Sinua ei ole hyljätty

Joskus uskovainen ihminen voi langeta todella syvästi ja perusteellisesti. Kun ihminen antaa lihan mielelle vallan, ei ole mitään rajaa sillä saastan määrällä, mikä uskovankin elämään voi tulvia.

Tämän kysymyksen edessä olen ollut viime kuukausina ahtaalla: Mikä on se lohdun sana äärimmäisen rumasti ja syvästi langenneelle ihmiselle? Kun tällainen tuhlaajapoika tai tyttö tulee kotiin, hänen on joskus hyvin vaikeaa uskoa itselleen armoa. Olen sen itse nähnyt ja kuullut. En voi kertoa yksityiskohtia enempää, mutta uskon sen joukon olevan liian  suuri, jotka eivät uskalla enää lähestyä Jumalaa saatikka seurakunnan ovia. Maine on mennyt ja puhtaus kadotettu. Kymmenien yritysten jälkeen ei ole enää kyetty nousta. Ei ole uskoa eikä voimaa. Ja jos seurakunta muistuttaa menestyvien liikemiesten kerhoa tai trendikästä muotiklubia, ei ole ihme, että masentuneella ja perinpohjin epäonnistuneella ihmisellä jää helposti seurakunnan ovi avaamatta.

On myös sellaista opetusta, jossa armonlähde nostetaan niin korkealle, ettei uupunut sielu sinne jaksa yltää. Jos julistetaan pelkkää parannusta, ihminen jää omien voimiensa varaan yksin seisomaan syntitaakkojensa kanssa. Tarvitaan evankeliumi ja Jeesus, syntisten ystävä, joka nostaa uupuneen syntisen lähteelle juomaan.

On monia, jotka tahtovat tehdä parannuksen. Heidän sydämensä on murtunut, he tahtovat hylätä syntinsä ja he tahtovat koko sydämestään muutosta elämäänsä. Mutta ei ole ketään, joka taluttaisi lähteelle. ja oma sydän syyttää alati: ”Et kelpaa Jumalalle enää. Olet liian kaukana. Etsikkoaikasi on ohi. Olet tehnyt anteeksiantamattoman synnin. Ei ole toivoa.” Jos tällaiselle ihmiselle huutaa parannusta, ei se auta mitään. Parannus ei yksistään riitä. Vaikka kuinka tekisi parannusta, ilman Jeesusta ja Golgatan armoa, ihminen jää syntitaakkojensa alle.

Saastainen samarialainen

Ja kun hän oli matkalla Jerusalemiin, kulki hän Samarian ja Galilean välistä rajaa.  hänen mennessään erääseen kylään kohtasi häntä kymmenen pitalista miestä, jotka jäivät seisomaan loitommaksi; ja he korottivat äänensä ja sanoivat: "Jeesus, mestari, armahda meitä!" Ja heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille." Ja tapahtui heidän mennessään, että he puhdistuivat. Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella äänellä ja lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja kiitti häntä; ja se mies oli samarialainen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat? ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään, kuin tämä muukalainen?" Ja hän sanoi hänelle: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut." (Luuk. 17:11-19)

Hän tiesi oman saastaisuutensa. Hän oli aikanaan jättänyt kotinsa, seurakuntansa ja perheensä vain siksi, koska hän oli tullut liian saastaiseksi elääkseen seurakunnan tai Jumalan kansa yhteydessä. Ja tuomitsihan Jumalan sana hänet hyvin selvästi. Jos kuka tahansa lähestyi häntä, hänen oli heti huudettava ”Saastainen, saastainen!”

Hän eli kaukana Jumalan kansasta vailla toivoa. Hän olivat kuolemaantuomittu, jota sen ajan juutalaiset papit eikä rabbit voineet opetuksillaan auttaa. Hän ei saanut lähestyä temppeliä eikä seurakuntaa; hän oli hylätty joka taholta. Hänen henkensä, sielunsa ja ruumiinsa olivat sairaat. Eikö edes Jumalakaan enää voisi häntä auttaa? Tuomitsihan Mooseksen laki hänet viettämään hylättynä lopun elämänsä, ellei jostain käsittämättömästä syystä tapahdu ihmettä. Tämä saastaisuus on niin syvää ja parantumatonta, että siitä ei yleisesti ottaen kukaan tule terveeksi.

Jeesus

Nyt hän näkee Jeesuksen. Hän ei uskaltanut edes lähestyä häntä. Hän ajatteli, että hänellä ei ole enää siihen oikeutta. Hän pelkäsi lähestyä Vapahtajaansa. Kun ei kerran seurakunta eikä Jumalan kansakaan hyväksy niin ehkä ei Jeesuskaan enää hyväksi. Uskonnollinen maailma ja Mooseksen laki oli tehnyt täysin selväksi, ettei paluuta seurakuntaan olisi noin saastaisena. Ehkä Jeesuskaan ei enää ottaisi luokseen näin saastaista.

Kuitenkin tämä hyljätty samarialainen tietää, että siinä kulkee nyt hänen ainut toivonsa. Joku oli kertonut ihmeellisestä Parantajasta, jolla on valtuudet päästää saastainen siteistään, häpeästään ja tehdä hänet puhtaaksi.

En tiedä kuinka paljon tuo saastainen samarialainen uskoi puhdistuvansa, mutta hän huusi avuksi Herran Jeesuksen nimeä. Sydän ei uskaltanut tulla lähelle, mutta huutaa se uskalsi. Niin kuin hukkuva tarttuu viimeisillä voimillaan pelastusrenkaaseen, niin tämäkin saastaansa hukkuva ihminen tarttui kiinni Jeesukseen niillä uskon ja voiman rippeillä, jotka hänellä oli jäljellä. Ehkä hän muisti lapsuudesta tutun Jooelin kirjan lupauksen: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.”

Nyt tulee ilmi Jeesuksen sanojen valtava voima. Jeesus sanoi hänelle yhden lauseen ja se riitti. Mutta spitaalisten oli uskottava se. Oli lähdettävä liikkeelle Jeesuksen sanojen mukaisesti. Oli otettava uskon askel Jumalan sanan varassa. Oli uskottava, että armo on todellakin niin suurta ja ihana. Armo alkaa siitä, kun ansioita ei enää ole. Vaikka saasta tuntui ja näkyi edelleen olemuksessa, oli astuttava Jeesuksen sanojen mukaista tietä eteenpäin. Hän tahtoi uskoa tuohon armoon, jonka Jeesus sanoillaan lupasi.

Ja pikkuhiljaa alkoi tapahtua, kun samarialainen uskoi Jeesuksen sanan todeksi. Hän puhdistui. Ei sitä heti huomannut, mutta yhtäkkiä askeleita ottaessaan hän havaitsi, että saasta ja lika olivat pois. Ja niin huomasivat hänen ystävänsäkin. Mutta samarialainen ei jatkanut enää matkaansa papiston suurennuslasien alle. Olihan hänellä vääräoppisen leima otsassaan. Hän ei ymmärtänyt teologisesti kaikkia niin kuin oikeaoppinen papisto ymmärsi. Ei hän halunnut mennä sinne asti. Hänhän oli puhdas ilman pappien katseitakin. Hän ei tarvinnut heiltä todistusta puhdistautumisestaan, koska Jeesuksen todistus ja sanat riittivät vakuudeksi. Ja niin hän kääntyi ja meni Jeesuksen luokse.

Merkillistä kuitenkin oli, että vain juuri tämä, niin monin tavoin puutteellinen samarialainen, päätyi Jeesuksen luokse toisin kuin ne muut yhdeksän. Siellä hän pääsisi armollisen ja anteeksiantavan katseen alle. Siellä ei tarvitsisi pelätä menneisyyttä. Sieltä alkaisi uusi tulevaisuus. Ja niin samarialainen löysi armon Jeesuksen jalkojen juuressa ja sai kuulla ihanat armonsanat: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut."

Heitä on liian paljon

Heitä on aivan liian paljon Suomessakin, jotka eräänä päivänä jäivät pois keskuudestamme. He eivät täyttäneet sitä mittaa, jota seurakunta ja ystävät vaativat. Ja niin he jäivät pois. Tuli lankeemus. Tuli toinen lankeemus. Ja loppujen lopuksi maailma ja synti ottivat vallan.

Tänään he istuvat elämänsä tuhkakasan päällä toivoen kuolemaa itselleen. Mutta he eivät uskolla avata iäisyyden ovea itse, koska tietävät, että Jumala on ja kuoleman jälkeen tulee tuomio. Heidän elämänsä on helvettiä jo nyt, eikä ikuisuus lupaa parempaa.

Raamatun Jumala on heille suuri ja pelottava tuomion Jumala. Heille maalattiin kerran Jeesus mustilla väreillä. Nyt he lukevat Raamatusta sen, minkä vihollinen tahtoo heidän valheellisesti uskoa: ”Ei ole toivoa. Olet tehnyt anteeksiantamattoman synnin. Kuole pois. Sinulle ei ole oikeutta lähestyä enää Jeesusta. Hänen verensä ei enää riitä.” Sitä virttä perkele on opettanut näille raukoille jo vuosia. Ja se on opittu liian hyvin. Eikä sitä ole vain opittu vaan se on uskottu ja valheesta on tullut kuin myrkky sielulle. He eivät uskalla enää avata Raamattua eikä lähestyä Jumalaa. He uskovat, että kaikki on menetetty.

Jokainen

Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. (Apt. 2:21)

Tämä on Uuden ja Vanhan Testamentin lupaus, johon jokainen hukkuva saa tarttua. Niin kuin tuo saastainen samarialainen pelastui Huutamalla avuksi Herran Jeesuksen nimeä, niin pelastut sinäkin. Jokainen, joka huutaa Jeesusta avuksi elämänsä raunioille, pelastuu. Jokainen tarkoittaa jokaista. Kukaan ei ole suljettu tuon sanan ulkopuolelle. Tuo jokainen tarkoittaa syviten ja sairaimminkin langennutta. Kunhan vain hän sydämestään huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä, hän pelastuu. Ei siinä määritellä, millainen tausta on tai mitä on tullut tehtyä. Lupaus koskee jokaista. Toissijaisia ovat pappien, kirkkokuntien, herätysliikkeiden ja eri lahkojen teologiset linjavedot. Oikea oppi verjellee, mutta Jeesus pelastaa jokaisen, joka sydämestään huutaa Häntä avuksi.

Tutki Jeesuksen elämää. Jokainen, joka huusi avuksi Hänen nimeä, sai avun. Aivan jokainen. Ne, jotka eivät tahtoneet huutaa Häntä avuksi, eivät pelastuneet. Mutta jokainen, joka huusi, pelastui.

Niin kuin tuo samarialainen uskoi Herran sanan, niin sinäkin saat uskoa. Hän ei heitä ketään pois, joka lähestyy Häntä. (Joh. 6:37) Ei ketään! Vaikka sinulta tuntuisi toiselta, usko Jeesusta enemmän kuin sydäntäsi, perkelettä tai uskonnollista maailmaa. Jeesuksen Sanat ratkaisevat kohtalosi, ei mikään muu taho.

Ja kun alat uskoa Raamatun lupauksen todeksi, huomaat jo matkalla, että valo alkaa lisääntyä. Saasta alkaa poistua ja toivo palaa elämääsi. Jeesus on sinut pelastanut. Kun huusit Häntä avuksi, lähestyit Häntä ja uskoit Hänen sanansa, olit siitä hetkestä lähtien puhdas.

Se on jo Jumalan työtä, että tahdot huutaa Häntä avuksi. Jumala ei ole sinua hylännyt. Kukaan ei huuda Häntä avuksi, ellei Hän itse ole jo vaikuttanut sitä. Se on Isä, joka nytkin vaikuttaa sydämessäsi kaipuun puhtauteen. Ei se ole perkele tai lihasi vaan Isäsi. Ja silloin sinun ei tarvitse kuin vastata tuohon kutsuun ja lähteä liikkeelle. Huuda avuksi Jeesusta niin pelastut.

Kaikesta synnistä

Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. (1. Joh. 1:7)

Kun tulet Jeesuksen valoon, Hänen verensä puhdistaa kaikesta synnistä. Siinä on sinulle Hänen teologiansa, jonka saat uskoa saastasi päälle.

Sinä kyllä tiedät varsin hyvin saastasi, tahdot hylätä sen ja tahdot muutosta, mutta sinulla ei ole ollut uskoa tarttua armoon. Ehkä joku on nostanut armon kynnyksen niin korkeaksi, että uupunut sielusi ei ole jaksanut nousta sen yli. Mutta kuule nyt, miten Jumalan Poika tänään tahtoo laskea armon kynnyksen sinun eteesi yhden huudon päähän! Jokainen, joka huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä, pelastuu. Hän ei heitä ikinä yhtään luotansa pois. Niin ei ole koskaan tapahtunut. Hänen verensä puhdistaa saastaisen lunta valkeammaksi. Kaikesta synnistä – Hän lupaa. Tartu Hänen sanoihinsa ja usko ne. Silloin löydät takaisin kotiin ja sielusi saa rauhan.