Varoitus seurakunnille

Voit lukea heistä 1. Korittilaiskirjeen 10. luvusta.

Heidät kaikki oli lunastettu orjuudesta karitsan veren kautta. He olivat saaneet kasteen meressä. He olivat saaneet ravintonsa Kalliosta, joka on Kristus. He olivat Jumalan lunastama kansa. Heidän päämääränään oli luvattu maa. Se siinsi heidän edessään, ja Jumala tahtoi jokaisen heistä sinne. Mutta Raamattu sanoo järkyttävän totuuden:

Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat. (1 Kor. 10:5-6)

Suuri osa ei päässyt koskaan perille. Itse asiassa pieni osa matkalle lähtijöistä pääsi perille luvattuun maahan. Useimmat hukkuivat ja jäivät taipaleelle. Ja nyt Jumala varoittaa, että tämä kaikki tapahtui sinulle ja minulle varoittavaksi esimerkiksi.

Himo

Heidän lankeemuksensa kerrotaan 4. Mooseksen kirjassa. Kaikki alkoi hengellisen näkökyvyn menettämisestä. 

He olivat nimittäin kokeneet ja nähneet jotain niin suurta, mitä kukaan ennen ja jälkeen ei koskaan nähnyt. He olivat eläneet jatkuvassa ihmeessä. Ihmeet Egyptissä, meren läpi kävely, manna, pilvenpatsaat ja tulipatsaat olivat osoittaneet Jumalan jatkuvan huolenpidon.

Mutta nyt sydämessä heräsi himo Egyptin lihapatojen puoleen. He unohtivat Egyptin orjuuden ja tuskaisen taakan, jota he alati kantoivat. Egypti alkoi näyttämään todella ihanalta ja hyvältä paikalta. Siksi he huusivat: Egyptissä meidän oli hyvä olla. (4. Moos. 11:18) 

Ajattele nyt tätä! 400 vuotta orjuutta ja kiduttavaa tuskaa sekä huutoa Jumalan puoleen, ja nyt muutamassa hetkessä tuo kaikki Egyptissä oleva olikin heidän silmissään hyvää ja tavoiteltavaa. Ja maailman historian suurimmat ihmeet, joita he näkivät, eivät olleet enää mitään Egyptin lihapatoihin verrattuna! Mikä loukkaus Jumalaa kohtaan! Mikä järkyttävä kiittämättömyys, sokeus ja Jumalan työn jalkoihin polkeminen tuo sydämen asema olikaan! Voiko kukaan olla oikeasta näin sokea ja lyhytmuistinen?

Jumala otti sen henkilökohtaisesti

Sillä te olette pitäneet halpana Herran, joka on teidän keskellänne, ja itkeneet hänen edessänsä sanoen: 'Miksi lähdimmekään Egyptistä! (4 Moos. 11:20)

Monet synnit ovat loukkausta lähimmäistämme kohtaan ja siten epäsuorasti myös Jumalaa kohtaan. Mutta tämä synti Jumalan kansan keskuudessa oli henkilökohtainen loukkaus Jumalaa kohtaan. Jumala oli oikeasti heidän keskellään joka hetki. Ja vieläpä silminnähtävästi, yöllä tulipatsaana ja päivällä savupatsaana. He näkivät Herran alati, ja silti heidän sydämensä kaipasi Egyptiin.

Näin halpana he pitivät Herran. Kaikki se työ ja huolenpito oli Israelin silmissä halvempaa kuin Egypti, jossa he olivat vain kärsineet ja huokailleet vuosisatoja. Ja tuleva luvattu maa oli aivan kuin roskaa heille.

Lopuksi heidän sydämensä himo kasvoi niin suureksi, että he vaativat Jumalalta lihaa niin kuin Egyptissä. Huomaa, että Jumala ei vastaa ihmisen lihallisiin rukouksiin. Mutta tällä kertaa Hän vastasi.

