tiistai 19. maaliskuuta 2019

Tunnetko todella Hänet?

Ja Jooas teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, niin kauan kuin pappi Joojada eli. (2. Aik. 24:2)
Ja Joosia poisti kaikki kauhistukset israelilaisten kaikista maakunnista ja vaati jokaista, joka Israelissa oli, palvelemaan Herraa, heidän Jumalaansa. Niin kauan kuin hän eli, he eivät luopuneet pois Herrasta, isiensä Jumalasta. (2. Aik. 34:33)
Keneen olet juurtunut?
Nämä kaksi Raamatunkohtaa tuovat esille meille varoittavan esimerkin siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen ei kasva kiinni Herraan vaan ihmiseen.
Raamattu kertoo meille kuningas Jooaksesta, joka oppi harjoittamaan vanhurskautta pappi Joojadan ohjauksessa. Pappi neuvoi ja Jooas teki niin kuin neuvottiin. Ja kuninkaana Jooas vaati myös kansaa noudattamaan Jumalan lakeja ja vanhurskautta. Kun pappi Joojada aikanaan kuoli, Jooas lankesi pois Herrasta epäjumalan palvelukseen.
Kuningas Joosia oli vanhurskas mies. Niin kauan kuin hän eli, kansa teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä. Kun sitten Joosia kuoli, kansa lankesi pois Jumalan tahdosta.
Nämä esimerkit tuovat esiin hyvin vakavan varoituksen. Kaikki Jumalan valtakunnassa perustuu siihen, että ihminen kasvaa kiinni Kristukseen. Siihen, että ihminen uudestisyntymän kautta oppii sisäisessä maailmassa tuntemaan Herraansa ja näkemään Jumalan valtakunnan todellisuuden Hengen antaman viisauden ja valon mukaan. Kyse ei ole siitä, että ihminen kasvaa kiinni hengelliseen auktoriteettiin, pappiin tai pastoriin, vaan yksin Kristukseen.
Jooaksen ongelma oli, että hän kasvoi kiinni pappi Joojadaan ja oppi ulkoa raamatullisen elämän raamit ja toteutti niitä ulkoisesti oikein. Ja häntä matkimalla kansakin säilytti raamatulliset kulissit pystyssä. Mutta kun Joojada otettiin Jooakselta pois, kaikki romahti, ja koko kansan sortuminen oli suuri. Jooaksella ei ollut sisäisessä maailmassa sellaista Herran tuntemusta, joka olisi pitänyt hänet pystyssä, kun tukipilarit ja turvaverkot otettiin pois.
Yhteys Herraan
Joosian aikana kansa eli raamatullisesti niin kauan kuin Joosia eli. Kansa oppi hyvän kuninkaan johdolla elämään oikein. Mutta jälleen kerran he olivat kasvaneet kiinni ihmiseen, vahvaan hengelliseen johtajaan. He luottivat johtajan vievän heidät hengelliseen voittoon. Heidän hengellinen menestyksensä riippui Joosiasta. Heillä ei ollut syvää Herran tuntoa sisimmässään vaan ulkoa opittu raamatullisuus, joka heille oli opetettu. He olivat kasvaneet kiinni ulkoiseen raamatullisuuteen ja oppineet ulkoa isiensä uskon. 
Kuitenkaan isiltä peritty usko ja vaellus ei muuta ihmisen sydäntä. Se ei tuo yhteyttä Herraan vaan ainoastaan jalostaa parhaimmillaan ihmisestä uskovan näköisen ihmisen. Kun sitten aikanaan tukipilarit romahtavat ja myrskytulvat vyöryvät ylitse, kaikki ulkoinen sortuu, koska perusta ei ole kunnossa. Kun Joosia kuoli, kansa luopui Herrasta. Heillä ei ollut sydämen tasolla yhteyttä Herraan vaan ulkoiset jumalanpalveluspuitteet, jotka eivät olleet muuttaneet heidän sydäntään.
Uudestisyntymä
Jeesus sanoo, että se, joka ei uudestisynny ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. (Joh. 3:3) Se ei tarkoita ainoastaan taivaaseen pääsemistä vaan meidän keskellämme olevaa Jumalan valtakuntaa, joka on sisäisesti meissä Jeesuksen mukaan.
