Petetty sukupolvi

Sydämelläni on äärimmäisen raskas taakka ja jopa epätoivoisen syvä suru erään kristikunnassamme kypsyneen ongelman vuoksi. Voit olla aivan vapaasti eri mieltä asiasta. Kuitenkin kirjoitan siitä, mikä on vuosien oman henkilökohtaisen kokemuksen ja hedelmäntarkkailun tulosta. Lukija tutkikoon itse sen todenperäisyyden.

He eivät tunne evankeliumia

Olemme tulleet sellaiseen aikaan, jossa monet seurakuntamme nuoret sekä nuoret aikuiset eivät enää monin paikoin näytä tietävän, mitä on aito evankeliumi. Moniin seurakuntiin näyttää kasvaneen sellainen nuorten epämääräinen joukko, joka ei koskaan ole kuullut sitä evankeliumia, jota Kristus ja apostolit julistivat. Sitä evankeliumia, jota vuosisatojen ajan suuret Jumalan miehet ja naiset ovat julistaneet kantaen valtavaa satoa Jumalan valtakunnan aittoihin. Tätä evankeliumia ei tänään enää kirkoissa ja seurakunnissa kuule. Taivas yksin tietää, kuinka suuri tämä ongelma on viimeisen kahden sukupolven joukossa.

Jeesuksen evankeliumi

Tuon lyhyesti esiin Raamatuista, mitä on evankeliumi. Äläkä nyt lankea väittämään näiden kohtien olevan irti asiayhteydestä reväistyjä. Nämä kohdat ovat koko Raamatun kivijalka ja perusta. Näiden Raamatun kohtien varaan rakentuu koko Jumalan sana ja seurakunta.

Heprealaiskirjeen 6. luvun mukaan uskon alkeiden ensimmäinen asia on parannus. Ilman parannusta sinulta puuttuu kaikki. Ilman sitä et omista Jeesusta.

Johannes Kastaja oli mies, joka valmisti nimenomaan Jumalan kansaa vastaanottamaan Jeesuksen. Mutta ennen sitä kansan oli tehtävä jotain. Ja se jokin oli parannus. Ilman sitä kukaan ei voinut omistaa Messiasta. Ilman sitä, Vapahtajasta ei olisi mitään hyötyä, vaikka kuinka uskoisi Häneen. Asia oli niin korvaamaton ja ehdoton, että Johannes jopa esti miehiä menemästä kasteelle, koska heidän parannuksensa ei ollut tarpeeksi syvää ja sydämen tasolla olevaa perustavanlaatuista synnin hylkäämistä ja siitä pois kääntymistä.

Kun Jeesus aloitti toimintansa Hän alkoi julistaa evankeliumia. Niin. Ole tarkkana. Hän alkoi julistamaan evankeliumia ja sanoi: "tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". Ihmisten tuli ensin tehdä parannus synneistään kuin voisivat tulla uskoon.

Ilman parannuksen teko synnistä ihmisen yllä olisi Jeesuksen mukaan kadotustuomio. Hän sanoo: "ellette tee parannusta, te kaikki hukutte".

Kun Jeesus lähettää opetuslapset matkaan kyliin julistamaan evankeliumia, opetuslapset julistivat, että "on tehtävä parannus", jotta voisi pelastua.

Luukkaan evankeliumin lopussa olevaan lähetyskäskyyn kuuluu saarnata ennen muuta "parannusta syntien anteeksisaamiseksi".

Apostolien evankeliumi

Kun Pietari Jumalan Hengen voitelussa julistaa ja käy käsiksi juutalaisten arimpaan syntiin, he tulevat voimakkaaseen synninhätään. Kun he kysyvät, mitä on tehtävä pelastuakseen, Pietari vastaa: "Tehkää parannus".

Kun Pietari ja Johannes edelleen jatkavat toimintaansa juutalaisten keskuudessa, he sanovat pelastusta etsiville "tehkää parannus, että teidän syntienne pyyhittäisiin pois".

Kun evankeliumia ensimmäistä kertaa julistetaan pakonoille julkisesti, opetuslapset ylistävät Herraa todeten "Jumala on antanut pakanoillekin parannuksen pelastukseksi".

Paavali jatkaa edelleen pakanoiden parissa evankeliumin julistusta. Hän toteaa kreikkalaisille pakanoille, että "kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus".

Efesolaisille uskoville Paavali yötä päivää opetti, että on tehtävä parannus.

Korinttin uskoville Paavali toteaa, että "Jumalan mielenmukainen murhe saa aikaan parannuksen".

Ilmestyskirjassa parannussaarnat vain tiivistyvät ja kovenevat. Ilmestyskirja on täynnä kehotusta parannukseen.

Kuka on tehnyt sen?

Jos minulla olisi tänään niin iso pasuuna, että voisin saada sen äänen jokaisen kristikunnan jäsenen korvien kuuloon, kysyisin ensimmäisenä kaikilta: "Oletko tehnyt parannuksen?" Ilman sitä kaikki muu on turhaa. Ei ole uskoa, ei Isää, ei Jeesusta eikä mitään hengellistä kasvua, jos ei ole tehty parannusta synnistä. Et voi ohittaa selittelemällä tai suuttumalla tätä totuutta Jumalasi edessä. Jumala ei tee kohdallasi mitään hengellistä, ellet itse ensi hylkää syntejäsi ja tee niistä parannusta.

