Edessäsi on teksti, joka ei ole minkään herätysliikkeen tai kirkkokunnan teologinen julkilausuma tai tutkimusteos. Tekstin tarkoituksena on tuoda esille ainoastaan se, mitä Raamattu sanoo käsiteltävästä aiheesta. Olen pyrkinyt etsimään kaikki argumentit raamatullisen kasteen puolesta ja tuoda ne esille sellaisenaan kuin ne Raamatussa on. Jokainen totuutta janoava sielu voi itse tarkistaa Raamatustaan, ovatko asiat niin kuin olen ne esille tuonut.
Joskus on hyvä hetkeksi pysähtyä ja tarkata
Raamatusta, mitä Jumala minulle puhuu ja sanoo. Joskus saatamme uida yleisen
mielipiteen ja uskonnollisen valtavirran mukana ohi ilmoitetun Raamatun sanan.
Herra armahtakoon meitä jokaista, että saisimme tehdä niin kuin Hän on meille
Sanassaan viitoittanut. Saakoon tämä kirjanen osaltaan olla ottamassa pois
kaikkia niitä uskonnollisuuden peitteitä lukijan sydämeltä, jotka estävät
Jumalan sanan totuuden valoa loistamasta sisimpään.
Rukouksin lähetän matkaan tämä tekstin. Luotan
siihen, että Jumalan sanan totuus on se voima, joka edelleen vapauttaa ihmisen
palvelemaan Elävää Jumalaa ilman vääriä uskonnollisuuden tuomia ikeitä.
Seurakunnissa
ja herätysliikkeissä on käyty vuosikymmeniä polemiikkia kasteen olemuksesta -
onko oikein kastaa vauvoja vai kuuluuko kaste vain uskoontulleille? Luotettavaa
vastausta ei anna herätysliike tai kirkolliskokous vaan Jumalan Sana, Raamattu.
Eräiden
kirkkokuntien mukaan kastamaton vauva saattaa mennä synteinensä helvettiin,
joka on luotu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. (Huom. ei ihmistä varten Matt.
25:41) Väitettä perustellaan sillä, että lapsi on siinnyt synnissä ja on
perisynnin alainen.
Raamattu
sanoo, että viimeisellä tuomiolla kukin ihminen tuomitaan tekojensa mukaan:
”Ja minä
näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat
avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet
tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa
mukaan..” (Ilm. 20:12-13, 22:12, korostus TL)
Tässä ei
puhuta mitään perisynnistä. Jumala tuomitsee ihmisen ihmisten tekosyntien
mukaan. Kadotukseen joutuvat ihmiset eivät vastaa isiensä synneistä vaan omista
synneistään. Viimeisellä tuomiolla olevat keskoset ja vauvana kuolleet ihmiset
tuomitaan tekojensa mukaan. Ei heidän isiensä syntien mukaan. Lienee selvää,
että keskoset tai vauvat eivät ole koskaan syntiä tehneet. He pääsevät siis
taivaaseen.
Eikö meissä
ole sitten perisyntiä, jonka mukaan tuomitaan? Meissä on perisynti, jonka
seurauksena kukin ihminen on syntynyt vajavaiseen ja kuolevaiseen ruumiiseen,
mutta perisynnin vuoksi ketään ei Raamatun mukaan tuomita kadotukseen. Raamattu
sanoo:
"Poika
ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa." (Hes. 18:20,
5.Moos. 24:16)
Lapset eivät
siis joudu tuomiolle isien syntien vuoksi, joten perisynti ei ole Jumalan
edessä kadostustuomion peruste.
