Oman tiensä vanki

Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. (Hepr. 10:36)

Murtumaton mies

Löydät hänet 1. Kuningasten kirjan luvuista 16-22. Hän on mies, jota Jumala veti parannukseen ehkä voimakkaammin kuin ketään muuta Raamatun miestä. Hän sai kunnian kuunnella useaan otteeseen profeetta Elian sanomia. Hän oli näkemässä taivaan sulkeutuvan ja avautuvan Jumalan Sanojen voimasta. Hänen silmänsä näkivät, miten Jumalan tuli lankesi alas taivaasta Karmel-vuoren laella. Mutta hänen sydämensä paatui, vaikka Herra lähetti uskollisesti profeetta Elian kerta toisensa jälkeen julistamaan parannusta Israelin kuninkaan valtaistuinsaliin. 

Hänen nimensä on Ahab, Israelin kuningas, joka ei koskaan murtunut Jumalan Sanojen edessä.

Armollinen Jumala

Omien laskujeni mukaan Ahabin luokse tuli Jumalan profeetta kuusi kertaa, kunnes Ahabin sydämessä jokin värähti. Hän pukeutui säkkiin ja katui Jumalansa edessä. Ja Jumala kuuli häntä. Jumala peruutti sen tuomion, jonka piti kohdata Ahabia.

Tässä vaiheessa Israelia oli hieman siistitty. Ahab ja koko kansa oli nähnyt Jumalan käden voiman, ja  baalin profeetat oli hävitetty kansasta. Oli nähty kiistattomia ihmeitä Jumalan käden voimasta. Kansa oli pelastunut yli-luonnollisella tavalla vihollisen kädestä. Kukaan ei voinut enää epäillä, onko Israelin Jumala voimallinen ja todellinen. Jumala oli ilmestynyt ja näyttänyt itsensä ja voimansa. Tuo sukupolvi tiesi, kuka on Elävä Israelin Jumala.

Oman tahdon mies

Tulemme nyt Ahabin kannalta kohtalokkaaseen lukuun (1.Kun.22.). Vaikka Ahabilla oli tieto Jumalan voimasta, hän eli oman tahtonsa mukaan. Hän oli päättänyt, että omat suunnitelmat viedään läpi hinnalla millä hyvänsä. 

Ahab tahtoi tehdä oman sotaretkensä Gileadin Raamotiin, joka alunperin kuului Israelille. Se oli hänen oman sydämensä näky. Se oli hänen missionsa. Hän tahtoi tehdä tuon retken ja käydä tuon sodan. Liittolaiseksi pyydettiin lankomiestä Juudan kuningas Joosafatia. 

Joosafat tuli epäilevälle mielelle. Hän ehdotti, että kysytään kuitenkin asiaan Herran mielipidettä. Ahab oli samaa mieltä. Hän oli valinnut itselleen noin 400 Herran profeettaa. Nuo miehet oli tarkasti valikoituja miehiä, jotka puhuivat Ahabille kivoja asioita. Ahab oli valinnut heidät itsensä ympärille myötäilemään hänen sydämensä näkyjä. Noiden neljänsadan profeetan joukosta oli karsittu jokainen sellainen neuvoa antava veli pois, joka ei ollut samaa mieltä Ahabin kanssa. Ahab järjesti itse itselleen sellaiset neuvot ja profetiat, jotka varmasti olisivat linjassa hänen sydämensä päätösten kanssa. Soraäänet olivat vaiennettu. Ahabin ympärillä oli vain hänen omaa tahtoaan palveleva, tarkasti valittu profeetta-orkesteri, joka soitti harmoniassa sitä ääntä, mitä Ahab tahtoi kuulla.

