Petetty sukupolvi

Sydämelläni on äärimmäisen raskas taakka ja jopa epätoivoisen syvä suru erään kristikunnassamme kypsyneen ongelman vuoksi. Voit olla aivan vapaasti eri mieltä asiasta. Kuitenkin kirjoitan siitä, mikä on vuosien oman henkilökohtaisen kokemuksen ja hedelmäntarkkailun tulosta. Lukija tutkikoon itse sen todenperäisyyden.

He eivät tunne evankeliumia

Olemme tulleet sellaiseen aikaan, jossa monet seurakuntamme nuoret sekä nuoret aikuiset eivät enää monin paikoin näytä tietävän, mitä on aito evankeliumi. Moniin seurakuntiin näyttää kasvaneen sellainen nuorten epämääräinen joukko, joka ei koskaan ole kuullut sitä evankeliumia, jota Kristus ja apostolit julistivat. Sitä evankeliumia, jota vuosisatojen ajan suuret Jumalan miehet ja naiset ovat julistaneet kantaen valtavaa satoa Jumalan valtakunnan aittoihin. Tätä evankeliumia ei tänään enää kirkoissa ja seurakunnissa kuule. Taivas yksin tietää, kuinka suuri tämä ongelma on viimeisen kahden sukupolven joukossa.

Jeesuksen evankeliumi

Tuon lyhyesti esiin Raamatuista, mitä on evankeliumi. Äläkä nyt lankea väittämään näiden kohtien olevan irti asiayhteydestä reväistyjä. Nämä kohdat ovat koko Raamatun kivijalka ja perusta. Näiden Raamatun kohtien varaan rakentuu koko Jumalan sana ja seurakunta.

Heprealaiskirjeen 6. luvun mukaan uskon alkeiden ensimmäinen asia on parannus. Ilman parannusta sinulta puuttuu kaikki. Ilman sitä et omista Jeesusta.

Johannes Kastaja oli mies, joka valmisti nimenomaan Jumalan kansaa vastaanottamaan Jeesuksen. Mutta ennen sitä kansan oli tehtävä jotain. Ja se jokin oli parannus. Ilman sitä kukaan ei voinut omistaa Messiasta. Ilman sitä, Vapahtajasta ei olisi mitään hyötyä, vaikka kuinka uskoisi Häneen. Asia oli niin korvaamaton ja ehdoton, että Johannes jopa esti miehiä menemästä kasteelle, koska heidän parannuksensa ei ollut tarpeeksi syvää ja sydämen tasolla olevaa perustavanlaatuista synnin hylkäämistä ja siitä pois kääntymistä.

Kun Jeesus aloitti toimintansa Hän alkoi julistaa evankeliumia. Niin. Ole tarkkana. Hän alkoi julistamaan evankeliumia ja sanoi: "tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". Ihmisten tuli ensin tehdä parannus synneistään kuin voisivat tulla uskoon.

Ilman parannuksen teko synnistä ihmisen yllä olisi Jeesuksen mukaan kadotustuomio. Hän sanoo: "ellette tee parannusta, te kaikki hukutte".

Kun Jeesus lähettää opetuslapset matkaan kyliin julistamaan evankeliumia, opetuslapset julistivat, että "on tehtävä parannus", jotta voisi pelastua.

Luukkaan evankeliumin lopussa olevaan lähetyskäskyyn kuuluu saarnata ennen muuta "parannusta syntien anteeksisaamiseksi".

Apostolien evankeliumi

Kun Pietari Jumalan Hengen voitelussa julistaa ja käy käsiksi juutalaisten arimpaan syntiin, he tulevat voimakkaaseen synninhätään. Kun he kysyvät, mitä on tehtävä pelastuakseen, Pietari vastaa: "Tehkää parannus".

Kun Pietari ja Johannes edelleen jatkavat toimintaansa juutalaisten keskuudessa, he sanovat pelastusta etsiville "tehkää parannus, että teidän syntienne pyyhittäisiin pois".

Kun evankeliumia ensimmäistä kertaa julistetaan pakonoille julkisesti, opetuslapset ylistävät Herraa todeten "Jumala on antanut pakanoillekin parannuksen pelastukseksi".

Paavali jatkaa edelleen pakanoiden parissa evankeliumin julistusta. Hän toteaa kreikkalaisille pakanoille, että "kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus".

Efesolaisille uskoville Paavali yötä päivää opetti, että on tehtävä parannus.

Korinttin uskoville Paavali toteaa, että "Jumalan mielenmukainen murhe saa aikaan parannuksen".

Ilmestyskirjassa parannussaarnat vain tiivistyvät ja kovenevat. Ilmestyskirja on täynnä kehotusta parannukseen.

Kuka on tehnyt sen?

