja ketä se rakastaa. Ja se kaikki tulee kerran julki. Hän näkee palaako sydämesi ensirakkauden tulta Jeesusta kohtaan vai maailman anteja kohtaan. Kummasta saat suuremman ilon: Jeesuksesta vai maailman anneista? Ole rehellinen. On parempi selvittää asiat nyt kuin jäädä kerran suolapatsaana katselemaan, kun Jeesus hakee omansa tuuliin ja pilviin. 

Kerran ylösoton hetkellä moni hurskasta elämää elävä "kristitty" jää tänne, koska hän rakasti maailman huveja enemmän kuin Kristusta. Etkö usko? Lue kymmenen morsiusneidon vertaus siitä, millainen nimenomaan Taivasten valtakunta, ei maailma, on Jeesuksen tullessa tänne. Puolet odottavasta morsiusjoukosta jäi sammuneen lampun kanssa kolkuttamaan ja anomaan toista mahdollisuutta. Sitä ei heille kuitenkaan enää koskaan annettu. Ovi oli lopullisestin suljettu.

Jumalan viholliset

Maailman ystävä on Jumalan vihollinen. Mikä hirvittävä totuus onkaan kerran uskovan huomata, että hän kaikesta hurskaudestaan huolimatta oli Jumalan vihollinen. Niin. Jumalan vihollinen. Ei saatana, ei saatananpalvoja, ei natsi, kommunisti tai ateisti vaan maailmaa rakastava kristitty. Ei ole vaarallista, jos jokin inhimillinen taho tai saatana on vihollisemme. On maailman vakavin ja peljättävin asia, jos olemme Jumalan vihollisia. Maailman ystävä on sellainen. (Jaakob 4:4)

Tutkikaamme itseämme

Tarkkaa nyt sydäntäsi kristitty! Palaako se tälle maailmalle? Löydät kyllä hurskaana Raamattua tuntevana kristittynä ehkä näennäisiä selityksiä oman tilasi turvaksi Sanasta, joilla voit turvata elämäntapaasi. Mutta ole nyt kerrankin rehellinen. Jeesus ei hyväksy selityksiä silloin, kun hän tulee. Hän näyttää kuin filminauhalta koko sydämesi tilan etkä voi silloin itseäsi millään puolustaa.

Siispä tehdään täyttä totta tänään. Räväistään sydämemme irti Sodomasta ja paetaan tulevaa vihaa. Se on tulossa eikä Jumala sitä pyytele meiltä anteeksi. Meidän on tultava synteinemme, penseyksinemme ja maailmallisuutemme kanssa Jeesuksen luokse ja hylättävä se kaikki kokonaan. On kadotettava oma elämä, jotta voisi olla opetuslapsi. On vihattava omaa elämäänsä voidakseen olla Jeesuksen seuraaja. Liian kovia sanoja? Niin onkin tämän viihde-kristillisyyden keskellä. Mutta ne ovat Jeesuksen sanoja eivätkä ne muutu. Niiden on muutettava meidät ja murrettava sydämemme ja tuomittava siellä oleva pinnallisuus sekä maailman rakkaus. Silloin Jeesuksen veri puhdistaa meidän sydämemme kaikesta synnistä ja uudistaa palvelemaan elävää Jumalaa omatunto puhtaana.

Lopuksi kaksi Raamatunkohtaa sinulle pureskeltavaksi. Jumala ei pyydä niitä meiltä anteeksi vaan saakoon ne tuomita meissä sen, mikä tuomittavaa on ja muuttaa sydämemme.

Jaakobin kirje 4:4

... ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.

1. Johanneksen kirje 2:15-17

Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.