tiistai 23. toukokuuta 2017

Pyhyys Suomen seurakunnissa


Olen viime aikoina tullut voimakkaasti kosketetuksi, kun mietin alkuseurakunnan keskuudessa ollutta Jumalan pyhyyden vaikutusta suhteessa lukuisiin tämän päivän seurakuntiin. Viimeiset pari vuotta Suomen kristikunnassa ovat toimineet monella tavalla seulana ja puntarina seurakunnille. Valitettavasti monet seurakunnat ovat osoittautuneet hyvin köykäisiksi tämän punnituksen ja seulonnan jälkeen.

Pyhyys alkuseurakunnassa

Alkuseurakunnan aikana voimavaikutuksia seurasi vääjäämättä sellainen pyhyyden läsnäolo, että valkoisten valheiden lausujat, Ananias ja Safira, kaatuivat kuolleina maahan. (Apt. 5:1-) Madot söivät Kuningas Herodeksen, koska tämä ei antanut kunniaa Jumalalle vaan otti kunnian itselleen. (Apt. 12:20-25) Elymas tuli sokeaksi, koska vääristeli Herran suoria teitä. (Apt. 13:10-11) Noita Simonin sydämen katkeruus tuli paljastetuksi välittömästi. (Apt. 8:20-24) Ylösnoussut Jeesus ilmoitti Tyatiran valheprofeetta Iisebelille, että tämä joutuisi tautivuoteeseen, koska ei ole tehnyt parannusta. Hänen oppiensa seuraajatkin syöstäisiin suureen ahdistukseen. (Ilm. 2:22) 

Jumala valvoi seurakuntaansa. Puolivillaisuutta ja penseyttä ei sallittu, eikä kukaan puolisydäminen uskaltanut liittyiä heihin. (Apt. 5:13) Edellä mainituissa alkuseurakunnan tapauksissa valhe ei kestänyt pyhyyden edessä vaan se sai heti tuomion. Seurakunta eli pyhässä jumalanpelossa ja läsnäolossa. Jumalan läsnäolo toi valtavat ja epätavalliset ihmeteot seurakunnan keskuuteen. Voimavaikutusten kanssa kulki käsikädessä kuitenkin suuri Jumalan pelko ja pyhyys. Kukaan ei uskaltanut ja voinut tuon pyhyyden edessä olla penseä. Seurakunta oli niin pyhä ja jumalanpelon täyttämä paikka, että sinne ei uskallettu tulla epärehellisin ja petollisin sydämin.


Jumalan läsnäolo ei saanut aikaan sekasortoa, villiintynyttä ja kaoottista showta tai pelleilyä. Jumalan aito läsnäolo toi mukanaan ihmeet ja merkit sekä käsinkosketeltavan pyhyyden ja jumalanpelon.

Onko meillä pyhyyttä seurakunnissa?

Entä tänään? Onko meillä seurakunnissa pyhyyttä? Ajattele, että irstaassa ja haureellisessa homosuhteessa elävä "apostoli" saa vapaasti kiertää seurakuntiamme kuukausitolkulla eikä mitään tuomiota tapahdu? Hän voi kiertää monia seurakuntiamme vapaasti, eivätkä arvossa pidetyt johtajat näe tuon miehen tilaa. Ajattele, että seurakunnan ilmapiiri paljasta syntiä! Onko siellä Jumalan läsnäoloa, jos mitään ei tapahdu? Onko Jumala siellä silloin toiminnassa mukana? Onko tuo alkuseurakunnan Henki siellä silloin hallitsijana? Kuka seurakunnissa on hallitsevana voimana, jos Jumalan läsnäolo ei paljasta tuota miestä tavalla tai toisella? Liian monien vapaidensuuntien seurakuntien vanhimmat vaikenevat tai eivät näe mitään. He toivottavat tuon miehen tervetulleeksi, ja antavat hänen tehdä mitä haluaa ja puhua mitä haluaa. 

