Kasteesta

Seurakunnissa ja herätysliikkeissä on käyty vuosikymmeniä polemiikkia kasteen olemuksesta - onko oikein kastaa vauvoja vai kuuluuko kaste vain uskoontulleille? Luotettavaa vastausta ei anna herätysliike tai kirkolliskokous vaan Jumalan Sana, Raamattu.

Lapset

Eräiden kirkkokuntien mukaan kastamaton lapsi menee synteinensä helvettiin, joka on luotu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. (Huom. ei ihmistä varten Matt. 25:41) Väitettä perustellaan sillä, että lapsi on siinnyt synnissä ja on perisynnin alainen.

Viimeinen tuomio

Raamattu sanoo, että viimeisellä tuomiolla kukin ihminen tuomitaan tekojensa mukaan: ”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan..” (Ilm. 20:12-13, 22:12) Tässä ei puhuta mitään perisynnistä. Jumala tuomitsee ihmisen ihmisten tekosyntien mukaan. Kadotukseen joutuvat ihmiset eivät vastaa isiensä synneistä vaan omista synneistään. Viimeisellä tuomiolla olevat keskoset ja vauvana kuolleet ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan. Ei heidän isiensä syntien mukaan. Lienee selvää, että keskoset tai vauvat eivät ole koskaan syntiä tehneet. He pääsevät siis taivaaseen.

Perisyntikysymys

Eikö meissä ole sitten perisyntiä, jonka mukaan tuomitaan? Meissä on perisynti, jonka seurauksena kukin ihminen on syntynyt vajavaiseen ja kuolevaiseen ruumiiseen, mutta perisynnin vuoksi ketään ei Raamatun mukaan tuomita kadotukseen. Raamattu sanoo: "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa." (Hes. 18:20, 5.Moos. 24:16) Lapset eivät siis joudu tuomiolle isien syntien vuoksi, joten perisynti ei ole Jumalan edessä kadostustuomion peruste.

Hyvän ja pahan erottaminen

Israelin kansan (vrt. Jumalan kansa) lähestyessä kohti luvattua maata (vrt. taivasta), Jumala sanoi päästävänsä sinne kaikki ne lapset, jotka eivät erota vielä hyvää pahasta. Raamattu sanoo: "..teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, ne pääsevät sinne; heille minä annan maan, ja he ottavat sen omaksensa." (5. Moos. 1:39) Lapsi on Jumalan edessä syyttömän niin kauan, kunnes hän erottaa hyvän pahasta. Jossain vaiheessa jokainen tarpeeksi pitkälle eläessään tulee valitsemaan väärin, mutta siihen saakka hän on taivaskelpoinen.

Nimet Elämän Kirjassa

Raamattu sanoo, että Jumala pyyhkii elämän kirjasta niiden nimet, jotka ovat tehneet syntiä häntä vastaan. Mutta Herra vastasi Moosekselle: "Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani." (2.Moos. 32:33) Olehan tarkkana! Keiden nimet Jumala pyyhkii Elämän Kirjasta (vrt. Ilm. 20:12 mukaan nimi täytyy olla Elämän Kirjassa jos mielii taivaaseen)? Jumala pyyhkii niiden nimet Elämän Kirjasta, jotka tekevät syntiä Häntä vastaan. Vauvojen nimet siis ovat vielä Elämän Kirjassa, koska he eivät ole tehneet syntiä Jumalaa vastaan. Heidän nimiä ei ole vielä ollut tarve pyyhkiä pois. Vauvan nimi pyyhitään Elämän Kirjasta vasta silloin, kun hän tekee syntiä Jumalaa vastaan tietoisesti.  Jos vauva kuolee heti syntymänsä jälkeen, hän menee siis taivaaseen, koska hänen nimensä on Elämän Kirjassa.

Jeesuksen esimerkki

Jeesus itse vakuuttaa seuraajilleen voimakkaasti lasten autuutta hyvin tyhjentävästi. Raamattu sanoo: "Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä." (Mark. 10:13-16) Ensinnäkin Jeesus toteaa Taivasten Valtakunnan olevan lasten kaltainen. Hän ei vain totea lasten pääsevän sinne vaan toteaa Taivaan jopa olevan lasten kaltainen. Toiseksi Jeesus siunasi lapsia eikä kastanut. Kolmanneksi Matteuksen evankeliumissa (18:3) Jeesus sanoo: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan". Jeesus siis toteaa, että jokaisen tulisi tulla lasten kaltaiseksi päästäkseen taivaaseen. Lapsi on siis itsessään Jeesuksen mukaan taivaan esikuva ja taivaskelpoinen.

Daavidin kuollut vauva

Raamattu kertoo, miten Kuningas Daavidin lapsi kuoli pian syntymänsä jälkeen. Lapsen vielä sairastaessaan Daavid paastosi ja rukoili Jumalaa, mutta Jumala näki hyväksi ottaa lapsen luoksensa. Kun Daavid sai viesti lapsen kuolemasta, hän lopetti itkun ja paastoamisen ja jatkoi elämäänsä normaalisti. Daavidin lähipiiri ihmetteli Daavidin toimintatapaa ja kysyi, miksi tämä teki niin. Eikö olisi ollut normaalia surra? Daavid vastasi silloin: ”kun hän nyt on kuollut, niin mitä minä enää paastoaisin? Enhän minä enää voi palauttaa häntä. Minä menen hänen tykönsä, mutta hän ei enää palaja minun tyköni.” (2.Sam. 12:23) Daavid sanoi menevänsä vielä kerran lapsensa luokse. Muualta Raamatusta tiedämme, että Daavid pääsi taivaaseen, joten silloin myös hänen kuollut vauvansa pääsi taivaaseen.

Lapsikastetta ei löydy Raamatusta

Viimeisenä argumenttina lapsikastetta vastaan tahdon sanoa, että Raamatussa ei ole ainuttakaan tapausta, jossa vauvoja kastetaan. Kukaan ihminen maailmassa ei voi löytää Raamatusta lapsen kastamista, koska siellä ei sellaista ole. Lue Raamattusi läpi huolella ja huomaat tämän väitteen pitävän paikkansa. Lapsien kastaminen on kirkkoon alkuseurakunnan ajan jälkeen tullut vääristymä, jota ei Raamatun aikana toteutettu. Historian kirjojen mukaan ensimmäiset viittaukset vauvojen kastamiseen löytyvät vasta 200-luvulta. Kuitenkin vielä 300-luvulla kirkkoisät Augustinus ja Hieronymos, jotka olivat kristittyjen kotien poikia, ottivat kasteen vasta uskoon tultuaan.

Perhekunnittain

Ainoita argumentteja, joilla lapsikastetta yleensä puolustellaan, on perhekunnittain kastaminen, joka mainitaan jossain kohtaa apostolien tekoa. Se on melko köykäinen perusteluyritys, kun luemme vähän tarkemmin, mitä Raamattu sanoo perhekunnittain kastamisesta.

Elkanan perhe

Ensinnäkin käsitteisiin perhe tai perhekunta Raamattu sisällytä aina lapsia. Tästä hyvä esimerkki on 1. Samuelin kirjan 1:21-23: "Sitten se mies, Elkana, ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle jokavuotista teurasuhria ja lupausuhriaan, mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi." Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Tee, niinkuin hyväksi näet, jää kotiin, kunnes olet hänet vieroittanut; kunhan Herra vain täyttää sanansa." Niin vaimo jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes hän vieroitti tämän." Tässä kohdassa Raamattu sanoo, että Elkana ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle. Kuitenkin Elkanan vaimo, Hanna, jäi kotiin imettämään Samuel-vauvaa. Tässä kohdassa puhuttaessa perheestä, tarkoitettiin vain osaa perheestä, aikuisia, eikä Samuel-vauvaa.

Krispuksen perhekunta

Apostolien tekojen 18:8 kertoo meille eräästä synogogan esimiehen Krispuksen perhekunnasta, jotka kaikki tulivat uskoon: "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin." Tässä Krispuksen perhekunta kokonaisuudessa kastettiin, koska kaikki perhekunnassa tulivat uskoon. Kaikki perhekunnasta olivat sen ikäisiä, että he kykenivät järjellisesti tulemaan uskoon. Tuskinpa kukaan evankelista menisi vastasyntyneelle saarnaamaan parannusta ja tämän jälkeen sanoisi vastasyntyneen tulleen uskoon. Krispuksen perhekunnassa ei ilmeisesti ollut vauvoja. Eihän kaikissa perhekunnissa ole juuri tällä hetkellä vauvoja. Varmisti jokainen meistä tunnemme sellaisia perhekuntia.

Kastettujen ikä

Raamattu myös antaa viitteen kastettavien ikähaitarista: "Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset." (Apt. 18:8) Miehet ja naiset kastettiin. Jokainen itse voi päätellä minkä ikäinen on mies tai nainen. Juutalaisessa kulttuurissa 12-vuotias oli lain edessä mies. Kuitenkin voimme olla varmoja siitä, että 2-kuinen vauva ei ole mies eikä nainen. Kastettavan tulee kuitenkin olla sen ikäinen, että hän on a) tehnyt syntiä b) kykeneväinen tekemään parannuksen ja uskomaan Jeesukseen ja c) ottamaan omavalintaisesti järjen päätöksellään kasteen.

Kastetapauksia

On syytä tarkastella, ketkä Raamatussa kastettiin, miksi heidät kastettiin ja keitä he olivat.

Fariseukset

Johannes Kastajan luokse tuli kerran fariseuksia, jotka pyysivät päästä kasteelle. Johannes Kastaja sanoi: ”Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä…” (Matt. 3:7-8) Kasteelle pääsy edellytys myös uskonnolliselta maailmalta oli parannus. Kääntymättömän ihmisen kaste on hyödytön. Ilmeisestikään Johannes ei kastanut näitä fariseuksia. Kasteelle ei riitä vielä se, että on halu päästä kasteelle. On tehtävä parannus ja oltava uskossa.

