Korvasyyhyn aikakausi. Nyt.

Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2. Tim. 4:3-4)

Oli tultu hetkeen, jolloin Paavalia odotti keisari Neron tuomioistuin. Pyövelin miekkaa oltiin pian teroittamassa ja mestauspölkky puhdistettaisiin pölyistä Paavalia varten. 

Juuri silloin Paavali koki sydämessään painavan kehoituksen kirjoittaa vielä kerran tulevalle sukupolvelle. Hän aivan kuin ojentaa viestikapulan tulevalle pastorisukupolvelle ja antaa viimeiset ohjeet nuorelle Timoteukselle - hänen työnsä jatkajalle.

Nyt ei ollu aika kirjottaa lämpimikseen joutavia vaan oli kerrottava tärkeimmät asiat. Aikaa ei olisi enää paljon jäljellä. Paavalin perintö nuorelle pastorille, Timoteukselle, oli jätettävä puhtaana ja muuttumattomana.

Aika tulee

Paavali näkee Pyhässä Hengessä tulevaisuuteen. Hän antaa profetaalisen varoituksen, millainen aika oli tulossa seurakunnan keskelle. Siihen oli varauduttava, koska tuleva valhe tulisi luikertelemaan valkeuden vaatteissa salaa ja turmiollisesti seurakunnan keskelle. Kyseessä olisi sisältäpäin tuleva hyökkäys totuutta vastaan. Timoteuksen tuli tuntea tämä asia edeltä. Vihollinen oli kuljettamassa kristikuntaan troijalaista hevosta, jonka sisältä tulisi syöksymään suuri eksytys yön hiljaisempana hetkenä.

Nyt Timoteusta kehotettiin valvomaan. Hän ei saisi olla unessa, vaikka muut nukkuisivat. Paavali uskoi paljon Timoteuksen varaan. Hän aivan kuin asetti Timoteuksen muurinaukkoon, ja kertoi toimintaohjeet tulevan hyökkäyksen varalle. Hyökkäyksen hetkellä Paavali ei ehkä enää olisi tässä maailmassa, mutta Paavalin kautta tullut perintö olisi edelleen olemassa. Nyt oli Timoteuksen sukupolven vuoro. Tästä eteenpäin Timoteus oli kristillisellä kentällä vailla Paavalin isällistä tukea. Oli aika lentää omilla siivillä.

Tässä meillä on paljon opittavaa. Mikään ei ole niin kriittinen vaihe herätysliikkeiden elinkaaressa kuin viestikapulan siirtäminen seuraavalle sukupolvelle. Epäonnistuminen voi maksaa tuhansien ihmisten sielut.

Eivät kärsi tervettä oppia

Tuon eksytyksen kärkenä olisi aikakausi, jolloin ihmiset eivät kärsi Raamatun tervettä oppia, joka tuomitsee ihmisen lihallisuuden. Ihmiset tulisivat ahdistumaan, kun puhutaan parannuksesta, vanhan ihmisen kuolemasta, ristinottamisesta ja itsensä kieltämisestä.

Ihmiset tulisivat rakastumaan uudenlaiseen humanistiseen lihaa hellivään julistukseen. Seurakuntiin tulisi sellainen valhe-evankeliumi, joka hyväksyy ihmisen aistillisuuden ja himot. Tuo valheellinen evankeliumi ei tuntisi mitään, mikä kuolettaa ihmisen minä-keskeisyyden. Päinvastoin tuo puolinainen evankeliumi antaisi ihmiselle luvan elää itselleen ja haluilleen. Armo tultaisiin vääristämään sellaiseksi valhe-armoksi, joka ei vapauta synnin orjaa vaan jättää hänet kadotettuun tilaansa. Ja nyt tälle synnin orjalle sanotaan, että ”Rauha, rauha ei mitään hätää.” Ihmisen synnin vamma parannettaisiin hyvin köykäisin ja valheellisin perustein niin kuin jo Jeremia aikanaan ennusti. (Jer. 6:14)

Monien seurakunnan alttareilta ei kuuluisi enää itkua synnin tähden eikä nähtäisi kivisydämien murtumista sisäiseen parannukseen ja mielenmuutokseen. Siellä ei olisi enää parannukseen johtavaa synnintuntoa. Sen sijaan seurakunnissa nähtäisiin väärän opetuksen kautta aikaansaatua valheellista rauhaa ja tyyneyttä. Ihmisiä kutsuttaisiin Jumalan valtakuntaan leveän portin kautta hyvin lavealle tielle. Heille kerrottaisiin, että tämä on se tie, joka vie taivaaseen. Ja kyseessä olisi yksi suurimmista petoksista, mitä koskaan kristikunnassa on ollut. Luotaisiin valheellinen evankeliumi, joka kadottaa eikä pelasta.

