Kun Herra poistuu seurakunnasta

"Katso, minä seison ovella ja kolkutan.." (Ilm. 3:20)

Voit lukea heistä Ilm. 3:14-22 jakeista. He olivat täysin vakuuttuneita omasta hengellisestä ylivertaisuudestaan ja voimastaan. He edustivat omasta mielestään korkeinta mahdollista kristillisyyden tasoa, mitä täällä voi saavuttaa. He eivät tarvinneet omasta mielestään mitään. Olihan reilut 30 vuotta sitten perustettuun seurakuntaan saapunut Paavalilta ainakin kaksi kirjettä, puhumattakaan siitä herätyksestä, jonka heidän kaupunkinsa sai kokea Epafraan saavuttua kaupunkiin.

Heidän hengellinen näkökykynsä oli kliininen ja heidän puhtautensa täydellistä. Siis heidän omasta mielestään. He eivät edustaneet porttokirkkoa eikä harhaoppista kulttia vaan seurakunta-ajan ensimmäisiä pyhiä. Heidän kasteoppinsa ja teologinen perimänsä on apostolista Sanan mukaista oppia, ja heidän ulkonainen menestyksensäkin näytti todella siunatulta.

Mitään ei enää tarvittu. Kaikki oli ulkoisesti ja hengellisesti täydellisesti heidän omasta mielestään.

Hän on poistunut

Palataanpa hetkeksi tekstin alkuun. 

Jeesus oli poistunut seurakunnastaan eikä seurakunta tiennyt sitä. Ajattele! Seurakunta ylisti, saarnasi, kokoontui, rukoili ja teki kaikkea niin kuin ennenkin, mutta ilman Jeesusta. Jumala ei ollut missään toiminnassa enää mukana, vaikka seurakunta luuli niin. Jeesus oli poistunut, eivätkä he olleet huomanneet mitään muutosta.

Kaiken ilon, onnen ja tyytyväisyyden keskellä he eivät kuulleet oven takana olevaa koputusta - tuota hiljaista ääntä - jonka sanoma olisi murtanut jokaisen läsnäolijan sydämet. Tuo koputus nimittäin kertoi heille sen totuuden, että heidän näkökykynsä oli sokeutta, onnellisuus säälittävyyttä, elämä olikin kuolemaa ja vanhurskauden vaate olikin vain uskonnollista valhe-illuusiota. He elivät kaikista suurimmassa itsepetoksen ja kurjuuden tasossa, mitä maa voi päällään kantaa. He luulivat omistavansa Kristuksen ja kaikki siunaukset, vaikka Hän oli poistunut aikaa sitten heidän  keskeltään. 

Sokeus

He luulivat Jumalan läsnäoloksi sitä, mikä olikin vain sielullista ja uskonnollista valhetta. He olivat kadottaneet kyvyn tuntea Jeesus. Hän oli nimittäin poistunut ja toiminta jatkui yhtä mahtipontisena kuin ennenkin, kenenkään huomaamatta ilmapiirissä mitään muutosta.

He olivat ottaneet Jumalan asiat omiin käsiinsä ja luoneet niistä taitavasti kudotun uskonnollisen jumalanpalveluksen, jossa ihminen istui Kristuksen sijaan valtaistuimella. He olivat tehneet vallankumouksen ja syösseet tietämättään omilla näyillään ja unelmillaan Kristuksen pois hallitsijan paikalta. Uskonnollinen liha, oikeaan oppiin verhottuna, hallitsi tuota seurakuntaa. Ja kuitenkin Jeesus oli lähtenyt pois, eikä kukaan huomannut mitään. Voi mitä sokeutta!

Laodikea tarkoittaa suomennettuna kansanvaltaa eli demokratiaa. Siellä kansa otti ohjat käsiinsä, tekivät itsevalitun jumalanpalveluksen ja ajoivat valinnoillaan Jeesuksen ulos seurakunnastaan.

Kirje

Lähde kanssani hetkeksi pienelle ajatusmatkalle 1930 vuoden takaiseen Laodikeaan. 

Eräänä sunnuntaiaamuna pastori astelee saarnapöntön taakse mukanaan kirje. Hän avaa sen kuulijoiden edessä. Ihmiset ovat tulleet tyytyväisenä jälleen mahdollisesti "kohtaamaan Herraa". 

Tällä kertaa pastori mykistyy. Hän ei saa sanaa ulos suustaan. Hän alkaa vapista ja täristä eikä saa kauhusta kalvenneiden kasvojen takaa viestiä kuulijoilleen. Silloin eräs vanhimmistoveli juoksee paikalle, ottaa kirjeen pastorin kädestä ja lukee. Hän kuiskaa hiljaa: "Tämä viesti on Jeesukselta." Kuluu hetki. Hänen pupillinsa suurenevat ja hän huudahtaa tuskaisena: "Hän ei ole täällä! Hän on poistunut!"