Israelin
kansan (vrt. Jumalan kansa) lähestyessä kohti luvattua maata (vrt. taivasta),
Jumala sanoi päästävänsä sinne kaikki ne lapset, jotka eivät erota vielä hyvää
pahasta. Raamattu sanoo:
"..teidän
poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, ne pääsevät sinne;
heille minä annan maan, ja he ottavat sen omaksensa." (5. Moos. 1:39)
Lapsi on
Jumalan edessä syyttömänä niin kauan, kunnes hän erottaa hyvän pahasta. Jossain
vaiheessa jokainen tarpeeksi pitkälle eläessään tulee valitsemaan väärin, mutta
siihen saakka hän on taivaskelpoinen.
Raamattu
sanoo, että Jumala pyyhkii elämän kirjasta niiden nimet, jotka ovat tehneet
syntiä häntä vastaan.
Mutta Herra
vastasi Moosekselle: "Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin
pois kirjastani." (2.Moos. 32:33)
Olehan
tarkkana! Keiden nimet Jumala pyyhkii Elämän Kirjasta (Ilm. 20:12 mukaan nimi
täytyy olla Elämän Kirjassa jos mielii taivaaseen)? Jumala pyyhkii niiden nimet
Elämän Kirjasta, jotka tekevät syntiä Häntä vastaan. Vauvojen
nimet siis ovat vielä Elämän Kirjassa, koska he eivät ole tehneet syntiä
Jumalaa vastaan. Heidän nimiä ei ole vielä ollut tarve pyyhkiä pois. Vauvan
nimi pyyhitään Elämän Kirjasta vasta silloin, kun hän tekee syntiä Jumalaa
vastaan tietoisesti. Jos vauva kuolee heti syntymänsä jälkeen, hän menee
siis taivaaseen, koska hänen nimensä on Elämän Kirjassa.
Jeesus itse
vakuuttaa seuraajilleen voimakkaasti lasten autuutta hyvin tyhjentävästi.
Raamattu sanoo:
"Ja he
toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset
nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi
heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä
senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota
vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja
hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä."
(Mark. 10:13-16)
Ensinnäkin
Jeesus toteaa Taivasten Valtakunnan olevan lasten kaltainen. Hän ei vain totea
lasten pääsevän sinne vaan toteaa Taivaan jopa olevan lasten kaltainen.
Toiseksi Jeesus siunasi lapsia eikä kastanut. Kolmanneksi Matteuksen
evankeliumissa (18:3) Jeesus sanoo:
"Totisesti
minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse
taivasten valtakuntaan".
Jeesus siis
toteaa, että jokaisen tulisi tulla lasten kaltaiseksi päästäkseen taivaaseen.
Lapsi on siis itsessään Jeesuksen mukaan taivaskelpoisen ihmisen esikuva.
Raamattu
kertoo, miten Kuningas Daavidin lapsi kuoli pian syntymänsä jälkeen. Lapsen
vielä sairastaessaan Daavid paastosi ja rukoili Jumalaa, mutta Jumala näki
hyväksi ottaa lapsen luoksensa. Kun Daavid sai viestin lapsen kuolemasta, hän
lopetti itkun ja paastoamisen ja jatkoi elämäänsä normaalisti. Daavidin
lähipiiri ihmetteli Daavidin toimintatapaa ja kysyi, miksi tämä teki niin. Eikö
olisi ollut normaalia surra? Daavid vastasi silloin:
”kun hän nyt on kuollut, niin mitä minä enää
paastoaisin? Enhän minä enää voi palauttaa häntä. Minä menen hänen tykönsä,
mutta hän ei enää palaja minun tyköni.” (2.Sam. 12:23)
Daavid sanoi menevänsä vielä kerran lapsensa luokse. Muualta Raamatusta
tiedämme, että Daavid pääsi taivaaseen, joten silloin myös hänen kuollut
vauvansa pääsi taivaaseen.
