Koen tämän kirjoituksen olevan yksi tärkeimpiä pitkään aikaan. Pyydän itsesi ja Siionin tähden lukemaan tämän loppuun asti.
"Osta totuutta, älä myy.." (San. 23:23)
Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. (Gal. 2:11)
Pietari eli Keefas, oli langennut. Eikä vain langennut, vaan hänen johtajan esimerkkinsä oli tempaissut mukaansa Barnabbaan sekä muita veljiä. Pietarille oli tullut ihmispelko. Hän oli myynyt Raamatun totuuden ihmisten miellyttämisen ja ihmispelon alttarille. Hän, joka aikaisemmin oli saanut Herralta ilmestyksen (Apt. 10. luku) siitä, miten pakanat pelastuvat ilman Mooseksen lakia, kyykkäsi nyt ihmispelon vuoksi Raamatun perustotuuden edessä. Hän vetäytyi pakanoista, kun juutalaisia tuli paikalle. Ja hänen toimintansa antoi ymmärtää, että Mooseksen laki on vielä voimassa.
Lahjomaton Paavali
Paikalla oli kuitenkin eräs mies, joka oli rohkea kuin leijona. Paavali ei ollut ostettavissa, kun kyse oli Raamatun totuudesta, olipa sitten vastassa Jerusalemin Pietari tai taivaan enkeli. (Gal. 1:8) Paavalille ei merkinnyt sisäpiirit, oma maine eivätkä ystävyyssuhteet mitään, jos toisessa vaakakupissa oli Jumalan Sanan totuus.
Niinpä Paavali nousi vastustamaan Pietaria vasten kasvoja. Ei ollut kyse salassa tapahtuneesta sielunhoidollisesta lankeemuksesta vaan seurakunnan johtajan julkisesta lankeamisesta pois totuudesta. Kun Jumalan kansan johtaja poikkeaa pois totuudesta, häntä tulee nuhdella ja ojentaa myös julkisesti. Ei siksi, että häntä häväistäisiin vaan siksi, että hänen toimintansa ohjaa pahimmillaan monia ihmisiä pois pelastuksesta ja Jumalan tahdosta.
On eri asia, jos ns. penkkikristitty lankeaa salaa ryyppäämään. Se pitää hoitaa salassa eikä siitä saa puhua muille. Mutta jos Jumalan kansan johtaja lankeaa julkisesti pois Raamatusta, hänen käsiensä alla on pahimmillaan tuhansien lampaiden kohtalo. Silloin on kyse elämästä ja kuolemasta. Silloin pitää löytyä seurakunnasta rohkeita miehiä, jotka vastustavat johtajan harhaanmenoa vasten kasvoja.
Paavali ei pelännyt, että hänet voitaisiin savustaa yhteisön ulkopuolelle. Hän ei pelännyt sitä, että hän menettäisi Pietarin ystävyyden, vaikka he olivat olleet todella läheisiä veljiä toisilleen. Eikä hän pelännyt sitä, että nyt "hän koskee Herran voideltuun". Ei. Hänen toimintansa oli mitä suurinta rakkautta Pietaria, Jumalan kansaa sekä Jumalaa kohtaan. Jos Paavali ei olisi puuttunut tuohon tilanteeseen, Sanan totuus olisi saattanut vääristyä ja kenties tuhansien uskonelämä olisi saastunut. Ja juuri tätä Paavalin esimerkkiä meidän tulisi seurata tänä kompromissikristillisyyden aikana.
Väärin ymmärretty teksti
"Mutta minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä." (Room. 16:17)
Tätä kohtaa käytetään nykyään tuhottoman väärin seurakunnissa. Tästä kohdasta on levinnyt somessa todella vahingollista väärää tulkintaa. Luetaanpa siis tarkasti.
Tässä kehotetaan pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaa erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka olette saaneet. Huomaa nyt! Hajottaja on se, joka tuo väärän opin uskovien keskuuteen! Ei se, joka puuttuu siihen! Paavali ei ollut hajottaja tai eripuran kylväjä noustessaan vastustamaan Pietaria vasten kasvoja. Ei. Hänen oli mitä suurin rakentaja! Jeesus nimittäin käski repiä jokaisen väärän opin istutuksen pois maasta. (Matt. 15)
Jeesuksen toiminta aiheutti valtavasti eripuraisuutta kansassa (Joh. 7:43). Jos eripuran aiheuttaja on aina harhassa, silloin Jeesus ja Paavalikin olivat harhassa. Luther aiheutti katolisessa kirkossa eripuraa. Kumpi oli enemmän harhassa: Luther vai Paavi?
Herra armahtakoon meitä näkemään sen, että uskonnollinen valtavirta on tuskin koskaan ollut totuuden airueena. Hajottajat löytyvät lähes aina valtavirran sisältä eikä niiltä, jotka Sanan pohjalta näyttävät toteen valtavirran totuudesta poispoikkeamisen.