Jos minulla olisi tänään niin iso pasuuna, että voisin saada sen äänen jokaisen kristikunnan jäsenen korvien kuuloon, kysyisin ensimmäisenä kaikilta: "Oletko tehnyt parannuksen?" Ilman sitä kaikki muu on turhaa. Ei ole uskoa, ei Isää, ei Jeesusta eikä mitään hengellistä kasvua, jos ei ole tehty parannusta synnistä. Et voi ohittaa selittelemällä tai suuttumalla tätä totuutta Jumalasi edessä. Jumala ei tee kohdallasi mitään hengellistä, ellet itse ensi hylkää syntejäsi ja tee niistä parannusta.

Tänään parannuksesta sanotaan, että "se on sellaista joka päiväistä väärien asioiden poislaittamista". Ei ole! Ei kertakaikkiaan ole! Tuo on itsensä parantelua ja ulkokuoren siistimistä. Se ei ole parannus.

Mitä on parannus?

Ensinnäkään parannusta ei voi tehdä koska vaan ja kuka vaan. Raamattuhan sanoo, että ihminen ei voi ottaa mitään ellei sitä anneta ensin ylhäältä.

Näemme Raamatusta, että Jumalan sanan ja Hengen yhteisvaikutuksesta tulevan synnintunnon kautta ihmisessä herää tarve saada kaikki synnit anteeksi. Ihminen näkee oman kadotetun tilansa ja kauhistuu sitä Jumalansa edessä. Jos ihmisellä ei ole polttavaa synnintuntoa ja Jumalan Hengen antamaa näkökykyä omien syntiensä suhteen, hän ei voi koskaan tehdä parannusta. Tiedän, että metanoia on mielenmuutos, mutta se on enemmänkin. Sen taakse kätkeytyy oman synnin sairauden pohjaan asti näkeminen. Jeesushan sanoo, että vain sairas ihminen tarvitsee parantajaa, ja Hän on tullut kutsumaan vain syntisiä parannukseen. Jos ihminen ei tunne omaa syntistä kuoleman tilaa, ja näe, että synti on sen aiheuttaja, hän ei voi tehdä aitoa parannusta.

Ihmisen on tultava ensin näkemään oma järkyttävä tilansa Jumalan lain ja pyhyyden edessä. Jos tämä näkökyky puuttuu, parannusta ei voi tehdä. Ihmiselle ei synny muuten halua kadottaa vanhaa elämäänsä.

Tämän päivän monelle nuorelle kristitylle oman elämän kadottaminen on suurta lakihenkeä ja vääristeltyä evankeliumia. Mutta Jeesuksen mukaan kukaan ei voi olla Hänen opetuslapsensa eikä seuraajansa ilman oman elämän kadottamista. Niin Jeesus sanoo. On kadotettava oma vanha elämä. On nähtävä se vihollisena, roskana ja kadottavana sairautena, jos tahtoo olla Jeesuksen opetuslapsi. Muuten ei voi saada lahjana Jumalan antama uutta elämää. (luuk. 14:26-27, matt. 10:38)

Parannus ja oman elämän kadottaminen voi onnistua vasta silloin, kun ihminen on tarpeeksi syvällä ja ahtaalla omien syntiensä kanssa. Pelkkä katuminen ja harmittelu ei riitä. Ne ovat usein vain krokotiilin kyyneleitä. Juudaskin katui ja palautti rahat, mutta meni suoraan helvettiin.

Syvä parannuksen mieli saa ihmisen vihaamaan omaa lihallista elämää ja haluaa hylätä sen kokonaan. Ihmisen täytyy tulla siihen pisteeseen synnintunnossa, että hän ei enää rakasta ja vaali omaa syntiään ja maailmallisuuttaan. Hän on valmiina antamaan pois kaiken, että saisi omakseen Jeesuksen antaman elämän. Vanhan elämän kadottaminen on Jeesuksen sanojen mukaan uuden elämän tinkimätön hinta. Ilman vanhan kuolemista ja täydellistä kadottamista, ei voi syntyä mitään uutta ihmisen elämässä. Uusi luomus syntyy sillä ehdolla, että vanha luovutetaan ehdoitta pois.

Tätä kaikkea on parannus. Oletko sinä tehnyt sen? Oletko sinä kilvoitellut päästäksesi sisälle ahtaasta portista? Jeesuksen mukaan monet haluavat ja yrittävät päästä sisälle siitä, mutta eivät voi. Kuulitko? He yrittävät, mutta eivät voi! He kompastuvat uskon alkeiden ensimmäiseen oppituntiin: parannukseen. Jos se ei ole aitoa vaan puolinaista, epärehellistä ja tinkimällä tehtyä, portista ei mennä sisälle kaidalle tielle. Ihminen ei pääse edes tien alkuun ilman parannusta ja oman elämän kadottamista.

