Tämä kirjoitus ei olisi vielä viime kesänä ollut ajankohtainen. Ja ehkä ensi kesänä olisi liian myöhäistä kirjoittaaa tätä. Näen nyt tapahtuvan jotain todella huolestuttuvaa kristillisellä kentällä. Ja näyttää valitettavasti siltä, että suuri osa kristikansaa ei näe tätä. Voit arvostella näkemäni aivan vapaasti, koska minäkään en näe aina oikein. Nyt haluan kuitenkin kirjoittaa julki sydämeni painolastin. Aika näyttää sen, kuinka oikein näin.
Menetetty auktoriteetti
Näinä aikoina näyttää siltä, että valtasuhteet Suomen kristillisellä kentällä ovat muuttumassa. Helluntaiherätys on kadottanut tai kadottamassa sitä auktoriteettia, joka sillä muinoin oli. Parannussaarnat, Jumalan tuli, hätä hukkuvista sieluista sekä kaipuu pyhään elämään ovat kadonneet. Uskallus julistaa totuutta on kadonnut monin paikoin. Tilalle tulleet hipsteri-kristillisyys, teologia, viihde, kulttuuri-elämykset, arkuus herätyssaarnoille sekä kankea kirkollisuus ovat vieneet hengellistä arvovaltaa helluntaiherätykseltä rutosti. Helluntaikirkko vs. helluntaikansa- asetelma vauhditti sitä kehitystä, joka repii liikettä hajalle. Seuraava sukupolvi ei ole kyennyt säilyttämään sitä perintöä, jonka isät saivat Jumalalta. Pelkään, että paluuta entiseen ei ole. Vanhoillinen siipi tässä liikkeessä kylläkin säilyttänee henkensä saaliinaan loppuun asti. Mutta pelkään, että monet vanhemmat uskovat eivät enää kykene uudistumaan oikealla tavalla tässä ajassa.
Vapaakirkossa tilanne on samankaltainen. Torontolaisuus ja uusapostolisuus päästettiin sisään moninpaikoin varauksetta. Paljon hyvää on kuollut pois sen jälkeen. Vapaakirkon tilanne on miltei sama kuin isosiskollaan helluntaiherätyksellä. On kasvatettu seuraavasta sukupolvesta jatkajia. Pelkään, että suuri on se joukko, joka ei ole syntynyt Jumalasta. Tunnustus ja jäsenyys eivät riitä, jos ihminen ei ole henkilökohtaisesti kokenut uudestisyntymää. Ja jos seurakunta menettää kyvyn synnyttää aitoa Jumalan elämää, se menettää kyvyn toimia lamppuna tässä pimeässä ajassa. Sielullinen ilakointi ei riitä. On päästävä henkeen asti. Ja tie sinne menee aina Jumalan sanan pistohaavan kautta. Armo on tarjolla vain tuomitulle. Ja jos Jumala sanan julistuksen taso on laskenut niin, ettei ihminen penkissä tule synnintuntoon ja tuomitun paikalle, ei synny aitoa armon kokemista. Inflaatio totuuden julistamisessa on johtanut vapaiden suuntien jäsenten pienenemiseen ja pian hengelliseen sukupuuttoon, jos ihmettä ei tapahdu.
Kuitenkin on olemassa edelleen ykeittäisiä helluntaiseurakuntia ja vapaaseurakuntia, jotka seisovat edelleen Sanan perustalla. Herra auttakoon heitä pysymään loistavana lamppuna siinä, mihin heidät on asetettu.
Petetyt sielut
Nyt kentälle on syntynyt kuitenkin valtaisa hengellinen tyhjiö. Vapaiden suuntien menetetty valta-asema on jättänyt kentän avoimeksi halukkaille uusille liikkeille. Uskon, että tuhannet sielut kaipaavat enemmän. He kaipaavat jotain radikaalimpaa ja todellisempaa kosketusta Jumalan maailmoista. Klassiset vapaat suunnat eivät kykene heille enää tarjoamaan sitä, mitä he kaipaavat.
