Monday, June 14, 2021

Mitä meille tänään kuuluu?

Älä sano: "Mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset?" Sillä sitä et viisaudesta kysy. (Saarn. 7:11)

Eikö eilisen siunauksiin juuttuminen halvaannuta kaiken todellisen eteenpäin menemisen? 

Katso monia herätysliikkeitä ja kirkkokuntia, miten ne yrittävät elää eilisen siunauksista, ja kuitenkin tänään todellinen elämä puuttuu. On menetetty kyky elää Jumalan tuoreuden virrassa. 

Eikö kaiken muutoksen avain piile siinä, että jokainen kysyisi itseltään "Mitä minulle tänään kuuluu? Mitä liikkeelleni tänään kuuluu?" Valitettavasti monet arvokkaat herätysliikkeet muistuttavat enemmän museoita kuin Jumalan armeijaa. Ne ovat kyllä hartaita, kauniita ja niissä on muisto jostain menneestä hyvästä mutta elämää niissä ei ole. Vain muistoja. Vain kuollutta eilisen kauneutta. Mutta ei elämää.

Älkäämme päivitelkö tätä päivää vertaamalla sitä eiliseen. Jeesus Kristus on sama tänään kuin eilen. Hänen virtansa on vettä täynnä, jos uskallamme päästää kätemme ja katseemme irti eilisen kuivuneista puroista, ja heittäytyä Hänen virtaansa voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin. On löydettävä Hänet ja Hänen virtansa samalla tavalla kuin eilinen sukupolvi sen löysi. He etsivät ja löysivät. He kolkuttivat ja heille avattiin. Mutta heidän tultaan ja paloaan ei saada syntymälahjana. Ne on löydettävä itse. Menneet sukupolvet maksoivat siunauksistaan usein kovan hinnan. Eikä Jumalan siunaukset ole tänäänkään alennusmyynnissä. Niistä on maksettava hinta tämän hyvinvoinnin keskellä. Tie Ylösnousemukseen kulkee edelleen kuoleman kautta. Ristin tie ei ole eikä tule olemaan muodissa, koska se tappaa ihmisen omat unelmat ja haaveet. Ristin tiellä on vain Jumalan tahto. Ja se vie meidät kuoleman kautta Jumalan voiman keskipisteeseen.

On uskallettava päästää irti uskonnollisesta eilisen haikailusta. Siinä ei ole elämää, vaikka se tuntuu niin oikealta. On kyettävä uudistumaan ja ahkeroimaan, että löydettäisiin Jeesus ja Hänen tahtonsa uudestaan tässä ajassa. Hän kyllä antaa löytää itsensä tänään niinkuin Hän antoi menneille sukupolvillekin, jos me olemme halukkaita tekemään Hänen tahtonsa ja etsimään Hänen kasvojaan.

On kuoltava eiliselle, jotta tämän päivän siunaus voisi puhjeta kukkaan. 

Tuesday, May 25, 2021

Jumalan voiman keskipisteessä

Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. (1. Kor. 1:18) 

Sanoma rististä on Jumalan ihmeellinen voima (kreik. dynamis). Jumalan voiman kaikki ilmentymät, olivatpa ne voimatekoja, ihmeitä tai Hengen täytetyttä, kulminoituvat ristin sanomaan. Syvällinen ristin sanoman omistaminen omaan elämään uskon kautta vie ihmisen Jumalan voiman keskipisteeseen.

Ristin sanomaan kulmioituu koko Jumalan voiman majesteellisuus. Se on avain kaikkeen Jumalan voiman vaikutuspiiriin ihmisen elämässä. Ristin sanoma on portti aivan toisenlaiseen maailmaan, Jumalan koko valtakunnan suuriin aarreaittoihin, Se on ovi kaikkeen siihen, mitä Jumala ja Jeesus ovat. Se on portti, josta aukeaa Jumalan valtasuuruuden kaikki ilmenemismuodot. Ei ole mitään rajoituksia sille voimalle, jonka ristin sanoma avaa ihmiselle. "Jumalalle ei mikä ole mahdotonta", ilmoittaa meille Raamattu. Ristin sanoma tuo tämän voiman syvyyden ihmisen elämään.

Voiman syvyys

Ristin sanomassa on voima, joka uudestisynnyttää synteihinsä kuolleen, sokean, eksyneen ja äärimmäisen pahan ihmisen Jumalan lapseksi, Ristin sanoman syvyyden äärimmäinen ilmentymä on juuri siinä, että se tekee elottomasta ja pahasta, elävän ja pyhän. Mikään muu voima ei kykene tähän. 

Ehkä lähes kaikki arkuutemme ja ongelmamme uskovaisina johtuvat ristin sanoman liikan heikosta ja suppeasta käsittämisestä. Välttyisimme hyvin monelta turhalta taistelulta, jos näkisimme itsemme ristin kautta niin kuin Raamattu opettaa. Tuo sanoma on kuin dynamiitti, joka räjäyttää kaikki epäuskon ja epäilysten linnakkeet mielistämme, jos vain uskomme siihen niin kuin Raamattu sanoo. Tuo sanoma poistaa kaiken pelon ja tuo sen tilalle ihmeellisen Taivaallisen Isän rakkauden tilalle. Se vie mennessään tuomion sekä alamittaisuuden tunteen sisimmästä. Risti asettaa eteemme riman, jonka yli ei tarvitse ponnistella. Sen eteen saa kaatua sellaisena kuin on vailla omaa voimaa. Siinä voimaton puetetaan uuteen voimaan ja syyllinen puetetaan syyttömyyteen. Jumala julistaa ihmiselle ristiltä, että Hänen puoleltaan kaikki on hyvin. Jeesuksen ristin vaikutuspiirissä Jumallla ei ole mitään moitetta ihmistä kohtaan. Ristin sanoma tekee vajavaista ihmisestä Jumalan silmissä yhtä vanhurskaan ja pyhän kuin Jumala itse on. Jeesuksen ristin kuolema oli minun kuolemani. Tänään Hänen elämänsä on minun elämäni.

Kaikki siunaukset

Ristin sanomaan sisältyy kaikki mitä tarvitsemme. Tie Pyhän Hengen maailmoihin avautuu Golgatan täytetyn työn kautta. Pyhä Henki toimii voimakkaimmin siellä, missä sanoma Golgatan täytetystä työstä on raivannut tien Pyhän Hengen toiminnalle. 

Todennäköistä on, että lähes kaikki hengelliset näivetystilat on korjattavissa Golgatan työn syvemmällä ymmärtämisellä ja ristin sanoman tuoreella näkemisellä. 

Ristin sanoman syvällinen ymmärtäminen vapauttaa meidät murehtimisesta, koska sen kautta Taivas vakuuttaa meille, että Isä pitää huolen. Ristin sanoma julistaa meille, että kaikki tulevatkin ongelmamme on jo etukäteen hoidossa.

Tie ensirakkauteen

On aikoja, jolloin uskovan on pysähdyttävä ja kysyttävä itseltään: miksi juoksen ja teen tätä kaikkea? Jos motiivina ei ole ristintyöstä kumpuava rakkaus Vapahtajaan kohtaan, on erittäin tarpeellista alkaa etsimään Golgatan työn tuoreutta omaan sieluunsa syvemmin. Mitä kirkkaammin uskova näkee Golgatan työn, sitä suuremmassa Jumalan voiman keskiössä hän vaeltaa. Siinä on voitelu. Emme tarvitse mitään erityisvoitelua. Hän, joka vaeltaa tuore Golgatan näky silmiensä edessä, on alati upotettu Jumalan voiman keskipisteeseen ja voiteluun. 

Vain Golgatan työtä katselemalla ja ihailemalla syntyy ensirakkaus Jeesusta kohtaan. Se ei synny ponnisteluilla, yrittämisellä tai kuuliaisuuden äärimmäisellä tavoittelulla. Jumala tahtoo aina, että kuuliaisuutemme perustuisi rakkaudesta ja kiitollisuudesta nousevaan haluun elää Vapahtajamme tahdon mukaan. Hän ei antanut meille ensin käskylistaa vaan Golgatan työn, jonka syvällinen omistaminen antaa meille kaiken sen halun ja rakkauden elää levosta kösin kuuliaista elämää Jumalan tahdon mukaan. Sanoma rististä synnyttää kuuliaisuuden. Aito kuulaisuus ei synny missään muualla kuin Jumalan rakkauden ja voiman keskiössä; Golgatan ristintyön syvyyksissä.

Viluinen, maailman tuulissa vapiseva lammas, ei löydä turvaa ja voimaa mistään muualta kuin Golgatan verisen ristin juurelta. Siksi Golgatan työtä on opiskeltava. Sen äärellä on viivyttävä. On löydettävä ajattomuus, jossa Jumalan Henki voi antaa meille ilmestyksen ristin sanomasta, joka on tie Jumalan kaikkeen voimaaj siunaukseen.

Sanoma rististä on Jumalan voima. Jokaiselle uskovalle.

Sunday, April 25, 2021

Yksi ainoa

mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois. (Luuk. 10:42)

Marian sydän paloi päästä Jeesuksen läheisyyteen. Hän janosi kuulla Jeesuksen sanoja. Hän ei tavoitellut näkyvää paikkaa ihmisten silmissä, hän tahtoi päästä lähemmäs Jeesusta. 

Hän ei ensisijaisesti kaivannut toimintaa ja palvelemista, toisin kuin hänen sisarensa, hänen sielunsa sai tyydytyksen vain Jeesuksen sanojen kuuntelemisesta ja Hänen persoonansa läsnäolosta.

Jeesus sanoi, että yksi ainoa on tarpeen meidän elämässämme, ja se on Marian osa. Itse asiassa meille toimintaa kaipaaville on jopa tyrmistyttävää uskoa sitä, että Jeesuksen silmissä on vain yksi ainoa tärkeä asia: omistaa sydämen kaipuu olla Hänen edessään ja kuunnella Häntä. Ei mitään muuta. Vain se. Siitä kumpaa kaikki muu. Meidän ei tarvitse kuin olla lähellä Häntä. Ja Hän vaikuttaa kaiken muun.

Me kaipaamme toimintaa ja äksöniä, mutta Jeesus kaipaa meitä. Jeesus itse asiassa ei näytä olevan kiinnostunut kovinkaan paljoa Martan palvelusta ja touhuilusta. Näyttää, jopa siltä, että Jeesus lievästi moittii Marttaa, jolle touhuilu merkitsi käytännössä enemmän kuin vieressä oleva Mestari. 

Jeesus etsii ja kaipaa löytää "Maria-sieluja", joille ei riitä mikään muu kuin Mestarin läheisyys ja Hänen Elävät Sanansa. Hän on siinä aivan lähellä. Ihan vieressä. Hän odottaa, että voisi puhua Elämän Sanoja ja antaa meidän tuntea Hänet syvemmin kuin koskaan ennen.

Sunday, April 4, 2021

Takaisin Golgatalle

Muista siis, mistä olet langennut. (Ilm. 2:5)

Olen tullut vakaasti siihen tulokseen, että koko Jumalan seurakunta Suomessa tarvitsee äärimmäisen kipeästi tuoreen näyn ja kosketuksen Golgatan työn syvyydestä. Ei vain pinnallista tietämystä rististä vaan sisäisen ja omakohtaisen tuoreen näkökyvyn omalle hengelleen siitä, mitä minun puolestani tehtiin Golgatalla. On saatava uusi ymmärrys henkeen ja sieluun Jeesuksen sovituksesta, lahjavanhurskaudesta ja verestä.

Pelkkä parannus ja penseydestä puhuminen ei riitä. Ensirakkauden sytyttää vain Golgatan työn ilmestyksenomainen tuoreus sisäisessä maailmassa Pyhän Hengen antamana. On saatava kirkas näky tästä mies- ja naiskohtaisesti. 

Minun on vaikea uskoa, että seurakunta on valmis herätykseen tai mihinkään hengelliseen läpimurtoon ennen kuin Siionissa löydetään uudestaan syvä käsitys Golgatan työn kokonaisvaltaisuudesta. Ilman sitä toiminta ja touhuilu on vain "efesolaista" puurtamista, josta puuttuu aito ja todellinen rakkaus Vapahtajaan. Golgatan verinen armonvirta avaa aina Elävän Veden virrat. Eivät ne kaipaamamme Hengen virrat muualla aukea kuin tuoreessa Jeesuksen sovintoveren armon kokemisessa ja näkemisessä. 

