Aikamme suurin ongelma

sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli (Hepr. 12:29)

katso, minä teen sanani sinun suussasi tuleksi ja tämän kansan polttopuiksi, ja se kuluttaa heidät (Jer. 5:14)

hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella (Matt. 3:11)

Ajattele mitä tuo tarkoittaa. Jumala on läpi Raamatun ollut kuluttava tuli. Pyhä tuli, jonka edessä ei kestä mikään epäpyhä tai saastainen.

Saarnaaja tarvitsee tätä kipeästi. Sellaista pyhää tulta, jonka seurauksena julistus käy kuulijoiden epäpyhään elämään kiinni ja polttaa sitä. Sellainen tuli, joka polttaa penseiden kuulijoiden sielua ja elämää. Sellainen tuli, jonka ruuaksi joutuvat kaikki kuulijoiden synnit, pinnallisuudet ja maailmallisuudet. 

Tuleton saarnaaja on aikamme suurin ongelma. Ei syntinen kuulijakunta. Tuleton saarnaaja ei koskaan voi paljastaa yleisön syntiä. Hän ei voi johtaa sisälle pelastukseen. Hän on herätyskellon sijaan kehtolaulu, joka nukuttaa kuulijat väärään rauhaan.

Mutta kun saarnaaja saa Jumalalta tulikasteen niin saarnaaja itse huutaa ensin "Minä hukun! Minulla on saastaiset huulet!" Sitten saatuaan ensin itse tulisen hiilen kosketuksen, saarnaajasta tulee tulen välittäjä, joka saa (Jes. 6) seurakunnissa aikaa vallankumouksen ja myös vainon. Osa suuttuu. He eivät voi sietää, että heidän vuosikymmeniä jään peitossa olleet synnit tulevat tulen eteen ja paljastuvat. Tuli sulattaa jäisen uskonelämän ja polttaa kaiken, mikä ei tulta kestä. 

Toiset taas tulevat tulen poltettavaksi ja antavat sen polttaa kaiken epäpyhän ja saastaisen. Ja he kokevat uudistumisen. Heistä tulee Jumalan voiman kanavia ja tulen välittäjiä. Mutta ensin tulen on poltettava julistajassa itsessään oleva epäpyhä sekä kestämätön aines ja kuona pois. Sitten vasta hänestä voi tulla tulen kanava ja käyttöastia Jumalalle.

Eikö Jeesus tullut heittämään tätä tulta maan päälle? Eikö Jumala läpi Vanhan testamentin ole ollut kuluttava tuli? Eikö Johannes Kastaja ollut täynnä tätä syntiä paljastavaa tulta? Eikö Jeremia ja Elia samoin? Eikö tämä tuli saanut Apostolien teoissa ihmiset kiristelemään hampaitaan ja huutamaan ja tukkimaan korvansa? Tuli saa aikaan herätyksen ja vainon. Aina. Tuleton kristillisyys ei tuomitse ihmiskunnan pimeyttä. Jumalan tuli sen sijaan ei voi olla paljastamatta seurakunnan pimeyttä ja maailma syntiä. Pyhä Henki paljastaa aina epäpyhän, valheen ja synnin.

Aikamme ongelma nro 1 ei ole maailmallinen hallitus tai sateenkaari-ideologia.  Se on tuleton saarnapönttö, jonka edessä ihmiset voivat elää tyytyväisenä penseydessään ja synneistään tulematta paljastetuiksi. Emme voi oppia Jumalan tulta kouluissa. Meidän on saatava tuo tulikaste Kristukselta.

Me puhumme paljon Hengen täyteydestä. Minusta tuntuu, että olisi aika puhua myös Jumalan tulesta. Jumalan Hengen täyteys kulkee käsikädessä tulen kanssa. Ne esiintyvät aina yhdessä. Ja niitä aikamme saarnaajat tarvitsevat ehkä enemmän kuin mitään muuta.

Siionin hyväksytyin synti

Sillä he ovat jumalattomia, niin profeetta kuin pappikin; omasta huoneestanikin minä olen tavannut heidän pahuutensa, sanoo Herra.

Mutta Jerusalemin profeetoissa minä olen nähnyt kauhistuksia: aviorikosta ja valheessa vaeltamista; he vahvistavat pahantekijäin käsiä, niin ettei kukaan käänny pois pahuudestansa. He ovat minun edessäni kaikki kuin Sodoma, ja kaupungin asukkaat kuin Gomorra. (Jer. 23:11,14)

Aviorikos ja huoruus. Vapaiden suuntien hyväksytyin synti. Kokosin pintaraapaisun tästä "kauniiden ja rohkeiden" teatterista, jota herätyskristillisyydeksi kutsutaan. Mainittakoon, että en tässä tekstissä käy avioeroon liittyviä Sanan antamia myönnytys-kohtia läpi. Niistä voit lukea Raamatusta Matt. 5. ja 19. luvut sekä 1Kor. 7. luku. Lisäksi minulla ei ole mahdollisuutta tarkistaa jokaisen eron kaikkia taustatietoja. Liian moni avioero ja uudelleen naimisiinmeno kuitenkin tapahtuu sellaisin perustein, joihin Raamattu ei anna lupaa. Sellaisiin tapauksiin otan kantaa tässä tekstissä.

Tapauksia

Helluntaipastori erosi vaimostaan ja otti toisen helluntaipastorin ex-vaimon.

Vapaakirkon vanhimmistoveli otti uskovan miehen uskovan vaimon. Sitten hylkäsi oman uskovan vaimon. Nyt hän on uuden vaimonsa kanssa helluntaiseurakunnan pastorina.

Evankelista erosi vaimostaan ja otti vanhimmistoveljen vaimon.

Laulaja-evankelista erosi ja otti uuden vaimon.

Eturivin raamatunopettaja erosi vaimostaan ja otti uuden vaimon. Samaan aikaa hän kirjoitti blogissaan, miten hän tietää rikkovansa Jumalan sanaa vastaan mutta silti tekee niin. Hän turvaa armoon 

Innokas uusi sananjulistaja meni eronneen naisen kanssa naimisiin. Hän sai Raamatusta sanojensa mukaan ymmärryksen, että voi tehdä niin, koska Jeesus on Sanojansa suurempi.

Kiertävä sananjulistaja jätti perheensä ja otti uuden puolison, jonka kanssa opettaa nyt Raamattua ihmisille.

Kristillisen tv-kanavan perustajat erosivat tahoillaan puolisoistaan ja menivät yhteen. Nyt he johtavat yhdessä kristillistä tv-kanavaa.

Päätelmä

En keksi muuta syytä tähän kaikkeen kuin sen, että meillä on olemassa valheellinen armo, joka sallii tämän kaiken.

Pastorit antavat omalla esimerkillään luvan vaimonvaihdolle, koska meillä on armo. Nyt lampaat seuraavat johtajiaan, ja eroavat pienestäkin ristiriidasta. Aina löytyy parempi, kauniimpi, nuorempi ja "hengellisempi" puoliso, kun vanhan kanssa nousee tie pystyyn. Ja tämä kaikki tapahtuu lasten ja uskovien maineen kustannuksella tietenkin.

Eniten minua ihmetyttää se, että miten he uskaltavat. Eivätkö he ole lukeneet seuraavia kohtia:

Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee. (Hepr. 13:4)

Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin. (Mar. 10:11-12)

Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin. (Luuk. 16:18)

Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema. (Ilm. 21:8)

Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät.. (Ilm. 22:15)

Avionrikkojat ja huorintekijät eivät siis pääse taivaaseen. Ja nämä eivät edes osoita katumusta. Eivät tee parannusta julkisesti. Ainakaan harvoin sellaiseen törmää. Nyt päinvastoin veljet ympärillä osoittavat hiljaisuudella hyväksyntää heitä kohtaan. Ja selityksenä on aina "onhan muitakin syntejä" tai "Jeesus puhuu enemmän rahanhimosta". Ja niillä kuitataan sellainen synti kuin aviorikos ja huorintekeminen.

Kyllä Frank Mangskin ajautui avioeroon mutta hän pysyi naimattomana Raamatun ohjeen mukaisesti  ja säilytti arvovaltansa.

David Wilkerson kävi läpi avio-helvetin mutta sai asiansa Gwenin kanssa kuntoon.

Kathryn Kuhlman teki aviorikoksen mutta luopui siitä ja eli lopun elämänsä yksin. Ja hän sai voitelussa takaisin.

Minulla ei ole muuta ratkaisua kuin parannus. Syvä katumus ja parannusta seuraavat parannuksen hedelmät, joista Johannes Kastaja ja Paavali puhuivat. Se on tie muutokseen. Mutta meillä on armo. Se valheellinen armo, joka ei vaadi parannusta eikä parannuksen soveliaita tekoja. Ja siksi ihmiset pysyvät synneistään.

En ole tuomari. Enkä tuomitse ketään. Mutta minä pelkään heidän puolestaan. Ja minua karmii se esimerkki, jota he näyttävät lampailleen. Meillä on pian Siion, jossa suuri osa on eronneita avionrikkojia, jos kukaan ei puutu Raamatun arvovallalla tähän syntiin.

Johannes Kastaja menetti päänsä, kun hän sanoi kuninkaalle "Sinulla ei ole lupa pitää veljesi vaimoa!" Mitä hän sanoisi tänään Suomen Siionille?

Vastaus.

Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. (Matt. 5:13)

Me kysymme, missä on Jumalan voima. Me ihmettelemme, miksei Jumala vuodata Henkeään niin kuin menneinä päivinä. Olemmeko niin naiiveja, ettemme näe syytä?

Miten avionrikkoja-pastorit voisivat auttaa maailmassa olevia avionrikkojia?

Miten pornoriippuvaiset nuoret miehet voisivat auttaa pornossa kylpevää maailmaa?

Miten maailmaa rakastavat seurakunnan sisaret voisivat auttaa maailman hengen vallassa olevia naisia?

