Kelvottomat

Tämä bloggaukseni tulee lyömään otsaani monien kristittyjen piirissä liberaalin kristityn leiman. Kristityn, joka on antanut periksi penseälle ja epäraamatulliselle kristillisyydelle. Toivon kuitenkin, että se saisi uskovat vakavasti ajattelemaan seurakuntakulttuuriamme eräässä kysymyksessä.

Ketä ihannoimme?

Herätysliikkeistä ja kirkkokunnista riippumatta me ihannoimme John Wesleytä, Charles Finneytä, Jonathan Edwardsia, Paavo Ruotsalaista, Urho Muromaa sekä herra Whitfieldiä. Me siteeraamme heidän saarnojaan, ylistämme heidän kautta uskoontulleiden ihmisten lukumäärää sekä haikeana muistelemme heidän saarnojensa sielunpaloa.

He ovat miehiä, joiden palveluntyön kautta on pelastukseen tullut sisälle miljoonia ihmisiä. Herra on sitoutunut aikanansa heihin väkevällä tavalla. Paljon väkevämmin kuin tämän päivän suomalaisiin julistajiin yhteensä. Heidän työnsä kautta on pelastunut miljoonia sieluja. Heidän palvelutyönsä hedelmä on vertaansa vailla.

Me tekopyhät!

"Kukittaessamme heidän hautojaan" me olemme kuin fariseukset Jeesuksen aikana, jotka surkuttelivat kivitettyjä ja tapettuja profeettoja. Siteeratessamme, ihannoidessamme ja ylistäessämme heidän palvelutyötään olemme tiedostamattamme äärimmäisen vakavan ulkokultauksen ympäröimänä. Emme ehkä kaikki, mutta iso osa meistä.

Nimittään yksikään edellämainituista pelastuneista Jumalan ruhtinaista ei tänään pääsisi monien meidän ehtoollispöytäämme. Vaikka he olivat aikanaan tulleet sisälle parannukseen, pelastukseen ja osallisiksi Kristuksen uhrista, me sulkisimme heidät ehtoollisyhteytemme ulkopuolelle. Antaisimme osallisuuden Kristuksen vereen ja uhriin mennä heidän ohitseen.

Eräs tunnettu julistaja sanoi minulle ottavansa ehdottomasti John Wesleyn puhumaan seurakuntaansa. Kuitenkaan hän ei päästäisi häntä seurakuntansa ehtoollispöytään. Tämä toiminta antaa ymmärtää, että Wesleyn osallisuus Kristukseen olisi jotenkin puutteellinen. Eikö ole hyvin ristiriitaista toimintaa? Ottaa puhumaan mahdollisesti ehtoolliskokoukseen, mutta ei ehtoollisyhteyteen!

Meidän monissa seurakunnissa nimittäin vaaditaan uskovien upotuskaste, jotta pääsemme ehtoolliselle.

Jos toimisimme katsomatta ihmiseen ja johdonmukaisesti, emme voisi päästä noista edellämainituista Jumalan miehistä ketään ehtoolliselle, jos pääsyehtona on uskovien upotuskaste. Puhumaan kyllä ottaisimme heidät, mutta ei ehtoollisyhteyteen. Kehumme heitä, siteeraamme heitä, pidämme heitä kirkkohistorian suurimpina vaikuttajina, mutta sulkisimme heidät yhteytemme ulkopuolelle. Miten tekopyhää!

Jeesus

Ottakaamme Jeesuksesta mallia.

Hän antoi Juudakselle ehtoollista, vaikka tiesi Juudaksen sydämen tilan. Hän antoi Juudaksen itse tehdä valinnan ehtoollisen suhteen. Jeesus ei antanut maljan kulkea Juudaksen ohi vaan tarjoi sen Juudakselle.

Jeesuksella oli maan päällä Juudaksen kohdalla avoin ehtoolliskäytäntö.

Sivuhuomautuksena kysyttäköön: kumpi olisi sopivampi ehtoolliselle: Urho Muroma vai Juudas, vaikka jälkimmäinen oli upotuskastettu?

Viimeisen ehtoollisen aikana Jeesus sanoi opetuslapsille, että seuraavan kerran he nauttisivat yhdessä ehtoollista Isän valtakunnassa taivaassa. Siellä Jeesus itse vyöttäytyisi ja itse palvelisi meitä perille päässeitä. Hän itse tarjoilisi jokaiselle meille viinipuun annin ja leivän. Siis kaikille taivaaseen päässeille tarjotaan avoin ehtoollispöytä olipa kyseessä katolinen tai helluntailainen.

