tiistai 29. maaliskuuta 2016

Sanoma Jumalan kansalle

Ennen Jeesuksen syntymää Jumalan kansa oli elänyt noin 400 vuotta seisahtuneisuuden aikaa. Sen aikainen seurakuntajärjestelmä oli laitostunut ja jopa kaupallistunut pois alkuperäisestä Jumalan sanan ilmoituksesta. Uskonnollisuus ja isiltä perityt oikeaoppiset Jumalan sanalla kuorrutetut tavat olivat syrjäyttäneet todellisen Jumalan tuntemisen. Papisto ja seurakunnan paimenet allekirjoittivat omalla tekopyhyydellään ja hengellisellä kuolemantilallaan todeksi Jesajan ennustuksen Jeesuksesta. Jeesuksen nimittäin ennustettiin nousevan ja kasvavan Jumalan kansan keskuuteen kuin juuri kuivasta maasta. (Jes. 53:2) 

Juuri ennen Jeesuksen saapumista Jumalan kansan keskuuteen näyttämölle ilmestyi eräs Jumalan lähettämä mies, Johannes Kastaja. On arveltu, että Johannes Kastaja tuli Israelin kansan yleiseen tietoisuuteen korkeintaan puoli vuotta ennen Jeesuksen julkisen toiminnan alkua. Hän ei ollut saanut uskonnollista loppututkintoa Jerusalemin teologisessa tiedekunnassa. Hän oli saanut oppinsa erämaassa Jumalan koulussa. Hänet oli täytetty jo lapsena Jumalan Hengen voimalla. Hän ei päässyt puhumaan parannussarnojaan sen ajan seurakunnan kokouksiin vaan hän piti saarnansa erämaassa. Hän ei saarnaillut pikkutakki päällä lavoilla eikä estradeilla vaan hänellä oli pukunaan kamelinkarvoista tehty vaate. Hänen ei tarvinnut mainostaa kokouksiaan ja käyttää kyynärpäitään. Jumala piti huolen siitä, että koko Israel kuuli häntä ja kiinnostui hänestä. Hän ei saanut sen ajan ylipapeilta illalliskutsuja lammaspatojen ääreen vaan hän joutui tyytymään erämaan antiin: heinäsirkkoihin ja hunajaan. Hän ei kumarrellut kuninkaiden ja ylipappien edessä, koska hän tunsi kutsujansa ja tiesi vastuunsa. Hänen haudalleen ei rakennettu suuria muistomerkkejä. Hän menetti päänsä vankilassa, koska ei laimentanut saarnatekstiään parannuksesta edes kuningas Herodeksen edessä. Hänet oli lähetetty vain yhtä tehtävää varten: valmistaakseen kansan, joka on Herraa varten valmistautunut. (Luuk. 1:17) Johanneksen tehtävä oli siis valmistaa Jumalan kansa oikeaan tilaan ja valvovaan mielenlaatuun, kun Herra Jeesus saapuu. Johanneksen tehtävä oli herättää Jumalan kansa 400 vuotta kestäneestä unesta, johon valvomaton papisto, laitostunut ja ulkokultainen seurakuntakoneisto sekä rutinoitunut uskonnollisuus oli sen tuudittanut. Jumala oli nähnyt kansansa penseyden tilan ja tiesi, että tarvitaan Jumalan koulussa kasvanut erikoismies kääntämään Jumalan kansan sydän vanhurskasten mielenlaatuun. (Luuk. 1:17) Siksi Johannes Kastaja tuli.