Uskon, että tähän Jumala kutsuu nyt koko Siionia. Mikään muu ei nosta apatian vallassa olevaa Jumalan kansaa kuin tuore näky Jeesuksen sovitustyöstä omakohtaisena todellisuutena.

Tuesday, January 5, 2021

Kutsusi hinta

Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. (Mark. 8:35)

Löydät hänet Luukkaan evankeliumin 1.-3. jakeista; Johannes Kastajan. Hän oli yksinäinen erämaan mies, joka oli lahjomaton sanomalleen ja kutsulleen. Saarnatekstit eivät muuttuneet, olipa edessä sitten tavallinen duunari, pappi tai kuningas. Ja juuri siksi hänen elämänsä ja palveluaikansa jäivät niin lyhyiksi. Jos hän olisi laimentanut sanomaansa kuninkaan edessä, hän olisi saanut pitää päänsä. Tai jos hän olisi ollut hiljaa ja vaiennut silloin, kun oli kyse kansan johtajan helmasynnistä, hänen saarnatoimensa olisi saanut jatkua. Mutta ei. Hän ei myynyt kutsuaan eikä hänen sanomansa ollut ostettavissa. 

Kesti ehkä noin puolitoista vuotta ja Johannes Kastajan palvelutyö loppui mestaajan pölkylle. Johannes olisi voinut laskelmoida monien mielestä sanojaan hieman hienovaraisemmiksi. Hän olisi joidenkin mielestä voinut olla taidollisempi siinä kenelle puhui ja mitä puhui. Mutta tuo mies oli täysin Jumalan ja iankaikkisuuden valtaama. Kun oli kyse Jumalan kansan kohtalosta, sanomaa ei voinut laimentaa.

Haluan nostaa kuitenkin esiin nyt erään erikoisen yksityiskohdan Johanneksen elämästä. Hänen täytyi joutua aikanaan nimittäin suureen kutsumuskamppailuun. Palataanpa hänen elämänsä alkupuolelle.

Latu auki piireihin

Johannes oli syntyperältään isänsä sekä äitinsä puolelta Aaronin sukua. Hänen isänsä toimi pappina Abian arvostetussa joukko-osastossa. Ainoana poikana ja lapsena Johanneksella olisi ollut siis tie auki suoraan sen ajan papiston ytimeen. Ei olisi tarvittu ihmissuhdetaitoja eikä kyynärpäitä. Mooseksen laki antoi hänelle täydet valtuudet periä isänsä pappisviran.

Johanneksen edessä siis siinsi yläluokkainen elämä, maine, arvostus, hengellinen johtajuus, hengellinen auktoriteetti, elatus ja yltäkylläinen elämä. Tuo kaikki oli Johanneksen edessä, jos se vain kelpaisi hänelle. Ei tarvittu kuin odottaa ja kasvaa aikuiseksi niin Jumalan sana takasi Johannekselle kaiken tämän ilmaiseksi.

Kun vielä tähän kaikkeen lisätään se tosiasia, että Johanneksesta oli enkelin kautta profetoitu suurta Hengen miestä, kaikki näytti olevan selvää. Miehestä tulisi varmasti kaikkien aikojen suurin pappi, kenties jopa ylipappi, joka kääntäisi opetuksillaan ja elämällään Jumalan kansan kohtalon.

Sisäinen kutsu

Johanneksen sisällä kuitenkin paloi erilainen tuli. Tuo palo veti häntä alati yksinäisyyteen ja erämaahan Jumalan kasvojen eteen. Hän ei lämmennyt sille ajatukselle, että hän pääsisi ilmaiseksi sen ajan uskonnolliseen eliittiin, Israelin papiston kultaiseen kermaan, jolle oli makea elämä ja ihmisten arvostus taattuna. Ei. Sisäinen tuli ja palo polttivat hänet irti siitä, mitä hänelle inhimillisesti uskonnollinen maailma tarjosi. Hän janosi Jumalaa. Hän kaipasi viettää aikaansa yksin Herransa edessä. Ajattomuus merkitsi hänelle enemmän kuin ajallinen. Ja juuri sen vuoksi hänestä kasvoi kaikkien aikojen suurin Jumalan profeetta.

Raamattu ei kerro meille Johanneksen kutsumuskamppailuista, mutta jossain vaiheessa hänen täytyi käydä sisäinen jaakobinpaini oman kutsunsa suhteen. Pysähdypä hetkeksi tähän. Ajattele, mikä houkutus Johanneksella oli valita helpompi tie, joka tarjoaisi hänelle ilmaiseksi sitä suurta tehtävää, mitä hänestä oli profetoitu. Se tie oli auki suoraan hänen edessään. Monelle meille olisi suuri houkutus vaientaa tuo sisäisen maailman ääni, joka enteili vaikeaa ja äärimmäisen kivikkoista tulevaisuutta inhimillisesti ajatellen. Eikö moni meistä olisi tietoisesti halunnut ymmärtää papistoon "auki olevat ovet" Jumalan valmistamaksi tieksi? Johannes oli kuitenkin rehellinen kutsujalleen ja Pyhän Hengen äänelle. Hän ei ollut ostettavissa. 

Jos Johannes olisi valinnut helpon tien uskonnolisen yläluokan piireihin, hän olisi joutunut myymän kutsunsa ja sanomansa. Hänen olisi tarvinnut pyöristää julistuksensa ja sanomansa terävintä kärkeä sillä tavalla, ettei se olisi satuttanut uskonnollisia helppoheikkejä. Jos hän olisi antanut periksi lihalliselle mielelleen ja valinnut auki olevan pappisviran, hän olisi myynyt kutsunusa uskonnollisen valtavirran kultaiselle alttarille.

Mutta Johannes oli mies, jota ei kiinnostanut uskonnollinen maine ja valta. Hän tunsi sisäisesti kutsujansa. Hän oli saanut Jumalalta radikaalin sanoman, joka kääntäisi Jumalan kansan uudestaan Jumalan puoleen. Tuota sanomaa ei sen ajan papisto ja uskonnollinen valtavirta eri kuppikunnissaan olisi ikinä ymmärtänyt. Siksi Johanneksen oli valittava yksinäisen miehen tie kaukana ihmisten kiitoksilta ja ihailuilta.

Papinpuku päällä hän olisi saanut ihailun ja kiitoksen. Nyt hän sai ylipappien ja kirjanoppineiden vihat niskoilleen, mutta Jumalan puolelleen. Ja se oli ainut asia, mikä hänelle merkitsi - olla kutsujalleen mieliksi.

Sinä

Ymmärrätkö, mitä Johanneksen kutsu puhuu meille tänään?

Haluaisin ensin kysyä sinulta: mikä on sinun kutsusi hinta? On mahdollista, että sinulle on avattu tie uskonnollisiin piireihin, jossa saat mainetta sekä istumapaikan aikamme vaikutusvaltaisten pastoreiden sekä uskonnollisten päättäjien seurassa. Mutta tärkein kysymys on se, että joudutko myymään kutsusi ja sanomasi terävimmän kärjen silloin. On mahdollista, että jodut vaikenemaan monista tärkeistä asioista, jotta pysyisit piirien sisäpuolella.

Pelkään, että monet aikamme evankelistat, pastorit, vanhimmat ja paimenet istuvat tänään sellaisissa sisäpiireissä, joissa heillä on kultaiset kuolaimet suussaan. Heille on tarjottu asema ja nimi, jotka hivelevät heidän uskonnollista lihaansa, mutta se kaikki on ostettu liian kovalla rahalla. Heidän suuhunsa on asetettu sellaiset kuolaimet, joita johtava elin ohjastaa. He eivät voi puhua sisäpiirin yleisiä linjoja vastaan, eivät edes silloin, kun linjat alkavat lipsumaan Jumalan tahdosta poispäin. Heidät on ostettu Jumalan antamasta kutsusta pois istumaan sidotuin käsin ja suljetuin suin uskonnollisen eliitin laivaan, jonka suuntaa he eivät voi ikinä muuttaa. He eivät ole enää vastavirtaan uivia Jumalan sotureita vaan kutsunsa kalliilla hinnalla myyneitä, uskonnollisen valtavirran kuljettavia kaleeriorjia, joiden kapteeneina toimivat rautaiset komiteat ja hallitukset. Mikä sääli! Kysynkin siksi: kuinka moni Jumalan miehet ja naiset ovat joutuneet noihin kultaisiin kuolaimiin? Kuinka moni on myynyt kutsunsa ja sanomansa paremman uskonnollisen aseman tai parempiin piireihin pääsyn hinnalla? Pelkäänpä pahoin, että heitä on liian monia.

Lopuksi

Emme todennäköisesti tietäisi tänään Johanneksesta mitään, jos hän olisi valinnut helpomman tien, valtavirran tien, joka olisi vaatinut alttarilleen Jumalan antaman profeetan sanoman ja kutsun. Erämaan tie ja yksinäisyyden tie oli kuitenkin paras tie, vaikka ne maksoivatkin koko Johanneksen elämän.

Ystäväni, puhun sinulle nyt vakavasti. On mahdollista, että eteesi asetetaan tie, joka hivelee lihaasi, mutta sillä tiellä kätesi ja suusi sidotaan. Tai on mahdollista, että ne ovat jo sidotut. Tiedä se, että Jumala ei kutsuaan eikä armolahjojaan ikinä kadu. Mutta ihminen voi lihallisessa innossaan ja vauhtikristillisyyden sokaisemana hypätä sellaiseen laivaan, jossa hän menettää kutsunsa, sanomansa ja jopa voitelunsa. Pysähdy siis. Vedä hetki happea ja katsele ympärillesi. Onko sinut puettu ihmisten valjaisiin, kauniisiin ja kultaisiin valjaisiin, jotka kuitenkin sitovat sinut toteuttamaan toisen ihmisen omia sydämen näkyjä ja unelmia. Jos näin on niin tee kaikkesi, että voisit palata siihen, mistä kerran lankesit pois. Se ei ole helppoa. Se voi maksaa maineesi ja ystäväsi. Mutta se tuo Jumalan takaisin matkaasi. Ja vain sillä on merkitystä.

Jeesuksen seuraaminen maksaa aina koko elämän. Jos tahdomme säilyttää elämämme, uskonnollisenkin, kadotamme lopulta kaiken. Mutta jos olemme valmiit luopumaan kaikesta, uskonnollisestakin, elämässämme voi toteutua  Jumalan meille räätälöimä kutsu ja sen mukana tuleva voitelu.

Osta totuutta, älä myy.. (San. 23:23), sanoo Raamattu. Teehkäämme siis kaikkemme, että saisimme pitää kutsumme ja totuutemme itsellämme. Älkäämme myykö sitä mistään hinnasta vieraan vallan kultaisen ikeen alle!

Sunday, January 3, 2021

Siionin syöpä

Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat. (Ilm. 2:14)

Ongelmat eivät korjaannu vaikenemalla niistä. Jeesus näki Pergamonin seurakunnassa olevan vakavan harhan, johon täytyi puuttua. Synti piti mainita nimeltä, se piti tunnistaa ja sen jälkeen tuhota parannuksenteon ja verenpeson kautta. 

Kyseisessä seurakunnassa jäytävä hengellinen syöpä oli Bileamin oppi, joka teki kuolettavaa tuhoa seurakunnan ytimessä. Siihen oli puututtava ajoissa. Jeesuksen piti mainita tuo yksittäinen synti nimeltä. Jumalan taivaasta siihen syntiin katsottiin tulisilmin. Se piti tuhota ennen kuin se tuhoaisi seurakunnan.

Pelkään pahoin, että tänään, lopun aikana, tuo Bileamin oppi on vielä suurempi vaiettu mätäpaise Suomen Siionissa kuin kukaan edes osaa aavistaa. Siitä ei juurikaan puhuta. Siitä ei saarnata eikä varoteta julkisesti. Siksi rukoukseni on, että Jumalan sana saisi puhkaista tuon mätäpaiseen, ja parantaa sen ennen kuin on liian myöhäistä.