Miten viiniä ja saunakaljaa tissuttelevat uuden sukupolven seurakuntalaiset voisivat auttaa aikamme juomareita?

Miten parannussaaarnoja pelkäävät kristityt voisivat auttaa syntisiä hylkäämään syntinsä?

Miten valvomattomat vanhimmistoveljet voisivat auttaa laumaansa valvomaan?

Miten eronneet ja uudelleen avioituneet saarnaajat voisivat ohjata ihmisiä pyhään avioelämään?

Miten mammonaa ja elämän korskeutta rakastava evankelista voisi auttaa maailman runtelemaa ihmistä pelastukseen?

Miten älypuhelimen, sosiaalisen median ja Netflixin orja-pastori voisi saada uuden voitelun saarnoihinsa?

Miten rukoilematon seurakunta voisi rukoilla sielut sisälle pelastukseen?

Miten aikansa autoihinsa, remontteihinsa ja äijä-leluihinsa kuluttava saarnaaja voisi puhua seurakunnalle uudistumisesta ja kymmenestä morsiusneidosta?

Miten Hengen palon aikaa sitten hyvinvoinnin alttarille  menettänyt evankelista voisi saada aikaan janoa Jumalan puoleen?

Miten synnissä elävä niin sanottu kristitty voisi saada syntisen parannukseen?

Paha ja avionrikkoja-sukupolvi vaati merkkiä jo Jeesuksen aikana. Sen tulisi kääntää fokus itseensä ja kysyä: Kuinka Jumala edes voisi vuodattaa voimansa tämän sukupolven ylle? Kuinka Hän voisi antaa syntisiä seurakuntaan, joka elää kuin maailma elää? Kuinka kävisi tämän sukupolven, jos Jumala vuodattaisi sen ylle Ananiaksen ja Safiran aikaisen puhdistavan pyhyyden, jolloin valehtelijat kaatuivat seurakunnassa kuolleina maahan? 

Älkäämme siis enää kysykö, miksei Jumalan voima ilmesty. Kysykäämme ennemmin, miksi elämme niin, ettei Hän voi vuodattaa voimaansa seurakuntiemme ylle.

Uusi risti

Risti, joka sovittaa mutta ei vapauta synnistä.

Risti, joka jättää heikon heikkoutensa valtaan.

Risti, joka jättää ihmisen vanhan luontonsa valtaan.

Risti, jonka jälkeen ei ole ylösnousemusvoimaa.

Risti, joka tuntee vanhurskautuksen ilman pyhitystä.

Risti, joka ei tee ihmisestä uutta luomusta.

Risti, joka antaa anteeksi pornon muttei vapauta siitä.

Risti, joka ei anna lihalle kuoliniskua.

Risti, joka sallii ihmisen elää itselleen.

Risti, joka ei synnytä rakkautta Ristin Herraa kohtaan.

Risti, jonka kantaja rakastaa hekumaa enemmän kuin Jumalaa.

Risti, joka antaa jumalisuuden ulkokuoren muttei voimaa jumalalliseen elämään.

Risti, joka on lihalle nojatuoli eikä kuolemanrangaistus.

Risti, joka ei ristiinnaulitse ihmistä maailmalle eikä maailmaa ihmiselle.

Risti, joka ei tuo kantajalleen maailman pilkkaa vaan maailman hyväksynnän.

Risti, joka ei tee Jeesusta Herraksi.

Risti, joka on vain teologiaa.

Risti, joka ei muuta käyttäytymistä.

Risti, joka tuntee pelastuksen ilman entisen elämän hylkäämistä.

Risti, joka tuntee uskonvanhurskauden ja vaikenee parannuksesta.

Risti, joka tarjoaa humanistisen sovinnon ihmislihan ja Jeesuksen Herruuden välille.

Risti, joka jättää heikon ihmisen syntiensä valtaan ja sanoo: "Kaikki on hyvin, sinulla on armo!"

Risti, jolle kaikki rakkauden ja armon nimissä oleva käy.

Risti, joka on humanistinen uskonnollinen illuusio.

Risti, joka tekee Jumalasta voimattoman narrin.

Risti, jolla on rakkaus ilman totuutta.

Risti, jonka armo ei voita syntiä.

Valheellinen risti, joka kadottaa eikä pelasta.

Pastorin perikato

Teologia ilman Kristuksen läheisyyttä.

Oppi ilman käytäntöä.

Opetus armolahjoista ilman niiden toimintaa.

Kyvyttömyys saada kuulija murhehtimaan syntielämää.

Tarve saada asema ihmisten edessä eikä Jumalan edessä.

Kyvyttömyys rukoilla.

Kyvyttömyys kuulla Herran ääni.

Kuollut Raamattu.

Kuollut saarnatuoli.

Rakkaudeton suhde Kristukseen.

Peloton suhde maailmallisuuteen.

Peloton suhde Jumalaan.

Julistus, joka puuduttaa synnin vamman eikä paranna sitä.

Ristitön elämä. 

Tuleton elämä.

Voimaton elämä.

Kuolleet kuulijat.

Kuollut seurakunta.

Kuollut pastori.

Lopunaika.

Roihuava helvetti.

Itkevä Jumala.

Kristillisen kentän tyhjiö odottaa täyttäjää

Tämä kirjoitus ei olisi vielä viime kesänä ollut ajankohtainen. Ja ehkä ensi kesänä olisi liian myöhäistä kirjoittaaa tätä. Näen nyt tapahtuvan jotain todella huolestuttuvaa kristillisellä kentällä. Ja näyttää valitettavasti siltä, että suuri osa kristikansaa ei näe tätä. Voit arvostella näkemäni aivan vapaasti, koska minäkään en näe aina oikein. Nyt haluan kuitenkin kirjoittaa julki sydämeni painolastin. Aika näyttää sen, kuinka oikein näin.

Menetetty auktoriteetti

Näinä aikoina näyttää siltä, että valtasuhteet Suomen kristillisellä kentällä ovat muuttumassa. Helluntaiherätys on kadottanut tai kadottamassa sitä auktoriteettia, joka sillä muinoin oli. Parannussaarnat, Jumalan tuli, hätä hukkuvista sieluista sekä kaipuu pyhään elämään ovat kadonneet. Uskallus julistaa totuutta on kadonnut monin paikoin. Tilalle tulleet hipsteri-kristillisyys, teologia, viihde, kulttuuri-elämykset, arkuus herätyssaarnoille sekä kankea kirkollisuus ovat vieneet hengellistä arvovaltaa helluntaiherätykseltä rutosti. Helluntaikirkko vs. helluntaikansa- asetelma vauhditti sitä kehitystä, joka repii liikettä hajalle. Seuraava sukupolvi ei ole kyennyt säilyttämään sitä perintöä, jonka isät saivat Jumalalta. Pelkään, että paluuta entiseen ei ole. Vanhoillinen siipi tässä liikkeessä kylläkin säilyttänee henkensä saaliinaan loppuun asti. Mutta pelkään, että monet vanhemmat uskovat eivät enää kykene uudistumaan oikealla tavalla tässä ajassa.

Vapaakirkossa tilanne on samankaltainen. Torontolaisuus ja uusapostolisuus päästettiin sisään moninpaikoin varauksetta. Paljon hyvää on kuollut pois sen jälkeen. Vapaakirkon tilanne on miltei sama kuin isosiskollaan helluntaiherätyksellä. On kasvatettu seuraavasta sukupolvesta jatkajia. Pelkään, että suuri on se joukko, joka ei ole syntynyt Jumalasta. Tunnustus ja jäsenyys eivät riitä, jos ihminen ei ole henkilökohtaisesti kokenut uudestisyntymää. Ja jos seurakunta menettää kyvyn synnyttää aitoa Jumalan elämää, se menettää kyvyn toimia lamppuna tässä pimeässä ajassa. Sielullinen ilakointi ei riitä. On päästävä henkeen asti. Ja tie sinne menee aina Jumalan sanan pistohaavan kautta. Armo on tarjolla vain tuomitulle. Ja jos Jumala sanan julistuksen taso on laskenut niin, ettei ihminen penkissä tule synnintuntoon ja tuomitun paikalle, ei synny aitoa armon kokemista. Inflaatio totuuden julistamisessa on johtanut vapaiden suuntien jäsenten pienenemiseen ja pian hengelliseen sukupuuttoon, jos ihmettä ei tapahdu.

Kuitenkin on olemassa edelleen ykeittäisiä helluntaiseurakuntia ja vapaaseurakuntia, jotka seisovat edelleen Sanan perustalla. Herra auttakoon heitä pysymään loistavana lamppuna siinä, mihin heidät on asetettu.

Petetyt sielut

Nyt kentälle on syntynyt kuitenkin valtaisa hengellinen tyhjiö. Vapaiden suuntien menetetty valta-asema on jättänyt kentän avoimeksi halukkaille uusille liikkeille. Uskon, että tuhannet sielut kaipaavat enemmän. He kaipaavat jotain radikaalimpaa ja todellisempaa kosketusta Jumalan maailmoista. Klassiset vapaat suunnat eivät kykene heille enää tarjoamaan sitä, mitä he kaipaavat.

Kysysmys kuuluukin nyt: kuka astuu tuohon tyhjiöön ja vastaa siihen kutsuun ja nälkään, joka monilla on? Ihmiset ovat petetyn oloisia. Se karismaattisuus, jota monet vapaiden suuntien seurakunnat tarjosivat, jättikin janoisen sydämen tyhjäksi. Hillsong-kulttuuri, Bethel-kulttuuri ja torontolaisuuden jälkimainingit eivät tyydyttäneet ihmisen sydämen kaipuuta. Ja nyt he tuntevat olonsa petetyksi. He kaipaavat enemmän. He kaipaavat jotain aitoa ja todellista. Jotakin uutta radikaalimpaa ja voimakkaampaa. Kenttä on nyt auki. Siis juuri nyt. Niin kauan kuin joku ottaa tilan omakseen ja voittaa nuo petetyt sielut puolelleen. Kuka nousee tarjoamaan näille sieluille vakaata ja radikaalia vastinetta sille, missä helluntaiherätys ja vapaakirkko epäonnistui?