Uudestisyntymätön ihminen voi kylläkin oppia elämään Jumalan valtakunnan sääntöjen mukaan, mutta ei todellisuudessa koskaan voi nähdä sitä sisäisesti, koska hän ei ole koskaan syntynyt sen maan kansalaiseksi. Uudestisyntymättömälle ihmiselle monet raamatulliset perusasiat ovat täysin käsittämättömiä. Hän ei voi nähdä niitä eikä sisäisessä maailmassa ymmärtää niitä, koska häneltä puuttuu Jumalan valo. Ihminen voidaan seurakuntakoneiston avulla äärimmilleen jalostaa noudattamaan Jumalan valtakunnan sääntöjä, mutta ei koskaan näkemään ja tuntemaan Jumalan valtakuntaa ja sen autuutta. Sisäisessä maailmassa oleva Jumalan todellisuus ei aukea kuin uudensyntymän kautta.
Aikamme ongelma
Puhun nyt suoraan ja vakavasti aikamme ilmiöistä, jotka huolestuttavat minua.
Kristillisyydessämme vuosia sitten valitut väärät linjavedot ovat nyt kostautumassa voimakkaalla tavalla seurakunnissamme. Herätyskristillisyydestä on hävinnyt suurelta osin julistus synnistä, siksi ei ole synnin tuntoa. Koska ei ole synnintuntoa, ihmiset eivät enää itke syntejään. Ja koska he eivät itke syntejään, he eivät tule aitoon sydämen parannukseen. Ja koska he eivät tule totiseen sydämen parannukseen, he eivät uudestisynny ylhäältä. Ja koska he eivät uudestisynny ylhäältä, he eivät voi nähdä täällä ajassa Jumalan valtakunnan todellisuutta ja sen tuomaa aitoa Hengen elämää. Ja koska ei ole Hengen elämää, ei ole aitoa herätystä.
Sen sijaan herätyskokousten tilalle, joissa ennen julistettiin voimakkaasti lakia syntisille, ovat tulleet ylistyskokoukset. Parannussaarnojen tilalle ovat tulleet teologiset seminaarit ja kristillinen psykologia, joka pyrkii rauhoittamaan ihmisen syyllisyyttä Jumalan edessä. Syyllisyyttä ei paranneta Jeesuksen verellä vaan psykologialla ja sielunhoidolla, joka ei puhdista ja paranna synnin haavaa vaan ainoastaan peittää sen laastarilla ja puuduttaa kivun hetkellisellä kipulääkeannoksella.
Seurakunnissa on noussut sukupolvi, joka tekee ulkoisesti asiat oikein, mutta sisäisesti he eivät koe omistavansa aitoa Jumalan elämää. Heiltä puuttuu ehdottomuus ja Hengen palo. He rakastavat kaikkea tunnepitoista ylistystä, koska se täyttää hetkellisesti heidän sydämen tyhjyyden. Sisäistä köyhyyttä yritetään täyttää korvikkeilla, jotka eivät ravitse ja tuo yltäkylläisyyttä sisäiseen maailmaan. Ylistys ja hengellinen toiminta on jalostettu seurakunnissa äärimmilleen salonkikelpoisiksi, jotta nuoret saataisiin pysymään kristillisten raamien sisäpuolella.  Heille tarjotaan kristillistä viihdettä uudestisyntymän ja todellisen Herran tuntemisen sijaan. Ylistyskokoukset on venytetty pitkiksi, ja niitä on tehostettu värivaloilla ja savukoneilla, jotta tunnelma ja sielullinen elämys olisi mahdollisimman aidon tuntuinen. Näin varmistetaan, että kaikki viihtyy ja kaikilla on hyvä olo. Ylistyksestä on monin painoin tullut keino saavuttaa jotain, se ei ole enää seuraus vaan väline. Se on kuitenkin monin paikoin pelkkää puuduttavaa kipulääkettä, joka väliaikaisesti täyttää sydämen tyhjyyden, mutta ei tuo Jumalan elämää sisäiseen maailmaan. He ovat sielullisia, Henkeä heillä ei ole, sanoi Juuda eräistä ihmisistä Raamatussa.
Nyt nämä nuoret kasvavat pahimmillaan sellaisessa seurakunnassa, jossa heidät johdetaan sisälle suureen kuplaan ja tunnepitoiseen illuusioon, jossa uskonelämä on hengailua ja viihdettä, eikä Jeesuksen seuraamista. Jumalanpalvelus on pääosin ylistystä eikä ravitsevaa Jumalan sanaa, joka muuttaa elämän. Pyhästä Hengen luullaan olevan sielullinen tunneväristys eikä persoona, joka johtaa Kristuksen sisäiseen tuntemiseen ja yltäkylläisyyteen arjen keskellä. Kaikki tämä pumpuli peittää alleen suuren määrä nuoria, jotka ovat himojensa ja hekumojensa orjia. Heille on opetettu, että armo on peitto, jonka alle mahtuu syntiriippuvuudet, eivätkä hei tunne sitä Raamatun perustotuutta, että uskovainen ei voi olla synnin orja. Armo vapauttaa synnistä eikä peitä syntiä. (Room. 6:14)