Jokaisella uskovalla on velvollisuus koetella Sanalla jokaisen vanhimman sekä pastorin toiminta. Se ei ole vaihtoehto vaan käsky.
Jumalan mielipide ratkaisee
Huomaa, ettei nyt ole kyse seurakunnattomuudesta, hengellisestä irtolaisuudesta tai anarkiasta. Nyt on kyse siitä, mitä mieltä Jumala on asioista eikä siitä, mitä mieltä ihminen tai herätysliikkeen linja on. Vain Jumalan mielipide ratkaisee.
On liikaa Jumalan miehiä, jotka ammentavat oppinsa teologisilta tiedekunnilta, kirkkoisiltä ja raamattukouluista. En tunne ketään väkevää Jumalan miestä, joka olisi saanut teologisesta koulutuksesta mitään hyvää lisävoitelua itselleen. Päinvastoin. Niistä on usein tarttunut matkaan jotain, mikä saastuttaa palvelutyön ja tyrehdyttää Hengen virrat. Kaikkina aikoina kaikille uskoville on riittänyt Raamattu ja terve seurakunta, jossa on Sanalle uskollinen lahjomaton vanhimmisto. Niin riittää tänäänkin.
Kutsusi hinta
Johannes Kastajalla olisi ollut omana aikanaan suora pääsy sen ajan papiston kermaan. Hän olisi syntyperänsä puolesta päässyt ilman ihmissuhdepeliä sen ajan hengellisen johtajiston syvimpään ytimeen. Johanneksen isä nimittäin oli arvostetun Abian joukko-osaston pappeja sekä äitikin oli Aaronin tyttäriä. Ainoana lapsena ja poikana pappeus olisi periytynyt syntymälahjana Johannekselle.
Mutta Johanneksella oli toisenlainen kutsu, erämaan kutsu, profeetan kutsu ja parannussaarnaajan kutsu. Uskon hänen tietäneen, että ylipappien Kaifaksen ja Hannaan rinnalla hän olisi joutunut myymään oman parannussanomansa terävimmän kärjen. Hän ei olisi voinut suorittaa Jumalalta saatua kutsuaan korruptoituneessa uskonnollisessa valtakoneistossa, jossa Jumalan sanaa muokattiin yhteisön edun nimissä milloin mihinkin muottiin.
Tuossa "hyväveli järjestelmässä" täytyi alistua valtaapitävien johtajien näkemyksiin, vaikka heidän tulkintansa oli räikeästi totuutta vastaan. Johannes tiesi tämän hyvin tarkasti. Hänellä oli rohkeus nousta näitä "kyykäärmeiden sikiöitä" vastaan, jotka olivat myyneet totuutta pala palalta, ja saaneet Jumalan kansan edustajat kyykkäämään pienissä ja suurissa asioissa, mitä Raamatun totuuteen tulee. Lopulta totuudesta tuli asia, josta voitiin neuvotella ja keskustella. Lopuksi löydettiin kultainen keskitie, joka sopi kaikille osapuolille. Niin. Kaikille paitsi Jumalalle. Ja siksi Siion oli joutunut noin 400 vuodeksi ennen Johannes Kastajaa kuolleeseen "kultaisen keskitien" tilaan, jossa totuus oli myyty valtaapitävien pappien hyväksynnän alttarille.
Kova hinta
Johanneksen rohkeus, sanoma ja kutsu johtivat hänet erilleen uskonnollisista yhteisöistä. Ei Johannes ollut eriseurainen vaan hän oli Jumalan sanan suhteen ehdoton. Johannes Kastaja ja Jumala olivat yhdessä enemmistä ja uskonnollinen ihmismassainen valtakoneisto oli kompromisseineen vähemmistö. Johannes uskalsi nousta pappien, johtajien ja kuninkaiden kompromisseja, väärää Raamatun tulkintaa sekä syntielämää vastaan. Ja se maksoi Johannekselle maineen, elämän sekä lopulta hengen.
Mutta Johannekselle ei mikään muu merkinnyt kuin se, että hän on Kutsujalleen mieliksi. Ja Jeesuksen sanat paljastivat sen, että Taivas kunnioitti tuota miestä enemmän kuin ketään muuta ihmistä. (Matt. 11:11)
Tänään
Mitä luulet, kuinka monet julistajat ovat vaienneet tänään totuudesta, kun olisi pitänyt Paavalin tavoin nousta vastustamaan Jumalan kansan johtajan epäraamatullista oppia? Moniko heistä on myynyt totuuden yhteisen sovun alttarille? He ovat säilyttäneet asemansa uskonnollisen valtakoneiston sisäpiirissä, mutta menettäneet Taivaan arvostuksen. Heille ei voida uskoa enempää, koska heillä ei ole rohkeutta uida vastavirtaan silloin, kun totuus on kaupan.
