Kun Jumalan palvelijasta tulee ihmisten orja

Olen miettinyt paljon seuraavaa. Julkisuudessa oleva pääministerin tapaus opettaa meille paljon. 

Nimittäin Jumalan palvelijan tulee olla todella tarkka antaako hän sitoa itsensä palkan kautta järjestöön, liikkeeseen tai kirkkokuntaan. Siinä tapauksessa tulee suuri paine toimia sen mukaisesti kuin järjestön linja sanoo.

Ja palkansaaja on kiitollisuudenvelassa sitä kohtaan, joka antaa rahan, ja jonka kädestä perhe saa leivän pöytään.

Otan esimerkin. Jos minä saisin hyvä diilin Patmos-säätiöltä ja he lähtisivät tukemaan kutsuani. Minulla toki olisi oikea kutsu ja potentiaalisesti oikea sanomakin, mutta raha sitoisi ja ohjaisi minua toimimaan Patmos-säätiön edustaman linjan mukaisesti. Olisi todella vaikea puhua kalvinismia sekä ekumeniaa vastaan, kun pomoni harrastaisi tai edustaisi näitä.

Kun katson tänään hyviä veljiäni, jotka monet saavat leipänsä eri järjestöjen pöydästä, mieleni valtaa suru. He joko vaikenevat totuudesta, juoksevat karkuun tai tekevät itsensä näkymättömäksi juuri silloin, kun tarvittaisiin rohkeita totuutta puolustavia miehiä mädän seurakuntasirkuksen keskellä.

Valitettavan monet veljet ostetaan hiljaisiksi. Heidät palkataan järjestöjen kaleeriorjiksi, eivätkä he edes itse näe ja tiedä, että heistä on kovaa vauhtia tulossa leipäpappeja, vaikka he aloittivat kerran Jumalan sotureina.

Itse rahoitan mieluummin itse itseäni ja olen riippumaton kaikista kuin myisin itseni kokoaikaiseksi piispan käsinukeksi.

Siksi, ei ole läheskään aina syytä juhlaan,jos ihminen palkataan srk:n työntekijäksi. Pahimmillaan hän voi saada ylleen "kultaiset kuolaimet", joilla järjestö ohjaa hänen puheitaan, tekemisiään ja liikkeitään, tai ainakin saa hänet vaikenemaan niistä vaikeista kysymyksistä, joista liikkeen työntekijänä ei sovi puhua.

Herra armahtakoon meitä suuresti olemaan lahjomattomia Jumalan palvelijoita, joita ei osteta asemalla, rahalla tai maineella vaikenemaan mistään Jumalan sanan totuudesta. Näin näyttää niin monen rakkaan ystäväni kohdalla käyneen.

Ps. Olen toki kiitollinen kaikesta yliluonnollisesti tulevasta avusta, jonka Herra ihmisten kautta vaikuttaa. Herralla on aina ollut "kaarneensa". Mutta Jumalan "kaarneet" eivät koska laita suitsia Jumalan palvelijan suuhun.