tiistai 14. toukokuuta 2019

Kaksi porttia

Aikamme laittomuuden tuulet sekä Hengetön nimikristillisyys ovat muuttaneet monien raamatullisten termien merkitystä. Uskonnollisten halpahallien alennusmyynnit ovat saattaneet raamatulliset termit sellaiseen inflaatioon, että niillä ei ole juurikaan enää sitä arvoa, joihin Raamattu on ne nostanut. Siksi onkin tänään syytä tarkentaa näitä Raamatun kulmakiviä ja perustotuuksia enemmän ihmisen ihon alle menevillä kysymyksillä.

Tarkastellaanpa siis muutamia kysymyksiä.

Uskovainen

"Oletko uskossa?" on kysymys, johon on helppoa vastata "olen". Se ei kerro kuitenkaan tänään vielä mitään.

Kysymys tulisi esittää muodossa: "Kerro miten uudestisynnyit." Se ei jätä mitään arvailun varaan. Jos ihminen pystyy vastaamaan tuohon rehellisesti, saadaan todennäköisesti paljon rehellisempi vastaus.

Kristitty

"Oletko kristitty?" Tilastojen mukaan lähes 70 % suomalaisista voisi vastata tuohon "olen".

Raamatun ehdoton ja järkkymätön totuus, pelastuksen tien peruskivi, on parannus synneistä. Kristityksi tulemisen askel numero yksi heprealaiskirjeen 6. luvun mukaan on parannus. 

Esitetäänpä siis tänään kysymys mielummin näin: "Kerro milloin teit parannuksen?" Se vetää muotojumaliselta nimikristityltä maton jalkojen alta yhtälailla kuin edellinen kysymys. Tuo on kysymys, joka loukkaa ihmisen uskonnollista ylpeyttä. Siksi se on mitä mainioin tapa selvittää ihmisen hengellinen tila. Pelastunut ihastuu tuohon kysymykseen ja uskonnollinen fariseus loukkaantuu

Jumalan lapsi

"Oletko Jumalan lapsi?" Voi miten tuo ihmeellinen raamatullinen asema on käytössä lähes kaikissa ns. kristillisissä uskonnollisissa yhteisöissä. Mutta voi miten sen merkitys on monissa seurakunnissamme lähes täysin hämärtynyt.

Kuitenkin Raamattu sanoo 1. Johanneksen kirjeessä, että Jumalan lapset ja perkeleen lapset erottaa siitä, että perkeleen lapsi elää synnissä ja Jumalan lapsi ei. Ja yksikään Jumalan lapsi ei harjoita syntiä. Mainittakoon tässä yhteydessä, että syntiin lankeaminen on toki täysin eri asia kuin synnissä eläminen ja synnin harjoittaminen. Synnissä eläminen tappaa hengellisesti ihmisen.

Tämä kysymys tulisikin asettaa tänään: "Kerro miten Jeesus vapautti sinut synnin kahleista." Voi miten tämä kysymys jakaa koko kristikunnan. Armahdettu Jumalan lapsi vastaa tähän kysymykseen Herraansa kiitellen. Uudestisyntymätön nimikristitty ei osaa vastata ja todennäköisesti loukkaantuu. Hän vetoaa heikkouteensa ja luottaa halpaan armoon, joka ei vapauta synnistä vaan sallii sen.

Opetuslapsi

"Oletko Jeesuksen opetuslapsi?" Valitettavasti moni seurakunta-aktiivi pitää itseään opetuslapsena, vaikka ei Jeesuksen sanojen mukaan olekaan sitä. Hänellä saattaa kyllä olla nimi ja tunnustus, mutta todellinen sisältä kumpuava Kristuksen elämä ja ristin todellisuus puuttuvat.