Juutalaiset helluntaipäivänä

Apostolien tekojen toisessa luvussa Pietarin saarnan jälkeen juutalaisille tuli synnintunto. He kysyivät Pietarilta, että mitä heidän tulisi tehdä pelastuakseen. Pietari kehotti tekemään parannuksen ja ottamaan kasteen. Parannus oli siis tehtävä ensin ja sitten vasta otettava kaste. (Apt. 2:37-38) Tämän vahvistaa (2:41): ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.” Huomaa, että ne jotka ottivat Pietarin sanan vastaan, heidät kastettiin. Ei muita. Uskoontulo oli tässäkin tapauksena edellytyksenä kasteelle pääsylle.

Kandaken hoviherra

Kerran Henki johdatti Filippoksen julistamaan evankeliumia eräälle Kandaken hoviherralle. Kun hoviherra oli kuullut evankeliumin ja myös opetusta kasteesta, syntyi hänen ja Filippoksen välillä seuraava keskustelu: "Hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua? Silloin Filippos sanoi hänelle: "Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet." (Apt. 8:36-38 Raamattu kansalle) Kun hoviherra kysyi, oliko jotain estettä kasteelle pääsylle, Filippos antoi ymmärtää, että kastaminen on mahdollista vain, jos hoviherralla on henkilökohtainen sydämen usko Jeesukseen. Muuten ei kastetta olisi voitu suorittaa. Vasta sydämen uskon jälkeen hoviherra kastettiin. Kuitenkin Suomessa kastetaan synnittömiä vauvoja vuosittain tuhansia. Mitä jos suomalainen pappi ottaisi Filippukselta raamatullisesti mallia ja kysyisi kastettavalta vauvalta uskooko tämä Jeesukseen? Vastausta ei tulisi. Mutta kirkko on keksinyt ovelan tavan kiertää tämä kysymys. On keksitty kummit, jotka uskovat vauvan puolesta. Raamattussa ei ole sanaakaan kummeista eikä toisen puolesta uskomisesta. Mieletön ajatus, että joku voisi tehdä parannuksen ja uskoa toisen puolesta. Laitappa Raamattuhakuun hakusanaksi kummi ja katso montako osumaa löytyy. Ei yhtään.

Apollos ja efesolaiset

Raamatussa on myös mainittu tapaus, jossa palavana evankelista tunnettu Apollos julisti evankeliumia efesolaisille. Apollos tunsi kuitenkin vain Johanneksen kasteen, joten hän ei kastanut uskoontulleita Herran Jeesuksen nimeen. Kun he kuulivat Paavalilta, että kaste tuli ottaa Herran Jeesuksen nimeen, he olivat kuuliaisia Jumalan sanalle ja ottivat kasteen. (Apt. 19:1-5) Samoin nykyään lapsikasteen ennen uskoontuloa saaneiden tulisi ottaa uskovien kaste. Erona efesolaisiin nähden on vain se, että Johanneksen kaste löytyy Raamatusta mutta lapsikastetta ei. Johanneksen kaste oli vain vanhentunut kaste, joka oli ns. parannuksen kaste. Se on kuitenkin asia erikseen.

Kornelius ja lähipiiri

Apostolien tekojen 10. luvussa on tapaus, jossa sotapäällikkö Kornelius ystävineen tulivat uskoon Pietarin saarnan kautta. Uskoontulonsa jälkeen nämä täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat kielillä. Silloin Pietari totesi: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. (Apt. 10:47-48) Pietari antaa ymmärtää, että kasteelle menolle on esteenä, jos henkilö ei ole uskossa. Nyt Pietari toteaa, että Pyhällä Hengellä täyttyneiden pakanoiden täytyy olla siis myös uskossa, jos ovat täyttyneet Hengelläkin. Pyhällä Hengellä kun ei voi täyttyä ilman uudestisyntymää. Kasteen edellytyksenä tässäkin tapauksessa oli henkilökohtainen usko Jeesukseen.

Korinttilaiset, uudestisyntymä ja kaste

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja jotkut vapaatkin suunnat opettavat ihmisen uudestisyntyvän kasteessa. Tätä ei löydy Raamatusta. Nimittäin Paavali sanoo korinttilaisten uskovien uudestisyntyneen eli pelastuneen ennen kasteelle menoa. Ensinnäkin hän sanoi, ettei kastanut Korinttissa muuta kuin muutamat ihmiset: ”Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen… Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan…” (1. Kor. 1:14,17) Kuitenkin Paavali kertoo samassa kirjeessä hieman myöhemmin, että hänen julistamansa evankeliumin kautta nimenomaiset korinttilaiset uudestisyntyivät. Paavali sanoo korinttilaisille: ”… minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa” (1. Kor. 4:15) Huomaatko, että korinttilaisten uudestisyntyminen ei voinut tapahtua kasteessa? Jos Paavali ei kastanut juuri ketään, mutta hänen kautta julistetun evankeliumin kautta korinttilaiset uudestisyntyivät, uudestisyntyminen ei voinut tapahtua kasteessa.

Kasteen ulkoinen olemus

Sana kaste on alkukielessä baptizo, joka tarkoittaa upottaa veteen. Se ei siis ole muutamalla pisaralla valelua vaan kokonaan veteen upottamista. Tämä tulee esiin monissa raamatunkohdissa.

Johannes Kastajan toiminta

Johannes Kastajan toiminnasta sanotaan: ”Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä." (Joh. 3:23) Vauvojen kastamiseen ei Suomen kirkkokulttuurissa paljoa vettä tarvita. Aikuisen ihmisen kastaminen veteen upottamalla edellyttää paljon vettä. Siksi Johannes kastoi useimmiten Jordan-virrassa.

Kandaken hoviherra

Filippus, johdatettuaan Kandaken hoviherran uskoon, ei käyttänyt juomapullon muutamaa vesipisaraa kastaakseen sillä hoviherran. Sen sijaan Raamattu kertoo: ”... ja he molemmat, Filippos ja hoviherra astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet." (Apt. 8:38) Heidän piti astua veteen, jotta hoviherra voitaisiin kastaa upottamalla.

Miksi upottamalla?

Miksi kastettava pitää upottaa kokonaan veteen? Kun tulimme uskoon, entinen elämämme kuoli ja uusi elämä syntyi. Kolossalaiskirjeen 3:3 sanoo: ”Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”. Kun joku kuolee, hänet on pian haudattava. On järjestettävä hautajaiset ruumiille. Kasteelle meneminen on vanhan ihmisen hautaamista. Raamattu sanoo: ”Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan…” (Room. 6:4) Kun ihminen haudataan, hänet peitetään kokonaan multiin. Muutama multahippu otsan päälle ei riitä hautaamiseksi. Tämän vuoksi raamatullinen kastaminen, baptizo, on oltava veteen kokonaan upottamista eikä veden kansaa valelua.

Lopuksi

Uskovien kasteesta ja sen merkityksestä voisi kirjoittaa vielä hyvin paljon. Kuitenkin tämä edellä mainittu riittänee perusteluksi. Jos olet tehnyt parannuksen ja sinulla on elävä usko Jeesukseen etkä ole käynyt uskovien upotuskasteella, toimi Raamatun ohjeiden mukaan: ”Ja nyt, mitä viivyttelet?... anna kastaa itsesi” (Apt. 22:16). Nimenomaan; anna kastaa itsesi! Ehkä joku teki sen joskus väkisin sinulta lupaa kysymättä, kun et vielä tajunnut vielä mitään viattomana oikeasta ja väärästä. Sellainen kaste ei ole raamatullista eikä merkitse mitään suuntaan eikä toiseen. Se on ihmisten keksimää uskonto-kulttuurisllista muotojumalisuutta, joka perustuu ihmisten keksimiin perinnäissääntöihin pimittäen Jumalan Sanan totuuden ja paikoin jopa pelastuksen. Sellaisesta Raamattu sanoo: ”te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden... mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.” (Matt. 15:6,9)

                              

                            

                            

                            

Kristityn näköiset

Jeesus puhuu monissa kohdin ihmisistä, jotka ovat ulkoapäin katsottuna kristityn näköisiä. Kuitenkaan nämä ihmisjoukot eivät todellisuudessa ole koskaan oppineet tuntemaan elävää Jumalaa eivätkä kokeneet todellista uudestisyntymistä ylhäältä. Tämä ihmisryhmä on verrattavissa sekakansaan (2. Moos. 12:38), joka lähti israelilaisten kanssa matkalle kohti luvattua maata. He eivät olleet Jumalan kansaa, mutta vaelsivat heidän seassaan muistuttaen erehdyttävästi Jumalan kansaa. Nykyään heitä kutsutaan usein nimikristityiksi. Heillä on uskovan nimi, mutta he ovat hengellisesti kuolleita (Ilm. 3:1).

Nimikristitty

Nimikristitty ihminen uskoo Jumalan ja Jeesuksen olemassaoloon aivan kuin Nikodeemus (Joh. 3). Nikodeemus oli sen ajan seurakunnan hallituksen arvostettu jäsen, joka oli saanut korkeatasoisen uskonnollisen kasvatuksen ja tunsi Raamattunsa paremmin kuin monet meistä. Hän noudatti tarkoin Raamatun ohjeita ja pyrki elämään Jumalalle mieliksi. Hän oli kuitenkin yhtä kaukana pelastumisesta kuin taivas on maasta. Nikodeemus ei ollut uudestisyntynyt Jumalan lapsi vaan uskonnollinen, Jumalaa suuresti kunnioittava ihminen, jolla oli korkea moraali. Vaikka hän tiesi Jeesuksen olevan Jumalan lähettämä ja uskoi Hänen olemassaoloonsa, Nikodeemus oli silti pelastuksen ulkopuolella. Hän ei tiennyt, ettei Jumalaan uskominen pelasta ketään. Raamatun mukaanhan riivaajatkin uskovat Jumalaan, eivätkä ne silti pelastu (Jaak. 2:19). Jeesus sanoi Nikodeemukselle suoraan, että ilman uudestisyntymistä ei voi päästä taivaaseen (Joh. 3:3), ei edes kirkon hallitusmies.