Johannes Kastajan ja hänen sanomansa ilmaantuminen Jumalan kansan keskuuteen juuri ennen Jeesuksen ensimmäistä tulemista on esikuva meille, jotka elämme Jeesuksen toisen tulemuksen aattohetkissä. Tuo sanoma antoi jokaiselle sen ajan seurakuntalaiselle yhtäläiset mahdollisuudet olla valmiina, kun Jeesus saapuu, jos vain sanoma otettaisiin todesta. Tänään, Jeesuksen toisen tulemuksen kynnyksellä, Johannes Kastajan sanoma on ajankohtaisempi kuin koskaan. 2000 vuotta sitten Jumalan kansa ei ollut kuitenkaan valmiina, kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran. (Joh. 1:11) He hylkäsivät Messiaansa. He eivät ottaneet häntä vastaan. He eivät uskoneet häntä. (Joh. 12:37) Ja niin Jeesus itkien joutui sanomaan, että Jerusalem joutuu valtavan tuhon omaksi, koska se ei tuntenut omaa etsikkoaikaansa. (Luuk. 19:41-44) Sen vuoksi vuonna 70, yhden hyökkäyksen aikana, roomalaiset tappoivat yli miljoona juutalaista ja tuhosivat koko Jerusalemin. Ei jäänyt kiveä kiven päälle niin kuin Jeesus ennusti. (Luuk. 19:44) Tämä vain siksi, koska Jumalan kansa ei ollut valmiina Jeesuksen saapuessa ensimmäisen kerran. Tänään mietin, onko Jumalan kansa valmiina Jeesuksen saapuessa toisen kerran maan päälle? Jos se ei ole valmiina, tuho on iankaikkinen ja lopullinen. Jeesus saapuu enää vain kerran, ja meidän oltava silloin valmiina. Toista mahdollisuutta ei anneta.

Johannes Kastajan aikana juutalaiset olivat oikeaoppisia. He osasivat lähes ulkoa Raamatun kirjoitukset. He yrittivät parhaansa mukaan noudattaa Jumalan Moosekselle antamaa lakia. Lainrikkojia saattoi odottaa jopa kivitystuomio. Tuon ajan Jumalan kansalle juutalaisuus, Aabrahamin jälkeläisenä oleminen, merkitsi Jumalan valmistamassa pelastuksessa sisällä olemista. He vetosivat ylpeänä omaan syntyperäänsä ja omaan jalosukuisuuteensa. Kun tällä tavalla ajattelevat ihmiset tulivat Johanneksen Kasteelle, Johannes sanoi: Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen. (Matt. 3:7-10) Mikä tyrmäävä vastaus ulkoisesti hurskaasti eläville juutalaisille! Johannes moukaroi juutalaisen vuosisatoja vanhan pinttyneen uskonnollisen identiteetin maahan ja sanoi, ettei se riitä pelastukseen. Jumala kykenisi herättämään vaikka kivistä Aabrahamin lapsia. Se ei olisi Herralle mikään ongelma. Taivaanportit kuitenkin aukeaisivat vain tekemällä rehellisen parannuksen eli mielenmuutoksen syntiin nähden. Johannes antoi Jumalan kansan nimen alla liikkuvien ihmisten ymmärtää, että heitä kohtaa tulevaisuudessa Jumalan viha elleivät he tee todellista parannusta, jonka hedelmät näkyvät.

 
Tänään tuo sanoma on meille ajankohtaisempi kuin koskaan. Me emme voi tänään vedota ylpeinä uskonnolliseen identiteettimme. Vaikka herätysliikkeillämme ja kirkoillamme olisi kuinka salonkikelpoinen ja voittoisa menneisyys, se ei riitä. Jumala kykenee vaikka kivistä herättämään helluntailaisia, baptisteja, vapaakirkollisia, luterilaisia tai minkälaisia vaan.  Suurempi ihme on, kun uskonnollisuuden sokaisema ja paaduttama sydän herää näkemään oman kadotetun tilansa Jumalan edessä ja tekee uudestisyntymään johtavan parannuksen. On yhdentekevää minkä kuppikunnan kyltin alla liikumme. Jeesuksen toisen tulemisen aattohetkinä merkitystä on vain sillä, olemmeko tehneet sellaisen parannuksen, että Taivas vastasi siihen uudestisynnyttämällä Jumalan lapseksi. Helluntailaisuuden, luterilaisuuden sekä kaikkien herätysliikkeiden kulissit palavat roihuten, kun Jeesus tulee. Vain Jeesuksen verellä pesty, uudestisyntynyt Jeesusta sydämestään seuraava sielu pelastuu.

