Kutsumuksena heikkous

Johannes Kastaja oli henkilö, joka oli juutalaisessa uskonnollisessa maailmassa erittäin jalosukuinen mies. Hänen isänsä. Sakaria kuului arvostettuun pappissukuun, niin sanottuun Abian joukko-osastoon, jolla oli oikeus toimia Herran temppelissä toimittamassa Jumalan sanan mukaisia palvelustehtäviä. Johanneksen äiti Elisabet oli myös leeviläistä pappisukua, "Aaronin tyttäriä", niin kuin Raamattu hänet meille esittelee.

Johanneksella olisi ollut Raamatun mukaan täysi oikeus, ja tietyllä tavalla kutsumuskin, jatkaa isänsä Sakariaan pappisvirkaa. Hän oli vanhempiensä ainut lapsi ja poika, jolla oli tie auki sukunsa ja Mooseksen lain vuoksi suoraan sen aikaisen seurakuntakoneiston ylimystöön.

Ainoana poikana, hän olisi saattanut olla tuossa maineikkaassa Abian pappisuvussa jopa ylipappikandidaatti. Hän olisi päässyt koko Israelin hengelliseen johtoportaaseen ilman kyynerpääpolitiikkaa. Jumalan sana olisi antanut hänelle oikeuden nauttia taloudelliesta yltäkylläisyydestä koko elämänsä ajan.

Hän olisi saanut hienot vaatteet, arvokkaan aseman ja erittäin hyvän toimeentulon. Kaiken kukkuraksi Johannes olisi saanut vielä näennäisesti palvella Herraa alati temppelissä. Hän olisi saanut parhaan Raamattukoulun ja opettajanpaikan sen aikaisessa seurakunnassa. Ihmiset olisivat arvostaneet häntä suunnattomasta tuon aseman vuoksi. Hän oli onnenpoika. Harva sen aikainen lapsi syntyi yhtä ihanaan sukuun kuin Johannes.

Jumalalla oli kuitenkin jotain muuta mielessä.

Tie heikkouteen

Jumala myös tahtoi tehdä Johanneksesta kaikkien aikojen suurimman Jumalan miehen. Jumala oli suunnitellut Johannekselle paikan tuon aikaisen uskonnollisen maailman ykkösäänitorvena. Tämän kaiken Herra oli ilmoittanut jo ennen Johanneksen syntymää. Ehkä suuri osa temppelin herroista oli petaamassa hänelle paikkaa ylipapiksi, koska Johanneksen syntymäkin oli jo niin ainutlaatuinen.

Jumalalla oli Johannekselle jokin aivan toinen koulu kuin Jerusalemin teologinen instituutti. Jumala vei Johanneksen vuosiksi erämaahan heikkouden kouluun, ja odotuksen kouluun, jossa olivat vain Herra ja Johannes. Siellä Johannes oppisi hyvin läheisesti tuntemaan Herransa ja kuulemaan Hänen äänensä. Toisin kuin temppelien lihapatojen ääressä, erämaassa Johannes oppisi täysin riippuvaiseksi Jumalasta. Temppelissä Johannes olisi oppinut luottamaan vain itseensä ja helpon elämän tuomaan hyvinvointiin.

Erämaassa Johannes varttui ja vahvistui Raamatun mukaan Herran edessä aina siihen päivään saakka, jolloin hän oli astuva koko Israelin eteen. Hän tuli vahvaksi, koska Herra oli hänen voimansa. Hän riisuutui kaikesta omasta voimastaan ja kieltäytyi turvaamasta mihinkään inhimilliseen tahoon tai asemaan. Todellinen hengellinen vahvuus on sitä, että Herra on meidän voimamme ja viisautemme. Tyhjänä astiana, kun ihmisellä ei ole mitään muuta, johon turvata, Jumala astuu ihnisen voimaksi. Se on tie hengelliseen menestykseen ja siunauksiin. Silloin vain Jumala saa kunnian. Liian vähän on niitä, jotka ovat käyneet erämään tyhjentymisen koulut loppuun saakka.

Samaan aikaan, kun Johannes söi heinäsirkkoja erämaassa, ylipapit  lihottivat sydäntään temppelissä lammaspatojen ääressä.  Johannes ei päässyt pukeutumaan niihin hienoisiin kullatuihin vaatteisiin, joihin hänen aikalaisensa nuoret papit pukeutuivat. Johannes pukeutui kamelinkarvasta tehtyyn vaatteeseen. 