Reformoidut baptistit nousevat

Reformoidut baptistit. He ovat nousussa. He ottavat nöyristelemättä kantaa naisvanhimmistokysymykseen, äärikarismaattisuuteen, Jumalan sanan auktoriteettiin ja lähes kaikkeen siihen huutoon, mihin keskiverto vapaidensuuntien seurakunta ei enää kykene vastaamaan. Ja tämä uppoaa erityisesti nuoriin aikuisiin, jotka ovat pettyneitä arvovallattomaan vapaiden suuntien hyssyttelyyn.

REBA-liike ei ole liberaali niin kuin pian kristilliselle kentälle esiinnouseva trendikas sateenkaari-liike. Ei. Kaikkea muuta. Se on näennäisesti voimakkaasti Jumalan sanaa kunnioittava liike, jossa Raamattu on kaikki kaikessa. Se vetoaa radikaalia totuutta janoavaan, äärikarismaattisuuden pettämään, ihmiseen, joka etsii totuutta. Mutta tuo liike edustaa tiukkaa kalvinistista Raamatun tulkintaa, joka on vaarallisen paljon tervettä Uuden Testamentin oppia vastaan.

Näistä REBAlaisten opeista haluan nyt jakaa muutaman esimerkin. He uskovat, että aidosti pelastettu ihminen ei koskaan voi menettää pelastusta. Ja jos joku lankesi pois uskosta, hän ei koskaan ollutkaan uskossa. Eli langettuasi joudut todella ahdistavaan tilanteeseen. Et tiedä olitko koskaan aidosti pelastunut. 

He opettavat, että suurinta osaa ihmisistä ei koskaan Jumala halunnut ja halua taivaaseen. Vain pienen joukon. Jumala on aikojen alussa tehnyt jaon, jonka perusteella Hän suvereenisti määräsi vain pienen osan taivaaseen ja valtaosan Hän lähettää helvettiin perkeleen kanssa.

He eivät hyväksy armolahjojen toimintaa. He jopa suhtautuvat pilkallisesti liikkeisiin, jotka opettavat kielilläpuhumisesta ja parantamisen armolahjasta. Tämä on vaarallista. Monet heistä kuuluvat siihen joukkoon, joiden mukaan armolahjat ovat lakanneet toimimasta aikaa sitten.  No Raamattu ei näin opeta. "Ihmeet ja merkit seuraavat niitä, jotka uskovat..." sanoi Jeesus kerran. Ei Hän koskaan sitä tullut perumaan. Vaikka karismaattisen liikkeen keskellä on tehty raakoja sielullisia ylilyöntejä, se ei tarkoita, että Raamattu olisi armolahjojen suhteen väärässä. Ei. Paavali kertoo puhuvansa kielillä enemmän kuin muut ja soisi kaikkien puhuvan kielillä ja kehottaa tavoittelemaan kaikkia Hengen lahjoja.

Joka tapauksessa heidän oppinsa on erittäin Raamatun vastainen ja pelottava sekä ankara. Ja he ovat nyt ryminällä astumassa siihen hengelliseen tyhjiöön joka juuri nyt on kristillisellä kentällä.

Liberaali homoliike

On tulossa myös liberaali homoliike. Se selittää homoseksualisuuden harjoittamisen normaalisiksi ja Raamatun hyväksymäksi asiaksi. Se liike on nousemassa. Se on aivan pian täällä. Ja valtamedia ottaa sen avosylin vastaan, koska se edustaa juuri sitä, mitä ajan antikristillinen valtatrendi odottaa ja kaipaa. Se liike tullaan esittämään mediassa suurena ja muodikkaana ilmiönä, joka saa massojen suosion puolelleen. Se on mukauttanut julistuksensa ihmisten himojen ja korvasyyhyn mukaiseksi. 

Saamme nähdä suuren eksytyksen pian. Mutta tuo liike uppoaa joihinkin vapaisiin suuntiin ja valtakirkkoon. Niihin, jotka elävät liberaalissa kompromissikristillisyydessä. Heihin, jotka eivät kärsi kuulla saarnaa parannuksesxta, itsensä kieltämisestä ja valvomisesta. Heihin uppoaa humanistinen, rakkauden nimissä kulkeva, liberaali-evankeliumi, joka ei muuta ihmistä uudeksi luomukseksi vaan jättää ihmisen synteihinsä ja hyväksyy hänet synnin orjaksi. 

Heidän julistamansa armo ei siis vapauta synnin orjaa syntikahleista vaan jättää hänet himojensa orjaksi. Tämä armo tulee miellyttämään ihmisen lihaa, koska se ei vaadi parannusta synnistä. Tuo irstas armo otetaan vastaan avosylin, koska juuri sitä ihmisen omaa minää palvova ja korottava humanistinen antikristillisyys peräänkuuluttaa. Vihdoin on löytynyt sellainen korvasyyhyn sanoma, joka ei loukkaa synnissä elävää ihmistä. Ja tämä sanoma tullaan ottamaan vastaan riemuhuutojen kaikuessa niin kuin kultainen vasikka aikanaan. Jumalasta on tämän liikkeen toimesta veistetty juuri sen näköinen kuin kansa tahtoo.

Ole tarkkana

Ole nyt ystäväni tarkkana. Tämä ihana homo-liike tulee koettelemaan sinutkin. Sinun on otettava pian siihen kantaa. Sinä tulet näkemään ylenpalttisen armon ja rakkauden liikkeen, joka vetoaa tunteisiin. Ja epäilemättä kuulet todistuksia monista parantumisista ja ihmeistä sekä valhe-uskoontuloista. Saat kokea olevasi rakkaudeton ja kylmä, lakihenkinen, fariseus monien mielestä, jos et hyväksy heitä. Sinut tullaan leimaamaan valtamedian ja valtakristillisyyden piirissä suvaitsemattomaksi puoskariksi, jos pysyt vain Sanassa.

Ja jos kuulut heihin, jotka kaipaavat radikaalia ja voimakasta kannanottoa Sanan perustotuuksiin niin ole silloin erityisen tarkkana. Sinulle reformoidut baptistit tulevat tarjoamaan sitä jykevyyttä, jota kaipaat. He puhuvat kauniisti John Bunyanista, Charles Spurgeonista sekä Jonathan Edwadsista, jotka he mieltävät suuriksi esikuvikseen. Ja tämä liike tulee saamaan ison kalansaaliin vapaista suunnista. Se on toinen ääripää homoliikkeelle. Se on tulevan kahden liikken oikean puolinen oja. Se on kuivuuden oja, jossa armolahjat kielletään ja laitetaan uskova ruuvipenkkiin istumaan. Syöttinä on "Tule pelastukseen, et voi menettää sitä" ja pelotteena on "Jos menetät pelastuksesi, sinulla ei koskaan ollutkaan sitä. Olit ennalta tuomittu jo aikojen alusta asti helvettiin." Et voi siis tässä teologiassa koskaan saada pelastusvarmuutta.

Löytääkö totuus tyhjiöön?

Jumalan kansan kannalta tärkein kysymys onkin nyt se, että löytääkö totuus tuon kristilliseelle kentälle muodostuneen tyhjiön.

Nyt, juuri nyt (ehkä ei enää kuuden kuukauden kuluttua) on valtava määrä tyhjiä, totuutta kaipaavia, sieluja etsimässä totuutta. He etsivät seurakuntaa, Sanan opetusta ja liikettä, jotka uskaltavat nousta pimeyttä vastaan. He odottavat, että joku ei pelkäisi, mitä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen sanoo, kun Jumslan sanaa julistetaan niin kuin on kirjoitettu. He odottavat, että jossain liikkeessä armolahjat toimisivat arvokkuudella ja raikkaasti Jumalan sanan mukaan. He kaipaavat parannuksen julistusta, totuuden julistusta ja wanhanaikaista veren evankeliumia. Ja se, joka vastaa tähän huutoon radikaalilla ja totuudellisella tavalla, tulee saamaan nämä sielut piiriinsä.

Lopuksi

Nyt ei ole kyse lihallisesta kilpailusta tai jäsenten havittelusta vaan Jumalan sanan totuudesta. Suomen Siion tarvitsee pasuunoita, jotka julistavat totuutta sillä uhalla, että he joutuvat totuuden vuoksi vainottavaksi. Herra auttakoon, että löytyisi raitis, rohkea ja totuudellinen liike pian tähän hengelliseen tyhjiöön ennen kuin liberaali homo-liike tai totuudesta pelottavan ovelalla tavalla poikkeavat reformoidut baptistit vievät nämä kalliit janoiset ja petetyt sielut, ja eristävät oman oppinsa pauloihin.

PS. Jos aihe kiinnostaa sinua enemmän, tilaa Pauli Rahkosen loistava uusi kirja, jossa kumotaan kalvinismi Raamatun arvovallalla ja terveellä opilla kertakaikkiaan. Sen voi tilata tästä linkistä https://www.kkjmk.net/shop/product/vapaatahto-vai-ennaltamaaraaminen---pauli-rah

Kuolemalle luovutettu elämä

"yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet" (2. Kor. 5:14)

Opetuslapsena oleminen on kuolemalle luovutettuna olemista. Jos ei vihaa omaa lihallista elämää, ei voi olla opetuslapsi eikä Jeesuksen seuraaja. Kuolemalle luovutettuna oleminen  ei ole jokin korkeampi kristillisyyden taso vaan ainoa Raamatun tuntema tapa olla kristitty. 