Petetty sukupolvi

Kirjoitukseni ydin on tässä:

Meille on kahdenkymmenen vuoden aikana syntynyt seurakuntiin jo kaksi sukupolvea, joista suuri osa ei ole koskaan tullut uskoon sisälle parannuksen, uudestisyntymän ja ahtaan portin kautta. Heille tämänkin kirjoituksen sanat ovat täysin vieraita. Heille tämä kirjoitus on lakihenkistä myrkkyä, johon he suuttuvat ja ahdistuvat. Kaikki sellainen julistus, mikä tuomitsee heissä olevan penseyden ja synnin, on lakihenkiä ja harhallista synnittömysoppia. He vääristelevät tämänkin kirjoituksen sanoja omaksi kadotuksekseen, koska eivät halua eroon synneistään ja itselleen elämisestään. He levittelevät tämän tyyppisistä  kirjoituksista pilkallisia vitsejä, koska todellisuudessa Jumalan sana satuttaa murtumatonta sydäntä. On helpompi kieltää totuus kuin murtua sen edessä.

Oikeasti he eivät edes usko, että synnin kahleista voi vapautua. He ovat vuosia yrittäneet omin voimin katkoa synnin siteitään ja aina epäonnistuneet. Heidän light-evankeliuminsa ei ole voinut vapauttaa synnin siteistä, koska se ei ole Raamatun evankeliumia. Heidän evankeliuminsa sisältää vain "uskon" ja "Jeesuksen vastaan ottamisen" sekä "syntien anteeksi pyytämisen". Eikö olekin oikeita asioita? Mutta nämä eivät välttämättä vielä sisällä parannusta. He ovat oikeasti väärän ja saastuneen opetuksen uhreja, koska heille evankeliumi on peitto, joka vedetään synnin yli. Heidän Jeesuksensa ei vapauta synnistä niin kuin Raamatun Jeesus tekee. Heidän Jeesuksensa ei vaadi oman elämän ja puolivillaisuuden kadottamista vaan hyväksyy heikkoudet. Niin. He nimittävät jatkuvaa synnissä elämistä lankeiluksi ja heikkoudeksi, ja näin luovat itselleen uskonnollisen illuusio-Jeesuksen, joka hyväksyy kaiken synnin.

Heille Jeesus ei ole synnistä vapauttaja vaan kaveri, jonka silmien alla voi katsella pornoa ja pelata väkivaltapelejä aivan surutta. Heidän Jeesuksensa hyväksyy tämän kaiken. Eivätkä he raukat ymmärrä, että he eivät seuraa Raamatun Jeesusta, joka ei hyväksy syntiä. Raamatun Jeesus vaatii, että synnistä on tehtävä parannus. He eivät tunne Raamatun suurta autuasta totuutta, että oikea Jeesus antaa itse voiman kaikkeen, minkä Hän ihmiseltä vaatii.

Lopuksi

Toisen kuningasten kirja 2. luvussa on puhutteleava profetaalinen kuva tästä ajasta, jossa nyt elämme.

Elisan tullessa Jerikoon, sen miehet tulivat Elisaa vastaan. He sanoivat, että kaupungin asema on hyvä, mutta vesi on saastunutta, ja se tuottaa keskenmenoja ja kuolemaa. Elisa käski tuoda suoloja uudessa astiassa, ja heittää ne vesien lähteelle. Näin tapahtui ja vesi parani. Se ei enää tuottanut kuolemaa vaan elämää. Enää ei syntynyt kuolleita lapsia vaan eläviä.

Tänään vesi, jota nuorillemme juotetaan, on kristikunnassamme monin paikoin niin saastunutta, että se tuottaa kuolleita lapsia. He ovat kyllä lapsen näköisiä, mutta  heissä ei ole elämää. Heillä on se nimi, että he elävät, mutta hengellisesti he ovat kuolleita niin kuin Jeesus eräästä seurakunnasta sanoi Ilmestyskirjan alussa.

Syy tähän ei ole lapsissa vaan vedessä. Vesi ei ole puhdasta Jumalan sanaa vaan uskonnollisen kompromissievankeliumin saastuttamaa. Emme ole halunneet loukata lapsiamme liian kovilla saarnoilla. Emme ole halunneet olla niin tiukkapipoisia kuin menneet sukupolvet olivat. Emme ole halunneet julistaa heille lakia, etteivät he kauhistuisi ja pelästyisi. Olemme vähätelleet syntiä ja kuitanneet sen halvalla armolla. Olemme sanoneet lapsillemme "rauha, rauha, vaikka rauhaa ei ole". Ja juuri siksi, koska lain terävä rokotusneula ei koskaan ole saanut lävistää ja tuomita nuoriemme sydämen ajatuksia ja aivoituksia, evankeliumin henkeä pelastava kallis neste on valunut hukkaan. Näin seurakunnissamme syntyy kyllä edelleen lapsia, mutta he ovat kuolleita jo syntyessään. Meille syntyy uskovia ja kastettuja jäseniä, mutta ei uudestisyntyneitä parannuksen tehneitä Jumalan lapsia ja Jeesuksen seuraajia. He ovat noita Simonin lailla uskovia ja kastettuja, mutta kiinni vääryyden siteissä ja sydämet muuttumattomina matkalla helvettiin.

