Rokotus uuskalvinismia vastaan

Kalvinismi, tuo oppi joka lähes alusta alkaen on saanut niin sanotut kristityt vuodattamaan toisinajattelevien verta uskonsodissa. Sen opin alla on tapettu tuhansia ihmisiä kiivaan uskonnollisen mielenlaadun valtaamana. Tutkippa joskus kalvinismin historiaa ja totea, kuinka verinen ja likainen se on. Samakaltainen kylmyys ja lihallisen uskonnollisuuden kiihko jäytää moniem kalvinistien sielumaailmaa tänä päivänä.

Viime vuosina on Suomessa noussut erityisesti nuorien keskuudessa jonkinlainen uuskalvinismin uusi tuleminen. Tämän kirjoituksen tarkoitus on antaa suoraan Sanasta nuorelle uskovalle tai etsijälle Jumalan sanan näkemys asioista, joita Jean Calvin aikoinaan esitti. Rukoukseni on, että edes yksi lammas säästyisi tämän opin teräviltä hampailta kirjoituksen seurauksena.

Vastustamaton armo

Jumalan armo on kalvinismin mukaan vastustamaton. Ihminen ei kykene vastustamaan Jumalan pelastuskutsua. Sen mukaan Jumala vaikuttaa ihmisessä tahdon, johon ihmisellä ei ole mitään vastaan sanomista. Eli ihminen  ei voi sanoa "ei" Jumalan tahdolle, kun Hän kutsuu pelastukseen. Ihminen on siis tahdoton ja aivoton puupökkelö, jonka sisimmässä Jumala käytännössä itse valitsee ihmisen puolesta. Onko tällä opilla mitään raamatullista pohjaa?

Jeesus sanoo Jerusalemin asukkaista:

Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. (Matteus 23:37)

Siis Jeesus tahtoi kutsua Jerusalemin pelastukseen, mutta Jerusalem ei tahtonut. Jerusalem vastusti Jumalan tahtoa ja onnistui siinä. Ja tiedämme kaikki, mikä korpitaival juutalaisia kohtasi tuon kohtalokkaan valinnan seurauksena aina meidän päiviimme saakka.

Tämä kumoaa siis vastustamattoman armon.

Jumala kutsui juutalaisia kerran ja sanoi:

Niin kuin he eivät kuunnelleet, kun minä kutsuin, niin en minäkään kuunnellut, kun he huusivat apua, sanoo Herra Sebaot. (Sakarja 7:13)

Jumala kutsui juutalaisia pelastukseen, mutta juutalaiset vastustivat kutsua ja valitettavasti onnistuivat tälläkin kertaa siinä.

Tämäkin kohta kumoaa vastustamattoman armon.

Sananlaskuissa on kuvattu tapahtumasarja, jossa Herra kutsuu eräitä syntisiä pelastukseen. Katsokaapa, miten kävi.

Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,  vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,    niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;  kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.    Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. (Sananlaskut 1:24-28)

Jumala kutsui, mutta syntisillä on voima vastustaa Jumalan kutsua. Ja he onnistuivat. Etsikkoaika meni ohi, ja ovi oli lopullisesti suljettu.

Tämä on kolmas kohta, joka kumoaa vastustamattoman armovalinnan.

Jumalan armo on mahdollista torjua. Siksi Heprealaiskirje sanoo vakavan varoituksen:

Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu. Jos kerran isät eivät päässeet pakoon torjuessaan luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, vielä vähemmän pääsemme pakoon me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. (Hepr. 12:25)

Rajallinen sovitus

Tämä hirvittävä oppi tahtoo sanoa, että Jeesus kuoli vain harvojen puolesta ristillä. Siis vain niiden puolesta, jotka hän on valinnut pelastukseen. Ja he eivät siis voi vastustaa kutsua eikä menettää sitä. Siis valtaosa ihmiskuntaa kuuluu sellaiseen joukkoon, joiden syntejä Jeesus ei kantanut Golgatan ristille.

Tämä oppi on kumottu hyvin helposti eikä kestä Sanan valon edessä. Jeesuksen uhrikuolema koskee koko maailmaa, ja toimii sovituksena koko maailman synneille:

Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman. (1Joh.2:2)

Tämä kohta jo yksin kumoaa koko opin. Jumalan sana ilmoittaa, että Jeesus ei ole ainoastaan meidän, siis uskovien, Vapahtaja vaan KOKO MAAILMAN.

