Näetkö Herran vierelläsi?

Jos Jeesus olisi tässä

Ajattelepa, jos huomenaamulla ovikellosi soi. Avaat oven ja saat yllätysvieraan. Jeesus seisoo kynnyksen edessä ja sanoo sinulle: Olen päättänyt, että kuljen kanssasi koko loppuelämäsi fyysisesti vierelläsi. Näet minut joka hetki. Kaiken, mitä tulet tästä eteenpäin tekemään, teet minun silmieni alla. Tulen kanssasi vierellesi, kun menet Internettiin. Olen vierelläsi kuntosalilla ja uimarannalla. Näet joka hetki sen, että minä näen kaiken. Istun vieressäsi autossa ja työpaikallasi. Kuulen jokaisen sanasi ja näen kaiken, mitä katselet. Mikään tekosi ei pysy tästä eteenpäin minun silmiltäni salassa. Näet minut joka hetki ja näet myös minun silmäni, mitä ikinä teetkin. Voit myös keskustella kanssani niin kuin ystävän kanssa keskustellaan. En jätä sinua hetkeksikään. Olen vierelläsi viimeiseen hengenvetoosi asti. Sen jälkeen lähdemme yhdessä Taivaankotiin. Aika huikea ajatus eikö?

Jos näin olisi, eläisimmekö niin kuin elämme nyt? Eläisimmekö itsellemme omien mielihalujen mukaan? Kuluttaisimmeko aikaamme joutavaan? Katselisimmeko Salattuja elämiä ja kuluttaisimmeko päivämme TV:n ja Internetin ääressä? Lankeaisimmeko pornoon Jeesuksen tulisilmien ollessa fyysisesti läsnä? Katselisimmeko vastakkaista sukupuolta himoiten uimarannalla? Emme tekisi näitä kaikkia asioita edes silloin, jos pastorimme olisi vieressämme. Kuinka paljoa enemmän emme uskaltaisi emmekä kehtaisi tehdä näitä asioita, jos itse Kaikkivaltias istuisi koko olemuksellaan edessämme ja tarkkaisi silmillään meitä.

Jeesus on tässä

Tiedätkö, että Jeesus on nyt vierelläsi? (Matt.28:20) Jos olet uudestisyntynyt kristitty, hän asuu sinussa. (Kol. 1:27) Jos tätä katoavaisuuden verhoa raotettaisiin edes hetkeksi, näkisit Jeesuksen tulisilmät aivan sinun edessäsi. Itse asiassa Jeesus on paljon todellisemmin vieressäsi kuin esimerkiksi ystäväsi. Raamattu sanoo: emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. (2Kor.4:18) Näkymätön todellisuus on se oikea todellisuus. Kaikki näkyväinen on katoavaista. Se katoaa hyvin pian. Siitä ei jää mitään jäljelle. (2.Piet. 3:10) Näkymätön todellisuus on ikuista todellisuutta, joka on näkyväisen takana. Jeesus on vierellämme ja meissä siis paljon todellisempana kuin kukaan näkyvä henkilö.

Raamatun henkilöt

Raamattu kertoo monista Jumalan ihmisistä, jotka elivät Herran läsnäolon todellisuudessa, ja siksi heidän palvelutyönsä ja elämänsä onnistui. Seuraavassa muutama esimerkki heistä.

Raamattu sanoo Mooseksesta: Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa.. koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti. (Hepr. 11:25,27) Raamattu kertoo, että Mooses kesti synnin houkutukset, koska hän näki näkymättömän maailman hengessään. Hän näki ja tiesi Herran olevan hänen vieressään joka hetki. Hän ei voinut tehdä syntiä ja elää itselleen, koska näkymätön maailma oli hänelle todellisuutta hänen silmiensä edessä. Siksi hän kesti.

Daavid sanoo: Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi. (Apt.2:25, Ps. 16:8) Daavid näki joka hetkin Herran hengessään oikealla puolellaan. Hän tiesi uskon kautta Herran olevan vieressä. Daavid toimi näin, ettei horjuisi uskonelämässään. Jos tiedämme ja uskomme Jeesuksen olevan vieressämme, jumalanpelon tulisi olla tällöin todellisuutta elämässämme. Jeesuksen silmien alla emme voi elää synnissä.

Paavali kysyy tätä samaa asiaa Korinttin seurakuntalaisilta: Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta. (1Kor.13:5) Paavali käski jokaisen tutkimaan itseään, onko Jeesus sydämessä. Jeesus asuu nimittäin jokaisessa uudestisyntyneessä Jumalan lapsessa. Hän on sydämessämme paljon todellisemmin kuin ystävä vierellä, jos olemme Hänen omia. Jos emme tiedosta ja tunne tätä tosiasiaa, emme kestä elämän koetuksissa. Tietoisuus ja usko siihen, että Jeesus on tässä ja nyt nähden ja kuullen kaiken joka hetki, antaa valtavasti voimaa koetuksiin.

Raamattu sanoo Jeesuksesta: Hän kasvoi Herran edessä.. (Jes. 53:2) Jeesuskin kasvoi Jumalan silmien alla. Vaikka Hän oli Jumala, Hän tiesi ja tunsi Isänsä olevan joka hetki läsnä. Tämä tietoisuus sydämessään Jeesus kasvoi, vaelsi ja eli maan päällä.

Jumalan läsnäolo

Jumalan läsnäolo ei siis ole jokin tunnekuohu ylistyskonsertissa. Se ei myöskään ole jonkinlainen korkeampi saavutettu taso uskonelämässä. Jumalan läsnäolo tarkoittaa sitä, että Jumala on läsnä. Jumalan läsnäolo on juuri nyt, koska Jeesus on sinun vieressäsi tätä lukiessasi ja hänen tulisilmänsä tarkkaavat kaikkea mitä teet. Jopa ajatuksiasi. Voit kääntyä ja jutella Jeesukselle, ja hän kuulee sinua. Sitä on rukoilu. Voit mennä hiljaisuuteen ja kuunnella, mitä Hän sinulle puhuu. Hän puhuu aivan varmasti, jos haluat kuulla. Meidän tulee uskoa se, tuntui miltä tuntui. Jos näkyväisyyden verho avattaisiin nyt, näkisit kaiken. Mutta me vaellamme vielä uskossa emmekä näkemisessä. On Raamatun vastaista väittää, että esimerkiksi ylistyksen kautta on tie Jumalan läsnäoloon. Raamattu sanoo, että tie siihen on avattu Jeesuksen veren kautta. (Hepr.10:19) Se on ainut tie. Enempää ei tarvita, vähempi ei riitä. Ylistys on korkeintaan seuraus siitä tietoisuudesta, että veri on avannut tien Jumalan läsnäololle. Ylistys ei ole keino vaan seuraus. Jumalan läsnäolo sitä, että hän on tässä ja nyt tunsimmepa sitä tai emme.

Entä me?

Tahdon lopuksi esittää muutaman kysymyksen. Jos Jeesus on vierellämme joka hetki, miksi voimme elää niin kuin elämme? Miksi monet uskovat lankeavat pornoon Jeesuksen silmien katsoessa kaiken aikaa sitä irstautta, mitä tapahtuu tietokoneen tai kännykän äärellä? Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jäljelle jää vaan tuhansia kysymyksiä: miksi uskovat elävät niin kuin elävät, vaikka Jeesus on todellisempana vierellä kuin kukaan tai mikään muu? Olen löytänyt siihen vain kaksi järkeen käypää vastausta. Joko meidän uskonelämämme on uskonnollista kulissia emmekä oikeasti usko Jeesukseen muuta kuin teoriana tai sitten meiltä puuttuu täydellisesti jumalanpelko. Kristitty, joka elää tietoisena Jeesuksen läsnäolosta niin kuin em. Mooses, Daavid ja Paavali, ei voi elää puolivillaista ja haaleaa uskonelämää. Hän palaa sydämestään Jeesukselle eikä voi Hänen silmiensä alla elää miten sattuu. Jos me tiedostamme ja uskomme Jeesuksen näkevän kaiken, ja silti hänen katseensa alla elämme vääryydessä, meillä ei voi olla todellista jumalanpelkoa. Jeesus on aivan yhtä todellinen vierellämme nyt kuin lihansa päivinä. Hän on itseasiassa lähempänä. Hän asuu sydämessämme. Tietoisuus siitä pitäisi tuoda turvallisuutta ja jumalanpelkoa elämämme valintoihin. Muistakaamme, että motiivina kaikkeen tulee olla rakkaus Kristukseen. Valintamme ainoastaan paljastavat rakkautemme todellisuuden ja aitouden. Ne ovat seurausta siitä, mikä todellinen suhteemme Jeesukseen on. Ne asiat, mitä teemme ja olemme salassa, paljastavat todellisen sydämemme tilan. Ne valinnat, joita teemme vain Jeesuksen silmien alla, kun muut eivät näe, kertovat meille koko totuuden uskonelämämme aitoudesta ja todellisuudesta. Ihmisten edessä on helppo olla hurskaan näköinen. Kun huoneemme ovi sulkeutuu, kulissit puretaan ja naamarit riisutaan. Jos valintamme ja elämämme yksinäisyydessä kestävät Jeesuksen silmien ja Jumalan Sanan pyhyyden alla, meillä on asiat hyvin.

Tänään ystäväni haluan kehottaa meitä jokaista tarttumaan tiukemmin Jeesuksen lävistettyyn käteen, joka on aivan sinun vieressäsi. Jeesus tulee pian fyysisesti maan päälle ja silloin uskomme muuttuu ikuiseksi näkemiseksi. Kuitenkin voi olla, että ennen Jeesuksen paluuta joudumme maksamaan uskostamme vielä kovankin hinnan. Me selviämme voittajina pahasta ajasta ja synnistä vain, jos näemme Mooseksen tavoin näkymättömän mutta todellisen Herran vieressämme joka hetki. Emme horjahda perustaltamme, jos alati näemme Daavidin tavoin Herran oikealla puolellamme. Silloin voimme ylistää Jumalaa Daavidin tavoin: Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa. (Ps. 116:9)

                     

                     

                     

Syntisten Vapahtaja

Joulun alla iso osa Suomea herkistyy Joulun viettoon. Seimenlapsi astuu muutamaksi viikoksi monien ihmisten sielunmaisemaan. Jeesus on osa länsimaista kulttuuriperintöä, joka kirkkovuoden aikana eri juhlapyhissä putkahtaa ohimennen esiin.

