Viesti helvetin esikartanosta

Minulla on sydäntämurtava viesti sinulle. Viesti on eräältä lähimmäiseltämme, jonka viimeisen toiveen välittäjänä tahdon toimia. Viesti on sinulle. Viesti on välitetty syvimmän sieluntuskan ja epätoivoisimman rukouksen kautta sinulle. Tuskaa, joka lähimmäisemme viestin takana on, ei voi kukaan meistä ymmärtää.

Lähimmäisemme ei pääse kuitenkaan itse kertomaan tätä viestiä sinulle. Hän on nimittäin helvetin esikartanossa odottamassa tuomiopäivää. Helvetin esikartanosta ei normaalisti tule viestejä. Tämä on kuitenkin ainut ajanrajan varmuudella lävistänyt aito viesti. Siksi ottakaamme se varteen mitä suurimmalla vakavuudella.

Onnellinen mies

Viestin toimeksiantaja, muuan mies, oli aikanaan onnellinen ja iloinen mies. Häntä oli siunattu taloudellisella menestyksellä. Hänellä oli aikanaan kaikki hyvin. Mitään ei puuttunut.

Hän oli syntynyt viiden veljensä kanssa sukuun, jossa oli ihmiskunnan historian vanhurskaimpia ja hurskaimpia uskonsankareita. Uskonasiat olivat hyvin tuttuja hänelle nuoruudesta asti. Heillä oli Raamattu ja sen pelastussanoma tunnettiin. Sanoma parannuksen välttämättömyydestä syntien anteeksisaamiseksi oli enemmän kuin tuttu totuus. Tiedettin, että Herra ottaa vastaan syntisiä, kunhan he ensin kääntyvät pois synneistään palaavat Herran luokse.

Venäläinen ruletti

Ystävävämme kuitenkin eli elämänvirran menestyksen aallonharjalla. Hänen elämänsä oli niin täynnä iloa, menestystä ja onnea, että sanoma parannuksesta ja Herran armosta jäi taka-alalle. Kuitenkin hänellä veljiensä kanssa oli jatkuvasti tiedossa, että tämä elämä loppuu joskus ja ikuisuus voi alkaa milloin vain. He tiedostivat sen asian, että parannus on tehtävä ajoissa. Mutta elämänvirran huuma voitti ja sokaisi ystävämme ajantajun. Parannus siirtyi aina tuonnemmas. Etsikkoaikoja tuli ja meni, mutta elämä jatkui täynnä iloa ja loistoa. 

Eräänä päivänä tapahtui jotain karmeaa. Ystävämme viisi veljeä saivat sydäntä murtavan suru-uutisen. Heidän rakas kuudes veljensä oli yllättäen kuollut. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, aivan kuin veitsellä leikaten, kuudennen veljen elämänlanka oli katkennut. Viesti mursi tuon suvun. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Rakas veli oli poissa. Lopullisesti.

Ikuisuus alkaa

Ystävämme heräsi tuonelassa suurissa tuskissa. Hän anoi armoa, mutta liian myöhään. Hän tiesi heti, mitä oli tapahtunut. Hän oli leikkinyt Jumalan kutsun kanssa. Hän oli siirtänyt parannusta liian kauan ja mennyt etsikkoaikansa ohi. Jumala oli antanut armonajan hänelle, mutta hän oli pitänyt sen halpana. Ja nyt kaikki oli ohi. Enää ei olisi koskaan mahdollisuutta kokea armoa. Enää ei koskaan voisi tehdä parannusta.

Hänen simiensä ohi vilisee tuonelassa hänen perhekuntansa kuin kuvanauhalta: "Ovatko hekin pian täällä?", hän ajattelee. Hän nimittäin tiesi, että nämä sietämättömät tuskat noissa helvetin esikartanon liekeissä olivat odottamassa hänen jumalattomia veljiään, elleivät he tekisi ajoissa parannusta.

Viimeinen toive

Ystävämme esittää viimeisen rukouksen, johon Jumala suuressa armossaan vastaa suurella voimalla. Mies pyytää, että joku kuolleista herätettynä menisi kertomaan hänen rakkaille viidelle veljelleen, että on tehtävä ajoissa parannus, ettei joutuisi nohin liekkeihin, joissa heidän veljensä nyt kitui. 

