mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois. (Mark. 4:17)
Uskon elämässä ei ratkaise sen koko tai näkö vaan syvyys.
Tärkein tapahtuu pimeässä. Kaukana ihmisten katseilta. Siellä ratkaistaan puun hedelmällisyys ja myrskyjen kestokyky.
Siellä tapahtuu se kipeä murtuminen, jossa siemen kuolee ja sen kova kuori murtuu. Se on välttämätön edellytys uuden elämän synnylle. Siellä yksinäisyydessä, elämän vesien lähteellä, ratkaistaan koko uskonelämän tulevaisuus: kestääkö usko vai ei.
Minua pelottaa aikamme äärimmilleen tuunattu pintaliitokrostillisyys, jossa kaikki ulkoinen ja näkyvä saa liian suuren arvon. Mitä tapahtuu, kun tulee ahdistus ja vaikeat ajat? Onko juurta ja syvyyttä pahanpäivän varalle? Niille päiville, jolloin rajumyrsky tarttuu riepotellakseen puuta tai kuuma kuivuus koittaa. Ovatko silloin juuret tarpeeksi syvällä pitämässä puuta pystyssä? Ovatko ne uppoutuneet tarpeeksi syvälle Kristuksen elämään ja Sanaan, josta elävä vesi alati virtaa puuhun satoi tai paistoi. Liian monet ovat kaatuneet rajumyrskyn alla. Liian monet ovat kuolleet auringon paahteeseen. Oli kokoa ja näköä, mutta juuri puuttui. Oli korkeutta, mutta ei todellista syvyyttä. Näkyvä merkitsi enemmän kuin näkymätön. Siksi he eivät kestäneet.
Älkäämme siis antako näkyvän päivänpaisteen pettää itseämme. Tarvitsemme ennen muuta näinä aikoina yksinäisyyttä Jeesuksen kanssa. Sitä salattua pimeässä olemista, jossa juuremme saa kasvaa syvästi häneen, joka antaa hedelmän ja kasvun ajallaan.
Salattu kahdenkeskinen aika Kristuksen kanssa ratkaisee kaiken. Älä pelkää, jos Hän murtaa sinua. Älä pelkää, jos joudut pimeään ja yksinäisyyteen. Niin täytyy tapahtua, jotta juuresi saisi kurottautua syvemmälle Häneen. Nisunjyvän kuoleman tie on ainut voittoisan uskonelämän tie.
This comment has been removed by the author.
ReplyDelete