Näitä Nikodeemuksia on nykyään paljon. He tuntevat Raamattunsa ja ovat oppineet olemaan niin uskovaisen näköisiä teoissaan ja puheissaan, että heitä on hyvin vaikea tunnistaa uudestisyntymättömiksi. He ovat saattaneet kenties ajautua uskovien kasteelle ja olla seurakunnan vastuullisissa tehtävissä, koska he osaavat Raamattunsa ulkoa ja kykenevät jopa opettamaan sitä. Mutta heidän sydämessään jäytää kummallinen epävarmuus ja ristiriita. He eivät oikein itsekään tiedä, mikä on vikana, kun homma ei omassa elämässä toimi niin kuin Raamatun mukaan pitäisi. Heidän päänsä on täynnä oikeaa oppia ja teologiaa, mutta sydän huutaa tyhjyyttä ja epävarmuutta. Ongelmana heidän kohdallaan on se, että heillä usko on syntynyt päähän, ei sydämeen. He ovat kasvaneet kristilliseen uskoon, eivät uudestisyntyneet siihen. Uskovaksi ei kasveta, vaan uskovaksi synnytään.

He uskoivat omalla tavallaan

Johanneksen evankeliumin 8. luvun loppupuoli kertoo meille merkillisestä ihmisryhmästä, joka uskoi Jeesukseen (Joh. 8:31). On tärkeää huomata, että nämä ihmiset uskoivat Jeesukseen. Niin Raamattu sanoo kirjaimellisesti. Kuitenkin Jeesuksen puhuttua Jumalan Sanan noudattamisesta, synnin orjuudesta ja omasta jumalallisesta olemuksestaan, nämä ihmiset tahtoivat kivittää Jeesuksen. He eivät tahtoneet luopua synnistä ja hyväksyä Jumalan sanaa totuudeksi omalle kohdalleen (Joh. 8:31–59). Heille oli soveliasta ja kaunista uskoa Jeesukseen kulttuurillisena hyväntekijänä ja opettajana, mutta ei Herrana, jonka eteen tullaan parannusta tehden.

Merkillisintä näissä ihmisissä oli se, että he luulivat olevansa Jumalan lapsia. He sanoivat Jeesukselle: Meillä on yksi Isä, Jumala (Joh. 8:41). He olivat varmoja siitä, että he ovat Taivaan Isän lapsia, ja luulivat, että taivaassa on Isä, joka on heidän puolellaan. Mutta lukekaamme, mitä Jeesus vastaa: Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa (Joh. 8:44). Eikö ole järkyttävä tilanne? Ihmiset uskovat Jeesukseen ja luulevat olevansa Jumalan lapsia, mutta Jumalan silmissä he ovat perkeleen lapsia. Miksi? Koska he tahtoivat noudattaa synnin himoja. Heillä oli sydämessä salattuja himoja, joiden mukaan he elivät jumalisesta ulkokuorestaan huolimatta. Isiltä peritty usko, Raamatun tuntemus tai uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen ei pelasta ketään, jos ihminen sydämessään noudattaa synnin himoja.

Tällaisia ihmisiä on lopun aikana paljon. Paavalin mukaan heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. (2.Tim. 3:5)  Heille sopii katsella pornoa, ryypätä, asua avoliitossa ja elää maailman mukaan, kunhan vain uskoo Jeesukseen. Heidäthän on lapsena kastettu, ja he kuuluvat kirkkoon. He oppivat rippikoulussa Isä meidän -rukouksen ja Herran siunauksen. He ovat saaneet kristillisen kasvatuksen ja oppineet iltarukouksen Levolle lasken Luojani.

Omaksi kadotuksekseen he ovat oppineet Jumalasta vain sen puolen, että Hän on rakkaus. He unohtavat, että Jumala on myös totuudellinen, vanhurskas ja pyhä, eikä Hän salli taivaaseen syntiä. He valitsevat itse pappinsa ja pastorinsa sen mukaan, mikä kuulostaa kivalta, kunhan saarna ei satuta eikä vie parannuksen paikalle. Samalla he tietämättään allekirjoittavat omalla lankeemuksellaan todeksi Raamatun 2000 vuotta vanhan ennustuksen lopun ajan ihmisistä: "Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät kärsi tervettä oppia vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyynsä." (2.Tim. 4:3)

Karismaattisuus ei pelasta

Matteuksen evankeliumissa (7:21–23) Jeesus pudottaa uskonnolliselle maailmalle aikamoisen pommin sanoessaan, että eivät kaikki Jeesusta Herrakseen kutsuvat pääse taivaaseen. Eivät edes silloin, vaikka he olisivat olleet mukana monenlaisissa karismaattisuutta jäljittelevissä tapahtumissa, joissa tapahtuu suuria yliluonnollisia ihmeitä. Miksi? Koska he eivät olleet halukkaita tekemään elämässään Jumalan tahtoa. He olivat nimikristittyjen joukkoa, joita kiinnostivat valtavasti ihmeet ja merkit. Heidän suustaan tuli Jeesuksesta puhuttaessa herkästi "Herra, Herra". Kuitenkaan hekään eivät olleet koskaan tulleet oikeasti sisälle pelastukseen parannuksen ja uudestisyntymän kautta. Ehkä he luulivat, että karismaattisuus ja dynaaminen ylistyskulttuuri korvaavat aidon parannuksen teon. Jeesus itse kertoi, että tälle joukolle Hän joutuu kerran lausumaan: "Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois luotani, te laittomuuden tekijät." (Matt. 7:23; korostus TL)

Mikä oli siis näiden ihmisten kohdalla lopullinen kadotukseen joutumisen syy? Jeesus kutsui heitä laittomuuden tekijöiksi. He eivät suuresta karismaattisuuteen viittaavasta intoilustaan huolimatta olleet koskaan tehneet Jeesuksen edessä aitoa parannusta oman elämänsä laittomuuksista. Raamattu sanoo tällaisista ihmisistä: ”Sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu: he sanojasi kyllä kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan.” (Hes. 33:32)

Lopuksi

Ystäväni, tahdon varoittaa sinua uskonnollisuudesta. Edellä mainittujen raamatunkohtien mukaan mitkään ulkoiset kristilliset tavat tai toimitukset eivät pelasta sinua. Edes kaunis kotoa opittu kristillinen vakaumus, Jumalaan uskominen, Jeesuksen olemassaoloon uskominen, kaste tai ulkoa opitut uskontunnustukset eivät voi pelastaa sinua. Miksi? Koska synti erottaa jokaisen ihmisen (uskonnollisenkin) Jumalasta: ”Teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule." (Jes. 59:2)

On vain yksi henkilö, joka oli synnitön: Jeesus Kristus. Hän eli täydellisen elämän, koska me emme siihen kyenneet. Hän kärsi hirvittävän kuoleman vapaaehtoisesti ja otti meille kuuluvan synnin tuomion päällensä. Hän kuoli sinun ja minun syntien tähden (Jes. 53:5–7). Jumala ei lähettänyt sinun syntiesi sovitukseksi maailmaan uskontoa vaan oman Poikansa. Jeesuksen synnittömän olemuksen vuoksi kuolema ei voinut pitää Häntä, vaan Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Tänään Jeesus elää, ja Raamatun mukaan vain hänellä on valta antaa synnit anteeksi.

Tähän Jumalan valmistamaan pelastukseen, joka on tarkoitettu jokaiselle ihmiselle, tullaan vain parannuksen kautta: "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois" (Apt. 3:19). Parannus ei ole itsensä parantelua vaan mielenmuutos syntiin nähden. Parannukseen liittyy myös erottamattomasti Jeesuksen luokse tuleminen, koska vain Hänellä on valta antaa synnit anteeksi (Joh. 6:37, Matt. 28:18).

Jos koet olevasi Raamatun varoittama nimikristitty, tee tänään rehellinen parannus ilman kompromisseja ja anna koko elämäsi Jeesukselle. Hän tahtoo tehdä sinusta oikean kristityn.

Jumalan Hengen tuli

Jumalan Hengen tuli, sitä ei voi selittää, se pitää itse kokea. (Ps. 34:9)

Sitä ei voi sammuttaa ulkoiset olosuhteet, vainot tai ahdistukset. Ne sen sijaan saavat tulen suurempaan roihuun. (Apt. 8:1à)

Sitä ei voi itse tukahduttaa juoksemalla karkuun oikealle tai vasemmalle. Sitä ei voi itse sammuttaa sulkemalla suutaan ja päättämällä: "Minä en enää puhu." Siksi Jeremia toteaa: Mutta kun minä sanoin: "En tahdo ajatella häntä enkä enää puhua hänen nimessään", niin sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut. (Jer. 20:9)

Sitä ei ole sammuttanut väärä oppi kasteista tai ehtoollisesta, sen sijaan sen on sammuttanut oikeaoppisten uskovaisten itseriittoisuus ja ylpeys. Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona. (Saarnaaja 9:4) Palava katolinen on parempi kuin sammunut helluntailainen. (Ilm. 3:14-18)

Sitä ei ole sammuttanut huumeidenkäyttäjät, prostituoidut, juopot, varkaat eikä murhaajat. Sen ovat usein sammuttaneet ne korkeasti koulutetut pastorit, joilla ei ole koskaan ollut Jumalan kutsua suorittamassaan työssään. Nämä leipäpapit ovat tulleet Jumalan Hengen voitelun puutteen vuoksi seurakunnilleen kiroukseksi. He ovat johtaneet seurakuntansa Sardeen tilaan: Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. (Ilm. 3:1)

Sitä eivät ole sammuttaneet yksinäisyys kommunistien vankityrmissä. Sen on sammuttanut seurakuntien ja yksilöuskovien rukouselämän loppuminen.

Rahan ja ulkoisen hyvinvoinnin puute ei koskaan ole sammuttanut sitä. Rikkaus, leivän yltäkylläisyys, kiire ja elämän korskeus ovat sen sammuttaneet.

