Kutsusi hinta

Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. (Mark. 8:35)

Löydät hänet Luukkaan evankeliumin 1.-3. jakeista; Johannes Kastajan. Hän oli yksinäinen erämaan mies, joka oli lahjomaton sanomalleen ja kutsulleen. Saarnatekstit eivät muuttuneet, olipa edessä sitten tavallinen duunari, pappi tai kuningas. Ja juuri siksi hänen elämänsä ja palveluaikansa jäivät niin lyhyiksi. Jos hän olisi laimentanut sanomaansa kuninkaan edessä, hän olisi saanut pitää päänsä. Tai jos hän olisi ollut hiljaa ja vaiennut silloin, kun oli kyse kansan johtajan helmasynnistä, hänen saarnatoimensa olisi saanut jatkua. Mutta ei. Hän ei myynyt kutsuaan eikä hänen sanomansa ollut ostettavissa. 

Kesti ehkä noin puolitoista vuotta ja Johannes Kastajan palvelutyö loppui mestaajan pölkylle. Johannes olisi voinut laskelmoida monien mielestä sanojaan hieman hienovaraisemmiksi. Hän olisi joidenkin mielestä voinut olla taidollisempi siinä kenelle puhui ja mitä puhui. Mutta tuo mies oli täysin Jumalan ja iankaikkisuuden valtaama. Kun oli kyse Jumalan kansan kohtalosta, sanomaa ei voinut laimentaa.

Haluan nostaa kuitenkin esiin nyt erään erikoisen yksityiskohdan Johanneksen elämästä. Hänen täytyi joutua aikanaan nimittäin suureen kutsumuskamppailuun. Palataanpa hänen elämänsä alkupuolelle.

Latu auki piireihin

Johannes oli syntyperältään isänsä sekä äitinsä puolelta Aaronin sukua. Hänen isänsä toimi pappina Abian arvostetussa joukko-osastossa. Ainoana poikana ja lapsena Johanneksella olisi ollut siis tie auki suoraan sen ajan papiston ytimeen. Ei olisi tarvittu ihmissuhdetaitoja eikä kyynärpäitä. Mooseksen laki antoi hänelle täydet valtuudet periä isänsä pappisviran.

Johanneksen edessä siis siinsi yläluokkainen elämä, maine, arvostus, hengellinen johtajuus, hengellinen auktoriteetti, elatus ja yltäkylläinen elämä. Tuo kaikki oli Johanneksen edessä, jos se vain kelpaisi hänelle. Ei tarvittu kuin odottaa ja kasvaa aikuiseksi niin Jumalan sana takasi Johannekselle kaiken tämän ilmaiseksi.

Kun vielä tähän kaikkeen lisätään se tosiasia, että Johanneksesta oli enkelin kautta profetoitu suurta Hengen miestä, kaikki näytti olevan selvää. Miehestä tulisi varmasti kaikkien aikojen suurin pappi, kenties jopa ylipappi, joka kääntäisi opetuksillaan ja elämällään Jumalan kansan kohtalon.

Sisäinen kutsu

Johanneksen sisällä kuitenkin paloi erilainen tuli. Tuo palo veti häntä alati yksinäisyyteen ja erämaahan Jumalan kasvojen eteen. Hän ei lämmennyt sille ajatukselle, että hän pääsisi ilmaiseksi sen ajan uskonnolliseen eliittiin, Israelin papiston kultaiseen kermaan, jolle oli makea elämä ja ihmisten arvostus taattuna. Ei. Sisäinen tuli ja palo polttivat hänet irti siitä, mitä hänelle inhimillisesti uskonnollinen maailma tarjosi. Hän janosi Jumalaa. Hän kaipasi viettää aikaansa yksin Herransa edessä. Ajattomuus merkitsi hänelle enemmän kuin ajallinen. Ja juuri sen vuoksi hänestä kasvoi kaikkien aikojen suurin Jumalan profeetta.

Raamattu ei kerro meille Johanneksen kutsumuskamppailuista, mutta jossain vaiheessa hänen täytyi käydä sisäinen jaakobinpaini oman kutsunsa suhteen. Pysähdypä hetkeksi tähän. Ajattele, mikä houkutus Johanneksella oli valita helpompi tie, joka tarjoaisi hänelle ilmaiseksi sitä suurta tehtävää, mitä hänestä oli profetoitu. Se tie oli auki suoraan hänen edessään. Monelle meille olisi suuri houkutus vaientaa tuo sisäisen maailman ääni, joka enteili vaikeaa ja äärimmäisen kivikkoista tulevaisuutta inhimillisesti ajatellen. Eikö moni meistä olisi tietoisesti halunnut ymmärtää papistoon "auki olevat ovet" Jumalan valmistamaksi tieksi? Johannes oli kuitenkin rehellinen kutsujalleen ja Pyhän Hengen äänelle. Hän ei ollut ostettavissa. 

Jos Johannes olisi valinnut helpon tien uskonnolisen yläluokan piireihin, hän olisi joutunut myymän kutsunsa ja sanomansa. Hänen olisi tarvinnut pyöristää julistuksensa ja sanomansa terävintä kärkeä sillä tavalla, ettei se olisi satuttanut uskonnollisia helppoheikkejä. Jos hän olisi antanut periksi lihalliselle mielelleen ja valinnut auki olevan pappisviran, hän olisi myynyt kutsunusa uskonnollisen valtavirran kultaiselle alttarille.