Meillä on seurakunnissamme tänään lähetyskenttä. Ja tuota kenttää on hyvin vaikea enää saavuttaa, koska heille on opetettu evankeliumi, josta he kynsin hampain pitävät kiinni. Heidät on rokotettu kuolleella evankeliumilla aitoa evankeliumia vastaan. Heistä on tullut immuuneita synnintunnolle ja aidolle parannukselle. Onneksi Jumalalle ei ole mikään mahdotonta.

Turhautuneet

Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. (Room. 6:14)

Lueppa tarkasti edellä mainittu kohta. Lue se vaikka kahteen kertaan ja maistele sen jokaista sanaa. 

Turhautuneet

Kristillisellä kentällä törmää usein 2. tai 3. polven uskovaisiin, jotka ovat totaalisen turhautuneita uskonelämään, koska he eivät ole saaneet voimaa voittaa syntiä elämässään. Samarialaisen Simonin lailla he uskovat Jeesukseen ja ovat kastettuja, mutta he ovat salaa kiinni vääryyden siteissä.  Heitä ahdistaa Raamatun kehotukset ja ravistelevat herätyssaarnat, koska ne tuomitsevat liikaa heissä olevaa syntiä. He eivät ole koskaan päässeet voitolle himoistaan ja helmasynneistään.

He pitävät itseään uskovaisina, mutta ovat antaneet periksi synnilleen, koska sen voittaminen on mahdotonta. He perustelevat tilaansa "olenhan heikko!" ja "olenhan vain ihminen"- tyyppisillä selityksillä, jossa he piiloutuvat heikkoutensa taakse. Voimattomina he turvaavat Jumalan armoon ja kuumeisina etsivät Raamatustaan kohtia, joilla he voisivat liennyttää alati syyttävää omaatuntoa. He toivovat löytävänsä Raamatusta kohdan tai kirkkokunnasta pastorin, joka antaisi heille perustellun luvan olla kiinni siinä synnissä, josta he eivät koskaan ole omin voimin päässeet eroon.

Kun joku julistaja puhuu parannuksesta, itsensäkieltämisestä tai kyseenalaistaa synnissä kiinni olevien taivaspaikan, he suuttuvat. He tuomitsevat julistajan lakihenkisenä puoskarina mustalle listalle. He pilkkaavat ja nauravat häntä. He etsivät kelvottomia ystäviä, joiden kanssa he voivat puhua pahaa tuosta Jumalan sanan palvelijasta, jolla olisi ratkaisu heidän perimmäiseen ongelmaansa.

He toimivat samalla tavalla kuin Herodes silloin, kun Johannes Kastaja kävi käsiksi Herodeksen rakkaimpaan ja arimpaan syntiin. Herodes ei tahtonut tehdä parannusta ja suuttui. Siksi Johannes menetti päänsä.

Ongelma

Esitän nyt avoimesti erään ratkaisun tällaisten "kristittyjen" tilaan. Pyydän, ettet suutu vaan koettelisit sen Herrasi edessä. 

Kaikkihan lähtee siitä, että ihminen uudestisyntyy Jumalan lapseksi. Kyse ei ole siis siitä, että ihminen suorittaa pelkästään vapaiden suuntien sakramentaalisen toimituksen eli syntisen rukouksen. Kyse on siitä vastaako Jumala tuohon rukoukseen taivaasta. Kyse on siitä, onko Jumala uudestisynnyttänyt ihmisen vastauksena tuohon rukoukseen. Raamattuhan sanoo, että vilpillisestä syntiä rakastavasta sydämestä nousevaa rukousta Hän ei kuule (Ps. 66:18).

Jos tätä uudestisyntymistä ei ole tapahtunut, kaikki kilvoittelu on täysin turhaa. Jos ihmisen sisälle ei ole syntynyt uutta luomusta, jossa Jumalan Henki antaa voiman ja jumalallisen luonnon kautta kumpuavan elämän ihmisen sisimpään, kaikki ihmisen hurskaimmatkin yritykset ja ponnistukset ovat tuhoon tuomittuja.

Ihmisestä on saattanut tulla kyllä vapaakirkollinen, helluntailainen, baptisti tai luterilainen, mutta kyse on siitä, onko Jumala tehnyt hänestä uuden luomuksen. Onko vanha kadonnut ja uusi tullut tilalle? Ei ole ihme, että vanhan luomuksen eli vanhan Aadamin voimilla yritetyt taistelut syntiä vastaan epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen, koska sydämessä ei ole Pyhän Hengen kautta tullutta voimaa voittaa syntiä.

Surullisinta on se, että nämä seurakuntakoneiston aikaan saamat luomukset eivät koskaan pääse ymmärtämään Jumalan armon syvintä olemusta. Armo vapauttaa synnistä! Nimenomaan. Armo ei ole peitto, joka vedetään synnin yli. Armo ei pidä ihmistä hävijäjänä syntiä vastaan vaan armon alla synti nujerretaan. Armo ei ole jokin säälittävä viltti viluiselle rääkätylle lampaalle, jonka alla voi rypeä itsesäälissä, vaan se on voima, joka luo uudeksi koko elämän. Se muuttaa rääkätyn lampaan terveeksi ja parantaa haavat. Sen alla ei synti rääkkää lammasta vaan lammas vapautuu synnin siteistä.