Bileamin eksytys

Juudankirje, 2. Pietarin kirje ja Ilmestyskirja mainitsevat tuon tapahtuman, joka sai alkunsa 4. Mooseksen kirjasta. Israelin kansa oli lähtenyt liikkeelle matkaan karitsan veren kautta. Viholliskansat eivät voineet kestää tuon kansan edessä, koska Herra oli sen kanssa. Israel voitti jokaisen vihollisen, joka sen eteen tuli.

Kun Mooabin kuningas, Baalak, kuuli siitä, että Israelin kansa on lähestymässä hänen maitaan, hän hätääntyi. Tuo kansa oli tuhottava keinolla millä hyvänsä. Niinpä Mooab laittoi kaikkensa peliin. Hän kutsui Midianin maasta Bileamin, tietäjän, joka näki Korkeimman näkyjä. Baalak tarjosi Bileamille suuren summan, jos tämä kiroaisi Israelin. He nousivat yhdessä vuoren päälle ja katselivat laaksoon leiriytyneen Jumalan kansan mahtavuutta. Silloin Bileam totesi Baalakille, että tuota kansaa ei voi kirota. Se on Herran kansa, ja Herran siunaus lepää sen yllä. Sitä on mahdoton kirota, koska Jumala on sen keskellä. Mikään kirous ei tehoa siihen.

Baalak pettyi. Mutta Bileam oli kuitenkin kiero mies. Hän antoi tiskin alta erään petollisen ohjeen Baalakille. Hän opetti Baalakia virittämään ansan Israelin miehille. Niin. Nimenomaan miehille. Kaikista voimakkaimmille ja väkevimmille miehille. Bileam kehotti Baalakia lähettämään haureellisia naisia Israelin leiriin Silloin Jumalan siunaus väistyisi itsestään kansan yltä pois, ja tuomio astuisi siunauksen tilalle.

Baalak teki niin kuin Bileam opetti. Näin Jumalan kansan nuoret miehet eksytettiin lihallisella Bileamin eksytyksellä pois Jumalan tahdosta. He lankesivat haureuteen vieraan kansan naisten kanssa. Näin Jumalan siunaus väistyi kansan yltä ja siitä tuli heikko, koska Herran siunaus väistyi sen yltä.

Pastoreiden eksytys

heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä... He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä... ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa." (2. Piet. 2:14,15,19,22)

Nyt pyydän sinua keskittymään ja hiljentymään sydämesi hetkeksi. Pysähdytään tähän hetkeen ja kuunnellaan, mitä Jumalan sana sanoo. Bileamin eksytys vaikutti edelleen Uuden Testamentin aikana ja tänään se vaikuttaa ehkä voimakkaammiin kuin milloinkaan. 

Pietari kirjoittaa profetaalisessa Hengessä, että tuon eksytyksen vallassa olevien silmät ovat täynnä haureutta. Ei ole siis kyse välttämättä fyysisestä, bordelleissa tapahtuvasta, haureudesta. On kyse silmän synnistä, joka saastuttaa ja valtaa miehen sydämen.

Nyt tämän synnin sanotaan koskevan erityisesti niitä, jotka lupaavat muille evankeliuimin vapautta. Se on siis pastoreiden, evankelistojen, vanhimmistoveljien ja sananjulistajien eksytys. Siis niiden, joiden pitäisi olla Jeesuksen veren evankeliumin julistajia. Niiden, joiden pitäisi olla Jumalan välikappaleina auttamassa ihmisiä vapauteen synnin kahleista. Nyt Bileamin eksytyksen mainitaan olevan juuri monien heidän ongelmansa.

Raamattu mainitsee, että he itse ovat turmeluksen orjia, vaikka lupaavat muille vapautta. He ovat tulleet Bileamin eksytyksen voittamiksi. He ovat tulleet haureuden synnin orjiksi, vaikka he eivät ole käyneet bordelleissa. "Heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä." Näin Sana ilmoittaa. Nämä entiset Jumalan palvelijat ovat tulleet kyltymättömiksi haureuden synnille. Heitä viedään kuin pässiä narussa. He eivät ole enää lankeilevia vaan synnin orjia.

Suomen Siion

Perkele on nähnyt Suomen Siionin voittosaaton vuosikymmenten ajalta. Herätysliikkeet ovat voittaneet vahvojen Jumalan miesten ja naisten kautta perkeleen omaisuutta Jumalan aittoihin. Katsele  nyt henkesi silmin, miten perkele on vihainen kuin Baalak siellä vuoren päällä Bileamin kanssa, kun he katsovat voittoisaa Jumalan kansaa. Perkele tahtoisi kirota Suomen Siionin, mutta hän ei pysty siihen. Tämä kansa on Jeesuksen veren turvissa oleva kansa, jonka keskellä Herra itse asuu ja vaikuttaa.

Koska perkele ei ole pystynyt kiroamaan Suomen Siionia, hän on punonut vuosituhansia vanhan eksytyksen modernimpaan muotoon. Hän näkee Jumalan palvelijoiden taskuissa olevat älypuhelimet ja työhuoneissa olevat läppärit. Niissä ovat tämän päivän bordellit. Niiden kautta jokainen Siionin Jumalan mies pääsee omaan yksityiseen bordelliinsa muutamassa sekunnissa, jos vain tahtoo.

En nyt osoita ketään sormella, mutta tutkimusten mukaan jopa 60-75 % kristityistä miehistä (alle 70 v.) katsoo ainakin silloin tällöin pornoa. Erästä pastoria kiellettiin puhumasta pornosta Jumalan palvelijoiden konferenssissa, koska niin monen tiedettiin olevan kiinni siinä. Keskustellessani kristittyjen kanssa, olen havainnut, että porno on ehkä suurin ongelma monen kristityn miehen elämässä. Ongelma ei ole uusi, mutta hyvin kärjistynyt ja laajentunut älyteknologian myötä.

Kysynkin sinulta: milloin olet viimeksi kuullut saarnatuolista noustavan tuota Bileamin eksytystä vastaan? Oletko aikoihin kuullut saarnaa, jossa käydään käsiksi pornon syntiin? Aikanaan David Wilkerson varoitti voimakkaasti kyseisestä synnistä, mutta tänään asiasta puhutaan mielestäni hyvin vähän. Varsinkin, kun ottaa huomioon ongelman laajuden ja syvyyden. En osaa sanoa, miksi siitä on tullu lähes tabu. Syitä voi vain arvailla, mutta pelkään niin monien Jumalan palvelijoiden olevan pornossa kiinni, että siitä on sen vuoksi vaikea itse puhua. Usein tabuissa piilee yhteisön suurin ongelma. Ja tällä yhteisöllä tarkoitan nyt koko Suomen kristikansaa enkä jotain tiettyä joukkoa.

Pako

Paetkaa haureutta. (1. Kor. 6:18)

Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta... (1. Tim. 6:11)

Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta... (2. Tim. 2:22)

Sama mies, joka niin ihanasti puhui armossa kasvamisesta, ylösnousemusvoiman vaikutuksista ja Jeesuksen veren voimasta, antaa seurakunnalle ja nuorelle pastori-Timoteukselle käskyn: Pakene haureutta! Oliko Paavali lakihenkinen antaessaan tuon käskyn? Ei. Se oli käytännön ohje laiskuuden sijaan. Jos talo on tulessa, meidän on paettava hätäuloskäynnistä. Palohälytin, pelastustie ja kyltit ovat hyödyttömiä, jos me emme lähde sohvalta liikkeelle. Jäämme liekkeihin ja palamme niihin, jos emme itse pakene ajoissa tulipaloa, vaikka turvallisuusohjeet olisivat ensiluokkaisia.

Eikö Jeesuksen veressä ja ylösnousemusvoimassa ole voima vapauttaa mies pornon kahleista? Siinä, missä Uuden Testamentin armo vapautti ihmisen synnin kahleista, monet ovat turvautuneet valhearmoon, joka jättää miehen pornon kahleisiin. Onko pornon voima suurempi kuin Jeesuksen voima? Missä on vika, kun vapautta ei aina tule? Vika on siinä, että emme pakene pornoa.

Annan sinulle muutaman esimerkin. 

Eräs suomalainen perheenisä tuli ensimmäistä kertaa elämässään synnintuntoon ja vapautui pornosta kertaheitolla. Hän oli aina ajatellut olleensa uskossa, vaikka olikin pornon orja. Nyt hän ymmärsi, että hänen on tehtävä rehellinen parannus ja pesäero tuosta synnistä. Hän kuuli ensimmäistä kertaa ihon alle menevän julistuksen parannuksesta ja murtui Herransa edessä. Hän ymmärsi, että pornon kanssa leikkimisen on loputtava tai muutoin hän totisesti tuhoutuu. Tuossa hetkessä, parannusta tehdessään, synnin kahleet kirposivat Jeesuksen verisessä haavoissa. Silloin tämä perheenisä sai ennenkokemattoman vapauden. Jälkeenpäin hän pohti, että uudestisyntyikö hän vasta silloin.

Eräs mies pakeni pornoa viemällä läppärin metsään ampuen haulikolla siihen. Hän oli siitä hetkestä vapaa.

Eräs mies vapautui pornosta, kun tyttöystävä kertoi jättävänsä tämän seuraavasta kerrasta.

Joku on vapautunut, kun on vaihtanut puhelinta ja sulkenut netin siitä.

Jeesus totisesti tulee mukaan vapauttajaksi, kun me olemme valmiit tekemään radikaaleja muutoksia ja parannuksen soveliaita hedelmiä. Ei ole kyse lakihenkisyydestä vaan sillanpääasemien polttamisesta ja takaporttien sulkemisesta. 

Lopuksi

Pelkään, että yksi syy Jumalan voiman puuttumiseen seurakunnissamme on se, että niin monet vastuunkantajat ovat jatkuvat ristiriidan vallassa pornon, Bileamin eksytyksen, kanssa. Heidän hengelliset ja henkiset voimavaransa kuluvat syyttävän omantunnon ja syyllisyyden alla. 

He turvaavat armoon, joka ei vapauta synnistä vaan ainoastaan peittää sen. Eräs mies kertoi minulle, että hänen ongelmansa pornon suhteen oli väärä armo, jonka turviin sai aina palata. Ja se antoi hänelle aivan kuin alitajuisesti luvan jatkaa synnissä. Se ei kuitenkaan ole Jumalan armo. Jumalan armo ei jätä ikinä ihmistä saastan valtaan ja synnin orjaksi. Lue Roomalaiskirjeen 6. luku tarkkaan. Synti ei voi hallita armon alla olevaa (6:14->). Jos mies on synnin kahleissa vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen, missä on vika? Ei ainakaan Jumalassa ja Jeesuksen voimassa.

Pelkään, että eräänä päivänä helvetissä on lukematon määrä sieluja, jotka luulivat olevansa vain heikkoja, mutta olivatkin synnin orjia ja voittamia. Synti totisesti kadottaa ihmisen. Raamatun kaksi viimeistä lukua vielä varottavat meitä siitä. Taivaaseen ei mene porteista sisälle koskaan mitään epäpyhää ja saastaista. 

Rukoilemme herätystä, mutta ensin Jeesuksen pitää puhdistaa Herran temppeli kaikesta väärästä. Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, ensimmäisenä piti temppelistä ajaa ulos kaikki sinne kuulumaton. Vasta sen jälkeen astui esiin Golgata, Ylösnousemus ja helluntai. Me rukoilemme herätystä. Se on oikein. Mutta Jeesus tahtoisi puhdistaa ensin seurakuntansa. Ja silloin Hänen on puututtava siinä olevaan syntiin. Vasta silloin, kun Elävän Veden virtojen kanavat on puhdistettu auki, virrat voivat virrata temppelistä ulos maailmaan päin.