On mainittava myös, että suuri oli myös se joukko, jotka näkevit heti tuon homoseksuaalisen miehen opin ja sydämen tilan. Kuitenkin nämä totuudessa olleet yksilöt, profeetat ja vartijat muurinaukoilla haluttiin vaientaa ja laittaa boikottiin monin eri tavoin. Heidät tuomittiin lakihenkisinä fariseuksina, jotka ovat Jumalan toiminnan vastustajia. Valitettavasti viimeiset vuodet ovat osoittaneet, että monissa Suomen seurakunnissa ovet ovat auki lähes kenelle tahansa, joka mainitsee Jeesuksen nimen ja osaa kuohuttaa persoonallaan seurakunnan.

Mitä jos tämä kyseinen homoseksuaalisessa suhteessa elävä ”apostoli” olisi laitettu alkuseurakuntaan? Mitä olisi tapahtunut? Ota huomioon, että tuolloin Jumalan läsnäoleva voima, pyhyys ja Herran pelko olivat niin suurena läsnä, että valehtelijat saattoivat kaatua kuolleina maahan. Mitä tälle ”apostolille” olisi käynyt? Tänään hänelle ei käynyt mitään ennen kuin itse hän paljasti oman tilansa. Eikö ole sairasta, miten kaukana olemme alkuseurakunnan tilasta? Saa tapahtua melkein mitä vain. Julistaja voi elää hirvittävissä synneissä ja saastuttaa harhaopeilla mielin määrin kristikuntaa, eikä hän lukuisten seurakuntien keskellä tule paljastetuksi ennen kuin hän itse tulee kaapista ulos! Käsitätkö, kuinka syvällä kristillisyytemme on? Onko seurakunnissamme vain tyhjää ohjelmaa ja toimintaa, mutta ei mitään aitoa ja todellista? Heittelemme kivillä katolisia ja luterilaisia, mutta eroammekko me heistä millään tavalla, jos Jumalan pyhyys ei enää ole seurakunnissamme paljastamassa syntiä ja valhetta? Minne se on kadonnut? 

Mainittakoon sivuhuomautuksena, että me emme uskovina saa ikinä toivoa kenellekään mitään pahaa, varsinkaan kuolemaa. Tuomion valtikka on Jumalan kädessä ja Raamattu varoittaa meitä ottamasta sitä omiin käsiimme. Meidän tulee rukoilla jokaisen ihmisen puolesta ja toivoa heille hyvää loppuun asti. Jos Jumalan pyhyys ja läsnäolo saa aikaan peljättäviä tuomioita seurakunnan keskuudessa, se on Jumalan asia. Se sai aikaan Jumalan pelkoa alkuseurakunnassa. Nämä varoittavat esimerkit Sanassa tulisi saada meidätkin aralle tunnolle.

 
Olemmeko jokatapauksessa tulleet sellaiseen aikaan, missä Herran kirkkaus on lähtenyt monista seurakunnista niin kuin se lähti kerran Jumalan temppelistä (Hesekiel 10. ja 11. luku)? Lukuisissa seurakunnissa voi elää miten tahansa ja mitään ei tapahdu! Ei mitään tapahdu! Ymmärrätkö, että siellä ei ole silloin pyhyyttä, joka paljastaisi synnin! Ymmärrätkö, että Jumalan Pyhä Henki paljastaa maailmalle ensimmäisenä nimenomaan synnin? (Joh. 16) Hän paljasti alkuseurakunnassa noita Simonin sekä Ananiaan ja Safiran heti. Tänään harvoin enää herodekset, elymaat, noita-simonit, iisebelit, ananiaat ja safirat paljastuvat? He saavat liian usein vapaasti elää valheissaan, kunnes itse tulevat kaapeistansa ulos. He saavat olla rauhassa. Heillä on usein jopa hyvä olla valheensa kanssa. Onko sellaisessa seurakunnassa silloin pyhyyden läsnäolo vallitsevana voimana niin kuin annetaan usein ymmärtää?