Lue nyt tarkkaan nuo sanat. Jeesus ei ole vain uskovien Vapahtaja vaan koko maailman. Siis koko maailman, kaikkien ja jokaisen ihmisen.

Edelleen Sana sanoo, että Jumala ei sovittanut vain uskovia Jumalan edessä vaan maailman:

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.. (2.Kor.5:19)

Raamattu antaa edelleen ymmärtää, että Kristuksen uhrikuolemalla on potentiaali koitua vaikkapa kaikkien ihmisten vanhurskauttamiseksi (olettaen, että nämä tekevät tietysti parannuksen):

Niin kuin siis yhden ihmisen rikkomus on koitunut kaikille ihmisille kadotustuomioksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskas teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi. (Room. 5:18)

Siis samalla tavalla kuin Aadamin lankeemuksen vuoksi synti toi kuoleman jokaisen ihmisen ylle, Kristuksen vanhurskaus voi koitua KAIKILLE IHMISILLE, ei vain uskoville, pelastukseksi.

Kristus siis on koko maailman syntien sovitus. Ei vain uskovien.

Ehdoton armovalinta

Tämä opin kappale kalvinismissa tarkoittaa sitä, että Jumala on valinnut vain osan ihmisistä pelastukseen. Kaikilla ei ole siis Kalvinin mukaan mahdollisuutta pelastua, koska heidät on epäsuorasti määrätty helvettiin. Vain uudestisyntyneet ihmiset on valittu, jos he kestävät loppuun asti uskossa. Muuten heitä ei olekaan valittu pelastukseen. Pelastusta ei nimittäin kalvinismin mukaan voi menettää.

Eikö Jumala siis tahdo pelastaa kaikkia ihmisiä? Ei kalvinismin mukaan. Eikö Jumala odota kaikkia ihmisiä pelastukseen? Ei kalvinismin mukaan.

Katsotaanpa, mitä Jumala itse asiasta ilmoittaa. Kalvinin sanat eivät paljoa paina, jos Jumala on asiasta eri mieltä.

Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. (2Piet. 3:9)

Jumala ilmoittaa siis tässä sydämensä tahdon. Hän ei tahdo kenenkää joutuvan kadotukseen vaan kaikkien tulevan parannukseen.

Mutta Kalvinhan sanoi, että Jumala on valinnut vain tietyt pelastukseen. Jumala siis Kalvinin mukaan ei syystä tai toisesta tahdo pelastaa jokaista. Mutta Jumalan mukaan Hän tahtoo jokaisen pelastuvan. Hän ei tahdo kenekään joutuvan kadotukseen.

Tässä lisää sanomaa Jumalan sydämeltä:

Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1Tim. 2:3-4)

Turha Raamattua on selitellä. Siinä se lukee. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat. Ei vain osa. Ei vain valittujen joukko. Ei vain uskovat. Vaan kaikki ihmiset, koska heidän kaikkien lunastushinta on viaton ja pyhä Jumalan Pojan veri. 

Opin epäjohdonmukaisuus ja älyttömyys

Kalvinistien evankeliumin julistuksen kärki on tylppä. Jos Kristuksen sovitustyö koskee vain oikeasti uudestisyntyneitä ihmisiä eli maksimissaan ehkä miljardia (arvio erittäin yläkanttiin) ihmistä, miten meinaat kertoa evankeliumin noille lopuille 90 prosentille? Heille ei ole silloin tarjolla evankeliumia. Se ei koske heitä. Miljardeille ihmisille ei Kalvinin mukaan kuulu evankeliumi. Joudumme julistamaan maailmalle, että "Jumala on määrännyt lähes 90 % teistä helvettiin, eikä evankeliumi kuulu teille. Jeesus ei kuollut puolestanne. Teille ei kuulu pelastus, koska rakastava Jumala ei tahdo teitä taivaaseen." Hirvittäävää tekstiä. Mutta tuota kalvinismi käytännössä on.