Kirous

Mutta lihan vielä ollessa heidän hampaissaan, ennenkuin se oli syöty loppuun, syttyi Herran viha kansaa kohtaan, ja Herra tuotti kansalle hyvin suuren surman. (4 Moos. 11:33)

Se oli lihallinen rukous. Ja siihen tullut vastaus koitui loppujen lopuksi Jumalan kansalle kiroukseksi. Olisi ollut inhimillisesti parempi, jos Jumala ei olisi vastannut heille. Mutta varoitukseksi tulevia aikoja varten Hän vastasi. Ja tuo vastaus muuttui lihallisen ihmisen elämässä kiroukseksi ja tuomioksi.

Opetus

Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. (1 Kor. 10:11)

Tulemme nyt tärkeimpään kohtaan. Lue nyt seuraavat asiat tarkasti. 

Paavalin mukaan tuo kaikki, mikä heille erämaassa tapahtui, on kirjoitettu lopunajan seurakunnalle varoitukseksi.

On nimittäin mahdollista, että meidän näkökykymme Herrasta hämärtyy, ja me unohdamme sydämissämme, mitä Hän on meille tehnyt. Emme näe enää Herraa, joka on keskellämme niin kuin hekään eivät nähneet. Alamme hiljaa sydämessämme menettämään sen syntien anteeksisaamisen kokemuksen tuoreuden, joka meillä alussa oli. Hän ei ole enää meille läheinen ja todellinen. Näkökykymme alkaa sakkaamaan ja emme näe enää todellisuutta. Rukouselämä tulee kuolleeksi ja Raamattu ei enää puhu. Rakkautemme Häneen sammuu emmekä kykene elämään uskoamme todeksi.

Silloin sydämissämme on vaarana herätä himot maailmaa kohtaan. Päivä päivältä, viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta alamme rakastumaan maailmaan ja sen anteja kohtaan. Tämä tapahtuu sydämessä. Maailma alkaa täyttämään ajankäytössämme sydäntämme ja rakkaussuhde Herraa kohtaan viilenee.

Alamme hiljaa harmittelemaan miksemme voi vaihtaa puolisoa, katsoa pornoa, hankkia rahaa vääryydellä, kuuntelemaan maailmallisia asioita, menemään synnillisiin paikkoihin ja katsoa synnillisiä asioita. Meille käy kuin Israelille. Unohdamme syntielämän todellisuuden, hirvittävyyden ja tuhoisuuden, ja yhtäkkiä se on meille paljon tavoittelemisen arvoisempaa kuin Jumala.

Alamme salaa sydämissämme hekumoimaan yhä enemmän tätä maailmaa. Meistä on hyvää vauhtia tulossa maailman ystäviä. Alamme sydämen tasolla olemaan niitä lopunajan ihmisiä, joilla on rakkautta hekumaan enemmän kuin Jumalan puoleen. Kristus-elämä alkaa kuoleutumaan ja jumalaisuuden ulkokuori on enää jäljellä.

Petos

Kuitenkin saatamme säilyttää tämän kaiken salassa. Olemme sydämestämme jo maailmassa, vaikka käymme seurakunnassa ja pidämme kulissit pystyssä. Mutta sydämissämme olemme jo luopuneita. Meitä harmittaa, miksi emme voi elää maailmassa. 

Maailma on todellisuudessa meille paljon rakastamisen arvoisempi kuin Jeesus. Vaikka emme uskalla sitä vielä ääneen sanoa, liekkimme on sammunut ja öljymme lampuissa on loppunut. Kuolema on tullut. Ja meistä on tullut Lootin vaimon sekä tyhmien neitsyiden kaltaisia, joiden sydämentila paljastui vasta liian myöhään. Kriittisimmällä hetkellä totuus paljastui pahimmalla mahdollisella tavalla eikä mahdollisuutta muutokseen enää koskaan annettu.

Siunaa meitä!