Synnin orjan todellinen muutos lähtee siitä, että hän kauhistuu omaa tilaansa, tulee polttavaan synnintuntoon ja murtuu Jeesuksensa edessä. Synnintunto ei ole sama asia kuin lankeemuksen jälkeinen morkkis tai syyllisyys. Morkkis ajaa jälkien peittelyn tielle niin kuin Daavid teki. Synnintunto ajaa ihmisen sellaiseen parannukseen, jossa paetaan syntiä kaikella voimalla, kunnes vaara on ohi ja sydän kaukana siitä, mikä tuhoaa ja kadottaa sielun. Jeesus taisteli himoistamme ja synneistämme täyden voiton Golgatalla. Kaikki voima tulee Häneltä. Älä siis ajattele Jeesusta vain Vapahtajana, joka vapauttaa helvetistä. Hän on Vapahtaja, joka vapauttaa synnistä. Niin Raamattu lupaa. (Matt. 1:21) Mutta voima pyhään elämään on luvattu sille, joka lopettaa leikkimisen ja pakenee sitä, mikä pitää häntä vallassaan. Sitä kutsutaan Raamatussa parannukseksi.

Pyydän sinua olemaan rehellinen itsellesi. Oletko kyseisen synnin suhteen orja vai vapaa? Oletko viime aikoina alkanut flirttailemaan haureellisten kuvien ja videoiden kanssa Internetissä? Ole rehellinen itsellesi ja tee ajoissa kertakaikkisen mielenmuutos eli parannus, jos siihen on tarvetta. Siitä voi riippua elämäsi, seurakuntasi ja jopa Siionin tulevaisuus. Ja mikä vakavinta, siitä voi riippua koko iankaikkisuuskohtalosi. Ei ole mitään kauheampaa kuin kerran herätä helvetissä huomaten, että olikin synnin orja, vaikka  luulikin olevansa vain heikko. Onko Jeesus siis vapauttanut sinut synneistäsi? Siitä on kyse. On hyvä joskus pysähtyä ja unohtaa eilisen voitot ja siunaukset. Aika ajoin on kysyttävä itseltään: olenko tänään vielä sisällä Jeesuksen antamassa vapaudessa synnin kahleista. Sitä on valvominen lopun aikana.

Pakene siis haureutta Jeesuksen syliin. Hän on Vapahtajasi. Hän voi ja tahtoo katkoa kaikki kahleesi. Hänen on valta, voima ja kunnia! Aamen.

Wednesday, December 16, 2020

Oman tiensä vanki

Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. (Hepr. 10:36)

Murtumaton mies

Löydät hänet 1. Kuningasten kirjan luvuista 16-22. Hän on mies, jota Jumala veti parannukseen ehkä voimakkaammin kuin ketään muuta Raamatun miestä. Hän sai kunnian kuunnella useaan otteeseen profeetta Elian sanomia. Hän oli näkemässä taivaan sulkeutuvan ja avautuvan Jumalan Sanojen voimasta. Hänen silmänsä näkivät, miten Jumalan tuli lankesi alas taivaasta Karmel-vuoren laella. Mutta hänen sydämensä paatui, vaikka Herra lähetti uskollisesti profeetta Elian kerta toisensa jälkeen julistamaan parannusta Israelin kuninkaan valtaistuinsaliin. 

Hänen nimensä on Ahab, Israelin kuningas, joka ei koskaan murtunut Jumalan Sanojen edessä.

Armollinen Jumala

Omien laskujeni mukaan Ahabin luokse tuli Jumalan profeetta kuusi kertaa, kunnes Ahabin sydämessä jokin värähti. Hän pukeutui säkkiin ja katui Jumalansa edessä. Ja Jumala kuuli häntä. Jumala peruutti sen tuomion, jonka piti kohdata Ahabia.

Tässä vaiheessa Israelia oli hieman siistitty. Ahab ja koko kansa oli nähnyt Jumalan käden voiman, ja  baalin profeetat oli hävitetty kansasta. Oli nähty kiistattomia ihmeitä Jumalan käden voimasta. Kansa oli pelastunut yli-luonnollisella tavalla vihollisen kädestä. Kukaan ei voinut enää epäillä, onko Israelin Jumala voimallinen ja todellinen. Jumala oli ilmestynyt ja näyttänyt itsensä ja voimansa. Tuo sukupolvi tiesi, kuka on Elävä Israelin Jumala.

Oman tahdon mies

Tulemme nyt Ahabin kannalta kohtalokkaaseen lukuun (1.Kun.22.). Vaikka Ahabilla oli tieto Jumalan voimasta, hän eli oman tahtonsa mukaan. Hän oli päättänyt, että omat suunnitelmat viedään läpi hinnalla millä hyvänsä. 

Ahab tahtoi tehdä oman sotaretkensä Gileadin Raamotiin, joka alunperin kuului Israelille. Se oli hänen oman sydämensä näky. Se oli hänen missionsa. Hän tahtoi tehdä tuon retken ja käydä tuon sodan. Liittolaiseksi pyydettiin lankomiestä Juudan kuningas Joosafatia. 

Joosafat tuli epäilevälle mielelle. Hän ehdotti, että kysytään kuitenkin asiaan Herran mielipidettä. Ahab oli samaa mieltä. Hän oli valinnut itselleen noin 400 Herran profeettaa. Nuo miehet oli tarkasti valikoituja miehiä, jotka puhuivat Ahabille kivoja asioita. Ahab oli valinnut heidät itsensä ympärille myötäilemään hänen sydämensä näkyjä. Noiden neljänsadan profeetan joukosta oli karsittu jokainen sellainen neuvoa antava veli pois, joka ei ollut samaa mieltä Ahabin kanssa. Ahab järjesti itse itselleen sellaiset neuvot ja profetiat, jotka varmasti olisivat linjassa hänen sydämensä päätösten kanssa. Soraäänet olivat vaiennettu. Ahabin ympärillä oli vain hänen omaa tahtoaan palveleva, tarkasti valittu profeetta-orkesteri, joka soitti harmoniassa sitä ääntä, mitä Ahab tahtoi kuulla.

Sydän ei ollut muuttunut

Pysähdytäänpä tähän hetkeksi. Tässä on vakava sanoma meille jokaiselle. Ahab oli päättänyt pitää oman tiensä ja linjansa, vaikka Jumala ilmoittaisi hänelle toisen tien. Hänen sydämensä ei ollut muuttunut eikä murtunut noiden seitsemän kerran aikana, jolloin Jumalan miehet olivat käyneet ilmoittamassa Ahabille Jumalan tahtoa. Miehen sydän oli kyllä ulkoisesti vakuuttunut Israelin Jumalan olemassaolosta sekä voimasta, mutta Ahab oli päättänyt tehdä oman tahtonsa. Jumalan tahtoa ei kannata kysyä, jos on jo valmiiksi päättänyt, mitä tietä aikoo kulkea. On Jumalan kiusaamista kysyä Hänen tahtoaan, jos ei aio tehdä sitä. On aivan turha etsiä sanaa Herralta, jos vasta sen kuultua aikoo tehdä päätöksen totellakko vai ei. Sydämessä on oltava vallitsevana ilmanalana halu tehdä Jumalan tahto, vaikka se maksaisi kaikki omat unelmat. Siihen ilmanalaan Jumala laskee oman siunauksensa ja johdatuksensa.

Oletusarvona Ahabin sydämessä oli omat näyt ja omat tiet, joihin etsittiin sitten neuvoa sellaisilta miehiltä, jotka puhuivat Ahabin korvasyyhyyn. Hän ei ollut valinnut ympärilleen ketään, joka oli eri mieltä hänen kanssaan. Ahab kutsui Eliaaa vihamiehekseen (1.Kun.21:20), vaikka tämä toi henkensä uhalla sellaisen sanoman taivaasta, joka olisi voinut muuttaa Ahabin ja koko Isrelin kansan kohtalon. 

Ja nyt tulee kohtalokas kahdeksas kerta. Jumala oli taivaasta punninnut Ahabia ja havainnut hänet perin köykäiseksi mieheksi. Hän on yrittänyt kaikella viisaudellaan ja voimallaan saada tuon miehen sydämen muuttumaan, mutta mikään ei ollut sitä muuttanut. Ei hyvä eikä paha. Etsikkoaika oli kestänyt pitkään, mutta nyt tuo aika oli loppumassa.

Ja nyt tapahtuu pahin mahdollinen. Jumala antaa periksi Ahabin tahdolle. Jumala hyväksyy sen, että Ahab on tiensä valinnut. Hän antaa Ahabin kulkea omia teitään, koska Ahab edelleen tahtoo sitä. Herra antaa Ahabin kuulla itsevalituilta neuvonantajilta valheellisen sanoman. Hän sallii Ahabin lähteä sille viimeiselle tielle, josta ei enää ollut paluuta. Ahabin annetaan tuhoutua sillä tiellä, jonka hänen sydämensä oli päättänyt valita. Linjat eivät muuttuneet. Suunnanmuutosta ei tapahtunut. Ja se koitui Ahabin tuhoksi.

Se kahdeksas kerta

Nyt Joosafat epäilee noita neljääsataa Israelin profeettaa, jotka myötäilevät ja mielistelevät Ahabin teitä ja ajatuksia. Siksi Joosafat kysyy Ahabilta:

Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä? (1.Kun. 22:7)

Ahab kertoo, että vielä on yksi mies, Miika Jimlan poika, mutta hän on karenssissa. Häntä ei ole otettu enää viimeaikoina neuvonantajien lukuun. Hänet on suljettu pois, koska hän ei koskaan neuvo eikä profetoi niitä asioita, joita Ahab haluaisi kuulla. Itse asiassa tuo Miika on yksi ainoita Jumalan ääniä Israelissa Ahabin ympärillä. Tai ainakin hän on ainut Elian ohella, joka on uskaltanut henkensä uhalla profetoida Jumalan sanoja Ahabille. Vaatii rohkeutta nousta kuninkaan näkyjä vastaan, koska kuninkaalla on valta siirtää rautaisella kädellä profeetta pois tieltään.

Joosafat pyytää kuitenkin Miikaa tulemaan paikalle, ja niin Miika tuodaan. Tuona kahdeksantena kertana Miika profetoi Ahabin kohtalon. Ja se oli viimeinen varoitus Ahabille. Mutta Ahabia ei kiinnosta tuo sanoma. Sehän oli vastoin sitä näkyä, mikä Ahabin sydämessä oli. Mies ei edelleenkään taivu eikä murru. Hän oli päättänyt tehdä omat valloitusretkensä ja pitää omat linjansa loppuun asti. Ja niin Ahab heittää Miika Jimlan pojan vankityrmään. Surullista. Mies, jolla olisi ollut viimeisen kerran viimeinen pelastava sanoma Ahabille, suljetaan pois. Ja näin Ahabin kohtalo sinetöityy.

Eikö ole pelottavaa, että omien näkyjensä vallassa oleva ihminen pitää Jumalan profeettaa vihollisenaan, vaikka profeetta on tullut auttamaan oikealle tielle lähimmäistään? Eikö olekin pelottavaa, että on olemassa Jumalan maailmoissa raja, jolloin Jumalan sallimus astuu voimaan? Kun taivas on riittävän kauan punninnut, varoittanut ja antanut aikaa suunnanmuutokselle, Jumalakin antaa periksi. Jumala sallii ihmisen astua valitsemalleen tuhon tielle, ja Hän antaa ihmisen kulkea sen loppuun. Jumala kyllä varoittaa, ohjaa ja muistuttaa, mutta oman sydämensä näkyjen vallassa oleva ihminen pitää toisinajattelijoita vihollisena, vaikka he saattavat olla Jumalan varoittavana äänenä hänen ympärillään.

Niin. Tiedäthän miten Ahabille kävi tuolla viimeisellä matkallaan? Hän kuoli juuri sen varoituksen sanan mukaisesti, jonka Miika Jimlan poika lausui.

Me

Minun on tänään myönnettävä sinulle, että minua vavisuttaa Ahabin elämä. Jumala ei todellakaan katso ihmiseen. Olipa kyseessä pastori, kirkkokunnan johtaja, evankelista tai tavallinen rivi-kristitty, Hän todella rakastaa ihmistä. Hän tekee valtavasti työtä hyväksemme, että kääntyisimme Hänen puoleensa ja murretulla sydämellä korjaisimme elämämme suunnan ajoissa.