On
laitettava suuri painoarvo sille, että Raamatussa ei ole ainuttakaan tapausta,
jossa vauvoja kastetaan. Kukaan ihminen maailmassa ei voi löytää Raamatusta vauvan
kastamista, koska siellä ei sellaista ole. Lue Raamattusi läpi huolella ja
huomaat tämän väitteen pitävän paikkansa. Lapsien kastaminen on kirkkoon
alkuseurakunnan ajan jälkeen tullut vääristymä, jota ei Raamatun aikana
toteutettu. Historian kirjojen mukaan ensimmäiset viittaukset vauvojen
kastamiseen löytyvät vasta 200-luvulta. Kuitenkin vielä 300-luvulla kirkkoisät
Augustinus ja Hieronymos, jotka olivat kristittyjen kotien poikia, ottivat
kasteen vasta uskoon tultuaan.
Ainoita
argumentteja, joilla vauvakastetta yleensä puolustellaan, on perhekunnittain
kastaminen, joka mainitaan jossain kohtaa apostolien tekoa. Se on melko
köykäinen perusteluyritys, kun luemme vähän tarkemmin, mitä Raamattu sanoo
perhekunnittain kastamisesta.
Ensinnäkin
käsitteisiin perhe tai perhekunta Raamattu
sisällytä aina lapsia. Tästä hyvä esimerkki on 1. Samuelin kirjan
1:21-23:
"Sitten
se mies, Elkana, ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle jokavuotista
teurasuhria ja lupausuhriaan, mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi
miehellensä: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että
hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi." Hänen
miehensä Elkana sanoi hänelle: "Tee, niinkuin hyväksi näet, jää kotiin,
kunnes olet hänet vieroittanut; kunhan Herra vain täyttää sanansa."
Niin vaimo jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes hän
vieroitti tämän." (korostus ja
alleviivaus TL)
Tässä
kohdassa Raamattu sanoo, että Elkana ja koko hänen perheensä lähti
uhraamaan Herralle. Kuitenkin Elkanan vaimo, Hanna, jäi kotiin imettämään
Samuel-vauvaa. Tässä kohdassa puhuttaessa perheestä, tarkoitettiin vain osaa
perheestä, aikuisia, eikä Samuel-vauvaa.
Apostolien
tekojen 18:8 kertoo meille eräästä synogogan esimiehen Krispuksen perhekunnasta,
jotka kaikki tulivat uskoon:
"Mutta
synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja
myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät
kastettiin."
Tässä
Krispuksen perhekunta kokonaisuudessa kastettiin, koska kaikki perhekunnassa
tulivat uskoon. Kaikki perhekunnasta olivat sen ikäisiä, että he kykenivät
järjellisesti tulemaan uskoon. Siis uskoontulleet kastettiin. Vain heidät. Ei
ketään muuta.
Tuskinpa
kukaan evankelista menisi vastasyntyneelle saarnaamaan parannusta ja tämän
jälkeen sanoisi vastasyntyneen tulleen uskoon. Krispuksen perhekunnassa ei
ilmeisesti ollut vauvoja. Eihän kaikissa perhekunnissa ole juuri tällä hetkellä
vauvoja. Varmasti jokainen meistä tunnemme sellaisia perhekuntia.
Raamattu
myös antaa viitteen kastettavien ikähaitarista:
"Mutta
kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta
ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet
että naiset." (Apt. 18:8, korostus TL)
Miehet ja
naiset kastettiin. Mies ja nainen viittaavat aikuisiin, ei lapsiin tai
vauvoihin. Jokainen itse voi päätellä minkä ikäinen on mies tai nainen.
Juutalaisessa kulttuurissa 12-vuotias oli lakiin nähden täysi-ikäinen. Kuitenkin
voimme olla varmoja siitä, että 2-kuinen vauva ei ole mies eikä nainen – siis
aikuinen. Kastettavan tulee kuitenkin olla sen ikäinen, että hän on a) tehnyt
syntiä b) kykeneväinen tekemään parannuksen ja uskomaan Jeesukseen ja c)
ottamaan omavalintaisesti järjen päätöksellään kasteen.
On syytä
tarkastella, ketkä Raamatussa kastettiin, miksi heidät kastettiin ja keitä he
olivat.