Siksi kysymys tulisikin muotoilla uudestaan Jeesuksen sanoja mukaillen: "Oletko tänään kieltänyt itsesi, oman lihallisen tahtosi, ja ottanut ristisi Jeesusta seuraten?" Ilman sitä ei voi olla opetuslapsi. Jeesus sanoo Luukkaan evankeliumissa, että ilman jokapäiväistä omille himoilleen ja haluilleen kuolemista ja Jeesuksen kuolemaan samaistumista, ei voi olla opetuslapsi. On jopa vihattava omaa lihallista elämää.

Nämä ovat liian kovia sanoja kulttuurikristitylle. Aidolle opetuslapselle ne ovat Pyhän Hengen vaikuttaman ylösnousemusvoiman edellytys. Ilman kuolemaa ei ole ylösnousemusta. Ei ollut Jeesuksella eikä hänen seuraajillakaan ole.

Kaksi porttia

Päästäkseen perille, taivaankotiin, ihmisen on kilvoiteltava päästäkseen sisälle uudestisyntymän ahtaasta portista. Siitä ei mennä laulellen ja nauraen vaan omia syntejä itkien ja parannusta tehden. Kyse ei ole katumusharjoituksesta vaan Pyhän Hengen vaikuttamasta synnintunnosta, joka on ajanut ihmisen ahtaan portin kynnykselle. Se portti on ihmislihalle ja luonnolle niin vastenmielinen, ettei mikään muu kuin raskas synnintunto saa ihmistä valitsemaan sitä. Uskonnollisen maailman tarjoama lavea portti siinä vieressä on helpompi ratkaisu. Se ei tuomitse lihaa eikä se pakota ihmistä nöyrtymään.

Pelkkä ahdas portti ei riitä. On vaellettava sen jälkeen tulevaa kaitaa tietä. Se on ristin tie ja himojen sekä halujen kuoleman tie. Mutta sillä tiellä ylösnousemusvoima lankeaa vaeltajan ylle voimaksi. Ja se tie vie perille kirkkauteen.

Lähellä kulkeva lavea tie on uskonnollisen valtavirran tie. Se ei maksa ihmiselle mitään. Se antaa vapauden elää Jumalan sanan vastaisesti tarjoten halvan irstaan armon matkasauvaksi, joka ei vapauta synnistä vaan ainoastaan peittää sen. Sillä tiellä vaelletaan oman tahdon mukaista tietä kohti helvettiä. Se tie ei tunne Jumalan voimaa, koska siellä ihmisliha ja oma tahto saa hallita uskonnollisten kulissien alla niin kuin tahtoo.

Harvat pääsevät sisälle ahtaasta portista. Harvat vaeltavat kaitaa tietä. Ja harvat pääsevät kerran perille. Lue vaikka Luukkaan evankeliumin 13. luku niin tiedät.

Siksi kysynkin sinulta kaksi kysymystä: Jouduitko kilvoittelemaan uskoontullessasi päästäksesi sisälle ahtaasta portista? Vaellatko tänään kaitaa tietä tehden elämässäsi pienissä ja suurissa asioissa Jumalan tahdon?

Näiden kysymysten edessä kannattaa riisua uskonnolliset naamarit ja kohdata Jumalan edessä totuus. Näiden kysymysten mittaamattoman arvon ymmärrämme vasta kuoleman jälkeen joko perillä taivaassa tai helvetin liekeissä. Älä siis viivyttele. Etsi Jeesusta ja ole valmis luopumaan synnistä, omasta lihallisesta tahdostasi ja kaikesta, että voittaisit Hänet omakseen. Jeesuksen antama uusi elämä maksaa koko sinun elämäsi. Hän ei kuitenkaan vaadi sinulta mitään sellaista, mihin Hän ei itse anna sinulle voimaa. Kyse on siitä, mihin sinä olet valmis. Anna kaikki tai ei mitään. Se on vielä tänään iankaikkisen elämän hinta.

1 kommentti:

  1. Totuus ei pala tulessa - sielu voi palaa iankaikkisesti. Sinä tunnet sen arvon ja siitä tämä kirjoitus on noussut. Jumalan totuudellisen rakkauden pakottamana. Tulen kestävää puhdasta kultaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista ja palautteesta! Arvostan sitä suuresti.