Hämmennys valtaa seurakunnan. He eivät voi uskoa tätä todeksi. Hehän edustivat paavalilaista alkuseurakuntamallia. Heillä oli vielä vitriinissä kehystettynä kaksi Paavalilta tullutta uniikkia kirjettä. Heillä oli tarkasti muistissa reilu 30 vuoden takainen Epafraan kautta tullut väkevä herätyksen aika. Hänkö olisi lähtenyt pois? 

Reaktioita

Miten tuon kirjeen sanomaan mahdettiin reagoioda? Sanoiko joku kirjettä vääräksi profetiaksi? Oliko jonkun mielestä se lakihenkistä tai liian tuomitsevaa? Ehkä osa suuttui siihen, miten kukaan kehtasi puuttua heidän kalliisiin uskonnollisiin perinteisiinsä, jotka isät olivat heille jättäneet. Ja ehkä jonkun mielestä kirjeestä puuttui armo ja rakkaus. 

Mutta entä ne, jotka uskoivat kirjeen olevan totta? Heidän täytyi reväistä rikki sydämensä. Heidän täytyi langeta polvilleen ja syvällä tavalla tehdä radikaali parannus. Heidän täytyi ahkeroida katumuksessa ja analysoitava elämäänsä, missä oli menty vikaan. Ja ennen kaikkea heidän täytyi kauhistua sitä, että kaikki seurakunnan toiminta tapahtui ilman Jeesusta eivätkä he olleet tienneet sitä. Jeesus oli pois, ja he olivat olleet onnellisia ja tyytyväisiä tilaansa siitä huolimatta. Mikä sokeus ja petos!

Seurakunnan vanhimmiston täytyi tehdä toiminnan  täydellinen alasajo. Kaikki toiminta oli lakkautettava välittömästi. Oli hiljennyttävä tuon hiljaisen oven koputuksen edessä. "Herra tule takaisin! Teemme mitä tahansa, että saamme sinut jälleen valtaistuimelle! Herra kaada kaikki unelmamme ja omat visiomme! Emme halua niitä vaan vain Sinun tahtosi, sillä ilman Sinua meillä ei ole mitään! Ilman sinua on vain kuolemaa ja uskonnollista itsepetosta."

Lopputulos

Tilanne jäi auki. Jeesus sanoi sanottavansa eikä seurakunnan reaktioita ole tallennettuna meille. Voimme vain arvailla, mitä kaikkea kirjeen lukemisesta seurasi. Voimme kuitenkin samaistua tuohon tilanteeseen ja kuvitella sen omalle kohdallemme. 

Vai onko Laodikean tapaus kaukaa haettu historiallinen ainutkertanen tapaus? Ei varmasti! Millä perusteella Laodikean paavalilaiselle pohjalle perustettu seurakunta olisi huonompi kuin keskiverto suomalainen lopunajan vapaakristillisyyttä edustava seurakunta? Millä perusteella Jeesus on meidän seurakunnissamme sisällä, jos Hän ei ollut Laodikeassakaan?

Meidän aikanamme, jolloin parannussaarnat mielletään lakihenkisyydeksi, itsensä kieltäminen hengelliseksi väkivallaksi, Jumalan pelosta hädin tuskin puhutaan ja Jumalan tahto on vaihtunut lihallisiksi unelmiksi, ei liene väärin kysyä, kuinka monen seurakunnan ovella Hän tänään kolkuttaa. On täysin mahdollista, että Hän ei ole monessakaan seurakunnassa enää, vaikka he ylistävät Häntä joka viikko. 

Kauanko Jeesus suostuu tekemään yhteistyötä pornon kanssa flirttailevien veljien ja vaimoa vaihtavien Herran palvelijoiden kanssa? Suostuuko Hän meidän aikanamme alistumaan meidän visioihimme ja näkyihin sekä unelmiimme? Ei totisesti! Seurakunnan elämässä voi olla vain yksi agenda, joka toimii, ja se on Jumalan tahto. Kaikki muu on kuolemaa.

Me kyllä rukoilemme ja paastoamme, mutta liian usein odotamme Hänen toimivan meidän asettamillamme ehdoilla ja olettamuksilla. Ja silloin Hän ei ole enää Herra vaan palvelija. Kuinka kauan ajattelet Hänen viihtyvän silloin keskellämme? Hänkö olisi herätysliikkeiden ja kirkkokuntien keppihevonen! Pois se. Onko sitten ihme, jos Hän astuu kynnyksen yli oven ulkopuolelle?