Armo antaa voiman syntiä vastaan. Se ei koskaan jätä paikalleen ihmistä. Se vie ihmistä aina pois päin synnistä. Armon alla oleva ei voi olla synnin orja, koska Armo kasvattaa irti synnistä (Tiitus 3). Kuka tahansa voi tehdä nopean diagnoosin itsestään: jos olen synnin orja, en ole armon alla.

Nyt ongelmana on vain, jos ihminen ei ole armon alla vaan luulee olevansa armon alla. Hän epätoivoisesti etsii pastoreita ja irrallisia Raamatunkohtia tilansa hyväksymiseksi. Hän toivoo olevansa synneistään huolimatta armon alla. Sydäntä jäytää valtava rauhattomuus ja levottomuus. Epävarmuudessaan tällainen ihminen säntäilee sinne tänne etsien lohtua, mutta hän ei sitä löydä, koska sydän ei ole uudestisyntynyt. Kaikki yritykset elää Raamatun ohjeiden ja Jumalan tahdon mukaan kilpistyvät päin seinää, koska ihminen tekee tuon kaiken ilman uskon perustaa, uudestisyntymää.

Petos

Me olemme tehneet valtavan virheen siinä, että olemme uskotelleet ihmisten olevan Jumalan lapsia, vaikka he eivät koskaan ole uudestisyntyneet. Hoidamme heidän levottomuuksiaan ja rauhattomuuttaan armon lääkkeellä, vaikka he eivät ole vielä sisällä armossa. Heidän sisällään on vain muuttumaton sydän, jota he eivät edes itse myönnä.

Heille on kerrottu, että he ovat uskossa, kun rukoilevat perässä jonkin rukouksen, vaikka he eivät ole olleet vielä kypsiä tekemään parannusta. He eivät ole vielä niin Jumalan Hengen ja Sanan murtamia, että olisivat olleet valmiita luovuttamaan kaiken väärän pois. Jotkut innokkaat pastorit ovat menneet savisilla saappaillaan heidän viereen ja niittäneet hennon raa'an marjan, jota Jumalan Henki ei ole vielä saanut kypsyttää valmiiksi. Näin he ovat pilanneet monen etsikkoajan taitamattomuudellaan.

Heistä on tullut käännynnäisiä eikä uskovia. He ovat kaksinverroin pahempia helvetinlapsia, koska nyt he ovat petoksen uhreja. Heille on sanottu, että he ovat terveitä, vaikka tautia ei ole vielä parannettu. Olemme lääkäreinä antaneet heille terveen paperit, vaikka sisällä on tappava syöpä. Olemme parannelleet oireita emmekä sairautta.

Ei ihme, että ei ole voimaa synnin yli. Ei ole ihme, että he kaatuvat ja turhautuvat. Ei ole ihme, että he suuttuvat niihin lääkäreihin, jotka pelästyttävät heidät oikealla diagnoosilla tappavasta syövästä. Ei ole kiva nähdä omaa kadotettua tilaa, kun vuosikymmenet seurakunta on sanonut kaiken olevan kunnossa. 

Kaikkein tärkeintä on se, minkä diagnoosin Jumala sinusta antaa. Mitä Jumala sinun sydämesi tilasta sanoo. Tiedätkö Jumalasi edessä, että olet uudestisyntynyt? Osaat ulkoa Joh. 3:16, mutta ahdistut ja suutut, kun sinulle saarnataan Joh. 3:36:sta. Kun sinulta vaaditaan kuuliaisuutta, Jumalan tahdon tekemistä ja puhtautta, suutut ja ahdistut. Et voi sietää heitä, jotka käyvät käsiksi helmasynteihisi, koska he paljastavat liian kipeällä tavalla todellisen tilasi. Se sattuu liikaa. Etkä kuitenkaan tiedä, että juuri pienimmät, mitättömimmät ja tavallisimmat syntisi ovat niitä, jotka estävät sinua pääsemästä ahtaasta portista sisälle kaidalle tielle iloon ja Jumalan lasten vapauteen.

Löydät aina kyllä ison joukon pastoreita ja sielunhoitajia tueksesi, kun etsit armoa heikkouksiisi. Hekin ehkä luulevat, että olet uudestisyntynyt. He eivät tiedä, että ongelmasi talon jatkuvaan horjumiseen on sen perustuksen puuttuminen. Sen perustana on hiekkaa eikä kalliota. Ja siksi se ei pysy pystyssä. Perustusta ei aikoinaan tehty parannuksella, Jeesuksen veren pesolla ja uudestisyntymällä vaan uskonnollisella toimituksella vanhan luomuksen varaan. Ja siksi talosi horjuu. Siksi rakennus ei pysy pystyssä. Siksi Jumalan tahdon tekeminen on niin mahdottoman tuntuista. Siksi synti voittaa sinut aina, koska itse sodit sitä vastaan eikä Pyhä Henki armon kautta.