Sitä ei ole sammuttanut Raamattujen harvinaisuus suljetuissa maissa tai satojen kilometrien päässä olevat lähimmät kotiseurakunnat. Sen ovat sammuttaneet televisiot, internet, playstation ja urheilukanavat, vaikka kirjahyllyssä olisi kymmenen Raamattua ja kaupungissa sata oikeaoppista seurakuntaa.

Sitä ei koskaan ole sammuttanut inhimillisen viisauden puute eikä älyn heikkous. Inhimillinen viisaus sen sijaan on usein sen sammuttanut. (1.Kor. 1:26-31)

Raamatullisten asioiden ja Hengen liikkeiden heikko ymmärtäminen ovat harvoin sitä sammuttaneet. Teologiseen koulutukseen ja oppineisuuteen tukeutuminen on sen usein sammuttanut. (vrt. ylipapit Apt. 4:13)

Syntiin lankeaminen ei peru Jumalan antamaa kutsua ihmiselle. Syntielämä sen sijaan sammuttaa Jumalan tulen. (Room. 8:13, 11:29)

Uskova aviopuoliso harvemmin sammuttaa Jumalan Hengen tulen. Avosuhteet sen sijaan sammuttavat Jumalan Hengen tulen.

Yksinäiset kammiohetket Jumalan edessä eivät ole koskaan sammuttaneet Jumalan Hengen tulta, vaikka toimintaa olisi niukasti. Sen sijaan toimintakeskeinen ihminen, joka on unohtanut hiljaiset hetket Herransa edessä, on usein sammunut palamasta Hengen tulta. (vert. Efeson srk Ilm. 2:1-5)

Heikot puhujan lahjat ja huono ulosanti ei koskaan voi sammuttaa Jumalan Hengen tulta. Olihan Paavalilla ja Mooseksellakin huono verbaalinen ulosanti. Sen sijaan omia puhujan lahjoja esittelevä, yleisön aamenia kerjäävä lavaleijona, joka etsii kaikessa ensimmäisiä sijoja, on jo sammunut, vaikkei sitä itse tiedä. Hän on unohtanut, että Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa.  (1.Kor. 2:4-5, 4:20, 2Moos. 4:10)

Se on kuin sisäinen polte rinnassa, joka pistää todistamaan Jeesuksesta sopivalla ja sopimattomallakin ajalla. Tuon tulen poltteen alla ihminen huudahtaa: "Voi minua, ellen evankeliumia julista!" (1.Kor. 9:16)

Hengen tuli ihmisen sisällä saa ihmisen tottelemaan Jumalaa, vaikka koko maailma olisi häntä vastaan. Kun tuli palaa sisällä, toiset eivät sitä aina ymmärrä: He ovat täynnä makeaa viiniä... Sinä olet hullu... (Apt: 2:13, 26:24) Tänäänkin Jumalan tulen soihdun kantajat kaduilla ovat erittäin harvinaisia lintuja. Heillä saattaa olla läheistensä ja seurakuntansa keskellä ääneensanomaton leima otsassa, jossa lukee "kiihkouskova", "yltiöpäinen", "ADHD", "lakihenkinen” tai "tuputtaja". Jumalan soihdunkantaja, älä koskaan anna heidän sammuttaa asenteillaan, suhtautumisillaan tai sanoillaan sitä tulta, jolla Taivas on sinut kastanut.

Ilman Jumalan Hengen tulen valtaamia apostoleja meistä ei kukaan olisi saanut kuulla evankeliumia. Ilman Jumalan Hengen tulen valtaamia ihmisiä, helvetti olisi paljon rikkaampi ja taivas paljon köyhempi.

Jos me emme saa alati olla täynnä Jumalan Hengen tulta, suuret ihmismassat joutuvat kerran palamaan helvetin tulessa.

Jumalan Hengen tulta eivät saa kylläiset vaan nälkäiset. Jumalan Hengen tuli on tarkoitettu vain janoisille, ei itseriittoisille. (Matt. 5:6, Ilm. 22:17, Joh. 7:37)

Jumalan Hengen tuli on tarkoitettu voimattomille, ei voimakkaille. (Matt. 5:3, Apt. 1:8)

Jumalan Hengen tulta ei ole tarkoitettu hauskanpitoa, viihdettä tai seurakunta-sirkusta varten vaan voimaksi todistaa ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Kristusta Jeesusta. (Apt. 1:8)

Aito ja oikea Jumalan Hengen tuli ei koskaan jätä seurakuntaa ylähuoneeseen pitämään hauskaa vaan ulos kadulle julistamaan evankeliumia kadotetuille. (Apt. 2. luku)

Jumalan Hengen tulta ei saa ihmiseltä, kirkkokunnalta, herätysliikkeeltä vaan ylösnousseelta Jeesukselta. Hän yksin on se, joka kastaa Pyhässä Hengessä ja tulessa. (Luuk. 3:16)

Pyhän Hengen tuli ei koskaan saa aikaan ylistystä kenellekään muulle kuin Jeesukselle. Jumalan Hengen tuli kirkastaa aina Jeesuksen Kristuksen. (Joh. 16:14)

Jumalan Hengen tuli lankeaa vain ja ainoastaan Jeesuksen verellä pestyyn sydämeen. Siksi Hengen tulta etsivä ihminen ei voi koskaan ohittaa parannuksen tekoa Jeesuksen ristin juurella.

Kun Hengen tuli alkuseurakunnassa sammui, syntyi katolinen kirkko, joka poltti roviolla ja kidutti eläimellisellä tavalla Jumalan soihdun kantajia ja Jeesuksen seuraajia. Olemmeko me parempia ja valveutuneimpia kuin alkuseurakunta? Mikä takaa meille sen, että Jumalan Hengen tulen sammuessa meistä ei tulisi katolisen kirkon veroisia tai jopa pahempia? Jos alkuseurakunnan päätepiste Hengen tulen sammuttua oli katolinen kirkko, mikä päätepiste meillä on?

Jumalan virta on vettä täynnä. Taivas odottaa kastaakseen meidät Pyhän Hengen tulella. Jeesus tahtoo antaa voimansa ja tulensa. Miksi me emme sitten ole täynnä Hengen tulta? Meillä on hienot kirkot, rahaa, koulutusta, oikea oppi, raamatunkäännöksiä, tietoa, historiaa ja kaikki ulkoiset edellytykset. Kuitenkin tänään meiltä puuttuvat kaikkein tärkein: köyhän lesken kyltymätön jano, joka painaa polvilleen meidät rukoilemaan, kunnes Taivas aukeaa. Mikä hyvänsä tuon janon on vienyt, olipa se kuinka hengellisen ulkokuoren omaava asia tahansa, se saakoon Jeesuksen nimessä väistyä. (Luuk. 18:3-7, Ps. 65:10)

Tänään Suomen Siion, minä ja sinä emme tarvitse mitään muuta niin paljon kuin aitoa, alkuperäistä, oikeaa ja lahjomatonta Jumalan Pyhän Hengen tulta, joka on tarkoitettu voimaksi jokaiselle uskovalle. (Apt: 2:39)

Taivaalliset häävaatteet

Eräänä yönä en saanut unta ennen kuin olin kirjoittanut ylös asiat, jotka olivat alkaneet elämään ajatusmaailmassani. Sisälläni toistui kysymys: millä perusteella ihminen on kerran Jumalan valtakunnassa ja Karitsan häissä? (Ilm. 19:5-10) Mikä on se puku ja vaate, jonka kanssa ihminen voi seistä viimeisenä päivänä hyvällä omalla tunnolla Kaikkivaltiaan Jumalan edessä? Olenko minä pukeutunut siihen?

Kuninkaan pojan häät (Matt. 22:1-14)

Jeesus itse kertoo vertauksen suurista häistä, jotka Suuri Kuningas järjesti Pojalleen. Kutsuttuja oli todella suuri joukko. Jokainen kadulla vastaan tullut sai kutsun: "Palvelijat menivät teiden varsille ja kokosivat kaikki, jotka tapasivat, sekä hyvät että pahat, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita." (Matt:22:10) Jeesus sanoo, että ei ollut väliä oliko ihminen hyvä tai paha, jokainen sai kutsun. Kutsun saivat niin tohtorit kuin rappioalkoholistitkin. Yhteiskuntaluokka tai elämän saavutukset ja onnistumiset eivät merkanneet mitään. Kutsu annettiin kaikille. Jotka vastasivat kutsuun myöntävästi, saivat tulla sisään.

Ilmestyskirja kertoo, miten häävaate on valmiina odottamassa jokaista kutsun saanutta. (Ilm. 3:5, 19:8) Sitä ei tarvinnut itse ostaa vaan Kuningas oli itse sen hankkinut hääväelle. Juhlissa ei saanut olla ilman tuota vaatetta. Kuitenkin seuraavassa jakeessa (Matt. 22:11) Jeesus sanoo, että paikalle oli tullut eräs henkilö, joka ei ollut pukeutunut häävaatteisiin. Ilmeistä oli, että vaate olisi ollut tarjolla, mutta jostain syystä tämä vieras ei ollut laittanut oikeita häävaatteita päälle. Ajatteliko hän, että omat vaatteet ovat niin kauniit ja hyvät ettei raaski laittaa vieraiden hankkimia vaatteita ylle? Syytä tähän Raamattu ei kerro. Kun Kuningas  ihmettelee, (Matt. 22:12) että miten tämä ihminen on tullut sisälle ilman häävaatteita, vieras jäi sanattomaksi. Tuon henkilön kohtaloksi tuli tulla heitetyksi sidottuna syvimpään pimeyteen, jossa on itku ja hammasten kiristys. (Matt. 22:13 vrt. Ilm.20:15)

Vertauskuva on selkeä. Kuningas on Isä Jumala ja Poika on Jeesus Kristus. Me olemme kutsutut morsiamena suuriin juhliin Taivaaseen Karitsan häihin, Me olemme morsiamena ja Jeesus on sulhanen. Jokainen meistä on kutsuttu noihin juhliin. Onnistumisemme ja epäonnistumisemme eivät ratkaise kutsua. Kutsun peruste ei myöskään ole se, olemmeko olleet elämämme aikana hyviä vai pahoja. (Matt. 22:10) Kutsu on sinetöity Golgatan ristillä koskemaan jokaista ihmistä. (1.Joh. 2:2)

Kuitenkin tullessamme juhliin, meillä pitää olla oikeanlaiset vaatteet päällämme, jotka Jumala on meille valmistanut. Omat vaatteet eivät kelpaa, olivatpa ne kuinka hyvät ja hurskaan näköiset tahansa. Pitää olla Kuninkaan itse valmistamat oikeat vaatteet, jotka ennen häitä tarjotaan jokaiselle kutsutulle. Millainen ja mikä tuo vaate on käytännössä?