Tänään parannuksesta sanotaan, että "se on sellaista joka päiväistä väärien asioiden poislaittamista". Ei ole! Ei kertakaikkiaan ole! Tuo on itsensä parantelua ja ulkokuoren siistimistä. Se ei ole parannus.

Mitä on parannus?

Ensinnäkään parannusta ei voi tehdä koska vaan ja kuka vaan. Raamattuhan sanoo, että ihminen ei voi ottaa mitään ellei sitä anneta ensin ylhäältä.

Näemme Raamatusta, että Jumalan sanan ja Hengen yhteisvaikutuksesta tulevan synnintunnon kautta ihmisessä herää tarve saada kaikki synnit anteeksi. Ihminen näkee oman kadotetun tilansa ja kauhistuu sitä Jumalansa edessä. Jos ihmisellä ei ole polttavaa synnintuntoa ja Jumalan Hengen antamaa näkökykyä omien syntiensä suhteen, hän ei voi koskaan tehdä parannusta. Tiedän, että metanoia on mielenmuutos, mutta se on enemmänkin. Sen taakse kätkeytyy oman synnin sairauden pohjaan asti näkeminen. Jeesushan sanoo, että vain sairas ihminen tarvitsee parantajaa, ja Hän on tullut kutsumaan vain syntisiä parannukseen. Jos ihminen ei tunne omaa syntistä kuoleman tilaa, ja näe, että synti on sen aiheuttaja, hän ei voi tehdä aitoa parannusta.

Ihmisen on tultava ensin näkemään oma järkyttävä tilansa Jumalan lain ja pyhyyden edessä. Jos tämä näkökyky puuttuu, parannusta ei voi tehdä. Ihmiselle ei synny muuten halua kadottaa vanhaa elämäänsä.

Tämän päivän monelle nuorelle kristitylle oman elämän kadottaminen on suurta lakihenkeä ja vääristeltyä evankeliumia. Mutta Jeesuksen mukaan kukaan ei voi olla Hänen opetuslapsensa eikä seuraajansa ilman oman elämän kadottamista. Niin Jeesus sanoo. On kadotettava oma vanha elämä. On nähtävä se vihollisena, roskana ja kadottavana sairautena, jos tahtoo olla Jeesuksen opetuslapsi. Muuten ei voi saada lahjana Jumalan antama uutta elämää. (luuk. 14:26-27, matt. 10:38)

Parannus ja oman elämän kadottaminen voi onnistua vasta silloin, kun ihminen on tarpeeksi syvällä ja ahtaalla omien syntiensä kanssa. Pelkkä katuminen ja harmittelu ei riitä. Ne ovat usein vain krokotiilin kyyneleitä. Juudaskin katui ja palautti rahat, mutta meni suoraan helvettiin.

Syvä parannuksen mieli saa ihmisen vihaamaan omaa lihallista elämää ja haluaa hylätä sen kokonaan. Ihmisen täytyy tulla siihen pisteeseen synnintunnossa, että hän ei enää rakasta ja vaali omaa syntiään ja maailmallisuuttaan. Hän on valmiina antamaan pois kaiken, että saisi omakseen Jeesuksen antaman elämän. Vanhan elämän kadottaminen on Jeesuksen sanojen mukaan uuden elämän tinkimätön hinta. Ilman vanhan kuolemista ja täydellistä kadottamista, ei voi syntyä mitään uutta ihmisen elämässä. Uusi luomus syntyy sillä ehdolla, että vanha luovutetaan ehdoitta pois.

Tätä kaikkea on parannus. Oletko sinä tehnyt sen? Oletko sinä kilvoitellut päästäksesi sisälle ahtaasta portista? Jeesuksen mukaan monet haluavat ja yrittävät päästä sisälle siitä, mutta eivät voi. Kuulitko? He yrittävät, mutta eivät voi! He kompastuvat uskon alkeiden ensimmäiseen oppituntiin: parannukseen. Jos se ei ole aitoa vaan puolinaista, epärehellistä ja tinkimällä tehtyä, portista ei mennä sisälle kaidalle tielle. Ihminen ei pääse edes tien alkuun ilman parannusta ja oman elämän kadottamista.

Petetty sukupolvi

Kirjoitukseni ydin on tässä:

Meille on kahdenkymmenen vuoden aikana syntynyt seurakuntiin jo kaksi sukupolvea, joista suuri osa ei ole koskaan tullut uskoon sisälle parannuksen, uudestisyntymän ja ahtaan portin kautta. Heille tämänkin kirjoituksen sanat ovat täysin vieraita. Heille tämä kirjoitus on lakihenkistä myrkkyä, johon he suuttuvat ja ahdistuvat. Kaikki sellainen julistus, mikä tuomitsee heissä olevan penseyden ja synnin, on lakihenkiä ja harhallista synnittömysoppia. He vääristelevät tämänkin kirjoituksen sanoja omaksi kadotuksekseen, koska eivät halua eroon synneistään ja itselleen elämisestään. He levittelevät tämän tyyppisistä  kirjoituksista pilkallisia vitsejä, koska todellisuudessa Jumalan sana satuttaa murtumatonta sydäntä. On helpompi kieltää totuus kuin murtua sen edessä.

