Pilvien pälyilijät ja tuulten tarkkailijat

Oletko huolissasi Suomen kristikunnan tilasta? Tunnetko, miten lännestä puhaltaa oudot tuulet Suomen Siioniin? Näetkö rakkaan kristikuntamme yllä saastepilviä, jotka kerääntyvät idästä ja lännestä? Ne näyttävät herätyksen sateilta, mutta ovat täynnä myrkkyä. Sinä tiedostat tämän ja olet kauhuissasi. Ihmettelet tätä kaikkea ja tunnet epätoivoa, kun paimenet luulevat valhetta totuudeksi. Seisot vartiomiehen lailla pellon reunalla ja yrität huutamalla varottaa jokaista työmiestä noista saastepilvistä ja myrskytuulista. Kuulostaako tutulta?

Löydän itseni tällaisesta tilanteesta. Eräänä päivänä koin Jumalan puhuvan minulle vakavasta ansasta, josta Jumalan Sana varottaa: 

Joka tuulta tarkkaa, ei kylvä; ja joka pilviä pälyy, ei leikkaa. (Saarn. 11:4)

Mitä tämä mahdollisesti tarkoittaa hengellisesti? Salli minun kertoa, miten itse ymmärrän sen.

Pilvien pälyilijät

Katso nyt sielusi silmin peltomiestä vainion laidalla kylvövakka kädessä. Hän haistaa edessään olevan muokatun maan ja möyhennetyn mullan tuoksun. Pelto huutaa siementä ja on aivan kuin suu ammollaan vastaanottamaan jokaisen putoavan jyvän. 

Peltomies tuntee kuitenkin hyvin tuulten liikkeet ja pilvien ominaisuudet. Eräänä aamuna hänen aloittaessaan kylvötyötä hän huomaa lännestä nousevat vaarallisia tummia ukkospilviä. Hän tietää, mitä pian on tulossa. Paikalleen jähmettyen hän laskee kylvövakkansa ja lähtee varottelemaan muita. Hän kiertää kylää kertoen, miten valtava ukkosmyrsky pian on alkamassa. Pian onkin koko pellonlaita täynnä kauhistelevia työmiehiä, jotka tuntikaupalla pohtivat tulevan myrskyn aiheuttavia mahdollisia tuhoja. He ymmärtävät, että tuleva myrsky on pahin miesmuistiin. 

Illan hämärtäessä työmiehet havaitsevat olleensa oikeassa. Myrskypilvet ovat saavuttaneet multaisen vainion. Ensimmäiset salamat lyövät puihin ja kallioihin. Salamoiden leimunta on nyt niin lähellä, että on vain ajan kysymys koska ne osuvat kohdalle. Työmiehet nostavat täysinäiset kylvövakkansa ja lähtevät juoksemaan koteihinsa turvaan. He olivat oikeassa. Ukkosmyrsky tuli. Se oli järkyttävän repivä ja valtavan suurta tuhoa aiheuttava. Miesten arvostelukyky ei pättänyt, mutta kylvö jäi tekemättä. Enää ei voinut öisessä ukkosmyrskyssä kylvää. Miehet tuhlasivat heille annetun kylvöajan pilvien pälyilyyn. He pelastivat oman nahkansa, mutta suuri siemenelle otollinen hyvä maaperä jäi vaille siementä. Nyt työmiehet saattoivat vain katsella ikkunasta, miten siementä huutavan tyhjän öisen pellon yllä leimuavat suuret tuhon salamat.

Tuulen tarkkaajat

Katso seuraavaksi toista peltomiestä pellonlaidalla. Hän on kullankeltaisen tuleentuneen vainion edessä pidellen sirppiä käsissään. Pelto on leikkuuta vaille valmis. Tätä hetkeä on odotettu koko kevät ja kesä. Aamulla herätessään tuo mies havaitsi kuitenkin pohjoisesta päin puhaltavan kylmä hallaisen tuulen. Pohjoistuuli enteilee suomalaiselle vainiolle hallayötä. Mies hätääntyy ja katselee ilmansuuntia. Hän toteaa olevansa oikeassa tuulen suunnasta. Tuuli todellakin tulee pohjoisesta ja tulevana yönä koko vilja paleltuu pellolle. Mies hakee kylän työväen pellonlaidalle pohtimaan mahdollisia hallan aiheuttamia tuhoja. Työmiehet laskevat sirppinsä maahan ja esittävät toisilleen toinen toistaan viisaampia teorioita siitä, miten pohjoistuuli on pahaaenteilevä kuolemantuuli. Tuo tuuli vie kaiken viljan ja kylvää kuolemaa jokaisen pellon ylle. Ihminen ei sille voi mitään. Pian iltarusko alkaa hämärtää ja työmiehet tuntevat kylmyyden laskeutuvan vainion ylle. Ilta tulee pimeämmäksi ja kylmemmäksi. Nyt on mahdotonta enää leikata kypsää viljaa pellolta. Enää ei näe eteensä ja pakkasyö kangistaa jokaisen työmiehen jäsenet. He nostavat sirppinsä maasta ja menevät kukin pirtteihinsä lämmittelemään takkatulen ääreen.