Kysysmys kuuluukin nyt: kuka astuu tuohon tyhjiöön ja vastaa siihen kutsuun ja nälkään, joka monilla on? Ihmiset ovat petetyn oloisia. Se karismaattisuus, jota monet vapaiden suuntien seurakunnat tarjosivat, jättikin janoisen sydämen tyhjäksi. Hillsong-kulttuuri, Bethel-kulttuuri ja torontolaisuuden jälkimainingit eivät tyydyttäneet ihmisen sydämen kaipuuta. Ja nyt he tuntevat olonsa petetyksi. He kaipaavat enemmän. He kaipaavat jotain aitoa ja todellista. Jotakin uutta radikaalimpaa ja voimakkaampaa. Kenttä on nyt auki. Siis juuri nyt. Niin kauan kuin joku ottaa tilan omakseen ja voittaa nuo petetyt sielut puolelleen. Kuka nousee tarjoamaan näille sieluille vakaata ja radikaalia vastinetta sille, missä helluntaiherätys ja vapaakirkko epäonnistui?
Reformoidut baptistit nousevat
Reformoidut baptistit. He ovat nousussa. He ottavat nöyristelemättä kantaa naisvanhimmistokysymykseen, äärikarismaattisuuteen, Jumalan sanan auktoriteettiin ja lähes kaikkeen siihen huutoon, mihin keskiverto vapaidensuuntien seurakunta ei enää kykene vastaamaan. Ja tämä uppoaa erityisesti nuoriin aikuisiin, jotka ovat pettyneitä arvovallattomaan vapaiden suuntien hyssyttelyyn.
REBA-liike ei ole liberaali niin kuin pian kristilliselle kentälle esiinnouseva trendikas sateenkaari-liike. Ei. Kaikkea muuta. Se on näennäisesti voimakkaasti Jumalan sanaa kunnioittava liike, jossa Raamattu on kaikki kaikessa. Se vetoaa radikaalia totuutta janoavaan, äärikarismaattisuuden pettämään, ihmiseen, joka etsii totuutta. Mutta tuo liike edustaa tiukkaa kalvinistista Raamatun tulkintaa, joka on vaarallisen paljon tervettä Uuden Testamentin oppia vastaan.
Näistä REBAlaisten opeista haluan nyt jakaa muutaman esimerkin. He uskovat, että aidosti pelastettu ihminen ei koskaan voi menettää pelastusta. Ja jos joku lankesi pois uskosta, hän ei koskaan ollutkaan uskossa. Eli langettuasi joudut todella ahdistavaan tilanteeseen. Et tiedä olitko koskaan aidosti pelastunut.
He opettavat, että suurinta osaa ihmisistä ei koskaan Jumala halunnut ja halua taivaaseen. Vain pienen joukon. Jumala on aikojen alussa tehnyt jaon, jonka perusteella Hän suvereenisti määräsi vain pienen osan taivaaseen ja valtaosan Hän lähettää helvettiin perkeleen kanssa.
He eivät hyväksy armolahjojen toimintaa. He jopa suhtautuvat pilkallisesti liikkeisiin, jotka opettavat kielilläpuhumisesta ja parantamisen armolahjasta. Tämä on vaarallista. Monet heistä kuuluvat siihen joukkoon, joiden mukaan armolahjat ovat lakanneet toimimasta aikaa sitten. No Raamattu ei näin opeta. "Ihmeet ja merkit seuraavat niitä, jotka uskovat..." sanoi Jeesus kerran. Ei Hän koskaan sitä tullut perumaan. Vaikka karismaattisen liikkeen keskellä on tehty raakoja sielullisia ylilyöntejä, se ei tarkoita, että Raamattu olisi armolahjojen suhteen väärässä. Ei. Paavali kertoo puhuvansa kielillä enemmän kuin muut ja soisi kaikkien puhuvan kielillä ja kehottaa tavoittelemaan kaikkia Hengen lahjoja.
Joka tapauksessa heidän oppinsa on erittäin Raamatun vastainen ja pelottava sekä ankara. Ja he ovat nyt ryminällä astumassa siihen hengelliseen tyhjiöön joka juuri nyt on kristillisellä kentällä.
Liberaali homoliike
On tulossa myös liberaali homoliike. Se selittää homoseksualisuuden harjoittamisen normaalisiksi ja Raamatun hyväksymäksi asiaksi. Se liike on nousemassa. Se on aivan pian täällä. Ja valtamedia ottaa sen avosylin vastaan, koska se edustaa juuri sitä, mitä ajan antikristillinen valtatrendi odottaa ja kaipaa. Se liike tullaan esittämään mediassa suurena ja muodikkaana ilmiönä, joka saa massojen suosion puolelleen. Se on mukauttanut julistuksensa ihmisten himojen ja korvasyyhyn mukaiseksi.
