Lankeaminen pois totuudesta

"Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa.." (Room. 1:18)

"..vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt." (Room. 1:21)

Koko Roomalaiskirjeen 1. luku puhuu meille profeetallisen varoituksen tulevasta lankeemuksesta. Tämä lankeemus on asteittainen lankeemus pois Jumalan Sanan totuudesta. Lankeemus alkaa kompromisseista, ja se päättyy hirvittävien syntien yleiseen hyväksymiseen.

Vaihe 1

Paavali kirjoittaa, miten Jumalan viha ilmestyy taivaasta erityisesti niitä kohtaan, jotka pitävä totuutta vääryyden vallasta. Näiden ihmisten lankeemus lähteen liikkeelle sydämen tasolta, ja se koskee Jumalan sanan totuutta. Nuo ihmiset ottavat totuuden vääryyden valtaan. 

Erityisesti nämä ihmiset sanovat viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet. (Room. 1:22) Tässä on nyt kyse siitä, että tulevassa lankeemuksessa ihminen ottaa Jumalan asiat oman järkensä valtaan ja alkaa muuttamaan Jumalan totuutta. Ja tällä kaikella tulisi olemaan viisauden maine, mutta Jumalan silmissä kaikki olisi silkkaa tyhmyyttä.

Mistä siis on kyse? Olehan nyt hyvin tarkkana. Tämä aukeaa sinulle pian. Lue seuraava teksti tarkkaan:

"..ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi." (Room. 1:23)

Tässä profetoidaan evoluutioteorian tuleminen niiden keskuuteen, jotka alunperin ovat tunteneet Jumalan. Siinä Paavali sanoo Hengen vaikutuksesta, että nämä ihmiset ovat sellaista joukkoa, jotka ovat tunteneet Jumalan. He eivät ole siis "pystymetsästä" tulevia ummikkoja vaan niitä, jotka Raamatun mukaan tuntevat Jumalan.

Mutta nyt näiden ihmisten sydän on pimentynyt. He ovat tehneet maailman kanssa vaihtokaupat. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa. (Room. 1:25) Ja nyt Luojan kuva on vaihdettu matelevien, lintujen ja nelijalkaisten kuviin. Huomaa nyt tarkkaan. Paavali puhuu nimenomaan tässä Luojasta. Hänestä, joka itse loi kuudessa päivässä taivaan ja maan ja kaiken, mitä niissä on. (2Moos.20:11) 

Nyt tämä luomistotuus on ensin vaihdettu valheeseen. Matelijat, linnut ja nelijalkaiset ovat tulleet tuon kuuden päivän luomistotuuden tilalle. Luoja on työnnetty totuutensa kanssa syrjään ja seurakuntiin on otettu vastaan ns. teistinen evoluutio ihmisviisauden nimissä. On saatettu tokaista "ei se ole pelastuskysymys". Itse en ole asiasta aivan varma. Jos vesitetään ensimmäinen Aatami, kuinka voisimme uskoa silloin täysin "toiseen Aatamiin"?

Tämä on paha Jumalan silmissä. Siinä on totuus vaihdettu valheeseen. Siinä on totuus otettu vääryyden valtaan. Siinä on Luoja vaihdettu eläinten kuviksi. Ja tällä kaikella on mitä kauheimmat seuraukset Jumalan seurakunnan keskellä.

Vaihe 2

Kun totuudesta on luovuttu, seurauksena on monia kauheita asioita. Roomalaiskirjeen 1:24-31 puhuu tästä. Kun totuudesta poistutaan, alkaa Jumalan kansan keskuudessa vinoutua aivan kaikki. 

Erityisesti tässä mainitaan seksuaaliset vinoutumat. Erityisesti mainitaan homoseksuaalinen käyttäytyminen, joka on Jumalan mukaan "häpeällinen himo". (Room. 1:26) Ja tämä on seurausta siitä, kun ihmisille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta (jae 28). Kun luovuttiin totuudesta, luovuttiin samalla myös Jumalan tuntemisesta. Ja Jumala jätti ihmiset tekemään häpeällisiä tekoja.

Tämä on tulossa nyt seurakuntiin. Kun seurakunnat ovat asteittain luopuneet Jumalan totuudesta, siitä seuraa vääjäämättä kaaos. Teistinen evoluutio, naisvanhimmuus, maailman kanssa flirttailut, liberaalin teologian ihannointi, inhimillisen viisauden ihannointi seurakuntaelämässä, puolisoiden vaihtaminen, avoliitot ja maailmallisuus ovat kuin lumipallona vyöryttämässä seurakuntaa kohti suurempaa lankeemusta. Ja tuo saastan lumipallo tuo mukanaan maailmasta jo paraikaa homoliikettä seurakuntiin rakkauden ja armon nimissä. Usko pois. Se tulee vyörymällä sisään, vaikka vanhurskasten jäännös vielä monin paikoin sitä pidätteleekin.

Totuudesta luopuminen tarkoittaa siis Jumalan tuntemisesta luopumista. Ja siitä seuraa kokonaisvaltainen luopumus seurakunnassa. (2Tess. 2. luku)

Vaihe 3

"... vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät." (Room. 1:32)

"Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät." (Room. 2:2)

Viimeinen vaihe totuudesta luopumiselle on yleinen hyväksyntä. Valheet ja synti tullaan hyväksymään seurakunnissa. Ihmiskunnassahan ne on jo hyväksytty, mutta näin tulee tapahtumaan seurakunnassa. 

Edellä mainituissa kohdissa näyttää siltä, että valheen yleinen hyväksyminen ja normalisointi on Jumalan silmissä pahempaa kuin lankeaminen. Ilmestyskirjan Tyatiran seurakunnan johtoa Jeesus nuhteli suvaitsevaisuudesta synnin suhteen.

Aina on ollut niitä, jotka luopuvat uskosta ja lankeavat pois. Mutta jos totuuden pylväs ja perustus, seurakunta, vaihtaa Luojan kuvan evoluutioon ja avioelämän normit homoseksuaalisuuden hyväksymiseen, se on todella paha asia Jumalan silmissä.

Vapaiden suuntien seurakuntien pastorit suosittelivat jo seurakuntiin SETAn materiaalia. Monet vapaiden suuntien pastorit tuntuvat flirttailevan homoliikkeen kanssa. On kyse siitä, että hyväksytään ja suvaitaan valhetta. Ja kun paimenisto tekee sen, se on Jumalan silmissä äärimmäisen paha asia. Edellä mainittu kohta (Room. 2:2) sanoo, että tuomio on oikeudenmukainen näille hyväksyjille (Room. 1:32).

Emmekö enää ymmärrä sitä, että Jumala ei ole suvaitsevainen Jumala synnin ja totuudesta luopumisen suhteen? Jumala ei anna hyväksyntää osatotuuksille ja valheelle, vaikka kaikki maailman pastorit tekisivät niin. Jumala ei luovu oman Sanansa totuudesta, vaikka jokainen ihminen maailmassa luopuisi siitä ja selittäisi sen omalla tavallaan.

Lopuksi

Jeesus sanoo: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. (Matt. 11:25-26)

Sanoisin sinulle, joka flirttailet ihmisviisauden kanssa, ja otat Jumalan asiat ihmisviisauden kautta muokattaviksi: ole varovainen. Etsi Herraa ja ota vastaan totuus niin kuin pieni lapsi. Jumalan maailman suuret aarteet avautuvat nimenomaan lapsenmielisille. Se on Jumalan luoma järjestys, joka on ihmisen lihalle suuri kolaus. On paljon kunniakkaampaa olla viisas tohtori kuin koulua käymätön ja oppimaton kalastaja. Mutta juuri näille lapsenmielisesti totuuden uskoville opetuslapsille Jumala uskoi koko taivaan voiman varastot, jotka vaikuttavat vielä tänäänkin keskuudessamme.

Herätys tulee sinne, missä totuutta rakastetaan eikä käydä sen kanssa kauppaa. Meidän on löydettävä se Apostolien tekojen yksinkertainen lapsenomainen usko, jossa ei inhimillistetä Jumalaa eikä totuutta vaan otetaan se sellaisenaan vastaan. Sen ylle Jumala laskee siunauksensa.

Totuudesta luopuminen on sama asia kuin Jumalan tuntemisesta luopuminen. Siksi varoitan sinua leikkimästä valheella. Muokattu osittainen totuus on yhtä kuin valhe. Näin oli paratiisissa ja näin on loppuun asti. Käärme tarjoaa omaa totuutta, joka on usein lähellä oikeaa mutta silti valhetta. Ja juuri siksi se eksyttää.

Lucifer lankesi taivaassa. Aatami lankesi paratiisissa. Juudas lankesi Jeesuksen seurassa. Siksi se, joka luulee seisovansa totuuden perustalla, katsokoon, ettei lankea siitä pois.

Seurakunta vedenjakajalla

Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat... Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa. (Apt. 5:11,13)

Tässä meille esitellään seurakunnan tehdasasetus: Jumalan pyhyyden ja pelon vaikutus seurakunnan keskellä.

Jumalan kirkkaus ja pyhyys olivat nimittäin palanneet Siioniin. Oli eletty vuosisatoja paikallaan polkevan uskonnollisen valtavirran laineilla, josta todellinen Elämä oli puuttunut. Nyt Jumala oli muuttanut kaiken kertaheitolla helluntaipäivänä. Pelkureista ja kieltäjistä oli tullut hetkessä kuolemaa uhmaavia veritodistajia, joiden elämää leimasi oman elämän kadottaminen ja sen asettaminen elävänä uhrina Jumalan uhrialttarille. Ja nyt näiden tyhjien astioiden ylle Jumalan taivas laski Kirkkautensa.

Herkkupalat

Me olemme valitettavan usein valtavan lihallisia ja länsimaisessa drive in-kristillisyydessä marinoituja helppoheikkejä, jotka poimimme Apostolien teoista herkkupalat ja markkinoimme niitä katteettomin perustein.

Apostolien salaisuus oli Jumalan Hengen voimassa, joka antoi opetuslapsille voiman puhua niin, että he joutuvat vainottaviksi. He puhuivat jokaisen saarnansa tietoisena siitä, että pyöveli voi koputtaa milloin vain olalle. Ja siitä huolimatta heidän sanomansa ei laimentunut! He juoksivat vankilasta vapauduttaan suoraan jatkamaan julkista julistustehtävää vielä suuremmalla rohkeudella kuin aikaisemmin. Sitä sai aikaan Jumalan Hengen voima. 

Jumala ei tehnyt heistä viihdyttäjiä, elämäntapakoutseja, tsemppareita tai pellejä vaan parannuussarnaajia, joiden sanoma viilsi ja raastoi kuulijoiden sydämiä. Heidän kokouksissaan kiristeltiin hampaita ja tultiin raivon valtaan. Mutta siellä vapauduttiin syntitaakoista ja koettiin todellinen uudestisyntymä.

Ei ihme, että perkele vihasi heitä. Ei ihme, että riivaajat pelkäsivät heidän saarnojaan. He eivät olleet Jumalan valtakunnan puolustusvoimat vaan hyökkäysvoimat, jotka ryöstivät saalista perkeleeltä. Heidän jälkenään syntyi itselleen, maailmalle ja synnille kuollut Jumalan seurakunta, jonka sisälle ei synnillä ollut jalansijaa. Sellainen seurakunta ei pidä sisällään hengailevia käännynnäisiä, joita salasynnit hallitsevat. Mistä tiedän tämän?