Mutta Johannes oli mies, jota ei kiinnostanut uskonnollinen maine ja valta. Hän tunsi sisäisesti kutsujansa. Hän oli saanut Jumalalta radikaalin sanoman, joka kääntäisi Jumalan kansan uudestaan Jumalan puoleen. Tuota sanomaa ei sen ajan papisto ja uskonnollinen valtavirta eri kuppikunnissaan olisi ikinä ymmärtänyt. Siksi Johanneksen oli valittava yksinäisen miehen tie kaukana ihmisten kiitoksilta ja ihailuilta.

Papinpuku päällä hän olisi saanut ihailun ja kiitoksen. Nyt hän sai ylipappien ja kirjanoppineiden vihat niskoilleen, mutta Jumalan puolelleen. Ja se oli ainut asia, mikä hänelle merkitsi - olla kutsujalleen mieliksi.

Sinä

Ymmärrätkö, mitä Johanneksen kutsu puhuu meille tänään?

Haluaisin ensin kysyä sinulta: mikä on sinun kutsusi hinta? On mahdollista, että sinulle on avattu tie uskonnollisiin piireihin, jossa saat mainetta sekä istumapaikan aikamme vaikutusvaltaisten pastoreiden sekä uskonnollisten päättäjien seurassa. Mutta tärkein kysymys on se, että joudutko myymään kutsusi ja sanomasi terävimmän kärjen silloin. On mahdollista, että jodut vaikenemaan monista tärkeistä asioista, jotta pysyisit piirien sisäpuolella.

Pelkään, että monet aikamme evankelistat, pastorit, vanhimmat ja paimenet istuvat tänään sellaisissa sisäpiireissä, joissa heillä on kultaiset kuolaimet suussaan. Heille on tarjottu asema ja nimi, jotka hivelevät heidän uskonnollista lihaansa, mutta se kaikki on ostettu liian kovalla rahalla. Heidän suuhunsa on asetettu sellaiset kuolaimet, joita johtava elin ohjastaa. He eivät voi puhua sisäpiirin yleisiä linjoja vastaan, eivät edes silloin, kun linjat alkavat lipsumaan Jumalan tahdosta poispäin. Heidät on ostettu Jumalan antamasta kutsusta pois istumaan sidotuin käsin ja suljetuin suin uskonnollisen eliitin laivaan, jonka suuntaa he eivät voi ikinä muuttaa. He eivät ole enää vastavirtaan uivia Jumalan sotureita vaan kutsunsa kalliilla hinnalla myyneitä, uskonnollisen valtavirran kuljettavia kaleeriorjia, joiden kapteeneina toimivat rautaiset komiteat ja hallitukset. Mikä sääli! Kysynkin siksi: kuinka moni Jumalan miehet ja naiset ovat joutuneet noihin kultaisiin kuolaimiin? Kuinka moni on myynyt kutsunsa ja sanomansa paremman uskonnollisen aseman tai parempiin piireihin pääsyn hinnalla? Pelkäänpä pahoin, että heitä on liian monia.

Lopuksi

Emme todennäköisesti tietäisi tänään Johanneksesta mitään, jos hän olisi valinnut helpomman tien, valtavirran tien, joka olisi vaatinut alttarilleen Jumalan antaman profeetan sanoman ja kutsun. Erämaan tie ja yksinäisyyden tie oli kuitenkin paras tie, vaikka ne maksoivatkin koko Johanneksen elämän.

Ystäväni, puhun sinulle nyt vakavasti. On mahdollista, että eteesi asetetaan tie, joka hivelee lihaasi, mutta sillä tiellä kätesi ja suusi sidotaan. Tai on mahdollista, että ne ovat jo sidotut. Tiedä se, että Jumala ei kutsuaan eikä armolahjojaan ikinä kadu. Mutta ihminen voi lihallisessa innossaan ja vauhtikristillisyyden sokaisemana hypätä sellaiseen laivaan, jossa hän menettää kutsunsa, sanomansa ja jopa voitelunsa. Pysähdy siis. Vedä hetki happea ja katsele ympärillesi. Onko sinut puettu ihmisten valjaisiin, kauniisiin ja kultaisiin valjaisiin, jotka kuitenkin sitovat sinut toteuttamaan toisen ihmisen omia sydämen näkyjä ja unelmia. Jos näin on niin tee kaikkesi, että voisit palata siihen, mistä kerran lankesit pois. Se ei ole helppoa. Se voi maksaa maineesi ja ystäväsi. Mutta se tuo Jumalan takaisin matkaasi. Ja vain sillä on merkitystä.

Jeesuksen seuraaminen maksaa aina koko elämän. Jos tahdomme säilyttää elämämme, uskonnollisenkin, kadotamme lopulta kaiken. Mutta jos olemme valmiit luopumaan kaikesta, uskonnollisestakin, elämässämme voi toteutua  Jumalan meille räätälöimä kutsu ja sen mukana tuleva voitelu.

Osta totuutta, älä myy.. (San. 23:23), sanoo Raamattu. Teehkäämme siis kaikkemme, että saisimme pitää kutsumme ja totuutemme itsellämme. Älkäämme myykö sitä mistään hinnasta vieraan vallan kultaisen ikeen alle!