Sydän ei ollut muuttunut

Pysähdytäänpä tähän hetkeksi. Tässä on vakava sanoma meille jokaiselle. Ahab oli päättänyt pitää oman tiensä ja linjansa, vaikka Jumala ilmoittaisi hänelle toisen tien. Hänen sydämensä ei ollut muuttunut eikä murtunut noiden seitsemän kerran aikana, jolloin Jumalan miehet olivat käyneet ilmoittamassa Ahabille Jumalan tahtoa. Miehen sydän oli kyllä ulkoisesti vakuuttunut Israelin Jumalan olemassaolosta sekä voimasta, mutta Ahab oli päättänyt tehdä oman tahtonsa. Jumalan tahtoa ei kannata kysyä, jos on jo valmiiksi päättänyt, mitä tietä aikoo kulkea. On Jumalan kiusaamista kysyä Hänen tahtoaan, jos ei aio tehdä sitä. On aivan turha etsiä sanaa Herralta, jos vasta sen kuultua aikoo tehdä päätöksen totellakko vai ei. Sydämessä on oltava vallitsevana ilmanalana halu tehdä Jumalan tahto, vaikka se maksaisi kaikki omat unelmat. Siihen ilmanalaan Jumala laskee oman siunauksensa ja johdatuksensa.

Oletusarvona Ahabin sydämessä oli omat näyt ja omat tiet, joihin etsittiin sitten neuvoa sellaisilta miehiltä, jotka puhuivat Ahabin korvasyyhyyn. Hän ei ollut valinnut ympärilleen ketään, joka oli eri mieltä hänen kanssaan. Ahab kutsui Eliaaa vihamiehekseen (1.Kun.21:20), vaikka tämä toi henkensä uhalla sellaisen sanoman taivaasta, joka olisi voinut muuttaa Ahabin ja koko Isrelin kansan kohtalon. 

Ja nyt tulee kohtalokas kahdeksas kerta. Jumala oli taivaasta punninnut Ahabia ja havainnut hänet perin köykäiseksi mieheksi. Hän on yrittänyt kaikella viisaudellaan ja voimallaan saada tuon miehen sydämen muuttumaan, mutta mikään ei ollut sitä muuttanut. Ei hyvä eikä paha. Etsikkoaika oli kestänyt pitkään, mutta nyt tuo aika oli loppumassa.

Ja nyt tapahtuu pahin mahdollinen. Jumala antaa periksi Ahabin tahdolle. Jumala hyväksyy sen, että Ahab on tiensä valinnut. Hän antaa Ahabin kulkea omia teitään, koska Ahab edelleen tahtoo sitä. Herra antaa Ahabin kuulla itsevalituilta neuvonantajilta valheellisen sanoman. Hän sallii Ahabin lähteä sille viimeiselle tielle, josta ei enää ollut paluuta. Ahabin annetaan tuhoutua sillä tiellä, jonka hänen sydämensä oli päättänyt valita. Linjat eivät muuttuneet. Suunnanmuutosta ei tapahtunut. Ja se koitui Ahabin tuhoksi.

Se kahdeksas kerta

Nyt Joosafat epäilee noita neljääsataa Israelin profeettaa, jotka myötäilevät ja mielistelevät Ahabin teitä ja ajatuksia. Siksi Joosafat kysyy Ahabilta:

Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä? (1.Kun. 22:7)

Ahab kertoo, että vielä on yksi mies, Miika Jimlan poika, mutta hän on karenssissa. Häntä ei ole otettu enää viimeaikoina neuvonantajien lukuun. Hänet on suljettu pois, koska hän ei koskaan neuvo eikä profetoi niitä asioita, joita Ahab haluaisi kuulla. Itse asiassa tuo Miika on yksi ainoita Jumalan ääniä Israelissa Ahabin ympärillä. Tai ainakin hän on ainut Elian ohella, joka on uskaltanut henkensä uhalla profetoida Jumalan sanoja Ahabille. Vaatii rohkeutta nousta kuninkaan näkyjä vastaan, koska kuninkaalla on valta siirtää rautaisella kädellä profeetta pois tieltään.

Joosafat pyytää kuitenkin Miikaa tulemaan paikalle, ja niin Miika tuodaan. Tuona kahdeksantena kertana Miika profetoi Ahabin kohtalon. Ja se oli viimeinen varoitus Ahabille. Mutta Ahabia ei kiinnosta tuo sanoma. Sehän oli vastoin sitä näkyä, mikä Ahabin sydämessä oli. Mies ei edelleenkään taivu eikä murru. Hän oli päättänyt tehdä omat valloitusretkensä ja pitää omat linjansa loppuun asti. Ja niin Ahab heittää Miika Jimlan pojan vankityrmään. Surullista. Mies, jolla olisi ollut viimeisen kerran viimeinen pelastava sanoma Ahabille, suljetaan pois. Ja näin Ahabin kohtalo sinetöityy.