Johannes
Kastajan luokse tuli kerran fariseuksia, jotka pyysivät päästä kasteelle.
Johannes Kastaja sanoi:
”Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia
tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on
neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä…” (Matt. 3:7-8)
Kasteelle pääsy edellytys myös uskonnolliselta maailmalta oli parannus.
Kääntymättömän ihmisen kaste on hyödytön. Ilmeisestikään Johannes ei kastanut
näitä fariseuksia. Ei ainakaan tuossa mielentilassa ilman todellista sydämen
parannusta. Kasteelle ei riitä vielä se, että on halu päästä kasteelle. On
tehtävä parannus ja oltava uskossa. Pieneltä vauvalta ei voi vaatia parannusta
ja uskoontuloa, koska hänellä ei ole vielä tekosyntejä kontollaan. Siksi häntä
ei tarvitse myöskään kastaa.
Apostolien tekojen toisessa luvussa Pietarin saarnan jälkeen juutalaisille
tuli synnintunto. He kysyivät Pietarilta, että mitä heidän tulisi tehdä
pelastuakseen. Pietari kehotti tekemään parannuksen ja ottamaan kasteen.
Parannus oli siis tehtävä ensin ja sitten vasta otettava kaste. (Apt. 2:37-38)
Tämän vahvistaa (2:41): ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua.”
Huomaa, että ne jotka ottivat Pietarin sanan vastaan, heidät kastettiin. Ei
muita. Uskoontulo ja parannus olivat tässäkin tapauksena edellytyksenä
kasteelle pääsylle.
Kerran Henki johdatti Filippoksen julistamaan evankeliumia eräälle Kandaken
hoviherralle. Kun hoviherra oli kuullut evankeliumin ja myös opetusta
kasteesta, syntyi hänen ja Filippoksen välillä seuraava keskustelu:
"Hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?
Silloin Filippos sanoi hänelle: "Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se
tapahtukoon." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on
Jumalan Poika." Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja
hoviherra astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet." (Apt. 8:36-38
Raamattu kansalle)
Kun hoviherra kysyi, oliko jotain estettä kasteelle pääsylle, Filippos
antoi ymmärtää, että kastaminen on mahdollista vain, jos hoviherralla on
henkilökohtainen sydämen usko Jeesukseen. Muuten ei kastetta olisi voitu
suorittaa. Vasta sydämen uskon jälkeen hoviherra kastettiin.
Kuitenkin Suomessa kastetaan vauvoja, jotka eivät ole tehneet ikinä syntiä,
vuosittain tuhansia. Mitä jos suomalainen pappi ottaisi Filippukselta
raamatullisesti mallia ja kysyisi kastettavalta vauvalta uskooko tämä
Jeesukseen? Vastausta ei tulisi. Vauvaa ei siis voi kastaa Filippuksen
esimerkin pohjalta, koska vauva ei itsessään voi vielä tulla uskoon. Hän on
sellaisenaan Jeesuksen sovitustyön perusteella taivaskelpoinen niin kuin olemme
edellä Raamatusta todenneet.
Raamatussa on myös mainittu tapaus, jossa palavana evankelista tunnettu
Apollos julisti evankeliumia efesolaisille. Apollos tunsi kuitenkin vain
Johanneksen kasteen, joten hän ei kastanut uskoontulleita Herran Jeesuksen
nimeen. Kun he kuulivat Priskillalta ja Akvilaalta, että kaste tuli ottaa
Herran Jeesuksen nimeen, he olivat kuuliaisia Jumalan sanalle ja ottivat
kasteen. (Apt. 18:25-26) Samoin nykyään vauvakasteen ennen uskoontuloa
saaneiden tulisi ottaa uskovien kaste. Erona efesolaisiin nähden on vain se,
että Johanneksen kaste löytyy Raamatusta mutta vauvakastetta ei. Johanneksen
kaste oli vain vanhentunut kaste, joka oli ns. parannuksen kaste. Se on
kuitenkin asia erikseen.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja jotkut muutkin uskonsuunnat
opettavat ihmisen uudestisyntyvän kasteessa. Tässä ote evankelis-luterilaisen
kirkon sivulta:
On syytä tarkastella, mitä Raamattu tästä sanoo.