Pahinta tässä kaikessa on, että me pidämme halpana Herran, joka on meidän keskellämme. Hän, joka on antanut edestämme kaikkensa, tulee meille halvemmaksi kuin synti. Näemme Hänet harmina, taakkana ja esteenä, joka on "Egyptin lihapatojen" tiellä. Hän on ikäänkuin kiusaaja, joka kieltää kaiken kivan.

Meidän rukouksistamme on tullut "Siunaa minua" tyyppisiä lihallisia rukouksia. Hänestä on tullut meille joulupukki, joka täyttää meidän haaveemme ja unelmamme. Pahimmillaan kokonainen seurakunta on omien lihallisten unelmiensa ja maailmallisten visioidensa eksyttämänä pyytämässä Jumalaa siunaamaan viikosta toiseen kaiken sen, mitä he lihallisuudessaan milloinkin haluavat.

Entä jos Jumala vastaisi? Se muuttuisi kiroukseksi meidän kohdallamme, aivan kuin se muuttui Israelin kohdalla. Rukousvastaus lihalliseen rukoukseen vain vauhdittaisi alamäkeämme hengellisen kuoleman tiellä.

Unohdamme, että Jumala lähetti Jeesuksen siunaamaan niitä, jotka kääntyvät pois pahuudesta. Mitään todellista hengellistä siunausta ei tule ihmisen elämään Jeesukselta ennen kuin ihminen tekee todellisen parannuksen. (Apt. 3:26)

Sinä

Harmittaako sinua, ettet voi elää synnissä? Älä vastaa liian nopeasti tähän. Tiedät kyllä, mitä sinun tulisi vastata, mutta vastaa rehellisesti. Onko sydämesi menetetty maailmalle, vaikka kulissit ovat vielä pystyssä? Sinussa on sen verran selkärankaa, ettet ole vielä uskaltanut hypätä suoraan tekosyntien riettauteen sisälle, mutta sydämessäsi olet jo niiden vanki. Ajatusmaailmasi on täynnä tätä maailmaa ja sen himoa.

Mutta Raamattu sanoo: 

Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.  

Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.  

Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti. (1 Joh. 2:15.17)

Lue jokainen edellä mainittu jae tarkkaan. Anna niiden käydä sielusi ja sydämesi läpi. Maailman ystävä on Jumalan vihollinen (Jaak. 4:4). 

Todellinen lankeemus tapahtuu sydämessä. Tekosynti on vain sen jäävuoren huippu, mitä sydämessä on jo pitkään tapahtunut.

Lopuksi

Vain Herra voi antaa näkökyvyn takaisin. On nähtävä itse henkilökohtaisesti oma tila ja kauhistuttava sitä. On saatava uudelleen murhe oman sydämen vuoksi. On peljästyttävä sitä, että olen uskoton Herralle niin kuin morsian on yljälleen. On nähtävä, että minusta on tullut Jumalan vihollinen. Ei ateisti, murhaaja tai rosvo, vaan maailman ystävä on Jumalan vihollinen! (Jaak. 4:4)

Flirttailemme maailman kanssa ja rakastamme sitä. Ja luulemme, että mammonan perässä juoksu on neutraalia Jumalan silmissä. Et voi rakastaa ja palvella mammonaa ja Kristusta samaan aikaan! (Matt. 6:24) Jos rakastat mammonaa, vihaat Kristusta! Niin. Lue tuo raamatunkohta. Vihaat Herraa, jos palvelet ja rakastat mammonaa.

Herra tahtoo nyt uudistaa sinut. Anna tämän totuuden lävistää sielusi. Riisu naamarisi ja näe oman sydämesi tila. Hän on valmis antamaan kaiken anteeksi, jos ahkeroitset ja teet syvän sydämen parannuksen, vaikka se maksaisi koko tulevan elämäsi. Hän on kaiken sen arvoinen ja vielä enemmän. Aamen.