Synti paljastuu heti

Palataanpa tuohon Raamatunpaikkaan, josta lähdimme. Kaksi ihmistä oli tuomassa valheen, tekopyhyyden ja ahneuden sisälle Jumalan kirkkautta ja pyhyyttä täynnä olevaan seurakuntaan. Heillä molemmilla oli oma pieni salasynti, jota kenekään ei pitänyt tietää. 

Saatana oli pettänyt Ananiaan ja Safiran, ja nyt he olivat kuljettamassa troijalaisina hevosina syntiä tuohon seurakuntaan. Voi heitä! He eivät yrittäneet pettää ihmisiä eivätkä pastoreita vaan Jumalan Henkeä. Jumala itse toimi portinvartijana tuossa seurakunnassa. Ja tuloksen tiedämme. He menettivät hetkessä henkensä.

Tuloksena oli se, että seurakunnasta ei tullut matalankynnyksen seurakuntaa, jossa pastorit esittivät sirkustemppuja saadakseen ulkopuolisia tilaisuuteen. Ei totisesti! Suuri pelko valtasi kaikki. Ja tuo Jumalan pelko sai jokaisen jäsenen painautumaan yhä voimakkaammin kiinni totuuteen ja valvovaan mielenlaatuun. 

Ulkopuoliset ihmiset näkivät, että tuolla vaikuttaa itse Jumala. Ja se herätti kunnioitusta ja pelkoa. Ja ainutkaan ihminen ei ilman parannusta, itselleen kuolemista ja uudestisyntymä uskaltanut liittyä heihin. 

Tänään maailma nauraa meidän selkärangattomuudellemme, pelkuruudellemme ja kompromisseillemme. Alkuseurakunnassa maailmassa heräsi Jumalan pelko seurakunnan pyhyyden  ja arvovallan edessä. Jumalan pyhyyden läsnäolo herätti kunnioitusta heissä.

Me

Rukoilemme herätystä. Pyydämme Jumalalta lauluissa pyhyyttä ja Jumalan läsnäolon laskeutumista seurakunnan ylle. Ymmärrämmekö me oikeasti mitä se tarkoittaa? Olemmeko niin valheellisen irstaan armon sokaisemia, että kuvittelemme Jumalan muuttuneen suopeammaksi synnin suhteen kuin Ananiaan ja Safiran kohdalla oli?

Mitä luulet tapahtuvan keskiverto seurakunnassa tänään, jos Jumala laskisi tuon Apostolien tekojen kirkkauden sinne? Vastaa hiljaa mielessäsi. Mitä tapahtuisi vaimonvaihtajille, tekopyhille, pornon kanssa flirttaileville pastoreille, epärehellisille autokauppiaille, ahneille, maailmaa rakastaville ja harhaoppeja vaaliville seurakuntalaisille?

En halua mässäillä nyt vakavalla asialla lihallisesti vaan esitän tämän asian meille kaikille mitä suurimmalla vakavuudella. Olemmeko valmiita herätykseen? Jumalan tuomio alkaa meistä, jotka sanomme näkevämme ja omistavan valon ja elämän. Meiltä hän odottaa pyhyyttä ja vanhurskautta, koska Hän itse on pyhä ja vanhurskas. 

Ei kai vaan ole niin, että Hän ei voi laskea tuota pyhyyden kirkkautta keskellemme, koska emme kestäisi sen edessä? Ja kuitenkin mitä kauhein asia on se, että niin monissa seurakunnissa sen jäsenet johtajista lähtien voivat elää synnissä ja vaalia sitä. Ja mitään ei tapahdu! Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa? Apostolien tekojen pyhyys ja kirkkaus  ovat poistuneet seurakunnasta! Ja me emme edes huomaa sitä halvan armon ja humanistisen valhe-rakkautemme alta, joiden kautta olemme luoneet itsellemme oman jumala-kuvan kultaiseksi vasikaksemme.

Ja kuitenkin. Jos meillä ei ole pyhyyttä ja kirkkautta Siionissa, meillä ei ole mitään. Ei ole kyse vain jostain ylemmän kristillisyyden tasosta vaan ainoasta todellisesta mallista, jonka Raamattu meille seurakunnasta esittää.

Uhri

Me olemme tämän sanoman edessä kaikista vakavimman kysymyksen äärellä. Kyse ei ole vaihtoehdosta vaan kyse on elämästä ja kuolemasta. 

Nyt on aika tehdä raamatullinen parannus. Ei sellaista kompromissi-parannusta, joka meille sopii. On aika tehdä ajankäytössä ja aivan kaikessa korjaus Jumalan sanan viitoittamalle tielle. Mitään herätystä ei tapahdu ennen kuin me teemme parannuksen ja asetamme elämämme, maineemme ja kaikkemme, perheestä lähtien, uhrialttarille. Ja tuon uhrin päälle tulee lankeamaan Jumalan tuli. Tai sitten herätys tulee, mutta se koituu meille tuomioksi.

Alttari on sitä varten, että siinä kuollaan. Herra etsii niitä, jotka löytävät tämän kristillisen elämän perusjalan uudestaan - kuolla itselleen ja tälle maailmalle. Sillä niin kauan, kun me epäonnistumme tässä asiassa, me epäonnistumme seurakuntana kaikessa.

Näky pastoreiden tulevasta rappiotilasta

David Wilkerson näki näyn paimenten seksuaalisesta hengellisestä romahtamisesta. Tässä ote vuodelta 1973 Näky-kirjasta:

"Avioero ja siveettömyyden tulevat yhä yleisemmiksi pappien keskuudessa. Yhä lukuisammat papit sekaantuvat sukupuolijuttuihin ja jättävät pappeuden. Toiset jatkavat papinvirassaan, mutta ovat silti mukana salaisissa puheissaan. Yhä useammat protestanttiset papit lankeavat seksuaaliseen syntiin, jota paljolti tehdään salassa.

Uskon, että jopa tietyt evankeliset uskontokunnat jakavat pian valtakirjoja eronneille papeille. Pappien keskuudessa avioero ei ole enää häpeämerkki. Kirkot ja papisto suhtautuvat yhä suopeammin avioeroon ja niistä tulee yhä suvaitsevaisempia uusissa kokouksissa ja konferensseissa. Kirkoissa ja jumalanpalvelijain keskuudessa on tapahtumassa "pehmeneminen" avioeron puolesta. Tämän kehityksen kulku ei ole pysäytettävissä, vaikka asenteenmuutokset ovatkin hitaita.

Esirippu on auennut silmieni edessä, ja kuin näyssä olen nähnyt, mitä on tapahtumassa tuhansille papeille ja hyvin hurskaille ihmisille salaisesti. Pinnallisen hurskauden ja tekopyhyyden suojissa he jatkavat puuhiaan, jotka on kätketty ihmisten silmiltä. Heidän joukossa on joitakin hyvin hartaita ja kuuluisia. Jotkut hyvinkin "uskonnolliset" miehet ja naiset ovat pettureita, jotka salassa nauttivat sukupuolisynneistä. He valittavat syntiään ja tietävät, että sitä ei koskaan voida pitää oikeana, mutta näyttävät olevat voimattomia tätä omaa moraalista romahdustaan vastaan. Vain ihme voi heidät pelastaa, muuten tuloksena on haaksirikko ja monien kotien ja kirkkojen tuho.

Olen kuullut ja nähnyt kiireellisen sanoman Jumalan valtaistuimelta. "Keskuudessanne on syntiä ja se pitää pestä pois." On tullut aika, jolloin Jumala asettaa kirveen puun juurelle. Hän puhdistaa huoneensa ja pyhittää astiansa jumalanpalvelukseen tänä keskiyön hetkenä."

Lainasanan julistajat

Eikö Skeuaan poikien (Apt. 19) tapauksessa ole meille varottava esimerkki? Enkä nyt tarkoita henkien maanaamista. Tarkoitan sitä, että ihminen voi lihan ja sielun voimilla matkia hengellistä työtä äärimmäisen tarkasti saavuttamatta mitään hengellistä kestävää menestystä.

Aikamme houkutus

Meillähän on tietoa tarjolla enemmän kuin koskaan. Voimme kuunnella väkeviä Wilkersonin, Ravenhillin tai muiden Jumalan miesten saarnoja. Niitä on tarjolla tuhansia tunteja Internetissä.

Voimme lukea heidän kirjojaan ja ahmia ihaillen heidän elämänkerroistaan tietoa. Voimme täyttää päämme sillä kliinisellä hengellisentyön mallilla ja opilla, joita menneiden aikojen pyhien elämänkerrat ja opetukset meille tarjoavat.

Voimme opiskella siis erehdyttävän tarkasti sen, millaista on väkevä saarnaaminen ja väkevän kaltainen hengellinen elämä. Meidän on mahdollista opetella Jumalan miesten parhaimman kuuloiset iskulauseet, joilla voitamme kuulijakunnan sydämet puolellemme.

Voimme tuoda esiin ulkoa opittuja suuria hengellisiä totuuksia, jotka olemme lainanneet Jumalan miesten puheista ja kirjoista, ja julistaa ne ominamme ulos pöntöstä tai kahvipöytäkeskusteluissa. Kun pää ja mieli pelaa tarpeeksi terävästi ja verbaalisia lahjoja on tarpeeksi, voimme saada tällä tavoin itsemme näyttämään todella suurelta Jumalan äänitorvelta tämän mädännäisyyden ja pensistyneen Siionin keskellä.

Kuitenkin teatteria?

Mutta tämä kaikki voi olla vain pelkkää teatteria. Siinä ei tarvitse olla pisaraakaan hengellisyyttä. Se on vain ulkoa opeteltua suurien totuuksien toistamista omana tietonaan.

Pahinta on, jos omaksumme tällä tavoin jonkinlaisen profeetan roolin ilman Jumalan käden kosketusta. Voimme saada ihmisten ihailun ja kiitoksen osaksemme. Saatamme hyvillä esiintymislahjoilla saada suuren nimen Siionin pasuunoiden joukossa, mutta kaikki onkin vain teatteria ja petosta. Kaikki on vain lainasanaa - kaikua - ei todellista huutavan ääntä, jonka Jumalan Henki on valtuuttanut ja lähettänyt matkaan.

Herra moittii voimakkaasti niitä julistajia, jotka "varastavat minun sanani toinen toiseltansa" (Jer. 23:30)

Jumalan käden kosketus

Kaikki riippuu siitä, onko Jumalan käsi yllämme. Onko Hän kutsunut, valtuuttanut ja voidellut meidät? Vihollisen linnakkeet eivät kaadu ja synnin valta ei murru, jos emme ole rehellisiä tällä alueella. On kysymys siitä, olenko minä Jumalan suuna, jota Hän käyttää tahtonsa mukaan. Jos taas olen matkassa ilman Jumalaa, mitään todellista pysyvää hedelmää ei tapahdu. 

Voimme kylläkin saada suurta kuohuntaa ja kuhinaa aikaan omien lahjojemme kautta, mutta se kaikki palaa tuhkaksi, ellei Jumalan Henki ole vallannut ja valjastanut minua käyttöönsä. On kysymys siitä, että Hän on matkassani mukana ja että Hän on sitoutunut siihen mitä teen ja mitä puhun. Kaikki muu on tulelle talletettua.