Apostolien tekojen 10. luvussa on tapaus, jossa sotapäällikkö Kornelius
ystävineen tulivat uskoon Pietarin saarnan kautta. Uskoontulonsa jälkeen nämä
täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat kielillä. Silloin Pietari totesi:
"Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat
saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen
Kristuksen nimeen. (Apt. 10:47-48)
Pietari antaa ymmärtää, että kasteelle menolle on esteenä, jos henkilö ei
ole uskossa. Nyt Pietari toteaa, että Pyhällä Hengellä täyttyneiden pakanoiden
täytyy olla siis myös uskossa, jos ovat täyttyneet Hengelläkin. Pyhällä
Hengellä kun ei voi täyttyä ilman uudestisyntymää. Kasteen edellytyksenä
tässäkin tapauksessa oli henkilökohtainen usko Jeesukseen.
Huomaa siis tarkasti nyt yksi tärkeä seikka em. raamatunpaikasta. Kornelius
ja hänen lähipiirinsä olivat saaneet Pyhän Hengen, vaikka heitä ei oltu edes
kastettu! He siis eivät voineet uudestisyntyä kasteessa, koska olivat jo ennen
kastetta uudestisyntyneet. Ja kaste otettiin sen merkin seurauksena, kun oltiin
tultu uskoon ja saatu Pyhä Henki. Tämä kohta jo itsessään osoittaa selvästi,
että ihminen ei uudestisynny kasteessa vaan hänen on täytynyt uudestisyntyä jo
ennen kastetta.
Paavali sanoo korinttilaisten uskovien uudestisyntyneen eli pelastuneen
ennen kasteelle menoa. Ensinnäkin hän sanoi, ettei kastanut Korinttissa muuta
kuin muutamat ihmiset:
”Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin
Krispuksen ja Gaiuksen… Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan
evankeliumia julistamaan…” (1. Kor. 1:14,17)
Kuitenkin Paavali kertoo samassa kirjeessä hieman myöhemmin, että hänen
julistamansa evankeliumin kautta nimenomaiset korinttilaiset uudestisyntyivät.
Paavali sanoo korinttilaisille:
”…minä teidät synnytin evankeliumin
kautta Kristuksessa Jeesuksessa” (1. Kor. 4:15)
Huomaatko,
että korinttilaisten uudestisyntyminen ei voinut tapahtua kasteessa? Jos
Paavali ei kastanut juuri ketään, mutta hänen kautta julistetun evankeliumin
kautta korinttilaiset uudestisyntyivät, uudestisyntyminen ei voinut tapahtua
kasteessa.
Jotkut vetoavat siihen, että Vanhan Testamentin
vauvojen ympärileikkaus olisi kasteen vertauskuva. Seuraava raamatunkohta
kertoo, että ympärileikkaus oli uudestisyntymisen, eli uuden sydämen saamisen
vertauskuva, eikä suinkaan kasteen:
Sillä ei se ole
juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se,
joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan
se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on
sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei
ihmisiltä, vaan Jumalalta. (Room. 2:28-29)
Siis oikea
ympärileikkaus on ”sydämen ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä”.