Ja toisaalta on maailman tyhmintä toimintaa evankelioida, jos Jumala pelastaa joka tapauksessa kutsutut. Mitä hyödyttää lähteä lähetystyöhön, jos Herra pelastaa kuitenkin pakanamailla olevat valittujen joukossa olevat ihmiset, koska he eivät voi Jumalan kutsua vastustaa? Jumala pelastaa heidät ilman aktioita, ilman kokouksia ja lähetystyötä. Jeesuksen lähetyskäskykin oli täysin turha, jos kerran nuo ihmiset pelastuvat jotenkin joka tapauksessa.

Mitä järkeä on tehdä oikeastaan yhtään mitään, jos lopputulos on jo aikojen alusta pelattu meidän voitoksi tai tappioksi? Meillä ei ole siihen mitään vaikutusvaltaa. Ei synneillämme eikä parannuksenteoillamme ja rukouksillamme. Jos olen Jumalan valinnan mukaan kadotettu, en voi pelastua, vaikka kuka tekisi mitä. Se on Jumalan ehdoton valinta. Tai jos olen aikojen alussa määrätty Jumalan toimesta pelastettujen karsinaan, pelastun joskus kuitenkin jollain tavalla. Omat ponnistelut tai kenenkään muunkaan ponnistelut ei voi Kalvinin mukaan tehdä tyhjäksi Jumalan valintaa.

Mitä järkeä ylipäätään on kilvoitella, jos pääsen taivaaseen joka tapauksessa, jos minut sinne on aikojen alusta valittu? Voin elää miten tahdon, koska pelastun, jos Herra on valinnut niin. Ja jos Hän ei ole valinnut minua, kaikki valvominen ja pyhityskilvoittelu on täysin turhaa.

Jos siis kalvinismi on totta, ihminen voi elää aivan miten haluaa, ja hän pelastuu, jos Jumala aikojen alussa niin päätti. Ja jos ei päättänyt, mitään ei ole tehtävissä.

Joten mikset kalvinisti rauhoitu jo? Lopeta kaikki ja lepää laakereillasi, koska et voi vaikuttaa kenenkään pelastukseen mitenkään. Herra pelastaa heidät joka tapauksessa, jos on valinnut niin. Ja miksi luet Sanaa, vastustat syntiä ja rukoilet? Pelastut jokatapauksessa, jos niin on määrätty aikojen alussa. Ja jos sinua ei ole määrätty, et voi pelastaa itseäsi, vaikka tekisit mitä.

Ymmärrämme jokainen, että kalvinismi sotkeutuu omaan verkkoonsa, jos sitä tarkastellaan totuuden valossa. Se on loppujen lopuksi hyvin älytön oppi. Se on täysin Sanan vastainen. Raamatun henki on täysin toinen kuin kalvinismin henki.

Ja todellisuudessa kalvinismi saa ihmisen lain alle, koska ihminen ei voi olla koskaan varma autuudestaan. Jos hän lankeaa pois, häntä ei ollutkaan määrätty pelastukseen. Kalvinistin harteilla on jatkuvasti ukaasi "Jos teet syntiä ja lankeat, etkä ehkä ollutkaan valittu, koska valitut eivät voi kadottaa pelastusta ja elää synnissä." Tämä tekee olon epämukavaksi ja vainoharhaiseksi. Ei voi tietää omaa tilaa eikä ikuista autuuttaan, koska Jumalan valinnasta ei voi loppupeleissä tietää.

Jumalan valinta ja ennaltamäärääminen

Mitä sitten tarkoittaa Jumalan ennaltamäärääminen ja valinta? Tämä Raamatunkohta on kalvinismin kivijalka. Katsotaanpa lopuksi, mitä se sanoo:

Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa.. (Room. 8:29)

Katso nyt tarkasti, mistä kaikki lähtee liikkeelle. Jumala on edeltätuntenut ihmisen valinnat ja aivoitukset. Ennen aikojen alkua ei ollutkaan ensin Jumalan sadistista valintaa "tuo helvettiin, tuo taivaaseen, tuo helvettiin, tuo taivaaseen.."- tyyliin, vaan ensin Jumala tunsi ja tiesi ne ihmiset, jotka tulevat tekemään parannuksen ja uskovat Jeesukseen. Ja juuri tuon edeltätuntemisen pohjalta Jumala määrää ihmiset pelastukseen. Niin kuin edellä totesimme, ihminen voi kieltäytyä pelastuskutsusta, jonka Jumala esittää. Ja Jumala tiesi jo aikojen alussa kuka kieltäytyy kutsusta ja kuka ei.