Eikö ole pelottavaa, että omien näkyjensä vallassa oleva ihminen pitää Jumalan profeettaa vihollisenaan, vaikka profeetta on tullut auttamaan oikealle tielle lähimmäistään? Eikö olekin pelottavaa, että on olemassa Jumalan maailmoissa raja, jolloin Jumalan sallimus astuu voimaan? Kun taivas on riittävän kauan punninnut, varoittanut ja antanut aikaa suunnanmuutokselle, Jumalakin antaa periksi. Jumala sallii ihmisen astua valitsemalleen tuhon tielle, ja Hän antaa ihmisen kulkea sen loppuun. Jumala kyllä varoittaa, ohjaa ja muistuttaa, mutta oman sydämensä näkyjen vallassa oleva ihminen pitää toisinajattelijoita vihollisena, vaikka he saattavat olla Jumalan varoittavana äänenä hänen ympärillään.

Niin. Tiedäthän miten Ahabille kävi tuolla viimeisellä matkallaan? Hän kuoli juuri sen varoituksen sanan mukaisesti, jonka Miika Jimlan poika lausui.

Me

Minun on tänään myönnettävä sinulle, että minua vavisuttaa Ahabin elämä. Jumala ei todellakaan katso ihmiseen. Olipa kyseessä pastori, kirkkokunnan johtaja, evankelista tai tavallinen rivi-kristitty, Hän todella rakastaa ihmistä. Hän tekee valtavasti työtä hyväksemme, että kääntyisimme Hänen puoleensa ja murretulla sydämellä korjaisimme elämämme suunnan ajoissa.

Frank Mangs kertoi muistaakseni joskus kumisydämestä. Tiedätkö millainen se on? Kun Jumalan sanan moukari iskee siihen, se värähtää ja muuttaa hetkeksi muotoaan, mutta palaa aina entiseen muotoonsa takaisin. Sitä ei saa murtumaan. Kivisydänkin murtuu, mutta kumisydän ei.

Näin kävi Ahabillekin. Ahab katui kuudennen kerran jälkeen, kun Jumalan profeetta kävi tuomassa vakavan sanoman taivaasta. Mutta lukiessamme Ahabin elämää eteenpäin, mikään ei murtunut lopullisesti. Kumisydän palasi entiseen asentoonsa. Sydämessä oli vallalla omat tiet, ajatukset ja linjaukset, joiden mukaan oli toimttava. Oli mielessä omat retket, joita vahvistamaan oli pyydetty suuri joukko samanmieleisiä niin sanottuja Herran profeettoja. Ja kun esiin nousi yksiksikin soraääni, Miika Jimalan poika, hänet suljettiin neuvonantajien ulkopuolelle. Oli pysyttävä kaikessa Ahabin linjoilla.

Kun Jumala näkee, että me emme suostu muuttamaan teitämme, Hän sallii meidän kulkea tiemme loppuun asti. Eilisen siunauksilla ei ole silloin merkitystä, jos tänään olemme poikenneet Jumalan tahdosta. Jos tänään emme tahdo muuttaa suuntaa, Jumalan varoituksista huolimatta, Hän sallii meidän tehdä oman tahtomme. Mutta silloin olemme itse vastuussa lopputuloksesta.

Älkäämme siis pelätkö niitä, jotka nuhtelevat meitä tai tuovat erilaisia näkemyksiä esiin. Älkäämme liian heppoisin perustein sulkeko heitä pois vaikutuspiiristämme. He voivat joskus olla juuri se Miika Jimlan pojan ääni, jonka tehtävänä on kääntää suuntamme oikeaan. Ihminen on tuskin millekkään asialle niin sokea kuin itselleen. Minä kiitän suuresti jokaisesta lahjomattomasta äänestä ympärilläni. Niitä on harvassa. 

Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset. (San. 27:6)

Kunpa Ahab olisi lukenut nämä sanat tarkemmin ja ymmärtänyt, että Elia ja Miika eivät olleet vihamiehiä vaan ystäviä! Niin juuri. Nuo 400 itsevalittua "joojoo-profeettaa" olivat todellisuudessa vihamiehiä, joiden myötäilyn vaikutus antoi vain lisää vauhtia Ahabille sillä tiellä, joka koitui hänen tuhokseen.