Ei siis sydämen ympärileikkaus ”kasteessa” vaan ”Hengessä”. Kun Jumalan Henki
synnyttää ihmisen Jumalan lapseksi, hänen sydämensä muuttuu. Ihmisestä tulee
uusi luomus (2.Kor. 5:17). Vanha väistyy ja uusi tulee tilalle. Tästä Hesekiel
jo muinoin ennusti:
Ja minä annan teille
uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan
teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja
vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun
oikeuksiani ja pidätte ne. (Hes. 36:26-27)
Jumalan Henki saa sen
aikaan. Ei kastevesi. Näissä ei puhuta mitään kasteesta. Maailmassa on
valitettavasti miljoonia ihmisiä, jotka on kastettu vauvana ja tänään he elävät
muuttumattomalla sydämellä. Mutta näemme, että kun ihminen uudestisyntyy, hänen
sydämensä ympärileikataan Jumalan Hengen toimesta, ja elämä muuttuu täysin.
Kastevesi ei muuta ihmisen sydäntä. Jumalan Henki sen muuttaa.
Tämän vuoksi Vanhan
Testamentin ympärileikkaus ei ole Raamatussa kasteen vertauskuva vaan
uudestisyntymän. Raamatusta ei löydy mitään perusteita sille, että
ympärileikkaus todistaisi vauvojen kastamisen puolesta. Kasteelle menon tulisi toki seurata
uudestisyntymää niin kuin Raamattu selkeästi opettaa.
Sana kaste on alkukielessä baptizo, joka tarkoittaa
upottaa veteen. Se ei siis ole muutamalla pisaralla valelua vaan kokonaan
veteen upottamista. Tämä tulee esiin monissa raamatunkohdissa.
Johannes Kastajan toiminnasta sanotaan:
”Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon
vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä." (Joh. 3:23,
lihavointi TL)
Vauvojen kastamiseen ei Suomen kirkkokulttuurissa paljoa vettä tarvita.
Aikuisen ihmisen kastaminen veteen upottamalla edellyttää paljon vettä. Siksi
Johannes kastoi useimmiten Jordan-virrassa.
Filippus, johdatettuaan Kandaken hoviherran uskoon, ei käyttänyt
juomapullon muutamaa vesipisaraa kastaakseen sillä hoviherran. Sen sijaan
Raamattu kertoo:
”... ja he
molemmat, Filippos ja hoviherra astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet." (Apt. 8:38)
Heidän piti astua veteen, jotta hoviherra voitaisiin kastaa upottamalla.
Miksi kastettava pitää upottaa kokonaan veteen? Kun tulimme uskoon, entinen
elämämme kuoli ja uusi elämä syntyi. Kolossalaiskirjeen 3:3 sanoo:
”Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen
kanssa Jumalassa”.
Kun joku kuolee, hänet on pian haudattava. On järjestettävä hautajaiset
ruumiille. Kasteelle meneminen on vanhan ihmisen hautaamista. Raamattu
sanoo:
”Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
kuolemaan…” (Room. 6:4)
Kun ihminen haudataan, hänet peitetään kokonaan multiin. Muutama multahippu
otsan päälle ei riitä hautaamiseksi. Tämän vuoksi raamatullinen
kastaminen, baptizo, on oltava veteen kokonaan upottamista
eikä veden kansaa valelua.
Eräs kirkkokunta opettaa tänään kasteen
armoliitosta. Raamattu ei tunne tällaista. Vaikka kuinka Raamattua selaisi ja
tutkisi, sieltä ei löydy mitään mainintaa kasteen armoliitosta. Sen sijaan
Raamattu puhuu Uudesta liitosta, jonka Jumala teki Jeesuksen veren kautta:
”…tämä on minun vereni, liiton veri,
joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” (Matt. 26:28)
”…uusi liitto minun veressäni, joka
teidän edestänne vuodatetaan.” (Luuk. 22:20)
Näemme siis, että Raamattu puhuu Jeesuksen
veren armosta eikä kasteen armosta. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä
valkeudessa vaeltavan ihmisen (1. Joh. 1:7), ei kastevesi. Oppi kasteen
armoliitosta on siksi virheellinen ja harhaan johtava. Kaste ei välitä meille
veren armoa. Mikä sitten välittää veren armon?