Emme voi ottaa uhriamme alttarilta pois silloin kuin itsestämme tuntuu siltä. Jeesuksen seuraaminen ei ole omien oikeuksin peräänkuuluttamista vaan niistä luopumista. Kuollut ei katkeroidu. Kuollut ei himoitse. Kuollut ei loukkaannu. Kuollut ei ylpisty. Kuollut ei etsi omaansa. Kuollut ei etsi tätä maailmaa eikä sen pyyteitä eikä elämän korkeutta. Kuollut on kuollut. Hänellä ei ole enää omaa elämää. Se on kadonnut. On vain Jumalan tahto ja Jeesuksen elämä.

Jos haluaa olla opetuslapsi, on oltava yhtä kuollut kuin Jeesus ristillä. Se oli minun kuolemani. Jos näen itseni Kristuksen kanssa ristillä, näen oikein. Ja silloin ymmärrän, että minulla ei ole enää omaa elämää. Olen kuolemalle luovutettu ilman kompromisseja.

Minulla toki on mahdollisuus vetää uhrini pois alttarilta, takaisin itselleni, ja perua kaikki. Mutta silloin en enää olisi Jeesuksen opetuslapsi ja seuraaja. Olisin nimikristitty. Olisin kannattaja, joka antaa äänensä Jeesuksen puolesta, mutta en muuta.  Jeesus ei etsi koskaa faniklubia tai kannattajayhdistystä vaan seuraajia.

Jos tämä saa toteutua elämässämme, meillä on ylösnousemusvoima, jolle mikään ei ole mahdotonta. Meillä on se voima, joka saa kuolleetkin eläviksi.

Jumalalle on kaikkina aikakausina ja kaikissa paikoissa riittänyt yksi mies tai yksi nainen, jonka oma elämä on kokonaisvaltaisesti Jeesuksen kuolemalle luovutettu. Enempää ei tarvita herätykseen. Siinä on koko strategia. Ei muuta. 

Kysymys kuuluukin tänään: Löytääkö Jumala tänään Hänen Poikansa kuoleman valtaan luovutettua elämää?

Seurakuntien hys hys- kulttuuri

Oletko huomannut, miten seurakunnissa on loukkaantumisen kulttuuri. On valtavasti tabuja ja hys hys- juttuja, joita on vältettätävä, vaikka ne ovat selkeitä raamatullista totuuksia. Traumatisoituneet ja uskonnolliset kuulijat tietoisesti tai tiedostamattaan antavat ymmärtää, mistä saa puhua ja mistä ei.

Parannus ja synti. Ei voi puhua. Se vie lain alle ja olet lakihenkinen.

Kaste. Se erottaa ja hajottaa uskovien välejä. Tulee turhaa riitaa. Parempi etsiä sitä mikä yhdistää. Vaietaan siitä, mikä erottaa yhteisen sovun nimissä. Uskovien kaste on asia, josta ei kannata puhua. Joku aina loukkaantuu.

Henkikaste. Pelätään torontolaisuutta. On ollut niin paljon ylilyöntejä. Parempi, että katse on vain Kristuksessa. Puhutaan mieluummin pelkästään Jeesuksesta varmuuden vuoksi. Ettei vaan joku vedä yli tai tule epäterveitä ilmiöitä. 

Risti. Vanhanaikaista. Nykyään ihminen ei ymmärrä verenvoimaa. Liian brutaalia. Sitä paitsi se tuomitsee ihmisen ja vaatii kuolemista itselleen. Täysin päin vastaista modernille humanistiselle uskonnollisuudelle.

Ristinottaminen ja itsensä kieltäminen. Vie lain alle. Liian taakoittavaa. Se ahdistaa. Kukaan ei halua kuulla siitä.

Maailmallisuus. Muinoin vedettiin liian yli tuolla alueella seurakunnissa ja tuli vääriä ihmissäntöjä. Ei saa puhua siksi maailmallisuutta vastaan. Se karkottaa ihmiset seurakunnasta, kun puuttuu liikaa ihmisen arkielämään ja ihmisten rakkauteen tätä maailmaa kohtaan.

Jeesuksen takaisintulo ja valvominen. Se pelottaa ihmisiä. Muinoin pelättiin sitä. Ei enää tehdä sitä virhettä, ettei vaan väki ahdistu ja lapsemme traumatisoidu. Sitäpaitsi onhan aina Jeesusta odotettu, eikä Hän vielä ole tullut. Tämä aihe, jos mikä, ahdistaa ja vie rauhan.

Uudelleen avioituminen. Se on aviorikos ellet ole leski. Hylätyn kanssa naimisiinmeno on aviorikos. Eroaminen (muista syistä paitsi uskottomuudesta) ja uudelleen naimisiinmeno on aviorikos. Mutta siitä ei voi puhua, koska pastoritkin tekevät sitä. Jos siitä puhuu, on tuomitsija ja lakihenkinen. On siis parempi olla tästä totuudesta hiljaa, vaikka Jeesus ja Paavali puhuivat siitä.

No mistä sitten saa puhua?

Luojan hyvyys ja rakkaus. No mutta sittenhän olen menettänyt suolani ja teräni. Liian hempeä aihe.

Armo. Varo vaan, ettet vie kansaa irstaan armon valtaan. On oltava varuillaan, ettei mene liian armon alle, ettei se tee kristitystä laiskaa.

Armolahjat ja kielilläpuhuminen. Mutta eiväthän kaikki puhu kielillä? Älä vaan puhu siitä, ettei väki ala väärällä tavalla yrittämään saada sitä toimimaan. Ja ettei vain kielilläpuhe mene liian överiksi tai pumppaamiseksi. Menneinä aikoina ammuttiin yli tässäkin asiassa. Pitäkäämme siis tämäkin lähde tukittuna.

Ei puhuta siis mistään, ettei kukaan vaan loukkaannu. Ettei tule riitaa. No mutta sittenhän hautaan talentit maahan?

Kertakaikkiaan. Mitä sitten teen? Kertokaa mitä!!

"Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija." (Gal.1:10)

Asia onkin niin, että Kristuksen palvelijaan tullaan aina loukkaantumaan. Jeesuksen sanat tulevat olemaan aina loukkauksen kallio ihmisille. Niin oli silloin ja niin on nyt. Antakaamme siis palaa ja julistakaamme rohkeasti koko Sanan koko Totuutta! Loukkaantukoot. Niin ne loukkaantuivat Häneenkin. Herra armahtakoon, ettei minulle koskaan Hänen Sanansa olisi loukkauksen kallio. Ihmispelko panee paulan julistaja eteen ja suitset hänen suuhunsa. Herra varjelkoon meitä siltä.

Aamen.

Vastauksia ilman kysymyksiä.

Kristittyinä ilman uudestisyntymää.

Synnit anteeksi ilman parannusta.

Usko ilman kuuliaisuutta.

Jumalan sanaa totellaan, jos se ei ahdista.

Jumalan siunaukset ilman ristin ottamista.

Pelastus ilman vapautusta synnistä.

Saarnaajat, joiden sanoman kuulijat määrävät.

Seurakunta ilman pyhyyttä

Uskonelämä ilman hedelmää.

Helluntai ilman Kristuksen Herruutta.

Saarnatuoli ilman tulta.

Alttarit ilman kyyneleitä.

Syntiset sydämet ilman synnintuntoa.

Ei Jumalanpelkoa.

Ei helvetin todellisuutta.

Ei pelkoa tuomiosta.

Parannus on lakihenkisyyttä.

Jumala, joka ei tuomitse.

Jumalan huone ilman Jumalan pyhää kirkkautta.

Synnit, joita ei paljasteta.

Seurakunta, joka ahdistuu jokaisesta kehotuksen sanasta.

Ja tämän kaiken keskellä me ihmettelemme, miksei ole herätystä.

Vain yksi.

Isän luokse on vain yksi tie - Jeesus.

Jeesuksen luokse on vain yksi tie - parannus.

Parannukseen on vain yksi tie - synnintunto.

Synnintuntoon on vain yksi tie - Pyhässä Hengessä julistettu Jumalan sana.

Pyhässä Hengessä julistettuun Sanaan on vain yksi tie - Jumalan voitelema julistaja.

Jumalalle riittää yksi Gideon, yksi Elia ja yksi Johannes Kastaja. Missä he ovat? Seurakunta nääntyy kuivuuteensa ilman heitä.

Uskonpuhdistus Vol. 2

Yksin uskosta. Onko se niin?

Lesbo-pappi tunnustaa joka sunnuntai julkisesti uskonsa Jeesukseen, ristintyöhön, ylösnousemukseen, neitseestäsyntymiseen ja kolmiyhteiseen Jumalaan.

Sateenkaari-piispa lukee joka sunnuntai Isä meidän- rukouksen, jossa hän pyytää syntejään anteeksi. Seuraavalla viikolla hän pohtii, miten saisi siunattua homo ja lesboparit avioliittoon.

Miljoonat katoliset tunnustavat joka sunnuntai kaikki omantunnon päällä olevat synnit. He uskovat Jeesukseen. Seuraavalla viikolla he palaavat synteihinsä.

Suuret nuorisojoukot tulevat ylistyskokouksissa esille "Jeesuksen luo" ja "Isän syliin", kun pastori kutsuu heitä toistamaan syntisen rukouksen. He haluavat taivaaseen ja siksi pyytävät Jeesusta elämäänsä. He palaava seuraavalla viikolla avoliittoihinsa, bileihinsä ja pornoonsa.

Ortodoksit, mormonit, jehovan todistajat ja menestysteologit uskovat Jeesukseen.

Pääsevätkö he taivaaseen? Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen kautta, sanoi suuri uskonpuhdistaja kerran. Eikö se ole heidän kohdallaan totta?

Jeesus sanoi kerran:

"ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte" (Luuk. 13:5)

"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon." (Matt. 7:21)

Tänään Siion ei tarvitse mitään muuta niin paljoa kuin uuden synnintunto - parannus - Golgata - uskonpuhdistuksen. Muuten massiivinen joukko niin kutsuttua kristikuntaa syöksyy helvetin kuilusta alas, vaikka he luottavat uskoonsa ja armoonsa. Ilman parannusta he kaikki hukkuvat. Tuomitsenko? En. Vaan Jeesuksen sanat tuomitsevat heidät viimeisenä päivänä.