Johannes eli yksin. Häntä ei kummarreltu eikä palvottu. Hänelle riitti, että Herra kunnioittaa häntä. Hänen ruokansa ja juomansa oli tehdä Jumalan tahto.

Ehkä Johannes oli nuoruudessaan käynyt oman jaakobinpaininsa Jumalan edessä liittyen omaan kutsumukseensa. Kun kerran tie oli valmis temppelin kermaan, vaati suurta päättäväisyyttä ja lujuutta uida vastavirtaan. Ehkä oma tahto olisi halunut valita helpomman tien, mutta Johannes valitsi kuitenkin Jumalan tahdon tien.

En tiedä, mitä Johanneksen vanhemmat ajattelivat, kun hän eräänä päivänä sanoi: "Hei sitten isä ja äiti. Minä lähden nyt erämaahan. En mene teologiseen. Minusta ei tule ylipappia. Herra on puhunut yksinäisyyden koulusta erämaassa. Minua ei haittaa, etten saa helppoa tietä. Minulle riittää, että teen kaikessa Jumalan tahdon. Minulla on se tuntu, että Jumalalla on jotain vielä minullekin varattuna, mutta en vielä tiedä mitä. Kyllä minä pärjään. Herra pitää minusta huolen. Minulla on erämaassa vettä, heinäsirkat ja hunaja. Pyhä Henki sisälläni todistaa, että erämaassa Jumala opettaa minulle jotain, mitä muualla en opi." Ja niin Johannes sulki oven ja niin hän oli poissa.

Jumalan kunnia

Tiedätkö, että Jumala etsii niitä miehiä ja naisia, jotka tuntevat Hänet. Niitä, jotka etsivät sitä kunniaa, jota Herra antaa. Läpi kirkkohistorian on aina ollut miehiä ja naisia, joita uskonnollinen valtavirta on vihannut ja halveksinut, mutta he ovat osoittautuneet Jumalan miehiksi ja naisiksi. He ovat heikkoudessaan Jumalan avulla muuttaneet historiaa ja jopa kansakuntien kohtaloita. Onkin aiheellista kysyä: milloin seurakunnan historian aikana uskonnollisen valtavirran mielipide on ollut Jumalan mielipiden? Tuskin koskaan.

Jos Jumala on sinun puolellasi, ei ole väliä, vaikka koko kristikunta ja maailma halveksuisi ja pilkkaisi sinua.

Johannekselle merkitsi vain se, mitä Jumala hänestä sanoo. Vain se, arvostiko Jumala hänen toimintaansa. Siinä oli hänen koko elämänsä.

Jumala nostaa Johanneksen

Koitti aika, kun Jumala nosti Johanneksen. Hän herätti kokonaisen kansakunnan tekemään parannusta. Arviolta sadattuhannet tekivät parannuksen ja ottivat kasteen samaan aikaan, kun uskonnollinen maailma piti Johannesta riivattuna oppimattomana eksyttäjänä.

Vain hetken Johannes sai toimia tuon kansan keskellä. Maksimissaan reilun vuoden. Ja sitten hänet otettiin pois. Hän olisi voinut jatkaa toimintaansa, jos olisi löysännyt hieman julistuksensa tiukkuutta. Mutta kun hän ei laimentanut sanomaansa edes kuningas Herodeksen edessä vaan vaati tätäkin tekemään parannuksen helmasynnistään, Johannekselta lyötiin ennenaikaisesti pää poikki. Perimätiedon mukaan Johanneksen pää heitettiin käymälään.

Näin tylysti päättyi kaikkien aikojen suurimman herätyssaarnaajan ura. Tarina voisi olla toisenlainenkin, jos Johannes olisi valinnut toisen tien, ihmiskunnian tien, uskonnollisuuden tien, oman tahdon tien ja valtavirran tien. Johannes kuitenkin valitsi heikkouden tien, erämaan tien ja Jumalan tahdon tien. Ja juuri se teki Johannes Kastajasta Johannes Kastajan, Jumalan silmissä suurimman vaimosta syntyneiden joukossa.

Ketä Jumala käyttää?