Jumala on edeltätuntenut ne ihmiset, jotka vastaavat kutsuun myöntävästi. Ja tämän ihmisen valinnan pohjalta, jonka Jumala on ennalta nähnyt ja tuntenut, Jumala on määrännyt hänet pelastukseen. 

Ikuisuudessa muinoin Jumala siis ensin tiesi ja tunsi valitseeko ihminen kerran omasta tahdostaan pelastuksen. Tämän jälkeen Jumala määräsi tuon valinnan tehneet ihmiset pelastukseen. Kyse ei ollut siis siitä, että Jumala suvereniteetillaan ilman syytä määräsi jotkut pelastukseen ja jotkut ei, vaan Jumala näki jokaisen ihmisen valinnan ennalta. Sen pohjalta tapahtui ennaltamäärääminen

Kerran pelastettu - aina pelastettu?

Tämä on kalvinismin ehkä tunnetuin iskulause. Onko kerran pelastettu ihminen todella ainaisesti pelastunut? Ei ainakaan Raamatun mukaan:

Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja.. (1Tim. 4:1)

En selittele tuota kohtaa enempää. On profetoitu, että tulevina aikoina monet luopuvat uskosta. Heillä siis oli Paavalin mukaan ollut pelastava usko, mutta he luopuvat siitä. Ei voi luopua sellaisesta, jota ei omista.

Toinen Sanankohta sanoo:

Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois.. (2.Piet. 2:20-21)

Nämä henkilöt ovat Sanan mukaan joskus tulleet pelastetuiksi synnistä ja maailmasta, mutta lähteneet uudestaan maailmaan. Heidät tilansa on lopussa pahempi kuin alussa.

Kolmas kohta löytyy esimerkiksi Heprealaiskirjeestä:

Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen.. (Hepr. 6:4-5)

Nämä ihmiset olivat kerran tulleet valkeuteen ja tulleet osalliseksi Pyhästä Hengestä. He ovat siis uudestisyntyneet kerran. Mutta nyt he luopuvat tästä kaikesta ja päättävät lähteä pois. He ovat niitä ihmisiä, jotka Eesaun tavoin myyvät tavalla tai toisella esikoisoikeutensa eivätkä pääse enää armoon sisälle. Raamattu varoittaa seurakuntaa vakavasti:


ja ettei kukaan ole haureellinen tai epäpyhä niin kuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin tahtoi periä siunauksen, hänet hylättiin, eikä hän saanut mahdollisuutta muutokseen, vaikka hän sitä kyynelin pyysi.
(Hepr. 12:16-17)

Eesaulla oli esikoisoikeus, mutta myytyään sen, hän ei enää sitä saanut, vaikka pyysi kyynelin. Seurakuntaa varoitetaan tästä.

Viimeiseksi Jeesuksen sanat. Jos pelastusta ei voisi menettää, nämä sanat olisivat täysin turhia. Jos pelastusta ei voi menettää, nämä sanat voisi poistaa Raamatusta.

Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä. (Matt. 21:35-36)

Jeesus kehottaa valvomaan. Mitä hyötyä valvomisesta on, jos pelastusta ei voi menettää? Kalvinismi kuitenkin selittää tämän sillä tavalla, että jos luovut uskosta, et ollutkaan valittu. 

Raamattu kuitenkin sanoo, että viimeisinä aikoina monet luopuvat uskosta

Lopuksi

Syvällä kalvinismissa olevaa ihmistä on erittäin vaikea auttaa. Hän on riitaisa kiihkoilija, jota hallitsee erikoinen väittelyn henki. Hän suuttuu heti, kun joku nousee hänen näkemyksiään vastaan. "Uskonpuhdistuksen" aikana Kalvin tappoi valtavasti toisinajattelijoita. Sama vihan ja väkivallan henki on edelleen tuossa opissa mukana.

Kirjoituksen tarkoitus onkin lähinnä varoittaa ja rokottaa ihmisiä, etteivät he eksyisi tähän oppiin. Se on monella tapaa Raamatun vastainen. Kirjoituksessa oli vain muutamia jakeita kutakin kalvinismin väittämää kohtaan Raamatusta, ettei teksti venyisi liian pitkäksi. Sana kuitenkin sanoo: Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava. (1Kor. 13:1)