Ihmisten kehut eivät ole hedelmää. Väkevän julistajan maine ei vielä kerro Jumalan kosketuksesta mitään. Hyvän kuuloiset saarnat eivät vielä paljasta, onko teksti saatu Jumalan kasvojen ja Raamatun edessä Hengen antamana ilmestyksenä. Saarna voi kuitenkin olla pelkkä kaiku menneiltä ajoilta, jota saarnaja nyt väkevän kuulosiesti toistaa omanaan.

Huutavan ääni

Suomen Siion tarvitsee nyt niitä huutavan ääniä erämaassa, jotka tuovat sanoman Jumalan sydämeltä. Jumalalla on asiaa kansalleen ja seurakunnalleen. Mutta Hän tarvitsee kipeästi niitä, jotka yksinäisyydessä kuulevat Hänen kuiskauksensa ja saavat Hänen antamat valtuudet huutaa ja julistaa tuo sanoma katoilta pasuunan lailla koko Siionille.

Tarvitaan vain yksi kanava, tyhjennetty astia, ontto pasuuna, jonka Herra valjastaa käyttöönsä. Ja kun Hän tällä tavalla sitoutuu palvelijaansa, ja sinetöi tämän julistuksen omakseen, herätys on mahdollista. 

Me emme voi puhua Herraa puolellemme. Me emme voi löytää matkimalla oikotietä hengelliseen menestykseen. Meidän on tyhjennyttävä kaikesta vilpistä ja tarpeesta olla jotakin. Vain Hän saakoon tehdä sen meidän kauttamme. Ja jos Hän ei meihin sitoudu, on parempi istua ja odottaa Häntä.

Herra armahtakoon meitä tässä asiassa suuresti.

Profeetta - Leonard Ravenhill

Leonard Ravenhill - Profeetta

Profeetta on omana aikanaan täysin Jumalan hyväksymä ja totaalisesti ihmisten hylkäämä.

Vuosia sitten tohtori Gregory Mantle oli oikeassa sanoessaan: "Kukaan ihminen ei voi olla täydellisesti hyväksytty, ennen kuin hän on totaalisesti hylätty." Herran profeetta on tietoinen näistä molemmista. Ne ovat hänen "polttomerkkejään".

Joukko, jolle profeetta puhui, koska he ovat omahyväisiä ja elävät mukavasti eristäytyneinä kadotetusta maailmasta lämpimän, mutta koettelemattoman teologiansa suojissa, eivät todennäköisesti äänestä häntä "vuoden mieheksi", kun hän viittaa heihin "saatanan synagogan" jäseninä!

Profeetta tulee asettamaan järjestykseen sen, mikä on epäjärjestyksessä.

Profeetan tehtävä on saattaa ojennukseen ne, jotka ovat poikenneet rivistä! Hän on epäsuosittu sen vuoksi, että hän vastustaa sitä, mitä nykyään suositaan moraalissa ja hengellisyydessä.

Hänet erotetaan yhteisöstä eläessään ja korotetaan kuoltuaan!

Hän on palvelustyössään "järjestelmää" vastaan; myöhemmin järjestelmä julistaa hänet "pyhimykseksi",

Julistaessaan hän syö päivittäin murheen leipää, mutta heidät, jotka kuuntelevat, hän ruokkii Elämän Leivällä.

Hän viipyy ihmisten edessä vain päiviä, mutta Jumalan edessä hän on viipynyt vuosia.

Hän on kansakunnan ruoska, ennen kuin kansakunta ruoskii hänet.

Hän julistaa ja tuomitsee!

Hänen sydämensä on kuin tulivuori ja hänen sanansa ovat tulta.

Jumala puhuu hänelle ihmisistä. Hän puhuu ihmisistä Jumalalle.

Hän kantaa totuuden lamppua vääräoppisten keskellä samalla, kun ihmiset kirjoittavat hänestä häväistyskirjoituksia,

Hän katsoo ensin Jumalaa silmästä silmään ja sitten vasta ihmisiä, mutta hän on syrjäänvetäytyvä.

Hän kätkeytyy Jumalan kanssa "salaiseen paikkaan", mutta toreilla hänellä ei ole mitään salattavaa.

Kasvottomien poliitikkojen ja äänettömien saarnaajien päivinä ei ole sen suurempaa kansallista tarvetta kuin huutaa Jumalan puoleen, että Hän lähettäisi profeetan!

Profeetan tehtävä, kuten Austin Sparks kerran sanoi: "on useimmiten ollut asioiden tasapainoon saattaminen".

Profeetta on Jumalan salapoliisi, joka etsii kadonneita hengellisiä aarteita. Hänen tehokkuutensa asteen määrää hänen epäsuosionsa suuruus.

Hän ei tunne kompromisseja.

Hän ei ole ostettavissa.

Hän on totaalisesti "toisesta maailmasta".

Hän on kiistatta poleeminen ja anteeksiantamattoman vihamielinen.

Hän marssii toisen Isännän tahtiin!

Hän hengittää inspiraation harvinaista ilmaa.

Hän on "näkijä", joka tulee johdattamaan sokeita.

Hän elää Jumalan vuorella ja laskeutuu alas laaksoon sanoakseen "näin sanoo Herra",

Hän omaa jonkinasteisen Jumalan ennalta tietämyksen ja on näin tietoinen uhkaavasta tuomiosta.

Hän elää "suurenmoisessa yksinäisyydessä".

Hänen sanomansa kuuluu: "Katukaa ja sovittakaa itsenne Jumalan kanssa tai muuten...!"

Hänen profetiansa ovat väistämättömiä.

Hänen totuutensa tuo tuskaa, mutta hänen äänensä ei ole koskaan tarpeeton,

Hän on tämän päivän roisto ja huomispäivän sankari.

Evankeliointiin on käytetty miljoonia viimeisinä 25 vuotena. Sadat evankeliumin viestit sinkoilevat päivittäin läpi ilman tämänkin kansakunnan yläpuolella. On järjestetty evankelioimistapahtumia, parantamiskokoukset ovat edistäneet asiaa. Organisoijina on runsaasti taitavia saarnaajia, ja useita miljoonia pyörittävät kristilliset järjestöt ovat levittäytyneet ympäri maan, Mutta missä, missä on profeetta? Missä on se valkohehkuinen mies joka tulee suoraan Pyhältä Paikalta? Missä on Mooses, joka vetoaa paastoon Herran pyhyyden edessä meidän kurjan moraalimme, petollisen politiikkamme ja kylmän ja sairaan hengellisyytemme puolesta?

Jumalan miehet ovat piilossa siihen päivään saakka, kunnes heidät saatetaan esiin. Ja he tulevat.

Profeettaa häväistään tehtävänsä aikana, mutta historia puhdistaa hänen maineensa. 

Evankelisessa kristillisyydessä vallitsee nykyään suunnaton tyhjiö. Joukoistamme puuttuu profeetta. Mies joka on kauhistuttavan rehellinen. Mies jonka muut hylkäävät, jopa hyvätkin ihmiset, koska he pitävät häntä liian ankarana, liian omistautuneena, liian kielteisenä ja syrjäänvetäytyvänä.

Olkoon hän yhtä yksinkertainen kuin Johannes Kastaja. Olkoon hän hetken aikaa huutavan ääni modernin teologian erämaassa ja paikallaan polkevan kirkollisuuden keskellä. Olkoon hän yhtä epäitsekäs kuin apostoli Paavali. Puhukoon ja eläköön hän vain "tämän yhden asian puolesta". Älköön hänellä olko suosikkiseurakuntaa. Älköön hän sanoko mitään, mikä vetäisi ihmiset hänen luokseen, vaan ainoastaan sellaista, mikä johtaa ihmiset Jumalan luokse, Tulkoon hän päivittäin Pyhän Jumalan valtaistuinsalista."

Profetia Talvipäiviltä v. 1984

Seuraavassa ote Toivo Koilon profetiasta helluntaiherätyksen talvipäiviltä 14.1.1984. Kehotan kaikkia tarkastelemaan ja koettelemaan lähes 40 vuoden takaisen profetian, mitä suurimmalla vakavuudella. Tarkkaa sen jokaista lausetta ja kehotusta.

On huomion arvoista tiedostaa, että profetian sana tuli Talvipäivillä, jossa kuulijoina olivat ainoastaan helluntaiherätyksen seurakuntien johtajisto. Paikalla ei siis ollut ns. rivijäseniä.

Henkilökohtaisesti tämä profetia vahvistaa minulle hyvin paljon sitä, mitä itse olen yli 20 vuoden aikana vapaissa suunnissa saanut nähdä. Pelkään, että herätysliikkeemme eivät tehneet parannusta.

Toivo Koilon Profetia

"Eikö Minun silmäni ole niin kuin tulenliekit? Enkö Minä näe salatuimpaan? Mikään ei ole kätkössä Minun katseeltani, ja kuitenkin Minun kansani keskellä, Minun aseenkantajieni joukossa, Minun kansani johtajissa on niitä, jotka pitävät kiinni sitä, mikä on tuomion alaista.

Mutta kuinka kävi Joosuan aikana, kun Minun sotaväkeni piti valloittaa vähäinen Ain kaupunki? .. myös Ananias ja Safiira olivat ahneuden hengen valtaamat... Tänä päivänä on myös Minun kansani keskellä paljon pois pantavaa, joka estää herätyksen laajenemisen. On ahneutta, kateutta, panettelua, katkeruutta, valtataistelua, haureutta; paljon saastaa, joka on pantava pois... 

Minun kansani ympäriltä on hajoitettu muuri, niin että maailmasta virtaa väkeä kansani keskuuteen, seurakuntiin ja saavat siellä syttymään maailman himot. Minä etsin miestä, joka korjaisi muurinaukon ja seisoisi Minun edessäni tämän maan puolesta, että Minun ei tarvitsisi järkyttävällä tavalla heittää tätä maata enemmän kuin aikaisemmin olen tehnyt.

Mitä tekemistä teillä on egyptiläisten kanssa? Nehän tarjoavat teille Siihorin sameaa vettä! Mitä yhteyttä teillä on filistealaisiin? Eivätkö he tuki antamani Elämän veden lähteet, niin että Elämän veden virrat eivät saa vapaasti liikkua keskellämme uudestisynnyttävinä, puhdistavina, voimaa antavina, sairaita parantavina.

Aika on lyhyt. Suuri elonkorjuu on lähellä.. sen aika tulee, mutta ennen sitä käy puhdistus. Sen tähden Minä kehotan teitä: puhdistautukaa! Pankaamme keskeltänne pois se, mikä on paha. Ja Minä autan teitä panemaan pois sen, mistä te ette tiedä mitään. Mutta ellette te puhdistu, niin Minä panen teidän keskellänne toimeen puhdistuksen, joka järkyttää teitä.

