Eikö Skeuaan poikien (Apt. 19) tapauksessa ole meille varottava esimerkki? Enkä nyt tarkoita henkien maanaamista. Tarkoitan sitä, että ihminen voi lihan ja sielun voimilla matkia hengellistä työtä äärimmäisen tarkasti saavuttamatta mitään hengellistä kestävää menestystä.
Aikamme houkutus
Meillähän on tietoa tarjolla enemmän kuin koskaan. Voimme kuunnella väkeviä Wilkersonin, Ravenhillin tai muiden Jumalan miesten saarnoja. Niitä on tarjolla tuhansia tunteja Internetissä.
Voimme lukea heidän kirjojaan ja ahmia ihaillen heidän elämänkerroistaan tietoa. Voimme täyttää päämme sillä kliinisellä hengellisentyön mallilla ja opilla, joita menneiden aikojen pyhien elämänkerrat ja opetukset meille tarjoavat.
Voimme opiskella siis erehdyttävän tarkasti sen, millaista on väkevä saarnaaminen ja väkevän kaltainen hengellinen elämä. Meidän on mahdollista opetella Jumalan miesten parhaimman kuuloiset iskulauseet, joilla voitamme kuulijakunnan sydämet puolellemme.
Voimme tuoda esiin ulkoa opittuja suuria hengellisiä totuuksia, jotka olemme lainanneet Jumalan miesten puheista ja kirjoista, ja julistaa ne ominamme ulos pöntöstä tai kahvipöytäkeskusteluissa. Kun pää ja mieli pelaa tarpeeksi terävästi ja verbaalisia lahjoja on tarpeeksi, voimme saada tällä tavoin itsemme näyttämään todella suurelta Jumalan äänitorvelta tämän mädännäisyyden ja pensistyneen Siionin keskellä.
Kuitenkin teatteria?
Mutta tämä kaikki voi olla vain pelkkää teatteria. Siinä ei tarvitse olla pisaraakaan hengellisyyttä. Se on vain ulkoa opeteltua suurien totuuksien toistamista omana tietonaan.
Pahinta on, jos omaksumme tällä tavoin jonkinlaisen profeetan roolin ilman Jumalan käden kosketusta. Voimme saada ihmisten ihailun ja kiitoksen osaksemme. Saatamme hyvillä esiintymislahjoilla saada suuren nimen Siionin pasuunoiden joukossa, mutta kaikki onkin vain teatteria ja petosta. Kaikki on vain lainasanaa - kaikua - ei todellista huutavan ääntä, jonka Jumalan Henki on valtuuttanut ja lähettänyt matkaan.
Herra moittii voimakkaasti niitä julistajia, jotka "varastavat minun sanani toinen toiseltansa" (Jer. 23:30)
Jumalan käden kosketus
Kaikki riippuu siitä, onko Jumalan käsi yllämme. Onko Hän kutsunut, valtuuttanut ja voidellut meidät? Vihollisen linnakkeet eivät kaadu ja synnin valta ei murru, jos emme ole rehellisiä tällä alueella. On kysymys siitä, olenko minä Jumalan suuna, jota Hän käyttää tahtonsa mukaan. Jos taas olen matkassa ilman Jumalaa, mitään todellista pysyvää hedelmää ei tapahdu.
Voimme kylläkin saada suurta kuohuntaa ja kuhinaa aikaan omien lahjojemme kautta, mutta se kaikki palaa tuhkaksi, ellei Jumalan Henki ole vallannut ja valjastanut minua käyttöönsä. On kysymys siitä, että Hän on matkassani mukana ja että Hän on sitoutunut siihen mitä teen ja mitä puhun. Kaikki muu on tulelle talletettua.
Ihmisten kehut eivät ole hedelmää. Väkevän julistajan maine ei vielä kerro Jumalan kosketuksesta mitään. Hyvän kuuloiset saarnat eivät vielä paljasta, onko teksti saatu Jumalan kasvojen ja Raamatun edessä Hengen antamana ilmestyksenä. Saarna voi kuitenkin olla pelkkä kaiku menneiltä ajoilta, jota saarnaja nyt väkevän kuulosiesti toistaa omanaan.
Huutavan ääni
Suomen Siion tarvitsee nyt niitä huutavan ääniä erämaassa, jotka tuovat sanoman Jumalan sydämeltä. Jumalalla on asiaa kansalleen ja seurakunnalleen. Mutta Hän tarvitsee kipeästi niitä, jotka yksinäisyydessä kuulevat Hänen kuiskauksensa ja saavat Hänen antamat valtuudet huutaa ja julistaa tuo sanoma katoilta pasuunan lailla koko Siionille.
Tarvitaan vain yksi kanava, tyhjennetty astia, ontto pasuuna, jonka Herra valjastaa käyttöönsä. Ja kun Hän tällä tavalla sitoutuu palvelijaansa, ja sinetöi tämän julistuksen omakseen, herätys on mahdollista.
Me emme voi puhua Herraa puolellemme. Me emme voi löytää matkimalla oikotietä hengelliseen menestykseen. Meidän on tyhjennyttävä kaikesta vilpistä ja tarpeesta olla jotakin. Vain Hän saakoon tehdä sen meidän kauttamme. Ja jos Hän ei meihin sitoudu, on parempi istua ja odottaa Häntä.
Herra armahtakoon meitä tässä asiassa suuresti.