Uskonnollisessa maailmassa Jeesus on taas henkivakuutus Taivasta varten. Jeesus antaa ilmaisen pakolaisviisumin helvetistä. Häneen kannattaa uskoa ainakin varmuuden vuoksi.

Mutta miksi Jeesus oikeasti tuli maan päälle?

Enkeli sanoi Joosefille ennen Jeesuksen syntymää: ”sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” (Matt.1:21) Jeesus saapui maailmaan vapahtamaan ensisijaisesti ihmiset heidän synneistänsä.

Synti on ihmisen ongelma numero yksi. Synti toi ihmissuvun ylle kirouksen. (Gal.3:10) Synti vetää ihmisen ylle Jumalan vihan ja tuomion. (Room.1:18) Helvetin tuomio ja ihmisen kaikki ongelmat ovat seurasta synnistä. Synti on kuin syöpä ja muut pahat asiat sen oireita. Siksi Jeesus tuli vapauttamaan kaikki maailman kansat heidän synneistään. Silloin monet muutkin ongelmat ratkeavat.

Me kuitenkin usein haluamme sellaisen Jeesuksen, joka veisi meidät vain taivaaseen ja pelastaisi helvetistä, mutta emme ole valmiit luopumaan synneistämme. Tällaisessa tilassa oleva ihminen ei voi kokea pelastusta. Saarnaajat usein markkinoivat Jeesusta siunausautomaattina ja keppihevosena, jonka avulla kaikki ongelmat ratkeavat. Mutta vaietessaan synnistä he sulkevat taivaanportit kuulijoilta.

Kaikkien aikojen voimakkain herätyssaarnaaja Johannes Kastaja sanoi Jeesuksesta: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29) Johanneksen sanoma oli se, että Jeesus vapauttaa ihmiset synnin vallasta, kun he tekevät parannuksen. (Matt.3:2) Ihmisen ongelma ei ole ensisijaisesti helvetti vaan synti. Kun syntiongelma ratkeaa, tuomio ihmisen yltä väistyy ja taivaanportit aukeavat.

Kerran Jeesuksen luokse tuli rikas nuori uskonnollinen seurakuntahallituksen jäsen. (Luuk.18:18-27) Hän oli pyrkinyt parhaansa mukaan noudattamaan kymmentä käskyä lapsesta asti. Hän uskoi Jeesukseen ja Jumalan sanaan. Hänen elämänsä oli kaikin puolin esimerkillistä. Siitä huolimatta hänellä ei ollut pelastusvarmuutta. Siksi hän tulikin Jeesuksen luokse kysellen miten taivaaseen pääsee. Jeesus meni suoraan tuon miehen ongelmaan. Mies oli hurskaasta oikeaoppisesta ulkokuorestaan huolimatta synnin orja. Hän oli ahne ja itsekäs mies. Kun Jeesus kehotti tekemään parannusta tästä ongelmasta ja seuraamaan häntä, mies lähti murheellisena pois. Tuo nuori seurakunta-aktiivi ei ollut valmis tekemään parannusta ja antamaan Jeesuksen vapauttaa häntä omista helmasynneistään. Ainakaan tuolla kerralla tämä nuorimies ei kokenut Jeesuksen antamaa syntien anteeksiantamusta, koska ehto sille on parannuksen tekeminen. Jeesus ei vain anna syntejä anteeksi vaan hän vapauttaa synninorjuudesta. Jeesus sanoo: ” jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” (Joh. 8:32-34) Ihminen voi uskoontulonsa jälkeen langeta syntiin, mutta hän ei enää ole synnin orja eikä voi elää synnissä. Yksi pelastuksen tunnusmerkeistä on, että ihminen ei ole synnin orja. Uskova ei voi koskaan elää synnissä.

                            
Haluan kysyä sinulta lukijani: milloin Jeesus vapautti sinut synneistäsi? Uskot ehkä hänen olevan se, miksi Raamattu hänet esittää. Hyvä niin. Se ei kuitenkaan pelasta sinua, jos hän ei ole saanut vapauttaa sinua synneistäsi. Olet ehkä kuullut saarnaajien puhuvan Jeesuksesta yhtä ja toista mukavaa. Uskot sen ja Jeesus on sinulle tärkeä henkilö. Olet ehkä tahtonut jollain tavalla ottaa hänet vastaan ja rukoillut arasti jonkinlaisen rukouksenkin. Mutta oletko tehnyt rehellisen mielenmuutoksen liittyen syntiin? Et ehkä ole murhaaja tai huumediileri, mutta elätkö silti itsellesi? Elätkö oman tahtosi mukaan?  Itselleen eläminen on ensimmäisen käskyn rikkomista ja useimpien uskonnollisten ja hyvien ihmisten suurin kadotukseen johtava synti. Eletään nätisti ja kauniisti itselleen niin kuin itse halutaan eikä Jumalalle. Jeesus voi ja haluaa vapauttaa sinut synneistäsi, kunhan sinä olet omalta puoleltasi valmis tekemään mielenmuutoksen eli parannuksen. On kysymys siitä, että tahdot luopua kaikesta väärästä ja seurata Jeesusta. Vähempi ei. Jeesuksen mukaan riitä, vaikka olisit toista mieltä. (Luuk. 14:33)

Jeesus saapui ensimmäisen kerran sovittamaan ihmiskunnan synnit. Hän, ainoana synnittömänä ihmisenä, maksoi Golgatan ristillä synneistäsi valtavan hinnan omalla verellään ja kuolemallaan. Hän tuli kirotuksi, kantoi synnin tuomion ja kohtasi Jumalan vihan, jotta sinä saisit olla vapaa synnin seurauksista. Hän nousi ylös ja tänään hän elää.

Hyvin pian hän saapuu toisen kerran. Hän ei tule enää häväistäväksi synnin tähden vaan hän tulee Kuninkaana. Raamattu sanoo: ”.. hän ilmestyy toisen kerran, ei enää synnin tähden vaan pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.” (Hepr. 9:27) Ystäväni, sinä itse tiedät, oletko tehnyt raamatullisen parannuksen. Sinä itse tiedät, onko Jeesus vapauttanut sinut synneistäsi. Sinä itse tiedät, onko Jeesuksen paluu sinulle ihana unelmien täyttymys vai ahdistava ajatus. Tiedät myös sen, onko sydämessäsi tätä kirjoitusta lukiessasi rauha ja turvallisuus Jumalan edessä. Jos ei ole, sinun on syytä pysähtyä ja käsitellä syntisi Jeesuksen edessä. Saat uskalluksella ja turvallisella mielellä lähestyä syntisten Vapahtajaa. (Hepr.4:16) Hän ei ole tullut tuomitsemaan sinua vaan pelastamaan sinut synneistäsi. (Joh.3:17-18) Tiedä, että tänään sinulla on täydellinen tilaisuus tehdä parannus ja pyytää Jeesusta vapauttamaan sinut omista synneistäsi. Silloin saat kokea omalla kohdallasi todeksi ihanat Jeesuksen sanat: ”ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." (Matt. 9:2)

                             

Uskovaiset

On olemassa kahdenlaista uskoa: totena pitävää uskoa ja kuuliaista uskoa.

Totena pitävä usko ja kuuliainen usko

Ihmisistä suurin osa varmasti uskoo, että taitava kirurgi voi leikata syöpäkasvaimen pois. He uskovat, että oikeanlaiset syöpälääkkeet tehoavat ja tappavat syöpäsolut. He uskovat, että sädehoidolla voidaan tuhota pahalaatuisia kasvaimia. Varmasti jokainen järkevä ihminen uskoo, että pätevän lääkärin neuvoja tulee noudattaa, jos tahtoo tulla terveeksi. Tämä on totena pitävää uskoa. Uskotaan, että jokin asia on totta.

Kuuliainen usko taas on sellaista, jota seuraa aina ohjeiden noudattaminen. Lääkäreiden ammattitaitoon ja lääkkeisiin uskominen ei vielä tee ihmistä terveeksi. Sairaan ihmisen on itse mentävä lääkärin vastaanotolle ja tehtävä, mitä lääkäri kehottaa. Vaikka ihminen sydämestään uskoisi lääkärin kykyihin, hän kuolee syöpään, ellei hän suostu menemään leikkauspöydälle ja noudattamaan lääkärin ohjeita. On suorastaan tyhmää väittää, että pelkkä usko lääkäreihin parantaa. Vasta kuuliaisuus lääkärin sanalle mahdollistaa terveeksi tulemisen. Siksi totena pitävän uskon ja kuuliaisen uskon välillä voi olla yhtä suuri ero kuin elämällä ja kuolemalla.

Kristillisessä maailmassa on olemassa myös kahdenlaista uskoa. Aikanaan Jeesus sanoi hänen mukanaan kulkeville ihmisille: Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon? (Luuk. 6:46) Kysymyksessä olivat ihmiset, jotka uskoivat Jeesuksen olemassaoloon ja arvostivat häntä suuresti opettajana. He sanoivat Jeesusta Herrakseen ja jopa huusivat Hänen puoleensa. He saattoivat jopa uskoa todeksi kaiken, mitä Jeesus ja Raamattu kertoivat. Kuitenkin Jeesus näki näiden ihmisten sydämentilan; heidän uskonsa oli vain pään sisällä olevaa totena pitävää uskoa. He eivät tahtoneet olla kuuliaisia Jeesukselle, eivätkä tehneet Jumalan tahtoa elämässään. Tällaisille ihmisille ei Jeesuksesta ole mitään pelastavaa hyötyä. Raamattu todistaa: Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä. (Joh. 3:36) Usko Jumalan Poikaan ei pelasta, ellei ihminen ole kuuliainen Hänelle. Jos uskosta puuttuu kuuliaisuus, Jumalan viha on ihmisen yllä hänen syntiensä vuoksi.