Sanot, ettei Hän jätä milloinkaan omiaan. Ei Hän jätäkään, mutta me ajamme Hänet tietämättämme ulos, jos emme valvo. Ei Hän väkisin tahtoansa tyrkytä meille, jos me emme ole halukkaita sitä tekemään. Ihmislihalle on luonnollista eksyä ja mennä harhaan, jos uskova ei valvo. Laodikean esimerkki on luonnollinen seuraus seurakunnalle, joka tuudittautuu menneisiin siunauksiin, ja unohtaa tänään valvoa omaa tilaansa. 

Katso herätysliikkeiden ja kirkkokuntien historiaa niin ymmärrät, miten Hän ei ole enää niissä niin kuin ennen. Siksi on aika pysähtyä ja hiljentyä. Joskus tuo hiljainen koputuksen ääni saattaa kuulua sinun kotiovellasi, vaikka luulet Hänen olevan matkassa mukana. Niin oli silloin ja niin on nyt, jos kadotamme Hänet ja Hänen tahtonsa seurakunnissamme.

Tupakka ja saunakalja

"...päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta." (Room. 14:13)

"Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen." (Mar. 9:42) 

"Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus..." (1. Piet. 2:1)

"Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus.." (Jaak. 1:21)

Älä missään nimessä hyppää suoraan tähän kohtaan lukematta ylläolevia raamatunpaikkoja. Lue hyvin tarkkaan ajatuksella edellä mainitut Jumalan Sanan kohdat. Uskon, että ne avautuvat tämän lyhyen tekstin aikana sinulle uudella tavalla. Tai ainakin toivon ja rukoilen, että ne vahvistaisivat jo sinussa olevaa totuuden tuntoa.

Tupakka

Aluksi sanon, että on aivan käsittämätöntä, että minä kirjoitan uskoville tätä tekstiä. Ympärille katsellessa kuitenkin on todettava, että valitettavasti aihe on mitä ajankohtaisin.

Mennään siis suoraan asiaan. Onko tupakka syntiä? No ei ole. Se on Jumalan luoma kasvi. Mutta se voi aikaansaada paljon synnillisiä asioita.

Mitä sanoisit, jos Frank Mangs ja Niilo Yli-Vainio polttelisivat "norttia" ennen kokousta ulko-ovella? Sen jälkeen nämä Jumalan miehet, ja lauman esikuvat, tulisivat pitämään väkevän todistuspuheenvuoron siitä, miten Herra on pelastanut heidät synnin orjuudesta.

Sen jälkeen toinen heistä puhuisi siitä, miten maailman ystävä on Jumalan vihollinen. Ja miten maailma katoaa ja sen himo, mutta Jumalan tahdon tekevä pysyy iankaikkisesti.

Koko kuulijakunta olisi nähnyt heidät tupakka suussa äskettäin kiskomassa sauhuja seurakunnan edessä. Millaisen signaalin he antaisivat sanomalleen? Usko pois. Heidän todistusvoimastaan ei olisi paljoakaan jäljellä. Tupakka nimittäin vie Suomen kansan keskuudessa ihmiseltä todistusvoiman pois. Tupakka tarkoittaa lähestulkoon jokaisen ihmisen mielessä pahetta, joka ei kuulu uskovalle.

Jos kuka tahansa uskovainen tahtoo pitää 2020-luvun Suomessa Jeesuksen nimen kunniassa sillä tavalla, että Kristuksen nimi ja kristityn nimi eivät tule pilkatuksi, hänen tulee kaikin keinoin pyrkiä Jeesuksen armon avulla eroon tupakasta. Siksi Sana sanoo:

"Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala." (Ps. 69:7)

Eikö ole hirvittävää, jos sinun elämäsi kautta ihmiset pettyvät Jumalaan?

Usein nimittäin on niin, että tupakka selitetään pois syntilistalta sen vuoksi, että on "niin paljon pahempiakin syntejä sydämen tasolla, mitä kukaan ei näe, että tupakka on loppujen lopuksi paheista pienin". Ymmärrän tämän. Mutta tupakka on näkyvä pahe, joka tahraa maailman silmissä Kristuksen, seurakunnan, ja evankeliumin maineen sekä vie uskovan henkilökohtaisen todistusvoiman ihmisten silmissä. Siksi kenelläkään, joka tahtoo Herraa Suomessa palvella, ei pitäisi olla minkäänlaista epäselvyyttä siitä, pitääkö tupakasta pyrkiä kaikin voimin eroon.

Ja juuri siksi, koska se on niin "pieni kettu", siitä ei haluta eroon. Varsinkin silloin, jos "suuret ketut" on jo tapettu, tupakka tuntuu kaiken rinnalla niin pieneltä pahalta. Mutta liian usein tuo "pieni kettu" on kasvanut ajan saatossa "suureksi ketuksi", joka turmelee koko viinitarhan. 