Raamattu sanoo:
”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne
pyyhittäisiin pois” (Apt. 3:19).
Huomaatko, että ihmisen synnit pyyhitään
pois, kun hän tekee parannuksen? Kasteesta ei puhuta mitään. Jeesuksen veri on
se voimatekijä, joka puhdistaa sydämen kaikesta synnistä (1.Joh.1:7), mutta
siihen tarvitaan valkeuteen tuleminen ja parannus – synnistä pois kääntyminen.
Nyt kysymys kuuluukin: Oletko sinä tehnyt
parannuksen ja kokenut sen, kun Jeesus puhdistaa omalla liiton verellään
sydämesi puhtaaksi kaikesta synnistä? Oletko kokenut sydämen ympärileikkauksen
– uudestisyntymän – jossa Pyhä Henki tekee sinut sisältä käsin uudeksi? Olen
Raamatun Sanan nojalla 100 % varma, että kastevesi, ei aikuiskaste tai lapsikaste,
voi sitä tehdä. Niin. Raamattu ei tunne lapsikastetta tai aikuiskastetta.
Raamattu tuntee uskovien kasteen.
”Tehkää parannus ja ottakoon
kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen..” (Apt. 2:38)
Ensin siis parannus. Sen jälkeen tulee
”ottaa” kaste. Se otetaan itse. Sitä ei tule tehdä salaa puolustuskyvyttömälle
vauvalle, joka on vielä vailla synnin tekemistä. Kastetta edeltää aina ensi
parannus.
Jotkut
kirkkokunnat opettavat kasteen olevan sakramentti. Mikä on sakramentti? Sakramentin
sanotaan olevan Jumalan armon välittävä näkyvä merkki, jonka kautta hän
pelastaa ihmisen kadotukselta, tekee hänet uudeksi ja puhdistaa synnistä.
Olemme äsken
havainneet, että ainut sakramentti Raamatussa – armon välittäjä – on Jeesus
Kristus ja Hänen pyhä verensä.
”Hänet Jumala
on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä osoittaakseen
vanhurskautensa, koska oli jumalallisessa kärsivällisyydessään jättänyt
rankaisematta ennen tehdyt synnit.” (Room. 3:25)
Jeesus Kristus
on siis armoistuin. Siis sellainen istuin, jonka eteen tulevat
parannuksentekijät vanhurskautetaan, kun he laittavat toivonsa, luottamuksensa
ja turvansa Hänen sovintovereensä.
Huomaatko, mikä
suuri hengellinen petos on, jos ihminen ei ole tehnyt parannusta eikä tullut
Jeesuksen eteen Hänen verensä puhdistettavaksi mutta silti luottaa kasteeseen? Silloin
nämä ihmiset turvaavat johonkin, mikä ei pelasta! He ovat tehneet turvakseen
kasteen, ”joka ei ole lihan saastan poistamista” (1Piet.
3:21). Synnin saastan poistaa Jeesuksen veri, joka alkaa
vaikuttamaan parannuksen ja uskon kautta.
Pelkään,
että Suomessa on tänään paljon kasteeseen turvaavia ihmisiä ilman parannusta ja
elävää uskoa. Pelkään, että he eivät ole kokeneet uudestisyntymää. Pelkään,
että he ovat ilman parannusta ja todellista pelastusta syntiensä orjina
matkalla kadotukseen.
Eikä nyt
ole kyse lapsikasteesta tai aikuiskasteesta. Raamattu ei tunne lapsikastetta
eikä aikuiskastetta. Raamattu tuntee uskovien kasteen, joka otetaan uskoontulon
jälkeen.
”Mutta
kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan
valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen..” (Apt.
8:12)
Siis ne,
jotka tulivat uskoon, heidät kastettiin. Ei muita.