Minun aseenkantajani olkoon puettu vanhurskauden valkeaan varustukseen. Hänen aseenaan täytyy olla vanhurskauden aseet sekä oikeassa että vasemmassa kädessä. Minun Sanani - Elämän  Sana - olkoon teidän asenne, terävä kaksiteräinen miekka, joka tunkee lävitse. Mutta niin monella teistä on pumpuliin kääritty ruostunut puukon nysä. Mitä te sillä saatte aikaan? Miksi te sitä käytätte? Sen tähden, että ette malta tunkeutua syvemmälle Minun Sanaani. Sen tähden, että ette ota aikaa viipyäksenne Minun puhuttelussani. Mutta kun te korjaatte nämä asiat, te saatte havaita Minun elävän läsnäoloni.

Minä vetoan teidän puhtaaseen mieleenne. Mutta Minä vetoan myös niihin, joiden mielet ovat niin saastuneet, etteivät he enää kykene erottamaan, eivät kuulemaan eivätkä kykene kuuntelemaan Minun Henkeni ääntä. Käykää puhdistuslähteelle. Astukaa valoon! Tunnustakaa syntinne! Kulkekaa aina veren vihmonnan alaisuudessa. Nöyrtykää Minun väkevän käteni alle! Nöyrtykää toistenne edessä! Nöyrtykää Minun kansani edessä! Sillä nöyrien yllä lepää Minun mielisuosioni, sanoo Herra, teidän armahtajanne."

Suuri eksytys on oven takana

"he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet" (Room. 16:18)

Vilpittömyys ei riitä. On pysyttävä Raamatun Totuudessa. Tuleva eksytys perustuu suloisiin sanoihin. Se on lumoava ja murtavan ihana liike, joka huomaamatta lipuu vapaisiin suuntiin. Näin kävi jo valtakirkolle. Siinä on niin kauniita puheita ja söpön herkkiä elämänkohtaloita, että sielulliselle ihmiselle tuntuu melkein synniltä olla hyväksymättä sitä. Mutta sen takana on käärmeen sihinä ja petos. Sen takana kaikuu Jumalan sanaa vastaan nouseva käärmeen valhe.

Homoliike tulvii ryminällä kohti vapaita suuntia. Eikä juuri kukaan uskalla nousta sitä vastaan. Pelkääkö saarnaajat ja herätysliikkeiden johtomiehet maineensa puolesta? En osaa vastata tähän.

Katsotaanpa hieman missä mennään ja miten tähän on tultu.

Se tapahtuu niin huomaamatta

Huom! Seuraavien esimerkkien tarkoitus ei ole saattaa niissä esiintyviä henkilöitä pilkan  alaiseksi. Kehotan muistamaan heitä aktiivisesti rukouksin, että he tulisivat parannukseen. Jumala rakastaa heitä ja tahtoo pelastaa heidät.

Tarkoitus on nyt herättää uskovat näkemään, missä mennään ja olemaan valveilla sen suhteen, mitä  seurakuntaan on tulossa.

Huhtikuu 2017. 

Homoseksuaalisessa suhteessa elänyt apostolina pidetty Patrick Tiainen kiersi Suomen seurakuntia useamman vuoden opettaen omaa oppiaan. Varottajia ja totuudenpuhujia ei kuunneltu. Tapahtui romahdus. Tiainen jäi kiinni ylistyksenjohtajan kanssa olevasta  homoseksuaalisesta suhteesta.

Marraskuu 2018. 

Helluntaiseurakunnasta erotettu nuori kansanedustaja Sebastian Tynkkynen kertoo suositulla videollaan: "Jos sinä olet kristitty homo muista: Jeesus tuli maailmaan myös sinun vuoksesi. Jos seurakuntasi ei vielä hyväksy sinua Älä jää yksin! Ota yhteyttä meitä on monta. Suomessa on helluntaikirkkoja, joihin olisimme tervetulleita. Vaikka ne eivät voi sanoa sitä vielä julkisesti. On vain ajan kysymys milloin paimenet eivät enää heitä lampaitaan ulos vaan lähtevät hakemaan heitä takaisin seurakuntaan."

Syyskuu 2020

Tunnettu, vaimoaan vaihtanut raamatunopettaja, käy uuden vaimonsa kanssa Patrick Tiaisen luona. He poseeraavat kaverillisesti kuvassa Facebookissa.

Huhtikuu 2021

Entinen Turun vapaaseurakunnan työntekijä Lauri Koittola julkaisee seurustelevansa miehen kanssa. Kuvassa kaksi miestä pitää toisiaan kädestä. Kuvassa oli lukuisia vapaakirkollisia ihmisiä tykkäämässä. Jopa pastoreista lähtien.

Lokakuu 2021

Patrick Tiainen ja Lauri Koittola aloittavat podcast-ohjelman "eheytynyt homoksi". 

Marraskuu 2021

Patrick Tiainen julkaisee kirjan "Taivaan ja helvetin väliltä". Kirjassa on seitsemän vapaiden suuntien nuoren homon tai lesbon kertomus omasta tiestään homoseksuaaliksi. Kirjan tarkoituksena on jalkauttaa homoseksuaalisuus normaalina asiana Suomen kristilliselle kentälle. Kirja saa suuren vastaanoton. Monet helluntaiseurakuntien vaikutajat, tunnetuista pastoreista lähtien, tykkäävät avoimesti kirjasta Facebookissa.

Joulukuu 2021

Patrick Tiainen oli mainostamassa kirjaansa radio deillä yli 30 minuutin ohjelmassa. Radio Dei antoi avoimesti Patrickin kertoa homoseksuaalisuudestaan ja kirjasta hyväksyttävänä asiana.

Helmikuu 2022

Tampereen metodistiseurakunnassa alkoi sateenkaariväelle suunnattu raamattupiiri. Mainoksessa kerrottiin tämän toimivan sateenkaarimessujen rinnalla Tampereen suunnalla.

Maaliskuu 2022

Turun Mikaelin kirkossa järjestettiin "Mustien lampaiden ilta", joka oli suunnattu mm. homoseksuaaleille, jotka eivät mahdu perinteiseen kristinuskon tulkintaan sisälle.

Maaliskuu 2022

Porin helluntaiseurakunnan pastori kutsui jostain syystä Lauri Koittolan kertomaan helluntailaisen podcastiin, millaista on kasvaa homoseksuaalina helluntaiherätyksen keskellä. Jälleen tykkääjänä oli monta helluntaivaikuttajaa mm. Iso Kirja-opiston opettaja ja ison helluntaiseurakunnan pastori. Avainmedia poisti ohjelman pian arkistostaan mutta Radio Dei otti ohjelman kuultavaksi internetiin.

Heinäkuu 2022

"Opiskelen lyhytterapeutiksi. Haluaisin luoda ensiapupaketin hengellisessä yhteisössä kaapista tuleville. Sille on tarvetta." - Patrick Tiainen, Ylen dokumentissa-

Lokakuu 2022

Helluntaiherätyksen syyspäivillä oli puhujana Ruotsin suurimman helluntaiseurakunnan pastori Niclas Piensoho, jonka mukaan homoseksuaalisessa suhteessa elävä ihminen voi toimia seurakunnan paimenena.

Tammikuu 2023

Tampereella mm. helluntaiseurakunta ja vapaaseurakunta tekivät yhteisen julkilausuman sateenkaaripapin ja sateenkaarityöntekijän kanssa, joka toivotaan laitettavaksi jokaisen seurakunnan seinälle. Julkilausumassa tarkoituksena on "korostaa elämän moninaisuuden hyväksymistä".

Tulevaisuus

Ellei Jumala tee suurta ihmettä, pelkään pahoin, että asteittain, pala palalta, vapaat suunnat tulevat hyväksymään homoseksuaalisuuden harjoittajat seurakuntiinsa. Se ei tapahdu rysähdyksellä vaan asteittain. Ja joidenkin vuosien jälkeen vain huomaamme, että homoseksuaalisuudesta on seurakunnissamme tehty normaali seksuaalisuuden muoto.

Päätelmä

Kesäkuussa 2019 sain sellaisen sanoman henkeeni, jossa homoseksuaalisuuden sanottiin tulevan vapaisiin suuntiin viekkaalla tavalla. Tuo sanoma on edelleen luettavissa blogissani.

Kyseinen syntielämän muoto tuodaan herkän humanistiseen käärön paketoituna vetoamalla rakkauteen, joka ei perustu Jumalan sanan totuuteen. 

Se hyväksytetään armon varjolla, armon, joka ei vapauta ihmistä synnistä. He puhuvat uskosta Jeesukseen, sellaiseen Jeesukseen, joka ei vapauta synnistä vaan jättää ihmisen syntiensä valtaan. 

Heidän Jeesuksensa on humanistinen 2020-luvun suvaitsevainen Jeesus, joka on muokattu vastaamaan 2020-luvun ihmisen lihallisia tarpeita. Se ei ole se Raamatun Jeesus, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti - Hän, joka ei koskaan muutu.

Heidän Jeesuksensa on Paavalin varottama toinen Jeesus. Heidän evankeliuminsa on Paavalin varottama toinen evankeliumi. Ja heitä hallitsee Paavalin varottama maailman henki, joka antaa ihmiselle luvan jäädä himojensa orjaksi. (2kor. 11.luku)

Varoitus

Tämä eksytys tullaan ottamaan vastaan laajasti ja avosylin. Se tulee olemaan muodikas ja mediaseksikäs ilmiö, joka saa maailman kiinnostumaan uskonnosta. Tämä liike tulee puhumaan niin kuin maailma puhuu, ja siksi maailma rakastaa sitä ja kuulee sitä. 

Sinä joudut ystäväni ottamaan pian kantaa tämän liikkeen edessä. Joudut mahdollisesti päättämään hyväksytkö hiljaa tuon liikkeen kirkkokuntasi sisälle. Ja voi olla, että tuo eksytys eksyttää sinut, jos et valvo.

Tämä eksytys on niin lumoava, että se vie helpoiten herkkäsieluiset rikkinäiset ihmiset mukanaan. Rakkaus, armo ja herkkyys lumoavat heidät. Mutta ne eivät ole Jumalan armoa ja rakkautta, koska ne eivät kestä totuuden edessä.

David Wilkerson näki vuonna 1973 NÄKY-kirjassaan, miten on olemassa kaksi instituutiota, jotka pidättävät homoseksuaalisuuden saastan tulvaa. Toinen on lainsäädäntö ja toinen seurakunta. Ja kun ne eivät enää pidättele saastaa omalla arvovallallaan, tulva tulee vuolaana koko yhteiskunnan päälle.

Tämä on toteutunut Suomessa jo lainsäädännössä ja valtakirkossa. Nyt viimeinen vanhurskauden puola, vapaatsuunnat, kyykkäävät tuon saastan tulvan edessä. Ja pelkään, että sen seurauksena maamme joutuu suurimpaan onnettomuutensa, mitä olemme koskaan kokeneet. 

Raamattu

Jumala on edelleen sitä mieltä, että homoseksuaalisuuden harjoittajat eivät peri Jumalan valtakuntaa (1Kor.6:9-12). Näin on aina ollut eikä tämä totuus lopunajan laittomuuden tulvien pauhatessa tule koskaan muuttumaan. Ei edes silloin vaikka 1000 valtakunnansyyttäjää lähetettäisiin leikkaamaan jokaiselta Johannes Kastajalta päät irti, kun nämä varottavat synnin seurauksista ja kehottavat parannukseen.

Edelleen tärkeintä on varmistaa, että olemme Jumalan puolella jokaisessa asiassa elämässämme. Silloin meidän käy lopulta aina hyvin. 