 
Tapaus Laodikea (Ilm. 3:14-19)

Olemmeko tulleet joissain seurakunnissa Laodikean aikaan? Tuo seurakunta eli ilman Jeesusta tietämättä itse siitä mitään. He luulivat Jeesuksen olevan seurakuntansa toiminnan keskellä, vaikka Jeesus oli lähtenyt sieltä ulos. Kun Jeesus lähtee seurakunnasta ulos, synti ei enää paljastu. Silloin kukaan ei saa tuomiota valheista. Valheapostolit eivät paljastu. Mikään ei ole liian haureellista ja epäpyhää sellaisessa seurakunnassa, jonka oven ulkopuolella Jeesus seisoo. Sellainen seurakunta sanoo olevansa rikas eikä tarvitse mitään. Se luulee omistavansa kaiken. Eikä kuitenkaan tiedä olevansa säälittävä, sokea, köyhä ja alaston. Jos Jeesus jättää seurakunnan, sieltä lähtee pyhyys ja kirkkaus. Silloin seurakunnalla ei ole enää mitään. Silloin ei ole olemassa seurakuntaa, vaikka seurakunta itseään sellaiseksi kutsuisikin.

Käsitämmekö, kuinka vakava on tilanne, jos Jumala ei enää puutu tilanteisiin? Ymmärrämmekö, että puhuva Jumala on vielä armahtavainen ja toivoa antava Jumala. Kun Jumala on vaiti eikä oikeasti puhu, tilanne on hyvin vakava.

Hyvä Jumala armahda meitä. Käännä vielä katseesi Suomen Siionin puoleen! Elävän kristillisyyden pahin vihollinen ei ole vieraat uskonnot tai julkijumalattomat päättäjät. Elävän kristillisyyden pahin vihollinen on kuollut, penseä ja kompromisseihinsa kuollut seurakunta. Ymmärrämmekö, kuinka syvällä olemme? Olemme menettäneet kaiken, jos pyhyys on otettu pois. Meillä on vain nimi, kuoret ja tunnustus. Ei elämää.

Huutakaa veljet ja sisaret Jumalan puoleen, että Jumalan pyhyys palaisi seurakuntiimme! Jos meiltä puuttuu se, meillä ei ole oikeaa seurakuntaa.

Pitäkäämme vaatteistamme huoli. Kun Jumala laskee puhdistavan tulensa ja pyhyytensä, olemmeko me sillä paikalla, että voimme sen kestää? Rukoilemme herätystä. Rukoilemme sitä, että kuolleet herää, sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät. Se on oikein. Mutta Jumalan voimavaikutukset kulkevat käsikädessä jumalanpelon ja pyhyyden kanssa. Kestäisikö Suomen Siion tuon pyhyyden? Kuinka moni meistä pysyisi tolpillaan silloin? Mitä tapahtuisi niin kutsutuissa seurakunnissamme juuri nyt, jos Jumala totisesti laskisi kirkkautensa ja pyhyytensä sinne? Kuinka moni kestäisi sen edessä? Kestäisinkö minä? Kestäisitkö sinä?


Veljet ja sisaret, meidän on löydettävä uudelleen Jeesus ja Hänen läsnäolonsa. Meidän on löydettävä Hänet niin kuin alkuseurakunta oli löytänyt. Vähempi ei saa Raamatun mukaan riittää. Meidän on löydettävä uudestaan Jumalan sana jalkojemme alle kallioksi ja lampuksi. Meidän on revittävä juurineen pois kaikki valhe seurakunnistamme. Meidän jokaisen tulee löytää uudestaa rukousalttarimme! Ymmärtäkäämme vastuumme ja taistelkaamme rukouksessa ja paastossa Herra Jeesus ja Jumalan pyhyyden läsnäolo takaisin seurakuntiemme keskiöön! Vain Jeesuksen veren vihmonnassa, pyhyydessä, vanhurskaudessa ja turvissa me voimme säilyä voittajina ja saavuttaa kadotetut sielut takaisin Isän rakastavaan syliin.