Uskovien kasteesta ja sen merkityksestä voisi kirjoittaa vielä hyvin
paljon. Kuitenkin tämä edellä mainittu riittänee perusteluksi. Jos olet tehnyt
parannuksen ja sinulla on elävä usko Jeesukseen etkä ole käynyt uskovien
upotuskasteella, toimi Raamatun ohjeiden mukaan:
”Ja nyt, mitä viivyttelet?... anna kastaa itsesi” (Apt.
22:16).
Nimenomaan; anna kastaa itsesi! Ehkä joku teki sen joskus väkisin sinulta
lupaa kysymättä, kun et vielä tajunnut vielä mitään viattomana oikeasta ja
väärästä. Sellainen kaste ei ole raamatullista eikä merkitse mitään suuntaan
eikä toiseen. Se on ihmisten keksimää uskonto-kulttuurillista
muotojumalisuutta, joka perustuu ihmisten keksimiin perinnäissääntöihin
pimittäen Jumalan Sanan totuuden ja paikoin jopa pelastuksen. Sellaisesta
Raamattu sanoo:
”te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden...
mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.”
(Matt. 15:6,9)
Olet nyt lukenut kastetekstin loppuun asti.
Tahdon kuitenkin lopuksi siirtää katseesi tärkeimpään asiaan, nimittäin
pelastukseen.
Olet lukenut edellä Raamatun selvääkin
selvemmän totuuden siitä, että pelastuakseen ihmisen on uudestisynnyttävä,
tehtävä parannus ja turvattava Jeesukseen.
Siksi tahdonkin kysyä vielä kerran sinulta:
Oletko oikeasti uudestisyntynyt? Milloin teit parannuksen ja turvasit
Jeesukseen? Jos et tiedä, sinun on syytä tehdä se pian.
En ala nyt käännyttämään sinua. Uskon ja
luotan, että tämä kirjanen on nyt jonkun sellaisen ihmisen käsissä, jota Jumala
taivaasta kutsuu parannukseen ja pelastukseen. Ehkä sinulla on etsikkoaika ja
syntisi polttelevat sinua. Olet miettinyt kuolemaa ja sinulla ei ole rauhaa sen
edessä. Siksi kastettakin tärkeämpi kysymys on sinun pelastuksesi. Ei ryöväri
ristillä ehtinyt kasteelle, mutta hän pääsi Jeesuksen sanojen mukaan
taivaaseen, vaikka mahdollisuutta kasteelle ei kuolemaa tekevälle ryövärille ei
enää annetukaan. Kaste on valtavan tärkeä asia uskovan elämässä. Kasteelle
mentiin heti uskoontulon jälkeen Raamatussa. Niin. Uskoontulon jälkeen.
Pelastumisen jälkeen. Uudestisyntymän jälkeen. Parannuksen ja Jeesukseen
turvaamisen jälkeen.
Siksi haluan kehottaa sinua nyt tekemään
parannuksen ja turvaamaan Jeesukseen. Kerro Jeesukselle kaikki syntisi juuri
nyt mitkä painavat sydäntäsi. Polvistu yksinäiseen paikkaan. Sulje puhelimesi
ja huuda Jeesusta avuksi. Ole valmis tekemään parannus kaikesta, mikä on
Raamatun vastaista. Sano Jeesukselle, että haluat kuulua vain Hänelle, etkä
enää synnille. Pyydä Häntä puhdistamaan sydämesi verellään. Turvaa Häneen. Hän
on sinun syntiesi sovitus.
Tämän jälkeen sinun on hyvä mennä kasteelle,
jos todella olet päättänyt seurata Jeesusta ja jättää taaksesi kaiken väärän
entisen elämän, olkoot se sitten pientä tai suurta syntiä. Etsi itsellesi
seurakunta, jossa opetetaan Raamattua terveesti ja raittiisti. Etsi sellainen
seurakunta, jossa sinut voidaan kastaa uskovien kasteella. Liity siihen
seurakuntaan ja kasva siellä.
Siunausta elämääsi! Rukoukseni on, että
tapaamme kerran taivaassa!