Tapaus tuhlaajapoika

Luukkaan evankeliumissa Jeesus kertoo kuuluisan vertauksensa tuhlaajapojasta. Poika oli ollut joskus uskossa, mutta jostain syystä hän oli päättänyt lähteä synnin teille. Jeesus kertoo tuon pojan eläneen irstaasti ja hyvin syntisesti, kunnes hän löysi itsensä tunkiolta aterioimassa yhdessä sikojen kanssa. Kuitenkin poika edelleen uskoi isäänsä. Hän tunsi isänsä hyvyyden ja aavisteli hänen ottavan pojan takaisin taloonsa. Pojalla siis oli järjellinen totena pitävä usko. Pelastiko se pojan? Ei. Jeesus kertoi, että tuhlaajapoika meni itseensä, käänsi selkänsä tunkioille ja lähti sieltä pois kohti isän kotia. Kun poika lähestyi isän kotia, isä juoksi vastaan, halasi poikaa ja otti hänet suurella ilolla vastaan. Huomaa, että isä ei tullut tunkiolle vaan pojan oli itse lähdettävä sieltä. Pojan oli tehtävä parannus ja hylättävä syntielämä. Vasta sen jälkeen hän omisti isän sylin ja lapsioikeuden.

                             Usko Jumalaan ja Hänen hyvyyteensä ei siis vielä pelasta ketään. Ihmisen on hylättävä entinen elämä, ja jätettävä se tietoisesti taakse ja tultava Jeesuksen luokse. Silloin Isä juoksee vastaan ja puhdistaa kaikesta synnistä. Jumala ei tuo lepotuolia tuhlaajapoikien ja tyttärien syntitunkiolle, jotta heillä olisi helpompi olla. Jumala kutsuu ihmisiä pois synnistä aitoon ja elävään uskoon. Jos elät synnissä, et voi olla uskossa, koska Jumalan omien sanojen mukaan oikea uskovainen ei voi elää synnissä. (1.Joh. 3:6-9) Vaikka kuinka tuhlaajapojat ja tyttäret selittelisivät omaa tilaansa syntitunkioilla, todellista armoa, vapautta ja anteeksiantoa ei tule ennen kuin synti hylätään ja tullaan parannuksessa Jeesuksen luokse. (Apt. 3:19)
 

Nuori seurakunta-aktiivi
 

Matteuksen (19. luku) ja Luukkaan evankeliumeissa (18. luku) kerrotaan rikkaasta nuoresta hallitusmiehestä, joka tuli Jeesuksen luokse. Hän oli uskonut Raamattuun lapsesta asti ja selvästi saanut raamatullisen ja uskonnollisen kotikasvatuksen. Hän oli koko lapsuutensa ja nuoruutensa pyrkinyt noudattamaan kymmentä käskyä parhaansa mukaan. Hän oli kaiken lisäksi seurakunnan toiminnassa vahvasti mukana oleva mies. Hän oli nimittäin saanut paikan sen aikaisen seurakunnan hallituksessa. Hänellä ei kuitenkaan ollut hurskaasta ulkokuorestaan ja menestyksestään huolimatta pelastusvarmuutta sydämessään vaan kyseli Jeesukselta, miten voisi päästä taivaaseen. Jeesus näki tuon miehen sydämeen, joka oli ahneuden ja rahanhimon täyttämä. Kun Jeesus kehotti tekemään parannusta ja seuraamaan häntä, mies lähti murheellisena pois. Hän ei siis ollut valmis olemaan kuuliainen Jumalan Pojalle. Hän kyllä uskoi Jumalan Poikaan, mutta ei ollut kuuliainen Pojalle. Sen vuoksi Jumalan viha pysyi hänen yllään eikä sielunrauhaa löytynyt. Nuorukaisen usko ei ollut kuuliaista uskoa vaan ulkokullattua totena pitävää uskoa, joka oli kuorrutettu kauniilla uskonnollisilla teoilla, asemilla ja seurakuntaelämällä. Ne eivät merkitse mitään Jumalan silmissä, jos ihminen ei ole tehnyt parannusta sydämen tasolla ja seuraa Jeesusta. Raamattu ei kerro, miten tuon miehen lopulta kävi. Kuitenkaan tuolla kerralla hän ei kokenut pelastusta, vaikka tuli Jeesuksen luo. Vaikka Jeesuksen luokse saa jokainen tulla, kaikki eivät koe pelastusta. Miksi? Koska he eivät ole kuuliaisia hänelle eivätkä ole valmiit tekemään parannusta. Vaikka olisit uskovan kodin lapsi ja omasta mielestäsi aina ollut uskossa, et voi pelastua ellet tee parannusta ja koe uudestisyntymän ihmettä. (Joh. 3:3, Luuk. 13:3)

Karismaattisuutta jäljittelevät

Matteuksen evankeliumissa (7:21-23) Jeesus kertoo eräistä todella karismaattisen kaltaisista ihmisistä. Heidän kauttaan, ainakin omien sanojensa mukaan, tapahtui paljon yliluonnollisia ilmiöitä. He ennustivat, tekivät voimallisia tekoja ja jopa ajoivat ihmisistä ulos riivaajia. He kutsuivat Jeesusta Herrakseen ja uskoivat syvästi Jeesuksen nimen auktoriteettiin. He tekivät nimittäin kaikki ihmeensä Jeesuksen nimessä niin kuin Raamattu meitä kehottaa. Kuitenkin nuo ihmiset joutuivat kerran helvettiin. Miksi? Jeesus vastaa: Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. (Matt. 7:21) Jälleen kerran huomaamme, että todellinen usko on kuuliaisuutta Jeesuksen ja Jumalan tahtoa kohtaan. Vaikka ihminen tekisi väkeviä voimatekoja Jeesuksen nimessä ja uskoisi Jeesukseen Herranaan se ei riitä, jos ei ole valmis olemaan kuuliainen Jumalan tahdolle ja tekemään sitä. Missä asiassa siis näiden karismaattisuutta jäljittelevien ihmisten olisi pitänyt tehdä Jumalan tahto? Jeesus sanoo heille tuomiopäivänä: Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät. (Matt. 7:23) Jeesus siis kutsui heitä laittomuuden tekijöiksi. He eivät olleet koskaan tehneet parannusta. Jumalan tahdon tekeminen ja elävä usko lähtee aina siitä, kun ihminen sydämestään murtuu Jeesuksen edessä ja tuo syntinsä parannusta tehden Hänelle. Vaikka tekisimme kuinka hengellisen näköisiä asioita tahansa, ilman parannusta emme voi omistaa elävää pelastavaa uskoa. Lisäksi Jeesus sanoi, ettei hän ollut koskaan tuntenut näitä kadotukseen joutuvia ihmisiä. He eivät olleet siis koskaan uudestisyntyneet ihmeteoista huolimatta. Surullista oli, että nämä ihmiset väittävät tuntevansa Jeesuksen, mutta Jeesus ei ollut ikinä tuntenut heitä. Sanot ehkä tuntevasi Jeesuksen. Hyvä niin. Mutta tunteeko Jeesus sinut?

Mitä pelastava usko ei ole ja on?    

               

Näemme Raamatusta, että pelastava usko ei siis ole totena pitävää järjentasolla omaksuttua tietoa. Se ei ole isiemme uskoa, joka saadaan kodin perintönä. Se ei ole uskontunnustus, joka lausutaan sunnuntaina ulkomuistista kirkossa tai Isä meidän- rukous, joka on opittu ulkoa rippikoulussa. Se ei ole herätysliikkeisiin tai seurakuntiin kuulumista eikä kasteella käymistä. Se ei ole kristillisten arvojen omaksumista tai niiden mukaan omin voimin elämistä. Se ei ole yrittämistä tai ponnistelua. Ihminen ei voi koskaan sitä saada aikaan tietomäärällään tai koulutuksellaan. Sitä ei saa pastoreilta eikä miltään uskonlahkolta. Ei, ja vielä kerran ei. Pelastava usko on lahja, jonka Jumala antaa ihmiselle uudestisyntymän hetkellä. Jumala antaa sen kertakaikkisen kokonaan lahjana (Juuda 1:3). Se ei ole meidän uskoamme vaan Jumalan Pojan, Jeesuksen, omaa uskoa. (Gal. 2:20) Ihminen ei voi uudestisyntyä ylhäältä ja saada tuota uskoa, ellei hän tee parannusta. Parannus ei ole itsensä epämääräistä parantelua vaan mielenmuutos sydämen tasolla syntiin nähden. Ihmisen on tultava siihen tilaan sydämessään, että hän ei enää selittele syntejään Jumalan ja ihmisten edessä. Hänen on oltava valmis hylkäämään kaikki syntinsä niin sydämestään, että hän ei koskaan tahdo enää niihin palata. Hänen on haluttava niistä eroon ja tuotava ne Jeesukselle. Sitä on parannus. Sellainen ihminen on Jumalan edessä siinä tilassa, että Jumala puolestaan voi lahjoittaa ihmiselle elävän uskon, joka uudestisynnyttää hänet. Tällöin Jeesuksen veri puhdistaa hänet kaikesta synnistä. (1.Joh. 1:7)

Elävän uskon tuntomerkit

Tuon uskon tuntomerkkejä on se, että ihminen on sisäisesti uusi luomus. (2.Kor. 5:17) Hänelle tulee tahto ja sydämen halu toteuttaa Jumalan tahto elämässään. Silloin ihminen ei missään nimessä tahdo leikkiä maailman ja synnin kanssa. Hän ei voi elää synnissä, koska elävä usko vapauttaa siitä. (Room. 6:2,14) Elävä usko ja synnin harjoittaminen; toinen sana on otettava pois. (1.Kor. 6:9-11) Ne ovat kuin pimeys ja valkeus; toisen tullessa toinen väistyy. Esimerkiksi baarielämä, ryyppääminen, valheessa eläminen ja avoliitot ovat merkki siitä, että elävää uskoa ei ole sydämessä. Jeesuksen mukaan hyvä puu tuota huonoa eikä toisinpäin. Samoin ei elävä uskokaan koskaan synnytä synnin harjoittamista ja siinä elämistä. (Matt. 7:17-18) Jos elävässä uskossa oleva ihminen lankeaakin syntiin, hänelle tulee valtavan paha olo, ja hän haluaa heti tehdä parannuksen. Hänellä on parannuksen mieli jatkuvasti syntiin nähden omassa elämässään. (1.Kor. 2:16) Hän vihaa syntiä eikä etsi Raamatusta näennäisiä porsaanreikiä, irti asiayhteydestä otettuja lauseita, jotka hän lukee kuin piru saadakseen tehdä syntiä. (2.Kor. 4:2, San. 8:13) Hän ei tahdo muuttaa Jumalan Sanaa vaan antaa Jumalan Sanan muuttaa hänet itsensä ehdoitta. Elävä usko tuo sydämeen pelastusvarmuuden ja rauhan Jumalan edessä. (Joh. 14:27) Ihminen tietää olevansa Jumalan lapsi ja matkalla kohti taivasta. (Room. 8:16)

Entä sinä?

