Murtuneet

Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän.. (Hepr. 3:12)  

Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps. 51:19)

Jumalan sana on elävä ja voimallinen. Se murtaa kallion. Se murtaa kivisydämet. Se luo uutta ja saa aikaan Jumalan elämää epäonnistuneessa, langenneessa ja kaikkensa menettäneessä ihmisessä.   

Jumalan edessä ihminen ei voi olla otollisempi kuin murtuneena ja särjetyllä sydämellä. Raamattu on täynnä suuria armonlupauksia kaikkensa menettäneelle ja särjetylle ihmissydämelle. Itse asiassa Jumalalle kelpaava uhri on nöyrä ja särjetty sydän. Hän pelastaa murretulla mielellä olevat armoa anovat ihmiset. Ei ole rajoja niille siunauksille, mitä Jumala voi tehdä murretun ja särjetyn ihmisen elämässä.

Kaikkia murretaan

Kaikki Raamatun suuret uskon sankarit murrettiin ennen kuin Jumala alkoi käyttämään ihmistä. On melkein sääntönä Raamatussa, että aina uuden siunauksen tai palvelutehtävän edessä Jumala tyhjentää palvelijansa. Jumala murtaa heitä ennennäkemättömällä tavalla. Jopa niin suuresti, että olosuhteiden puolesta kaikki inhimillinen toivo näyttää kadonneen. Tutki vaikka Aabrahamia, Moosesta, Eliaa, Daavidia, Danielia, Jesajaa, Jeremiaa, Pietaria, Paavalia ja muita Jumalan ihmisiä. Voi miten heidät murrettiin! Voi miten suuria ahdistuksia heille sallittiin siunausten edellä! Ja voi, miten kaikki näytti olevan jo lopussa ennen kuin Jumala antoi siunuksensa vuotaa.   

Jumalan täytyy näyttää palvelijoilleen, kuka Hän on ja mikä on ihminen. Ihmisen on nähtävä syvälle sydämeen saakka, miten heikko hän on ilman Jumalaa. Mikään ei ole nöyryyttävämpää kuin nähdä oma täydellinen mitättömyys ja sydämen petollisuus. Se, miten kaikki lahjamme ja taidollisuutemmekin ilman Jumalaa muuttuu ylpeydeksi käsissämme ellei Jumala ota niitä työpöydälleen ja murra itsekästä ja ylpeyteen taipuvaista sydäntämme. Meidät on murrettava, jotta varjeltuisimme siltä, mitä Luciferille tapahtui taivaassa ja Juudakselle Jeesuksen seurassa. Murtumisen tie varjelee meidät pahasta. Se on armoa. Se on outoon pukuun puettua suurta lahjaa, josta Paavali oli oppinut jopa kerskaamaan. Se on heikkoutta, joka saa meidät kiinnittymään syvemmin Jeesukseen. Luonnostamme kiinnittyisimme kaikkeen muuhun näkyvään ensin, emmekä näkymättömiin Jumalan lupauksiin. Ja silloin uskomme ei pääsisi koskaan kasvamaan, jos olemme kiinni näkyvän maailman turvaverkoissa emmekä iankikkisen Jumalan ikuisissa lupauksissa.

Me otamme luonnostamme kunnian itsellemme saadessamme olla Jumalan käytössä.  Siksi Jumala antaa meidän nähdä perinpohjin, miten tomua me olemme. Ja kuinka ainoastaan Jumalan armo on se voima, joka voi valjastaa meidät käyttökelpoisiksi. Me tarvitsemme tätä nöyryyden koulua enemmän kuin inhimillisiä lahjoja tai tietoa. Puolella järjellä varustettu murrettu ja nöyrä sydän on parempi kuin täydellä järjellä kulkeva murtumaton kristitty. Tämä vie aikaa, mutta Suuren Savenvalajan käsissä meidän heikkoutemme muuttuu Jumalan voimaksi. Yksi murrettu ja heikko Herran käsissä oleva elämä voi kantaa hedelmää tuhansien vuosien päähän ollen siunaukseksi miljoonille ihmisille. Tämän todistaa Paavalin elämä. 

Älä siis pelkää, kun sinua murretaan. Älä menetä toivoasi, kun näet oman voimasi ja sydämesi raadollisuuden. Niin täytyykin olla. Sitä ei opita teologisessa koulussa vaan Jumalan koulussa.   

Kumisydän

Pahinta ei kuitenkaan ole, jos ihmissydän on kiveä. Kyllä Jumala saa sen murtumaan. Pahinta on, jos sydän on kumia. Sydän kyllä muuttaa hetkeksi muotoaan, kun Sanan vasara iskee siihen, mutta se palaa aina entiselleen. Sellainen sydän liikuttuu, itkee ja hetkellisesti näyttää murtuvan. Mutta kun aikaa kuluu, se palaa entiseen muotoonsa. Se ei muutu uudeksi eikä murru. Jotain liikahtaa. Jotain värähtää. Mutta hetken kuluttua sydän on samanlainen kuin ennenkin. Murtunut ei koskaan palaa ennalleen. Entiseen ei ole paluuta, kun kivi murtuu. On vain uusi tulevaisuus, jonka suuri Mestari tahtoo antaa murretulle ja nöyrälle sydämelle.  Varokaamme, ettei sydämemme ole paha, paatunut, sielullinen, kumisydän, joka ei murru eikä muutu.

Jumala armahtakoon, että meidän sydämemme saisi aidosti murtua ja muuttua, kun Herra niin tahtoo. Murtumisesaa ei ole pelättävää, vaikka se hetkellisesti sattuu. Aito murtuminen totuuden edessä on portti uusiin siunauksiin. Herra ei koskaan tee meistä suuria ja vahvoja. Hän tekee meistä pieniä ja heikkoja. Niin heikkoja, että emme uskalla enää luottaa itseemme emmekä lahjoihimme. Ainut toivomme on Jeesuksessa. Olkoot kaikki lähteemme Hänessä.

Siunauksin tie

Vain murtumisen tie on siunauksen tie. Vain omasta voimasta ja luuloista tyhjennetyn astian Jumala voi täyttää omalla voimallaan. Tätä emme itse saa aikaan. Se tapahtuu Jumalan palvelijoille silloin, kun Jumala niin hyväksi näkee. Älä siis pakene juuri silloin kuin sinua murretaan kipeimmin. Jumala on aina vienyt suurten siunausten edellä palvelijansa yksinäisyyteen nöyryyden siunattuun kouluun.