Jumala rakastaa jokaista homoa ja heteroa ja tahtoo pelastaa heidät parannuksen ja Jeesuksen veren ansion kautta. Hän tahtoo näinä aikoina, että löytäisimme sen evankeliumin, joka nostaa suurimmankin syntisen synnin liejusta ja asettaa tukevasti seisomaan Kristus-kalliolle.

Nyt on aika rukoilla ja paastota. Nyt on aika kaivautua syvälle Juudan kirjaan, 2.Pietarin kirjan sekä koko Raamatun sanomaan. Se joka kestää loppuun asti totuudessa pysyen, pelastuu. 

Siionin murtuneet peruspylväät

Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä.. (Dan. 7:25)

Kun peruspylväät murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä? (Ps. 11:3)

Antikrituksen henki. Se pyrkii muuttamaan kaiken, mikä on Jumalasta. Mikään Jumalan sanan vanhurskas säädös ei ole liian pieni tuolle hengelle. Se haluaa murskata jokaisen Raamatun perustotuuden. Se ryskyttää jokaisen seurakunnan ja Jumalan miehen ovea. Se etsii jokaisesta hengellisestä yhteisöstä heikoimman lenkin, jonka kautta se pääsisi murtamaan ja laimentamaan Jumalan totuudet.

Se nostaa koko demonisen voimansa nousemaan jokaista Jumalan sanan peruspilaria vastaan. Se vihaa vanhurskautta. Se on käärmeen henki - sama henki, joka sanoi Eevalle paratiisissa "et sinä kuole, jos maistat vähän". Ja kuitenkin Eeva kuoli. Etkö kuule, miten tuo sihisevä kysymys kaikuu kaikkialla Siionissa näinä viimeisinä aikoina: "Onko Jumala todella sanonut niin kuin Raamattu sanoo?"

Se asettaa saman tarjouksen Jumalan miesten eteen kuin Jeesukselle erämaassa. Se tekee kaikkensa, että nämä miehet suostuisivat tekemään kompromissin totuuden kanssa.

Murtuneet peruspylväät

Tuo antikristuksen henki on viimeisen 40 vuoden aikana saanut murretua lukuisia peruspylväitä. Ja tulet näkemään, miten suunnaton saastan ja liberalismin tulva tulee viemään monia seurakuntia ja Jumalan miehiä hengelliseen perikatoon tulevaisuudessa.

Tässä muutamia valheita ja kompromisseja, joita moni seurakunta ja uskova on ottanut jo vastaan.

Jumala ei luonutkaan maailmaa kuudessa päivässä, vaikka Jeesus uskoi siihen. Teistinen evoluutio on tuotu murskaamaan tämä Raamatun peruspilari.

Jumalan voima on korvattu apologialla ja ihmisviisaudella. Monet Jumalan miehet ovat myyneet Jumalan kutsun ja voiman apologisen viisastelun alttarille.

Avioero ja uudelleenavioituminen on tabu. Jumalan miehetkin tekevät sitä. Siitä ei nuhdella eikä sitä vastaan enää nousta.

Lähes 2000 vuotta hengellinen johtajuus ja paimenuus kuului miehille. Tänään on naisvanhimmistoveljiä. Absurdia.

Parannussaarnat ovat kadonneet. Tilalle on tulleet sielunhoito ja psykologia.

Synnintuntoa harvoin enää näkee missään. Ei itkua synnin tähden. Viihde ja nautintokulttuuri ovat tulleet sen tilalle seurakuntiin.

Julistajilta ja pastoreilta kysytään valtakirjaa ja tutkintotodistusta eikä Jumalan kutsua tai armoitusta.

Pornosta ei puhuta, vaikka 60-70 % seurakunnan miehistä kamppailee sen kanssa. Se selitetään miehen lihan heikkoudella. Porno näyttää olevan voimakkaampi kuin Jeesus.

Armo ei enää vapauta synnistä vaan hyväksyy sen.

Evankelistat ovat kuolemassa sukupuuttoon. Tuo kutsu ei ole muodissa. Se on liian yksinkertainen kutsu eikä sillä saa ihmisten ihailua. Evankelistat ovat vaihtaneet kutsunsa johtajan, pastorin tai apologeetan titteleihin.

Pioneerilähetystyö on korvattu humanistisella kehitysyhteistyöllä.

jKr on nykyään eaa.

Jeesus on ihmisen unelmien siunaaja eikä Herra.

Jeesuksesta on tullut monille uskonnollinen illuusio.

Jumalan tahto ei ole ohjenuora, jota etsitään kaikella voimalla. Seurakunnan omat näyt ovat keskiössä. Jumalaa pyydetään niihin mukaan.

Seurakunta ei osaa enää etsiä Herraa, rukoilla ja paastota. Ylistys on korvannut edellämainitut.

Seurakunnan nuoret eivät enää tiedä, että pelastukseen tullaan uudestisyntymän ja parannuksen kautta.

Homoseksuaalisuus tullaan hyväksymään sielunhoidollisuuden ja humanistisen valhe-evankeliumin nimissä.

Saarnojen jälkeen taputetaan eikä itketä tai suututa.

Seurakunta ei herätä enää maailmassa aikaan vihaa ja vainoa.

Jumalan voima ei paljasta syntiä seurakunnassa. Synninharjoittajilla on sen sijaan hyvä olla kokouksessa.

Pastori puhuu niinkuin maailma puhuu.

Pastori puhuu sitä, mitä seurakunta tahtoo kuulla eikä sitä mitä seurakunnan pitäisi kuulla.

Hätä hukkuvista sieluista on muuttunut hädäksi kirkkokunnan jäsenmäärästä.

Pastorit palvelevat kirkkokuntaa eivätkä Jumalan valtakuntaa.

Kirkkokunnan linja on tullut totuuden tilalle.

Päätökset tehdään komiteoissa ja kabineteissa eikä Herran kasvojen edessä.

Jumalan miehet vaikenevat totuudesta, jos sen puhuminen on heille epäedullista kirkkokunnan valtahierarkiassa etenmiselle.

Seurakunnat tuottavat jäseniä eikä Jumalan lapsia.

Näkökyky on vaihtunut sokeuteen.

Elämä on muuttunut elämöinniksi.

Ilo Herrassa on muuttunut viihteeksi.

Herätystä etsitään Amerikasta eikä Taivaasta.

Totuus muuttuu ajan mukana.

Lampunjalat ovat siirtymässä.

Kirkkaus on poistumassa.

Miljoonat menevät helvettiin joka viikko.

Apatia on vallannut seurakunnat.

Siioniin on laskeutumassa pimeys.

Ja tämän kaiken keskellä olemme tyytyväisiä ja onnellisia.

Mitä pitäisi tehdä?

Ei ole muuta tietä kuin Jooel 2:12-26:n tie. Herra auttakoon meitä tässä. Muuten Valitusvirsien sanoma astuu todeksi Suomen Siionin keskellä.

Siionin kriisi

Aikamme yksi suurimmista tragedioista on se, että seurakunta on menettänyt kykynsä vaikuttaa maailmaan niin, että maailma muuttuu Jumalan voiman kautta.

On käynyt toisinpäin. Maailma on vaikuttanut ja vaikuttaa seurakuntaan. Seurakunta on alkanut muuttumaan maailman arvojen mukaiseksi. Lampunjalat ovat siirtyneet ja kirkkaus poistumassa. Emmekä edes näe sitä. Olemme jopa tyytyväisiä monin paikoin Siionin tilaan. Laodikealainen tyytyväisyys ja sokeus on valtaamassa Siionia. Kristus saattaa seistä monien seurakuntien ulkopuolella, eikä seurakunta tiedä sitä.

Niiden Jumalan ihmisten, joille on uskottu Jumalan sana, täytyy nyt laskea kustannuksensa uudelleen. Tulevaisuudessa totuuden puhuminen maksaa paljon. Se maksaa maineen, inhimillisen turvallisuuden ja koko elämän. Näin ei Suomessa ole modernina aikana koskaan ollut.

Mutta jos emme julistajina ole tähän valmiit, siis kadottamaan omaa elämäämme, emme voi koskaan odottaa herätystä. Pelkäämme ihmisiä ja heidän mielipiteitään enemmän kuin Jumalaa. Myymme sanomamme terävimmän kärjen ihmispelon tähden pois. Haluamme säilyttää elämämme ja oman mukavuusvyöhykkeemme. Ja siksi kadotamme sielut. Siksi Jumalan voima ei pääse murtautumaan, koska me olemme pelkureita ja sovinnaisia kompromissiuskovia, jotka eivät pahoita kenenkään mieltä. Osaamme puhua niin, ettemme joudu vainottaviksi.

Jumalalle on aina riittänyt yksi mies. Ei ole koskaan tarvittu enempää. Ei Raamatussa eikä herätyshistoriassa. Nyt on kysymys siitä, löytääkö Hän tuon miehen Suomen Siionista.

Suurin vääryys

Jos helvetti on olemassa ja jos se sellainen kuin Raamattu siitä opettaa, on mitä suurin vääryys, että voimme elää uskovina niin kuin elämme. 

Olemme sadistista suurimpia, kun emme tee kaikkeamme estääksemme ihmisiä menemästä sinne.

Olemme seurakuntana kollektiivisesti osallisena suurimpaan heitteellejättöön ja petokseen, mitä maailma tuntee, jos emme anna itsestämme kaikkea, jotta pelastaisimme edes muutamia.

Helvettiin joutumiseen jälkeen en voi kuvitella mitään kauheampaa asiaa kuin olla pelastettuna ihmisenä tekemättä kaikkea voitavaamme, ettei yksikään joutuisi sinne.

Herra pelasti meidät itselleen. Emme ole enää itsemme omia. Mutta pelastettuina olemme ottaneet elämämme uudestaan itsellemme ja teemme sillä, mitä itse haluamme, aivan kuin Herralla ei olisi elämäämme mitään omistusoikeutta.

Hän pelasti meidät, jotta Hän voisi meidän kauttamme ilmaista pelastuksen tien maailmalle. 

"Kuka menee Meidän puolestamme?!!!" (Jes. 6.luku) huusi Herra jo Vanhassa Testamentissa. Nuo sanat kaikuvat helvetin kuilun partaalla tänään suuremmin kuin koskaan. Jos me emme mene, kukaan muu ei tule menemään. Hän on jo tehnyt kaikkensa maailman edestä. Nyt on meidän vastuu kuolla itsellemme, kadottaa oma elämämme ja mennä. Mennä, ettei yksikään hukkuisi.

Jos voimme olla menemättä, olemme osallisina mitä suurimpaan majesteettirikokseen ihmisyyttä vastaan. Olemme silloin sokeimpia ja eksyneimpiä kaikista. 

Herra maalatkoon ikuisuuden tulikirjaimin sydämiemme tauluun. Herra armahtakoon, ettei yhdenkään verta vaadittaisi minun käsistäni laiskuuteni vuoksi.

Seurakunnan hätätila on suuri. On etsittävä Herraa ja paastottava, että heräisimme näkemään oman paatumuksemme. On löydettävä uudestaan Jeesus ja Hänen tiensä. Vain Hänen johdossaan me voimme tässä onnistua.