Jostain ihmeellisestä syystä Jumala vastasi tähän rukoukseen parhaalla mahdollisella tavalla. Hän ei lähettänyt kuollutta ihmistä välittämään tätä viestiä vaan oman Poikansa. Jeesus tuli ja kertoi meille tämän miehen elämän ja ikuisuuden suuren tragedian. Hän kertoi Luukkaan evankeliumin 16. luvussa koko stoorin. Hän kertoi miehen tuonelan liekeissä lausutut sanat ja tuskaiset avunpyynnöt. Miehen pyyntöön vastattiin syvemmin kuin hän koskaan osasi edes toivoa. Jeesus ei välittänyt hänen tuskaista viimeistä toivettaan ainoastaan viidelle veljelle vaan koko ihmiskunnalle.

Sanoman ydin

Tämä mies on ihan oikeasti elänyt joskus. Jeesus nimittäi aloitti tuon miehen elämänstoorin sanoilla:  "Oli rikas mies..." (Luuk. 16:19) Hän siis oli kerran täällä maan päällä.

Mutta nyt hän on ollut jo ainakin 2000 vuotta helvetin esikartanossa odottamassa tuomiopäivää. Kovia sanoja? Niin on, mutta Jeesus kertoi ne meille varotuksena. Ja tuo rikas mies itse pyysi, että joku varottaisi, ettei kukaan joutuisi noihin liekkeihin. Kyse ei ole väliaikaisesta rangaistuksesta vaan iankaikkisesta rangaistuksesta. Näin Raamattu sanoo.

Meitä on varotettu nyt, mitä suurimmalla voimalla. Jumalan Poika itse on välittänyt meille kadotetun miehen viimeisen pyynnön: Kertokaa eläville, että helvetti on totta ja taivas on totta! Tämä totuus ei muutu valheeksi, vaikka et uskoisi tänään sitä. Totuus ei muutu sinun eikä minun mielipiteiden mukaan. Totuus on totuus, vaikka kukaan ei sitä uskoisi. Helvetti ja taivas on totta. Yhtä todellisia kuin elämämme täällä maan päällä. 

Nyt tuon viestin sanoma on saavuttanut sinut. Kadotettu mies tuonelassa antoi kerran pyynnön ja tuo viesti on nyt tullut sinulle. Hänen rukoukseensa on vastattu. 

Mikä neuvoksi?

Luukkaan evankeliumin 15. luku antaa yksinkertaisen vastauksen. Jeesus sanoo nämä sanat:

"Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse." (Luuk. 15:7)

Kun luet miehen tragediaa, huomaat hänen pyytävän tuonelassa, että joku kertoisi hänen veljilleen, että heidän on tehtävä parannus. Niin, ei Jumalaan uskominen ja Raamatun arvostaminen riitä vaan on tehtävä nimenomaan parannus - siis hylättävä synti ja maailmallisuus. 

Jeesus etsii nyt sinua. Hän tahtoo, että tulet parannukseen. Olet ehkä uskonnollinen uskovan kodin lapsi, mutta tahdot toteuttaa lihasi himoja säilyttäen kuitenkin uskonnolliset kulissit. Sinulta puuttuu parannus, koska synti on liian kivaa. Haluat molemmat: maailman ja taivaan. Se ei ole mahdollista. Et voi palvella kahta herraa. 

Tiedätkö, että Jeesus on maksanut ristillä täyden hinnan synneistäsi? Hän antaa voiman muutokseen. Sinun valintasi on, tahdotko luopua syntielämästäsi ja antautua Jeesuksen pelastettavaksi. Ilman parannusta Jeesus ei hyödytä sinua millään tavalla. (Apt. 3:19)

Parannus on pelastuksen ensiaskel, joka siis tunnetaan helvetin esikartanossa. Jokainen siellä kituva kadotettu sielu tekisi parannuksen, jos vielä saisi elämänsä takaisin. Ethän sinä enää siirrä parannustasi tuonnemaksi?