Siionin kriisi

Aikamme yksi suurimmista tragedioista on se, että seurakunta on menettänyt kykynsä vaikuttaa maailmaan niin, että maailma muuttuu Jumalan voiman kautta.

On käynyt toisinpäin. Maailma on vaikuttanut ja vaikuttaa seurakuntaan. Seurakunta on alkanut muuttumaan maailman arvojen mukaiseksi. Lampunjalat ovat siirtyneet ja kirkkaus poistumassa. Emmekä edes näe sitä. Olemme jopa tyytyväisiä monin paikoin Siionin tilaan. Laodikealainen tyytyväisyys ja sokeus on valtaamassa Siionia. Kristus saattaa seistä monien seurakuntien ulkopuolella, eikä seurakunta tiedä sitä.

Niiden Jumalan ihmisten, joille on uskottu Jumalan sana, täytyy nyt laskea kustannuksensa uudelleen. Tulevaisuudessa totuuden puhuminen maksaa paljon. Se maksaa maineen, inhimillisen turvallisuuden ja koko elämän. Näin ei Suomessa ole modernina aikana koskaan ollut.

Mutta jos emme julistajina ole tähän valmiit, siis kadottamaan omaa elämäämme, emme voi koskaan odottaa herätystä. Pelkäämme ihmisiä ja heidän mielipiteitään enemmän kuin Jumalaa. Myymme sanomamme terävimmän kärjen ihmispelon tähden pois. Haluamme säilyttää elämämme ja oman mukavuusvyöhykkeemme. Ja siksi kadotamme sielut. Siksi Jumalan voima ei pääse murtautumaan, koska me olemme pelkureita ja sovinnaisia kompromissiuskovia, jotka eivät pahoita kenenkään mieltä. Osaamme puhua niin, ettemme joudu vainottaviksi.

Jumalalle on aina riittänyt yksi mies. Ei ole koskaan tarvittu enempää. Ei Raamatussa eikä herätyshistoriassa. Nyt on kysymys siitä, löytääkö Hän tuon miehen Suomen Siionista.