Hätärukouspyyntö romani-nuorten puolesta

"Herra, käännä meidän kohtalomme.." (Ps. 126:4)

Huumeiden yliannostuksia, liikennekuolemia päihteiden vuoksi, väkivaltaisia kuolemia, itsetuhoisuutta, masennusta, syrjäytymistä, rikollisuutta, vankila-kierteitä, ahdistusta, mielenterveysongelmia, vihaa, epätoivoa ja kymmeniä ennenaikaisia kuolemia.

Tätä hirvittävää listaa voisi jatkaa monta sivua. Rakkaat sisaret ja veljet. Nuoret romanit ovat tällä hetkellä mitä suurimmassa hädässä. Heidän ylitseen on vyörymässä demonisen pimeyden aalto, joka vie heidät hengelliseen sukupuuttoon, jos Jumalan väkevä käsi ei puutu tilanteeseen.

He ovat ennen kaikkea eksyneitä kuin pienet lampaat ilman paimenta. Sinä, joka vähänkään tunnet nuoria kaaleita, tiedät täsmälleen mistä nyt kirjoitan.

Liian moni heistä menetti henkisen yhteyden vanhempiinsa jo murrosiässä. Silloin, kun isän hellää ohjausta ja äidin syliä olisi tarvittu eniten, moni tärkeä asia muuttui tabuksi ja häpeän aiheeksi. Asioista ei voinut enää puhua ja henkinen muuri kasvoi nuoremman ja vanhemman sukupolven väliin. Lapsuus jäi kesken. Olisi tarvittu vielä paljon aikaa sisäiselle lapselle. Mutta nyt, olosuhteiden pakosta, aikuisuus hiipi sisään ennen kuin sen aika olisi ollut.

Tämän seurauksena liian monet tytöt hakivat liian nuorena isän sylin korvikkeen vanhemmilta pojilta, ja näin jotain kaunista särkyi. Liian monet nuoret miehet hakivat miehen mallin vanhempien poikien macho-kulttuurista sekä rumasta syntielämästä, ja näin he kasvoivat vääristyneeseen elämän tyyliin sisälle jo teini-iässä.

Ei ihme, että nuori sydän itkee. Ei ihme, että sisällä on paha olo ja viha, koska lapsuus jäi kesken, ja sisällä oleva lapsi etsii edelleen kadonnutta isän ja äidin syliä. Nyt pienestä lapsesta on tullut sisäisesti rikkinäinen aikuinen, joka on synnin orjuuden kierteessä. Riippuvaisuudet, himot, rikkinäisyys, masennus ja viha ajavat heitä kohti lopullista tuhoa. Ja perkele kuiskuttaa korvaan hirvittäviä valheitaan. Ollaan oravanpyörässä, josta vain Jeesus voi auttaa ulos.

Mutta he eivät voi näyttää muille tätä sisäistä heikkoutta ja hukassaoloaan. On oltava kova. On pärjättävä ja näytettävä, että kaikki on hyvin, vaikka sisin itkee. Kasvoja ei voi menettää näyttämällä sisäistä pelkoa, epävarmuutta, heikkoutta ja pienen särkyneen ihmisen hätää. Ja nyt tämä kaikki hukutetaan liian usein päihteisiin, väkivaltaan ja syntielämään. Ja se on äärimmäisen tuhoisaa. 

Vain Jeesus voi auttaa. Vain Taivaallinen Isä voi korjata. Ja vain Pyhä Henki voi antaa synnintunnon.

Vetoan sinuun uskova. Rukoilkaamme ja paastotkaamme heidän puolestaan! Ottakaamme nämä rakkaat romani-nuoret suureksi rukousaiheeksi koko Siionissa. Herra tahtoo kääntää heidän kohtalonsa ennen kuin tuo musta kuoleman aalto kasvaa liian suureksi ja vie heidät lopullisesti.

Lopunajan petetty sukupolvi

Oli eletty noin 400 vuotta suunnattoman suurta hengellisen kuivuuden aikaa. Ei ainuttakaan profeetan ääntä. Ei ketään, joka olisi tullut kääntämään Jumalan kansan rappiotilaa vanhurskaampaan suuntaan. 

Kaikki oli lähtenyt liikkeelle siitä, että Jumalan kansan pasuunat kadottivat kykynsä julistaa parannusta. He olivat  muinoin olleet suuria Jumalan ääniä kansan keskellä pitäessään vanhurskautta voimassa (Mal. 2:6). He käänsivät monet pahoilta teiltään ja palauttivat heidät julistuksellaan Herran tykö. Heidän sanomansa kärki kohdistui Jumalan omaisuuskansan syntiin. Ja tuo sanoma sai aikaan parannuksen soveliaat teot Herran omien sydämissä.

Mutta Jumalan pasuunat kadottivat tuon kykynsä. He myivät sanomansa, ja heidän opetuksensa tuli kansalle lankeemukseksi (Mal. 2:8). Niin. Julistus, joka sai aikaan ennen pelastuksen, muuttui kadottavaksi julistukseksi. Mikä petos! Sanan julistajat, joiden piti julistaa pelastavaa sanomaa, lankesivat julistamaan kadottavaa sanomaa. 

Ja millainen oli heidän valheellinen oppinsa? Herra sanoo:

Te väsytätte Herran puheillanne. Mutta te sanotte: "Miten väsytämme?" Siten, että sanotte: "Jokainen, joka pahaa tekee, on hyvä Herran silmissä, ja niihin hänellä on mielisuosio"; tahi: "Missä on tuomion Jumala?" (Mal. 2:17)

He olivat luoneet sellaisen vanhurskautusopin, joka ei saa aikaan pyhityksen ja parannuksen hedelmää vaan jättää synnin harjoittajan kadotettuun tilaansa. He sanoivat, että synnin harjoittajan yllä on Herran mielisuosio ja Jumalan tuomio on poistunut hänen yltään. Ja tähän päättyi Vanha Testamentti. Tällainen oli Jumalan kansan "pasuunoiden" tila VT:n lopuksi.

Huutavan ääni

Nyt oli kulunut 400 vuotta tuota hengellisen petoksen aikaan saamaa erämaataivalta. Oltiin eletty 400 vuotta hengellisessä orjuudessa. 

Lähestyttiin aikaa, jolloin Messias saapuisi. Hänen tulonsa aattohetki oli käsillä, eikä Jumalan kansa ollut valmiina. He nukkuivat. He olivat petettyjä. He luottivat omaan hengelliseen syntyperäänsä ja valheelliseen armoon, joka oli sokaissut heidän näkökykynsä vuosisadoiksi.

Nyt Jumala lähetti yhden miehen, jonka tehtävänä oli palauttaa parannussanoma Jumalan kansalle, jotta he olisivat valmiit Messiaan saapuessa. (Luuk. 1:17). Tuo yksi mies puuttuisi radikaalilla tavalla Herran kansan rappiotilaan. Hän näyttäisi sille, että he ovat helvetin lapsia eivätkä Jumalan lapsia. Hän tulisi näyttämään, heidän olevan kyykäärmeiden sikiöitä ilman todellista parannuksen hedelmää. 

Ja niin saapui kaikkien aikojen Jumalan profeetta näyttämölle. Hän, Johannes Kastaja, tuntematon erämaan mies, jonka sanoma ei ollut ostettavissa millään hinnalla.

Sanoma

Niin hän sanoi kansalle, joka vaelsi hänen kastettavakseen: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham', sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen." (Luuk. 3:7-9)

Kuuletko, mitä hän todella sanoo? Hän sanoo seurakunnalle, että näyttäkää minulle se henkilö, joka on opettanut teille tämän valheellisen pelastusopin. Hän peräänkuuluttaa että, kuka oli se mies, joka johdatti teidät pakenemaan tulevaista vihaa tällä valheellisella tavalla. Hän antoi ymmärtää, että tuo pelastusoppi kadottaa heidät eikä pelasta.

Nyt hän työntää Jumalan sanan miekan syvälle koko kansan mätäpaiseeseen. Hän antaa ymmärtää, ettei heidän uskollaan ollut mitään tekemistä taivaaseenpääsyn kanssa, koska se tuotti synnin hedelmää pitäen kansan synnin orjana. Johannes näyttää kansalle, että aito uskoontulo ja parannus saa aikaan todellisen parannuksen hedelmän - syntinen vapautuu silloin Jumalan voimasta omista synneistään.

Johannes varoittaa kansaa tulevasta tuomiosta. Herra oli kestänyt ja odottanut 400 vuotta kansan tekevän aitoa parannuksen hedelmää, mutta tuona aikana Jumalan kansa teoillaan osoittivat heidän parannuksen olevan täysin hyödytön. Nyt aikaa ei enää annettaisi. Kirves oli tuotu puun juurelle. Ja tuomio olisi pian lopullinen, ellei nyt, viimeisenä etsikkoaikana, tapahtuisi todellista parannusta. Messiaan tulemus tapahtuisi osalle tuomioksi eikä pelastukseksi. Messiaalla olisi kädessään viskin, jolla Hän tulisi armottomasti erottelemaan synnin harjoittajat, ruumenet, Jumalan kansasta. Ja nuo ruumenet Hän tulisi heittämään sammumattomaan tuleen. (Luuk. 3:17)

Mitä tämä kertoo meille?

Ihmetteletkö, miksi meillä ei ole herätystä? Annappa, kun kerron sinulle jotain.

Siinä, missä Johannes ei ottanut uskonratkaisun paikalle tulevia ihmisiä kasteelle, me olemme ottaneet. Me olemme päästäneet valtavat määrä uudestisyntymättömiä ihmisiä seurakuntiimme, kun he tekevät "uskonratkaisun", "lukevat syntisenrukouksen", "nostavat kätensä" tai "tulevat esille". Me olemme uskotelleet heille, että he ovat pelastettuja ilman parannusta. Mistä tiedän tämän? Parannuksen soveliaiden hedelmien puuttumisesta. Heidän "parannuksensa" ei muuttanut heitä vaan petti heidät. He ovat kiinni edelleen synneissään. 

Tiesitkö, että 72 % ns. kristityistä miehistä katselee pornoa silloin tällöin? Pastoreiden kohdalla tämä lukema on yli 50 %. Enkä puhu vain pornosta vaan siitä, miten luopumuksen syvyys näkyy seurakunnan jokaisessa ikäluokassa. Keski-ikäiset vaihtavat puolisoitaan pastoreistaan lähtien, eikä siihen puututa. Johannes muuten puuttui ja menetti päänsä.

Naiset rakastavat maailmaa niin kuin Lootin vaimo. He ovat kiinni sisustuksissaan, elämän korskassa ja huolettomassa levossaan. Heidän aikansa kuluu tämän maailman marketeissa, eikä Herran edessä. Rakkaus Herraan on kylmennyt ja maailman rakkaus on hiipinyt sydämeen sisälle. Ja liian monista on tullut Jumalan vihollisia, koska he ovat maailman ystäviksi tulleet (Jaak. 4:4).

Pastorit ovat sallineet tämän kaiken tapahtua. He ovat tulleet hengellisesti sokeiksi eivätkä omista hengellistä erottelukykyä. Homosaarnaaja Patrick Tiainen eksytti Suomen siionia usean vuoden ajan ja hänet otettiin avosylin vastaan. Arvostelijat tuomittiin lakihenkisiksi ja herätyksen vastustajiksi. Totuuden paljastuttua nämä Patrickin fanittajat luikkivat vähin äänin taka-alalle eikä asiasta enää puhuttu. Heidän sokeutensa oli paljastunut, mutta kuinka moni pyysi julkisesti sokeuttaan laumaltaan anteeksi? 