Oletko tänään elävässä uskossa, jonka edellä mainitut hedelmät ovat tunnistettavissa elämässäsi? Omistatko Jumalan Pojan uskon vai oman totena pitävän epämääräisen uskon? Oletko tänään kuuliainen Jumalan Pojalle? Oletko varmasti tehnyt parannuksen ja uudestisyntynyt? Jos vastauksesi on kieltävä, tilasi on todella vaarallinen mahdollisesta kristillisestä vakaumuksestasi ja kasvatuksestasi huolimatta. Lopeta seurakunnassa luoviminen ja Jumalan Sanan selittely ja sillä kikkailu. Älä etsi korvasyyhyysi sopivia pappeja vaan nöyrry Jumalan Sanan edessä. Ole tänään kuuliainen Jumalan Pojalle ja tee rehellinen vilpitön parannus. Huomenna se voi olla jo liian myöhäistä.

Lain peili

Peili on lahjomaton väline kylpyhuoneemme seinällä. Se ei mielistele vaan kertoo totuuden ihomme epäpuhtauksista, mustapäistä ja rypyistä. Sitä vastaan kukaan totuudessa pysyvä ihminen ei voi väitellä. Peiliin katsomalla voimme tehdä oikeat johtopäätökset, mitä kasvoille tulee tehdä. Jonkun kasvot kaipaavat pesua, toisen kasvot parranajoa ja joidenkin peilikuva ajaa suoraan kosmetologille. Jos ei ole koskaan katsonut peiliin, lopputulos voi yllättää. Kukaan ei tiedä omien kasvojensa totuudellista kuvaa ennen kuin on katsonut peiliin.

Jos on tärkeää katsoa fyysisesti peiliin, vielä tärkeämpää on katsoa hengellisesti peiliin. Jumala nimittäin on antanut Raamattuun lahjomattoman peilin, joka kertoo jokaiselle ihmiselle hänen hengellisen tilansa. Tuo jumalallinen peili ei valehtele kenenkään kohdalla vaan kertoo totuuden jokaisen ihmisen kohdalla syntisyydestä Jumalan edessä. Raamattu sanoo: Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta (Room. 7:7). Jumalan antama laki toimii synninpaljastajana jokaisen ihmisen elämässä.

Jumalan laki, kymmenen käskyä, löytyvät 5. Mooseksen kirjasta (5:6-21). Käydäänpä laki nopeasti läpi ja peilataan itseämme siihen.

Ensimmäinen käsky kieltää palvomasta ja jumaloimasta muuta kuin Herraa. Oletko pitänyt idolinasi, eli epäjumalanasi, jotain asiaa? Bändiä? Ihmistä? Urheilijaa? Omaisuutta? Oletko ollut ahne edes kerran elämässäsi? Ahneus on epäjumalan palvontaa. (Ef. 5:5) Oletko joskus rakastanut ja ihannoinut jotain enemmän kuin Herraa? Olet silloin langennut epäjumalanpalvontaan ja ensimmäisen käskyn rikkoja. Ahneet ja epäjumalanpalvojat eivät peri taivasta. (1.Kor.6:9)

Toinen käsky kieltää käyttämästä Jumalan nimeä turhaan. Oletko koskaan sanonut ”Herra Jumala”, "Kristus", ”Jeesus” tai ”Luoja” turhaan tai päivittelymielessä? Olet silloin rikkonut toista käskyä.

Kolmas käsky käskee pyhittämään lepopäivän. Oletko yhtenä päivänä viikossa koko elämäsi ajan erottanut aikasi vain Herralle? Jos et ole niin olet rikkonut kolmatta käskyä.

Neljäs käsky käskee kunnioittamaan vanhempia. Oletko koko elämäsi joka hetki tehnyt niin? Oletko yhden kerran elämässäsi ollut kunnioittamaton heille ja loukannut heitä? Olet silloin neljännen käskyn rikkoja.

Viides käsky kieltää tappamasta. Vaikka et olisi käsilläsi koskaan tappanut, oletko joskus vihannut jotakuta? Tai oletko haukkunut jotain hulluksi? Raamattu sanoo: Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja (1.Joh. 3:15). Jeesus sanoo, että jokainen veljeään hulluksi haukkuva on ansainnut helvetin tulen. (Matt. 5:22) Jos Raamatun sanaa kolahtaa omaantuntoosi, olet silloin rikkonut viidettä käskyä vastaan.

Kuudes käsky kieltää tekemästä huorin. Oletko katsonut pornoa? Oletko asunut avoliitossa? Oletko harrastanut avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita? Jeesus sanoo, että jokainen naista himoiten katsova on jo sydämessään tehnyt huorin. (Matt. 5:28) Jos vastaan johonkin kysymiksistä ”kyllä”, olet kuudennen käskyn rikkoja.

Seitsemäs käsky kieltää varastamisen. Oletko joskus tehnyt pimeitä töitä? Oletko laittomasti ladannut netistä jotain? Oletko joskus varastanut edes kymmenen senttiä? Oletko joskus tietoisesti valehdellut työaikasi ja saanut täyden palkan? Olet silloin seitsemännen käskyn rikkoja.

Kahdeksas käsky kieltää sanomasta väärää todistusta lähimmäisestäsi. Oletko koskaan puhunut pahaa toisesta? Oletko mustamaalannut edes kerran elämässäsi jotain ihmistä? Oletko joskus sanonut edes yhden valheen? Olet silloin rikkonut kahdeksatta käskyä.

Yhdeksäs käsky kieltää tavoittelemasta lähimmäisesi omaisuutta. Oletko koskaan ollut kateellinen kaverisi autosta, talosta tai omaisuudesta? Oletko himoinnut sitä itsellesi ja ollut kateellinen? Olet silloin yhdeksännen käskyn rikkoja.

Kymmenes käsky kieltää tavoittelematta lähimmäisen vaimoa ja tavaraa. Oletko himoinnut jonkun vaimoa tai miestä? Entä oletko himoinnut edes kerran elämässäsi jotain jonkin ihmisen tavaraa itsellesi? Olet silloin kymmenennen käskyn rikkoja.

Ajatellaan, että teet yhden synnin päivässä. Uskoakseni tämä on alakanttiin heitetty arvio. Silti tuloksena on 25 550 syntiä 70 vuodessa. Oletko edelleen mielestäsi hyvä ihminen? Olet rikkonut Jumalan pyhää ja vanhurskasta lakia ainakin 25 550 kertaa. Laitat ehkä joka päivä karkkipaperin roskiin ja kudot villasukat pelastusarmeijan joulupataan. Kuulut seurakuntaan, uskot Jumalaan etkä ole mielestäsi pahempi ihminen kuin muutkaan. Maksat verosi, huolehdit läheisistäsi ja etkä ryyppää. Nämä kaikki ovat hyviä asioita, mutta ne eivät voi poistaa sitä, että olet lainrikkoja. Pankkirosvokaan ei voi vedota maallisen tuomarin edessä aikaisempiin tai sen hetkisiin onnistumisiin, jos laki osoittaa hänet syylliseksi. Niin et sinäkään, kun olet edes yhdessä kohtaa rikkonut Jumalan lakia.

Raamatun mukaan Jumala on ehdottoman vanhurskas ja oikeudenmukainen. Hän ei koskaan jätä ainuttakaan syntiä tuomitsematta. Jokainen synti Jumalan edessä tullaan tuomitsemaan. Jumala on pyhä. Se tarkoittaa sitä, että Jumala itse ei voi olla tekemisissä synnin kanssa. Hän ei voi pyhyytensä vuoksi sallia syntiä taivaaseen eikä lähelleen. Raamatun mukaan Jumalan pyhyyden edestä syntiin langennut taivas ja maa kerran pakenevat. (Ilm. 20:11) Jumalan pyhyyden valossa ei mikään synti kestä.

Ajatteletko taivaanporttien aukeavan siksi, että olit helluntailainen, luterilainen, baptisti tai luterilainen? Luuletko, että kaste, kirkkoon kuuluminen tai uskonnollinen toimitus voi pelastaa sinut? Raamattu todistaa sinulle: Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Room. 3:10-12 Kaikki meidän onnistumisemme taivaaseen pääsyn edistämiseksi ovat Jumalan edessä lähinnä Jumalan pyhyyden halveksuntaa. Meidän syntimme ovat niin suuria, ettei mikään meistä lähtöisin oleva asia voi niitä poistaa olivatpa tekomme kuinka hurskaita tai uskonnollisia. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ei edes hyvillä ja hurskailla teoilla.

Ehkä ajattelet, että Jumala on nyt paha ja suutut hänelle. Ei Jumala ole paha. Jumala on pyhä ja sinä syntinen, etkä voi syntisenä käsittää ja nähdä Jumalan silmin omaa tilaasi. Olet synnin sokaisema edestä ja takaa. Jos näkisit synnin kauheuden Jumalan silmin edes sekunnin ajan, ymmärtäisit mistä on kyse. Olet syntiesi vuoksi Raamatun mukaan kadotettu ja ansaitset sen. Jumala ei tee väärin, jos hän tuomitsee synnin. Päinvastoin, hän tekee oikeudenmukaisesti ja vanhurskaasti. Jos hän ei tuomitsisi syntiä, hän ei olisi pyhä eikä vanhurskas. Jos maallinen tuomari tekee oikein tuomitessaan pankkirosvon vankilaan, kuinka paljon oikeamielisempi Jumala on tuomitessaan synnin?

Jumala on kuitenkin rakkaus. (1. Joh. 4:18) Hän ei pelkästään rakasta ihmistä vaan Hän itse on rakkaus. Vaikka hän vihaa syntiä, hän rakastaa syntistä ihmistä. Hänen sydämensä tahto on pelastaa jokainen syntinen ihminen. (1.Tim. 2:4) Koska hän näki ja tiesi, ettemme voi itseämme pelastaa, hän teki jotain. Raamattu sanoo: Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki… (Room. 8:3) Jumala ei säästänyt edes omaa Poikaansa vaan lähetti Hänet kärsimään meille kuuluvan rangaistuksen. Jeesus Kristus kuoli syntiesi tähden ja kantoi sinulle kuuluvan rangaistuksen. (Jes. 53:4-6) Hän, Jumalan Poika itse, ei koskaan tehnyt ainoatakaan syntiä ihmisenä. Siksi hänen viaton verensä ja uhrinsa Golgatan ristillä riittää koko maailman syntivelan edestä. Sinun syntivelkasi on maksettu ja syntisi sovitettu Jeesuksen täydellisen uhrin kautta. Jumala on siis antanut kaikkensa sinun edestäsi; oman Poikansa ja näin uhrannut oman rakkautensa.