Ihmisen omat vaatteet

Katsotaan ensin, millainen tuo vaate Raamatun mukaan ei ole.

Meille ihmisille on hyvin luontaista tulla Jumalan eteen luottaen omien vaatteittemme kauneuteen ja erinomaisuuteen. Meillä ihmisillä on tapana kiillottaa ulkokuortamme niin hurskaan näköisiksi, että ulkoapäin katsottuna vaatteemme näyttävät ilman muuta taivaskelpoisilta.

Mennäänkö taivaallisiin juhliin oikean opin vaatteissa? Omassa elämässäni on ollut ajanjakso, jolloin minulle merkitsi oikean Raamatun opin ja oikeassa olemisen vaate hyvin paljon. Koin olevani pieni uskonpuhdistaja ja Jumalan suuri soturi ihan vain sen vuoksi, koska olin mielestäni kaikessa oikeassa. Ymmärsin Raamatun mielestäni virheettömästi ja näin itseni oikean oppini kanssa suurena uskonsankarina. Kuitenkin Jumala osoitti minulle, että tuo vaate ei minulle riitä. Hän sai Henkensä kautta silmäni näkemään, että oikean opin ja Raamatun oikein ymmärtäminen, niin tärkeitä kuin ne ovatkin, eivät itsessään minua pelasta. Ihmisen on uudestisynnyttävä ylhäältä. (Joh. 3:5) Uudestisyntymän sanoma on usein oikeaoppiselle ja omaan tietoonsa perustavalle ihmiselle täysin vieras käsite. Niin oli Synagogan hallitusmiehellekin (verrattavissa nykyaikaiseen kirkkovaltuuston jäseneen) Nikodeemuksellekin. (Joh. 3:1-7) Oikean opin puvulla ei taivaanportit aukea. Paavali oli ennen uskoontuloaan oikeaoppinen fariseus, joka tunsi Raamatun tekstit niin hyvin kuin voi. Hän oli saanut sen aikaisen huippukoulutuksen ja kaiken lisäksi onnistunut elämään ulkonaisesti hurskaan näköistä elämää. (Fil. 3:4-8) Mutta sekään ei riittänyt Jumalan edessä. Uskoontulonsa jälkeen Paavali sanoi heittäneensä tuon oikeaoppisuuden puvun roskana pois, (Fil. 3:7-8) koska hän ymmärsi sen estävän pääsyn Taivaaseen. Oikean opin puvun kanssa saadaan äkkilähtö syvimpään pimeyteen kerran Kuninkaan häistä, jos se on meidän päällämme tuona päivänä.

Entä kirkkokunnat ja herätysliikkeet? Voiko luterilainen, helluntailainen, vapaakirkollinen, katolinen, ortodoksi, baptisti, adventisti tai jonkin muun liikkeen edustaja vedota Suuren Kuninkaan edessä oman kirkkokuntansa puvun riittävyyteen? Riittävätkö kirkkokunnan jäsenyydet, perinteet ja sakramentit vaatteeksi Kuninkaan pojan hääaterialle? Eivät riitä. Ei ole niin olennaista, minkä kirkon kirjassa meidän nimemme lukee. Ratkaisevaa on, onko nimemme Elämän kirjassa: "Ja jos jonkun nimeä ei löytynyt elämän kirjaan kirjoitettuna, hänet heitettiin tuliseen järveen." (Ilm. 22:15, ks. Matt. 10:20) Meitä ei auta vaikka olisimme piispoja ja pastoreita viidennessä polvessa maailman oikeaoppisimmassa kirkossa, ellei nimemme ole elämän kirjassa. Uskonnollisuuden vaatteet päälle puettuina saamme äkkilähdön Kuninkaan Pojan hääaterialta, olipa tuo vaate sitten kuinka kaunis tahansa. Jeesus joutui sanomaan papeille seuraavat sanat: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät Jumalan valtakuntaan ennen teitä." (Matt. 21:31) Jopa prostituoitu nainen ja veropetoksia harjoittava mies parannuksen tehneenä oikeissa vaatteissa menevät Jeesuksen mukaan ennemmin Jumalan valtakuntaan kuin nuo uskonnollisuuteen ja omaat uskontoonsa turvaavat papit. On kuitenkin ihanaa, että virkaa toimittava uskonnollinenkin pappi voi pelastua, uudestisyntyä ja tulla uskoon. Raamattu sanoo: ”.. lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi” (Apt. 6:7)

Entä ihminen, joka koko elämänsä tekee hyviä tekoja, elää nätisti, on harras uskonnollinen ihminen, uskoo Korkeimpaan, käy kirkossa, on uskonnollisen kasvatuksen saanut ja vieläpä uskovan kodin lapsi. Riittääkö tällainen vaate? Entäpä, jos lisätään vielä, että tämä ihminen on ollut isoisena rippileirillä kolme kertaa, laulaa seurakunnan nuorisokuorossa, rukoilee ja lukee Raamattua säännöllisesti sekä on seurakunta-aktiivi? Eikö jo riittäisi? Ei riitä. Raamattu vastaa tällaiselle ihmiselle, että riivaajatkin uskovat Jumalaan ja vapisevat. (Jaak. 2:19) Tuollainen uskonnollisuuden kaapu on omin teoin taitavasti valmistettua ulkokultaisuuden kangasta, joka ei ole peräisin Jumalalta vaan ihmisestä. Tämä puku on kyllä hyvin taitavasti kudottu. Jopa niin taitavasti, että 99% ihmisistä luulee, että tuolla vaatteella Kuninkaan Pojan häähuoneen ovet aukeavat. Vaikka em. luetelluissa asioissa ei itsessään ole mitään väärää, Taivaan portit ei niiden avulla aukea. Ulos pimeyteen, vaivanpaikkaan, noilla vaatteilla joutuu. Raamattu sanoo: "Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme." (Jes. 64:6) Kaikki meidän oma vanhurskautemme, olipa se kuinka hurskaaseen pukuun puettu, on Jumalan edessä kuin tahrattu vaate. Se ei kestä Kaikkivaltiaan pyhien, vanhurskaiden ja lahjomattomien silmien edessä. Sen vaatteen kantajasta Raamattu sanoo: ”Ne taas, jotka pitäytyvät lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia.” (Gal. 3:10)

Usein puhumme, että synnistä on tehtävä parannus ja tultava niiden kanssa Jeesuksen luokse. Se on täysin oikein ja sitä meidän tulee tänä sekavana maailman aikana julistaa kadotukseen matkalla olevalle maailmalle entistä enemmän. Kuitenkin usein jää huomioimatta "siivosyntiset ja hyvät ihmiset", joita parannussaarna ei kosketa. Todellisuudessa ihmisen ulkoisesti kaunis elämä, ei kuitenkaan riitä poistamaan syntisyyttä Jumalan edessä.  Raamatun mukaan hekin tarvitsevat Jumalan antamat vaatteet omakutoisten hurskaan näköisten vaatteiden sijaan. Raamattu puhuu, että tällaisen ihmisen on tehtävä parannus kuolleista teoista. (Hepr. 6:1) Heidän on uudesti synnyttävä niin kuin murhaajankin. (Joh. 3:5) Hyvät teot ovat oikein, mutta ne muuttuvat kuolleiksi teoiksi, jos ihminen ajattelee ansaitsevansa niillä pelastusta Jumalalta. Syntivelkamme on Jumalan edessä niin suuri, että mitkään hyvät teot eivät sitä voi kompensoida. Jumala on ehdoton synnin suhteen. Ainut oikeudenmukainen tuomio synnille on kuolema eli kadotus, ero Jumalasta. (Room. 6:23) Tämän me kaikki ansaitsemme Jumalan pyhien ja vanhurskaiden silmien alla olipa yllämme kuinka hurskaat kotitekoiset vaatteet tahansa.

Mikä vaate sitten kelpaa Jumalalle?

Raamattu sanoo: "Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." (2Kor. 5:21) Jeesuksen, joka oli ainut synnitön maan päällä elänyt ihminen, Jumala lähetti kuolemaan ristille ihmiskunnan syntien edestä. Jumala teki hänet synniksi, kun hänet naulittiin ristille. Hänet tuomittiin meidän syntiemme vuoksi. Meidän syntimme sovitettiin hänessä. Miksi? Jotta me voisimme saada hänen, Jeesuksen, vanhurskauden ja puhtauden vaatteeksi yllemme. Jeesus siis otti meidän syntimme päälleen ristille, jotta me saisimme hänen puhtauden, pyhyyden ja vanhurskauden puvun itsemme ylle ja tällä puvulla pääsisimme noihin suuriin hääjuhliin. Tuo Jeesuksen vanhurskaus annetaan lahjana. (Room. 3:23-24) Jumala antaa sen yksin armosta eikä ansiosta, ettei kukaan voisi kerskata. (Ef. 2:8-9, Room. 3:27-28) Raamattu sanoo, että vain tuo vanhurskaus on riittävän puhdas vaate suuriin hääjuhliin. (Ilm. 19:8)

Raamatussa on puhutteleva kuvaus siitä, kun tuohon Jeesuksen lahjavanhurskauteen puetut ihmiset ovat noissa juhlissa. (Ilm. 7:13-15) Siellä mainitaan, että ainut peruste Taivaaseen pääsylle oli, että he olivat valkaisseet vaatteensa Karitsan veressä. Ainoastaan Jeesuksen verinen vanhurskaus oli läpäissyt sen seulan, jonka edessä kaikki muut vaatteet jäivät ovien ulkopuolelle. Vain Jeesuksen verellä ansaittu vanhurskaus riitti. Syyksi juhliin pääsyyn sitä kysyttäessä ei sanottu, että nuo ovat helluntailaisia tai luterilaisia. Ei sanottu, että he olivat lapsena kastetut tai aikuisen kastetut. Sanottiin, että he olivat kokeneet Jeesuksen veren kautta syntien anteeksi annon, ja sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä. (Ilm. 7:15) Se oli ainut peruste, miksi he olivat siellä. Muut perusteet olivat jääneet porttien tuolle puolelle.