Meillä on liikaa kirkkokuntia ja uskonnollisia järjestöjä, joissa on "tilaa kaikenlaisille mielipiteille". Voi miten kauniin ja humaanin kuuloinen lausahdus tuo onkaan! Mutta siinä on jotain samaa kompromissia, jota käärme tarjosi Eevalle. Niin kuin edesmennyt Jumalan mies Pentti Tynjälä sanoi: "Ensimmäinen raamatuntulkintaseminaari pidettiin paratiisissa käärmeen toimesta." Käärme haluaa aina neuvotella ja keskustella kompromissin ja kaikille sopivan muokatun totuuden.
Entä mitä ajattelet moniko aikamme kutsun saanut julistaja on myynyt oman profeetallisen sanomansa ja kutsunsa piireihin pääsyn hinnalla? Toisin kuin Johannes Kastaja, he ovat vain vaienneet määrätyistä asioista, jotka saavat "turhaa eripuraa" aikaan, ja näin ovat säilyttäneet oman asemansa uskonnollisessa valtahierarkiassa. Aikamme Jumalan sanan alennusmyyjillä on näkyvä rooli uskonnollisella kentällä ja tärkeiden miesten hyväksyntä, mutta se on ostettu Jumalan silmissä liian kalliilla hinnalla. He ovat joutuneet luopumaan sanomansa terävimmästä kärjestä, Sanan koko totuudesta ja näin myyneet tietämättään kutsunsa ihmisten hyväksynnän ja maineen alttarille.
Missä he ovat?
Missä siis ovat aikamme "Paavalit", jotka nousevat Jumalan kansan johtajaa vastaan julkisesti, kun tämä poikkeaa Sanan perustotuuksista? Missä ovat Johannes Kastajat, joille ei merkitse ihmisten hyväksyntä, sopu, ystävyyssuhteet tai asema mitään Totuuden rinnalla? Pelkään, että he istuvat uskonnollisen valtakoneiston ytimessä suussaan kultaiset kuolaimet, joilla totuutensa myyneet johtajat ovat heidät valjastaneet. Heillä on maallinen palkka, asema ja raha, kunhan he vain vaikenevat johtajien synneistä ja epäraamatullisesta toiminnasta. Heidät on ostettu vaikenemaan määrätyistä asioista, jotta yhteinen sopu säilyisi. Uskonnollisen yhteisön säännöt ja linjat ovat saaneet heidät luovimaan johtajiensa mielipiteiden hyväksi, ja näin he ovat tietämättään kadottaneet kutsunsa ja voitelunsa. Heistä on tullut uskonnollisia kaleeriorjia, jotka ovat kadottaneet sen, minkä Jumala heille kerran uskoi.
Onko siis ihme, ettei ole herätystä, jos Sanan julistajat ovat myyneet totuuden?
"Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi sisälle tulla." (Jes. 59:14)
Oikeus on käännetty ylösalaisin ja totuus on kompastunut, kun siitä on tehty mielipideasia. Suora tie on tehty mutkikkaaksi "kultaiseksi keskitieksi", joka sopii kaikille. Niin. Kaikille paitsi Jumalalle. Ja siksi meillä ei ole todellista herätystä. Väkeä ja kuohuntaa on, mutta ei herätystä.
Viimeisin villitys
Viimeisimpänä villityksenä on oppi nimeltä "OSITTAINEN PRETERISMI", joka kieltää juutalaisten paluumuuton Israeliin olevan Raamatussa ennustettu lopunajan tapahtuma. He eivät usko etnisen juutalaisen kansan olevan enää Jumalan omaisuuskansaa. Monet heistä kieltävät antikristuksen ja pedon merkin konkreettisen tulemisen, ja selittävät lähes kaikkien lopunajan tapahtumien tapahtuneen jo Raamatun aikana. Herra varjelkoon meidät tästä opista, joka jo salaa leviää pinnan alla. Se on opittu teologisista kouluista ja selitysteoksista eikä Raamatusta ja sitä levittävät jo monet Herran palvelijat. Nouskaamme rohkeasti sitäkin oppia vastaan, ettei monet nuoremme tule siitä saastutetuksi.
Oi Herra! Anna meille voima olla yhtä rohkeita kuin Paavali ja Johannes Kastaja olivat. Pois se, että me koskaan myisimme Sanasi totuutta, olipa kyse pienestä tai suuresta asiasta. Anna meille viisaus ja voima selviytyä sinun meille antamasta kutsusta voittajana, totuutta myymättä, ja kerran kaiken suoritettuamme pysyä itse pystyssä tämän antikristillisen, korruptoituneen, uskonnollisen ja pahan ajan keskellä.
Aamen.