Ratkaisu

Niin. Synti ei voi sinua hallita, jos olet armon alla. Ei kertakaikkiaan voi, vaikka kuka sanoisi mitä. Suutu vain, mutta Jumalan edessä et viimeisellä tuomiolla voi suuttua. Muuttumattomalla sydämellä ja synnin orjana tulet kokemaan perikadon ellet tee parannusta ja hylkää helmasyntejäsi.

En voi antaa sinulle etsikkoaikaa. En voi uudestisynnyttää sinua. Sen vain tiedän, että tarvitset kipeästi niitä. Tarvitset aitoa lääkettä, joka voi sinut parantaa. Tarvitset uudestisyntyä ylhäältä.

Sinun osuutesi on perinpohjainen syntien hylkääminen ja jättäminen. Jumala kyllä uudestisynnyttää sinut, mutta sinun on luovuttava kaikesta. Se on opetuslapseuden hinta. Et saa vaalia pienintäkään syntiä sydämessäsi. Mitään muutosta ei silloin tapahdu. Onko tämä lakihenkeä? Ei. Vaan armoa. Armo tulee vapauttamaan sinut synnistä ja muuttamaa elämäsi. Se tuo sisääsi Jumalan elämän ja uuden luomuksen. Se poistaa vanhan ja antaa kaipaamasi levon sekä rauhan sisimpääsi. Et ole enää luulevainen vaan uskovainen.

Uudestisyntyneenä sinun on helpompi elää parannuksessa kuin synnissä. Niin. Kuulit oikein. Jeesus on vahvempi kuin lihasi ja syntisi. Uusi luomus kiertää synnin kaukaa ja elää alati parannuksessa. Uudestisyntymättömälle tämä on mahdotonta uskoa. Hänelle tämä on "synnittömyysoppia", jonka hän tuomitsee harhaksi. Siitä ei nyt ole kyse. Me tarvitsemme kaikki "jalkojen pesua" aika ajoin, mutta uudelle luomukselle on vasten mielistä elää Sanan ohjeiden vastaisesti. Hänellä on uusi luonto joka karttaa tunkiot ja halajaa elää puhtaudessa.

Irstas armo sen sijaan ei vapauta synnistä vaan toimii peittona, joka sallii synnin. Irstas armo kulkee tänään seurakunnissa oikean armon nimellä, mutta hedelmistä se voidaan tunnistaa vääräksi. Se ei vapauta ketään vaan jättää ihmiset muuttumattomiksi. Se miellyttää lihaa, koska se ei vaadi entisen elämän kertakaikkista kadottamista. Kuitenkin se on petollisinta myrkkyä, mitä ihmiselle voi tarjota. Se tappaa sielun, koska se jättää ihmisen synteihinsä.

Kumman armon alla itse olet: irstaan armon vai Jumalan armon? Elämäsi hedelmistä sinä sen tunnistat, jos tahdot olla lahjomattoman rehellinen itsellesi.

Mies, joka rakasti pientä kettuaan

Japanissa asuva lähettiystäväni kirjoitti jokunen päivä sitten sähköpostia, jossa hän sivusi Juudas Iskariotia. Hänen kommenttinsa sai minussa aikaan positiivisen ärsykkeen, jonka seurauksena aihe alkoi elämään hengessäni.

Aivan yhtäkkiä edessäni oli veret seisauttava ilmestys tuosta Saatanan kätyrinä pidetystä miehestä, jota Tuonelan kuumuus on grillannut jo lähes 2000 vuotta.

Hän aloitti hyvin

Oletko ajatellut tuon miehen olleen paha ja kiero mies alusta asti? Raamattu kuitenkin sanoo, että Juudaksella oli apostolinvirka ja Jumalalta saatu palvelutehtävä, josta hän vilpistyi pois (Apt. 1:25). Niin juuri. Hänellä oli suuri virka ja tehtävä aluksi, mutta jossain vaiheessa Hänen elämäänsä tuli jotain väärää. Ja tuo valheellinen vilppi käynnisti vilpistymisen prosessin hänen elämässään. Ja tuo vilpistyminen johti luopumukseen.

Juudas Iskariot - opetuslapsi

Kerran oli päivä, jolloin Jeesus Nasaretilainen kutsui Juudaksen seuraamaan häntä henkilökohtaisesti. Juudas vastasi kutsuun ja Raamatun mukaan jätti kaiken seuratakseen Jeesusta.

Hän oli opetuslapsi, joka täytti opetuslapseuden kriteerit. Hän oli hylännyt entisen elämän, kieltänyt itsensä, jättänyt kaiken ja seurannut Jeesusta. Nämähän olivat ehtoja, jotka Jeesus itse asetti opetuslapseuden hinnaksi. Ja Juudas täytti ne. Siksi Raamattu esittelee Juudas Iskariotin täysivaltaisena opetuslapsena. Hän oli Herralta kutsun saanut mies, joka seurasi Jeesusta, uskoi Häneen ja oli kastettu raamatullisella kasteella.