Miten tuon vanhurskauden saa?

Raamattu sanoo, että tuon vanhurskauden saa vain yhdellä tavalla. Raamattu sanoo: "Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." (Mark. 1:15) Sinun tulee tehdä parannus eli tunnustettava ja hylättävä syntisi Jeesukselle. Tämän jälkeen anna elämäsi Jeesukselle ja turvaa uskon kautta, että hän on sovittanut ristillä kaikki sinun syntisi. Tällöin Raamattu sanoo, että Jeesuksen veren puhdistava voima pesee sydämesi puhtaaksi kaikesta synnistä ja sinut puetetaan uskon kautta tuohon lahjavanhurskauteen. (Apt. 3:19, 1Joh. 1:7, Room. 3:21-24, Gal. 2:16, Ef. 2:8-9) Silloin saat kokea elävän uudestisyntymisen, joka on 100% Jumalan teko. (Joh. 1:12, Ef. 2:10)

Kun olet sydämestäsi tehnyt tuon parannuksen, antanut eĺämäsi Jeesuksen käsiin ja turvannut hänen ristinsä sovitustyöhön, voit olla varma, että saat olla Jeesuksen veren kautta puetettu oikeanlaisiin tahrattomiin ja täydellisiin juhlavaatteisiin. Kun nuo vaatteet ovat päälläsi, voit olla varma, että niiden edessä Taivaan portit kerran avautuvat ja Kuningas toivottaa sinut tervetulleeksi voittajana perille suurelle hääaterialle. Tehkäämme siis kaikkemme sen eteen, että olisimme oikeat vaatteet päällä, kun tuo hetki koittaa. Jeesus sanoo: "Se, joka voittaa, puetaan valkeisiin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeään elämän kirjasta, ja minä tunnustan hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä." (Ilm. 3:5)

Täydellinen sovitus

Vanhan testamentin aikana ylipappi meni suurena sovituspäivänä kerran vuodessa (hepr. Jom Kippur) suorittamaan temppelin kaikkeinpyhimpään sovituksen Israelilaisten synneistä. (3.Moos. 16) Erityistä suuressa sovituspäivässä oli se, että silloin uhrattiin syntiuhri Israelilaisten tahattomien syntien puolesta. (2.Moos. 3-4, Hepr. 9:7) Syntiuhri sai aikaan sovituksen tahattomista synneistä, mutta ei tahallisista synneistä.

Daavidin lankeemus 

Kun Kuningas Daavid lankesi tahalliseen syntiin, hän ymmärsi, että syntiuhrit eivät voi poistaa hänen rikkomuksiaan: "Sillä sinä et halua uhria, sen kyllä antaisin, polttouhri ei ole sinulle mieleen." (Ps. 51:18) Hän ymmärsi, että aviorikoksen ja murhan peittävää uhria ei yksinkertaisesti löydy Mooseksen laissa. Siksi Daavid tuskassaan huudahti: "Minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina edessäni." (Ps. 51:5) Pukkien, karitsojen ja härkien veri ei yksinkertaisesti riittänyt tuomaan sovitusta Jumalan edessä tahallisen synnin yli. (Hepr. 10:4)

Verivelka

Tahallisen synnin, varsinkin rankimpien syntien yli ei siis Mooseksen laissa ole sovitusta. Siksi koko Vanha testamentti on täynnä verenvuodatusta. Mooseksen laki säätää monesta tahallisesta synnistä kuoleman tuomion. Täynnä verivelkaa ja syntiä olevat kaupungit jopa tuhottiin, esim. Sodoma ja Gomorra (1Moos. 19:23-30) ja tahallista syntiä täynnä oleva maa hävitettiin Nooan päivinä (1.Moos. 7). Synti on Jumalan vanhurskauden ja pyhyyden edessä niin suuri asia, että kansasta piti hävittää esim. haureutta ja epäjumalanpalvelusta harjoittavat. Muutoin Jumalan viha olisi kohdannut koko kansaa. (4.Moos. 25) Jopa yhden ihmisen, Aakanin, tietoinen epärehellisyys ja petollisuus Jerikon valloituksen jälkeen veti Jumalan siunauksen koko Israelin seurakunnan yltä. Kun Aakan sai kuolemantuomion, Jumalan siunaava käsi oli jälleen Israelin seurakunnan yllä. (Joosua 7) Jumala on siis hyvin ehdoton tahallisen synnin suhteen vanhan liiton aikana. Tästä tietoisena aviorikokseen ja murhaan sortunut Daavid epätoivoisesti huudahtaa "Vapauta minut verivelasta Jumala, Jumala…" (Ps. 51:16)

Jumalan tuomiot Vanhan Testamentin puolella voivat tuntua julmilta. Totuus on kuitenkin, että me emme voi nähdä Jumalan pyhien ja vanhurskaiden silmien kautta syntiä. Synti on niin hirvittävä ja suuri rikos Jumalaa kohtaan, että me emme täällä ajassa voi koskaan ymmärtää sen vakavuutta. Se on vain uskottava. Täydellisen pyhä ja vanhurskas Jumala ei voi hyväksyä syntiä. 

Uusi liitto

Koska jokainen ihminen on jossain elämänsä vaiheessa tehnyt tietoisesti syntiä useaan kertaan, Jumala antoi lupauksen tulevasta paremmasta liitosta, jonka uhri riittää verivelankin yli: "Minä julistan heidät verivelasta, josta en ollut heitä puhtaaksi julistanut." (Jooel 4:21) Herra lupaa, että tulevassa uudessa liitossa Hän unohtaa kaikki synnit (Jer. 31:31-34) ja antaa Pyhän Hengen voimaksi sydämeen, jottei ihmisen tarvitse enää omissa voimissaan taistella syntiä vastaan. (Hes. 36:27)

Todellisuudessa Jumala ei koskaan asettanut Mooseksen lakia sitä varten, että sitä kautta pelastuttaisiin. Se annettiin esikuvaksi tulevasta liitosta, jonka Jumala tekisi Messiaan uhrikuoleman kautta. Messias tulisi olemaan myös niiden Vanhan liiton uskovien pelastaja, jotka panevat toivonsa häneen. Siksi Raamattu sanoo: "Kristus on siis uuden liiton välimies. Hänen kuolemansa on tapahtunut ensimmäisen liiton aikaisista rikkomuksista, jotta kutsutut saisivat luvat iankaikkisen perinnön." (Hepr. 9:15) Mooseksen lain kautta ei kukaan siis ole koskaan pelastunut eikä voikaan pelastua. Sen kautta tulee parhaimmillaankin vain synnintunto. (Room. 3:20)

Täydellinen uhri

Raamattu kertoo paljon Jeesuksen suorittamasta uhrista, ja hänen verensä ansiosta. Ensinnäkin Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. (1:Joh. 1:7) Enää ei siis erotella tahatonta ja tahallista syntiä, koska Herra pani hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. (Jes. 53:7) Jeesuksen veri riittää sovitukseksi kaikista meidän synneistämme. Koko ihmiskunnan syntivelka kaikkine verivelkoineen ensimmäisestä synnistä viimeiseen laitettiin Jeesuksen verisen ruumiin päälle Golgatan suurena sovituspäivänä. Jeesus on siis välimies ja sijaiskärsijä meidän puolestamme Jumalan edessä. Tuo sovitus koskee koko maailmaa ja jokaista siinä elänyttä tai elävää ihmistä (2.Joh. 2:2, Joh: 3:16)

Toiseksi Jeesuksen suorittama uhri on täydellinen. Koskaan ei tarvita toista uhria meinneiden, nykyisten ja tulevien syntien edestä. Jeesuksen antama uhri riittää ikuisesti. (Hepr. 10:12,14,18) Siinä, missä vanhan liiton uhrit eivät voineet tehdä ihmistä sovitetuksi ja puhtaaksi Jumalan edessä, Jeesuksen uhri ristillä tekee meistä kertakaikkiaan pyhiä ja pysyvästi täydellisiä Jumalan edessä. (Hepr. 10:10,14) Tämän vuoksi Jumala ei enää yksinkertaisesti muista syntejämme (Hepr. 8:12) Hän on ne lopullisesti unohtanut. (Jes. 43:25) Jeesus voi täydellisesti pelastaa jokaisen ihmisen, joka Hänen kauttaan tulee Jumalan luo. (Hepr. 7:25)

Kolmanneksi Jeesuksen veri avaa Jumalan Hengelle tien asumaan ihmisen puhdistettuun sydämeen ja ihmisestä tulee Jumalan lapsi, Taivaan perillinen. (Room. 8:11,15-17) Henki antaa voiman kaikkeen, mihin me emme itse pysty omissa voimissa ja ymmärryksessä. (Room. 8:26)

Yhteenvetona voi sanoa, että Jeesuksen täydellisen työn kautta meille annetaan lahjana kaikki Raamatun lupaukset ja Jumalan valtakunnan siunaukset. (Ef. 1:3)

Sisälle veren armoon

Kuitenkaan Jeesuksen sovitustyö ei ole suuri armonpeitto, joka vedetään automaattisesti kaikkien ihmisten yli. Tuohon armoon tullaan sisälle vain ja ainoastaan Raamatun viitoittamaa tietä. Raamattu sanoo: "Tehkää parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." (Apt. 3:19) Kun ihminen sydämestään katuen syntejään kääntyy Jeesuksen puoleen, ja hylkää syntinsä hänelle, Jeesus puhdistaa kaikesta synnistä. Pelastukseen tullaan vain tätä kautta. Ei koskaan mitään muuta kautta. (Joh. 14:6)

Kun uskova lankeaa

Entä kun uskova lankeaa tahallisesti? Usein uskovan on vaikea hyväksyä armoa uudestaan omalle kohdalleen, vaikka Raamattu todistaa Jumalan olevan varsinkin uskovien pelastaja. (1.Tim. 4:10) Katsotaan Raamatusta muutama lyhyt esimerkki Uuden liiton puolelta.