Nyt helluntaiherätyksen syyspäivillä oli puhumassa mies Ruotsista, joka hyväksyy homoseksuaalisuuden harjoittamisen. Hän opetti koko helluntaikirkon johtoa. Surullisena pelkään, että seuraava eksytys tulee olemaan suurin kaikista. Pelkään, että uudestisyntymättömät nuoret ottavat homoliikkeen vastaan varauksetta. Mutta voi niitä, joiden kautta viettelykset tulevat, sanoo Jeesus. Voi teitä pastorit, jotka päästätte sudet lammastarhaan rakkauden ja armon nimissä! Voi teitä sanoo Sana! Kuulitteko? Voi teitä!

Pelkään, että muutamassa vuodessa homoliike on Suomen siionissa. Homoseksuaalisuus tullaa selittämään ja vääntämään normaaliksi asiaksi. Nämä ihmiset vääntävät kieroon, omaksi kadotuksekseen, Jumalan sanan totuudet. Mutta voi sitä, jonka kautta tämä saastan ja valheen vyöry päästetään liikkeelle!

Nuoret elävät vapaiden suuntien seurakunnissa huoruudessa. Esimerkkejä on lukuisia. Eikä siihen puututa. Nuoret on päästetty seurakuntaleirillä kasteelle, kun heillä on isiltä peritty kristillinen vakaumus, vaikka he eivät ole uudestisyntyneet ylhäältä. Heiltä on pimitetty synnin vakavuus ja parannus. Heidän "uskonratkaisunsa" on korkeintaa syntisen rukous, joka ei sydämen tasolla sisällä todellista parannusta. Ja sen seurauksena ei tule näkyviin myöskään parannuksen soveliaita tekoja. Nyt tämä sukupolvi on ottamassa haltuun seurakuntia. Ei ihme, ettei ole herätystä! Sokea ei voi sokeaa taluttaa. Pelkään, että monet kirkkokunnat ja herätysliikkeet Suomessa ovat menettäneet Herran kirkkauden. Lampunjalat ovat siirtymässä syrjään, vaikka seurakunnat eivät itse sitä edes ymmärrä. Mistä tiedän tämän? Hedelmistään puu tunnetaan. Turha meidän on kiviä heitellä aina kirkon suuntaan, kun omissa herätysliikkeissämme maailma vyöryy voimalla seurakuntiemme sisälle.

Messias saapuu

On Jeesuksen toisen tulemuksen aattohetki. Kaikki menee käsikirjoituksen mukaan. Luopumus tapahtuu ja löytäneekö Ihmisen Poika enää seurakunnista synnin ja maailman voittavaa uskoa paljoakaan?

Hänellä on viskimensä kädessään ja hän tulee erottamaan jyvät ruumenista seurakuntansa keskeltä. Hän näkee, kuka on uudestisyntynyt ja kuka ei. Hän näkee, kuka on synninharjoittaja ja kuka ei. Hän näkee, kuka rakastaa tätä maailmaa enemmän kuin Häntä. Ja Hän tulee tuomitsemaan kerran pastorit, julistajat ja paimenet. Jos heidän opetuksensa on koitunut petokseksi ja kadotukseksi  monille, voi heitä! Voi heitä, jos he olivat menettäneet kykynsä kääntää Jumalan kansa pois pahoilta teiltään! Voi heitä, jos lampaat joutuvat helvettiin siksi, että pastori sanoi mustan valkoiseksi ja synnin vanhurksaudeksi. En haluaisi olla tuossa joukossa.

Jeesus sanoi Sardeen seurakunnalle, että Hän tulee heidän päällensä kuin varas, jos eivät tee parannusta ja herää valvomaan. Niin. Hyvä Paimen, Jeesus, sanoi niin seurakunnalleen Uuden liiton aikana. Tuossa seurakunnassa oli vain muutama harva taivaskelpoinen sillä hetkellä. (Ilm. 3:1-5) Jos niin oli alkuseurakunnan jälkeisenä aikana, miten paljon vakavempi kysymys tämä onkaan nyt lopunaikana!

Sinä

Katso peruutuspeiliin. Teitkö sellaisen parannuksen uskoontullessasi, että Jumalan voima vapautti sinut synnin vallasta? (Matt: 1:21) Onko uskoontulosi ollut sellainen, että sen seurauksena syntyi kuin itsestään parannuksen soveliaita tekoja, joista Johannes ja Paavali puhuivat? Vai oletko sellaisessa armossa, joka pitää sinut kiinni synnissä? Elätkö vanhurskautusopissa, jonka hedelmänä on synnin orjuus? Oletko oikeasti koskaan edes kokenut omakohtaista uudestisyntymää vai kasvoitko aikanasi vain kristilliseen vakaumukseen kodin perintönä? Älä selittele vaan ole kerrankin asian suhteen rehellinen!

Nämä kysymykset ovat elämän ja kuoleman kysymyksiä lopunaikana, koska on olemassa petetty sukupolvi. Siis se sukupolvi, joilla on jumalisuuden ulkokuori, mutta ei sisäistä Jumalan voimaa syntiä vastaan. On olemassa Lootin vaimon sukupolvi, joka ei tule pääsemään maailman rakkauden vuoksi koskaan perille. On olemmassa tyhmien neitsyiden valvomaton sukupolvi, joka tulee jäämään ulkopuolelle, vaikka he olivatkin aluksi joukossa mukana. On niitä, jotka lopunaikana rakastivat hekumaa enemmän kuin Jumalaa. Ja on olemassa ne sardelaiset, joilla oli vain kristityn nimi, mutta olivat silti matkalla syntiensä vuoksi seurakuntaelämän keskellä kohti helvetin kuilua. Mihin joukkoon sinä kuulut?

Jumalan Karitsa ottaa pois maailman synnin. Hän ei koskaan anna sellaista pelastusta, jossa jäädään syntiensä valtaan. (Joh. 1:29) Ilman uudestisyntymää et voi koskaan nähdä Jumalan valtakuntaa. (Joh. 3:3) Onko se todella tapahtunut sinulle? Selvitä se Jumalasi edessä ennen kuin Kristus saapuu selvittämään sen sinun puolestasi. Pakene tänään tulevaista vihaa oikealla tavalla! Tee rehellinen parannus ja anna Jumalan Karitsan ottaa pois sinun syntisi.

Syy Suomen rappiotilaan

Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! (Matt. 6:23)

Seurakunta, joka ei usko enää Kristuksen tuomioistuimeen.

Seurakunta, jonka ylenpalttinen armo halvaannutti valvomasta omaa tilaansa.

Seurakunta, joka sanoo Jumalan tahdon tekemistä lakihenkisyydeksi.

Seurakunta, joka torjuu parannussaarnat valheellisella uskonvanhurkausopilla.

Seurakunta, joka pettää Ylkäänsä rakastamalla tätä maailmaa enemmän kuin Häntä.

Seurakunta, joka paheksuu maailman moraalittomuutta, mutta itse viettää 3 minuuttia päivästä "rakkaansa" kanssa.

Seurakunta, jolle rakkaus Kristusta kohtaan on vain ylistyslaulun sanoja eikä itselleen kuolemista.

Seurakunta, jota ahdistaa kaikki kehotuksen sanat.

Seurakunta, joka kaipaa vain terapiaa ja sielunhoitoa tietämättä sitä, että asiat korjaantuisivat tekemällä syvän parannuksen.

Seurakunta, jolle vapaus Kristuksessa on vapautta elää itselleen.

Seurakunta, joka ei edes tiedä opetuslapseuden ensimmäisen askeleen olevan oman elämän täydellinen kadottaminen.

Seurakunta, joka rakastaa omaa lihallista elämäänsä eikä vihaa sitä.

Seurakunta, jonka toinen sukupolvi ei edes tiedä, milloin he uudestisyntyivät.

Seurakunta, joka ei tiedä, milloin se siirtyi pimeydestä valkeuteen.

Seurakunta, joka ei enää muuta maailmaa vaan maailma on muuttanut sen.

Seurakunta, joka ei ole enää Kristuksen kaltainen vaan maailman kaltainen.

Seurakunta, josta viihde ja lihalliset ohjelmanumerot ajoivat Jeesuksen ulos.

Seurakunta, joka ei osaa etsiä Herraa.

Seurakunta, jonka elämää ei ohjaa enää Raamattu vaan uskonnollisen valtavirran yleinen mielipide.

Seurakunta, jonka evankeliointi-missiot miellyttävät maailmaa eivätkä suututa sitä.

Seurakunta, joka osaa elää joutumatta vainotuksi Jumalan sanan tähden.

Seurakunta, joka myi totuuden yhteiskunnan hyväksynnän alttarille.

Seurakunta, jossa ei ole enää pyhyyttä.

Seurakunta, joka kutsuu sielullista hypetystä Jumalan läsnäoloksi.

Seurakunta, joka on kadottanut Jeesuksen eikä itse tiedä sitä.

Seurakunta, joka on yhtä maailman kanssa.

Seurakunta, joka sanoo olevansa elävä, mutta on kuollut.

Seurakunta, joka luulee olevansa rikas, mutta on köyhä. 

Seurakunta, joka sanoo näkevänsä, mutta on sokea.

Seurakunta, joka sanoo olevansa valkeudessa, mutta on pimeydessä.

Ja tämän kaiken keskellä me kyselemme, miksei ole herätystä.

Siionin vedenjakaja

Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan. (Gal. 5:9)

Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä. (Luuk. 16:10)

Ottaessani kantaa tähän Suomen seurakuntien ongelmaan, tiedän varsin hyvin menettäväni ehkä joitain ystävyyssuhteita. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan ärsyttää tai haastaa riitaa, vaan olla uskollinen vähässä. Haluan omalta osaltani kantaa korteni kekoon pienten kettujen kiinniottamiseen, koska niistä kasvaa eräänä päivänä isoja. Ja juuri nämä ketut, pienet ja suuret, turmelevat Herran viinitarhoja (Laulujen laulu 1. luku). 

Nainen

Lukiessamme Raamattua, huomaamme selvästi miehen ja naisen roolituksien erot Jumalan kansan keskellä. Mitä pelastukseen tulee, Kristuksessa ei ole miestä eikä naista. Mutta seurakuntaelämään ja perheeseen Jumala on selvästi luonut oman järjestyksensä.

Tätä järjestystä ei ole juurikaan kyseenalaistettu ikinä kirkkohistorian aikana lukuunottamatta viime vuosia. On merkillepantavaa, että Jumalan sanan ikivanhat totuudet tullaan kyseenalaistamaan näinä viimeisinä päivinä. Se mikä on vuosituhansia ollut itsestään selvää Jumalan kansan keskellä, kääntyykin yhtäkkiä päälaelleen näinä viimeisinä aikoina. Eikä sitä tule säikähtää. Se kaikki on ennalta varotettua ja nähtyä (2.Tess. 2. luku). Suuri luopumus on tullut ja tulee, mutta voi sitä, joka on edesauttaa sen tuloa omilla tietoisilla valinnoillaan.

Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Mahdotonta on, että viettelykset jäisivät tulematta; mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä... (Luuk. 17:1-2)

Juuri tuo lopunajan viettelys, antikristillinen henki, antaa oman valheellisen vaihtoehtonsa jokaiseen Jumalan sanan totuuteen. Jumalan sanan peruspilarit haastetaan ja tullaan haastamaamaan voimakkaasti tulevina päivinä, ja pelkään pahoin, että monet seurakunnat tulevat lankeamaan tuon antikritillisen eksytyksen paineen alla. Luominen korvataan evoluutiolla. Avioliitto korvataan avoliitoilla sekä homoseksuaalisilla suhteilla. Ihminen ei ole enää maailman mielestä mies tai nainen vaan mahdollisesti "muu". Uudelleenavioituminen onkin yhtäkkiä mahdollista monista eri syistä. 

Nyt kuitenkaan en kirjoita näistä aiheista. Nyt aiheenani on nainen ja vanhimmuus.

VT

Vanhan Testamentin aikana Jumala oli patriarkkojen, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin, Jumala. Jumala puhui kantaisistä. 

12 kantaisää olivat kaikki miehiä.

Mooseksen laissa oli sukukuntien päämiehet, eikä päänaisia.

Kuninkaat hallitsivat Jumalan kanssa eivätkä kuningattaret. Tästä tosin poikkeuksena oli Iisebel, joka sai kuninkaan taipumaan tahtoonsa viekkaudellaan, ja lopulta koko Jumalan kansan suureen pimeyteen.

Kansan vanhimpina toimivat aina miehet VT:n seurakunnissa.

Pappeina sai toimia vain miehet.

UT

Jeesus kutsui 12 apostolia, jotka olivat miehiä. Heidän opetukselleen perustettiin koko UT:n seurakunta.

Nyt haluan mainita erään kaikista tärkeimmän pointin. Jokaisessa kohdassa Uudessa Testamentissa, kun puhutaan vanhimmista, käytetään maskuliinimuotoa. Näin toimii sekä Paavali että Pietari kirjeissään. Kun kreikaksi kirjoitetun UT:n lukija sai kirjeen itselleen, hän ei koskaan voinut ymmärtää sanaa "vanhin" eli "presbyteros"- sanaa muutoin kuin miehenä. Nyt on kyse kieliopista. Vanhin-sanaa voi vain ja ainoastaan käyttää kreikan kielessä miehestä. Ei ole mahdollista käyttää sitä sanaa naisesta.

Suomen kielessä me emme ymmärrä tätä, koska meillä ei ole maskuliini ja feminiini-muotoja kieliopissamme. Tämä on täysin sama asia kuin esimerkiksi englannin kielessä sana "he" tarkoittaa vain miestä ja sana "she" tarkoittaa vain naista. Kukaan ei voi ymmärtää puhuttaessa englannin kielessä, että "he" olisikin nainen.

Nyt kreikan kielessä on täysin sama asia. Kukaan kreikkalainen ei koskaan voi ymmärtää, että "vanhin" olisikin nainen. Ei koskaan, koska se sana tarkoittaa aina vain miestä. Ei ikinä naista. Ja tämän asian meidän suomalaisten olisi hyvä nyt sisäistää ja uskoa. 

Huomion arvoista on myös, että taivaassa on kerran vanhimmisto (Ilm. 4. luku). Vanhimmistoveljiä on taivaassa 24 miestä. Niin. He ovat miehiä, koska tuota sanaa "vanhin", voidaan käyttää vain miehistä. Ei ikinä naisesta!

Feminismi

Maailman henki on antikristuksen henki. Se vastustaa jokaista Jumalan sanan totuutta, sekä pientä että suurta. Raamattu puhuu myös Iisebelin opista, joka eksytti Jumalan seurakuntaa jo alkuseurakunnan aikana Tyatiran paikallisseurakunnassa.

Tyatirassa oli avarakatseinen ja suvaitsevainen paimenisto, joka ei halunnut tuomita innokasta naista, jolla oli jonkin verran totuudesta poikkeava oppi. Mutta juuri tätä seurakuntaa Jeesus nuhteli suvaitsevaisuudesta. Jeesuksella oli tuota seurakuntaa vastaan se asia, että se suvaitsi tuota naista, Iisebeliä. (Ilm. 2. luku)

Nyt ei ole kyse tasa-arvosta. Pelastukseen nähden ei ole olemassa miestä ja naista niin kuin Paavali kirjoittaa. Mies ja nainen ovat Jumalan silmissä täysin saman arvoisia. Mutta mitä vanhimmuuteen tulee, on kyse seurakunnan tehtävien roolituksesta, jonka Jumala taivaassa on kerran säätänyt. Ja tätä roolitusta vastaan maailmasta tulviva feministisen humaani antikristuksen henki pyrkii horjuttamaan. 

Miksi?

Kaikkea ei voi ymmärtää. On salattuja asioita, joita ei täysin tulla avaamaan ajassa sanoo jo Mooseksen laki (5: Moos. 29:29). Mutta sen me ymmärrämme, että mies ja nainen ovat sielunmaailmaltaa erilaisia. Jopa nykyajan huippu-psykologia myöntää sen faktana. 

Nainen on luotu usein herkemmäksi ja hoivaavammaksi kuin mies. Tämä siksi, että naisen tehtävä on hoitaa ja kyetä reagoimaan vauvan avuntarpeisiin. Mies ei tähän tehtävään kykene niin syvällisesti kuin nainen.

Mies on usein taas rationaalisempi, ja ajattelee asiat enemmän järjen kuin tunteiden kautta. Siksi miestä on vaikeampi yleisesti ottaen horjuttaa tunteisiin vetoavan liepevän käytöksen kautta. Jo paratiisista näemme, että nainen oli herkempi tunteisiin vetoavalle hengelliselle eksytykselle kuin mies. Siksi käärme etsi ensin käsiinsä Eevan, joka lankesi hengelliseen eksytykseen. Mies taas lankesi lihalliseen eksytykseen naisen kautta.

Ymmärrän, että asia on usein näin, mutta ei toki aina. Poikkeuksiakin on. Kuitenkin Paavali kirjoittaa tästä asiasta samasta asiasta näin:

"eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin" (1.Tim. 2:14)

En lähde tätä totuutta kuitenkaan sen enempään selittelemään vaan hyväksyn Jumalan sanan totuuden sellaisenaan kuin se aina on ollut. Niin. Aina, paitsi viime vuosina ja valitettavasti tulevaisuudessa. Pelkään, että naisvanhimmistot kaatuvat tulevaisuudessa ensimmäisenä, kun homoseksuaalisuus tullaan hyväksymään seuraavaksi vapaissa suunnissa. Valtakirkossa ensin naiset tulivat paimeniksi ja sitten homoseksuaalisuus hyväksyttiin normaalina asiana. Pieni määrä hapatetta hapatti koko kirkon.

Nyt pelkään pahoin, että vapaakirkossa ja helluntaiherätyksessä tämä kehitys on jo alkanut. Ja pelkään, ettei sitä voi enää pysäyttää.

Vielä naisesta

Nainen toki saa toimia seurakunnan palvelijana (Room. 16:1) evankelistana (Fil. 4:2-3), profetaalisen sanan julistajana (Apt. 21:9, Luuk. 2:36), totuudesta poikenneen miesjulistajan oikaisijana (Apt. 18:26), masentuneiden Jumalan miesten kohdalla ilosanoman julistajana (Luuk. 24:9-10) ja muiden naisten opettajana (Tiit. 2:3-4) sekä monissa muissa tehtävissä. Mutta seurakunnan kaitsijan virka on yhden vaimon miehen virka. (1.Tim. 3:2, Tiit. 1:6) Ei koskaan naisen.

Entä se Junias

Kaikista heikoin argumentti, jolla naisvanhimmuutta perustellaan, on Juniaan tapaus. Hän saattoi olla kuulemma nainen. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä, oliko Junia tai Junias mies tai nainen. Katsotaampa lyhyesti tämä kohta:

Tervehdys Andronikukselle ja Juniaalle, heimolaisilleni ja vankeustovereilleni, joilla on suuri arvo apostolien joukossa.. (Room. 16:7)

Niin. Juniaalla oli suuri arvo apostolien joukossa. Apostolit arvostivat suuresti Juniasta olipa hän mies tai nainen.  

Otetaanpa arkinen esimerkki. Jos Teemu Selänteellä on suuri arvo kanadalaisten joukossa, se ei tee Teemusta kanadalaista. Olisi täysin järjetöntä, jos 2000 vuoden päästä joku puhuisi Teemu Selänteestä, joka oli kanadalainen sillä perusteella, että kanadalaiset arvostivat Teemua. Nyt on täysin sama asia Juniaan kohdalla. Arvostus apostolien joukossa ei tee Juniaasta apostolia.

Hän ei itse siis ollut vanhin tai pastori vaan hän nauttii arvonantoa heidän joukossaan. Tässä ei tarvita kuin alkeellista Suomen kielen sisälukutaitoa. 

Nyt tällä täysin virheellisellä (ehkä tarkoitushakuisesti tehdyllä argumentilla) on perusteltu naisen vanhimmuus koko Siionissa monissa seurakunnissa sulkemalla silmät Sanan koko totuudelta. Tässä tuoksahtaa vahvasti flirttailu maailman yleistä mielipidettä kohtaan. Pelkään, että Sanan totuus on yritetty sulloa väkivalloin maailman hyväksymään muotoon, jotta emme leimautuisi liian vanhoillisiksi, konservatiiveiksi ja saisi maailman paheksuntaa osaksemme.

Voin kertoa, että tämä tie vie sellaiselle liberaalille polulle, joka tuo maailman antikristillesen kompromissikristillisyyden seurakuntiin. Tämä tie vie Jumalan siunauksen ja läsnäolon seurakunnista, jos sitä kuljetaan liian pitkälle. On mahdollista, että tämä "pieni" hapate tulee hapattamaan monet seurakunnat. 

Suurimpana ongelmana ei tule olemaan naisten oleminen vanhimmistoissa vaan paimenten sydämenlaadut, jotka eivät olleet vähässä uskollisia Jumalan sanan arvovallalle ja ohjeille. He pelkäsivät leimaantumista enemmän kuin Jumalaa ja rakastivat yleistä mielipidettä enemmän kuin totuutta. Siksi he menettivät arvovaltansa sekä maailman että Jeesuksen seuraajien edessä.

Nainen vanhimmistossa on vakava asia, mutta se on vain seurausta jostain vielä vakavemmasta ongelmasta ja sokeutumisesta, joka Siionin johtajien sydämissä on tapahtunut jo vuosia sitten.

Herra antakoon vielä koko Siionille parannuksen armon, niin vähässä kuin paljossakin, olla Jumalan sanalle kuuliainen ja uskollinen. Voimme myydä totuuden ja pelastaa elämämme. Tai sitten voimme säilyttää totuuden ja kadottaa elämämme. Tämä jälkimmäinen tie on siunauksen ja herätyksen tie. Se on Kristuksen pilkan tie, kaita tie, joka vie perille. Ja tuon tien molemmilla puolilla on Jumalan sanan antamat reunukset, jonka yli meidän ei ole lupa mennä. Aamen,