Johannes ennustaa Jeesuksesta seuraavaa: Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa. (Matt. 3:12) Lyhyesti sanottuna viskin oli puintiväline, jolla erotettiin jyvät akanoista eli ruumenista. Jyvien ympärillähän on turhaa tavaraa, joka ei kuulu aittoihin. Ne on saatava pois ennen kuin jyvät kootaan laareihin. Viskin teki kyseisen erotustoimenpiteen.

Nyt Johannes sanoo, että Jeesuksella on tällainen viskin. Hän kykenee tekemään sellaisen erottelun uskonnollisen maailman keskellä, joka paljastaa ketkä seurakunnan keskellä ovat jyviä ja ketkä akanoita. Toisin sanoen seurakunnissamme kulkee jäseninä sellaista väkeä, jotka ovat niin uskovaisen näköisiä ja niin limittäin nivoutuneet Jumalan lasten kanssa yhteen, että vasta Jeesus kykenee huomaamaan ja erottelemaan heidät. Tuo ruumeniin verrattava joukko tulee olemaan se joukko, joille Jeesus joutuu sanomaan: Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät. (Matt. 7:23) He ovat niin uskovan ja kristityn näköistä porukkaa, ettei kukaan ehkä koskaan kuvitellut heidän olevan uudestisyntymättömiä. Ehkä joku saattoi aavistella sitä, mutta ei koskaan rohjennut sanoa sitä ääneen.  Miksi he olivat ruumenia ja joutuivat Jeesuksen hylkääminä helvettiin? Jeesus sanoo heitä laittomuudentekijöiksi. He eivät siis koskaan olleet tehneet parannusta eivätkä sen vuoksi Jumala ollut päässyt uudestisynnyttämään heitä. Heillä oli ehkä kodin perintönä saatu helluntailainen identiteetti lapsesta asti. Ehkä he olivat käyneet baptistisella oikeaoppisella upotuskasteella. Heillä oli harras oikeaoppinen luterilainen uskontunnustus ja ehkä he osasivat rakastaa toisiaan yhtä vilpittömästi kuin vapaakirkolliset. Saattoivatpa he vielä olla ruokatottumuksissaan ja terveydellisissä elämäntavoissaan adventistejakin hurskaampia, mutta sekään ei riittänyt. Jumalalle riittää vain Kristuksen lahjavanhurskaus. Kaikki muu ihmistekoinen vanhurskaus on kuin saastainen vaate Jumalan silmien edessä. (Jes. 64:6) Jumalalle riittää vain Jeesuksen veren ansio. Enempää ei tarvita. Vähempi ei riitä.

 
Kaikkien parannussarnojensa keskellä Johannes Kastaja tahtoi kaikessa kiinnittää Jumalan kansan huomion Kristuksen veren ansioon: Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” (Joh. 1:29) Meidän tulee ymmärtää, että parannuksen teko itsessään ei meitä pelkkänä suorituksena pelasta. Jeesus on hän, joka pelastaa. Parannuksenteko on ihmisen sydämentila, jossa hän tahtoo muuttaa asenteensa syntiin nähden ja hylätä ne. Tällöin ihmisen sydän on siinä tilassa, että Jumala puoleltaan voi uudestisynnyttää ihmisen lapsekseen.

Ystäväni, pääsisitkö Jeesuksen mukaan, jos hän tänään tulisi? Oletko tehnyt parannuksen synneistäsi sydämestäsi Herrasi edessä? Oletko kokenut uudestisyntymisen ihmeen? Seuraatko sinä elämälläsi ja sydämelläsi tänään Jeesusta eläen vain hänelle? Jos et ole varma näistä asioista, lopeta kaikki muu tekeminen ja touhuilu ja laita asiasi Jumalan kanssa kuntoon ennen kuin on liian myöhä. Elämässäsi ei ole mitään tärkeämpää asiaa.

2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä kirjoituksesta. Anna palaa vain. Väkevää Jumalan siunausta. siunaavin terveisin Ville Glade

    VastaaPoista
  2. Todella hyvä! Hyvä ja rikas sanallisesti monipuolinen koskettava raamatun tekstiin pitäytyvä. Ei liian paatoksellinen, kohtikäyvä niin kuin tekstin pitää olla. Rakenteita ravistava. Prfetallinen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista ja palautteesta! Arvostan sitä suuresti.