Frank Mangs kertoi muistaakseni joskus kumisydämestä. Tiedätkö millainen se on? Kun Jumalan sanan moukari iskee siihen, se värähtää ja muuttaa hetkeksi muotoaan, mutta palaa aina entiseen muotoonsa takaisin. Sitä ei saa murtumaan. Kivisydänkin murtuu, mutta kumisydän ei.

Näin kävi Ahabillekin. Ahab katui kuudennen kerran jälkeen, kun Jumalan profeetta kävi tuomassa vakavan sanoman taivaasta. Mutta lukiessamme Ahabin elämää eteenpäin, mikään ei murtunut lopullisesti. Kumisydän palasi entiseen asentoonsa. Sydämessä oli vallalla omat tiet, ajatukset ja linjaukset, joiden mukaan oli toimttava. Oli mielessä omat retket, joita vahvistamaan oli pyydetty suuri joukko samanmieleisiä niin sanottuja Herran profeettoja. Ja kun esiin nousi yksiksikin soraääni, Miika Jimalan poika, hänet suljettiin neuvonantajien ulkopuolelle. Oli pysyttävä kaikessa Ahabin linjoilla.

Kun Jumala näkee, että me emme suostu muuttamaan teitämme, Hän sallii meidän kulkea tiemme loppuun asti. Eilisen siunauksilla ei ole silloin merkitystä, jos tänään olemme poikenneet Jumalan tahdosta. Jos tänään emme tahdo muuttaa suuntaa, Jumalan varoituksista huolimatta, Hän sallii meidän tehdä oman tahtomme. Mutta silloin olemme itse vastuussa lopputuloksesta.

Älkäämme siis pelätkö niitä, jotka nuhtelevat meitä tai tuovat erilaisia näkemyksiä esiin. Älkäämme liian heppoisin perustein sulkeko heitä pois vaikutuspiiristämme. He voivat joskus olla juuri se Miika Jimlan pojan ääni, jonka tehtävänä on kääntää suuntamme oikeaan. Ihminen on tuskin millekkään asialle niin sokea kuin itselleen. Minä kiitän suuresti jokaisesta lahjomattomasta äänestä ympärilläni. Niitä on harvassa. 

Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset. (San. 27:6)

Kunpa Ahab olisi lukenut nämä sanat tarkemmin ja ymmärtänyt, että Elia ja Miika eivät olleet vihamiehiä vaan ystäviä! Niin juuri. Nuo 400 itsevalittua "joojoo-profeettaa" olivat todellisuudessa vihamiehiä, joiden myötäilyn vaikutus antoi vain lisää vauhtia Ahabille sillä tiellä, joka koitui hänen tuhokseen.

Lopuksi

Joskus on hyvä pysähtyä ja kysyä itseltään: "Onko Herra tänään matkassa mukana?" Eilisen siunaukset ja voitot eivät hyödytä enää tänään mitään, jos Herra on tippunut matkasta pois. Jeesus oli Laodikean seurakunnankin ulkopuolla, vaikka seurakunta itse ei sitä tiennyt. Menneisyyden voittoihin tuijottaminen voi pahimmillaan sokaista silmämme tämän päivän harharetkien näkemiseltä. Jos tuijotamme vain siihen, miten eilen Herra oli vielä matkassa mukana, tämän päivän todellisuus on vaarassa hämärtyä.

Kaikki hengellisenä pitämä touhuilumme voi ollakin vain jalostettua uskonnollista lihaa, joka perustuu omiin sielumaailmamme näkyihin ja toiveisiimme. Ja jos emme ole valmiit päästämään niistä irti, Jumala voi sallia meidän tehdä suuret sakkokierrokset niillä uskonnollisilla taistelukentillä, joilla kalistelemme omia miekkojamme ja pullistelemme muille omaa mahtavuuttamme. 

Kaikki mahtipontisen näköiset missiot eivät ole Jumalan missioita. Kaikki auenneet hedelmällisen näköiset ovet eivät ole aina Jumalan avaamia ovia. Ja jos sydämestämme puuttuu se nöyryys, joka saa meidät tarpeen vaatiessa muuttamaan suuntaamme, Jumala voi sallia meidän joutua haaksirikkoon. Jumala kyllä varoittaa ja kutsuu tekemään suunnanmuutoksia. Mutta meidän uskonnollinen ylpeytemme mielummin sulkee korvamme niiltä sanansaattajilta, jotka puhuvat meidän omaa ylpeyttämme ja meidän omia teitämme vastaan. Älköön sydämemme koskaan olko niin ylpeä, että ylenkatsomme heti ystävän neuvon, jos se on ristiriidassa oman tahtomme kanssa. Hän voi olla meille Elian tai Miika Jimlan Pojan ääni.

Pelkään, että on olemassa kirkkokuntia ja herätysliikkeitä, joille on käynyt kuten Ahabille. On tietoisesti suljettu korvat profeettojen ääniltä ja valittu "joojoo-miehet" kumileimasimiksi nyökyttelemään oman sydämen näyille. Ja niin ollaan johdettu pahimmillaan kokonaiset herätysliikkeet karille. 

Siksi kuninkailla on järkyttävän suuri vastuu laumasta. Heidän laivansa karilleajon vaikutukset koskevat pahimmillaan tuhansia ihmisiä. Jumalan tahto ei koskaan ollut Israelin kansan kohdalla, että yksi kuningas johtaisi kansaa. Jumalan tahto on tänään, että on olemassa paikallisseurakunta, jota johtaa kollektiivisella päätöksenteolla vanhimmisto, joka etsii Herraa nöyrästi ollen tarpeen vaatiessa valmiina muuttamaan suuntaa, jos Herra niin puhuu. Ja kyllä Herra tahtonsa ilmoittaa varmasti niille, jotka ovat valmiita luopumaan kaikesta, joka ei ole Jumalan tahdon mukaista.

Yksi kuningas voi johtaa laumaa pitkän aikaa hyvin. Mutta valitettavan usein Israelissa kävi niin, että elämänsä loppupuolella kuninkaan tullessa vanhaksi, hänen otteensa alkoi lipsumaan ja hän ajoi itsensä ja kansan karille. Herra armahtakoon meitä jokaista, ettei meille kävisi niin. Antakoon Hän meille nöyryyttä ja viisautta muuttaa suuntaamme omassa elämässämme ja hengellisessä vaikutusalassamme silloin, kun siihen on tarvetta. Olkoon meillä jatkuvasti murrettu sydän Hänen äänensä kuulemisessa ja tahtonsa tekemisessä. Maksakoon se sitten vaikka kaikki meidän maineemme, unelmamme tai haaveemme:

Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni.. (Ps. 40:9)

Wednesday, December 9, 2020

Salaliittoteorioiden eksyttämät

Sillä näin sanoi minulle Herra, kun hänen kätensä valtasi minut ja hän varoitti minua vaeltamasta tämän kansan tietä: "Älkää sanoko salaliitoksi kaikkea, mitä tämä kansa salaliitoksi sanoo; älkää peljätkö, mitä se pelkää, älkääkä kauhistuko.(Jes. 8:11-12)"

Voisiko mikään Raamatunkohta sopia paremmin aikaamme kuin tämä? Lue se vielä kerran ajatuksella ja maistele jokaista sen kehotusta ja varotusta aikaamme silmällä pitäen.

Koronarokotteesta ja epidemiasta liikkuu Internetissä mitä villeimpiä videoita ja kirjoituksia. Eikä siinä mitään. Internet on vuosi vuodelta enemmän pullollaan mitä huimapäisempiä salaliittoteorioita.

Olen kuitenkin ollut järkyttynyt, miten syvästi ne uppoavat älykkäisiin ja Raamattua hyvin tunteviin uskoviin, jotka ovat vaeltaneet Herran kanssa jo pitkän aikaa. Ja juuri maailman salaliitoteoriat ovat asioita, joihin Raamattu varottaa sotkeutumasta. Niitä ei tule pelätä ja kauhistua. Ja niiden mukaan ei tule mennä saatikka sitten lietsoa niiden kautta pelkoa muihin uskoviin somen kautta. 

Ei ole usein aiheellista puuttua kaikkiin harhoihin ja ylilyönteihin, joita kristillisellä kentällä liikkuu. Silloinhan elämämme kuluisi pelkkään harhaoppien metsästämiseen. Jotkut ilmiöt ja teoriat ovat niin voimakkaasti Sanan vastaisia ja epäterveitä, että niihin on syytä puuttua. Varsinkin silloin, kun ne koskettavat seurakuntaamme. Pahimmillaan ne saattavat eksyttää ihmisen pois uskosta. Siksi Paavali varottaa Timoteusta:

Pysy erossa epäpyhistä ja tyhjistä puheista ja vastaväitteistä, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto saa aikaanSiihen tunnustautuen jotkut ovat eksyneet pois uskosta. (1. Tim. 6:20-21)

Niin. Tiedon nimellä kulkeva valhetieto. Voisiko salaliittoteorialla olla parempaa toista nimeä?

Pedonmerkki

Ensinnäkin korona-rokote ei ole pedonmerkki, koska sitä ei anneta kämmeneen eikä otsaan vaan useimmiten vasempaan tai oikeaan olkapäähän. Koronarokotetta ei koskaan anneta otsaan eikä oikeaan kämmeneen. 

Pedonmerkki ei siis ole rokotus vaan Antikristuksen kumartamiseen liitoksissa oleva merkki, joka annetaan oikeaan kämmeneen tai otsaan, ja siinä on numerokoodina "666". (Ilm. 13:16-18) 

Korona-rokote on siis Raamatun Sanan mukaisesti kaikkea muuta kuin pedonmerkki.

Salaliittoteoria

Koronavirus ei ole salaliitto vaan Jumalan sallimus. Me olemme rukoilleet vuosikymmeniä herätystä. Nyt Jumalan käsi painaa ihmiskunnan ylpeyttä tomuun ja pian valveilla olevat uskovat saavat olla Jumalan työtovereina niittämässä Taivaan aittoihin Jumalan kallista viljaa. 

Jumala on siunannut kansaamme viimeisen 75-vuoden aikana suunnattomalla tavalla. Tuon siunauksen aikana emme ole nöyrtyneet vaan paatuneet. Olemme hylänneet isiemme Jumalan ja Hänen Pyhän Sanansa. Jumala kuitenkin edelleen rakastaa Suomea ja koko maailmaa. Koska emme ole hyvänä aikana osanneet etsiä Jumalaa, nyt on tullut toisenlainen aika. Mutta se on tullut vain Jumalan sallimuksen kautta. Se ei ole tuomio vaan vitsa, joka ohjaa kansakuntia parannukseen. Se ei ole tuomion eikä vihan vitsa vaan rakastavan Jumalan vitsa, että me pelastuisimme helvetiltä. Nyt on vielä armon aika eikä vihan aika, ja kaikkia Jumalan rakkaus ja armo vetää sisälle pelastukseen. Vihan aika kyllä tulee, mutta se ei ole nyt. Tuomiokin tulee aikanaan, mutta ei sekään vielä. Nyt on armotalouskausi. Ja Jumalan kärsivällisyys ja pitkämielisyys odottaa, että kaikki tulisivat parannukseen. (2.Piet.3:9)

Tulevana aikana, jolloin hyvinvointia ajetaan alas, ihmiset alkavat etsimään Jumalaa. Niin se on aina ollut.

Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. (Ps. 107: 13)

Läpi Raamatun Jumala on käyttänyt ahdistuksen aikoja, ruttoa tai sotia, vitsanaan palauttaakseen kansakunnat takaisin yhteyteensä. Usein kansa on kääntynyt vaikeina aikoina Jumalan puoleen. Näin on käynyt läpi Raamatun sekä myös Suomen kansan kohdalla.

Korona ei ole salaliitto vaan tietyllä tavalla Jumalan vastaus seurakunnan rukouksiin. Emme ehkä olisi odottaneet tällaista vastausta, mutta voi olla, että tätä kansaa ei saada helpommalla polvilleen. Ja pelkäänpä, että tämäkään ei vielä riitä. Mutta kaiken takana on Jumalan rakkauden sallimus, joka kutsuu hyvällä ja pahalla ihmistä parannukseen ristin juurelle. Jumalan valtaistuimelta on annettu lupa tälle virukselle levitä ympäri maailman. Se ei ole Jumalalle hallitsematon tilanne. Ei mitenkään. Uskon, että tämän ajan kautta miljoonat kääntyvät Jumalan puoleen.