Jumala käyttää vain sellaista, jonka elämä kykenee antamaan kunnian vain Jumalalle. Siksi ihmisestä on tultava ensin heikko. Siksi ihmisen on käytävä erämaan koulu. Siksi ihmisen on tyhjennyttävä kaikesta omasta voimastaan ja tahdostaan. Jumala ei tee ihmisestä koskaan suurta vaan pienen. Siksi Johanneskin sanoo joutsenlaulussaan: "Hänen tulee kasvaa, minun tulee vähetä." Noihin sanoihin kulminoituu koko Jumalan palveleminen.

Heikkous merkitsee syvää tietoisuutta ja sisäistä kokemusta siitä, että ihminen, olipa hän kuinka lahjakas tahansa, ei voi saada mitään hegellistä aikaan ilman Jumalaa. Kaikki perustuu siihen, että Jumala tekee. Ja jos Hän ei tee, kaikki meidän tekomme ovat vain uskonnollisuutta, joka paisuttaa meitä. Jumalalta vie kymmeniä vuosia, että Hän saa ihmisen pohjaan asti ymmärtämään tämän totuuden. Niin oli Johannes Kastajan ja Mooseksenkin kohdalla. Emmekä me ole yhtään heitä parempia.

Jos sinä olet juuri nyt erämaan koulussa. Heikkouden koulussa. Ehkä sinua riisutaan ja olet äärimmäisen väsynyt ja heikko. Älä pelkää! Olet oikealla tiellä. Jumala on näyttämässä sinulle, ettet ole itsessäsi mitään. Olet ehkä ollut omasta mielestäsi joskus jotain, mutta Herra tahtoo nyt näyttää sinulle, että kaikki on hänestä. Olet Mooseksen ja ja Johanneksen koulussa. Olet oikealla tiellä. Älä pyri liian aikaisin koulustasi pois, sillä Herra tuo sinut ulos oikeaan aikaan. Ja niin saat astua siihen tehtävään, johon Hän sinut äitisi kohdussa valmistanut. Opettele turvaamaan Häneen ja olemaan vain Hänestä riippuvainen. Hän on kaikkesi. Ilman Häntä kaikki, mitä teet, muuttuu kiroukseksi. Eihän epäpyhästä tule mitään hyvää. Korkeintaan jalostunut fariseus, joka luulee näkevänsä, vaikka on sokea.

Muista nämä päivät silloin, kun Herra sinut nostaa. Muista, että kaikki on vain Hänestä ja Hänen kauttaan, jotta Hän saisi kaiken kunnian. Sinä olet oikeasti vain ansioton, voimaton, heikko ja tyhjä saviastia, johon Herra laskee voimansa ja kirkkautensa. Mutta sinun on tultava ensin sellaiseksi. Muutoin Herra ei voi laskea voimaansa sinuun. Sinun on tultava täysin tyhjäksi ja heikoksi ensin.

Muut uskonsankarit

Tiedät hyvin, miten Jumala tyhjensi Mooseksen kaikesta omasta voimastaan niin, että hän saattoi yhden kuolleen kepin kanssa vapauttaa koko Israelin Egyptin orjuudesta.

Tiedät, miten Jumala tyhjensi viisaan, voimakkaan ja askeettisen fariseuksen, Paavalin kaikesta omasta voimasta. Siksi Paavalin koko toiminta perustui heikkouteen: "Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." sanoo Paavali tänään meille.

Katso aikamme suuria Jumalan ihmisiä: Wilkerson, Hilja Aaltonen, Niilo Yli-Vainio, Tapani Suonto ja Frank Mangs. Tutki heidän elämänkertojaan ja havaitset heidän olleen paljon heikompia ja tyhjempiä kuin me. Olen lukenut heistä kaikista ja havainnut juuri heikkouden olevan heidän salaisuutensa. Jumala saattoi laskea voimansa heihin, koska he olivat tarpeeksi tyhjiä ja voimattomia ottamaan itselleen kunniaa. Kukaan ei näe heitä vaan kaikki näkevät heidän kauttaa Kristuksen. Heidän kauttaan Jumala saa kaiken kunnian.

Missä he ovat?

Missä ovat tänään johanneskastajat, jotka kääntävät kansojemme kohtaloita ja tuovat Jumalan voiman keskuuteemme? Ehkä he ovat erämaissaan kasvamassa ja odottamassa. Tai sitten he ovat aikoja sitten jo valinneet sen helpomman tien, jota Johannes Kastaja ei valinnut. Ehkä siksi heistä ei kuulu mitään. Kumman tien sinä valitset?