Työmiehet olivat oikeassa. Heidän oppinsa pohjoistuulen kavaluudesta oli oikea. Se ei pettänyt tälläkään kertaa. Harjaantuneet aistit ja kokemus olivat teräviä ja siksi kukaan työmies ei paleltunut pellolle. Nyt he katselevat ikkunasta, miten vaivalla ja työllä kypsytetty kallis kullankeltainen vilja jäätyy pellolle. Pelto jäi leikkaamatta. Halla vei koko viljan.

Ymmärsitkö?

Ymmärsitkö rakas työmies aikamme vaaran. Me voimme olla todella oikeassa aikamme seurakuntien penseyden ja hengellisen saastatulvan suhteen. Näemme ympärillämme menestysteologiaa, torontolaisuutta, vääränlaista ylistysmusiikkia, uusapostolisuutta, haginilaisuutta ja pinnallisuutta. Näemme hedelmistä, miten seurakuntien uusi sukupolvi on yhä enenevässä määrin ennennäkemättömän penseyden ja välinpitämättömyyden sukupolvi. Näemme tuon viihde- ja ylistyskulttuurin seurakunnissamme, joka on syrjäyttänyt Jumalan Sanan, parannuksen, ristin tien, kuuliaisuuden, jumalanpelon, pyhyyden, vanhurskauden ja uudestisyntymän aitouden. Me näemme tämän kaiken ja paljon muutakin. 

Tästä murheissamme päivitämme youtube-videoilla facebook-tilejämme ja lähettelemme hätäisenä watsapp-viestejä varoituksena muille uskoville. Kunpa jokainen uskova heräisi! Kunpa jokainen ymmärtäisi ja näkisi kuin minä! Kuukautemme kuluvat youtube-videoita kauhistellessa ja puheemme ovat harhaopeista varoittelevia. Ymmärrämme, että pian on yö. Pian harhaopin hallaiset tuulet jäädyttävät kristikuntamme kuolleeseen tilaan. Saarnamme koskevat harhaoppeja ja vääristymiä ja kauhusta kankea seurakunta juoksee hätäisenä puolelta toiselle, milloin yö alkaa ja kuolema saavuttaa pellon.

Vihollisen ansa

Ymmärrä rakas sisareni ja veljeni. Tämä on vihollisen ansa vilpittömälle uskovalle. Meillä jää Jumalan kallis siemen vakkaamme ja vilja jäätyy pellolle, jos keskipisteemme on tänä päivänä tuulten tarkkailu ja pilvien pälyily. Katson tänä päivänä monia seurakuntia, jotka ovat hyvin raamatullisia ja oikeaoppisia. En löydä niistä mitään opillisestiRaamatun vastaista . Kuienkin kokonaiset seurakunnat ovat kuin nuo peltomiehet, jotka sirpit ja siemenkopat maassa kauhistelevat, varoittelevat ja pälyilevät aikamme tuulia ja pilviä. Kukaan ei kanna huoltä pellosta ja leikkuuta odottavasta viljasta. He ovat tulleet illan hämyssä jopa sokeiksi viljan suhteen. Vihollinen on uskotellut heille, että aika on niin paha, ettei ihmisiä tule enää uskoon. Kun vielä antikristillinen media kylvää oman epäuskon siemenensä sydämiimme, meistä tulee Lootin vaimon kaltaisia suolapatsaita. Olemme täynnä suolaa, mutta paikoillemme jähmettyneitä patsaita, jotka kauhistelevat Sodoman vääryyksiä. Työ jää tekemättä. Siemen jää kylvämättä. Pelto jää leikkaamatta. Kaikki siksi, koska mielestämme aika on liian paha ja evankeliumi ei enää kiinnosta ihmisiä. Kun vielä epäuskoiset saarnamiehet saarnaavt yöstä jolloin ei työtä enää voi tehdä, meistä tulee uskovaisia kuoreemme vetäytyneitä erakoita.

Mitä Jeesus sanoi?

Jeesuksella oli aivan toisenlainen henki kuin pilvien pälyilijöillä ja tuulen tarkkailijoilla. Hänellä oli samanlainen uskonhenki kuin Joosualla ja Kaalebilla. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. (Joh. 4:35) Jeesus ei kehottanut katselemaan myrskypilviä tai tuulia vaan vainioita. On hyvä tiedostaa aika, jossa elämme. On välttämätöntä ymmärtää, mikä on harhaa ja mikä eksytystä. Uskomme kannalta on välttämätöntä tiedostaa lopunajan eksytykset ja valhepilvet. Niistä on hyvä varottaa, mutta ne ei saa koskaan olla pienenäkään esteenä elonkorjuun loppuunsaattamiselle. Voimavarojemme ja aikamme keskipiste työnteossa tulee olla valjenneet vainiot eikä myrskypilvet vainion yllä.