Raamatun lopullakin Jumala vielä ennen Jeesuksen takaisintuloa käyttää suuria vitsuksia kääntääkseen syntisen maailman parannukseen:

Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä.He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan. (Ilm. 9:20-21)

Jumala antoi heille mahdollisuuden parannukseen, mutta he eivät sitä tehneet. Jumalan tahto olisi toki, että uskoisimme Hänen Sanaansa hyvällä. Mutta me emme aina usko hyvällä. Silloin on vitsan aika. Mutta senkin tarkoitus on pelastaa kuolematon sielumme kadotukselta.

Ennalta nähty

Jeesus sanoo: "..tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin.." (Luuk. 21:11)

Näin siis täytyy tapahtua. Se on ennalta nähty. Monin paikoin tulee kulkutauteja ja sitä seuraa nälänhätää. Maailman talous tullaan ajamaan alas monissa maissa. Työttömyys ja köyhyys lisääntyvät ja niitä seuraa nälänhätä. Kaikkivaltias on sen millimetrin tarkasti jo edeltä nähnyt. Meidän salaliitto-videomme ja kiihkoilumme eivät auta asiaa piirunkaan vertaa suuntaan tai toiseen. Ne eivät jarruta eivätkä edesauta Jumalan suunnitelmia. Eikä meitä ole kutsuttu levittämään poliittissävytteisiä salaliittoteotrioita, jotka lietsovat pelkoa ja hämmennystä ympärilleen. Päinvastoin. Jumala kieltää pelkäämästä ja kauhistua sitä, mitä tämä maailma sanoo salaliitoksi. 

Tällä hetkellä monet uskovat jakavat paniikinomaisia päivityksiä täysin toisarvoisista asioista. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko koronaviruksen tehnyt ihminen vai luonto. Tuo virus ei olisi täällä, jos Jumala ei olisi antanut sille lupaa tulla. On mitä suurinta ajan tuhlausta pilata uskovien mainetta jakamalla käsi täristen pelkoa lietsovia salaliittovideoita. Meidän tehtävämme on nyt valmistautua siihen, että pian Jumalan laarit täyttyvät viljasta. On valmistauduttava siihen, että pian kauhun keskellä ja pimeydessä olevat ihmiset turvaavat Jumalan seurakuntaan viimeisenä oljenkortenaan. Silloin meidän kynttilämme on oltava näkyvillä sekä lamppumme palamassa. Meidän uskonelämämme julkisivu ei ratkaise mitään. Sisäisen Kristus-elämän syvyys ja todellisuus ratkaisee kaiken. Meidän tulisi olla maailman valo, sanoi Jeesus. Ja jos seurakunta ei ole valmiina silloin, kun Jumala lähettää maailman rääkkäämät ihmiset meidän luoksemme, miten kukaan voi pelastua?

Valmistaudu vaikeaan aikaan

Nyt on aika laskea kustannuksen uudelleen oikein. Nyt on aika rakentaa kalliolle. Pian myrsky tulee koettelamaan jokaisen viisaankin rakentajan perustuksen. Silloin on oltava rakennus kunnossa ja perusta kalliolla.

Ystäväni, nyt on aika etsiä Herraa. Antaisin sinulle radikaalin ohjeen: lopeta salaliittojen tutkiminen! Lopeta facebook-päivitykset, jotka lietsovat salaliittoja ja luovat kauhua sekä hämmennystä. Sulje sensijaan kaikki somen ovet pitkäksi aikaa, mene kammioosi ja ala etsimään Herraan niin kuin ei koskaan ennen. Rukoile, paastoa ja kaivaudu syvälle Sanaan. Älä jätä oman seurakuntasi yhteyttä vaan sen kaikesta vajavaisuudesta huolimatta ole lähellä omaa paikallisseurakuntaasi (valtiovallan ohjeiden puitteissa). Lopeta hallitsuksen parjaaminen ja päivitteleminen. Et saa sillä päivittelyllä mitään hyvää aikaan. Monet heistä ovat hengellisesti sokeita, kuolleita ja eksyneitä. Niin olimme kerran mekin, mutta Jumala teki meidät eläviksi ja avasi silmämme. Hän voi sen tehdä hallitukselle niin kuin Hän teki meillekin.

Herätys alkaa seurakunnasta. Herätys ei ole sama kuin kuviteltujen salaliittojen paljastamista maailmalle. Herätys on sitä, kun seurakunta löytää uudestaan tuoreen ja elävän yhteyden Jeesukseen kammioissaan sekä kokee tuoreen helluntain voitelun ja tuo sen tulen mukanaan omaan paikallisseurakuntaan. Sieltä tuli alkaa levitä maailmaan ja niin valo saa loistaa pimeyteen.

Varokaamme, ettei vain salaliitto-intoilussa olisi takana uskonnollinen ylpeys ja tarve olla jotain enemmän, mitä olemme. Salaliitot kutittavat omaa lihaamme juuri sieltä paikasta, joka nostaa nokkamme pystyyn ja saa meidät katsomaan muita alaspäin. Salaliittoteoriat paisuttavat meidät farisealaiseen ylpeyteen ja saa meidät katsomaan halveksuen ja voivotellen niitä publikaaneja, joilla ei ole sitä valoa kuin meillä. Mutta entä, jos se kuviteltu valo onkin pimeyttä? Kuinka suuri onkaan silloin pimeys? Hengellisen sokaistumisen ja harhaanmenon edellä käy lähes aina kaikkien syntien äiti: hengellinen ylpeys.

Lopuksi

Koko seurakunnan tulee nyt olla alamainen esivallalle esimerkkinä maailmalle. Meidän tulee noudattaa turvavälejä, kokoontumisrajotuksia, mahdollisia karanteeneja sekä muitakin hallintuksen asettamia määräyksiä. Sitä on terve oppi. Lueppa seuraava kohta tarkkaan:

Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion. (Room. 13:2)

Salli minun sanoa rakkaudella sinulle, joka kapinoit korona-ajan rajoituksia vastaan, etkä noudata niitä: tee parannus. Miksi? Olet noussut Jumalan säätämystä vastaan. Kyseessä on kapina, joka versoaa ylpeydestä eikä Jumalan mielenmukaisesta nöyrästä sydämestä. Ja huomaa, että nämä kapinoitsijat eivät nouse Suomen hallitusta vastaan vaan Jumalan säätämystä vastaan. Ja se on vakava asia hengellisesti. Jumala ei sellaista siunaa. Rukoillessamme herätystä, meidän tulee elää lakien mukaisesti aivan kuin Jumala olisi ne säätänyt.

Elävä seurakunta on tunnettu aina siitä, että se on kaikessa alamainen esivallalle. Ainoana poikkeuksena on tilanne, jolloin esivalta käskee tehdä jotain asiaa Raamatun vastaisesti. Nyt on kuitenkin kyse heikompien suojelemisesta. Ja se jos mikä on Raamatun sanan mukaista. Voi meitä, jos aiheutamme uskonnollisella ylpeydellä ja toiminnallamme jonkun ihmisen  sairastumisen koronaan ja sitä kautta ennenaikaiseen kuolemaan. Rokotteet ja rajoitukset antavat ihmisille lisäaikaa tehdä parannuksen. Nyt me omalla lihallisella uskonnollisella kiihkollamme olemme johtamassa ihmisiä pahimmillaan ennen aikojaan kadotukseen. He voisivat muutoin saada rokotteen kautta muutaman vuoden lisäaikaa. Vai mitä luulet Jumalan ajattelevan siitä, jos Hänen omansa kapinoi esivaltaa vastaan, ja toiminnallaan saa kontolleen monien kuolemat? Ja vaikka emme aiheuttaisi kenenkään kuolemaa, meidän on käyttäydyttävä viisaasti ulkopuolella olevia kohtaan, ettei Jumalan nimi tulisi pilkatuksi meidän yltiöpäisyytemme vuoksi.

Voi olla ystäväni, että pian sataa kunnolla. Olemme sitä rukoilleet, mutta vastaus voi tulla nyt mustassa lahjapaketissa. Sisältö kuitenkin ratkaisee, jos se on sielujen pelastuminen, vaikka sitten suuren pandemian kautta. Rukouksiimme herätyksestä ollaan mahdollisesti vastaamassa suurella voimalla. Etsikäämme Herraa ja lopettakaamme typerät ja turhat valhetietojen levittelyt. Sellaiset turhuudet ovat elämämme päivien mitä suurinta väärinkäyttöä.

Thursday, November 5, 2020

Kun valo onkin pimeyttä

Ja keksiäkseen jotakin, mistä häntä syyttäisivät, kirjanoppineet ja fariseukset pitivät häntä silmällä... (Luuk. 6:7)

Ja hänen sieltä lähtiessään kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat kovasti ahdistamaan häntä ja urkkimaan häneltä moninaisia, väijyen, miten saisivat hänet hänen sanoistaan ansaan. (Luuk. 11:53-54)

Nämä Jumalan Sanan "erikoisosaajat" pyrkivät kokouksiin kuulemaan Jeesuksen sanoja. He pyrkivät Jeesuksen lähelle ja istuivat usein niissä kokouksissa, joissa Jeesus opetti. Mutta heidän motiivinsa kuunnella saarnoja oli toisnlainen kuin muilla. He olivat kuulolla löytääkseen jonkun väärän sanan, jonka he voisivat tulkita oman mielivaltansa mukaan harhaopiksi. 

He olivat seurakunnan kokouksissa istuvia tuomareita, jotka eivät kuunnelleet aralla tunnolla Jumalan sanaa. Heidän sydämensä oli oman erinomaisuuden ja itserakkauden kovettama. He näkivät harhaa ja saatanan toimintaa siellä, missä itse Jumala toimi ennennäkemättömällä voimalla. Eivätkä he ainoastaan etsineet vikoja Jeesuksen toiminnasta vaan he vastustivat kaikin voimin Jeesusta. He tekivät kaikkensa, ettei Jumalan kansa menisi Jeesuksen luokse kuuntelemaan Häntä.

On surullista, että juuri fariseukset odottivat Messiasta. He odottivat tulevaa herätyksen ja vapautuksen aikaa, jonka Raamattu oli luvannut. Ja juuri he eivät tunteneet Messiasta. Messiaan toiminta ei ollut sellaista kuin heidän raamatuntulkintansa. He olivat omasta mielestään Raamatun erikoisosaajia ja Jumalan kansan loistavimpia lamppuja, vaikka he olivat todellisuudessa syvällä hengellisissä pimeydessä.

Kirkkain valo

He olivat omasta mielestään Siionin kirkkain valo. He olivat aidosti onnellisia siitä, etteivät olleet niin kuin muut. He säälivät ja surivat niitä, jotka eivät ymmärtäneet Raamatun oppia niin tarkasti kuin he näkivät.

He rukoilivat paljon. Ja rukouksissaan he kiittivät Jumalaa siitä, että he olivat opiltaan ja elämältään monta porrasta muita ylempänä. Heidän oppinsa kliinisyys oli todella kirjaimellista. He eivät hyväksyneet missään kohtaa Raamatunvastaisuutta. Tärkeintä oli toimia juuri niin kuin Jumalan sana sanoo. 

He rakastivat sydämestään etummaisia sijoja. Heidän oli pakko olla johtajia, koska omasta mielestään he tunsivat seurakuntaelämän nyanssit ja toimintatavat kaikista parhaiten. Kyllähän he osasivat näytellä nöyrää, mutta sydämessään he olivat hengellisen ylpeyden täydellisesti sokeuttamia ihmisraukkoja.

Ja tekiväthän he työtä. Voi miten paljon he kiersivät maita ja mantuja saadakseen yhden seuraajan itselleen. Ja tehdessään hänestä oman opetuslapsen, he tekivät tietämättään tuosta raukasta kaksinverroin pahemman helvetinlapsen kuin he itse olivat.