Väkevä evankelista

Eräänä päivänä Mestari kutsui Juudaksen luokseen muiden opetuslapsien kanssa. Hän antoi Juudakselle vallan ja voiman ajaa ulos riivaajia ja parantaa sairaita.

Raamattu kertoo, miten Juudas muiden opetuslasten kanssa lähti pareittain liikkeelle Israelin kyliin julistamaan väkevästi parannusta, evankeliumia, tekemään voimatekoja ja kastamaan ihmisiä.

Juudas oli siis väkevä katuevankelista, jonka kätten kautta tapahtui erikoisia voimatekoja. Hänen suunsa kautta köyhille julistettiin evankeliumia, ja ihmiset parannuksen, uskon ja kasteen kautta tulivat Jumalan omiksi. Niinhän Jeesuksen antama esimerkki oli. Saarnata parannusta ja uskoa evankeliumi. Tätä mallia Juudas Iskariot toteutti.

Nimi Uudessa Jerusalemissa

Juudakselle oli varattu oma nimilaatta Uuden Jerusalemin kyljessä sekä paimensauva, jolla hän saisi olla johtamassa Israelin heimoja tulevana aikakautena. Varattuna oli myös kruunu ja suuri tehtävä tulevana aikana.

Tie oli auki suureen menstykseen. Kutsu oli mitä mahtavin ja majesteetillisella arvovallalla lahjoitettu tällä Keriotin kylän nuorelle miehelle. 

Mutta eräänä päivänä tapahtui kuitenkin jotain, mitä koskaan ei olisi pitänyt tapahtua.

Pienet ketut

Eräänä päivänä Juudaksen elämään tuli petos. Hän salli tietoisesti valheen ja vääryyden elämänsä. Hänen sydämensä viinitarhaan pääsi livahtamaan pieni kettu, jota Juudas ei tahtonut ottaa kiinni. Ja niin kävi, että ajan myötä tuo pieni kettu kasvoi suureksi. Juudas ei enää saanut kettua kiinni vaan kettu pääsi turmelemaan Juudaksen sydämen viinitarhan.

Kukaan muu tosin ei havainnut Juudaksen sydämen tilaa. Kaikki näytti ulospäin samanlaiselta kuin ennenkin. Sydämessä oleva vilppi pysyi äärimmäisen hyvin kätkettynä loppuun asti kaikilta muilta paitsi Jeesukselta. Muilla opetuslapsille ei ollut pienintäkään aavistusta Juudaksen sydämen tilasta. Se ei näkynyt ulospäin.

Jeesus kyllä huomautti asiasta yleisesti useaan otteeseen Juudakselle. Hän antoi aikaa Juudakselle parannuksen tekoon. Hän oli pitkämielinen. Hän rakasti Juudasta. Hän ei häväissyt Juudasta muiden edessä vaan odotti ja toivoi.

Oksa tippuu puusta

Kuitenkin eräänä päivänä Juudakselle annettu armonaika loppui. Synti nakersi hänen oksaansa ja lopulta se putosi pois viinipuusta.

Hänen sydämensä huone tuli tyhjäksi. Siellä ei asunut enää Pyhä Henki vaan se oli nyt hylättynä. Vapaana kenelle tahansa. Autio syntinen sydän, joka huusi henkimaailmalle tyhjyyttään.

Perkele tulee sisälle

Ja niin lopulta koitti päivä, jolloin Perkele tuli Juudakseen sisälle. Näin Raamattu sanoo.

Tuo mies, joka itse oli kerran ajanut perkeleitä muista ulos, oli nyt Perkeleen asuntona. Hän ei enää hallinnut itseään vaan Perkele hallitsi häntä. Hänen armonaikansa oli kulunnut umpeen. Synti oli kypsyny täyteen mittaansa ja synnyttänyt kuoleman.

Ja niin eräänä päivänä tuo niin pieni viattoman näköinen kettu, joka kauniiden valkoisten tassujensa kanssa asteli Juudaksen viinitarhaan, syöksi Juudaksen helvetin syvyyksiin.

Mitään ei ollut enää tehtävissä. Hänen arvokas kutsunsa siirtyi toiselle miehellle, Mattiaalle. Nimikyltti Uuden Jerusalemin seinällä otettiin pois ja Juudaksesta tuli ikuinen varoittava esimerkki vilpilliselle kristitylle, joka salassa hautoo omaa pientä rakasta syntiään ja vilppiään.

Pietari ja Daavid

Huomaa, että Saatana yritti seuloa Daavidia ja Pietaria. Hän ei kuitenkaan onnistunut siinä, koska kyseiset herrat olivat valmiit kitkemään väärät istutukset heti juurineen pois.