Siksi pakene tuota himoa. Herra vapauttaa sinut siitäkin, kun sydämessäsi näet sen tarpeeksi pahana asiana. Ongelmana on vain, että sitä ei sellaisena enää usein nähdä, vaikka Sana sanoo selvääkin selvemmin: "älä himoitse" (Room. 7:7)

Saunakalja

Tätähän selitellään sillä, että "joihan Jeesuskin viiniä" ja "Sanahan kieltää juopumisen": Jatketaan esimerkkiä.

Samainen kuvitteellinen esimerkki Frank Mangsin ja Niilo Yli-Vainion kohdalla jatkuu sillä tavalla, että heille eivät pelkät tupakkasauhut riitä. He ottavat vain yhden bissen siinä sauhujen päälle samalla, kun tervehtivät Jumalan kansaa. Jos kerran Jeesuskin joi viiniä ja vain juopuminen on kielletty, miksi siis yhden bissen nauttiminen virvokkeeksi olisi kiellettyä?

Tämä ei ollut vitsi. Mutta lukija varmasti samalla ymmärtää, että kyseinen tilanne olisi valtavan ristiriitainen. 

Ensinnäkin se loukkaisi todella monia. Seurakunnissa iso osa ovat entisiä alkoholisteja. Meidän niin sanottu vapautemme koituisi monelle loukkaukseksi. Ja jos niin sanottu vapautemme koituisi jollekin, edes yhdelle, lankeemukseksi, meille olisi parempi joutua myllynkivi kaulassa mereen.

Kauhea kokemus

Minulla on omakohtainen kokemus tästä. Ystäväni oli pelastunut syvältä huumemaailmasta. Vein hänet vuosia sitten kristillisen nimen alla kulkevaan akateemisten nuorten snobbailuiltaan, jossa puolustettiin viinin kanssa tissuttelua. Olin ehkä ainoa, joka nousi moista pelleilyä vastaan. Jouduin silloin lievästi sanottuna suuttumuksen kohteeksi "väärän mielipiteeni" kanssa. Seuraavina päivinä minulle paljastui karulla tavalla, että olin enemmän kuin oikeassa. Taisi olla heti seuraavana päivänä, kun ystäväni soitti humalassa minulle kertoen itkien, että minä olin ollut eilen oikeassa. "Uskovalle ei sovi ottaa yhtään alkoholia", hän sopersi murtuneena. Tuosta alkoi sellainen kierre, joka päättyi piikkihuumeisiin asti. Ja meni vuosia ennen kuin ystäväni pääsi nousemaan sieltä. Kaikki lähti uskovien nuorien keikaroinnista ja siitä, miten "yksi kalja on ok" uskovalle. No tässä tapauksessa se yksi kalja meinasi viedä ystäväni hengen. Olisivat tajunneet pitää suunsa kiinni.

Entisiä alkoholisteja on seurakunnat pullollaan. Mitä, jos minun saunakaljan puolustuspuheeni saisi nämä entiset alkoholistit juopottelemaan? Heille ei pian riittäisi yksi saunakalja. Siitä hyvin todennäköisesti lähtisi kierre, joka veisi pahimmillaan perheen, työn, uskon ja jopa sielun kadotukseen. Ja minä joutuisin vastuuseen sanoistani ja tekemisistäni, jotka olisivat vietelleet lähimmäiseni uskon haaksirikkoon. Olisi parempi, että minut heitettäisiin myllynkivi kaulassa mereen kuin viettelisin saunakaljallani yhdenkin lampaan synnin teille.

Entä salassa?

Niin. Entä, jos tissuttelisin salassa? No sehän olisi tekopyhää! Minun tulee olla suoraselkäisesti sitä edessäpäin mitä olen salassa. Jos salassa olisin kaappitissuttelija ja edessäpäin saunakaljaa ja tupakkaa vastaan puhuva hurskas kristitty, olisin tekopyhä fariseus. Ja lukijalle on varmaan selvää, mitä Jeesus siitä tuumaisi.

Ja jos taas toisin julkisesti esille tissutteluani ja tupakointiani, olisin veljilleni loukkaukseni niin kuin äsken totesimme. Päädymme siis joka tapauksessa siihen, että uskovalla ei pitäisi olla mitään mahdollisuutta harrastaa hyvällä omallatunnolla saunakaljoittelua ja tupakointia. Se on jotain kautta aina pahennukseksi ja synniksi.

Summa summarum

Nykyajan modernissa kristillisyydessä ei kenelläkään uskovalla ole mitään syytä polttaa tupakkaa tai tissutella edessä eikä takanapäin saunakaljoillaan. Tulemme aina samaan lopputulokseen. Saunakaljoittelulla ja tupakanpoltolla on vaarana syöstä sinut itsesi tai veljesi turmioon, tai sitten se on salassa tehtynä mitä tekopyhintä farisealaisuutta. 

Tupakointi ja saunakaljoittelu on siis syntiä. Tee niistä parannus, heti!

Aamen.