He.

"He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät..." (Tiit. 1:16)

He katsovat, mitä maailma katsoo.

He himoitsevat, mitä maailma himoitsee.

He kuuntelevat, mitä maailma kuuntelee.

He puhuvat niinkuin maailma puhuu.

He käyttäytyvät niinkuin maailma käyttäytyy.

He rakastavat, mitä maailma rakastaa.

He viettävät aikansa siellä, missä maailmakin viettää.

He toteuttavat kaiken päivää silmäinsä pyyteitä.

He tavoittelevat elämän korskeutta.

He noudattavat mielensä haluja.

Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta voima vanhurskaaseen elämään puuttuu.

He väittävät tuntevansa Jumalan, vaikka he ovat maailman ystäviä ja Jumalan vihollisia.

He rakastavat hekumaa enemmän kuin Jumalaa.

He puhuvat armosta ja rakkaudesta, jotkä jättävät heidät hekuman ja maailman rakkauden valtaan.

He eivät koskaan joutuneet kilvoittelemaan päästäkseen sisälle ahtaasta portista.

He eivät koskaan lähteneet kaidalle tielle.

He menivät aikanaan sisään leveästä portista, jonka korvasyyhyyn saarnaava pastori esitteli heille taivastienä.

He vaeltavat laveaa tietä, jonka heidän kirkkokuntansa yleinen mielipide levensi aikanaan heille sopivan kokoiseksi.

He eivät elä parannuksessa vaan luottavat armoon, joka ei vapauta synnin kahleista.

He syntyivät aikanaan kirkkokunnan jäseniksi eivätkä koskaan Elävän Jumalan lapsiksi.

Heillä on se nimi, että he elävät, mutta he ovat kuolleita.

He eivät edes koskaan lähteet taivastielle.

He ovat uskonnollisuuden pettämiä.

He ovat sokeista sokeimpia.

Heitä varten Raamattuun kirjoitettiin testi: 

Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? (2. Kor. 13:5)

He tarvitsevat  synnintunnon, parannuksen ja Jeesuksen Kristuksen. 

Herra, vain sinä voit. Armahda ja pelasta heidät!

Amen.

Korvasyyhyn aikakausi. Nyt.

Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2. Tim. 4:3-4)

Oli tultu hetkeen, jolloin Paavalia odotti keisari Neron tuomioistuin. Pyövelin miekkaa oltiin pian teroittamassa ja mestauspölkky puhdistettaisiin pölyistä Paavalia varten. 

Juuri silloin Paavali koki sydämessään painavan kehoituksen kirjoittaa vielä kerran tulevalle sukupolvelle. Hän aivan kuin ojentaa viestikapulan tulevalle pastorisukupolvelle ja antaa viimeiset ohjeet nuorelle Timoteukselle - hänen työnsä jatkajalle.

Nyt ei ollu aika kirjottaa lämpimikseen joutavia vaan oli kerrottava tärkeimmät asiat. Aikaa ei olisi enää paljon jäljellä. Paavalin perintö nuorelle pastorille, Timoteukselle, oli jätettävä puhtaana ja muuttumattomana.

Aika tulee

Paavali näkee Pyhässä Hengessä tulevaisuuteen. Hän antaa profetaalisen varoituksen, millainen aika oli tulossa seurakunnan keskelle. Siihen oli varauduttava, koska tuleva valhe tulisi luikertelemaan valkeuden vaatteissa salaa ja turmiollisesti seurakunnan keskelle. Kyseessä olisi sisältäpäin tuleva hyökkäys totuutta vastaan. Timoteuksen tuli tuntea tämä asia edeltä. Vihollinen oli kuljettamassa kristikuntaan troijalaista hevosta, jonka sisältä tulisi syöksymään suuri eksytys yön hiljaisempana hetkenä.

Nyt Timoteusta kehotettiin valvomaan. Hän ei saisi olla unessa, vaikka muut nukkuisivat. Paavali uskoi paljon Timoteuksen varaan. Hän aivan kuin asetti Timoteuksen muurinaukkoon, ja kertoi toimintaohjeet tulevan hyökkäyksen varalle. Hyökkäyksen hetkellä Paavali ei ehkä enää olisi tässä maailmassa, mutta Paavalin kautta tullut perintö olisi edelleen olemassa. Nyt oli Timoteuksen sukupolven vuoro. Tästä eteenpäin Timoteus oli kristillisellä kentällä vailla Paavalin isällistä tukea. Oli aika lentää omilla siivillä.

Tässä meillä on paljon opittavaa. Mikään ei ole niin kriittinen vaihe herätysliikkeiden elinkaaressa kuin viestikapulan siirtäminen seuraavalle sukupolvelle. Epäonnistuminen voi maksaa tuhansien ihmisten sielut.

Eivät kärsi tervettä oppia

Tuon eksytyksen kärkenä olisi aikakausi, jolloin ihmiset eivät kärsi Raamatun tervettä oppia, joka tuomitsee ihmisen lihallisuuden. Ihmiset tulisivat ahdistumaan, kun puhutaan parannuksesta, vanhan ihmisen kuolemasta, ristinottamisesta ja itsensä kieltämisestä.

Ihmiset tulisivat rakastumaan uudenlaiseen humanistiseen lihaa hellivään julistukseen. Seurakuntiin tulisi sellainen valhe-evankeliumi, joka hyväksyy ihmisen aistillisuuden ja himot. Tuo valheellinen evankeliumi ei tuntisi mitään, mikä kuolettaa ihmisen minä-keskeisyyden. Päinvastoin tuo puolinainen evankeliumi antaisi ihmiselle luvan elää itselleen ja haluilleen. Armo tultaisiin vääristämään sellaiseksi valhe-armoksi, joka ei vapauta synnin orjaa vaan jättää hänet kadotettuun tilaansa. Ja nyt tälle synnin orjalle sanotaan, että ”Rauha, rauha ei mitään hätää.” Ihmisen synnin vamma parannettaisiin hyvin köykäisin ja valheellisin perustein niin kuin jo Jeremia aikanaan ennusti. (Jer. 6:14)

Monien seurakunnan alttareilta ei kuuluisi enää itkua synnin tähden eikä nähtäisi kivisydämien murtumista sisäiseen parannukseen ja mielenmuutokseen. Siellä ei olisi enää parannukseen johtavaa synnintuntoa. Sen sijaan seurakunnissa nähtäisiin väärän opetuksen kautta aikaansaatua valheellista rauhaa ja tyyneyttä. Ihmisiä kutsuttaisiin Jumalan valtakuntaan leveän portin kautta hyvin lavealle tielle. Heille kerrottaisiin, että tämä on se tie, joka vie taivaaseen. Ja kyseessä olisi yksi suurimmista petoksista, mitä koskaan kristikunnassa on ollut. Luotaisiin valheellinen evankeliumi, joka kadottaa eikä pelasta.

Omien himojensa mukaan

Niin. Kärkenä tässä eksytyksessä on ihmisen himojen salliminen. Ihmiset väsyisivät tulevaisuudessa sellaiseen julistukseen, jossa ihmisen himoille julistetaan kuolemantuomio. Seuraavat raamatunkohdat olisivat vieraita tuona aikana:

älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte (1Piet. 1:14)

pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee (2. Piet. 1:14)

teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten (Kol. 4:22)

Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. (Room. 6:20)

Ihmiset tulisivat sulkemaan korvansa totuudelta, koska tarjolla olisi lihaa miellyttävä toisenlainen valhe-evankeliumi. Ihmiset etsisivät tulevaisuudessa sellaista sanomaa, joka antaisi heille luvan avoliittoihin, pornoon, epärehellisyyteen, maailman rakkauteen, itselleen elämiseen sekä jopa homoseksualisuuden hyväksymiseen luonnollisena asiana.

Nyt Paavali profetoi, että totuus korvattaisiin taruilla. Evankeliumi muunneltaisiin sellaiseen muotoon, että kyseessä olisi Jumalan kannalta katsoen ihmisten keksimä uskonnollinen taru ja petos. 

Ihmiset pyysivät aikanaan Aaronia tekemään kultaisen vasikan, sellaisen uuden jumala-kuvan, joka vastaisi ihmisten haluja. Ja Aaron myöntyi siihen. Kansa ei jaksanut odottaa Moosesta, ja siksi he lankesivat muuttamaan omaa jumalaansa toisenlaiseksi. Tuon jumalan edessä sai harjoittaa haureutta ja aistillisuutta.

Sama tapahtuisi nyt aikojen loppupuolella. Väsyessään valvomiseen ja Jeesuksen takaisintulon odottamiseen, ihmiset muokkaisivat evankeliumia sellaiseen muotoon, joka sopii heille paremmin. Ja he tulisivat löytämään uusia aaroneita, jotka puhuisivat juuri sitä, mikä heidän himoilleen ja haluilleen sopii.

Profetia on toteutunut

Näen valitettavasti tänään Suomessa profetian toteutuvan. Sanoma parannuksesta, mielenmuutoksesta on kadonnut. En näe synnintuntoa juuri missään. Aniharvat kokevat sellaista murhetta synnin tähden, joka saa aikaan sydämessä tapahtuvan murtumisen ja muutoksen. Jeesuksesta on tullut monille siunausautomaatti, jonka odotetaan siunaavan ihmisten lihalliset unelmat. Jumalan tahdon tekemisestä on siirrytty ihmisten unelmien hellimiseen.

Niin oli totuus kadonnut (Jes. 59:15) totesi kerran Jesaja. Niin on valitettavasti käynyt monissa seurakunnissa. Vaietaan totuudesta yhteisen sovun saamiseksi. Sopu on monille tärkeämpi kuin totuus. Maailmaa syleilevä rakkaus vesittää totuuden ja kristikunta on menossa kohti yhtä suurta kompromissia. Monet seurakunnat ovat aivan kuin kahden tuulen välissä. Pelätään, että talous ei kestä ja uhraajat loppuvat, jos julistus on liian totuudellista. Jumalan sanan totuudesta luovutaan joko vaikenemalla siitä tai vääristelemällä sitä ihmisten himojen mukaiseksi.