Jeesuksen ristintyöstä virtaava Jumalan ilmainen armo astuu elämääsi, kun otat vastaan syntien anteeksiannon hylkäämällä syntisi. Raamattu sanoo, että synnit saadaan anteeksi tekemällä rehellinen parannus, eli mielenmuutos syntiin nähden, ja ottamalle Jeesus vastaan. (Apt. 4:15, Joh. 1:12) Hylkää siksi tänään syntisi, ja tuo ne Jeesukselle. Hänen kauttaan pääset Jumalan armon vaikutuspiiriin, pois lain tuomion alta. Saat lahjaksi Jumalan Pojan uskon (Gal. 2:20), jonka kautta olet Jumalan edes yhtä vanhurskas ja puhdas kuin Jeesus itse. Jumalan armo vapauttaa sinut synnin kahleista ja antaa voiman elää uutta elämää Jeesuksessa Kristuksessa. (Room. 6:14, Tiit. 6:14) Kristus on lain loppu vanhurskaudeksi ja uuden elämän voimaksi jokaiselle, joka huutaa avuksi Hänen nimeään. (Room. 10. luku)

Sanoma Jumalan kansalle

Ennen Jeesuksen syntymää Jumalan kansa oli elänyt noin 400 vuotta seisahtuneisuuden aikaa. Sen aikainen seurakuntajärjestelmä oli laitostunut ja jopa kaupallistunut pois alkuperäisestä Jumalan sanan ilmoituksesta. Uskonnollisuus ja isiltä perityt oikeaoppiset Jumalan sanalla kuorrutetut tavat olivat syrjäyttäneet todellisen Jumalan tuntemisen. Papisto ja seurakunnan paimenet allekirjoittivat omalla tekopyhyydellään ja hengellisellä kuolemantilallaan todeksi Jesajan ennustuksen Jeesuksesta. Jeesuksen nimittäin ennustettiin nousevan ja kasvavan Jumalan kansan keskuuteen kuin juuri kuivasta maasta. (Jes. 53:2) 

Juuri ennen Jeesuksen saapumista Jumalan kansan keskuuteen näyttämölle ilmestyi eräs Jumalan lähettämä mies, Johannes Kastaja. On arveltu, että Johannes Kastaja tuli Israelin kansan yleiseen tietoisuuteen korkeintaan puoli vuotta ennen Jeesuksen julkisen toiminnan alkua. Hän ei ollut saanut uskonnollista loppututkintoa Jerusalemin teologisessa tiedekunnassa. Hän oli saanut oppinsa erämaassa Jumalan koulussa. Hänet oli täytetty jo lapsena Jumalan Hengen voimalla. Hän ei päässyt puhumaan parannussarnojaan sen ajan seurakunnan kokouksiin vaan hän piti saarnansa erämaassa. Hän ei saarnaillut pikkutakki päällä lavoilla eikä estradeilla vaan hänellä oli pukunaan kamelinkarvoista tehty vaate. Hänen ei tarvinnut mainostaa kokouksiaan ja käyttää kyynärpäitään. Jumala piti huolen siitä, että koko Israel kuuli häntä ja kiinnostui hänestä. Hän ei saanut sen ajan ylipapeilta illalliskutsuja lammaspatojen ääreen vaan hän joutui tyytymään erämaan antiin: heinäsirkkoihin ja hunajaan. Hän ei kumarrellut kuninkaiden ja ylipappien edessä, koska hän tunsi kutsujansa ja tiesi vastuunsa. Hänen haudalleen ei rakennettu suuria muistomerkkejä. Hän menetti päänsä vankilassa, koska ei laimentanut saarnatekstiään parannuksesta edes kuningas Herodeksen edessä. Hänet oli lähetetty vain yhtä tehtävää varten: valmistaakseen kansan, joka on Herraa varten valmistautunut. (Luuk. 1:17) Johanneksen tehtävä oli siis valmistaa Jumalan kansa oikeaan tilaan ja valvovaan mielenlaatuun, kun Herra Jeesus saapuu. Johanneksen tehtävä oli herättää Jumalan kansa 400 vuotta kestäneestä unesta, johon valvomaton papisto, laitostunut ja ulkokultainen seurakuntakoneisto sekä rutinoitunut uskonnollisuus oli sen tuudittanut. Jumala oli nähnyt kansansa penseyden tilan ja tiesi, että tarvitaan Jumalan koulussa kasvanut erikoismies kääntämään Jumalan kansan sydän vanhurskasten mielenlaatuun. (Luuk. 1:17) Siksi Johannes Kastaja tuli.

Johannes Kastajan ja hänen sanomansa ilmaantuminen Jumalan kansan keskuuteen juuri ennen Jeesuksen ensimmäistä tulemista on esikuva meille, jotka elämme Jeesuksen toisen tulemuksen aattohetkissä. Tuo sanoma antoi jokaiselle sen ajan seurakuntalaiselle yhtäläiset mahdollisuudet olla valmiina, kun Jeesus saapuu, jos vain sanoma otettaisiin todesta. Tänään, Jeesuksen toisen tulemuksen kynnyksellä, Johannes Kastajan sanoma on ajankohtaisempi kuin koskaan. 2000 vuotta sitten Jumalan kansa ei ollut kuitenkaan valmiina, kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran. (Joh. 1:11) He hylkäsivät Messiaansa. He eivät ottaneet häntä vastaan. He eivät uskoneet häntä. (Joh. 12:37) Ja niin Jeesus itkien joutui sanomaan, että Jerusalem joutuu valtavan tuhon omaksi, koska se ei tuntenut omaa etsikkoaikaansa. (Luuk. 19:41-44) Sen vuoksi vuonna 70, yhden hyökkäyksen aikana, roomalaiset tappoivat yli miljoona juutalaista ja tuhosivat koko Jerusalemin. Ei jäänyt kiveä kiven päälle niin kuin Jeesus ennusti. (Luuk. 19:44) Tämä vain siksi, koska Jumalan kansa ei ollut valmiina Jeesuksen saapuessa ensimmäisen kerran. Tänään mietin, onko Jumalan kansa valmiina Jeesuksen saapuessa toisen kerran maan päälle? Jos se ei ole valmiina, tuho on iankaikkinen ja lopullinen. Jeesus saapuu enää vain kerran, ja meidän oltava silloin valmiina. Toista mahdollisuutta ei anneta.

Johannes Kastajan aikana juutalaiset olivat oikeaoppisia. He osasivat lähes ulkoa Raamatun kirjoitukset. He yrittivät parhaansa mukaan noudattaa Jumalan Moosekselle antamaa lakia. Lainrikkojia saattoi odottaa jopa kivitystuomio. Tuon ajan Jumalan kansalle juutalaisuus, Aabrahamin jälkeläisenä oleminen, merkitsi Jumalan valmistamassa pelastuksessa sisällä olemista. He vetosivat ylpeänä omaan syntyperäänsä ja omaan jalosukuisuuteensa. Kun tällä tavalla ajattelevat ihmiset tulivat Johanneksen Kasteelle, Johannes sanoi: Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen. (Matt. 3:7-10) Mikä tyrmäävä vastaus ulkoisesti hurskaasti eläville juutalaisille! Johannes moukaroi juutalaisen vuosisatoja vanhan pinttyneen uskonnollisen identiteetin maahan ja sanoi, ettei se riitä pelastukseen. Jumala kykenisi herättämään vaikka kivistä Aabrahamin lapsia. Se ei olisi Herralle mikään ongelma. Taivaanportit kuitenkin aukeaisivat vain tekemällä rehellisen parannuksen eli mielenmuutoksen syntiin nähden. Johannes antoi Jumalan kansan nimen alla liikkuvien ihmisten ymmärtää, että heitä kohtaa tulevaisuudessa Jumalan viha elleivät he tee todellista parannusta, jonka hedelmät näkyvät.

 

Tänään tuo sanoma on meille ajankohtaisempi kuin koskaan. Me emme voi tänään vedota ylpeinä uskonnolliseen identiteettimme. Vaikka herätysliikkeillämme ja kirkoillamme olisi kuinka salonkikelpoinen ja voittoisa menneisyys, se ei riitä. Jumala kykenee vaikka kivistä herättämään helluntailaisia, baptisteja, vapaakirkollisia, luterilaisia tai minkälaisia vaan.  Suurempi ihme on, kun uskonnollisuuden sokaisema ja paaduttama sydän herää näkemään oman kadotetun tilansa Jumalan edessä ja tekee uudestisyntymään johtavan parannuksen. On yhdentekevää minkä kuppikunnan kyltin alla liikumme. Jeesuksen toisen tulemisen aattohetkinä merkitystä on vain sillä, olemmeko tehneet sellaisen parannuksen, että Taivas vastasi siihen uudestisynnyttämällä Jumalan lapseksi. Helluntailaisuuden, luterilaisuuden sekä kaikkien herätysliikkeiden kulissit palavat roihuten, kun Jeesus tulee. Vain Jeesuksen verellä pesty, uudestisyntynyt Jeesusta sydämestään seuraava sielu pelastuu.

Johannes ennustaa Jeesuksesta seuraavaa: Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa. (Matt. 3:12) Lyhyesti sanottuna viskin oli puintiväline, jolla erotettiin jyvät akanoista eli ruumenista. Jyvien ympärillähän on turhaa tavaraa, joka ei kuulu aittoihin. Ne on saatava pois ennen kuin jyvät kootaan laareihin. Viskin teki kyseisen erotustoimenpiteen.