Ylistyskokouksista ja diskojytästä on tullut kristillisyyden nimissä kulkeva korvike maailman riennoille. Nuorten ulkoinen riettaus saadaan ehkä jotenkin hillittyä, mutta sisäistä Kristus-elämää ei saada luotua keinotekoisesti luodulla hengellisellä vaahtokarkilla. Vain uudestisyntymä avaa tien Jumalan pyhyyksiin. Vain uudestisyntymä tuo aidon Jumalan todellisuuden ihmisen elämään. Silloin ei tarvita enää korvikkeita. Sisäinen Kristuksen tunteminen riittää. Se tuo pysyvän rauhan ja pelastusvarmuuden, jota mikään muu ei anna. Ei edes ylistys.
Reaktioita
Kun tällainen uudestisyntymätön äärimmilleen kristityn näköiseksi jalostettu ihminen saa kuulla ensimmäistä kertaa sanoman synnistä, parannuksesta, oman elämän kadottamisesta ja uudestisyntymän välttämättömyydestä, hän usein suuttuu. Sanan totuuden pisto sattuu sydämeen, kun hän ensimmäistä kertaa näkee oman tilansa Jumalan Hengen ja Sanan valossa. Monesti he sanovat totuuden julistajaa liian tiukaksi, ahdasmieliseksi tai lakihenkiseksi ihmiseksi, joka ei ymmärrä armoa. Vaikka todellisuudessa synnintunto ja parannus ovat ensimmäiset askeleet armoon sisälle. Vaikka Jeesuksen mukaan pelastukseen sisälle vievä portti on ahdas ja tie kaita, heille on opetettu lavea portti ja lavea tie. Heidän tiensä ja porttinsa ei ole ahtaita eikä kaitoja. Heidän opetettu kristillisyys on laveaa ja avaraa, eikä se ole vaatinut heiltä oikeastaan yhtään mitään muuta kuin seurakunnan ovesta sisälle astumisen. Heidän elämänsä ei ole koskaan sisäisesti muuttunut uudestisyntymän kokemuksen kautta, ja siksi he kadehtivat aidon evankeliumin kautta, ahtaasta portista, sisälle tulleita uskovia.

Heille todellinen synnintunto on ollut täysin vieras käsite, koska laimennetun valheen evankeliumin piirissä synnintuntoa ei ole syntynyt. He ovat valheen uhreja, kuten osa Korinttin ja Galatian seurakunnasta, jossa julistettiin toista Jeesusta, toista evankeliumia ja joissa toimivat valheen opettajat ja valheapostolit. (2.Kor. 11.luku ja Gal. 1. luku) He ovat uhreja. Niiden väärien linjavetojen uhreja, jotka vedettiin vuosia sitten seurakunnissamme, kun tämä ylistysliike ja menestystä ihaileva kristillisyys korvasi parannuksen ja Kristuksen verisen armon evankeliumin. Siksi he tänään vierasta heille tuntematonta ja heille liian ahdasta parannuksen ja ahtaan portin evankeliumia, jonka kautta Jumalan Sana tuomitsee heidän sydämen ajatukset ja aivoitukset. He haluavat seurakunnistaan pois sen kaltaiset uudet pastorit, jotka ovat "uuden" sanomansa kanssa tunkeutuneet nyt ensimmäistä kertaa heidän mukavuusvyöhykkeelle ja näyttäneet, että heidän uskonsa ei riitäkkään, koska se ei ole syntynyt Jeesuksen verisissä haavoissa vaan ihmisen päässä. On tehtävä parannus ja annettava Jeesukselle kaikki valta omassa elämässä. On uudestisynnyttävä. Sitä ei ihminen eikä seurakuntakoneisto saa aikaan vaan Jumala yksin.

Mikä neuvoksi?
Minulla ei ole viisautta vastata siihen, miten tuo valheellinen light-evankeliumi ja sen vaikutukset saadaan kitkettyä pois seurakunnistamme. Sen vain tiedän, että maamme kaipaa enemmän kuin koskaan sellaisia myrskytuulissa jykevästi seisovia pasuunoita, jotka tuntevat sisäisesti niin voimakkaasti Herransa, että he uskaltavat julistaa totuuden Johannes Kastajan ja Elian hengessä pois poikenneelle Jumalan kansalle niin, että synnintunto ja parannuksen tarve palaa takaisin Suomen Siioniin. Vain niiden kautta seurakuntiimme syntyy jälleen terveitä lapsia eikä valhe-evankeliumin aikaansaamia käännynnäisiä.

3 kommenttia:

Kiitos kommentista ja palautteesta! Arvostan sitä suuresti.