Ei kai vain kirkkokuntien johtajista ja pastoreista ole tulossa laskelmoivia Jumalan sanan kauppiaita, jotka puhuvat aina siitä, mikä milloinkin pitää kansan lompakot parhaiten auki? Lopetetaanko totuuden puhuminen siksi, ettei menetetä uhraajia? Aivan kuin Jumalan siunaus väistyisi totuuden puhumisen vuoksi! 

Olemme Suomen Siionissa vedenjakajalla. Uskon Lunastajan kulkevan nyt jokaisessa seurakunnassa tarkaten jokaisen sydäntä. Hän etsii ennen kaikkea sydämiä, jotka kaiken menettämisen uhalla pysyvät Hänen Sanansa totuudelle kuuliaisina. Hänen ristinsä työn kautta ihminen saa kaiken, mutta hän myös menettää kaiken. Niin. Hän menettää kaiken entisen, lihallisen ja väärän, mutta voittaa omakseen Kristuksen ja Hänen pyhyytensä. Jumala ei rakenna vanhan varaan mitään. Risti osoittaa ennen kaikkea sen, että MINUT on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, etten enää eläisi itselleni ja haluilleni. (Room. 6:6-14)

Herra etsii nyt niitä, jotka tahtovat erottua Golgatan työn kautta tästä maailmasta. (Gal. 1:4) Nii. Golgata julistaa meidän lihallisuudelle lopullista kuolemantuomiota. Me emme voi markkinoida Golgataa pelkkänä taivaspaikantuojana. Golgata pelastaa ihmisen ennen muuta häneltä itseltään julistamalla hänen lihallisuudelleen lopullisen kuoliniskun. Siis Kristuksen kuoleman oli minun lihani kuolema. Hänen kuolemaansa liittyminen on todellisen uskonelämän välttämätön elinehto. Meissä ei voi olla ylösnousemuselämää ilman Hänen kuolemaansa samaistumista. Mutta jos se toteutuu meidän elämissämme, saamme kokea näinä viimeisinä päivinä ennennäkemätöntä Jumalan voimaa, joka virtaa Vapahtajasta meihin ja pitää meidän lamppumme varmasti palamassa yön pimeimpänäkin hetkenä. Se on Hänen elämäänsä meissä, joiden oma elämä on Hänen kuolemansa valtaan luovutettu.

Aamen.

Saastan tulvaportit ovat avautuneet

Heinäkuu 2021 oli mittaushistorian kuumin.

Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle.(Jes. 24:5-6)

Eikö ole erikoista, että ilmaston lämpeneminen ja maan saastuminen on ennustettu jo 2700 v. sitten Raamatussa? Ja sille annettu syy on, että ihmiset ovat rikkoneet lait ja muuttaneet käskyt, jotka Jumala on antanut.

Uskon, että muuttaessaan avioliitto-käsitteen, tehdessään abortteja, eläessään avoliitoissa, katsellessaan pornoa ja siunaamalla sen, jonka Jumala kiroaa, ihminen on vetänyt maailman ylle yhä syvenevän kirouksen kehityksen. En usko sen olevan sattumaa, että korona tuli Suomeen pian sen jälkeen, kun avioliittolait muutettiin ja Päivi Räsäsen julkituomat Jumalan totuus teilattiin koko kansan edessä.

Korona ja ilmastojutut. Ne ovat vakava varoitus sille jumalattomuuden kehitykselle, jota ihminen harjoittaa. 

Miten maalle käy?

Jesaja jatkaa saman luvun lopussa:

Maa murskaksi musertuu, maa halkee ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu. Maa hoippuu ja hoipertelee niinkuin juopunut, huojuu niinkuin lehvämaja. Raskaana painaa sitä sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse. (Jes. 24:19-20)

Niin. Milloin maa sitten tulee kuntoon? Olisiko seurakunnan aika alkaa panostamaan luonnonsuojeluun? Jumala ilmoittaa, että ihmisten rikkomukset ja synnit painavat maata niin syvästi, että maa ei tule tästä kehityksestä koskaan nousemaan. Tämä kaikki tulee päättymään siihen, että maa poltetaan tulella ja luodaan uusi taivas ja uusi maa. Siellä tulee asumaan vanhurskaus eikä mitään kirousta tule enää olemaan. Näin Ilmestyskirjan lopussa luvataan.

Meidän tulee nyt nostaa katseemme tulevaan. Älkäämme murehtiko tätä kaikkea. Nämä ovat synnytystuskia, jotka hetken kestävän kivun jälkeen tuovat esiin aivan uudenlaisen maailman ja todellisuuden niille, jotka seuraavat Jeesusta eivätkä anna maailman saastan eksyttää itseään.

Saastan tulvaportit ovat auenneet

Viimeisinä vuosina ihmiset ovat himoissaan avanneet sellaiset saastan tulvaportit, että seurakunta tulee joutumaan todella koville. Tuo eksytyksen tulva tulee syöksymään jokaista kirkkokuntaa ja herätysliikettä vastaan. Ja valitettavasti tulee tapahtumaan kaikkien aikojen suurin luopumus kristikunnassa. (2. Tess. 2.) 

Nuo laittomuuden tulvat ja virrat tulevat syöksymään jokaisen meidän elämäämme vasten. Eivät ne syöksy jumalattomia vastaan. He ovat virran mukana kulkevia hengellisesti kuolleita ihmisiä, jotka eivät näe tilaansa. Vain ne uskovat kestävät, jotka ovat kaivaneet perustuksensa syvään Kalliolle. Muut kokevat uskonelämässään suuren sortumisen. (Luuk. 6:46-49) He tulevat antamaan periksi sille paineelle ja eksytykselle, jonka tämä maailmasta syöksyvä saastan tulva tuo tullessaan. Ne, jotka pitäytyvät Sanaan, joutuvat vainottaviksi ja jopa surmattavaksi Jumalan sanan tähden, ei välttämättä Jeesuksen nimen tähden. (Ilm. 20:4, Mark. 4:17) Mutta heidän perustuksensa tulee kestämään kaiken tämän. Mikään Tuonelan kohdusta syöksyvä virta ei voita Kristus-kalliolle perustettua rakennusta. (Matt. 16:18)

Uusi Jeesus

Viimeisinä päivinä julistetaan väärää Jeesusta ja Kristusta, joka ei ole Raamatun Jeesus. Tuo uusi Jeesus tulee olemaan humanistinen Jeesus, joka hyväksyy ihmisen lihallisuuden ja aistillisuuden. Valhe-Jeesus ei vapauta synnistä vaan jättää ihmisen himojensa ja halujensa valtaan antaen siunauksen sille kaikelle. Ja tuo väärä Jeesus tullaan ottamaan avosylin vastaan, koska se miellyttää ihmisen lihaa. 

Tuo valhe-Jeesus tulee hyväksymään myös homouden ja lesbouden. Tämä kaikki tulee tapahtumaan rakkauden nimissä ja Raamattuun pitäytyvät tullaan leimaamaan kovasydämisiksi ja lakihenkisiksi. Tämä tulee jakamaan monet herätysliikkeet.

Todellinen Jeesus Kristus vapauttaa synnistä jokaisen, joka hyväksyy Hänet sellaisena kuin Hän on. Hän vei lihamme ristille ja pyytää näinä viimeisinä päivinä meitä kuolemaan itsellemme ja ottamaan vastaan Hänen elämänsä. Hän ei hyväksy minä-keskeistä elämää vaan julistaa, että se on luovutettava kuolemalle, jotta Hänen elämänsä pääsisi vaikuttamaan meissä pyhyyttä ja vanhurskautta. 

Hän ei ole ainoastaan vanhurskauttaja ja sovittaja vaan myös Lunastaja. Hän lunastaa synnin orjan vapauteen pois synnin hallintavallasta. Häntä ei aistillinen ja moderni uskonnollinen maailma tule hyväksymään. He kehottavat ihmistä toteuttamaan itseään, kun taas Jeesus Kristus kehottaa kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä ja seuraamaan itseään. Tämä vastakkainasettelu tulee korostumaan tulevina aikoina yhä syvemmin kristikunnassa. Vain ahdas portti ja kaita tie vievät perille. Niiden tärkeys tulee olemaan tulevina aikoina elämän ja kuoleman kysymys, kun joudumme ahtaalle Jumalan sanan tähden.

Nostakaa siis päämme ja rohkaiskaa mielemme. Vapautuksemme päivä on lähellä, ehkä jopa oven edessä. Jeesus Kristus tulee aivan pian pelastukseksi niille, joiden rakennus on Hänen ,ja Hänen Sanansa, varaan rakennettu. Valvokaamme ja olkaamme joka hetki valmiit, ettei rietasten eksytys saa meitä pois ainoalta oikealta perustaltamme.  (2. Piet. 3:17)

Raamattu ja vesikaste

Seurakunnissa ja herätysliikkeissä on käyty vuosikymmeniä polemiikkia kasteen olemuksesta - onko oikein kastaa vauvoja vai kuuluuko kaste vain uskoontulleille? Luotettavaa vastausta ei anna herätysliike tai kirkolliskokous vaan Jumalan Sana, Raamattu.

Lapset

Eräiden kirkkokuntien mukaan kastamaton lapsi menee synteinensä helvettiin, joka on luotu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. (Huom. ei ihmistä varten Matt. 25:41) Väitettä perustellaan sillä, että lapsi on siinnyt synnissä ja on perisynnin alainen.