Nyt Johannes sanoo, että Jeesuksella on tällainen viskin. Hän kykenee tekemään sellaisen erottelun uskonnollisen maailman keskellä, joka paljastaa ketkä seurakunnan keskellä ovat jyviä ja ketkä akanoita. Toisin sanoen seurakunnissamme kulkee jäseninä sellaista väkeä, jotka ovat niin uskovaisen näköisiä ja niin limittäin nivoutuneet Jumalan lasten kanssa yhteen, että vasta Jeesus kykenee huomaamaan ja erottelemaan heidät. Tuo ruumeniin verrattava joukko tulee olemaan se joukko, joille Jeesus joutuu sanomaan: Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät. (Matt. 7:23) He ovat niin uskovan ja kristityn näköistä porukkaa, ettei kukaan ehkä koskaan kuvitellut heidän olevan uudestisyntymättömiä. Ehkä joku saattoi aavistella sitä, mutta ei koskaan rohjennut sanoa sitä ääneen.  Miksi he olivat ruumenia ja joutuivat Jeesuksen hylkääminä helvettiin? Jeesus sanoo heitä laittomuudentekijöiksi. He eivät siis koskaan olleet tehneet parannusta eivätkä sen vuoksi Jumala ollut päässyt uudestisynnyttämään heitä. Heillä oli ehkä kodin perintönä saatu helluntailainen identiteetti lapsesta asti. Ehkä he olivat käyneet baptistisella oikeaoppisella upotuskasteella. Heillä oli harras oikeaoppinen luterilainen uskontunnustus ja ehkä he osasivat rakastaa toisiaan yhtä vilpittömästi kuin vapaakirkolliset. Saattoivatpa he vielä olla ruokatottumuksissaan ja terveydellisissä elämäntavoissaan adventistejakin hurskaampia, mutta sekään ei riittänyt. Jumalalle riittää vain Kristuksen lahjavanhurskaus. Kaikki muu ihmistekoinen vanhurskaus on kuin saastainen vaate Jumalan silmien edessä. (Jes. 64:6) Jumalalle riittää vain Jeesuksen veren ansio. Enempää ei tarvita. Vähempi ei riitä.

 

Kaikkien parannussarnojensa keskellä Johannes Kastaja tahtoi kaikessa kiinnittää Jumalan kansan huomion Kristuksen veren ansioon: Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” (Joh. 1:29) Meidän tulee ymmärtää, että parannuksen teko itsessään ei meitä pelkkänä suorituksena pelasta. Jeesus on hän, joka pelastaa. Parannuksenteko on ihmisen sydämentila, jossa hän tahtoo muuttaa asenteensa syntiin nähden ja hylätä ne. Tällöin ihmisen sydän on siinä tilassa, että Jumala puoleltaan voi uudestisynnyttää ihmisen lapsekseen.

Ystäväni, pääsisitkö Jeesuksen mukaan, jos hän tänään tulisi? Oletko tehnyt parannuksen synneistäsi sydämestäsi Herrasi edessä? Oletko kokenut uudestisyntymisen ihmeen? Seuraatko sinä elämälläsi ja sydämelläsi tänään Jeesusta eläen vain hänelle? Jos et ole varma näistä asioista, lopeta kaikki muu tekeminen ja touhuilu ja laita asiasi Jumalan kanssa kuntoon ennen kuin on liian myöhä. Elämässäsi ei ole mitään tärkeämpää asiaa.

Luulevaiset

Elämässämme on monia osa-alueita, joissa on vaarallista elää jatkuvasti pelkkien luulojen varassa. Moni hukkunut ihminen on luullut, että kevättalvinen jää kestäisi. Moni huumeita kokeillut nuori on luullut, ettei niihin jäisi koukkuun. Monet aivoverenvuotoon kuolleet ovat luulleet sitä ensin migreeniksi. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Haluan kuitenkin jakaa kanssasi muutaman ajatuksen kohtalokkaimmasta harhaluulosta, joka ihmisellä voi olla. Moni nimittäin luulee olevansa uskossa, vaikka ei koskaan ole tullut todella pelastukseen sisälle. Tällainen ihminen herää kerran rikkaan miehen (Luuk. 16:23) tavoin Tuonelassa kovissa tuskissa ellei Jumala armossaan pysäytä häntä näkemään omaa kadotettua tilaansa.

                             Jeesus kertoi aikoinaan riipaisevan kuvan eräistä ihmisistä: Ja joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?" Niin hän sanoi heille: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette.' Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit.' Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.' Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. (Luuk. 13:23-28)

                             Tässä tilanteessa uskonnollinen ihmisjoukko tiedustelee Jeesukselta pelastukseen liittyviä asioita. Jeesus ei jää jaarittelemaan ympäripyöreitä uskonnollisia korulauseita vaan näkee kyselijöiden uskonnollisen panssarin läpi suoraan sydämeen. Hän sanoo, että monet yrittävät pelastua, mutta eivät voi, koska heidän keinonsa taivaaseen pääsemiselle ovat väärät. Eräänä päivänä taivaan portilla he huomaavat olevansa ulkopuolella. Jeesus profetoi, että näistä uskonnollisista kyselijöistä osa joutuisi helvettiin hurskaan näköisistä kulisseista huolimatta.

                             Edellä mainitussa tapahtumassa surullisinta on, että ulkopuolelle jääneet ihmiset luulivat olevansa uskossa. He olivat aivan hämmästyneet joutuessaan taivaanporttien ulkopuolelle. . Kaikenhan piti olla hyvin ulkoisesti. He olivat omien sanojensa mukaan liikkuneet mukana Jeesuksen seurueessa sekä istuneet kuuntelemassa hartaasti jumalanpalveluksissa kuulemassa Jumalan sanan opetusta. He olivat syöneet ja juoneet ehtoollisella muiden seurakuntalaisten seurassa niin kuin sakramentti heitä hurskaasti oli velvoittanut. Merkille pantavaa on, että ulkopuolelle joutuneet ihmiset eivät olleet kulkeneet kapakoissa, bordelleissa tai huumeluolissa. He olivat kulkeneet mukana seurakunnan kokouksissa luullen, että kaikki on hyvin. He eivät olleet julkijumalattomia vaan aivan vilpittömästi omaan uskoonsa luottavia. He uskoivat Jumalaan ja Jeesuksen olemassaoloon. Uskonnollisuus oli heille tärkeä osa elämää ja identiteettiä. He olivat omasta mielestään kristittyjä isolla koolla. Kuitenkin tulemuksensa päivänä Jeesus itse jätti heidät taivaan ulkopuolelle sanoen, ettei hän tunne näitä ihmisiä. Miksi Jeesus ei heitä tuntenut? Jeesus sanoo: Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät. Helvettiin joutumisen syy oli, että nämä raukat olivat tehneet koko elämänsä ajan kaikkea muuta hengelliseltä näyttävää, mutta eivät koskaan parannusta. Jeesus nimittäin kutsui heitä vääryyden tekijöiksi. Kaunis uskonnollinen panssari oli tehnyt näistä uskonnollisista ihmisistä immuuneita uudestisyntymisen ja parannuksenteon välttämättömyyden näkemiselle. Heillä ei ollut julkisia syntejä, ja uskonnollisuuden pirullinen suojamuuri kauniine koristeineen peitti heidän silmänsä näkemästä oman sydämensä syntisyyttä ja uudestisyntymättömyyttä. Uskonnollisuus oli rokottanut nämä ihmiset tunnottomiksi Jumalan sanalle. Sana ei ollut koskaan satuttanut ja tehnyt heitä syntisiksi. Siksi he eivät myöskään koskaan olleet tarvinneet parannusta ja kokeneet Jumalan armoa. He kulkivat koko elämänsä Jeesuksen mukana, mutta eivät koskaan olleet alkaneet seurata häntä sydämellään ja elämällään.

                             Tällaisia ihmisiä on kaikkialla. Heitä on helluntaiherätyksessä, baptisteissa, vapaakirkoissa, luterilaisissa ja kaikissa uskonsuunnissa. Heille kaikille on usein yhteistä se, että he ovat kasvaneet pienestä pitäen ehkä jopa uskovan kodin lapsina kauniiseen ja moraalisesti korkeatasoiseen kristilliseen elämään sisälle. Todelliseen pelastavaan uskoon nimittään ei voida kasvattaa ketään vaan siihen pitää tulla uudestisyntymän kautta sisälle. Siksi Jeesus sanoo, että ilman uudestisyntymistä ihminen ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. (Joh. 3:3) Nämä ihmiset ovat usein olleet seurakunnan toiminnassa mukana lapsesta asti. He ovat mahdollisesti soittaneet lauluryhmissä ja jopa avustaneet kokousten järjestämisissä. Ajan myötä he ovat ajautuneet kasteelle ja todistuksessaan tokaisseet, että ”Minä olen tavallaan aina ollut uskossa. Vanhempani nimittäin ovat uskossa.” Laiskat tai sokeat pastorit eivät ole sanallakaan puuttuneet heidän uudestisyntymättömään tilaansa, koska he ovat kilttejä ja suloisia. Mikä järkyttävä uskonnollinen petos! Raamattu sanoo, että anteeksiantoa synneistä ei voi olla ilman parannuksentekoa. (Luuk. 24:47, Apt. 3:19) Me saamme ihmisistä kyllä helposti helluntailaisia, baptisteja, vapaakirkollisia ja luterilaisia, mutta Jumalan lapseksi tulemiseen tarvitaan parannus ja uudestisyntyminen ylhäältä. 

                             Jeesus sanoo:  siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan. (Luuk. 8:18) Kerran kuoleman jälkeen tai Jeesuksen tullessa takaisin maan päälle, jokaiselta luulouskovaisilta otetaan luulot pois kirjaimellisesti. He olivat luulleet olevansa uskossa, mutta nyt he järkyttävällä tavalla tiesivät olevansa kadotettuja syntiensä vuoksi ikuisesti. Joku on joskus sanonut, että kirkkokuorolaisen on kaikista vaiken pelastua. Tarvitaan voimakas Pyhän Hengen valo paljastamaan sydämen tila ja Jumalan väkevän käden ojennus, että tällainen ihminen pelastuu. Mutta sekään ei ole Jumalalle mahdotonta. Paavali oli ennen uudestisyntymäänsä luulouskovainen. Hän nimittäin sanoi todistuksessaan: Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan… (Apt. 26:9) Paavali luuli suorittavansa suurta uhritoimitusta ja uskonpuhdistusta vainotessaan uudestisyntyneitä kristittyjä. Paavali, joka oli lapsesta asti hurskaiden vanhempien ja kirjanoppineiden kasvattama, luuli vilpittömästi palvelevansa Jumalaa ja olevansa oikealla tiellä toimiessaan näin. Kaikki muuttui kuitenkin Damaskon tiellä, kun Jeesus armossaan ilmestyi Paavalin elämään ja muutti sen. Uskonnollisesta ihmisestä tuli Jumalan lapsi ja väkevä ase Jumalan käytössä.