Häpeä taivaassa

Mitä sinä sanot, jos perillä taivaassa Jeesus itse tarjoilee vieressäsi olevalle katoliselle uudestisyntyneelle papille ehtoollisen? Mitä sanot, jos vieressäsi istuu körttiläinen luterilainen Paavo Ruotsalainen, jolle Jeesus tarjoaa ehtoollisen? Kiellätkö Jeesusta? Tuomitsetko Hänet liberaaliksi ja epäraamatulliseksi? Itse kokisin syvää häpeää, jos Jeesus tarjoaisi ehtoollista hänelle, jolta minä sen eväsin. Hän kelpaisi Jeesukselle mutta ei minulle. Mikä häpeä! Mikä ylpeys ja tekopyhyys!

Totuus on, että Jeesus itse tarjoilee taivaassa ehtoollisen jokaiselle perille päässeelle. Kysynkin sinulta: tarjoaisiko Jeesus maan päällä ehtoollisen satojatuhansia sieluja voittaneille evankelistoille John Wesleylle tai Chrales Finneylle? Noille miehille, joiden elämä oli pelkkää Herran valtasuuruuden näytöstä ja Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen käytännöllistä osoittamista. Heille, joiden kautta Kristus ilmaantui tälle maailmalle Pyhän Hengen voimassa ehkä suuremmin ja voimakkaammin kuin yhdenkään helluntailaisen, vapaakirkollisen tai baptistin kautta. Heillekö ei kuuluisi ehtoollinen ja osallisuus Kristuksen uhriin? Hekö eivät ole osallisia Kristuksen ruumiista? Mekö olemme mutta hei eivät? Taivaassa heille kuitenkin kuuluu ehtoollinen. Kiellätkö Jeesusta antamasta taivaassa ehtoollista heille vedoten Raamattuun? Lähdetkö taivaassa ehtoollispöydästä pois syyttäen Jeesusta liberaaliksi, kun hän jakaa jokaiselle uudestisyntyneelle ehtoollisen?

Et kai sinä kiellä ehtoollista maan päällä heiltä, joilta Jeesus ei kiellä ehtoollista taivaassa? Ole varovainen! On kyse hyvin vakavasta itsensä korottamisesta ja veljesyhteyden rikkomisesta. On varottava, ettemme pilko Kristuksen ruumista osiin. Se ei varmasti miellytä itse Kristusta.

Kelvoton ehtoollisen nauttiminen

Haluan herättää sinua miettimään Paavalin varoittavia sanoja:

"Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran aterian nauttimista, sillä syömään ruvettaessa kukin rientää ottamaan eteensä omat ruokansa, ja niin toinen on nälissään.. Vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa ja tahdotteko häväistä niitä, joilla ei mitään ole?.. Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen." (1.Kor. 11:21-22,27)

Tuohon aikaan Herran aterian nauttiminen oli sellaista, että rikkaat mässäilivät omissa tiloissaan ja köyhät olivat nälissään eristyksessä omissa tiloissaan. Ja tuo oli Herran aterin kelvottomasti nauttimista. Toinen ruumiinjäsen sai ehtoollisen ja toinen ei. Kristuksen ruumis jaettiin osiin. Sen jäsenet eriarvoistettiin ehtolliiskäytännössä. Ja se oli pahaa Paavalin silmissä. Se aiheuttajat olivat kelvottomalla sydämellä ehtoollisella. Siitä Paavali antoi vakavan varoituksen.

Ole rakas konservatiivinen kristitty ystäväni varovainen sulkiessasi uskon veljeäsi tai sisartasi ehtoollisyhteyden ulkopuolelle. Sulkiessasi Kristuksen ruumiin jäsenen pois yhteydestä, suljet pois osan Kristuksesta. Veljesi ja sisaresi on osa Kristuksen ruumista. Kristus ei ole jättänyt häntä erilleen itsestään, mutta sinäkö voit tehdä niin?

Oppi yhdestä kohdasta

Tiedän kyllä Apostolien tekojen toisen luvun kohdan, jonka pohjalta jätetään tuhannet pois ehtolliselta. Teetkö yhdestä kohdasta opin? Moitit katolisia, jotka tekevät kiirastuliopin yhden kohdan pohjalta, etkä näe, miten itse olet ehkä samanlainen ehtoollis-kysymyksessä.

Apt. 2:41,46 pohjalta voisimme vetää myös sen johtopäätöksen, että vain upotuskasteella käyneet ovat kelvollisia rukouskokouksiin ja Sanan opetuskokouksiin. Jos sallimme kastamattomat rukouskokouksiin, mutta emme ehtoolliselle, emme ole johdonmukaisia Sanan tulkinnassamme. Emme voi tehdä yhdestä kohdasta siis kaiken kattavaa oppia.

Olet tarkkana, ettei taustalla ole oma hengellinen erinomaisuus ja ylpeys omasta näennäisestä uskonnollisesta opista ja perinnäissännöstä, jolla teet Jumalan sanan tyhjäksi. Varo, ettei se valo, jonka luulet itsessäsi olevan, olekin Kristuksen silmissä pimeyttä. Jos sinä et kykene täällä menemään samaan ehtoollispöytään veljesi kanssa, miten voit tehdä sen taivaassa?

Siinä meille kaikille vähän mietittävää.