Viimeinen tuomio

Raamattu sanoo, että viimeisellä tuomiolla kukin ihminen tuomitaan tekojensa mukaan: ”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan..” (Ilm. 20:12-13, 22:12) Tässä ei puhuta mitään perisynnistä. Jumala tuomitsee ihmisen ihmisten tekosyntien mukaan. Kadotukseen joutuvat ihmiset eivät vastaa isiensä synneistä vaan omista synneistään. Viimeisellä tuomiolla olevat keskoset ja vauvana kuolleet ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan. Ei heidän isiensä syntien mukaan. Lienee selvää, että keskoset tai vauvat eivät ole koskaan syntiä tehneet. He pääsevät siis taivaaseen.

Perisyntikysymys

Eikö meissä ole sitten perisyntiä, jonka mukaan tuomitaan? Meissä on perisynti, jonka seurauksena kukin ihminen on syntynyt vajavaiseen ja kuolevaiseen ruumiiseen, mutta perisynnin vuoksi ketään ei Raamatun mukaan tuomita kadotukseen. Raamattu sanoo: "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa." (Hes. 18:20, 5.Moos. 24:16) Lapset eivät siis joudu tuomiolle isien syntien vuoksi, joten perisynti ei ole Jumalan edessä kadostustuomion peruste.

Hyvän ja pahan erottaminen

Israelin kansan (vrt. Jumalan kansa) lähestyessä kohti luvattua maata (vrt. taivasta), Jumala sanoi päästävänsä sinne kaikki ne lapset, jotka eivät erota vielä hyvää pahasta. Raamattu sanoo: "..teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, ne pääsevät sinne; heille minä annan maan, ja he ottavat sen omaksensa." (5. Moos. 1:39) Lapsi on Jumalan edessä syyttömän niin kauan, kunnes hän erottaa hyvän pahasta. Jossain vaiheessa jokainen tarpeeksi pitkälle eläessään tulee valitsemaan väärin, mutta siihen saakka hän on taivaskelpoinen.

Nimet Elämän Kirjassa

Raamattu sanoo, että Jumala pyyhkii elämän kirjasta niiden nimet, jotka ovat tehneet syntiä häntä vastaan. Mutta Herra vastasi Moosekselle: "Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani." (2.Moos. 32:33) Olehan tarkkana! Keiden nimet Jumala pyyhkii Elämän Kirjasta (vrt. Ilm. 20:12 mukaan nimi täytyy olla Elämän Kirjassa jos mielii taivaaseen)? Jumala pyyhkii niiden nimet Elämän Kirjasta, jotka tekevät syntiä Häntä vastaan. Vauvojen nimet siis ovat vielä Elämän Kirjassa, koska he eivät ole tehneet syntiä Jumalaa vastaan. Heidän nimiä ei ole vielä ollut tarve pyyhkiä pois. Vauvan nimi pyyhitään Elämän Kirjasta vasta silloin, kun hän tekee syntiä Jumalaa vastaan tietoisesti.  Jos vauva kuolee heti syntymänsä jälkeen, hän menee siis taivaaseen, koska hänen nimensä on Elämän Kirjassa.

Jeesuksen esimerkki

Jeesus itse vakuuttaa seuraajilleen voimakkaasti lasten autuutta hyvin tyhjentävästi. Raamattu sanoo: "Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä." (Mark. 10:13-16) Ensinnäkin Jeesus toteaa Taivasten Valtakunnan olevan lasten kaltainen. Hän ei vain totea lasten pääsevän sinne vaan toteaa Taivaan jopa olevan lasten kaltainen. Toiseksi Jeesus siunasi lapsia eikä kastanut. Kolmanneksi Matteuksen evankeliumissa (18:3) Jeesus sanoo: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan". Jeesus siis toteaa, että jokaisen tulisi tulla lasten kaltaiseksi päästäkseen taivaaseen. Lapsi on siis itsessään Jeesuksen mukaan taivaan esikuva ja taivaskelpoinen.

Daavidin kuollut vauva

Raamattu kertoo, miten Kuningas Daavidin lapsi kuoli pian syntymänsä jälkeen. Lapsen vielä sairastaessaan Daavid paastosi ja rukoili Jumalaa, mutta Jumala näki hyväksi ottaa lapsen luoksensa. Kun Daavid sai viesti lapsen kuolemasta, hän lopetti itkun ja paastoamisen ja jatkoi elämäänsä normaalisti. Daavidin lähipiiri ihmetteli Daavidin toimintatapaa ja kysyi, miksi tämä teki niin. Eikö olisi ollut normaalia surra? Daavid vastasi silloin: ”kun hän nyt on kuollut, niin mitä minä enää paastoaisin? Enhän minä enää voi palauttaa häntä. Minä menen hänen tykönsä, mutta hän ei enää palaja minun tyköni.” (2.Sam. 12:23) Daavid sanoi menevänsä vielä kerran lapsensa luokse. Muualta Raamatusta tiedämme, että Daavid pääsi taivaaseen, joten silloin myös hänen kuollut vauvansa pääsi taivaaseen.

Lapsikastetta ei löydy Raamatusta

Viimeisenä argumenttina lapsikastetta vastaan tahdon sanoa, että Raamatussa ei ole ainuttakaan tapausta, jossa vauvoja kastetaan. Kukaan ihminen maailmassa ei voi löytää Raamatusta lapsen kastamista, koska siellä ei sellaista ole. Lue Raamattusi läpi huolella ja huomaat tämän väitteen pitävän paikkansa. Lapsien kastaminen on kirkkoon alkuseurakunnan ajan jälkeen tullut vääristymä, jota ei Raamatun aikana toteutettu. Historian kirjojen mukaan ensimmäiset viittaukset vauvojen kastamiseen löytyvät vasta 200-luvulta. Kuitenkin vielä 300-luvulla kirkkoisät Augustinus ja Hieronymos, jotka olivat kristittyjen kotien poikia, ottivat kasteen vasta uskoon tultuaan.

Perhekunnittain

Ainoita argumentteja, joilla lapsikastetta yleensä puolustellaan, on perhekunnittain kastaminen, joka mainitaan jossain kohtaa apostolien tekoa. Se on melko köykäinen perusteluyritys, kun luemme vähän tarkemmin, mitä Raamattu sanoo perhekunnittain kastamisesta.

Elkanan perhe

Ensinnäkin käsitteisiin perhe tai perhekunta Raamattu sisällytä aina lapsia. Tästä hyvä esimerkki on 1. Samuelin kirjan 1:21-23: "Sitten se mies, Elkana, ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle jokavuotista teurasuhria ja lupausuhriaan, mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi." Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Tee, niinkuin hyväksi näet, jää kotiin, kunnes olet hänet vieroittanut; kunhan Herra vain täyttää sanansa." Niin vaimo jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes hän vieroitti tämän." Tässä kohdassa Raamattu sanoo, että Elkana ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle. Kuitenkin Elkanan vaimo, Hanna, jäi kotiin imettämään Samuel-vauvaa. Tässä kohdassa puhuttaessa perheestä, tarkoitettiin vain osaa perheestä, aikuisia, eikä Samuel-vauvaa.

Krispuksen perhekunta

Apostolien tekojen 18:8 kertoo meille eräästä synogogan esimiehen Krispuksen perhekunnasta, jotka kaikki tulivat uskoon: "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin." Tässä Krispuksen perhekunta kokonaisuudessa kastettiin, koska kaikki perhekunnassa tulivat uskoon. Kaikki perhekunnasta olivat sen ikäisiä, että he kykenivät järjellisesti tulemaan uskoon. Tuskinpa kukaan evankelista menisi vastasyntyneelle saarnaamaan parannusta ja tämän jälkeen sanoisi vastasyntyneen tulleen uskoon. Krispuksen perhekunnassa ei ilmeisesti ollut vauvoja. Eihän kaikissa perhekunnissa ole juuri tällä hetkellä vauvoja. Varmisti jokainen meistä tunnemme sellaisia perhekuntia.

Kastettujen ikä

Raamattu myös antaa viitteen kastettavien ikähaitarista: "Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset." (Apt. 18:8) Miehet ja naiset kastettiin. Jokainen itse voi päätellä minkä ikäinen on mies tai nainen. Juutalaisessa kulttuurissa 12-vuotias oli lain edessä mies. Kuitenkin voimme olla varmoja siitä, että 2-kuinen vauva ei ole mies eikä nainen. Kastettavan tulee kuitenkin olla sen ikäinen, että hän on a) tehnyt syntiä b) kykeneväinen tekemään parannuksen ja uskomaan Jeesukseen ja c) ottamaan omavalintaisesti järjen päätöksellään kasteen.

Kastetapauksia

On syytä tarkastella, ketkä Raamatussa kastettiin, miksi heidät kastettiin ja keitä he olivat.

Fariseukset

Johannes Kastajan luokse tuli kerran fariseuksia, jotka pyysivät päästä kasteelle. Johannes Kastaja sanoi: ”Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä…” (Matt. 3:7-8) Kasteelle pääsy edellytys myös uskonnolliselta maailmalta oli parannus. Kääntymättömän ihmisen kaste on hyödytön. Ilmeisestikään Johannes ei kastanut näitä fariseuksia. Kasteelle ei riitä vielä se, että on halu päästä kasteelle. On tehtävä parannus ja oltava uskossa.

Juutalaiset helluntaipäivänä

Apostolien tekojen toisessa luvussa Pietarin saarnan jälkeen juutalaisille tuli synnintunto. He kysyivät Pietarilta, että mitä heidän tulisi tehdä pelastuakseen. Pietari kehotti tekemään parannuksen ja ottamaan kasteen. Parannus oli siis tehtävä ensin ja sitten vasta otettava kaste. (Apt. 2:37-38) Tämän vahvistaa (2:41): ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.” Huomaa, että ne jotka ottivat Pietarin sanan vastaan, heidät kastettiin. Ei muita. Uskoontulo oli tässäkin tapauksena edellytyksenä kasteelle pääsylle.