                             Jeesus sanoo eräistä Raamatun tutkijoista: Te tutkitte Kirjoituksia, koska luulette, että teillä on niissä iankaikkinen elämä… Silti te, ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän. (Joh. 5:39-40 Raamattu Kansalle käännös) Huomaatko, että edes innokas Raamatun tutkiminen ei pelasta ihmistä? Raamatun lukeminen ja tutkiminen on hyödytöntä toimintaa ellei ihminen tee elämässään parannusta ja tule Jeesuksen luokse niin kuin Raamattu opettaa. Teologia pahimmillaan vain saa ihmisen sielumaailman uskonnollisuuden perustarpeen näennäisesti tyydytetyksi ja tuudittaa ihmisen syvempään horrostilaan oman kadotetun tilansa näkemisen suhteen.  Vaikka olisit pastori, vanhimmistoveli, piispa tai kuka tahansa, ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte, sanoo Jeesus. (Luuk. 13:5)

                             Lopuksi, rakas lukija, tahdon tehdä sinulle muutaman kysymyksen. En kysy, milloin aloit liikkua mukana seurakuntakuvioissa vaan kysyn sinulta: Milloin uudestisynnyit ylhäältä? En kysy sinulta uskonnollista perhetaustaasi tai Raamatun tuntemustasi vaan: Milloin teit parannuksen Jeesuksen edessä sydämestäsi? Jos et osaa vastata näihin kysymyksiin, sinun on erittäin vakavasti tarkasteltava uskonnollisen ulkokuoresi sisäpuolelle. Anna Jumalan sanan totuuden ja Jumalan Hengen tehdä diagnoosi: oletko luulouskossa vai uudestisyntynyt? Raamattu sanoo: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta. (2.Kor. 13:5) Ehkä sydämessäsi tiedät tai aavistat nyt oman tilasi. Älä loukkaannu Jumalan sanaan vaan anna sen parantaa ja pelastaa sinut, vaikka se ensin satuttaisi. Älä työnnä päätäsi jäniksen lailla piiloon loukkaantuneena vaan anna Jeesuksen pelastaa kallis iankaikkinen sielusi. Hylkää tänään syntisi ja tuo ne Jeesukselle. Hän on uhrannut itsensä ristillä viattomana uhrina Jumalalle sinun edestäsi, jotta saisit kaikki syntisi anteeksi. Jeesus on tehnyt puolestasi kaiken valmiiksi. Hänen verensä puhdistaa kaikesta synnistä. (1.Joh. 1:7) Kun annat tämän tapahtua kohdallasi, sinun luulouskosi muuttuu eläväksi uskoksi.

                            

Kokous Laitilassa 13.12.2015

http://liedontorikirkko.com/saarnat/20151213Lindroos.mp3

Kokous Naantalissa 20.9.2015

http://www.liedontorikirkko.com/saarnat/20150920Lindroos.mp3

Kasteesta

Seurakunnissa ja herätysliikkeissä on käyty vuosikymmeniä polemiikkia kasteen olemuksesta - onko oikein kastaa vauvoja vai kuuluuko kaste vain uskoontulleille? Luotettavaa vastausta ei anna herätysliike tai kirkolliskokous vaan Jumalan Sana, Raamattu.

Lapset

Eräiden kirkkokuntien mukaan kastamaton lapsi menee synteinensä helvettiin, joka on luotu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. (Huom. ei ihmistä varten Matt. 25:41) Väitettä perustellaan sillä, että lapsi on siinnyt synnissä ja on perisynnin alainen.

Viimeinen tuomio

Raamattu sanoo, että viimeisellä tuomiolla kukin ihminen tuomitaan tekojensa mukaan: ”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan..” (Ilm. 20:12-13, 22:12) Tässä ei puhuta mitään perisynnistä. Jumala tuomitsee ihmisen ihmisten tekosyntien mukaan. Kadotukseen joutuvat ihmiset eivät vastaa isiensä synneistä vaan omista synneistään. Viimeisellä tuomiolla olevat keskoset ja vauvana kuolleet ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan. Ei heidän isiensä syntien mukaan. Lienee selvää, että keskoset tai vauvat eivät ole koskaan syntiä tehneet. He pääsevät siis taivaaseen.

Perisyntikysymys

Eikö meissä ole sitten perisyntiä, jonka mukaan tuomitaan? Meissä on perisynti, jonka seurauksena kukin ihminen on syntynyt vajavaiseen ja kuolevaiseen ruumiiseen, mutta perisynnin vuoksi ketään ei Raamatun mukaan tuomita kadotukseen. Raamattu sanoo: "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa." (Hes. 18:20, 5.Moos. 24:16) Lapset eivät siis joudu tuomiolle isien syntien vuoksi, joten perisynti ei ole Jumalan edessä kadostustuomion peruste.

Hyvän ja pahan erottaminen

Israelin kansan (vrt. Jumalan kansa) lähestyessä kohti luvattua maata (vrt. taivasta), Jumala sanoi päästävänsä sinne kaikki ne lapset, jotka eivät erota vielä hyvää pahasta. Raamattu sanoo: "..teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, ne pääsevät sinne; heille minä annan maan, ja he ottavat sen omaksensa." (5. Moos. 1:39) Lapsi on Jumalan edessä syyttömän niin kauan, kunnes hän erottaa hyvän pahasta. Jossain vaiheessa jokainen tarpeeksi pitkälle eläessään tulee valitsemaan väärin, mutta siihen saakka hän on taivaskelpoinen.

Nimet Elämän Kirjassa

Raamattu sanoo, että Jumala pyyhkii elämän kirjasta niiden nimet, jotka ovat tehneet syntiä häntä vastaan. Mutta Herra vastasi Moosekselle: "Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani." (2.Moos. 32:33) Olehan tarkkana! Keiden nimet Jumala pyyhkii Elämän Kirjasta (vrt. Ilm. 20:12 mukaan nimi täytyy olla Elämän Kirjassa jos mielii taivaaseen)? Jumala pyyhkii niiden nimet Elämän Kirjasta, jotka tekevät syntiä Häntä vastaan. Vauvojen nimet siis ovat vielä Elämän Kirjassa, koska he eivät ole tehneet syntiä Jumalaa vastaan. Heidän nimiä ei ole vielä ollut tarve pyyhkiä pois. Vauvan nimi pyyhitään Elämän Kirjasta vasta silloin, kun hän tekee syntiä Jumalaa vastaan tietoisesti.  Jos vauva kuolee heti syntymänsä jälkeen, hän menee siis taivaaseen, koska hänen nimensä on Elämän Kirjassa.

Jeesuksen esimerkki

Jeesus itse vakuuttaa seuraajilleen voimakkaasti lasten autuutta hyvin tyhjentävästi. Raamattu sanoo: "Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä." (Mark. 10:13-16) Ensinnäkin Jeesus toteaa Taivasten Valtakunnan olevan lasten kaltainen. Hän ei vain totea lasten pääsevän sinne vaan toteaa Taivaan jopa olevan lasten kaltainen. Toiseksi Jeesus siunasi lapsia eikä kastanut. Kolmanneksi Matteuksen evankeliumissa (18:3) Jeesus sanoo: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan". Jeesus siis toteaa, että jokaisen tulisi tulla lasten kaltaiseksi päästäkseen taivaaseen. Lapsi on siis itsessään Jeesuksen mukaan taivaan esikuva ja taivaskelpoinen.

Daavidin kuollut vauva

Raamattu kertoo, miten Kuningas Daavidin lapsi kuoli pian syntymänsä jälkeen. Lapsen vielä sairastaessaan Daavid paastosi ja rukoili Jumalaa, mutta Jumala näki hyväksi ottaa lapsen luoksensa. Kun Daavid sai viesti lapsen kuolemasta, hän lopetti itkun ja paastoamisen ja jatkoi elämäänsä normaalisti. Daavidin lähipiiri ihmetteli Daavidin toimintatapaa ja kysyi, miksi tämä teki niin. Eikö olisi ollut normaalia surra? Daavid vastasi silloin: ”kun hän nyt on kuollut, niin mitä minä enää paastoaisin? Enhän minä enää voi palauttaa häntä. Minä menen hänen tykönsä, mutta hän ei enää palaja minun tyköni.” (2.Sam. 12:23) Daavid sanoi menevänsä vielä kerran lapsensa luokse. Muualta Raamatusta tiedämme, että Daavid pääsi taivaaseen, joten silloin myös hänen kuollut vauvansa pääsi taivaaseen.

Lapsikastetta ei löydy Raamatusta

Viimeisenä argumenttina lapsikastetta vastaan tahdon sanoa, että Raamatussa ei ole ainuttakaan tapausta, jossa vauvoja kastetaan. Kukaan ihminen maailmassa ei voi löytää Raamatusta lapsen kastamista, koska siellä ei sellaista ole. Lue Raamattusi läpi huolella ja huomaat tämän väitteen pitävän paikkansa. Lapsien kastaminen on kirkkoon alkuseurakunnan ajan jälkeen tullut vääristymä, jota ei Raamatun aikana toteutettu. Historian kirjojen mukaan ensimmäiset viittaukset vauvojen kastamiseen löytyvät vasta 200-luvulta. Kuitenkin vielä 300-luvulla kirkkoisät Augustinus ja Hieronymos, jotka olivat kristittyjen kotien poikia, ottivat kasteen vasta uskoon tultuaan.

Perhekunnittain

Ainoita argumentteja, joilla lapsikastetta yleensä puolustellaan, on perhekunnittain kastaminen, joka mainitaan jossain kohtaa apostolien tekoa. Se on melko köykäinen perusteluyritys, kun luemme vähän tarkemmin, mitä Raamattu sanoo perhekunnittain kastamisesta.

Elkanan perhe

Ensinnäkin käsitteisiin perhe tai perhekunta Raamattu sisällytä aina lapsia. Tästä hyvä esimerkki on 1. Samuelin kirjan 1:21-23: "Sitten se mies, Elkana, ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle jokavuotista teurasuhria ja lupausuhriaan, mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi." Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Tee, niinkuin hyväksi näet, jää kotiin, kunnes olet hänet vieroittanut; kunhan Herra vain täyttää sanansa." Niin vaimo jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes hän vieroitti tämän." Tässä kohdassa Raamattu sanoo, että Elkana ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle. Kuitenkin Elkanan vaimo, Hanna, jäi kotiin imettämään Samuel-vauvaa. Tässä kohdassa puhuttaessa perheestä, tarkoitettiin vain osaa perheestä, aikuisia, eikä Samuel-vauvaa.

