Monday, November 4, 2013

Suuressa armossaan


Eräänä iltana Jumala avasi silmäni näkemään, miten suuri Hänen armonsa on ollut minua kohtaan elämäni aikana. Seuraava Jeremian kirjan sana alkoi elää sisälläni: ”Kaukaa ilmestyi minulle Herra ja sanoi: Ikuisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden olen vetänyt sinua puoleeni armosta.” (Jer. 31:3)

                      Suuressa armossaan Jumala antoi minun syntyä kotiin, jossa isä ja äiti ovat uskossa Jeesukseen. Armossaan Jumala veti minua jo pienenä luokseen. Jo alle kouluikäisenä pienenä poikana isäni kainalossa Jumalan Henki avasi minulle Jeesuksen ristin kuoleman merkityksen. Muistan edelleen sen hetken, kun silmäni aukesivat ymmärtämään, että Jeesus kuoli minun puolestani ristillä. Armossaan Jumala veti minua pelastukseen ja sain isäni kanssa rukoilla pelastusta Jeesukselta. Tuolloin pieneen sydämeen Jumala armossaan sytytti uskon liekin.

                      Armossaan Jumala kärsivällisyydessä veti minua lapsuuteni vuosina ylpeydestäni huolimatta, kun haaveilin jalkapallotähden urasta ja näin useat kaverini kilpailijoina, joita parempi minun pitää olla. Armossaan hän kärsivällisesti varjeli ja odotti hedelmän kypsymistä elämässäni.

                      Armossaan Jumala useasti lapsuuteni aikana veti minua Jeesuksen luokse ja sain tulla joka kerta uudestaan Hänen luokseen lankeemuksistani huolimatta.

                      Armossaan Jumala varjeli minua joutumasta väärien kavereiden vietäviksi antamalla minulle nuoruuteni herkimpinä aikoina uskovaisen ystävän.

                      Armossaan Herra varjeli minua vääriltä naisilta, jotka olisivat vieneet elämäni turmioon ja pitkille sakkokierroksille. Herra varjeli armossaan minut alkoholin kiroukselta enkä muutamista kokeiluista huolimatta jäänyt sille tielle. On pelkkää armoa, että itsepäisen ja äkkipikaisen luonteeni kanssa sain nuoruuteni vuosina ymmärtää ja uskoa Raamatun vakavan varoituksen: ”Haureus ja viini, rypäleen mehu, vievät järjen.” (Hoos. 4:11)

                      Armossaan Hän ikuisen rakkautensa tähden näki sydämeni kaipauksen päästä syvempään ja läheisempään suhteeseen Hänen kanssaan.  Hän salli elämääni sairauksia, jotka mursivat kovaa sisintäni ja taivuttivat minut antautumaan kokonaisvaltaisemmin Hänen käsiinsä. Armossaan Hän ei hylännyt minua suureen epätoivoon ja yksinäisyyteen, kun sokeana luulin kaiken loppuneen ja elämäni merkityksettömäksi. Armossaan Hän elämääni murtavien kokemusten keskellä antoi toivon kipinän Sanastaan: ”jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää yksin, mutta jos se kuolee, se kantaa paljon satoa.” (Joh. 12:24) Noina vaikeina aikoina Hän avasi taisteluiden keskellä oven Hänen yliluonnolliseen maailmaansa ja kutsui minut työhönsä.

                      Armossaan Jeesus Kristus itse täytti minut Hengellään ja sain voiman olla Hänen todistaja ihmisten keskellä. Sain sellaisen voiman todistaa Jeesuksesta muille, mitä en olisi koskaan uskonut omistavan. Armossaan Hän antoi minulle uudet kielet, joilla saan usein vielä tänä päivänä puhua selittämätöntä kieltä Hänen kanssaan.

                      Armossaan Herra veti minua edelleen puoleensa ja kirkasti totuutta minulle, joka luulin pelkän opin ja sen puolesta kiivailun, olevan suurinta Jumalan palvelemista. Armossaan Hän kärsivällisesti kesti minua, vaikka sain kiivauteni ja väittelynhaluni seurauksena monta riitaa aikaiseksi uskovien keskuudessa. Armossaan Hän otti minut kiinni, painoi pääni tomuun ja näytti, mikä minä olen ottamaan Jumalan sanan huulilleni ja lyömään sillä uskon veljeä, vaikka hän olisikin väärässä.

                      Armossaan Jumala salli minun olla hetken pimeydessä, nähdä oma tilani ja ymmärtää, ettei kysymys ole opista vaan Hänestä, josta koko Raamattu kertoo. Oli armoa saada ymmärtää, että oikea oppi ei pelasta ketään vaan Hän itse pelastaa.

                      Armossaan Jeesus uudisti minut ja nosti minut tuosta pimeydestä juuri sillä hetkellä, kun luulin Jumalan jo lopullisesti hylänneen minut. Hän totisesti puhdisti verellään sydämeni kaikesta synnistä ja antoi minulle niin voimakkaan armon kokemuksen, jota en koskaan ollut kokenut. Sen jälkeen saatoin aivan uudella voimalla ja innolla kertoa jokaiselle vastaan tulijalle, miten olen saanut kaikki syntini anteeksi.

                      Armossaan Jumala antoi minulle vaimon, jonkalaista en uskonut olevan olemassa maan päällä. Armossaan Hän tiesi ne kriteerit ja tarpeet, jotka minä olin sydämessäni toivonut vaimollani olevan. Suurta armoa on näinä vuosina ollut, että vaimoni on jaksanut minua ja edelleen rakastaa minua.

                      Kiitän Jumalaa, että viime aikoina olen yhä syvemmin saanut tuntea sen, miten elämä Herran kanssa ei ole tekemisissäni, hengellisessä työssä tai ponnisteluissa vaan elämä on Hänessä itsessään. Armossaan Hän kirkasti minulle, ettei Hän halua minulta niinkään töitä tai tekoja vaan minut itseni kokonaan. Olen saanut ymmärtää edes vähän, miten Hänen armossaan saa levätä ja kuunnella, mitä Hänellä on sanottavaa. Kaiken hengellisen työn ja toiminnan tulee kummuta tämän armon ja levon keskeltä.

                      Tänä iltana mieleni herkistyy, kun mietin Jumalan suurta armoa elämässäni. Tällaisen ylpeän, itsekkään, kateellisen, katkeroituvan, äkkipikaisen, ahneen, pilkallisen, pikavihaisen ja täysin itsessään kelvottoman syntisen Jeesus on ostanut omalla kalliilla ristinkuolemallaan ja verellään omakseen. Hän ei missään vaiheessa ole väsynyt minuun vaan on päivästä toiseen jaksanut rakastaa minua ikuisella rakkaudellaan ja vetänyt joka päivä minua luokseen. Hän ei ole jättänyt työtään kesken vaan on tähän asti minua auttanut.

                      Tiedän, että suuressa armossaan Hän, Jeesus itse, nostaa, kantaa ja pelastaa minua aina siihen päivään asti, kunnes saan nähdä Hänet kasvoista kasvoihin.

 

”Uskollisuutesi suuri on Herra. Ei vaihteen varjoa luonasi sun. Iäti kestävä, perustus varma, on sinun armosi Herrani mun.” (HL 25)