Pietari lankesi vakavasti uskossa ollessaan. Hän kielsi voimakkaasti kiroten kolme kertaa ihmisten edessä Jeesuksen. (Matt. 26:71.75) Kyseessä oli hyvin tietoinen synti. Kuitenkin Jeesus otti avosylin katuvan Pietarin takaisin. Pietari sai aloittaa alusta hyvin kauniilla tavalla. (Joh. 21:15-22)

Korinttissa seurakunnassa oli mies, joka oli uskoontulonsa jälkeen tehnyt tietoisen päätöksen elää haureudessa ja vieläpä äitipuolensa kanssa. (1.Kor. 5:1) Paavali sanoi, että tuo mies tulee erottaa seurakunnasta, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä. (1Kor. 5:5) Tuolla miehellä oli siis mahdollisuus saada anteeksi syntinsä, jos hän tekisi parannuksen. Paavali ei olisi muuten sanonut, että hänen henkensä voisi pelastua Herran päivänä. Seuraavassa kirjeessä Paavali oli ilmeisesti jo saanut kuulla tuon miehen parannuksen teosta. Paavali kehotti ottaa tuon miehen avosylin vastaan, ettei hän pakahtuisi suruunsa. (2:kor. 2:7-8)

Kolmantena esimerkkinä otan Tyatiran seurakunnassa valheprofeettana, eksyttäjänä ja haureuden harjoittajana eläneen naisen nimeltä Iisebel. (Ilm. 2:20-22) Hän harjoitti ilmeisesti paljon haureutta ja eksytti opeillaan sekä väärillä profetioillaan seurakuntaa. Jeesus itse sanoi, että Hän on antanut Iisebelille aikaa parannuksen tekoon. Iisebelillä oli ollut mahdollisuus Jumalan pitkämielisyyden vuoksi tehdä parannus. Myös Iisebelin kanssa haureutta harjoittaville annettiin mahdollisuus parannukseen. Raamattu ei kuitenkaan kerro tekivätkö he koskaan parannusta.

Viimeisenä käytännön esimerkkinä ota Hymenaioksen ja Aleksandroksen. (1.Tim. 1:19-20) Nämä olivat hylänneet uskon ja joutuneet uskossaan haaksirikkoon. Heidän pääsynnikseen mainitaan erityisesti pilkkaaminen. Paavali ei kuitenkaan sanonut, että peli on menetetty heidän kohdallaan. Hän sitävastoin kertoi jättäneensä heidät Vihollisen haltuun, että tekisivät parannuksen. Heilläkin oli tahallisesta ja tietoisesta synnissä elämisestä huolimatta mahdollisuus tulla Jeesuksen sovitustyön vuoksi takaisin.

Näiden esimerkkien ja koko Raamatun kehotus tahalliseen ja tietoiseen syntiin langenneelle uskovalle on hyvin selkeä: "Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan." (Hepr. 4:16) Ihminen saa tehdä parannuksen ja palata Jeesuksen luokse, kun vain on valmis luopumaan synneistään.

Armon sanoma tänään

Olen itse elämässäni uskovana olevana tehnyt usein tietoisesti syntiä, jota olen katunut todella syvästi. Olen ollut joskus tekemieni virheiden vuoksi suurissa ahdistuksissa itsesyytösten ja saatanan ruoskiessa omaatuntoani päivin ja öin. Kuitenkaan en voi paeta sitä Jumalan sanan ehdotonta totuutta, että jokainen syntini ja koko raskas syntivelkani sovitettiin täydellisesti ristillä, kun Jeesus vuodatti verensä. Tuon veren ansio on tänään voimassa jokaisen ihmisen kohdalla ja se puhdistaa parannuksen tekevän syntiinlangenneen uskovaisenkin kaikesta synnistä. Ainut ehto veren pesolle on valoon tuleminen ja siinä vaeltaminen, eli parannuksen tekeminen: "jos me vaellamme valossa... Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." (1.Joh.1:7) Tänään tahdon ruokkia omaa henkeäni tällä armonsanomalla, johon tunnen Pyhän Hengen voimallisesti yhtyvän.

Älkäämme sen tähden tuoko Jumalan eteen mitään omia "uhrejamme" tai tekojamme aivan kuin ne saisivat aikaan Jumalan mielisuosion. Ne eivät yksinkertaisesti koskaan riitä. Yksin Jeesuksen veriuhri riittää täydellisesti ja ikuisesti. Enempää ei saa olla eikä tarvita ja vähempi ei riitä, jotta kunnia ja ylistys olisi yksin Jumalan ja Karitsan. (Ilm. 5:13)

Suuressa armossaan

Eräänä iltana Jumala avasi silmäni näkemään, miten suuri Hänen armonsa on ollut minua kohtaan elämäni aikana. Seuraava Jeremian kirjan sana alkoi elää sisälläni: ”Kaukaa ilmestyi minulle Herra ja sanoi: Ikuisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden olen vetänyt sinua puoleeni armosta.” (Jer. 31:3)

                      Suuressa armossaan Jumala antoi minun syntyä kotiin, jossa isä ja äiti ovat uskossa Jeesukseen. Armossaan Jumala veti minua jo pienenä luokseen. Jo alle kouluikäisenä pienenä poikana isäni kainalossa Jumalan Henki avasi minulle Jeesuksen ristin kuoleman merkityksen. Muistan edelleen sen hetken, kun silmäni aukesivat ymmärtämään, että Jeesus kuoli minun puolestani ristillä. Armossaan Jumala veti minua pelastukseen ja sain isäni kanssa rukoilla pelastusta Jeesukselta. Tuolloin pieneen sydämeen Jumala armossaan sytytti uskon liekin.

                      Armossaan Jumala kärsivällisyydessä veti minua lapsuuteni vuosina ylpeydestäni huolimatta, kun haaveilin jalkapallotähden urasta ja näin useat kaverini kilpailijoina, joita parempi minun pitää olla. Armossaan hän kärsivällisesti varjeli ja odotti hedelmän kypsymistä elämässäni.

                      Armossaan Jumala useasti lapsuuteni aikana veti minua Jeesuksen luokse ja sain tulla joka kerta uudestaan Hänen luokseen lankeemuksistani huolimatta.

                      Armossaan Jumala varjeli minua joutumasta väärien kavereiden vietäviksi antamalla minulle nuoruuteni herkimpinä aikoina uskovaisen ystävän.

                      Armossaan Herra varjeli minua vääriltä naisilta, jotka olisivat vieneet elämäni turmioon ja pitkille sakkokierroksille. Herra varjeli armossaan minut alkoholin kiroukselta enkä muutamista kokeiluista huolimatta jäänyt sille tielle. On pelkkää armoa, että itsepäisen ja äkkipikaisen luonteeni kanssa sain nuoruuteni vuosina ymmärtää ja uskoa Raamatun vakavan varoituksen: ”Haureus ja viini, rypäleen mehu, vievät järjen.” (Hoos. 4:11)

                      Armossaan Hän ikuisen rakkautensa tähden näki sydämeni kaipauksen päästä syvempään ja läheisempään suhteeseen Hänen kanssaan.  Hän salli elämääni sairauksia, jotka mursivat kovaa sisintäni ja taivuttivat minut antautumaan kokonaisvaltaisemmin Hänen käsiinsä. Armossaan Hän ei hylännyt minua suureen epätoivoon ja yksinäisyyteen, kun sokeana luulin kaiken loppuneen ja elämäni merkityksettömäksi. Armossaan Hän elämääni murtavien kokemusten keskellä antoi toivon kipinän Sanastaan: ”jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää yksin, mutta jos se kuolee, se kantaa paljon satoa.” (Joh. 12:24) Noina vaikeina aikoina Hän avasi taisteluiden keskellä oven Hänen yliluonnolliseen maailmaansa ja kutsui minut työhönsä.

                      Armossaan Jeesus Kristus itse täytti minut Hengellään ja sain voiman olla Hänen todistaja ihmisten keskellä. Sain sellaisen voiman todistaa Jeesuksesta muille, mitä en olisi koskaan uskonut omistavan. Armossaan Hän antoi minulle uudet kielet, joilla saan usein vielä tänä päivänä puhua selittämätöntä kieltä Hänen kanssaan.

                      Armossaan Herra veti minua edelleen puoleensa ja kirkasti totuutta minulle, joka luulin pelkän opin ja sen puolesta kiivailun, olevan suurinta Jumalan palvelemista. Armossaan Hän kärsivällisesti kesti minua, vaikka sain kiivauteni ja väittelynhaluni seurauksena monta riitaa aikaiseksi uskovien keskuudessa. Armossaan Hän otti minut kiinni, painoi pääni tomuun ja näytti, mikä minä olen ottamaan Jumalan sanan huulilleni ja lyömään sillä uskon veljeä, vaikka hän olisikin väärässä.

                      Armossaan Jumala salli minun olla hetken pimeydessä, nähdä oma tilani ja ymmärtää, ettei kysymys ole opista vaan Hänestä, josta koko Raamattu kertoo. Oli armoa saada ymmärtää, että oikea oppi ei pelasta ketään vaan Hän itse pelastaa.