Krispuksen perhekunta

Apostolien tekojen 18:8 kertoo meille eräästä synogogan esimiehen Krispuksen perhekunnasta, jotka kaikki tulivat uskoon: "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin." Tässä Krispuksen perhekunta kokonaisuudessa kastettiin, koska kaikki perhekunnassa tulivat uskoon. Kaikki perhekunnasta olivat sen ikäisiä, että he kykenivät järjellisesti tulemaan uskoon. Tuskinpa kukaan evankelista menisi vastasyntyneelle saarnaamaan parannusta ja tämän jälkeen sanoisi vastasyntyneen tulleen uskoon. Krispuksen perhekunnassa ei ilmeisesti ollut vauvoja. Eihän kaikissa perhekunnissa ole juuri tällä hetkellä vauvoja. Varmisti jokainen meistä tunnemme sellaisia perhekuntia.

Kastettujen ikä

Raamattu myös antaa viitteen kastettavien ikähaitarista: "Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset." (Apt. 18:8) Miehet ja naiset kastettiin. Jokainen itse voi päätellä minkä ikäinen on mies tai nainen. Juutalaisessa kulttuurissa 12-vuotias oli lain edessä mies. Kuitenkin voimme olla varmoja siitä, että 2-kuinen vauva ei ole mies eikä nainen. Kastettavan tulee kuitenkin olla sen ikäinen, että hän on a) tehnyt syntiä b) kykeneväinen tekemään parannuksen ja uskomaan Jeesukseen ja c) ottamaan omavalintaisesti järjen päätöksellään kasteen.

Kastetapauksia

On syytä tarkastella, ketkä Raamatussa kastettiin, miksi heidät kastettiin ja keitä he olivat.

Fariseukset

Johannes Kastajan luokse tuli kerran fariseuksia, jotka pyysivät päästä kasteelle. Johannes Kastaja sanoi: ”Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä…” (Matt. 3:7-8) Kasteelle pääsy edellytys myös uskonnolliselta maailmalta oli parannus. Kääntymättömän ihmisen kaste on hyödytön. Ilmeisestikään Johannes ei kastanut näitä fariseuksia. Kasteelle ei riitä vielä se, että on halu päästä kasteelle. On tehtävä parannus ja oltava uskossa.

Juutalaiset helluntaipäivänä

Apostolien tekojen toisessa luvussa Pietarin saarnan jälkeen juutalaisille tuli synnintunto. He kysyivät Pietarilta, että mitä heidän tulisi tehdä pelastuakseen. Pietari kehotti tekemään parannuksen ja ottamaan kasteen. Parannus oli siis tehtävä ensin ja sitten vasta otettava kaste. (Apt. 2:37-38) Tämän vahvistaa (2:41): ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.” Huomaa, että ne jotka ottivat Pietarin sanan vastaan, heidät kastettiin. Ei muita. Uskoontulo oli tässäkin tapauksena edellytyksenä kasteelle pääsylle.

Kandaken hoviherra

Kerran Henki johdatti Filippoksen julistamaan evankeliumia eräälle Kandaken hoviherralle. Kun hoviherra oli kuullut evankeliumin ja myös opetusta kasteesta, syntyi hänen ja Filippoksen välillä seuraava keskustelu: "Hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua? Silloin Filippos sanoi hänelle: "Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet." (Apt. 8:36-38 Raamattu kansalle) Kun hoviherra kysyi, oliko jotain estettä kasteelle pääsylle, Filippos antoi ymmärtää, että kastaminen on mahdollista vain, jos hoviherralla on henkilökohtainen sydämen usko Jeesukseen. Muuten ei kastetta olisi voitu suorittaa. Vasta sydämen uskon jälkeen hoviherra kastettiin. Kuitenkin Suomessa kastetaan synnittömiä vauvoja vuosittain tuhansia. Mitä jos suomalainen pappi ottaisi Filippukselta raamatullisesti mallia ja kysyisi kastettavalta vauvalta uskooko tämä Jeesukseen? Vastausta ei tulisi. Mutta kirkko on keksinyt ovelan tavan kiertää tämä kysymys. On keksitty kummit, jotka uskovat vauvan puolesta. Raamattussa ei ole sanaakaan kummeista eikä toisen puolesta uskomisesta. Mieletön ajatus, että joku voisi tehdä parannuksen ja uskoa toisen puolesta. Laitappa Raamattuhakuun hakusanaksi kummi ja katso montako osumaa löytyy. Ei yhtään.

Apollos ja efesolaiset

Raamatussa on myös mainittu tapaus, jossa palavana evankelista tunnettu Apollos julisti evankeliumia efesolaisille. Apollos tunsi kuitenkin vain Johanneksen kasteen, joten hän ei kastanut uskoontulleita Herran Jeesuksen nimeen. Kun he kuulivat Paavalilta, että kaste tuli ottaa Herran Jeesuksen nimeen, he olivat kuuliaisia Jumalan sanalle ja ottivat kasteen. (Apt. 19:1-5) Samoin nykyään lapsikasteen ennen uskoontuloa saaneiden tulisi ottaa uskovien kaste. Erona efesolaisiin nähden on vain se, että Johanneksen kaste löytyy Raamatusta mutta lapsikastetta ei. Johanneksen kaste oli vain vanhentunut kaste, joka oli ns. parannuksen kaste. Se on kuitenkin asia erikseen.

Kornelius ja lähipiiri

Apostolien tekojen 10. luvussa on tapaus, jossa sotapäällikkö Kornelius ystävineen tulivat uskoon Pietarin saarnan kautta. Uskoontulonsa jälkeen nämä täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat kielillä. Silloin Pietari totesi: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. (Apt. 10:47-48) Pietari antaa ymmärtää, että kasteelle menolle on esteenä, jos henkilö ei ole uskossa. Nyt Pietari toteaa, että Pyhällä Hengellä täyttyneiden pakanoiden täytyy olla siis myös uskossa, jos ovat täyttyneet Hengelläkin. Pyhällä Hengellä kun ei voi täyttyä ilman uudestisyntymää. Kasteen edellytyksenä tässäkin tapauksessa oli henkilökohtainen usko Jeesukseen.

Korinttilaiset, uudestisyntymä ja kaste

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja jotkut vapaatkin suunnat opettavat ihmisen uudestisyntyvän kasteessa. Tätä ei löydy Raamatusta. Nimittäin Paavali sanoo korinttilaisten uskovien uudestisyntyneen eli pelastuneen ennen kasteelle menoa. Ensinnäkin hän sanoi, ettei kastanut Korinttissa muuta kuin muutamat ihmiset: ”Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen… Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan…” (1. Kor. 1:14,17) Kuitenkin Paavali kertoo samassa kirjeessä hieman myöhemmin, että hänen julistamansa evankeliumin kautta nimenomaiset korinttilaiset uudestisyntyivät. Paavali sanoo korinttilaisille: ”… minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa” (1. Kor. 4:15) Huomaatko, että korinttilaisten uudestisyntyminen ei voinut tapahtua kasteessa? Jos Paavali ei kastanut juuri ketään, mutta hänen kautta julistetun evankeliumin kautta korinttilaiset uudestisyntyivät, uudestisyntyminen ei voinut tapahtua kasteessa.

Kasteen ulkoinen olemus

Sana kaste on alkukielessä baptizo, joka tarkoittaa upottaa veteen. Se ei siis ole muutamalla pisaralla valelua vaan kokonaan veteen upottamista. Tämä tulee esiin monissa raamatunkohdissa.

Johannes Kastajan toiminta

Johannes Kastajan toiminnasta sanotaan: ”Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä." (Joh. 3:23) Vauvojen kastamiseen ei Suomen kirkkokulttuurissa paljoa vettä tarvita. Aikuisen ihmisen kastaminen veteen upottamalla edellyttää paljon vettä. Siksi Johannes kastoi useimmiten Jordan-virrassa.

Kandaken hoviherra

Filippus, johdatettuaan Kandaken hoviherran uskoon, ei käyttänyt juomapullon muutamaa vesipisaraa kastaakseen sillä hoviherran. Sen sijaan Raamattu kertoo: ”... ja he molemmat, Filippos ja hoviherra astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet." (Apt. 8:38) Heidän piti astua veteen, jotta hoviherra voitaisiin kastaa upottamalla.

Miksi upottamalla?

Miksi kastettava pitää upottaa kokonaan veteen? Kun tulimme uskoon, entinen elämämme kuoli ja uusi elämä syntyi. Kolossalaiskirjeen 3:3 sanoo: ”Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”. Kun joku kuolee, hänet on pian haudattava. On järjestettävä hautajaiset ruumiille. Kasteelle meneminen on vanhan ihmisen hautaamista. Raamattu sanoo: ”Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan…” (Room. 6:4) Kun ihminen haudataan, hänet peitetään kokonaan multiin. Muutama multahippu otsan päälle ei riitä hautaamiseksi. Tämän vuoksi raamatullinen kastaminen, baptizo, on oltava veteen kokonaan upottamista eikä veden kansaa valelua.

Lopuksi

Uskovien kasteesta ja sen merkityksestä voisi kirjoittaa vielä hyvin paljon. Kuitenkin tämä edellä mainittu riittänee perusteluksi. Jos olet tehnyt parannuksen ja sinulla on elävä usko Jeesukseen etkä ole käynyt uskovien upotuskasteella, toimi Raamatun ohjeiden mukaan: ”Ja nyt, mitä viivyttelet?... anna kastaa itsesi” (Apt. 22:16). Nimenomaan; anna kastaa itsesi! Ehkä joku teki sen joskus väkisin sinulta lupaa kysymättä, kun et vielä tajunnut vielä mitään viattomana oikeasta ja väärästä. Sellainen kaste ei ole raamatullista eikä merkitse mitään suuntaan eikä toiseen. Se on ihmisten keksimää uskonto-kulttuurisllista muotojumalisuutta, joka perustuu ihmisten keksimiin perinnäissääntöihin pimittäen Jumalan Sanan totuuden ja paikoin jopa pelastuksen. Sellaisesta Raamattu sanoo: ”te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden... mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.” (Matt. 15:6,9)