Omien himojensa mukaan

Niin. Kärkenä tässä eksytyksessä on ihmisen himojen salliminen. Ihmiset väsyisivät tulevaisuudessa sellaiseen julistukseen, jossa ihmisen himoille julistetaan kuolemantuomio. Seuraavat raamatunkohdat olisivat vieraita tuona aikana:

älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte (1Piet. 1:14)

pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee (2. Piet. 1:14)

teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten (Kol. 4:22)

Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. (Room. 6:20)

Ihmiset tulisivat sulkemaan korvansa totuudelta, koska tarjolla olisi lihaa miellyttävä toisenlainen valhe-evankeliumi. Ihmiset etsisivät tulevaisuudessa sellaista sanomaa, joka antaisi heille luvan avoliittoihin, pornoon, epärehellisyyteen, maailman rakkauteen, itselleen elämiseen sekä jopa homoseksualisuuden hyväksymiseen luonnollisena asiana.

Nyt Paavali profetoi, että totuus korvattaisiin taruilla. Evankeliumi muunneltaisiin sellaiseen muotoon, että kyseessä olisi Jumalan kannalta katsoen ihmisten keksimä uskonnollinen taru ja petos. 

Ihmiset pyysivät aikanaan Aaronia tekemään kultaisen vasikan, sellaisen uuden jumala-kuvan, joka vastaisi ihmisten haluja. Ja Aaron myöntyi siihen. Kansa ei jaksanut odottaa Moosesta, ja siksi he lankesivat muuttamaan omaa jumalaansa toisenlaiseksi. Tuon jumalan edessä sai harjoittaa haureutta ja aistillisuutta.

Sama tapahtuisi nyt aikojen loppupuolella. Väsyessään valvomiseen ja Jeesuksen takaisintulon odottamiseen, ihmiset muokkaisivat evankeliumia sellaiseen muotoon, joka sopii heille paremmin. Ja he tulisivat löytämään uusia aaroneita, jotka puhuisivat juuri sitä, mikä heidän himoilleen ja haluilleen sopii.

Profetia on toteutunut

Näen valitettavasti tänään Suomessa profetian toteutuvan. Sanoma parannuksesta, mielenmuutoksesta on kadonnut. En näe synnintuntoa juuri missään. Aniharvat kokevat sellaista murhetta synnin tähden, joka saa aikaan sydämessä tapahtuvan murtumisen ja muutoksen. Jeesuksesta on tullut monille siunausautomaatti, jonka odotetaan siunaavan ihmisten lihalliset unelmat. Jumalan tahdon tekemisestä on siirrytty ihmisten unelmien hellimiseen.

Niin oli totuus kadonnut (Jes. 59:15) totesi kerran Jesaja. Niin on valitettavasti käynyt monissa seurakunnissa. Vaietaan totuudesta yhteisen sovun saamiseksi. Sopu on monille tärkeämpi kuin totuus. Maailmaa syleilevä rakkaus vesittää totuuden ja kristikunta on menossa kohti yhtä suurta kompromissia. Monet seurakunnat ovat aivan kuin kahden tuulen välissä. Pelätään, että talous ei kestä ja uhraajat loppuvat, jos julistus on liian totuudellista. Jumalan sanan totuudesta luovutaan joko vaikenemalla siitä tai vääristelemällä sitä ihmisten himojen mukaiseksi.

Ei kai vain kirkkokuntien johtajista ja pastoreista ole tulossa laskelmoivia Jumalan sanan kauppiaita, jotka puhuvat aina siitä, mikä milloinkin pitää kansan lompakot parhaiten auki? Lopetetaanko totuuden puhuminen siksi, ettei menetetä uhraajia? Aivan kuin Jumalan siunaus väistyisi totuuden puhumisen vuoksi! 

Olemme Suomen Siionissa vedenjakajalla. Uskon Lunastajan kulkevan nyt jokaisessa seurakunnassa tarkaten jokaisen sydäntä. Hän etsii ennen kaikkea sydämiä, jotka kaiken menettämisen uhalla pysyvät Hänen Sanansa totuudelle kuuliaisina. Hänen ristinsä työn kautta ihminen saa kaiken, mutta hän myös menettää kaiken. Niin. Hän menettää kaiken entisen, lihallisen ja väärän, mutta voittaa omakseen Kristuksen ja Hänen pyhyytensä. Jumala ei rakenna vanhan varaan mitään. Risti osoittaa ennen kaikkea sen, että MINUT on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, etten enää eläisi itselleni ja haluilleni. (Room. 6:6-14)

Herra etsii nyt niitä, jotka tahtovat erottua Golgatan työn kautta tästä maailmasta. (Gal. 1:4) Nii. Golgata julistaa meidän lihallisuudelle lopullista kuolemantuomiota. Me emme voi markkinoida Golgataa pelkkänä taivaspaikantuojana. Golgata pelastaa ihmisen ennen muuta häneltä itseltään julistamalla hänen lihallisuudelleen lopullisen kuoliniskun. Siis Kristuksen kuoleman oli minun lihani kuolema. Hänen kuolemaansa liittyminen on todellisen uskonelämän välttämätön elinehto. Meissä ei voi olla ylösnousemuselämää ilman Hänen kuolemaansa samaistumista. Mutta jos se toteutuu meidän elämissämme, saamme kokea näinä viimeisinä päivinä ennennäkemätöntä Jumalan voimaa, joka virtaa Vapahtajasta meihin ja pitää meidän lamppumme varmasti palamassa yön pimeimpänäkin hetkenä. Se on Hänen elämäänsä meissä, joiden oma elämä on Hänen kuolemansa valtaan luovutettu.

Aamen.