Kandaken hoviherra

Kerran Henki johdatti Filippoksen julistamaan evankeliumia eräälle Kandaken hoviherralle. Kun hoviherra oli kuullut evankeliumin ja myös opetusta kasteesta, syntyi hänen ja Filippoksen välillä seuraava keskustelu: "Hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua? Silloin Filippos sanoi hänelle: "Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet." (Apt. 8:36-38 Raamattu kansalle) Kun hoviherra kysyi, oliko jotain estettä kasteelle pääsylle, Filippos antoi ymmärtää, että kastaminen on mahdollista vain, jos hoviherralla on henkilökohtainen sydämen usko Jeesukseen. Muuten ei kastetta olisi voitu suorittaa. Vasta sydämen uskon jälkeen hoviherra kastettiin. Kuitenkin Suomessa kastetaan synnittömiä vauvoja vuosittain tuhansia. Mitä jos suomalainen pappi ottaisi Filippukselta raamatullisesti mallia ja kysyisi kastettavalta vauvalta uskooko tämä Jeesukseen? Vastausta ei tulisi. Mutta kirkko on keksinyt ovelan tavan kiertää tämä kysymys. On keksitty kummit, jotka uskovat vauvan puolesta. Raamattussa ei ole sanaakaan kummeista eikä toisen puolesta uskomisesta. Mieletön ajatus, että joku voisi tehdä parannuksen ja uskoa toisen puolesta. Laitappa Raamattuhakuun hakusanaksi kummi ja katso montako osumaa löytyy. Ei yhtään.

Apollos ja efesolaiset

Raamatussa on myös mainittu tapaus, jossa palavana evankelista tunnettu Apollos julisti evankeliumia efesolaisille. Apollos tunsi kuitenkin vain Johanneksen kasteen, joten hän ei kastanut uskoontulleita Herran Jeesuksen nimeen. Kun he kuulivat Paavalilta, että kaste tuli ottaa Herran Jeesuksen nimeen, he olivat kuuliaisia Jumalan sanalle ja ottivat kasteen. (Apt. 19:1-5) Samoin nykyään lapsikasteen ennen uskoontuloa saaneiden tulisi ottaa uskovien kaste. Erona efesolaisiin nähden on vain se, että Johanneksen kaste löytyy Raamatusta mutta lapsikastetta ei. Johanneksen kaste oli vain vanhentunut kaste, joka oli ns. parannuksen kaste. Se on kuitenkin asia erikseen.

Kornelius ja lähipiiri

Apostolien tekojen 10. luvussa on tapaus, jossa sotapäällikkö Kornelius ystävineen tulivat uskoon Pietarin saarnan kautta. Uskoontulonsa jälkeen nämä täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat kielillä. Silloin Pietari totesi: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. (Apt. 10:47-48) Pietari antaa ymmärtää, että kasteelle menolle on esteenä, jos henkilö ei ole uskossa. Nyt Pietari toteaa, että Pyhällä Hengellä täyttyneiden pakanoiden täytyy olla siis myös uskossa, jos ovat täyttyneet Hengelläkin. Pyhällä Hengellä kun ei voi täyttyä ilman uudestisyntymää. Kasteen edellytyksenä tässäkin tapauksessa oli henkilökohtainen usko Jeesukseen.

Korinttilaiset, uudestisyntymä ja kaste

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja jotkut vapaatkin suunnat opettavat ihmisen uudestisyntyvän kasteessa. Tätä ei löydy Raamatusta. Nimittäin Paavali sanoo korinttilaisten uskovien uudestisyntyneen eli pelastuneen ennen kasteelle menoa. Ensinnäkin hän sanoi, ettei kastanut Korinttissa muuta kuin muutamat ihmiset: ”Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen… Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan…” (1. Kor. 1:14,17) Kuitenkin Paavali kertoo samassa kirjeessä hieman myöhemmin, että hänen julistamansa evankeliumin kautta nimenomaiset korinttilaiset uudestisyntyivät. Paavali sanoo korinttilaisille: ”… minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa” (1. Kor. 4:15) Huomaatko, että korinttilaisten uudestisyntyminen ei voinut tapahtua kasteessa? Jos Paavali ei kastanut juuri ketään, mutta hänen kautta julistetun evankeliumin kautta korinttilaiset uudestisyntyivät, uudestisyntyminen ei voinut tapahtua kasteessa.

Kasteen ulkoinen olemus

Sana kaste on alkukielessä baptizo, joka tarkoittaa upottaa veteen. Se ei siis ole muutamalla pisaralla valelua vaan kokonaan veteen upottamista. Tämä tulee esiin monissa raamatunkohdissa.

Johannes Kastajan toiminta

Johannes Kastajan toiminnasta sanotaan: ”Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä." (Joh. 3:23) Vauvojen kastamiseen ei Suomen kirkkokulttuurissa paljoa vettä tarvita. Aikuisen ihmisen kastaminen veteen upottamalla edellyttää paljon vettä. Siksi Johannes kastoi useimmiten Jordan-virrassa.

Kandaken hoviherra

Filippus, johdatettuaan Kandaken hoviherran uskoon, ei käyttänyt juomapullon muutamaa vesipisaraa kastaakseen sillä hoviherran. Sen sijaan Raamattu kertoo: ”... ja he molemmat, Filippos ja hoviherra astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet." (Apt. 8:38) Heidän piti astua veteen, jotta hoviherra voitaisiin kastaa upottamalla.

Miksi upottamalla?

Miksi kastettava pitää upottaa kokonaan veteen? Kun tulimme uskoon, entinen elämämme kuoli ja uusi elämä syntyi. Kolossalaiskirjeen 3:3 sanoo: ”Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”. Kun joku kuolee, hänet on pian haudattava. On järjestettävä hautajaiset ruumiille. Kasteelle meneminen on vanhan ihmisen hautaamista. Raamattu sanoo: ”Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan…” (Room. 6:4) Kun ihminen haudataan, hänet peitetään kokonaan multiin. Muutama multahippu otsan päälle ei riitä hautaamiseksi. Tämän vuoksi raamatullinen kastaminen, baptizo, on oltava veteen kokonaan upottamista eikä veden kansaa valelua.

Lopuksi

Uskovien kasteesta ja sen merkityksestä voisi kirjoittaa vielä hyvin paljon. Kuitenkin tämä edellä mainittu riittänee perusteluksi. Jos olet tehnyt parannuksen ja sinulla on elävä usko Jeesukseen etkä ole käynyt uskovien upotuskasteella, toimi Raamatun ohjeiden mukaan: ”Ja nyt, mitä viivyttelet?... anna kastaa itsesi” (Apt. 22:16). Nimenomaan; anna kastaa itsesi! Ehkä joku teki sen joskus väkisin sinulta lupaa kysymättä, kun et vielä tajunnut vielä mitään viattomana oikeasta ja väärästä. Sellainen kaste ei ole raamatullista eikä merkitse mitään suuntaan eikä toiseen. Se on ihmisten keksimää uskonto-kulttuurisllista muotojumalisuutta, joka perustuu ihmisten keksimiin perinnäissääntöihin pimittäen Jumalan Sanan totuuden ja paikoin jopa pelastuksen. Sellaisesta Raamattu sanoo: ”te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden... mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.” (Matt. 15:6,9)                   

                            

                            

Mitä meille tänään kuuluu?

Älä sano: "Mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset?" Sillä sitä et viisaudesta kysy. (Saarn. 7:11)

Eikö eilisen siunauksiin juuttuminen halvaannuta kaiken todellisen eteenpäin menemisen? 

Katso monia herätysliikkeitä ja kirkkokuntia, miten ne yrittävät elää eilisen siunauksista, ja kuitenkin tänään todellinen elämä puuttuu. On menetetty kyky elää Jumalan tuoreuden virrassa. 

Eikö kaiken muutoksen avain piile siinä, että jokainen kysyisi itseltään "Mitä minulle tänään kuuluu? Mitä liikkeelleni tänään kuuluu?" Valitettavasti monet arvokkaat herätysliikkeet muistuttavat enemmän museoita kuin Jumalan armeijaa. Ne ovat kyllä hartaita, kauniita ja niissä on muisto jostain menneestä hyvästä mutta elämää niissä ei ole. Vain muistoja. Vain kuollutta eilisen kauneutta. Mutta ei elämää.

Älkäämme päivitelkö tätä päivää vertaamalla sitä eiliseen. Jeesus Kristus on sama tänään kuin eilen. Hänen virtansa on vettä täynnä, jos uskallamme päästää kätemme ja katseemme irti eilisen kuivuneista puroista, ja heittäytyä Hänen virtaansa voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin. On löydettävä Hänet ja Hänen virtansa samalla tavalla kuin eilinen sukupolvi sen löysi. He etsivät ja löysivät. He kolkuttivat ja heille avattiin. Mutta heidän tultaan ja paloaan ei saada syntymälahjana. Ne on löydettävä itse. Menneet sukupolvet maksoivat siunauksistaan usein kovan hinnan. Eikä Jumalan siunaukset ole tänäänkään alennusmyynnissä. Niistä on maksettava hinta tämän hyvinvoinnin keskellä. Tie Ylösnousemukseen kulkee edelleen kuoleman kautta. Ristin tie ei ole eikä tule olemaan muodissa, koska se tappaa ihmisen omat unelmat ja haaveet. Ristin tiellä on vain Jumalan tahto. Ja se vie meidät kuoleman kautta Jumalan voiman keskipisteeseen.

On uskallettava päästää irti uskonnollisesta eilisen haikailusta. Siinä ei ole elämää, vaikka se tuntuu niin oikealta. On kyettävä uudistumaan ja ahkeroimaan, että löydettäisiin Jeesus ja Hänen tahtonsa uudestaan tässä ajassa. Hän kyllä antaa löytää itsensä tänään niinkuin Hän antoi menneille sukupolvillekin, jos me olemme halukkaita tekemään Hänen tahtonsa ja etsimään Hänen kasvojaan.

On kuoltava eiliselle, jotta tämän päivän siunaus voisi puhjeta kukkaan.