Oikeasti he eivät edes usko, että synnin kahleista voi vapautua. He ovat vuosia yrittäneet omin voimin katkoa synnin siteitään ja aina epäonnistuneet. Heidän light-evankeliuminsa ei ole voinut vapauttaa synnin siteistä, koska se ei ole Raamatun evankeliumia. Heidän evankeliuminsa sisältää vain "uskon" ja "Jeesuksen vastaan ottamisen" sekä "syntien anteeksi pyytämisen". Eikö olekin oikeita asioita? Mutta nämä eivät välttämättä vielä sisällä parannusta. He ovat oikeasti väärän ja saastuneen opetuksen uhreja, koska heille evankeliumi on peitto, joka vedetään synnin yli. Heidän Jeesuksensa ei vapauta synnistä niin kuin Raamatun Jeesus tekee. Heidän Jeesuksensa ei vaadi oman elämän ja puolivillaisuuden kadottamista vaan hyväksyy heikkoudet. Niin. He nimittävät jatkuvaa synnissä elämistä lankeiluksi ja heikkoudeksi, ja näin luovat itselleen uskonnollisen illuusio-Jeesuksen, joka hyväksyy kaiken synnin.

Heille Jeesus ei ole synnistä vapauttaja vaan kaveri, jonka silmien alla voi katsella pornoa ja pelata väkivaltapelejä aivan surutta. Heidän Jeesuksensa hyväksyy tämän kaiken. Eivätkä he raukat ymmärrä, että he eivät seuraa Raamatun Jeesusta, joka ei hyväksy syntiä. Raamatun Jeesus vaatii, että synnistä on tehtävä parannus. He eivät tunne Raamatun suurta autuasta totuutta, että oikea Jeesus antaa itse voiman kaikkeen, minkä Hän ihmiseltä vaatii.

Lopuksi

Toisen kuningasten kirja 2. luvussa on puhutteleava profetaalinen kuva tästä ajasta, jossa nyt elämme.

Elisan tullessa Jerikoon, sen miehet tulivat Elisaa vastaan. He sanoivat, että kaupungin asema on hyvä, mutta vesi on saastunutta, ja se tuottaa keskenmenoja ja kuolemaa. Elisa käski tuoda suoloja uudessa astiassa, ja heittää ne vesien lähteelle. Näin tapahtui ja vesi parani. Se ei enää tuottanut kuolemaa vaan elämää. Enää ei syntynyt kuolleita lapsia vaan eläviä.

Tänään vesi, jota nuorillemme juotetaan, on kristikunnassamme monin paikoin niin saastunutta, että se tuottaa kuolleita lapsia. He ovat kyllä lapsen näköisiä, mutta  heissä ei ole elämää. Heillä on se nimi, että he elävät, mutta hengellisesti he ovat kuolleita niin kuin Jeesus eräästä seurakunnasta sanoi Ilmestyskirjan alussa.

Syy tähän ei ole lapsissa vaan vedessä. Vesi ei ole puhdasta Jumalan sanaa vaan uskonnollisen kompromissievankeliumin saastuttamaa. Emme ole halunneet loukata lapsiamme liian kovilla saarnoilla. Emme ole halunneet olla niin tiukkapipoisia kuin menneet sukupolvet olivat. Emme ole halunneet julistaa heille lakia, etteivät he kauhistuisi ja pelästyisi. Olemme vähätelleet syntiä ja kuitanneet sen halvalla armolla. Olemme sanoneet lapsillemme "rauha, rauha, vaikka rauhaa ei ole". Ja juuri siksi, koska lain terävä rokotusneula ei koskaan ole saanut lävistää ja tuomita nuoriemme sydämen ajatuksia ja aivoituksia, evankeliumin henkeä pelastava kallis neste on valunut hukkaan. Näin seurakunnissamme syntyy kyllä edelleen lapsia, mutta he ovat kuolleita jo syntyessään. Meille syntyy uskovia ja kastettuja jäseniä, mutta ei uudestisyntyneitä parannuksen tehneitä Jumalan lapsia ja Jeesuksen seuraajia. He ovat noita Simonin lailla uskovia ja kastettuja, mutta kiinni vääryyden siteissä ja sydämet muuttumattomina matkalla helvettiin.

Meillä on seurakunnissamme tänään lähetyskenttä. Ja tuota kenttää on hyvin vaikea enää saavuttaa, koska heille on opetettu evankeliumi, josta he kynsin hampain pitävät kiinni. Heidät on rokotettu kuolleella evankeliumilla aitoa evankeliumia vastaan. Heistä on tullut immuuneita synnintunnolle ja aidolle parannukselle. Onneksi Jumalalle ei ole mikään mahdotonta.