Heidän sokeutensa vuoksi koko Siionilta ja seurakunnalta meni etsikkoaika ohi. He eivät sallineet lampaiden mennä pelastuksen portista sisälle. He repivät Jumalan lammastarhaa. He olivat susia lammastenvaatteissa, jotka raatelivat seurakunnan pieniä karitsoja. Eivätkä he edes tienneet vastustavansa Jumalaa. Ei. Vaan he aidosti luulivat olevansa Jumalan kansan suurimpia totuuden airuita.

Eräs heistä sanoi: "Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu." (Joh. 7:49) Niin. Vain fariseusten tulkinta oli oikea. Ja kaikki ne olivat kirottuja, jotka eivät näheet Raamattua niin kuin he. Heillä oli oikeus omasta mielestään sivaltaa viimeinen tuomio ja kirota jokainen, joka poikkesi näkemykseltään heidän opistaan. Surullisinta oli, että todellisuudessa he itse olivat kaikista eksyneimpiä ihmisiä.

Armo ja rakkaus

Mutta voi teitä, te fariseukset, kun te annatte kymmenykset mintuista ja ruuduista ja kaikenlaisista vihanneksista, mutta sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden.. (Luuk. 11:42)

Heille Jumalan rakkaus, laupeus ja armo olivat täysin vieraita käsitteitä. He eivät ymmärtäneet niitä. He menivät kylmä laki ja armoton totuus edellä. He luulivat Jumalan palveluksen perustuvan omavoimaiseen itsensä paranteluun ja kliiniseen oikean opin jalostamiseen. He eivät tunteneet sitä totuutta, että kaikki Jumalan palveleminen perustuu rakkauteen, jonka Jumala ensin ihmisessä vaikuttaa Häntä itseään kohtaan.

Heille armo oli täysin utopiaa. Heille se oli miltei kirosana, koska he pelksivät sen vievän kansan harhaan ja laittomuuteen. Eivätkä he tunteeneet Raamatun ihaninta totuutta siitä, että Jumalan armo on ainut voima maailmankaikkeudessa, joka voi vapauttaa ihmisen synnin kirouksen alta. Jumala oli heille vain vaatija ja tuomari, eikä Isä ja Vapahtaja.

Heille Jumalan palvelus oli omavoimaista tekohin perustuvaa kylmää oppikiivailua, jonka hedelmänä oli katkera kiivaus ja riitaisuus. Heidän lähellään Jumalan valtakunnan asiat muuttuivat riidoiksi, väittelyiksi ja kiivailuiksi. Ja jos joku nousi seurakunnassa heitä näkyvämmälle paikalle, he tulivat kateelliseksi ja yrittivät kampittaa lähimmäisen puhumalla pahaa tuosta Jumalan palvelijasta. 

Paras tapa mustamaalata Jumalan palvelija, oli etsiä hänestä jokin sana, joka voitiin ymmärtää valheellisesti tarkoituksella väärin. Näin saatiin luotua hyvä syy ristiinnaulita väärin perustein tarpeen vaatiessa vaikkapa Jumalan Poika ristille.

Fariseukset tänään

Ei ole valitettavasti mitään uutta auringon alla tänäänkään, mitä farisealaisuuteen liittyy. 

Meidän joukossamme on edelleen niitä ihmisiä, jotka ovat oman erinomaisuutensa ja tarkkanäköisyytensä paisuttamia. He ovat kokouksissamme ottaneet itselleen yleisen tuomarin, poliisin tai syyttäjän roolin, ja he näkevät milloin mitäkin harhaoppia niissäkin paikoissa, joissa sitä ei ole. 

Jos heidän näkemyksensä ja egonsa eivät saa seurakunnissa tarpeeksi suurta näkyvyyttä ja äänialaa, he perustavat salaa opposition, puolueen, eriseuran ja jopa lahkomaisen kuppikunnan, jonne erityisesti nuoret ja kokemattomat lampaat ovat vaarassa joutua. He osaavat manipuloinnin sekä rakkautta jäljittelevän käyttäytymisen, jonka takana on vain halu eristää Jumalan laumaa:

Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä. (Gal. 4:17)

Heillä on siis valtavasti intoa seurakuntalaisten hyväksi, mutta takana on petollinen ajatus käyttää hyväuskoisia lampaita oman edun ja aseman pönkittämiseen. He haluavat eristää Jumalan seurakunnasta lampaat oman oppinsa valtaan ja lopuksi tehdä heistä omia opetuslapsiaan.

Heillä on toki oma oppi, joka löyhästi perustuu Raamattuun, aivan kuin fariseuksilla, mutta ylpeytensä vuoksi he ovat sokeita eivätkä näe totuutta. Ja teitämättään he hajottavat Jumalan työtä, vaikka luulevat edistävänsä sitä.

Riivaajien viisaus

Lueppa hyvin tarkkaan seuraavat jakeet:

Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisauttaSillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.(Jaak. 3:14-17)

Ihminen voi olla seurakunnassa oikean opin airueena esiintyvä kiivailija. Mutta jos hänellä on katkera kiivaisuus ja riitaisuus, hän ei ole Jumalan asialla. Jos hänen toimintansa saa epäjärjestystä, hän on hajottajan asialla, eikä Jumalan asialla. Jumala ei eristä pois seurakunnasta eikä saa aikaan riitaa ja hajaannusta.

Seurakunnasta eristäminen, epäjärjestyksen ja eriseurojen tuottaminen on lihan teko (Gal. 5:19-21), eivätkä sellaisen harjoittajat Raamatun mukaan peri Jumalan valtakuntaa. 

Kokoukset vain pahentavat

"... kokoontumisenne ei tee teitä paremmiksi, vaan pahemmiksi." (1.Kor.11:17)

On ihan oikeasti mahdollista, että yhteiset kokoukset tekevät kuulijoiden tilan pahemmaksi eikä paremmaksi. On mahdollista, että tänä Youtube-saarna ja some-kulttuuri- aikana voidaan valita saarnatuotanto vain palvelemaan omaa lihallista mieltä. 

Saarnoja on mahdollista valita sen mukaan, mikä pönkittää ihmisen uskonnollisen lihan farisealaista mielenlaatua. Tämä on korvasyyhyyn saarnaamisen toinen äärilaita. Valitaan sellainen puhuja, jonka sanat kutittavat oman uskonnollisen lihan korvasyyhyä mahdollisimma syvältä. Tämän seuraus on väittömästi se, että saarnat paisuttavat eivätkä murra ihmistä. Saarnat tekevät ihmsiestä joka kerta vain asteen verran ylpeämmän fariseuksen. Tällainen saarnojen kuuntelukulttuuri tekee ihmisestä vakuuttunemman omasta erinomaisuudestaan, ja siksi ne ylpistävät ihmistä.

Kun saarnat valitaan vaistonvaraisesti vahvistamaan ihmisen omaa lihallista oikeassaolemisen tarvetta, niistä tulee voimanlähde yhä suuremmalle harhaanmenolle. Alamäki vain jyrkkenee, koska Jumala on ylpeitä vastaan. Vain nöyrille Hän antaa armon. Jumala sallii joskus ihmisen ylpeydessään mennä harhaan. Uskonnollinen ja farisealainen liha menee varmuudella harhaan, vaikka kuinka olisi varma omasta erinomaisuudestaan. Ja vaikka kuinka näkisi harhaopit ja oikeat opit omasta mielestään tarkasti, hengellinen ylpeys tulee lopulta kaatamaan väistämättä jokaisen uhrinsa. Ja kaatakoon vain! Hyvä on havaita oma ylpeys ajassa eikä ikuisuudessa.

Parannus

Jeesus kehotti kavahtamaan fariseusten hapatusta ja oppia. Siis sitä mielenlaatua ja henkeä, joka tietämättään vastustaa Jumalaa, vaikka luulekin palvansa Häntä. Huoruudesta ja juoppoudesta on helppo tehdä parannus, koska nämä synnit ovat näkyviä. Mutta miten tehdä parannus farisealaisesta hapatteesta ja hengestä? Sitä nimittäin ei näe. Fariseus nimittäisn saattaa nähdä muut ihmiset fariseuksena ja itsensä heidän uhrinaan.

Jumala otti kerran erään Saulus Tarsolaisen fariseuksen kiinni. Hänellä ei ollut ulkosia syntejä. Päivävastoin. Hän oli tehnyt parannuksen kaikista ulkoisista paheistaan. Hän tahtoi kirjaimellisesti noudattaa Jumalan sanaa. Hän oli tuon ajan "palava nuori Sanan mies" niin kuin joku saattaisi häntä kutsua.

Hän vastusti kaikkea väärää, joka nostettiin hänen raamatuntulkintansa rinnalle. Hän puuskui vihaa, kiivautta ja katkeraa vihaa niitä kohtaa, jotka eivät nähneet Raamattua niin kuin hän näki.

Saulus ei koskaan olisi voinut tehdä parannusta, ellei Jumala olisi armossaan pysäyttänyt häntä voimakkaalla tavalla. Jumala avasi Sauluksen sisäiset silmät näkemään, että koko hänen elämänsä oli pelkkää Jumalan vastustamista, vaikka Saulus luuli palvelevansa Jumalaa. Siksi Saulus, myöhemmin Paavali, toteaa:

Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan.. (Apt. 26:9)

Hän tosiaan myöhemmin sanoi luulleensa. Se valo, mikä Sauluksessa oli, oli pimeyttä. Suurin pimeys ei ole huoruutta, huumeita tai tappamista. Suurin pimeys on luulla palvelevansa Jumalaa, vaikka todellisuudessa vastustaa Häntä.

Ainoastaan Jumalan armo voi pysäyttää fariseuksen. Ainoastaan Jumalan käsittämätön rakkaus eksyksissä olevaa kiivailijaa kohtaan voi tuoda hänet oikealle tielle.

Mutta voi miten katkeraa on, kun fariseuksen silmät viimein avautuvat. Saulus ei juonut eikä syönyt useaan päivään ja lopulta meni vuosiksi Arabiaan rauhoittumaan. Oli löydettävä armon perusta entisen ylpeyden tilalle. Oli vakuututtava, että on olemassa vielä armo, joka riittää häntäkin kohtaan. Ja kyllä se riittää, kun ihminen nöyrtyy ja tunnustaa syntinsä ja pimeytensä.

Lopuksi

Hedelmistään puu tunnetaan sanoo Jeesus. Fariseuksen hedelmät ovat: kiivaus, riitaisuus, eriseurat, riidat, kovuus, ylpeys, ensimmäisten sijoijen etsiminen, vikoilu, nuorien lampaiden eristäminen pois seurakunnasta, ulkokultainen lipevä rakkaus, saarnojen kuuntelu valikoidusti oman erinomaisuuden pönkittämiseksi, vakuuttuneisuus muiden harhasta ja omasta erinomaisuudesta.

Näitä voisi luetella vaikka millä mitalla. Joskus on hyvä pysähtyä ja tarkata rehellisesti omaa hedelmää.Vaatii äärimmäistä nöyryyttä ja armoa saada myöntää olevansa hengelliseen pimeyteen joutunut fariseus. Vain Jumalan käsittämätön armo voi saada hänet parannukseen.

Entinen fariseus sanoi kerran näin:

".. minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa; ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.

Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi." (1.Tim. 1:13-16)

Monday, October 19, 2020

Sinua ei ole hyljätty

Joskus uskovainen ihminen voi langeta todella syvästi ja perusteellisesti. Kun ihminen antaa lihan mielelle vallan, ei ole mitään rajaa sillä saastan määrällä, mikä uskovankin elämään voi tulvia.

Tämän kysymyksen edessä olen ollut viime kuukausina ahtaalla: Mikä on se lohdun sana äärimmäisen rumasti ja syvästi langenneelle ihmiselle? Kun tällainen tuhlaajapoika tai tyttö tulee kotiin, hänen on joskus hyvin vaikeaa uskoa itselleen armoa. Olen sen itse nähnyt ja kuullut. En voi kertoa yksityiskohtia enempää, mutta uskon sen joukon olevan liian  suuri, jotka eivät uskalla enää lähestyä Jumalaa saatikka seurakunnan ovia. Maine on mennyt ja puhtaus kadotettu. Kymmenien yritysten jälkeen ei ole enää kyetty nousta. Ei ole uskoa eikä voimaa. Ja jos seurakunta muistuttaa menestyvien liikemiesten kerhoa tai trendikästä muotiklubia, ei ole ihme, että masentuneella ja perinpohjin epäonnistuneella ihmisellä jää helposti seurakunnan ovi avaamatta.

