Tuesday, October 1, 2013

Hiljainen tuulen hyminä


Ylösnoussut Jeesus Kristus sanoi noin vuonna 95 seuraavat sanat: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.” (Ilm. 2:7,11,17,29; 3:6,13,22) Hän sanoi ne seitsemän kertaa. Joka kerta, kun kuulen nämä sanat, jotain liikahtaa sisälläni. Näissä sanoissa on majesteetillisen pyhyyden ja auktoriteetin tuntu. Jos 1900 vuotta sitten seurakuntien ja yksilöuskovien oli tärkeää kuulla Jumalan Hengen ääni, kuinka tärkeää se onkaan tänään, kun Jeesuksen tulo on aivan oven edessä? (Matt: 24:33) Kuulemmeko tänään, mitä Henki tahtoo meille sanoa?

                      Kerran lukiessani ensimmäistä Kuningasten kirjaa (19:9-13) tulin kiinniotetuksi näiden sanojen kautta. Elia oli paennut kuningatar Iisebeliä Hoorebin vuorelle, jossa Jumala alkoi puhu Elialle. Elia vuodatti ensin sydäntään Herralle, kuinka paljon hän onkaan nähnyt vaivaa ja kiivaillut Herran puolesta. Elia toden totta oli kaikkensa antanut ja tehnyt paljon työtä. Tämän jälkeen Herra käski Eliaa mennä vuorelle Herran eteen. Herra alkoi puhua Elialle. Hän näytti, miten Herran edellä kävi raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, mutta Herra ei ollut myrskytuulessa. Tämän jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessäkään. Maanjäristystä seurasi tuli, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Viimeisenä Raamattu (Raamattu kansalle) sanoo: ”Tulen jälkeen kuului hiljainen kuiskaava ääni.” (1.Kun. 19:12) Toinen käännös (1933/38) sanoo: Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.” Tässä Herra alkoi puhua Elialle hyvin selkeää puhetta.

                      Miettiessäni omaa elämääni ja palvelustehtävääni koen, että olen tavallaan samankaltaisessa tilanteessa kuin Elia. Olen tehnyt Herran työtä ja kiivaillut hänen puolestaan jopa uuvuksiin saakka. Kuitenkin kovan vauhdin ja työtaakan alla rakkaussuhde Jumalaan muuttuu helposti työsuhteeksi. Näin minulle on usein käynyt. Olen keskittynyt muihin ihmisiin ja pääpaino suhteessani Jeesukseen on ollut evankeliumin muille kertominen eikä Jeesus itse. Minulle on käynyt kuin henkilölle Korkea Veisussa: panivat minut viinitarhain vartijaksi - omaa viinitarhaani en vartioinut.” (Korkea Veisu 1:6)

                      Jäähyväispuheessaan Efeson seurakunnan vanhimmille Paavali kehottaa pitämään huolta ensin itsestään ja toiseksi muista ihmisistä (Apt. 20:28). Nuorelle sananjulistajalle Timoteukselle Paavali antaa kehotuksen valvomaan ensin itseään ja toiseksi opetustaan (1:Tim. 4:16). Järjestys on tänä päivänä edelleen oltava sama: ensin oma suhde Jeesukseen, sitten muut. Kovan menon ja pauhinan keskellä en ole kuullut Jumalan Hengen selvää ääntä niin kuin olisi pitänyt. Vaikka työ on ollut oikeaa ja hyvää, se on usein korvannut hiljaiset hetket Herran edessä. Herran puhe ei ole ollut kuultavissa kiireisen menon keskellä. Raamatunhan mukaan kaikki hengellinen työ ja toiminta tulee tapahtua Jeesuksen luota löytyvästä levosta käsin. (Matt. 11:28-29, Ps. 73:28)

                      Elian kohdalla, kun kaikki muut äänet olivat vaienneet, hän kuuli hiljaisen tuulen hyminän kaltaisen kuiskaavan äänen, joka alkoi puhua rajuilmojen runteleman erämaan yllä. Tuo tuulen hyminä, kuiskaava ääni, oli selkeästi kuultavissa oleva Jumalan ääni rikkinäiselle, epätoivoiselle ja väsyneelle Elialle. Ääni antoi tarkat ja uudet ohjeet Elian palvelustehtävälle ja elämälle. Tuon puheen jälkeen Elia saattoi nousta uudessa voimassa ja lähteä kirkkaamman näyn kanssa liikkeelle. Jeesus sanoo meille: ”Mutta kun sinä rukoilet, mene kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut.” (Matt. 6:6) Mikään elämässäni ei korvaa kahden keskistä aikaa Herran kasvojen edessä. Niin tärkeitä kuin evankeliumin työ, palvelustehtävät, saarnojen kuuntelu tai ylistys ovat, ne eivät koskaan voi korvata hiljaisia kammiossa olevia hetkiä Herran edessä Raamatun äärellä ja rukouksessa. Jumala on elävä Jumala, joka puhuu Sanansa ja Henkensä kautta tänään aivan samalla tavalla kuin ennen. Raamatun mukaan Jumalan Hengestä syntynyt Jumalan lapsi kuulee tuon äänen. (Joh. 3:8) Tiedostan tänä päivänä sen, että uskonelämäni ja palvelustehtäväni olisi siunatumpaa, levollisempaa ja tehokkaampaa, jos etsisin enemmän Herraa ja Hänen Henkensä ääntä hiljaisuudessa. Raamattu kehottaa voimakkaasti odottamaan hiljaisuudessa Herraa, joka ihanalla tavalla on luvannut palkita ja uudistaa jokaisen Häntä odottavan ja etsivät ihmisen. (Jes. 40:30-31; Ps. 9:11; 27:8,14; 37:7; 62:2,6; 105:4)

                      Kyllä Jumala on tulen Jumala (1.Kun. 1:12, Luuk. 3:16) ja hänen toimintansa saa maan vavahtelemaan ja tuulen puhaltamaan (Apt. 2:2, 4:31), mutta sitä edeltää aina hiljentyminen kammiossa Herran kasvojen edessä. Jos haluamme saada uuden Pyhän Hengen tulen ja voiman elämäämme, emme voi ohittaa omaa kammiotamme. Eivät voineet apostolitkaan vaan heidän oli hiljennyttävä ja odotettava Herran kasvojen edessä yläsalissa Pyhän Hengen täyteyttä. (Apt. 1:13-14, 2:1-2) Tämä oli Jeesuksen käsky: Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.” (Apt. 1:4) Jeesuksen käsky toimintaa kaipaaville opetuslapsille oli selkeä: Älkää lähtekö, vaan odottakaa! Tuon käskyn noudattamista seurasi lupaus: Teidät kastetaan Pyhällä Hengellä ja te saatte voiman. (Apt. 1:8) Onneksi apostolit noudattivat tuota käskyä, koska muuten me emme olisi koskaan kuulleet evankeliumia.

                      Rukoukseni on, että löytäisin uudestaan kammiohetket Herrani edessä. Tiedän, että siellä Jumalan Hengen väkevän käden ja selvääkin selvemmän äänen alla, saadaan voima ja voitelu palvelustyöhöni, ratkaistaan elämäni taistelut ja saadaan vastaukset kipeimpiin kysymyksiin. Siellä Jeesuksen veren peson ja Pyhän Hengen voiman alla hengen korvani puhdistuvat kaikesta liasta ja vaikusta, joita tämä aika sinne kerää. Tällöin korvani valmistuvat kuulemaan sen korvaamattoman tärkeän sanoman, jonka Pyhä Henki tahtoo puhua.