Lopuksi

Joskus on hyvä pysähtyä ja kysyä itseltään: "Onko Herra tänään matkassa mukana?" Eilisen siunaukset ja voitot eivät hyödytä enää tänään mitään, jos Herra on tippunut matkasta pois. Jeesus oli Laodikean seurakunnankin ulkopuolla, vaikka seurakunta itse ei sitä tiennyt. Menneisyyden voittoihin tuijottaminen voi pahimmillaan sokaista silmämme tämän päivän harharetkien näkemiseltä. Jos tuijotamme vain siihen, miten eilen Herra oli vielä matkassa mukana, tämän päivän todellisuus on vaarassa hämärtyä.

Kaikki hengellisenä pitämä touhuilumme voi ollakin vain jalostettua uskonnollista lihaa, joka perustuu omiin sielumaailmamme näkyihin ja toiveisiimme. Ja jos emme ole valmiit päästämään niistä irti, Jumala voi sallia meidän tehdä suuret sakkokierrokset niillä uskonnollisilla taistelukentillä, joilla kalistelemme omia miekkojamme ja pullistelemme muille omaa mahtavuuttamme. 

Kaikki mahtipontisen näköiset missiot eivät ole Jumalan missioita. Kaikki auenneet hedelmällisen näköiset ovet eivät ole aina Jumalan avaamia ovia. Ja jos sydämestämme puuttuu se nöyryys, joka saa meidät tarpeen vaatiessa muuttamaan suuntaamme, Jumala voi sallia meidän joutua haaksirikkoon. Jumala kyllä varoittaa ja kutsuu tekemään suunnanmuutoksia. Mutta meidän uskonnollinen ylpeytemme mielummin sulkee korvamme niiltä sanansaattajilta, jotka puhuvat meidän omaa ylpeyttämme ja meidän omia teitämme vastaan. Älköön sydämemme koskaan olko niin ylpeä, että ylenkatsomme heti ystävän neuvon, jos se on ristiriidassa oman tahtomme kanssa. Hän voi olla meille Elian tai Miika Jimlan Pojan ääni.

Pelkään, että on olemassa kirkkokuntia ja herätysliikkeitä, joille on käynyt kuten Ahabille. On tietoisesti suljettu korvat profeettojen ääniltä ja valittu "joojoo-miehet" kumileimasimiksi nyökyttelemään oman sydämen näyille. Ja niin ollaan johdettu pahimmillaan kokonaiset herätysliikkeet karille. 

Siksi kuninkailla on järkyttävän suuri vastuu laumasta. Heidän laivansa karilleajon vaikutukset koskevat pahimmillaan tuhansia ihmisiä. Jumalan tahto ei koskaan ollut Israelin kansan kohdalla, että yksi kuningas johtaisi kansaa. Jumalan tahto on tänään, että on olemassa paikallisseurakunta, jota johtaa kollektiivisella päätöksenteolla vanhimmisto, joka etsii Herraa nöyrästi ollen tarpeen vaatiessa valmiina muuttamaan suuntaa, jos Herra niin puhuu. Ja kyllä Herra tahtonsa ilmoittaa varmasti niille, jotka ovat valmiita luopumaan kaikesta, joka ei ole Jumalan tahdon mukaista.

Yksi kuningas voi johtaa laumaa pitkän aikaa hyvin. Mutta valitettavan usein Israelissa kävi niin, että elämänsä loppupuolella kuninkaan tullessa vanhaksi, hänen otteensa alkoi lipsumaan ja hän ajoi itsensä ja kansan karille. Herra armahtakoon meitä jokaista, ettei meille kävisi niin. Antakoon Hän meille nöyryyttä ja viisautta muuttaa suuntaamme omassa elämässämme ja hengellisessä vaikutusalassamme silloin, kun siihen on tarvetta. Olkoon meillä jatkuvasti murrettu sydän Hänen äänensä kuulemisessa ja tahtonsa tekemisessä. Maksakoon se sitten vaikka kaikki meidän maineemme, unelmamme tai haaveemme:

Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni.. (Ps. 40:9)