Ole tarkkana
Ole nyt ystäväni tarkkana. Tämä ihana homo-liike tulee koettelemaan sinutkin. Sinun on otettava pian siihen kantaa. Sinä tulet näkemään ylenpalttisen armon ja rakkauden liikkeen, joka vetoaa tunteisiin. Ja epäilemättä kuulet todistuksia monista parantumisista ja ihmeistä sekä valhe-uskoontuloista. Saat kokea olevasi rakkaudeton ja kylmä, lakihenkinen, fariseus monien mielestä, jos et hyväksy heitä. Sinut tullaan leimaamaan valtamedian ja valtakristillisyyden piirissä suvaitsemattomaksi puoskariksi, jos pysyt vain Sanassa.
Ja jos kuulut heihin, jotka kaipaavat radikaalia ja voimakasta kannanottoa Sanan perustotuuksiin niin ole silloin erityisen tarkkana. Sinulle reformoidut baptistit tulevat tarjoamaan sitä jykevyyttä, jota kaipaat. He puhuvat kauniisti John Bunyanista, Charles Spurgeonista sekä Jonathan Edwadsista, jotka he mieltävät suuriksi esikuvikseen. Ja tämä liike tulee saamaan ison kalansaaliin vapaista suunnista. Se on toinen ääripää homoliikkeelle. Se on tulevan kahden liikken oikean puolinen oja. Se on kuivuuden oja, jossa armolahjat kielletään ja laitetaan uskova ruuvipenkkiin istumaan. Syöttinä on "Tule pelastukseen, et voi menettää sitä" ja pelotteena on "Jos menetät pelastuksesi, sinulla ei koskaan ollutkaan sitä. Olit ennalta tuomittu jo aikojen alusta asti helvettiin." Et voi siis tässä teologiassa koskaan saada pelastusvarmuutta.
Löytääkö totuus tyhjiöön?
Jumalan kansan kannalta tärkein kysymys onkin nyt se, että löytääkö totuus tuon kristilliseelle kentälle muodostuneen tyhjiön.
Nyt, juuri nyt (ehkä ei enää kuuden kuukauden kuluttua) on valtava määrä tyhjiä, totuutta kaipaavia, sieluja etsimässä totuutta. He etsivät seurakuntaa, Sanan opetusta ja liikettä, jotka uskaltavat nousta pimeyttä vastaan. He odottavat, että joku ei pelkäisi, mitä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen sanoo, kun Jumslan sanaa julistetaan niin kuin on kirjoitettu. He odottavat, että jossain liikkeessä armolahjat toimisivat arvokkuudella ja raikkaasti Jumalan sanan mukaan. He kaipaavat parannuksen julistusta, totuuden julistusta ja wanhanaikaista veren evankeliumia. Ja se, joka vastaa tähän huutoon radikaalilla ja totuudellisella tavalla, tulee saamaan nämä sielut piiriinsä.
Lopuksi
Nyt ei ole kyse lihallisesta kilpailusta tai jäsenten havittelusta vaan Jumalan sanan totuudesta. Suomen Siion tarvitsee pasuunoita, jotka julistavat totuutta sillä uhalla, että he joutuvat totuuden vuoksi vainottavaksi. Herra auttakoon, että löytyisi raitis, rohkea ja totuudellinen liike pian tähän hengelliseen tyhjiöön ennen kuin liberaali homo-liike tai totuudesta pelottavan ovelalla tavalla poikkeavat reformoidut baptistit vievät nämä kalliit janoiset ja petetyt sielut, ja eristävät oman oppinsa pauloihin.
PS. Jos aihe kiinnostaa sinua enemmän, tilaa Pauli Rahkosen loistava uusi kirja, jossa kumotaan kalvinismi Raamatun arvovallalla ja terveellä opilla kertakaikkiaan. Sen voi tilata tästä linkistä https://www.kkjmk.net/shop/product/vapaatahto-vai-ennaltamaaraaminen---pauli-rah