Maailma on nälkäisempi kuin koskaan

Tiedätkö, että maailmassa on tällä hetkellä suurin herätys, mitä kirkkohistoria tuntee? Tiesitkö, että ihmisiä tulee niin paljon uskoon eri puolilla maailmaa, että seurakunnat eivät kykene hoitamaan uskoontulleita? Elonkorjuun aika on nyt maailmalla. 

Entä Suomessa? Olen itse ollut evankeliumintyössä nuorten parissa yli 10 vuotta. Voin vakuuttaa sinulle rakas lukija, että nuorilla on ennenäkemättömän suuri kaipuu elävän Jumalan puoleen. Ympäri Suomen olen nähnyt ja kuullut, miten nuoret sadoittain etsivät jotain, mitä tämä maailma ei tarjoa. Heitä ei kiinnosta uskonnollisuus ja seurakunnat. Heitä kiinnostaa elävä todellinen Jumala, jos Hän kerran on olemassa. Nuoret tulevat keskuuteemme etsien jotain sellaista, mitä tämä maailma ei tarjoa. Hei eivät tule keskuuteemme viettämään aikaa vaan aivan kuin viimeisenä oljenkortena katsomaan, olisiko näillä ihmisillä jotain, mitä en muualta saa. Nähkäämme tämän ajan ihmisen kaipuu elävän Jumalan puoleen. Nuorten jano on välillä niin kova, ettei minulla ole voimaa vastata tuohon janoon. 

Suomen nuoret

Paavali sanoi kerran eräälle nuorelle miehelle: "Älä siis häpeä todistusta Herrastamme.." (2.Tim.1:8) Oletko kokenut Jeesuksen antaan syntien anteeksiannon ja rauhan? Jos olet, se on niin vastustamatonta siementä tämän ajan jumalattomien nuorten keskuudessa, että sinun on kerrottava se. Kerro se marketeissa, kuntosaleilla, kouluissa ja kaduilla. Lupaan sinulle, että suomalainen nuori ei voi olla kiinnostumatta siitä. Nuoret odottavat sinun todistustasi enemmän kuin sinä jaksat sitä kertoa. Nuorten evankeliuminnälkä on niin kova, että voimani ja aikani eivät aina riitä siihen. Suomessa on nyt kylvön aika. Maa on muokattu ja nuoret odottavat elävää Jumalaa. Jumala on tämän vaikuttanut.

Lopeta jo päivittely ja pilvien pälyily ja aloita seurakunnassasi evankeliumintyö. Sinut on kutsuttu katselemaan vainioita eikä jähmettyneeksi hengellisen maailman meteorologiksi. Mene katsomaan ja todistamaan nuorten keskuuteen, kuinka he odottavat sinua ja todistustasi. Älä todista seurakunnasta vaan todista, mitä Jeesus on sinulle tehnyt.

Kysyn sinulta: tiedätkö tämän päivän suomalaisen nuoren janon ja kaipuun Jumalan puoleen? Oletko tietoinen, että ehkä koskaan suomalainen nuori ei ole kaivannut elävää Jumalaa niin paljoa kuin tänään? Jos et tiedä niin salli minun sanoa rakkaudella: olet todella sokea ja tietämätön Suomen nuorison todellisesta tilasta. Nuoriso on tällä hetkellä kuin muokattu ja möyhennetty pelto, joka odottaa siementä. Lähde kylvämääen ennen kuin öinen myrsky estää sen. Nuorisoevankelioinnin aika on nyt. 

Vastuumme

Kuka menee, jos sinä et mene? Kuka kertoo, jos sinä et kerro? Ei kukaan. Eivät enkelit eikä Jeesus itse. Hän lähetti meidät. Jeesus sanoo: "Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." (Joh. 20:21)

Rakas ystävä, meillä on vielä hetki aikaa tehdä työtä. Nostakaamme siis Jeesuksen kehotuksen mukaan katseemme kohti valjenneita vainioita. Nostakaamme katseemme pois saatanan teoista ja katselkaamme, mitä Jumala tahtoo tehdä nyt Suomessa. Lopettakaamme Jumalan antaman voiman tuhlaaminen kakkosluokan asioihin ja väärien asioiden päivittelyyn. Jumalaa kiinnostaa hukkuvat sielut enemmän kuin myrskypilvet vainion yllä. Jumalalla on niin kova hätä hukkuvista sieluista, että Hän ei säästänyt edes omaa Poikaansa? Onko meillä sama hätä?

Nostakaamme siis sirppimme ja kylvövakkamme ja lähtekäämme liikkeelle korjaamaan kallis Jumalan vilja taivaan aittoihin ennen kuin hallaiset tuulet ja myrskypilvet korjaavat sen perkeleen aittoihin.