On myös sellaista opetusta, jossa armonlähde nostetaan niin korkealle, ettei uupunut sielu sinne jaksa yltää. Jos julistetaan pelkkää parannusta, ihminen jää omien voimiensa varaan yksin seisomaan syntitaakkojensa kanssa. Tarvitaan evankeliumi ja Jeesus, syntisten ystävä, joka nostaa uupuneen syntisen lähteelle juomaan.

On monia, jotka tahtovat tehdä parannuksen. Heidän sydämensä on murtunut, he tahtovat hylätä syntinsä ja he tahtovat koko sydämestään muutosta elämäänsä. Mutta ei ole ketään, joka taluttaisi lähteelle. ja oma sydän syyttää alati: ”Et kelpaa Jumalalle enää. Olet liian kaukana. Etsikkoaikasi on ohi. Olet tehnyt anteeksiantamattoman synnin. Ei ole toivoa.” Jos tällaiselle ihmiselle huutaa parannusta, ei se auta mitään. Parannus ei yksistään riitä. Vaikka kuinka tekisi parannusta, ilman Jeesusta ja Golgatan armoa, ihminen jää syntitaakkojensa alle.

Saastainen samarialainen

Ja kun hän oli matkalla Jerusalemiin, kulki hän Samarian ja Galilean välistä rajaa.  hänen mennessään erääseen kylään kohtasi häntä kymmenen pitalista miestä, jotka jäivät seisomaan loitommaksi; ja he korottivat äänensä ja sanoivat: "Jeesus, mestari, armahda meitä!" Ja heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille." Ja tapahtui heidän mennessään, että he puhdistuivat. Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella äänellä ja lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja kiitti häntä; ja se mies oli samarialainen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat? ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään, kuin tämä muukalainen?" Ja hän sanoi hänelle: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut." (Luuk. 17:11-19)

Hän tiesi oman saastaisuutensa. Hän oli aikanaan jättänyt kotinsa, seurakuntansa ja perheensä vain siksi, koska hän oli tullut liian saastaiseksi elääkseen seurakunnan tai Jumalan kansa yhteydessä. Ja tuomitsihan Jumalan sana hänet hyvin selvästi. Jos kuka tahansa lähestyi häntä, hänen oli heti huudettava ”Saastainen, saastainen!”

Hän eli kaukana Jumalan kansasta vailla toivoa. Hän olivat kuolemaantuomittu, jota sen ajan juutalaiset papit eikä rabbit voineet opetuksillaan auttaa. Hän ei saanut lähestyä temppeliä eikä seurakuntaa; hän oli hylätty joka taholta. Hänen henkensä, sielunsa ja ruumiinsa olivat sairaat. Eikö edes Jumalakaan enää voisi häntä auttaa? Tuomitsihan Mooseksen laki hänet viettämään hylättynä lopun elämänsä, ellei jostain käsittämättömästä syystä tapahdu ihmettä. Tämä saastaisuus on niin syvää ja parantumatonta, että siitä ei yleisesti ottaen kukaan tule terveeksi.

Jeesus

Nyt hän näkee Jeesuksen. Hän ei uskaltanut edes lähestyä häntä. Hän ajatteli, että hänellä ei ole enää siihen oikeutta. Hän pelkäsi lähestyä Vapahtajaansa. Kun ei kerran seurakunta eikä Jumalan kansakaan hyväksy niin ehkä ei Jeesuskaan enää hyväksi. Uskonnollinen maailma ja Mooseksen laki oli tehnyt täysin selväksi, ettei paluuta seurakuntaan olisi noin saastaisena. Ehkä Jeesuskaan ei enää ottaisi luokseen näin saastaista.

Kuitenkin tämä hyljätty samarialainen tietää, että siinä kulkee nyt hänen ainut toivonsa. Joku oli kertonut ihmeellisestä Parantajasta, jolla on valtuudet päästää saastainen siteistään, häpeästään ja tehdä hänet puhtaaksi.

En tiedä kuinka paljon tuo saastainen samarialainen uskoi puhdistuvansa, mutta hän huusi avuksi Herran Jeesuksen nimeä. Sydän ei uskaltanut tulla lähelle, mutta huutaa se uskalsi. Niin kuin hukkuva tarttuu viimeisillä voimillaan pelastusrenkaaseen, niin tämäkin saastaansa hukkuva ihminen tarttui kiinni Jeesukseen niillä uskon ja voiman rippeillä, jotka hänellä oli jäljellä. Ehkä hän muisti lapsuudesta tutun Jooelin kirjan lupauksen: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.”

Nyt tulee ilmi Jeesuksen sanojen valtava voima. Jeesus sanoi hänelle yhden lauseen ja se riitti. Mutta spitaalisten oli uskottava se. Oli lähdettävä liikkeelle Jeesuksen sanojen mukaisesti. Oli otettava uskon askel Jumalan sanan varassa. Oli uskottava, että armo on todellakin niin suurta ja ihana. Armo alkaa siitä, kun ansioita ei enää ole. Vaikka saasta tuntui ja näkyi edelleen olemuksessa, oli astuttava Jeesuksen sanojen mukaista tietä eteenpäin. Hän tahtoi uskoa tuohon armoon, jonka Jeesus sanoillaan lupasi.

Ja pikkuhiljaa alkoi tapahtua, kun samarialainen uskoi Jeesuksen sanan todeksi. Hän puhdistui. Ei sitä heti huomannut, mutta yhtäkkiä askeleita ottaessaan hän havaitsi, että saasta ja lika olivat pois. Ja niin huomasivat hänen ystävänsäkin. Mutta samarialainen ei jatkanut enää matkaansa papiston suurennuslasien alle. Olihan hänellä vääräoppisen leima otsassaan. Hän ei ymmärtänyt teologisesti kaikkia niin kuin oikeaoppinen papisto ymmärsi. Ei hän halunnut mennä sinne asti. Hänhän oli puhdas ilman pappien katseitakin. Hän ei tarvinnut heiltä todistusta puhdistautumisestaan, koska Jeesuksen todistus ja sanat riittivät vakuudeksi. Ja niin hän kääntyi ja meni Jeesuksen luokse.

Merkillistä kuitenkin oli, että vain juuri tämä, niin monin tavoin puutteellinen samarialainen, päätyi Jeesuksen luokse toisin kuin ne muut yhdeksän. Siellä hän pääsisi armollisen ja anteeksiantavan katseen alle. Siellä ei tarvitsisi pelätä menneisyyttä. Sieltä alkaisi uusi tulevaisuus. Ja niin samarialainen löysi armon Jeesuksen jalkojen juuressa ja sai kuulla ihanat armonsanat: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut."

Heitä on liian paljon

Heitä on aivan liian paljon Suomessakin, jotka eräänä päivänä jäivät pois keskuudestamme. He eivät täyttäneet sitä mittaa, jota seurakunta ja ystävät vaativat. Ja niin he jäivät pois. Tuli lankeemus. Tuli toinen lankeemus. Ja loppujen lopuksi maailma ja synti ottivat vallan.

Tänään he istuvat elämänsä tuhkakasan päällä toivoen kuolemaa itselleen. Mutta he eivät uskolla avata iäisyyden ovea itse, koska tietävät, että Jumala on ja kuoleman jälkeen tulee tuomio. Heidän elämänsä on helvettiä jo nyt, eikä ikuisuus lupaa parempaa.

Raamatun Jumala on heille suuri ja pelottava tuomion Jumala. Heille maalattiin kerran Jeesus mustilla väreillä. Nyt he lukevat Raamatusta sen, minkä vihollinen tahtoo heidän valheellisesti uskoa: ”Ei ole toivoa. Olet tehnyt anteeksiantamattoman synnin. Kuole pois. Sinulle ei ole oikeutta lähestyä enää Jeesusta. Hänen verensä ei enää riitä.” Sitä virttä perkele on opettanut näille raukoille jo vuosia. Ja se on opittu liian hyvin. Eikä sitä ole vain opittu vaan se on uskottu ja valheesta on tullut kuin myrkky sielulle. He eivät uskalla enää avata Raamattua eikä lähestyä Jumalaa. He uskovat, että kaikki on menetetty.

Jokainen

Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. (Apt. 2:21)

Tämä on Uuden ja Vanhan Testamentin lupaus, johon jokainen hukkuva saa tarttua. Niin kuin tuo saastainen samarialainen pelastui Huutamalla avuksi Herran Jeesuksen nimeä, niin pelastut sinäkin. Jokainen, joka huutaa Jeesusta avuksi elämänsä raunioille, pelastuu. Jokainen tarkoittaa jokaista. Kukaan ei ole suljettu tuon sanan ulkopuolelle. Tuo jokainen tarkoittaa syviten ja sairaimminkin langennutta. Kunhan vain hän sydämestään huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä, hän pelastuu. Ei siinä määritellä, millainen tausta on tai mitä on tullut tehtyä. Lupaus koskee jokaista. Toissijaisia ovat pappien, kirkkokuntien, herätysliikkeiden ja eri lahkojen teologiset linjavedot. Oikea oppi verjellee, mutta Jeesus pelastaa jokaisen, joka sydämestään huutaa Häntä avuksi.

Tutki Jeesuksen elämää. Jokainen, joka huusi avuksi Hänen nimeä, sai avun. Aivan jokainen. Ne, jotka eivät tahtoneet huutaa Häntä avuksi, eivät pelastuneet. Mutta jokainen, joka huusi, pelastui.

Niin kuin tuo samarialainen uskoi Herran sanan, niin sinäkin saat uskoa. Hän ei heitä ketään pois, joka lähestyy Häntä. (Joh. 6:37) Ei ketään! Vaikka sinulta tuntuisi toiselta, usko Jeesusta enemmän kuin sydäntäsi, perkelettä tai uskonnollista maailmaa. Jeesuksen Sanat ratkaisevat kohtalosi, ei mikään muu taho.

Ja kun alat uskoa Raamatun lupauksen todeksi, huomaat jo matkalla, että valo alkaa lisääntyä. Saasta alkaa poistua ja toivo palaa elämääsi. Jeesus on sinut pelastanut. Kun huusit Häntä avuksi, lähestyit Häntä ja uskoit Hänen sanansa, olit siitä hetkestä lähtien puhdas.

Se on jo Jumalan työtä, että tahdot huutaa Häntä avuksi. Jumala ei ole sinua hylännyt. Kukaan ei huuda Häntä avuksi, ellei Hän itse ole jo vaikuttanut sitä. Se on Isä, joka nytkin vaikuttaa sydämessäsi kaipuun puhtauteen. Ei se ole perkele tai lihasi vaan Isäsi. Ja silloin sinun ei tarvitse kuin vastata tuohon kutsuun ja lähteä liikkeelle. Huuda avuksi Jeesusta niin pelastut.

Kaikesta synnistä

Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. (1. Joh. 1:7)

Kun tulet Jeesuksen valoon, Hänen verensä puhdistaa kaikesta synnistä. Siinä on sinulle Hänen teologiansa, jonka saat uskoa saastasi päälle.

Sinä kyllä tiedät varsin hyvin saastasi, tahdot hylätä sen ja tahdot muutosta, mutta sinulla ei ole ollut uskoa tarttua armoon. Ehkä joku on nostanut armon kynnyksen niin korkeaksi, että uupunut sielusi ei ole jaksanut nousta sen yli. Mutta kuule nyt, miten Jumalan Poika tänään tahtoo laskea armon kynnyksen sinun eteesi yhden huudon päähän! Jokainen, joka huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä, pelastuu. Hän ei heitä ikinä yhtään luotansa pois. Niin ei ole koskaan tapahtunut. Hänen verensä puhdistaa saastaisen lunta valkeammaksi. Kaikesta synnistä – Hän lupaa. Tartu Hänen sanoihinsa ja usko ne. Silloin löydät takaisin kotiin ja sielusi saa rauhan.