Näiden miesten lankeemukset olivat ulkonaisesti monin verroin pahemmat kuin Juudaksella. Juudaksen salasynti oli jopa mitättömän näköinen vertattuna Daavidin ja Pietarin lankeemuksiin. Hetkinen. Nimenomaan lankeemuksiin. He kompastuivat ja nousivat. Hylkäsivät väärän eivätkä selitelleet sitä. Ja niin Saatana ei saanut näitä miehiä. Tämän vuoksi pienet synnit saattavat olla usein tuhoavempia kuin suuret lankeemukset. Pieniä vähätellään kun taas suuria kavahdetaan.

Entä sinä?

Näin kävi Jeesuksen opetuslapselle, joka eli lähellä Jeesusta lähes neljä vuotta. Hän sai parhaan Raamattukoulun, mitä kukaan voi saada. Hän sai parhaan paimennuksen ja ohjeet palvelutyöhön, mitä kukaan koskaan tulee saamaan. Hän sai kokea armoa ja rakkautta Jeesuksen käsien alla. Mutta auttoivatko ne Juudasta? Eivät auttaneet, koska Juudas ei tahtonut tehdä parannusta valkoisista synneistään. Mikään tieto, menestys tai hengellinen lahja ei korvannut Juudaksen elämässä parannusta vilpinteosta. Valitettavasti juuri menestys hengellisessä työssä saa Jumalan ihmisen vähättelemään omia valkoisia pieniä syntejään. Ja juuri ne pienet synnit ovat niitä, jotka syöksevät ihmisen perikatoon, jos hän ei tee parannusta.

Juudas Iskariot: apostoli, parannussaarnaaja, parantajaevankelista, Jeesuksen opetuslapsi ja seuraaja, jonka sanojen edessä riivaajat pakenivat, on tänään valtavissa tuskissa Tuonelan kuumuudessa. Ja tuo tuska tulee kestämään hänellä ikuisuuden. Hänen vaivansa savu nousee aina ja ikuisesti, koska hän ei ajoissa hylännyt muka niin pientä valkoista syntiään lopullisesti ja perusteellisesti.

Edes Jeesus ei kyennyt säilyttämään häntä uskossa, koska Juudas itse valitsi pitää kiinni vilpistä, joka oli hänen silmissään niin rakas ja ehkäpä mitättömän kaltainen.

Ehkä sinulla on jokin vääryys elämässäsi. Ehkä olet sallinut sen, koska Jumala edelleen käyttää sinua. Se saa sinut uskomaan, ettei syntisi ole niin paha asia Jumalan silmissä. Ehkä luotat Jumalan armoon ja rakkauteen. Olethan heikko vajavainen ihminen. Tiedätkö, että hengellisillä saavutuksilla ja menneisyyden voitelulla ei ole mitään merkitystä, jos edes yksi pieni synti hallitsee elämää. Synti on äärettömän vakava asia. Älä anna sen hämätä itseäsi, että Jumala käyttää sinua. Niin Jumala käytti Juudastakin. Hän oli voimakkaammassa Jumalan käytössä kuin useimmat meistä. Ja silti hän on nyt helvetin esikartanossa odottamassa tuomiopäivää. Jumala antoi aikaa hänelle parannuksen tekoon. Et voi tietää kauanko Jumala antaa sinulle aikaa parannuksen tekoon. Juudas pelasi venäläistä rulettia ja hävisi. Hän luuli, että hän hallitsi syntinsä ja pystyisi elämään kahdella tiellä taiteillen. Hänellä oli turvallista elää Jeesuksen opetuslasten joukossa. Eihän sieltä kukaan häntä ryöstäisi? Siinä Juudas erehtyi. Hän oli eräänä päivänä Perkeelle vapaata riistaa. Edes Jeesus ei lähtenyt Juudaksen perään. Etsikkoaika oli ohi.

Kuinka pitkällä sinun armonaikasi on synnillä leikkijä? Koska sinun oksasi putoaa puusta? Milloin sinun pieni valkoinen kettusi on niin iso, että se tapaa sinut? Et voi sitä tietää.

Ratkaisusi

Siispä, jos tänään kuulet Hänen äänensä, älä paaduta sydäntäsi. Ahkeroi ja tee parannus. Ilman parannusta Jeesuksesta ei ole sinulle mitään hyötyä. Ei ollut Juudaksellekaan.  Tee kerrankin täyttä totta. Käänny pois synneistäsi. Hylkää ne kokonaan ja lopullisesti.  Älä vaali niitä sydämessäsi. Kavahda niitä. Näe ne oikeasti sellaisena myrkkynä, joka tappaa sinut. Tuo ne Kristukselle ja kadu niitä. Hänellä on avaimet vapauttaa sinut niiden kahleista täydellisesti. Ei Hän sinulta omaa voimaa vaadi vaan koko sydämen. Ei hän ole kiinnostunut sanoistasi vaan sydämesi tilasta. Tällä mielenlaadulla saat Jeesuksen veren alla vielä kerran aloittaa alusta.