                      Armossaan Jeesus uudisti minut ja nosti minut tuosta pimeydestä juuri sillä hetkellä, kun luulin Jumalan jo lopullisesti hylänneen minut. Hän totisesti puhdisti verellään sydämeni kaikesta synnistä ja antoi minulle niin voimakkaan armon kokemuksen, jota en koskaan ollut kokenut. Sen jälkeen saatoin aivan uudella voimalla ja innolla kertoa jokaiselle vastaan tulijalle, miten olen saanut kaikki syntini anteeksi.

                      Armossaan Jumala antoi minulle vaimon, jonkalaista en uskonut olevan olemassa maan päällä. Armossaan Hän tiesi ne kriteerit ja tarpeet, jotka minä olin sydämessäni toivonut vaimollani olevan. Suurta armoa on näinä vuosina ollut, että vaimoni on jaksanut minua ja edelleen rakastaa minua.

                      Kiitän Jumalaa, että viime aikoina olen yhä syvemmin saanut tuntea sen, miten elämä Herran kanssa ei ole tekemisissäni, hengellisessä työssä tai ponnisteluissa vaan elämä on Hänessä itsessään. Armossaan Hän kirkasti minulle, ettei Hän halua minulta niinkään töitä tai tekoja vaan minut itseni kokonaan. Olen saanut ymmärtää edes vähän, miten Hänen armossaan saa levätä ja kuunnella, mitä Hänellä on sanottavaa. Kaiken hengellisen työn ja toiminnan tulee kummuta tämän armon ja levon keskeltä.

                      Tänä iltana mieleni herkistyy, kun mietin Jumalan suurta armoa elämässäni. Tällaisen ylpeän, itsekkään, kateellisen, katkeroituvan, äkkipikaisen, ahneen, pilkallisen, pikavihaisen ja täysin itsessään kelvottoman syntisen Jeesus on ostanut omalla kalliilla ristinkuolemallaan ja verellään omakseen. Hän ei missään vaiheessa ole väsynyt minuun vaan on päivästä toiseen jaksanut rakastaa minua ikuisella rakkaudellaan ja vetänyt joka päivä minua luokseen. Hän ei ole jättänyt työtään kesken vaan on tähän asti minua auttanut.

                      Tiedän, että suuressa armossaan Hän, Jeesus itse, nostaa, kantaa ja pelastaa minua aina siihen päivään asti, kunnes saan nähdä Hänet kasvoista kasvoihin.

 

”Uskollisuutesi suuri on Herra. Ei vaihteen varjoa luonasi sun. Iäti kestävä, perustus varma, on sinun armosi Herrani mun.” (HL 25)

Hiljainen tuulen hyminä

Ylösnoussut Jeesus Kristus sanoi noin vuonna 95 seuraavat sanat: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.” (Ilm. 2:7,11,17,29; 3:6,13,22) Hän sanoi ne seitsemän kertaa. Joka kerta, kun kuulen nämä sanat, jotain liikahtaa sisälläni. Näissä sanoissa on majesteetillisen pyhyyden ja auktoriteetin tuntu. Jos 1900 vuotta sitten seurakuntien ja yksilöuskovien oli tärkeää kuulla Jumalan Hengen ääni, kuinka tärkeää se onkaan tänään, kun Jeesuksen tulo on aivan oven edessä? (Matt: 24:33) Kuulemmeko tänään, mitä Henki tahtoo meille sanoa?

                      Kerran lukiessani ensimmäistä Kuningasten kirjaa (19:9-13) tulin kiinniotetuksi näiden sanojen kautta. Elia oli paennut kuningatar Iisebeliä Hoorebin vuorelle, jossa Jumala alkoi puhu Elialle. Elia vuodatti ensin sydäntään Herralle, kuinka paljon hän onkaan nähnyt vaivaa ja kiivaillut Herran puolesta. Elia toden totta oli kaikkensa antanut ja tehnyt paljon työtä. Tämän jälkeen Herra käski Eliaa mennä vuorelle Herran eteen. Herra alkoi puhua Elialle. Hän näytti, miten Herran edellä kävi raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, mutta Herra ei ollut myrskytuulessa. Tämän jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessäkään. Maanjäristystä seurasi tuli, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Viimeisenä Raamattu (Raamattu kansalle) sanoo: ”Tulen jälkeen kuului hiljainen kuiskaava ääni.” (1.Kun. 19:12) Toinen käännös (1933/38) sanoo: ”Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.” Tässä Herra alkoi puhua Elialle hyvin selkeää puhetta.

                      Miettiessäni omaa elämääni ja palvelustehtävääni koen, että olen tavallaan samankaltaisessa tilanteessa kuin Elia. Olen tehnyt Herran työtä ja kiivaillut hänen puolestaan jopa uuvuksiin saakka. Kuitenkin kovan vauhdin ja työtaakan alla rakkaussuhde Jumalaan muuttuu helposti työsuhteeksi. Näin minulle on usein käynyt. Olen keskittynyt muihin ihmisiin ja pääpaino suhteessani Jeesukseen on ollut evankeliumin muille kertominen eikä Jeesus itse. Minulle on käynyt kuin henkilölle Korkea Veisussa: ”panivat minut viinitarhain vartijaksi - omaa viinitarhaani en vartioinut.” (Korkea Veisu 1:6)

                      Jäähyväispuheessaan Efeson seurakunnan vanhimmille Paavali kehottaa pitämään huolta ensin itsestään ja toiseksi muista ihmisistä (Apt. 20:28). Nuorelle sananjulistajalle Timoteukselle Paavali antaa kehotuksen valvomaan ensin itseään ja toiseksi opetustaan (1:Tim. 4:16). Järjestys on tänä päivänä edelleen oltava sama: ensin oma suhde Jeesukseen, sitten muut. Kovan menon ja pauhinan keskellä en ole kuullut Jumalan Hengen selvää ääntä niin kuin olisi pitänyt. Vaikka työ on ollut oikeaa ja hyvää, se on usein korvannut hiljaiset hetket Herran edessä. Herran puhe ei ole ollut kuultavissa kiireisen menon keskellä. Raamatunhan mukaan kaikki hengellinen työ ja toiminta tulee tapahtua Jeesuksen luota löytyvästä levosta käsin. (Matt. 11:28-29, Ps. 73:28)

                      Elian kohdalla, kun kaikki muut äänet olivat vaienneet, hän kuuli hiljaisen tuulen hyminän kaltaisen kuiskaavan äänen, joka alkoi puhua rajuilmojen runteleman erämaan yllä. Tuo tuulen hyminä, kuiskaava ääni, oli selkeästi kuultavissa oleva Jumalan ääni rikkinäiselle, epätoivoiselle ja väsyneelle Elialle. Ääni antoi tarkat ja uudet ohjeet Elian palvelustehtävälle ja elämälle. Tuon puheen jälkeen Elia saattoi nousta uudessa voimassa ja lähteä kirkkaamman näyn kanssa liikkeelle. Jeesus sanoo meille: ”Mutta kun sinä rukoilet, mene kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut.” (Matt. 6:6) Mikään elämässäni ei korvaa kahden keskistä aikaa Herran kasvojen edessä. Niin tärkeitä kuin evankeliumin työ, palvelustehtävät, saarnojen kuuntelu tai ylistys ovat, ne eivät koskaan voi korvata hiljaisia kammiossa olevia hetkiä Herran edessä Raamatun äärellä ja rukouksessa. Jumala on elävä Jumala, joka puhuu Sanansa ja Henkensä kautta tänään aivan samalla tavalla kuin ennen. Raamatun mukaan Jumalan Hengestä syntynyt Jumalan lapsi kuulee tuon äänen. (Joh. 3:8) Tiedostan tänä päivänä sen, että uskonelämäni ja palvelustehtäväni olisi siunatumpaa, levollisempaa ja tehokkaampaa, jos etsisin enemmän Herraa ja Hänen Henkensä ääntä hiljaisuudessa. Raamattu kehottaa voimakkaasti odottamaan hiljaisuudessa Herraa, joka ihanalla tavalla on luvannut palkita ja uudistaa jokaisen Häntä odottavan ja etsivät ihmisen. (Jes. 40:30-31; Ps. 9:11; 27:8,14; 37:7; 62:2,6; 105:4)

                      Kyllä Jumala on tulen Jumala (1.Kun. 1:12, Luuk. 3:16) ja hänen toimintansa saa maan vavahtelemaan ja tuulen puhaltamaan (Apt. 2:2, 4:31), mutta sitä edeltää aina hiljentyminen kammiossa Herran kasvojen edessä. Jos haluamme saada uuden Pyhän Hengen tulen ja voiman elämäämme, emme voi ohittaa omaa kammiotamme. Eivät voineet apostolitkaan vaan heidän oli hiljennyttävä ja odotettava Herran kasvojen edessä yläsalissa Pyhän Hengen täyteyttä. (Apt. 1:13-14, 2:1-2) Tämä oli Jeesuksen käsky: ”Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.” (Apt. 1:4) Jeesuksen käsky toimintaa kaipaaville opetuslapsille oli selkeä: Älkää lähtekö, vaan odottakaa! Tuon käskyn noudattamista seurasi lupaus: Teidät kastetaan Pyhällä Hengellä ja te saatte voiman. (Apt. 1:8) Onneksi apostolit noudattivat tuota käskyä, koska muuten me emme olisi koskaan kuulleet evankeliumia.

                      Rukoukseni on, että löytäisin uudestaan kammiohetket Herrani edessä. Tiedän, että siellä Jumalan Hengen väkevän käden ja selvääkin selvemmän äänen alla, saadaan voima ja voitelu palvelustyöhöni, ratkaistaan elämäni taistelut ja saadaan vastaukset kipeimpiin kysymyksiin. Siellä Jeesuksen veren peson ja Pyhän Hengen voiman alla hengen korvani puhdistuvat kaikesta liasta ja vaikusta, joita tämä aika sinne kerää. Tällöin korvani valmistuvat kuulemaan sen korvaamattoman tärkeän sanoman, jonka Pyhä Henki tahtoo puhua.