Hengellinen ilmastonmuutos

Seurakunnissamme ollaan huolissaan maailmassa tapahtuvasta ilmastonmuutoksesta. Minua huolestuttaa kuitenkin syvästi vuosikymmenien aikana tapahtunut ilmastonmuutos seurakunnissamme. Maailman ilmastonmuutos on jo Raamatussa edeltä nähty. Lopunaikana ihmiset läkähtyvät kuumuuteen. Se on Raamatussa edeltä mainittu. Seuraavassa aivan muutamia pintapuolisia ajatuksia seurakunnan ilmastonmuutoksesta.

Minua mietityttää se, että meidän kokouksissa niin valtavan vähän tapahtuu Jumalan yliluonnollista ilmestymistä. Jos me olemme rehellisiä, ja peilaamme kokouksiamme vain Raamatun ilmoitukseen, meiltä puuttuu hyvin paljon Jumalan voiman ja armolahjojen ilmentymistä kokouksissamme. 

Olkoon niin, että on olemassa paljon epätervettä ja sielullista jäljitelmää tällä alueella, mutta emme voi sen vuoksi ummistaa silmiämme siltä totuudelta, että Uuden Testamentin seurakunta eli jatkuvassa Jumalan Hengen yliluonnollisessa vaikutuksessa, jossa Jeesuksen lupauksen mukaisesti ihmeet ja merkit seurasivat niitä, jotka uskovat. Herra vahvisti alati Sanansa sitä seuraavien ihmeiden ja merkkien kautta. Ihmiset tulivat synnintuntoon, he uudestisyntyivät, täyttyivät Pyhällä Hengellä ja Jeesus paransi lupauksensa mukaan sairaita.

On kylläkin epätervettä seurata vain ihmeitä ja merkkejä. Jeesusta meidän tulee seurata. Mutta kysynkin: onko Raamatun valossa normaalia, että ihmeet ja merkit vain harvakseltaan, jos ollenkaan, seuraavat niitä, jotka uskovat? Onko normaalia, jos Herra ei vahvista meidän julistamaamme sanomaa ihmeiden ja merkkien kautta? Onko meillä silloin Herran sanaa, jos Herra ei vahvista sitä ihmeiden ja merkkien kautta? Pelastus on kyllä tärkein ihme. Tunnusteot eivät ole pyhyyttä tärkeämpi asia. Mutta ei kai vain ihmeistä ja merkeistä puhumisesta ole tullut seurakunkisaamme tabu eksytykseen joutumisen pelon vuoksi?

Meillä on kylläkin tarkat ohjeet kokouksiemme kulkuun. Me tiedämme, mitä seuraavaksi tapahtuu. Seurakunnan kokous on paikoin kuin valmiiksi ohjelmoitu esitys, jossa mitään yllättävää ei pääse tapahtumaan. Se on niin valmiiksi suunniteltu. Tiedämme etukäteen jo kaiken, mitä tapahtuu. Toisin oli Apostolien teoissa, jossa milloin maa vavahteli, kuollut herätettiin kesken kokouksen tai yhtäkkiä kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja syntyi herätys. Oltiin riippuvaisia Jumalasta ja odotettiin, sydän kaipuuta täynnä, Häntä. Ja Hän vastasi.

Tänään kirkkokansa tulee tapansa mukaan paikalle, kuuntelee saarnan, laulaa laulun ja lähtee loppukahvien jälkeen. Ja usein täysin muuttumattomina. Jumalan voima ei taaskaan ilmentynyt. Eikä kukaan näytä olevan siitä edes huolissaan. Eihän mitään laajaa ja syvällistä Jumalan antamaa läpimurtoa ole tapahtunut vuosikymmeniin. Päällimäisenä uskovat muistavat viimeisimmät eksytykset ja pelko seuraavasta eksytyksestä valtaa kristikansan. Eikö enää uskalleta toivoa ja ojentautua aidon ja raittiin puoleen, ettei vain saataisi väärää? Kokouksissa valitettavasti monille riittää, että kaikilla oli mukavaa ja nähdään ystäviä. Pelkään, että siitä on tullut lähes normi, että Jumalan voima ei lyö läpi seurakunnissamme niin kuin Raamattu sen meille esittää. Emmekö enää tunne Jumalan voimaa, vaikka tunnemme Kirjoitukset? Olemme tyytyväisiä nykytilaan, koska olemme unohtaneet Jumalan yliluonnollisen maailman tai emme edes enää tiedä siitä todellisuudessa mitään. Puhumme yliluonnollisesta Jumalasta, mutta käytäntö osoittaa, että Jumalan voima ei ilmesty keskellämme niin kuin ennen.

Tiedän, että joku saattaa ajattella tässä välissä, että nyt se Timo on ottanut askeleen kohti eksyttävää ihmeiden ja merkkin etsintää, jota Amerikka on pullollaan. Ajatelkoon vain, mutta siitä ei ole kysymys. Lukekaamme Apostolien teot ja olkaamme rehellisiä itsellemme. On ihme, jos voimme sydän tyytyväisyyttä täynnä lukea Apostolien tekoja tänä päivänä samaan aikaan, kun seurakuntien sisäinen Elämän välityskyky on pahasti tukossa.

Lihotamme kylläkin oikeaoppisuudentuntoamme youtubessa kuunnellen eksytys-varotuksia. Sillä on oma paikkansa, mutta se ei ravitse. Se ei tuo Jumalan elämää keskuuteemme. Meillä on synnyttävä pyhä tyytymättömyys nykytilaan ja jano Jumalan puoleen. On kaivattava päästä uimavesiin. Nilkkavesi ei saa riittää. Ja voi meitä, jos se riittää. Pelkään, että osa meistä ei ole kastanut edes varpaitaan.

No milloin Jumalan voima sitten ilmestyy keskellämme? En osaa vastata tähän. Mutta voi meitä, jos olemme tyytyväisiä tämän hetkiseen tilanteeseen. Voi meitä, jos emme osaa edes unelmoida paremmasta. Jumalan virta on vettä täynnä. Pelkään pahoin, että olemme turtuneita, paatuneita, tyytyväisiä hyvinvointiin ja pinnalliseen kristillisyyteen, josta suurelta osin puuttuu Kristuksen evankeliumin lupaama syvyys sekä kyky olla yliluonnolisen voiman kanavana pimeän maailmanajan keskellä. 

Loppujen lopuksi on kyse vain janosta. Kyltymättömästä janosta Elävän Jumalan puoleen. Sellaisesta janosta, että "minä kuolen kuivuuteeni, ellet siunaa minua." Sellaiset sielut Jumala tulee viemään juottopaikoille ja ravitsemaan lupauksensa mukaan. Jumala antakoon meille janon, ei ihmeiden puoleen vaan Elävän Jumalan puoleen. Uskonnollista toimintaa saadaan aikaan ihmiskäden voimalla, mutta todellinen Jumalan seurakunta kasvaa vain Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta.