Profeetta - Leonard Ravenhill

Leonard Ravenhill - Profeetta

Profeetta on omana aikanaan täysin Jumalan hyväksymä ja totaalisesti ihmisten hylkäämä.

Vuosia sitten tohtori Gregory Mantle oli oikeassa sanoessaan: "Kukaan ihminen ei voi olla täydellisesti hyväksytty, ennen kuin hän on totaalisesti hylätty." Herran profeetta on tietoinen näistä molemmista. Ne ovat hänen "polttomerkkejään".

Joukko, jolle profeetta puhui, koska he ovat omahyväisiä ja elävät mukavasti eristäytyneinä kadotetusta maailmasta lämpimän, mutta koettelemattoman teologiansa suojissa, eivät todennäköisesti äänestä häntä "vuoden mieheksi", kun hän viittaa heihin "saatanan synagogan" jäseninä!

Profeetta tulee asettamaan järjestykseen sen, mikä on epäjärjestyksessä.

Profeetan tehtävä on saattaa ojennukseen ne, jotka ovat poikenneet rivistä! Hän on epäsuosittu sen vuoksi, että hän vastustaa sitä, mitä nykyään suositaan moraalissa ja hengellisyydessä.

Hänet erotetaan yhteisöstä eläessään ja korotetaan kuoltuaan!

Hän on palvelustyössään "järjestelmää" vastaan; myöhemmin järjestelmä julistaa hänet "pyhimykseksi",

Julistaessaan hän syö päivittäin murheen leipää, mutta heidät, jotka kuuntelevat, hän ruokkii Elämän Leivällä.

Hän viipyy ihmisten edessä vain päiviä, mutta Jumalan edessä hän on viipynyt vuosia.

Hän on kansakunnan ruoska, ennen kuin kansakunta ruoskii hänet.

Hän julistaa ja tuomitsee!

Hänen sydämensä on kuin tulivuori ja hänen sanansa ovat tulta.

Jumala puhuu hänelle ihmisistä. Hän puhuu ihmisistä Jumalalle.

Hän kantaa totuuden lamppua vääräoppisten keskellä samalla, kun ihmiset kirjoittavat hänestä häväistyskirjoituksia,

Hän katsoo ensin Jumalaa silmästä silmään ja sitten vasta ihmisiä, mutta hän on syrjäänvetäytyvä.

Hän kätkeytyy Jumalan kanssa "salaiseen paikkaan", mutta toreilla hänellä ei ole mitään salattavaa.

Kasvottomien poliitikkojen ja äänettömien saarnaajien päivinä ei ole sen suurempaa kansallista tarvetta kuin huutaa Jumalan puoleen, että Hän lähettäisi profeetan!

Profeetan tehtävä, kuten Austin Sparks kerran sanoi: "on useimmiten ollut asioiden tasapainoon saattaminen".

Profeetta on Jumalan salapoliisi, joka etsii kadonneita hengellisiä aarteita. Hänen tehokkuutensa asteen määrää hänen epäsuosionsa suuruus.

Hän ei tunne kompromisseja.

Hän ei ole ostettavissa.

Hän on totaalisesti "toisesta maailmasta".

Hän on kiistatta poleeminen ja anteeksiantamattoman vihamielinen.

Hän marssii toisen Isännän tahtiin!

Hän hengittää inspiraation harvinaista ilmaa.

Hän on "näkijä", joka tulee johdattamaan sokeita.

Hän elää Jumalan vuorella ja laskeutuu alas laaksoon sanoakseen "näin sanoo Herra",

Hän omaa jonkinasteisen Jumalan ennalta tietämyksen ja on näin tietoinen uhkaavasta tuomiosta.

Hän elää "suurenmoisessa yksinäisyydessä".

Hänen sanomansa kuuluu: "Katukaa ja sovittakaa itsenne Jumalan kanssa tai muuten...!"

Hänen profetiansa ovat väistämättömiä.

Hänen totuutensa tuo tuskaa, mutta hänen äänensä ei ole koskaan tarpeeton,

Hän on tämän päivän roisto ja huomispäivän sankari.

Evankeliointiin on käytetty miljoonia viimeisinä 25 vuotena. Sadat evankeliumin viestit sinkoilevat päivittäin läpi ilman tämänkin kansakunnan yläpuolella. On järjestetty evankelioimistapahtumia, parantamiskokoukset ovat edistäneet asiaa. Organisoijina on runsaasti taitavia saarnaajia, ja useita miljoonia pyörittävät kristilliset järjestöt ovat levittäytyneet ympäri maan, Mutta missä, missä on profeetta? Missä on se valkohehkuinen mies joka tulee suoraan Pyhältä Paikalta? Missä on Mooses, joka vetoaa paastoon Herran pyhyyden edessä meidän kurjan moraalimme, petollisen politiikkamme ja kylmän ja sairaan hengellisyytemme puolesta?

Jumalan miehet ovat piilossa siihen päivään saakka, kunnes heidät saatetaan esiin. Ja he tulevat.

Profeettaa häväistään tehtävänsä aikana, mutta historia puhdistaa hänen maineensa. 

Evankelisessa kristillisyydessä vallitsee nykyään suunnaton tyhjiö. Joukoistamme puuttuu profeetta. Mies joka on kauhistuttavan rehellinen. Mies jonka muut hylkäävät, jopa hyvätkin ihmiset, koska he pitävät häntä liian ankarana, liian omistautuneena, liian kielteisenä ja syrjäänvetäytyvänä.

Olkoon hän yhtä yksinkertainen kuin Johannes Kastaja. Olkoon hän hetken aikaa huutavan ääni modernin teologian erämaassa ja paikallaan polkevan kirkollisuuden keskellä. Olkoon hän yhtä epäitsekäs kuin apostoli Paavali. Puhukoon ja eläköön hän vain "tämän yhden asian puolesta". Älköön hänellä olko suosikkiseurakuntaa. Älköön hän sanoko mitään, mikä vetäisi ihmiset hänen luokseen, vaan ainoastaan sellaista, mikä johtaa ihmiset Jumalan luokse, Tulkoon hän päivittäin Pyhän Jumalan valtaistuinsalista."